Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on marraskuu, 2016.

Guggenheim vai ei?

Kyllä en taas jaksa mitään! Se on lehti väärällään Ameriikan taiteensäätiön hanketta Helsingissä. Rahaa lähetetään sinne tänne kymmeniä vuosia ja miljoonia kävijöitä pakkautuu sitten Stadiin. Miten sitten riittää petipaikat hotelleissa kun se atk- ja yrittämis-Slushikin täyttää joka kolon eikä kaikille edes petiä riitä päänsä shamppanjan juonnin lomassa. Ja missä ovat silloin armeijan joukkueteltat ja kenttäpatjat kun niitä tarvittaisiin jo nyt slusheilijoille? Soini ei luvannut Guggenille rahaa vaan se pitäisi kaivella Pajusen Jussin laarista, jonka pohjaa joutuu muutenkin peittelemään säätelemällä. Ei pysty palveluhengetär edes laskemaan vanhukselle palvelukeskuksen soppalautasen hintaa kun rahaa tarvitaan vaikka mihin muuhun joutavaan. Vieläkö pitäisi kaivaa meiltä kerättyjä veromarkkoja Kauppatorin viereen mustasta laudasta kyhättyihin varastorakennuksiin. Ja pitäisikö se kasata mustuneesta laudasta kun tuorettakin saadaan vaikka Viitasaarelta Hakkaraisen sahalta ...

Kirppumyynti onkin muotia ja tekniikkalaji!

No kun kerran olen ns. nykyaikainen Stadin vanhus, niin päätin minäkin tehdä sitä, mitä se nyt taas olikaan? Se mikä on niin nykyaikaa että! Se on sitä kun tyhjennetään kotoa kaikki komerot, kaapit, nurkat ja muut semmoiset paikat, mihin on tullut jemmattua tavaraa. Enkä nyt puhu tyhjistä enkä täysistäkään pulloista vaan aivan muista tavaroista. Sitä nykyisin kun pitää yrittää selvitä mahdollisimman vähällä tavaralla eikä saa enää jemmata periaatteella, jospa vaikka sattuis joskus tarvimaan. Muistan kun isoisäni jemmasi lähipiirien vanhoja autonrenkaita. Siinä vaiheessa kun kaikkein lähin piiri sai tarpeekseen, oli renkaita kertynyt useampi ladollinen ja niitä ajettiin 3 päivää kaatopaikalle. Se oli siihen aikaan vielä laillista, kun ei oltu vielä keksitty saasteita eikä saastuttamista. Ja tuolla samalla tekniikalla oma lähimmäinen piirini hävitti minun kaikki äärettömän tärkeät sarjakuvalehteni. Siinä meni julmalla tavalla osuuskaupan paperinkeräykseen Tex Willerit, Korakit, Mustana...

Ai, että onko joulumieli vielä synkkä ja hakusessa?

Vastaus otsikon kysymykseen on, että aivan saletisti! Miten itse koet tämän kostean, kalsean, synkän ajan? Ei paljon riemunpilke nouse silmäkulmaan kun kaduilla tuulee, mutta asfaltti ei polta. Vettä, viimaa ja pimeyttä on tarjolla oikein lapiokaupalla. Yritä siinä sitten olla ahdistumatta! Kävin sitä minäkin palelemassa ja joulua avaamassa Joulupukin reitillä Stadin keskustassa. Isommalla sukuporukalla seistä jökötettiin Aleksin päässä Kolmen sepän patsaan puolella Stockaa vastapäätä ja paleltiin. Reilu tunti odotettiin Pukkia ja kulkuetta. Onneksi seurueemme kärrymuksut kestivät jotenkin odotuksen isommin hermoilematta ja mikä parasta, pääsivät aivan kadunlaitaan Pukkia pelkäämään. Joulukulkue oli kyllä melkoisen hieno! Ja pitkä. Onneksi mukaan oli saatu järjestöjä kuten koirien kasvattajia, paloautoja ja HIFKi. Sivusta kyllä kuului, että Koffi on melko hyvin edustettuna tämmöisessä viattomuuden ja puhtauden tapahtumassa. Taitaa kuitenkin olla nykyään lähtijät melko vähissä tämmö...

Takaisin talven kärtyksi senioriksi ELMAn kautta

Niinpä niin! Kesä ja syksy meni kirjoitellessa milloin mistäkin. Oli matkailua, puhelimen vaihtoa, luontoa ja kulttuuria ja vaikka mitä muutakin. Melkein unohdin valittaa maailman ja Suomen ja Stadin ja omistakin asioista. Mutta nyt taidan ryhdistäytyä ja aloittaa valittamisen kun kelitkin meni aivan vinksinvonksin. Käväisin ELMA-messuilla. Kävelin keskuspuiston läpi. Pääsin hikisenä perille enkä luovuttanut palttootani narikkaan. En päässyt lähellekään tiskiä kun tupa oli täynnä kaikenkokoista elmailijaa. Oli vaahtosammutinta pienempää ja aina ladonoven kokoiseen messuilijaan asti kaikkia sukupuolia edustaen. Paitsi kolmannesta sukupuolesta en tiedä, kun en ymmärrä koko asiaa. Niinpä palttoo jäi ruuhkan takia päälle ja hiki sisälle. Teputtelin portaat alas päähalliin. Portaitten alapäässä seisoi se Vaasan läheltä oleva Talentti-tuomarityttö, joka puhuu kaiken maailman kieliä vaikka ei osaakaan oikeasti niitä. Ja näyttelee ja laulaa Los Angelesissa ja tuntee siellä kaikki filmitähd...

iPhone-kaupassa

Kävinhän minäkin kännykkäkaupassa. Innostuin keväisen Jokeri- ja kesäisen Lotto-voiton innoittamina kännykänvaihtoon. Tosin kaipasin pikkuisen isompaa näyttöä puhelimeen myös heikentyneen näköni takia. Ja muistiakin, siis puhelimeen, kaipailin hieman enemmän. Näköni menetti parasta teräänsä mökillä yllättäen aiheutuneessa lankkuun kompastumisessa. Otsa napsahti varastossa hyllyn kulmaan ja silmälasit laudan päähän. Ja niinpä lasit halusivat remonttiin. Lasiremontin seurauksena jouduin katselemaan maailmaa vanhoilla laseillani, joiden arvot eivät enää sopineet raihnaisille silmilleni. Vannoutuneena Apple-seniorina kännykkävaihtoehdot olivat vähissä. Se olisi joko uusi modernimpi ja kooltaan entistä isompikokoinen iPhone tai ellei sitä löytyisi, niin sitten olisi pakko pärjätä entisellä iPhone 5S:lläni. Kauppojen nettisivuilta selasin pääosin Verkkokauppaa ja Giganttia. Läppäri ja iPad kävivät kuumana kun etsin iPhonen eri vaihtoehtoja ja hintoja. Vaihtoehtoina tulisivat kyseeseen 6...

Matka Alpeille - osa 8, Halstatt

Eräs hienoimipia kohteita alppimatkallamme oli Halstattin kylä vuorten kainalossa. Halstatt valikoitui päiväretkemme kohteeksi erikoisuutensa vuoksi. Paikan poikkeuksellinen luonne ja sijainti vetivät meidät sinne. Vielä reilut 100 vuotta sitten kylään kuljettiin kapeita vuoristopolkuja pitkin tai veneellä. Ensimmäinen tie louhittiin vuorenkupeeseen 1890-luvulla. Kylä sijaitsee vuorenrinteessä niin kapealla kaistalla, että aikoinaan talosta taloon kuljettiin joko veneellä tai ullakkokäytäviä myöten. Alueen suolaesiintymät todettiin jo ammoisina aikoina varsin rikkaiksi ja ne houkuttelivat asutusta paikkakunnalle. Wikipedian mukaan alueen vanhimmat arkeologiset löydökset ajoittuvat 7000 vuoden taakse. Alueelle kehittyi vilkkaan kaupankäynnin johdosta Halstattin kulttuuri (1200-475 eaa). Matkamme Salzburgista Halstattin maailmankuuluun kylään sujui pitkin mutkaista laaksoissa polveilevaa tietä vuoristomaisemia ihaillen. Ja paikkahan oli uskomattoman hieno, kaunis ja e...

Matka Alpeille - osa 7, Red Bull ja Hangar 7

Oli se vaan tuuria, että hokasimme matkaoppaassa maininnan Red Bull-yhtiön näyttelytilasta, Hangar 7:stä. Se ei näin poikaretkeilijöille ollutkaan mikään turha kohde! Useimmat tietävät, että RedBull on energiajuomamerkki, mutta formuloista kiinostuneet tietävät sen olevan myös hyvin menestyvä Formula 1-talli. Niinpä suuntasimme Volvon navigaattorin johdattamana Salzburgin lentoaseman kiitoradan reunalla sijaitsevalle hangaarille. Olimme aamuvarhaisella liikkeellä, joten saimme auton mainiosti lähelle sisäänkäyntiä ja pääsimme vaivattomasti näyttelyhalliin. Pääsymaksua ei peritty, sillä olihan paikka paljolti menekinedistämiseen perustettu. Kierrellessämme näyttelyä alkoi paikka täyttyä erilaisista ryhmistä, joista enemmistö selvästi edusti energiajuomien suurkuluttajakuntaa eli koululaisia. Hangaariin oli koottu melkoinen valikoima erilaisia kulkupelejä, joissa kaikissa loisti ensimmäisenä Red Bull-logot. Hallissa oli maastoautoja, formuloita, tulevaisuuden ajopelejä, lentokoneita ...