maanantai 28. marraskuuta 2016

Guggenheim vai ei?

Kyllä en taas jaksa mitään! Se on lehti väärällään Ameriikan taiteensäätiön hanketta Helsingissä. Rahaa lähetetään sinne tänne kymmeniä vuosia ja miljoonia kävijöitä pakkautuu sitten Stadiin. Miten sitten riittää petipaikat hotelleissa kun se atk- ja yrittämis-Slushikin täyttää joka kolon eikä kaikille edes petiä riitä päänsä shamppanjan juonnin lomassa. Ja missä ovat silloin armeijan joukkueteltat ja kenttäpatjat kun niitä tarvittaisiin jo nyt slusheilijoille?

Soini ei luvannut Guggenille rahaa vaan se pitäisi kaivella Pajusen Jussin laarista, jonka pohjaa joutuu muutenkin peittelemään säätelemällä. Ei pysty palveluhengetär edes laskemaan vanhukselle palvelukeskuksen soppalautasen hintaa kun rahaa tarvitaan vaikka mihin muuhun joutavaan. Vieläkö pitäisi kaivaa meiltä kerättyjä veromarkkoja Kauppatorin viereen mustasta laudasta kyhättyihin varastorakennuksiin.

Ja pitäisikö se kasata mustuneesta laudasta kun tuorettakin saadaan vaikka Viitasaarelta Hakkaraisen sahalta heti ensi viikolla toimitukseen? Eikö meillä riitä taidekatokselle kunnon kalliokiveä tai vaikkapa haapapuuta tai leppää kun sitä tunkee muutenkin joka varvikossa? Ja Tikkurilan maalilla voisi maalata valkoisen kauniiksi Itämeren Valkean Kaupungin hengessä. Lainasin tuota valkeaa kaupunkia hieman tuolta Oulun puolelta kun siellä se on sitä oikeasti. Anteeksi lainani oululaiset!

Mutta tarvitaanko meille tuommoinen Guggenheimi? No enhän minä tavallinen vanhus tuommoiseen osaa vastata! Se kun meikäläisellä tuo mieli muuttuu tasaiseen tuollain varttitunnin välein.

Jos se tehtäisiin ja Ameriikan säätiö keräisi rahat, voisi amerikkalainen risteilyalusten väki pistäytyä näppärästi keventämässä koti-ikävää Stadin Guggenissa ja juoda kupposen lattea siellä Staarpuksissa. Ja keskeltä Eurooppaa tuleva risteilyihminen voisi haistella Guggenissa Ameriikan taidetuulia ja mennä risteillen ensi kerralla Isoon Omenaan oikeaan ja orikinaaliin Guggeniin. Omien taiteilijoitten moderneja töitä ei riittäisi taidelatoon kun Edenfelttikään ei maalaa enää saati se Strindperi. Siitä ei paljon saattaisi jäädä muuta rahaa Stadiin kuin Kauppatorin pyttipannun myyjälle ja pipon myyjämummolle. Ei ole enää Snellmannin lihapiirakkakahvilaakaan jäljellä. Sekin on ikävä juttu, oli sitten Guggenia tai ei!

No jos ei tehtäisi, niin meillekö ei tulisikaan enää ketään turistia? Me hautauduttaisiin yksinäisiksi tänne Pohjan perukoille. Ei lentäisi enää tänne lentokoneetkaan. Ei ainakaan Lufthansa kun se on muutenkin aina lakossa. Tallinnan ja Ruotsin laivat ajaisivat enää Harmajalle ja takaisin kun ei pitemmälle kannata mennä ilman matkustajia. Virolaisetkin kun nostavat lopulta oluen hintaa. Tuleekin paljon kirpputoreille myyntiin kaljanvetokärryjä. Enää ei meillä olisi taiteilijoita muita kuin junien, talojen ja alikäytävien seiniin maalailevat nuoret, huppupäägraffititaiteilijat, kunnes niilläkään ei olisi enää varaa varastaa spruutamaalipurkkeja.

