tiistai 25. helmikuuta 2014

Tekee niin hyvää auttaa!

Kyllä harmittaa jos vanhempi ihminen eli seniorikansalainen vetää vaan lonkkaa kotona ja harmittelee yksinäisyyttä ja tekemisen puutetta. Ei pidä mennä tuommoiseen! Kyllä täytyy tempautua kodin kahleista, laittaa myssy päähän ja ponkaista liikenteeseen.

Sitä on kovin paljon tapahtumaa ympärillä. Kun vai etsii silmälasit päähänsä ja tutkailee päivän lehteä tai avaa tietokoneen ja katsoo mitä kylillä tapahtuu. On kuntoryhmää, kuntosalia, palvelutalon tansseja, hiihtopiiriä, luentoa terveys- ja sairausaiheista, on kulttuuria näytillä ja luennoilla, on ulkoilutettavia vanhuksia, keskusteluryhmää, lukupiiriä, kirjastoa, elokuvaa, lehtien seniorimatkoja ja vaikka mitä vain mieleensä sattuupi juolahtamaan. Sitten löytyy myös erilaisten sairauksien kanssa kamppaileville vertais- ja tukiryhmiä. Niistä löytyy tietoa yhdistyksistä.

Eli jos joku uskaltaa valittaa kun ei ole mitään, niin hävetköön! Jos kuntokykyä riittää niin liikenteeseen vaan avoimin mielin! On paljon meitä seniorimpia ja muita kun kaipaa seuraa, apua ja tukea. He ovat iloisia jos toinen on läsnä edes hetkisen verran. Ja jos olet hyvä keksimään selityksiä miksi juuri minä en voi, niin mene edes käväisemään palvelukeskuksen kahvilassa nauttimassa kupponen kahvia ja katsele ympärillesi! Jos ei katselu virkistä niin kahvi ainakin!

Ja nyt myssy päähän! Minä lähden ainakin nyt Enterin opastushommiin!

maanantai 24. helmikuuta 2014

Autokuski riskinä muille ja itselleen

Tänään kirjoitti Hesari alkoholin vaaroista! Siihen liittyi myös osaltaan alkoholin aiheuttamat vaarat autoilussa. Lehdissä kirjoitetaan hyvin näkyvästi rattijuopoista ja heidän aiheuttamistaan onnettomuuksista. Toissa vuonna jäi 19.134 ihmistä kiinni rattijuopumuksesta. Hesarin artikkeli ei kertonut kuinka monta kuolemaa nuo rattijuopot aiheuttivat. Lisääntyvä riskitekijä on myös huumeidenkäyttäjät. Heitä liikkuu teillämme yhä enenevässä määrin. Eikä tilannetta tule parantamaan aina vaan kuuluvammin esitettävät vaatimukset huumausaineiden käytön sallimisesta.

Mutta autoiluun ja erityisesti autonkuljettajaan liittyy runsaasti muitakin riskitekijöitä. Kuluvien viikkojen aikana näitä riskejä liikkuu teillämme pilvin pimein. Meneillään olevat koululaisten hiihtolomat ovat lisänneet liikennettä maanteillä. Liikkeellä on autoilijoita, joilta monelta puuttuu riittävä ajokokemus. He eivät normaalisti aja paljon autolla. Kuljettajan penkille voi myös siirtyä pitkän matkan aikana henkilö, jolla on kortti mutta hän ei juurikaan aja muulloin kuin näillä pitkillä lomamatkoilla tuuratessaan kokeneempaa kuskia.

Lomalaisten joukot tahtovat nauttia lomamökeistään heti kun laskutus napsahtaa käyntiin ja raskaan työviikon jäljiltä lähdetään väsyneenä ajamaan yötä vasten kohti lomapaikkaa. Sitten paluumatkan edellä halutaan nauttia lomapaikasta viimeiseen asti ja silloin lähdetään tien päälle vasta illan koittaessa ja ajetaan läpi yön. Kuljettajalla ei ole mahdollisesti kokemusta pimeällä ajamisesta ja väsymys painaa loman viimeisen hiihtolenkin jäljiltä.

Erityisesti etelän ihmisiltä puuttuu tänä talvena kokemusta talvisista keleistä. Kelit Keski-Suomesta ylöspäin poikkeavat kotiseudun sulakeleistä. Kun ajetaan yöllä on liukkaus ja kokemattomuus vaarallinen yhdistelmä. Nopeasti muuttuvat kelit pitkän matkan aikana aiheuttavat ongelmia. Auton varusteet eivät ehkä vastaa kelin vaatimuksia. Renkaat odottavat uusimistaan, mutta ajateltiin, että kyllä niillä pärjää vielä tämän reissun.

Nuo edellä olevat esimerkit kuvasivat hiihtoloma-ajan riskejä, mutta soveltuvat myös kaikkiin muihinkin aikoihin kun tiellä liikutaan. Nuoret kokemattomat kuljettajat ovat myös suuri riskiryhmä. Heillä ei ole ajoneuvon vaatimaa riittävää käsittelytaitoa mutta löytyy halu kokeilla auton ominaisuuksia ja suorituskykyä. Mukaan saattavat tulla myös kaveripiirin aiheuttamat paineet ja vaatimukset. Tällöin ei yleensä hyvää seuraa. Samantyyppisiä ongelmia kohdataan kun ratin takaa löytyy ajokortiton ja mahdollisesti päihteitä nauttinut kuljettaja.

Luettelosta jäi varmaan puuttumaan monta muutakin riskitekijää, mutta kyllä noillakin tekijöillä saadaan aikaiseksi runsaasti vahinkoa. Henkiä menee, vammautuneita tulee ja materiaalivahinkoja syntyy.

Olkaa varovaisia tien päällä ja varautukaa riskitilanteisiin! Turvallista matkaa!

sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Erkan neuvot vai minun?

Olin ajatellut itsekseni etten enää sotkeudu jääkiekon katsomiseen kun Suomen joukkue otti neniinsä ruotsalaisilta. Mutta kun pronssiottelu käynnistyi alkoi osaltani synnintekeminen. Puhuin oikeasti tuhmia, jota ei kukaan minut tunteva voi uskoa. Mutta totta se on! Jos olisin tehnyt niin kuin äiti aikoinaan määräsi, olisin pessyt illan suuta ainakin yhden Bliw-purkillisen verran.

Ottelu oli yhtä tykitystä ja jokainen amerikkalaisten hyökkäys sai tunteet kiihtymään. Annoin ohjeita pelaajillemme enemmän kuin Erkka Westerlund konsanaan. Jäi kuitenkin semmoinen käsitys että Erkan neuvot menivät paremmin perille. Onneksi!

Suomen joukkue oli nauttinut selvästi kunnon annokset MultiTabsia ja muita tarpeellisia vitamiineja. Oli tuon pelin tempo sitä luokkaa. Mutta kyllä itsellänikin oli vitamiinit tarpeen riehuessani ottelun tuoksinassa. Onneksi kävin viime viikolla pari kertaa kuntosalilla, että jaksoin ottelun loppuun! Nyt onkin lihakset sitten kipeinä.

Mutta kiitos Teemulle ja koko tiimille hienosta elämyksestä! Onnittelut pronssista meille!

 




lauantai 22. helmikuuta 2014

Onko elämä jana vai ympyrä?

Ajatusleikkiini vastattiin! Sain aiheen, joka johti pohdiskeluun. Kiitos!

Olemme tottuneet ajattelemaan, että elämä alkaa syntymästä ja päättyy kuolemaan. Elämä olisi tuon ajatuksen pohjalta jana, jolla on alku ja loppu. