torstai 30. tammikuuta 2014

Onko aikakausissa mitä lehtiä?

On se vaan ihmeellistä miten kaikki ne lehdet, joita muistaa lapsuudesta lähtien, ovat kuihtuneet tai kadonneet. Kun opin 50-luvulla lukemaan alkoi siitä kaikenlainen ahmiminen. Luin siihen aikaan kaiken mitä käsiini sain. Ja samalla ahmin rajusti voileipiä, joka on lukuharrastuksen ohella näkynyt kropassani koko aikuisikäni. Mutta se siitä!

Kävin luku-urani alussa kavereitteni kanssa osuuskaupan jätepaperivarastosta hakemassa luettavaa kotiin. Siinä tuli luetuksi Nyyrikit ja Perjantait samoin kuin Hertta-sarjat ja Seurat, Suomen Kuvalehdet, Joka pojat. Kaikki olivat nykyisiin lehtiin verrattuna haalean värisiä tai täysin värittömiä. Ainoat värit olivat Korakissa, Viidakko-lehdessä, Pecis Billissä ja muissa vastaavissa piirroslehdissä. Sitten tulivat Jerry Cottonit ja Pekka Lipposet. Siitä alkoi kirjallisuuden ahmiminen. Monta Jerry Cottonin seikkailua tuli tutuksi Oulu-Helsinki välillä kupla-Volkkarin ratin keskiössä kun yksin ajaessa ei ollut muuta tekemistä kuin lukeminen. Noihin aikoihin tuli luettua myös Seuraa ja Apua, niin ja tietenkin Kotiliettä.

Vuodet vierivät ja Seura sekä Apu säilyivät ja rinnalle tulivat Hymy ja muita lehtiä, jotka kuolivat heti vuoden parin jälkeen. Monet lehdet alkoivat tuossa reilu kymmenen vuotta sitten kutistua kummalla tavalla. Jostain syystä ne eivät enää kiinnostaneet kansaa kovinkaan paljoa ja levikit pienenivät. Siitä olikin seurauksena että lehtitilausten puhelinmyyjät alkoivat pommittaa niin minua kuin muitakin eläjiä.

Löytyi ensin Viva ja sitten lopulta ET. Ja niillä mennään nyt eteenpäin elämässä. Mainittujen lehtien kohderyhmään kuuluminen tekee niiden sisällöstä jotenkin omakohtaista. Niissä vaan ihmetyttää se, että kuinka paljon tuntuu olevan aktiivisia, innostuneita, harrastavia ja monista asioista kiinnostuneita seniori-ihmisiä. Ei voi olla kuin kateellinen heille! Mutta lukeminen on kiinnostava harrastus, joka antaa mahdollisuuden unelmoida, kokea ja olla osallinen!

keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Tekniikan valinnat ahdistavat!

On kyllä pantu ihminen ja erityisesti vanhempi ihminen mahdottoman eteen! Erilaisia toimintoja ajetaan tietokoneelle niin kuin käärmettä pyssyn piippuun. Ja tuossa pitäisi pienen ihmisen pysyä sitten perässä! Miten pärjää sitten seniorikansalainen, jonka kokemukset tietokoneista saattavat olla hyvin vähäiset ja jopa pelokkaat? Suomessa on esim. vielä ihmisiä, joilla on käytössään pelkkä pankkikirja. Miten tällainen ihminen osaa suhtautua pankkiautomaatteihin, uusiin paperittomiin laskuihin, e-laskuihin ja nettiveloituksiin? Kun ei niistä meinaa ymmärtää vaikka olisi seurannut jotenkin aktiivisestikin tietotekniikan kehitystä.

Entäs sitten kun pitää hankkia itselle tietokone tai puhelin? On pöytäkonetta, läppäriä/kannettavaa, tablettia ja on "tavallista" kiinteän linjan puhelinta, tavllista kännykkää, älypuhelinta ja sitten on näppäimistöllä, numeronäppäimillä, hipaisunäppäimillä, hipaisunäytöllä ja vaikka millä. Entäs kun mennään sitten käyttöjärjestelmiin, selaimiin, yhteensopivuuksiin ja tuotemerkkeihin? Miten sitten kun kaikkeen tuohon lisätään ohjelmat, appsit, oheislaitteet ja muut? Ja kun sitten selvitetään mikä johto kuuluu mihinkin? Entäs kun televisiokin toimii tietokoneen näyttönä tai sillä voi selata nettiä tai katsella Youtubea? Miten sitten ne somet kuten Facebook, Twitter, Instagram ja semmoiset? Jos ei seniori näistä valinnoista putoa peffalleen niin onhan ihme!

Kuka punnitsee mikä on oikea oma tarve laitteelle, mitä ominaisuuksia tarvitaan, mitä ominaisuuksia pystyy kukin käyttämään ja omaksumaan, mistä laite hankitaan, mitä sen tulee tai mitä se saa maksaa, mikä on järkevä kokonaisuus? Jotta tuolle yhtälölle löytyisi ratkaisu pitäisi opiskella yliopistossa matematiikkaa vähintään 6 vuotta.

Suuri toive kohdistuu laitteita myyvien liikkeiden ja niiden henkilökuntien vastuullisuuteen! Heidän vaativa tehtävänsä on myyntitilanteessa selvittää juurta jaksain asiakkaan todellinen tarve laitteen suhteen sekä ohjata ja opastaa valinnassa. Valitettavasti tämä ei aina toteudu!