Se on vaikea tämmöisen pienipäisen vanhuksen ottaa tarkkaa kantaa tähän asiaan. Juuri näitten viimeisten lauseitten kohdalla on menossa sen kyllä-vartin loppu, kun kyllä johtaa äänin 51-49. Mutta nykyisellään saattaa olla, että äänestyskonetta on manilla puloitu ja hakkeroitu.

Sanoisin, että antaa viisaampien päättää, kun ne on ainakin tietävinään paremmin! Mutta muistakaa määritellä oma kantanne oikein, että osaatte sitten ratkaisun tultua sanoa, että minähän olin tuota mieltä heti alusta alkaen! Olisivat vaan heti uskoneet! Niin minä ainakin aion tehdä ja kelkkaa en käännä!


Ateneum, Stadin upein taiteen koto
Finlandia-talo, hieno marmorilaatan riemuvoittoa kuvaava rakennus
Aleksis Kivi ja näyttämötaiteen kehto Kansallisteatteri
Pallottelevat ukot Helsingin rautatieasemalla
Kiasma, Stadin modernein taiteenkehto ulkoapäin

Älkää epäilkö kuvatekstieni pohjalta, etten kunnioittaisi noita rakennuksia! Päinvastoin minusta nuo kaikki arkkitehtuurin helmet ovat hienoimpia suomalaisen osaamisen ilmentymiä. Ja niistä on syytä olla ylpeitä! Uskon, että Guggenikin tulee mahdollisesti toteutuessaan olemaan yksi sellainen huolimatta Ameriikan nimestään!

lauantai 26. marraskuuta 2016

Kirppumyynti onkin muotia ja tekniikkalaji!

No kun kerran olen ns. nykyaikainen Stadin vanhus, niin päätin minäkin tehdä sitä, mitä se nyt taas olikaan? Se mikä on niin nykyaikaa että! Se on sitä kun tyhjennetään kotoa kaikki komerot, kaapit, nurkat ja muut semmoiset paikat, mihin on tullut jemmattua tavaraa. Enkä nyt puhu tyhjistä enkä täysistäkään pulloista vaan aivan muista tavaroista.

Sitä nykyisin kun pitää yrittää selvitä mahdollisimman vähällä tavaralla eikä saa enää jemmata periaatteella, jospa vaikka sattuis joskus tarvimaan. Muistan kun isoisäni jemmasi lähipiirien vanhoja autonrenkaita. Siinä vaiheessa kun kaikkein lähin piiri sai tarpeekseen, oli renkaita kertynyt useampi ladollinen ja niitä ajettiin 3 päivää kaatopaikalle. Se oli siihen aikaan vielä laillista, kun ei oltu vielä keksitty saasteita eikä saastuttamista. Ja tuolla samalla tekniikalla oma lähimmäinen piirini hävitti minun kaikki äärettömän tärkeät sarjakuvalehteni. Siinä meni julmalla tavalla osuuskaupan paperinkeräykseen Tex Willerit, Korakit, Mustanaamiot, Aku Ankat ja muut. Niitä olis tarvittu tuonkin jälkeen lukemattomia tai lukemista puuttuvia kertoja.

No saatoittekin jo arvata, että tällä kertaa minä tutustuin kirpputorimyyntiin. Enkä aivan mihin tahansa kirpputoriin vaan nykyaikaiseen nettijuttuun, kaupunginosan Facebookin kirppuryhmään. Minä ujuttaa päräytin vanhan chromecast-tv-tikkuni kuvan kera "Pikku Huopalahti kierrättää"-ryhmään. (Tuo tikku on semmoinen, jolla voi langattoomasti lähettää läppäriltä, tabletilla tai älykännäkällä kuvaa televisioon.) Ja ilmoitukseenhan alkoi putkahdella av-merkintöjä. Siis mitä? No enpä ollut moksiskaan, sillä lähipiirini ihanin ihminen oli evästänyt minut lyhennysten saloihin. Se av on alustava varaus ja lisäksi on olemassa yv eli yksityisviesti. Arvatkaa olisinko muuten tiennyt noita? No en tietenkään!

No eka av ei ottanutkaan heti yhteyttä. Muutaman tunnin kuluttua tuli lopulta yv. Mutta yv:tä ei ilmestynytkään, kunnes tajusin tarkistaa tuon henkilön omasta Facebookista. Hän olikin lähettänyt viestin itselleen. No sitten palloteltiin viestejä ristiin rastiin. Aikataulut eivät sopineet noudolle ja vastaajan käsitys kaupunginosastamme ulottuikin Stadin ylärajalle (eli asui kaukana), joten eihän hommasta tullutkaan mitään. Seuraavaksi ajattelin, että häneltä pitää saada vapautus ennenkuin pääsen tarjoamaan seuraavalle jonossa. Lopulta varaaja ilmoitti, että hän vapauttaa tuotteen varauksesta.

Sitten pääsin ottamaan yhteyttä seuraavaan varaajaan, joka oli tehnyt Facebook-ilmoitukseen varauksen sanalla jono. No hänen kanssaa jutut sujuivatkin helpommin ja tänään luovutan chromecastini asuntoni luona kadulla äärettömän pientä korvausta vastaan.

Niin se korvaus! Vaikka itsestä tuntuu, että lähes käyttämätön tuotte, josta olen maksanut lähemmäs 100 €, on edelleen hyvin arvokas, niin ei! Sen arvo kirppuosastolla ei ole kuin pieniä rahoja, jotka eivät kahise vaan kilisevät. Eli hyvässä tapauksessa pelkkiä kolikoita. Usein ei mitään koska kukaan ei vastaa ilmoitukseesi. Ei tule av tai yv, ei edes jono! Jos tuote on käyttökelpoinen ja joku saattaa tarvita sitä, se on kiikutettava Kierrätyskeskukseen. Toki voihan sitä ilmoittaa Facebookin ryhmässä merkinnällä annetaan, jolloin se menee ilmaiseksi jos joku viitsii hakea sen.

Jos asuinpiiriäni laajentaa niin läheisiäni ryhmiä Facebookissa ovat esim.
- Pikku Huopalahti kierrättää (oma asuinalueeni ryhmä)
- Meilahti kierrättää
- Munkinseutu kierrättää
- Töölö ostaa ja myy
- KIRPPUTORI . Anna! Vaihda! Myy! Osta! (toiminee koko Helsingin alueella).

Kokemuksenani voin sanoa, että kyllä tuo systeemi toimii, mutta onhan siinä pikkuisen hommaa seurata tapahtumia. Ja jos joku haluaa tuotteesi, on sitten sovittava noutojärjestelyt, joka onkin oma hommansa. Mutta ei tuolla myyntitekniikalla suurempia hankintoja rahoiteta. Kyllä läppärit, asunnot ja autot on rahoitettava muilla keinoin. Enemmänkin tällä tehdään "vaan" kaappeihin tilaa. Eniten ryhmissä näyttää olevan tarjolla naisten vaatteita ja kaikenlaista tavaraa lapsille. Mutta on siellä toki usein muutakin!

Koe ja kokeile! Käy tsekkaamassa oman kaupunginosasi ryhmä! Ryhmät ovat usein suljettuja, mutta klikkaa LIITY ja hetken kuluttua tulet hyväksytyksi. On sitä joskus mukava seurata ilman myyntiaikeitakin.

Laitan mukaan kuvan chromecastistani, jos vaikka hakija ei tulekaan, niin se on sitten uudelleen tarjolla. Jonossa on ainoastaan 7 tällä hetkellä!

Siinä se tikku on!
Tähän pitäisi vaihtaa raamit! Hiiri söi kulman. Ei kelvannut kenellekään.
Omenat on terveellisiä! Laitoin tähän terveysalan tietoiskun kun sekin on muotia
Tästä sain vitosen. Olis ollut kyllä arvokkaampi!
Ei mennyt kaaupaksi Facebookissa. Meni Kierrätyskeskukseen.
Sotakirjaa 8 CD:n verran. Ei kelvannut! Kumma juttu.


keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Ai, että onko joulumieli vielä synkkä ja hakusessa?

Vastaus otsikon kysymykseen on, että aivan saletisti! Miten itse koet tämän kostean, kalsean, synkän ajan? Ei paljon riemunpilke nouse silmäkulmaan kun kaduilla tuulee, mutta asfaltti ei polta. Vettä, viimaa ja pimeyttä on tarjolla oikein lapiokaupalla. Yritä siinä sitten olla ahdistumatta!

Kävin sitä minäkin palelemassa ja joulua avaamassa Joulupukin reitillä Stadin keskustassa. Isommalla sukuporukalla seistä jökötettiin Aleksin päässä Kolmen sepän patsaan puolella Stockaa vastapäätä ja paleltiin. Reilu tunti odotettiin Pukkia ja kulkuetta. Onneksi seurueemme kärrymuksut kestivät jotenkin odotuksen isommin hermoilematta ja mikä parasta, pääsivät aivan kadunlaitaan Pukkia pelkäämään.

Joulukulkue oli kyllä melkoisen hieno! Ja pitkä. Onneksi mukaan oli saatu järjestöjä kuten koirien kasvattajia, paloautoja ja HIFKi. Sivusta kyllä kuului, että Koffi on melko hyvin edustettuna tämmöisessä viattomuuden ja puhtauden tapahtumassa. Taitaa kuitenkin olla nykyään lähtijät melko vähissä tämmöiseen tapahtumaan ja kyllähän Hifkin koffimaiset punanutut ovat runsasta ja näyttävää joukkoa. Mutta olihan siellä baletin ja oopperankin joukkueetkin upeasti mukana.

Joululaulut, Pajusen Jussin ja Joulupukin puheet jäivät kuulematta, kun ne eivät kantautuneet meille asti Aleksin toiseen päähän, mutta lehtien mukaan jouluiset jutut siellä Senaatintorilla olivat olleet.

Nyt vaan sitten odotellaan kiltteysraporttien tulosta. Tontuthan ovat kurkkineet ikkunoiden takana ja peilistä jo pitkän tovin. Siellä Korvatunturin tietojärjestelmät parhaillaan analysoivat havaintoja ja suoltavat tuotantolinjoilla kullekin ansaitsemiaan lahjatuotteita.

Itse odottelen hieman pelonsekaisin tuntein noita Pukin tuomisia. Hienoinen toive olisi saada paketillinen Kotimaiset Kevyt nakkeja ja Ullan Pakarin kauraleipä, mutta en ole varma olenko ansainnut edes niitä. Kilttinä olen ollut monena päivänä vuoden mittaan, mutta ärräpäitä meinaa irtoilla enemmän kuin Pukin laatimat säännöt sallivat. Reilun kuukauden kuluttuapa se selvinnee miten vuosi osaltani meni!

Ottakaa iisisti ja yrittäkää ainakin Te vielä paikkoa viimeiset kiltteyden odotukset, ettei raportti ole tyystin ikäva ja Pukin säkki tyhjä!


Lutvakkaa joulunodotusta kaikille!

Pukki ajaa suhasi reellään parta tihkusateen kostuttamana
Tonttuja oli kadulla ja katujen varsilla
Kirkkaan  punanainen paloauton poikanenkin nähtiin
Isän hartioilta oli pikkuneidin hyvä seurata ison paloauton kulkua
Meitä oli monta nauttimassa joulun ensitapahtumasta


perjantai 18. marraskuuta 2016

Takaisin talven kärtyksi senioriksi ELMAn kautta

Niinpä niin! Kesä ja syksy meni kirjoitellessa milloin mistäkin. Oli matkailua, puhelimen vaihtoa, luontoa ja kulttuuria ja vaikka mitä muutakin. Melkein unohdin valittaa maailman ja Suomen ja Stadin ja omistakin asioista. Mutta nyt taidan ryhdistäytyä ja aloittaa valittamisen kun kelitkin meni aivan vinksinvonksin.

Käväisin ELMA-messuilla. Kävelin keskuspuiston läpi. Pääsin hikisenä perille enkä luovuttanut palttootani narikkaan. En päässyt lähellekään tiskiä kun tupa oli täynnä kaikenkokoista elmailijaa. Oli vaahtosammutinta pienempää ja aina ladonoven kokoiseen messuilijaan asti kaikkia sukupuolia edustaen. Paitsi kolmannesta sukupuolesta en tiedä, kun en ymmärrä koko asiaa. Niinpä palttoo jäi ruuhkan takia päälle ja hiki sisälle.

Teputtelin portaat alas päähalliin. Portaitten alapäässä seisoi se Vaasan läheltä oleva Talentti-tuomarityttö, joka puhuu kaiken maailman kieliä vaikka ei osaakaan oikeasti niitä. Ja näyttelee ja laulaa Los Angelesissa ja tuntee siellä kaikki filmitähdet ja Rennyn Kiinasta. No ei se tietenkään minua odottanut siinä portaitten alapäässä! Tuskin edes huomasi!

Ja sitten bongasin 55:sta  Raksun istuskelemassa yhden osaston sohvalla tyttökimpassa. Juonivat siellä jotain jutunjuurta ämyriin puhuttavaksi. Varmaan juttu olisi liittynyt vitamiineihin, kuntoiluun tai johonkin sairauteen, mihin minäkin luultavasti joskus vielä tuuperrun. Paitsi jos tauti on pelkästään naisille tarkoitettu. En jäänyt odottamaan ja kuuntelemaan. Aion aikanaan tuupertua aivan omin päin johonkin miehiseen tautiin. Tai sitten en!

Pääsin tuskin hallin puoleen väliin ja Meriläisen rieskojen myyntitiskille kun toista nilkkaani alkoi vaivata jokseenkin suurenmoinen mutta kiusallinen tuska. Kun samaa ilimoo oli ollut jo matkalla Messukeskukseen, oletin tietäväni yskän syyn. Se oli uusi säästövaroilla ostettu puolivarsikenkä kun oli hieronut nilkan verille. Olisi kengän luullut toimivan paremmin kun oli vielä päässyt kaupan tylyltä hyllyltä vanhuksen lämpimään ja rakastavaan kotiin!

Nilkuttelin Messutoimistoon toiseen kerrokseen ja kysyin palvelutiskihenkilöltä laastarilappua. Ja vastoin odotuksiani hän käyttäytyi hävyttömän ystävällisellä tavalla. Pyysi istumaan ja sanoi, että hänpä hakee. Ja siinä samassa hän ponnahti jo takaisin desinfektiopyyhkeen ja parin lapun kanssa. Nousin lähteäkseni etsiytymään jonnekin rauhalliseen nurkkaan riisumaan sukkani hygieenisesti ja paljastaakseni verisen nilkkani. Hän sanoi, että et mene enää minnekään vaan laitat laastarin tässä ja nyt heti, että pääset taas jatkamaan messuamista. No tein työtä käskettyä ja jatkoin matkaani paikatulla nilkallani.

Mutta en kyllä ole tottunut tuommoiseen ystävällisyyteen! Se oli suorastaan lämmin ihminen kun auttoi avutonta, hentoa (hento on tässä vain kielikuva) vanhusmiestä tuolla tavalla. Se tuommoinen häkellyttää tyystin, mutta tuo käytös jo yksistään paransi puolet kivusta ja tyrehdytti verenvuodon anhittomiin. Ja laput hoiti lopun!

Paikattu minäni kierteli sitten tovin katselemassa halleja. Oli monen sortin elävääkin näytillä koirista ja erakkoravuista lähtien. Oli myös sylkijäelukka laama, joka oli pantu vetelemään peräkärryä. Ja elukanruokaa oli tarjolla melkein yksi hallillinen. Ja sonnit ja lehmät ja vasikat ja possut ja siat makasivat joutavina elmalijoitten silmien alla. Kyllä olikin moni vaahtosammuttimen kokoinen silmät ymmyrjäisinä ja pää aitausten pienojen välissä tähyilemässä elukoita. Ja mehiläisiäkin siellä oli. En oikein tykkää niistä kun pistivät minua viime kesänä 4 kertaa. Kävi kipeää!

Monta oli siellä nähtävää ja olikin mukava taapertaa laastaroituna vesisateessa keskuspuiston läpi kohti kotia. Mutta, että tuommoista ystävällisyyttä kohtasin! En oikein ehkä osaa suhtautua!

Lähisuvulta sain sitten satikutia kun en tuonut tuliaisina Meriläisen ohrarieskoja. Ne kun kuuluvat suvun lempileipiin. Ja niitä ostetaan aina pakkaseen kun niihin jossain törmätään. Se täytyi olla tuo ystävällisyys kun sotki koko messuprosessini.


Nuori neito ajeli laamakärryllä pitkin tannerta

Messuilla käytiin kiihkeä kisa hevosenkengän takomisessa.

Alpakkaneito





torstai 10. marraskuuta 2016

iPhone-kaupassa

Kävinhän minäkin kännykkäkaupassa. Innostuin keväisen Jokeri- ja kesäisen Lotto-voiton innoittamina kännykänvaihtoon. Tosin kaipasin pikkuisen isompaa näyttöä puhelimeen myös heikentyneen näköni takia. Ja muistiakin, siis puhelimeen, kaipailin hieman enemmän.

Näköni menetti parasta teräänsä mökillä yllättäen aiheutuneessa lankkuun kompastumisessa. Otsa napsahti varastossa hyllyn kulmaan ja silmälasit laudan päähän. Ja niinpä lasit halusivat remonttiin. Lasiremontin seurauksena jouduin katselemaan maailmaa vanhoilla laseillani, joiden arvot eivät enää sopineet raihnaisille silmilleni.

Vannoutuneena Apple-seniorina kännykkävaihtoehdot olivat vähissä. Se olisi joko uusi modernimpi ja kooltaan entistä isompikokoinen iPhone tai ellei sitä löytyisi, niin sitten olisi pakko pärjätä entisellä iPhone 5S:lläni. Kauppojen nettisivuilta selasin pääosin Verkkokauppaa ja Giganttia. Läppäri ja iPad kävivät kuumana kun etsin iPhonen eri vaihtoehtoja ja hintoja. Vaihtoehtoina tulisivat kyseeseen 6S tai 7S. Ja ratkaisu löytyi lopulta aivan kuin paavin vaalissa. Savu tunki korvistani kun kävelin kotoa Stadin keskustaan ja siellä Forumin Giganttiin.

Alakerran puhelinosastolle oli majoittunut melkoinen joukko muitakin puhelimen ostajia. Ja sehän kesti ja kesti!  Malttamaton kun olen, purin hammasta ja mietin jo lopetanko koko ostohommani heti alkuunsa. Pääni jo kiehuessa odottamisen tuskissa ja ajatusten jalostuessa uusiin ajatuksiin, päätin hankkia jonotusajalleni kompensaatiota ja tingata hinnasta. Kun lopulta vuoroni tuli, esitin valintani ja hintaehdotukseni ja sain vastauksen, jonka toki tiesin jo ennakkoon. Apple ei kuulemma salli joustaa hinnoistaan! Pieni tai oikeastaan iso piru iski mieleeni, ilmoitin tyytymättömyyteni ja poistuin paikalta. Myyjän vino hymy jäi silmäkulmaani. Oletin hänen ajatelleen, että kyllä tuo vielä palaa takaisin kunhan huomaa hinnan olevan kaikkialla sama.

Muistin vimmastuneena ulos kävellessäni, että onhan kännyköitä myynnissä myös operaattoreiden myymälöissä. Niinpä marssin kiivasta tahtia kohti Aleksanterinkadun Elisa Kulmaa. Ja siellä huutooni vastattiin! Ilman tinkaamista minulle ilmoitettiin hinta, jossa tienasin kymppejä verrattuna netissä lukemaani ja Gigantissa pyydettyyn hintaan. Tuossa vaiheessa ei myyjä edes tiennyt, että olen heidän kanta-asiakkaansa ja keskittänyt kaikki liittymäni Elisa-Saunalahdelle. Olin tyytyväinen, maksoin ostokseni ja sain upouuden iPhone 6S:n 64 GB:n muistilla reppuuni. Miksi en valinnut iPhone 7:aa? Olen aina ollut arka uutuusversioiden suhteen olipa laite mikä hyvänsä. Ajattelin tälläkin kertaa antaa muiden kokea ensin uuden laitteen lastentaudit.

Kotona iPhone 6S:n käyttöönotto sujui kuin tanssi! Olin varmuuskopioinut vanhan iPhone 5S:ni tiedot pilveen ja tein suorastaan vaivattomasti tietojen palauttamisen uuteen puhelimeeni. Myös kaikki 187 appiani eli sovellusta löysivät tiensä uutukaiseeni.

Nyt olen ollut tyytyväinen iPhone 6S:n omistaja jo jonkin aikaa. Laitteen kamera on loistava verrattuna entiseen, joka sekin oli hyvä. Näyttö on riittävän iso jopa vanhojen silmälasieni läpi katsottuna. Hinta oli asiallinen, palvelu Elisa Kulmassa uskomattoman loistavaa ja laite toimii taatulla Applen iOs-tavalla.

Rikkoontuneiden lasien uudet sangat tulevat lähiviikkona kehystehtaalta ja sitten näkökykyni parantuu merkittävästi. Ja voittoni, Jokeri 3 € ja Lotto 10 €, tulivat hyvin sijoitettua. Mistäpä nykyään muutenkaan saisi sijoituksille korkoa kuin ostamalla jotain tarpellista tai vaihtoehtoisesti tarpeetonta! Meinasin laittaa taas uuden Loton vetämään tulevien vuosien kännykkähankintojen rahoittamiseksi.



maanantai 7. marraskuuta 2016

Matka Alpeille - osa 8, Halstatt

Eräs hienoimipia kohteita alppimatkallamme oli Halstattin kylä vuorten kainalossa. Halstatt valikoitui päiväretkemme kohteeksi erikoisuutensa vuoksi. Paikan poikkeuksellinen luonne ja sijainti vetivät meidät sinne.

Vielä reilut 100 vuotta sitten kylään kuljettiin kapeita vuoristopolkuja pitkin tai veneellä. Ensimmäinen tie louhittiin vuorenkupeeseen 1890-luvulla. Kylä sijaitsee vuorenrinteessä niin kapealla kaistalla, että aikoinaan talosta taloon kuljettiin joko veneellä tai ullakkokäytäviä myöten. Alueen suolaesiintymät todettiin jo ammoisina aikoina varsin rikkaiksi ja ne houkuttelivat asutusta paikkakunnalle. Wikipedian mukaan alueen vanhimmat arkeologiset löydökset ajoittuvat 7000 vuoden taakse. Alueelle kehittyi vilkkaan kaupankäynnin johdosta Halstattin kulttuuri (1200-475 eaa).