Käyttövaiheessa onneksi löytyy apua! Pääkaupunkiseudulla toimii viestintätekniikasta kiinnostuneiden ikäihmisten yhdistys ENTER ry, josta senioreiden on mahdollista hakea käytönopastusta sekä tietokoneiden että puhelinten käytössä. Enterin vapaaehtoisopastajat ovat alan harrastajia, jotka ohjaavat ja opastavat halukkaita viikottain eripuolilla pääkaupunkiseutua. Tietoja toiminnasta ja mhdollisuudesta liittyä yhdistyksen jäseneksi löytyy osoitteesta    http://www.entersenior.fi/  .


tiistai 28. tammikuuta 2014

Onko telkkarissa terveyttä?

Se on televisioherra päättänyt opastaa meitä rikosohjelmilla, viikinkitarinoilla, mallikilpailuilla, huonoilla kuskeilla ja monensortin ruokaohjelmilla. Mutta missä on ohjelmaa meikäläisille terveyden tai pikemminkin sairauksien kanssa taisteleville seniorikansalaisille? Meitä on jo nyt paljon ja lähivuosina tulee suorastaan isosti enemmän.

Akuutti ja tohtori Risto on hyvää asiaa kaikille ja aamutelevisiossa tohtori Väisänen jakaa oivaa tietoa. Mutta missä on kolotuksia, liikkumisongelmia ja muita vanhan vaivoja käsittelevät ohjelmat? En minä kyllä jaksa enää kuunnella Antti Heikkilää kun ne jutut jo kyllästyttävät. Ne on vähän samaa kuin Aktian Tyrväisen povaukset asuntojen hintojen romahtamisesta. No hivenaineet ja hinnat ei tuntuneet menevän niin kuin povattiin.

Minulla kun nyt olisi aikaa katsella aamupäivällä jonkun oikeasti luotettavan tohtorin paasausta eläkeihmiselle ja yrittää tehdäkin vaikka jotain ohjeitten mukana, mutta kun ei. Sitä vaan joutuu katsomaan eilisiltana viidettä kertaa esitettyä Sydämen asialla-sarjaa tai edellisviikon Kuningaskuluttajaa tai jotain vastaavaa ja viikonlopulla Galapagossaaren elukoita neljättä kertaa. Kyllä ei ole lähellä, etteikö ala kyrsiä!

Onneksi on olemassa ElisaViihde ja melkein rajaton tallennussysteemi, joka tallentaa mitä haluaa ja vaikka jatkuvasti ilman eri komentoa kun kerran vaan antaa ohjeet! Mutta kyllä pitäisi kuulla lääkäriltäkin ohjeita! Ei sitä vanheneva ihminen jaksa kaiken aikaa kerätä hylsyjä ja tutkia ruumiita telkkarin jäljiltä! Kyllä sekin kyrsii! Onneksi taloyhtiössä on edes jätehuoneessa astia myös hylsymetalleille!

maanantai 27. tammikuuta 2014

Onko kauppa auki vai ei?

Kyllä on mennyt kaupanpitäjä laiskaksi! Mahtaa haluta viettää aikaansa kotona tai kavereitten kanssa työstään lusmuilemassa. Kyllä ei minun aikaan, kun oli kaupantöissä, saanut makoilla kotona kun piti olla tormakkana työntämässä tavaraa hyllyyn, köyräämässä roskia takapihalle tai pokkailemassa asiakkaille.

Nyt kun leivän tuskassani yritin sunnuntaina tuossa melkein heti puolenpäivän jälkeen kello 18 nykiä kaupan ovenkahvaa, niin petyin. Ei auennut ovi kolkuttavalle. Myyjäsetä vaan heilutteli iloisena avaimia oven takana ja huuteli, että kiinni se on. Siinä ei ollut mukavaa seisoa suoli nälästä kuristen  oven takana pikkukipakassa pakkasessa.

En ollut kyllä iloinen tuommoisesta palvelusta! Jos ei Pajusen joukot olisi  aikanaan perustaneet Alepaa, joka palvelee aina, olisin riutunut nälässäni tyystin loppuun. Nyt on leipää ja hyvä mieli! Ja vielä parempikin mieli Fazerin leipomon ja Saarioisten äitien ansiosta!

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Olen riippuvainen päivälehdestä eli iPadista!

Kyllä olen lapsesta asti lukenut, joka on vahva ilmaisu, sanomalehtiä päivittäin. Opiskeluaikana vieraalla maalla ja aina asuinpaikkaa muuttaessa on kotiseudun lehden pitänyt napsahtaa luukusta aamuisin. Ja on se naksahtanutkin tai lähes romahtanut kun Hesarista puhutaan. Ja aina liian aikaisin aamulla. Mökillä lehden perään on pitänyt kävellä metsän läpi tienvarsilaatikolle aamu-unisin silmin. Viikonloppuisin se on pitänyt hakea aivan liian kaukaa heittolaatikolta. Ei taidakaan kaupungin ihminen tietää mikä on heittolaatikko! No se on laatikko, johon postiauton kuski heittää koko nipun ohi kaahatessaan. Ja jossa lehdet kastuvat selluloosaksi vesisateella.

No niistä lehdistä sitten! Kun tuli aika vanhuuden laiskempien päivien ja piti vähän säästääkin, niin lopetin lehden tilaamisen. Siihen nyt vaikutti nuo mökin postilaatikon sijainnitkin. Ja tietenkin jos sattui olemaan pois useampia päiviä oli aina ongelmana jakelun keskeyttäminen, laatikon tyhjentäminen tai postinkääntäminen.

Tuossa menikin sitten monta vuotta ilman Hesaria. Mutta sittenpä tulikin pelastus ja nettilehdet! Ja iPad!

Nyt on mennyt yli vuosi lukien lehdet iPadilla näköisversioina. Lehti on myös halvempi kuin se, josta saa sormet painomusteeseen. Ei kulu saippuaakaan sormia pestessä. Ja lehti seuraa maailmalle missä joskus olenkin. Tuntuu lehti tulevan Jamaikan torillekin iPadiin! Ei tarvi tuossa Itellaa.

On se juhlaa ulkomaan netissä imaista Hesari koneeseen tai Iltalehti tai Helsingin Uutiset tai Itä-Savo tai Yhteishyvä tai Taloustaito tai mikä vaan! Ja sitten ottaa siellä paikallinen pahalta maistuva kahvi mukissa huulille ja siemaista. Tuossa kohtaa aina vaan toivoo, että sieltäkin maailman turultakin saisi JuhlaMokkaa. Se ei vielä onnistu edes iPadilla.

Mutta kyllä lehti on hyvä! Ja iPad melkein vielä paljon parempi!!!


lauantai 25. tammikuuta 2014

Sekö pukkasi talven!

Riti rati rallaa, tuli talvihallaa ...! Noin osuvasti kertoi muinoinen laulu tämänpäivän tilanteesta. Mutta liika on liikaa! Kyllä olisi riittänyt jäähileet pakastimessa ja jääpalat lasissa. Ei niitä olisi enää maahan tarvittu!

Kerta näinkin pitkälle päästiin sulakeleillä ja muutamilla lämpöasteilla, olisi säänhaltijan pitänyt tajuta tilanne. Että olisi voitu jatkaa läpi asti lämpimillä ja sitten huhtikuussa olisi heittänyt täydet lämpimän säädöt päälle sääkoneessa. Silloin olisi ihmispolo ollut paljon paremmalla mielellä. Ainoa, joka olisi saattanut harmitella sulakelejä, olisi ollut autopeltiseppä. Mutta kyllä hänkin olisi lämpimästä nauttinut.

Mutta näin on määrätty, että nenän kuuluu vuotaa, kurkun köhiä ja kuumeen ihmistä kalvaa! Niinpä näillä mennään! Kunhan vaan säästäisi läheiset näiltä vaivoilta!


Laitoin muistutukseksi kesästä tähän sisiliskon kuvan.



perjantai 24. tammikuuta 2014

Matkustaminen on vanhalle hyvä ja huono!

Kyllä olen varsin iloinen matkasta, mutta väsynyt ja vähän kipeäkin! Tuli lenneltyä maailman turuilla ja risteiltyä lämpimissä vesissä. On se aina avartavaa! Lompakkoa ja mieltä!

Mutta kyllä ei sovi lentokentillä ja lentokoneissa notkuminen selkäsairaalle vanhukselle juuri ollenkaan. Se ottaa selkään, jalkoihin ja ohimoon tuommoinen roikkuminen ja odottelu. Sitä kun pääsisi sillain omasta ulko-ovesta pihalle ja matka olisi siinä. Se se vasta olisi mukavaa, mutta kun matka on haettava kaukaa. Se ei ole ollenkaan mukavaa!

On se risteilyn järjestäjäihminen kuitenkin mukava kun hoitaa syötävät, ohjelmat ja vielä laivan ohjaajankin aivan meitä varten! Tosin kyllä se ihminen vaatii melkoisen tukun seteliä eurooppalaisia ja tässä tapauksessa amerikkalaisiakin. Mutta nytpähän on tilaa lompakossa ja yöpöydän laatikossa jos sattuisi äjähtämään vaikka lotostakin jotakin.

Kyllä on vaan kotona mukava taas olla! Vaikka kylmässäkin! On hyvin iloinen olo! Ja vähän kipeä selkä ja nenä tukossa.


perjantai 10. tammikuuta 2014

Tuleeko syksy lopultakin? Entä Guggenheim? Kynä lomalle!

Kun tänä aamuna katsoo ikkunasta ulos on ilmassa havaittavissa selviä syksyn merkkejä! En osaa oikein sanoa onko tuo hyvä merkki vai huono. Juuri kun on päässyt tottumaan +5 C-asteen lämpimiin, mukaviin pyöräilykeleihin niin sitteen onkin luvassa syksyn ja talven kelejä. Pyöräilin eilenkin lenkin keskustaan ja keli oli mitä mainioin. Happea riitti ja pyörätiet olivat kuivassa kunnossa.

Maanantaina kaupunki päättää Guggenheimin tonttivarauksesta. Kun ajattelee viimeaikaisia uutisia kauppaliikkeiden viime vuoden ja erityisesti loppuvuoden myyntiluvuista, tulee melkoinen huoli siitä mihin ollaan menossa. Joka on liikkunut Helsingin keskustassa on huomannut joulun ja vuodenvaihteen ajan suuret turistimäärät. Nyt huhutaan, että venäläisten turistien lomamatkat suuntautuvat entistä enemmän Viroon. Kulutustavarakaupan tuotteet, kuten esimerkiksi vaatteet, kengät, ostetaan yhä enenevässä määrin netistä. Miten meille ja kaupoillemme sitten käy? Suomalaiset kuluttavat tällä hetkellä vähemmän ja vähemmän. Turistien määrän voisi ennustaa nykykuvioilla myös vähenevän. Mitä pitäisi siis tehdä?

Olen itse lukeutunut Guugenheimin vastustajiin siitä saakka kun asiaan liittyvät luvut tuotiin julkisuuteen. Erityisesti luvuissa huoletti ne jatkossa Helsingin maksettavaksi tulevat vuosimaksut, jotka kuulostivat suorastaan järkyttäviltä. Eikä niitä loivenna ollenkaan G:n lupaus maksaa museorakennuksen arkkitehtisuunnittelu. Ymmärrän sen, että oikeasta ja konkreettisista asioista kuuluu maksaakin, mutta pelkästä nimestä ja maineesta maksettavan korvauksen pitää olla järkevissä rajoissa. Tänä päivänä ja tässä taloustilanteessa ei ole varaa maksaa kynnysrahoja!

Taidan hieman kääntää kelkkaani Guggenheimin suhteen! Helsingin kaupunki on tehnyt suunnattoman hyvää työtä viihtyvyyden ja toiminnallisuuden lisäämiseksi. Helsinki on edelleen suosiossa risteilylaivojen välisatamana ja koko maamme mahdollisuudet houkutella turisteja ovat loistavat. Yhtenä suurena kattoteemana puhtaan luonnon lisäksi voisi olla pääkaupunkimme taidetarjonta. Siinä voisi olla osuutensa Guggenheimin taidemuseolla, jota tukisi loistavasti olemassa olevat laitokset sekä Konstsamfundetin hanke Lasipalatsin alueelle. Eli taidanpa varovaisesti kannattaa G-hanketta! Varovaisesti siitä huolimatta, että Pajamäki sanoi tv:ssa, että se on pelkästään kyllä tai ei eikä välimuotoja ole.

Välttyäkseni tulevien päivien huononevilta keleiltä ja rajulta Guggenheim-keskustelulta laitan "kynäni" naulaan pariksi viikoksi ja poistun kuntolomalle! Jos joku haluaa lukea sekalaisia kirjoituksiani kynäni levätessä, niin niitähän löytyy tuosta oikeasta reunasta! Tavataan taas tammikuun lopulla!

Toivon kaikille turvallista liikkumista talveen kääntyvässä säässä ja edushenkilöillemme viisaita päätöksiä G-asiassa, ja muissakin asioissa!




torstai 9. tammikuuta 2014

Kyllä olin Palmialle tuohduksissani!

Se eilen otti sitten anonyymi yhteyttä kommentillaan Palmian hintakirjoitukseeni! Ja olihan siinä aihettakin, mutta kun ei kertonut todellista laitaa eli reunaa. Mikä se oli se perimmäinen syy tuommoiselle 7,25%:n nousulle? Se kun on eläkevanhuksen kukkarossa oikeata rahaa! Siinä joutuupi soppalautasta varten keräämään päivittäin nyt paljon enemmän pulloja kuin viime vuonna. Ei meinaa pyörän takateline enää riittää lautaselliseen!

Muuten Palmian kokki tekee aina herkkuruokia ja siitähän ei kirjoituksessani ollutkaan moitteita osoitettu. Se on nimittäin äärettömän maittavaa, ravitsevaa ja ystävällistä se syötäväksi tarjottu lista tarjonnasta. Se ystävällisyys tulee tietenkin salissa pyörivästä henkilökunnasta. Kun niilläkin on se tapa, että jutellaan ja hymyillään aina! Aivan kuin terkkarissakin! Se on mukavaa se!

Olihan muuan päivä erikoisen hyvää soppaa! Vanhaan ikääni ehdittyäni olen saanut syödä monenmoista lohisoppaa. Sitä olen syönyt saaristossa, Lapin jokien varrella, eri kantilla maailmaa huippukeittiöissäkin. Tässä vuoden vaihteen jälkeen kohtasin parhaan keiton mitä ikinä. Sitä tarjottiin Kampin Palvelukeskuksen ravintolassa. Kuuntelin puheita ympärillä olevissa pöydissä ja samanlaisia kommentteja kuului joka puolelta. Jos ruoka on ollut palvelukeskuksessa aina erinomaista, niin nyt se oli senkin yli ja reilusti! Älyttömän hyvää!!!


Eli tähän lopuksi kyllä rohkenen korjailla juttujani sen verran, että kiitän runsain sydämin ja pyöristyvin vatsoin Palmian kokkien taitavuutta ja herkkuruokia! Mutta sen, kun pisti hintaa nokkiin, sietäköön miettiä tekosiaan ja kärsiköön vaikkapa kymmenminuuttisen sietämättömästä selänkutinasta, jota kenenkään muun ei pidä mennä raapimaan! Se on rangaistuksena oivallinen kun se on niin perin ikävä vaiva ja ilmestyy toisinaan jostain eikä siihen oikein auta mikään. 

Terkkuja joka tapauksessa Palmialle ja erityisesti oivallisille kokeille! Hyvää on soppa aina!!!

keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Hymytyttöjen pesäke Laakson terkkarissa

Kyllä on omituinen paikka tuo Laakson terveyskeskus! Senhän pitäisi olla kunnallisena paikkana synkkä ja iloton hoitopaikka ja avunhakupaikka. Mutta kun ei vaan ole!

Olen antanut itseni ymmärtää, että kaikki sinne palkatut naishenkilöt on varmaan saaneet koulussa joka vuosi Hymytyttö-patsaan. Ei kyllä muuten ole mitenkään ihmisen mahdollista olla aina noin ystävällisellä ja hymyilevällä kasvolla liikenteessä eikä ainakaan työpaikallaan. Niin ja puhutella raihnaista puhelimessakin ystävällisesti ja jaksaen. Kun sinne vääntäytyy jos minkälaisia meikäläisiä hapannaamoineen ja voivotteluineen, niin he kun vaan jaksavat hymyillen kysellä ongelmat ja jakaa neuvonsa. Eihän semmoinen voi olla ohjeitten ja sääntöjen mukaista! Mihin maailma ja raihnainen vanhus joutuukaan tuommoisen pelin edessä?

Tuommoinen ystävällisyys on siksikin vaarallista puuhaa että siinä saattaa vaivainen vanhus parantua aivan käsiin ja unohtaa mistä sitä tällä viikolla pitikään valittaa. Voi unohtua jopa särkylääkereseptin uusiminen ja se se vasta vaarallista peliä on. Ja kauniitten hymyjen katsominen on etenkin vanhusmieshenkilölle äärimmäisen vaarallista puuhaa kun saattaa innostua aivan mahdottomasti. Onneksi ikä on hoitanut sen ettei enää muista mihin sitä pitikään innostua!

Kyllä tekisi mieleni huomauttaa tuommoisesta käytöksestä, mutta kun se unohtuu kun menee sen terkkarin naishenkilön pakeille oli se kuka heistä hyvänsä! Tekisi aivan mieleni mennä istumaan sinne aamusta iltaan kun se särkykin hellittää siellä käydessä kun saa pelkästään katsella hymyjä! Kyllä ei tuommoinen kuitenkaan kyrsi ja se on hyvä juttu se!!!

tiistai 7. tammikuuta 2014

Se iski ahneus Palmian kokkiin!

Nyt otti ja harmitti aika runsaasti eli suorastaan kyrsii! Sitä kun juuri kuukauden päivät sitten löysin kotihengettären kanssa helpotuksen paikan. Jokapäiväinen kotiruuanlaitto kohtasi vaihtoehdon palvelukeskuksen ruokatiskillä.

Se oli Palmian kokki keksinyt ennen keittää vihanneskeittolounaan palvelukeskuksen yhtenä ruokavaihtoehtona ja oli vielä huomannut ettei eläkeläisellä ole isoja rahoja tuhlattavana ruokaherkkuihin. Oli nimittäin rakentanut alle vitosen eli 4,90 Euroopparahan annoksen keittämällä vihanneksista ravitsevan sopan. Sitä kyllä kesti imaista lautasellinen hyvällä omallatunnolla. Ja kyllä siinä täyttyi vanhan ihmisen kupukin suorastaan mukavalla tavalla. Sitä jaksoi kevyesti polkaista pyörällä soppakattilalle kun oli tiedossa terveellistä evästä kuvun täytteeksi!

Mutta lienekkö joulupukki kohdellut huonosti vai ilotulistusraketti lähtenyt huonosti kun päättikin Palmian kokki nostaa hintaa? Se pani siihen soppaan murusen lihaa ja nosti hintaa 7,40 Euroopparahaan eli kokonaisella 2,50:llä rahalla. Siinä on nousua jo rosentti poikineen! Onko sitä enää ahneudella minkäänlaista rotia?

Nyt ei kyllä jaksa enää vanha polkaista Palmian kattilalle ja jos joskus vielä sattuisi polkaisemaan niin ei ainakaan kevyin mielin. Kevyin lompakoin kyllä kotiinpäin! Kyllä on raahustettava taas punaisten lappujen perään lähikauppaan ja keitettävä itse kotihengettären voimin omat soppansa! Kyllä tuommoinen ahneus kyrsii taas vanhaa ihmistä!!!

maanantai 6. tammikuuta 2014

Kun nuori luistelee mestaruuden

Se on suomalainen ja etenkin nuori suomalainen luistimilla hurja peto! Se on varmaan geeneissä tuo luistelujuttu. Sitä on Suomen kansa siirtynyt jäitä myöten ikuisista ajoista alkaen paikasta toiseen. Siitä on täytynyt muotoutua joku pieni geenin kappale, joka määräilee nuorten nykyistä menestystä liukkailla jäillä.

Ensin voittivat naiset maailman mestaruuden ringettessä ja nyt sitten nuoret miehet jääkiekossa! Nuo olivat hienoja saavutuksia eivätkä ole tulleet helpolla. Se on nyt ulkomaan luistelija ihmeissään, että mitenkähän tässä nyt näin kävi! Kyllä siellä Kanadassa ja Ruotsissa on nyt maansuru kun eivät pärjänneet. Aamun uutiset kertovat etenkin ruotsalaisten ottaneen tappion perinteisen raskaasti.

Mutta helpolla ei meidän nuoremme noita saavutuksiaan ole saaneet. Veikkaan, että luistimet on laitettu jalkaan jo synnytyslaitoksella ja sieltä on luisteltu kotiin kapaloissa kun äiti on ajanut isän kanssa lämpimässä autossa. Sitten on vuosikaudet raahustettu harjoituksiin joko aamuyöstä tai iltayöstä kun aikuiset ovat varanneet inhimillisemmät ajat. Siinä sivussa on pitänyt hoitaa kunnialla koulukin. Ei ole nuori ehtinyt pahantekoon noilla aikatauluilla!

Mutta veronsa se on vaatinut! Nuorilla on monenmoista vaivaa ehtinyt urheiluharrastuksen parissa syntyä. Siinä on hormoonit sekaisin ja  lihaksiin ja luihin on syntynyt monenlaista kremppaa. Vanhempien panos harrastuksen tukemisessa on suunnattoman suuri. Jos nuori käy harjoituksissa, tarkoittaa se lähes poikkeuksetta, että myös vanhemmista joku käy harjoituksissa. Raskasta kaikille, mutta palkitsevaa!

Onnittelut nuorille hienoista mestaruuksista ja kaikille Hyvää Loppiaista!


sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Hitto kun liikunta ottaa lujille!

Olen yrittänyt kohentaa kuntoani säännöllisellä liikunnalla. Mutta kun istuminen, seisominen ja makaaminen tekevät kipeää! Yritä siinä sitten hoitaa kuntoa ja samalla väistellä särkyjä!

Ainoa homma, jolloin ei särje paikkoja, on pyöräily. Mutta kuka jaksaa pyöräillä 24/7? Ja jos pyöräilet, niin sitten taas särkee jälkeenpäin vielä vähän enemmän selkää ja jalkoja. Sitä on jatkuvassa kierteessä eikä kunto kohoa nimeksikään.

Viime viikolla pyöräilin joka päivä keskustaan ja takaisin. Ja siellä kävelyt päälle. Parina päivänä oli huono keli joten ajoin kuntopyörällä melkein tuplalenkit. Sitten olikin pari päivää kävely semmoista tökittämistä. Liekö se sitä katkokävelyä vaikka ei ole katkolla tarvinnut ollakaan?

Onneksi lähipiiri pakotti hankkimaan tuolin, jossa istuessa selkä on juuri sopivassa asennossa ja ranka pääsee lepäämään. Ainoa ongelma siinä on se ettei siitä malttaisi nousta pois.
.
Saappaathan nähdä mikä se on kunto liikkumiseen talven jälkeen? Jos nyt yleensä talvi-talvea tulee, mutta oli lumen määrä mitä hyvänsä niin kyllä nuo talvikuukausien kelit kuitenkin aina ulkona liikkumista hieman haittaavat! Mutta yritettävä on sillä eteenpäin elävän mieli niin kauan kuin henki pihisee ja tossu heilahtaa!!!

lauantai 4. tammikuuta 2014

Taittuiko vanhan kynästä terä? Loppuuko into?

Kyllä ei meinaa juuri irrota juttua kevyellä mielellä! Se tuo vuoden vaihtuminen on sen verran tuskaisaa puuhaa, että siinä talttuu hurjempikin ihminen. No eihän meikäläinen ole juurikaan hurja ja telkkarinkaan katsominen ei ole villeistä villeintä touhua. Mutta jokin se tahtoo taas mättää!

Olisikohan tuossa vuosijutussa se, että joka tuutissa muistellaan menneitä ikävyyksiä ja povataan uusia ikävyyksiä. Ja sitten kerrotaan ja verrataan ja luetteloidaan ja oikein kaavioin esitellään miten huonosti meillä tulee alkaneena vuotena menemään. Listataan kaikki maksut, jotka tulevat nousemaan ja edut, jotka poistetaan. Nyt on tavoitteena, että kaikki lopetetaan kuten esimerkiksi tärkeää liikennetyötä tekevä Liikkuva Poliisi ja kouluja ja kirjastoja ja terveyskeskuksia ja lastentarhoja ja lehtiä ja kauppoja ja tehtaita ja sitä sun tätä. Autollakaan ei saa ajaa ellei se ole sähkötöpseliauto kun bensan ja diiselin hinta vaan nousee alvariinsa. Ostaisin sähkötöpseliauton heti seuraavasta isommasta lottovoitosta sillä ehdolla, että Clas Ohlsonille tulisi myyntiin tarpeeksi pitkiä sähköroikkia. Että pääsisi mökille asti!

Tässä sen kun yrittää taistella sen kanssa, että mitä sitä söisi kun kaikki on epäterveellistä. Painoa ei saisi enää pidettyä ylhäällä millään kun mitään ei sovi suuhunsa laittaa. Salaa syöty nakkipakettikin on kuolemansynti saati tanko lauantaimakkaraa tuppipuukolla leikeltynä. Ja jos satut vetäisemään epähuomiossa suklaalevyn, vaikkapa Maraboun krispilevyn, niin on sitä vaille, että teloitetaan tyhjän käärepaperin viereen. Pupunruokaa vaan pitäisi mättää saavillinen päivässä, että pysyisi terveenä.

 Perunakin kuuluu kiellettyjen listalle kun siinä on kuulemma nykyään hiilihytriittiä tai jotain semmoista. Ennen siinä oli vaan perunaa ja pinnalla kuoret.  Sitten telkkarissa juoksee pullukat orjapiiskurin kera pitkin amerikan raittia ja mannekiinit kuoppaposkineen esittelevät aina vaan ihanampia asusteita. Mihin väliin siihen sattuu sitten minun vetreä olemukseni ja minulta vaadittavat ravintokolariat? Ja kun ei muutenkaan saa ikinä sopivia kamppeita kaupasta vaan aina oston jälkeen joutuu puhuttelemaan ompeluhenkilöä.

Mutta on sitä valoakin ikkunassa kun rakastamani ja vuosia eri tuotteissa käyttämäni aspartaami sai Brysselin hyväksynnän. Tosin rajoja sillekin tuli, mutta en minä sitä ole kauhalla syönytkään. Vaan juonut olen Fun Lighti mehussa ja joskus harvoin SokaSolassa. Niin ja aamupuuron päälle aina laittanut. Se kun ei oikein maistu miltään muuten.

Jos ei nuo jutut saa ihmistä murheen alhoon ajettua niin ei mikään! Ei irtoa vitsiä noilla eväillä saati polttoaineilla! Kyllä on jostain lähdettävä etsimään inps…, imsp… eikun intsiraatiota taas! Kunhan vaan löytyisi ja riittäisi taas uuteen vuodenvaihteeseen, jolloin kuullaan uudet murheelliset uutiset!!!

perjantai 3. tammikuuta 2014

Miten se vanhus jaksaa pankissa?

Kyllä oli vanhalla taas kaikki voimat tarpeen kun käväisi pankissa! Mukavan lämpimässä, tulevaisuuden perinteisessä säässä matka Stadin keskustaan taittui rattoisasti polkupyörällä. Kaikki meni hienosti kunnes astuin valtakunnan johtavan kotimaisen pankin Mikonkadun konttorin ovesta sisään.

Pankkisalissa oli tungosta kuin parhaassa vapun puhetilaisuudessa menneinä vuosikymmeninä. Kohtuuttoman pienessä tilassa oli jopa muutama istuin, joissa istui runsaasti väkeä puolikkaalla pers’poskellaan. Siten sai useampi istuinsijan. Väki koostui suurelta osin vanhemmasta väestä, jonka seisominen oli tuskaista katseltavaa.

Sen reilun tunnin aikana, jonka jonotin ja odotin vuoroani edelläni olleen 29:n asiakkaan ajan, salissa oli koko ajan noin 30 tai enemmän henkilöä jonottamassa. Tullessani paikalle oli kolme kassahenkilöä palvelemassa, mutta yhdellä alkoi ilmeisesti ruokatunti ja hän poistui työpisteestään eikä ketään tullut tilalle. Suurimman osan ajasta väkijoukkoa palveli ainoastaan kaksi kassaa. He tekivät toki parhaansa ja hoitivat hommansa rauhallisen tehokkaasti.

Toisena suurena ongelmana ruuhkan ohella koin myös sen, että kassalla asioivilla ei ollut minkäänlaista suojaa muihin salissa oleviin nähden. Puhe kassalta kantautui vaivattomasti kaikkien lähellä olijoiden korviin. Ja jos kassa laski asiakkaalle rahaa tiskille, niin se näkyi hyvin lähellä seisoville. Yksityisyydestä ei ollut juuri merkkiäkään tuossa palvelutilanteessa!

Ymmärrän hieman pankkien tavoitetta ohjata asiointia nettiin, mutta sitä en ymmärrä, että palvelu supistetaan kerralla minimiin. Kaupungista löytyy varmasti melkoinen joukko edelleen pankin tiskillä palvelua tarvitsevia. Olisiko siis kohtuutonta pyytää pientä panostusta edes niihin aikoihin, jolloin väki on oikeasti liikkeellä ja pientä yksityisyyttä myös palvelutiskeille! Ja saisiko vaikka ruuhka-aikoina vaikka kokoontaittuvia tuoleja saliin!!! Pliiis!

torstai 2. tammikuuta 2014

Kuka vaihtaa pariston?

Vuodenvaihteessa syttyi jälleen runsaasti tulipaloja ympäri maan. Koteja tuhoutui ja henkiä menetettiin. Olisiko nämä onnettomuudet voitu välttää?

Vuonna 2000 säädettiin pelastustoimilaissa palovaroittimet pakolliseksi asunnoissa ja kesämökeissä. Todennäköisesti tuon jälkeen suuri osa kansalaisista on laitteen hankkinutkin mittavan mainoskampanjan seurauksena. Paristokäyttöisten palovaroitinten hinta ei ainakaan ole ollut esteenä hankinnalle.
Suurin ongelma on palovaroittimen sijoituspaikka korkealla katossa. Vaikeutena tuolloin on laitteen tarkastaminen ja erityisesti pariston vaihtaminen. Itse lukeudun mielestäni valveutuneisiin kansalaisiin palovaroittimen huollon suhteen, mutta siitä huolimatta muistan koko tarkistamisen aivan liian harvoin.

Miten arvelette kiireisten ihmisten muistavan koko asiaa tai vanhusten muistavan ja kykenevän paristonvaihtoon? Rohkenen väittää, että suurin osa Suomen palovaroittimista on jäänyt tarkistamatta asennuksensa jälkeen ja paristot ovat suhteellisen heikossa kunnossa! Enkä usko olevani väärässä!

Viimeisen reilun vuorokauden aikana syttyneisiin paloihin tuskin edellä toteamallani olisi ollut vaikutusta! Tapaukset liittynevät enemmän ilotulitusvälineiden käyttöön. Ja se on täysin oma ongelmakenttänsä. Mutta palovaroitinten huoltoon olisi syytä kehittää jokin toimiva järjestelmä, jossa kansalaisia muistutettaisiin riittävän usein asiasta. Lisäksi pitäisi määritellä ne ketkä auttaisivat niitä, joilla itsellä ei varoittimen huolto onnistu!

Paloturvallista jatkoa kaikille!

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Aino Venna oli loistava Savoyssa!

Sain eilen kotihengettäreni suosiollisella painostuksella tilaisuuden imaista pari tuntisen verran kulttuurinautintoa. Minut suorastaan raahattiin kodin lempeästä lämmöstä melkoisen tiuhaan tihkusateeseen ja Savoy-teatterin ylen kuumaan ja yläritsin aika happiköyhään miljööseen. Hetken odottelun aikana annoin itselleni juhlapäivän kunniaksi luvan siemaista vajaan lasillisen punaviiniä. Nautinto oli viime vuoden vuosiluvun mukaisella tavalla 13 jos maksimi olisi 100. Punainen vesivärinappi oli päättänyt päivänsä vanhassa viinipullossa.

Mutta kun Aino Venna yhtyeineen polkaisi koneen käyntiin olin myyty! Siinä unohtuivat kodin lämpö, sateet, huonot punkut ja hapenpuute. Vahvalla äänellä varustettu laulajatar kitaroineen ja laadukas orkesteri tempaisivat mukaansa varsinaiseen musiikkinautintoon. Laulajattaren äänen väri oli kauniisti soiva, voimakkaan tumma ja hienolla tavalla sopiva esitettyyn kappalevalikoimaan. Pääosiltaan englannin ja ranskan kielillä esitetyt minulle täysin tuntemattomat laulut tulkittiin sellaisin eväin etten ollut ennen kokenut moista. Esitettyjen kappaleiden tempo oli enemmän rauhallinen kuin kiivas mutta äärimmäisen mukaansa tempaava. Musiikin lajitarjonta liikkui jazzin, chansonin ja ballaadien alueilla.

En muista olenko koskaan jaksanut istua rauhassa ja kuunnella musiikkia, jota en ole ennen kuullut. En tuntenut tai tunnistanut yhtään Aino Vennan esittämää kappaletta. Nyt istuin ikäänkuin hievahtamatta koko konsertin läpi. Tosin vierustovereiden ja ehkä koko penkkirivin harmiksi taisin rynkyttää penkkiäni ja hakata tahtia polviini mukaansa tempaavan tahdin innoittamana läpi koko kaksi tuntisen konsertin.

Opetus kokemuksesta oli se, että maailmasta löytyy paljon hyviä "tuntemattomia", siis ainakin minulle, artisteja. Pitää vaan jaksaa jättää kotoisa nojatuoli ja kipaista kaupungille etsimään kulttuuri- ja muita nautintoja! Ainakaan helsinkiläiselle se ei ole kovinkaan vaikeaa sillä tarjontaa löytyy!

Toivotan nautintoja vuodelle 2014! Tarvan sanoin "Ylös, ulos ja lenkille!"

Ne vaihtoi sen sitten 2014:ksi ja pöhköt kiusas pienimpiä!

Niinhän siinä kävi, että 2013 jäi taakse ja taisi olla monellakin tapaa uskotulla tavalla tuo 13 epäonnen tai ainakin huonon onnen vuosi! Se vaan talous takkuili ympäriinsä pitkin maailman kassalaatikoita, terveyden kanssa oli niin sun näin, pöpöjä lenteli ympäriinsä ja tartutti ihmisiin tauteja, maat järisteli, ihmiset telo toisiaan, veneitä upposi, kansalaisia kaapattiin, monenlaista vilunkia tehtiin jne. Kyllä ei mennyt oikeastaan ollenkaan hyvin! Oma vanha selkäkin teki tepposet ja meni rikki, pakotti paikkoja ja lenkkimakkaran syöntiäkin rajoitti kotihengetär. Uskotteko, että kyllä kyrsi?

No arvaatteko mitä nuo yhdet rutjakkeet sitten taas tekivät? Koko eilisillan ja nytkin pitkin yötä paukuttavat pommejaan niin, että niin vanhuksella kuin viattomilla luontokappaleilla on huonot housussa tai kinnerjänteillään ja hätä päällä! Se poksahtelee, paukkuu ja välähtelee joka suunnalla. Siinä on kotieläin ihmeessään oli sitten julma hauva tai söpöinen kissimirri. Ei tunne eläimen järki tuota paukahduksen syytä vaan ahdistuu ja saattaa pahimmillaan sairastua vakavaankin henkitautiin. Ei auta masennuspillerit eikä mikään muukaan pientä ystävää! Paras ystäväni Jamie on pieni ja söpö karvaturri hauveli. Ei pysty Jamielle kukaan selvittämään, että se on vaan typerä ihmiseläin kun muka nautinnokseen paukuttelee. Ei auta siihen keksi eikä nakki kun hätä tulee paukuista.

Kyllä pitäisi seuraavaan vuodenvaihteeseen kehittää paukkutehtailijan semmoiset paukut, että ei poksausta ole ollenkaan ja värit välkkyisivät vasta sadan metrin korkeudella! Kyllä sitten voisin yhden värinipun lähettää minäkin Jamien kanssa taivaalle. Ja yhdessä ihailtaisiin värejä ja minä rapsuttaisin kaveriani niskasta. Ja sen päälle syötäisiin paketti keksejä sano Jamien emäntä mitä hyvänsä. Kyllä olisi paukkutehtailija silloin yhden Noobelin ansiomerkin ansainnut vaikka koivun- tahi tammenlehvin!

Mutta nyt vaan toivoa sopii kaiken kansan, että 2014 olisi parempi kuin tuo epäonnen 13! Siihen paremmuuteen pitäisi porukoiden yhdessä panostaa ja lopettaa vaikeroiminen ja panna huulet törrölleen ja puhaltaa siihen yhteiseen hiileen. Josko iso hiili raahattaisiin vaikka Eduskuntatalon eteen niin mentäis kaikki sinne puhaltamaan. Otettais kaikki vastarannan kiisketkin mukaan ja eikun huulet törrölleen ja puhallusta kohti hehkua! Puhallettas posket kipeiksi taloudet kuntoon, kaikille terveyttä, onnea ja rakkautta sekä kaikkea muutakin hyvää!

ELI KAIKILLE HIILEEN PUHALTAJILLE HYVÄÄ, ONNEKASTA JA MENESTYKSEKÄSTÄ VUOTTA 2014!