Matkamme Salzburgista Halstattin maailmankuuluun kylään sujui pitkin mutkaista laaksoissa polveilevaa tietä vuoristomaisemia ihaillen. Ja paikkahan oli uskomattoman hieno, kaunis ja erilainen. Järven rantaa myötäilevien talojen välissä olevat kapeat kujat olivat turisteja tulvillaan.

Halstattin kylä järven rannalla vasemmalla


Hallstätter Seen pohjoispäätä matkalla kohti Halstattin kylää



























JA LOPUKSI ...

Olimme odottaneet 8 päivän matkallemme normaalia alkusyksyn säätä, mutta saimmekin kunnon helteen koko matkamme ajaksi. Mm. Halstattissa vieraillessamme näytti lämpömittari +33 C. Yli +30 C oli ainakin kolmena matkapäivänämme ja yhtenäkään päivänä ei lämpötila ollut alle hellerajan eli +25 C. Öisin lämpötilat kyllä laskivat jopa välille +12 - +15 C-astetta.

Mutta kun paluumatkapäivä koitti, alkoi Salzburgissa aamuyöstä vesisade ja kun lähdimme ajamaan kohti Muncheniä ja lentokenttää, satoi todella rankasti. Sade jatkui koko automatkan ajan. Onneksi olimme varanneet aikaa lentokenttämatkalle, sillä moottoritiet olivat täysin ruuhkautuneet. Ruuhkalle saimme kuulla sitten lentokentällä selityksen. Samana päivänä avattiin Munchenissä Olutfestivaalit ja väki matkasi sankoi joukoin kohti Muncheniä ja isoja oluttuoppeja.

Festivaalit jäivät meiltä tällä kertaa väliin, mutta hellekelit ja hienot alppimaisemat korvasivat sen täysin!

Kiitos kun jaksoit seurata Alppi-matkaamme!


PS. Jos haluat lukea vuonna 2015 tekemästäni Kiinan matkasta, löydät sen osoitteesta Vanhus reissussa - blogistani (klikkaa edellistä ja pääset ensimmäiseen kirjoitukseen)! 
Blogissa on 39 kirjoitusta eli postausta Kiinan kiertomatkastani. Ja muutama kuvakin sieltä löytyy!

perjantai 4. marraskuuta 2016

Matka Alpeille - osa 7, Red Bull ja Hangar 7

Oli se vaan tuuria, että hokasimme matkaoppaassa maininnan Red Bull-yhtiön näyttelytilasta, Hangar 7:stä. Se ei näin poikaretkeilijöille ollutkaan mikään turha kohde! Useimmat tietävät, että RedBull on energiajuomamerkki, mutta formuloista kiinostuneet tietävät sen olevan myös hyvin menestyvä Formula 1-talli. Niinpä suuntasimme Volvon navigaattorin johdattamana Salzburgin lentoaseman kiitoradan reunalla sijaitsevalle hangaarille.

Olimme aamuvarhaisella liikkeellä, joten saimme auton mainiosti lähelle sisäänkäyntiä ja pääsimme vaivattomasti näyttelyhalliin. Pääsymaksua ei peritty, sillä olihan paikka paljolti menekinedistämiseen perustettu. Kierrellessämme näyttelyä alkoi paikka täyttyä erilaisista ryhmistä, joista enemmistö selvästi edusti energiajuomien suurkuluttajakuntaa eli koululaisia.

Hangaariin oli koottu melkoinen valikoima erilaisia kulkupelejä, joissa kaikissa loisti ensimmäisenä Red Bull-logot. Hallissa oli maastoautoja, formuloita, tulevaisuuden ajopelejä, lentokoneita ja helikoptereita ja vaikka mitä. Siinä oli vain huuli pyöreänä katseltava kaikkea ihmeellistä mitä maailmalla on tarjottavana pienelle pohjoisen pojalle.

Tässä hieman kuvia Hangar 7:stä. Usean ajoneuvon kohdalla taulussa luki omien suomalaisten formula 1-tähtien nimiä.



Hangar 7








...  jatkuu ...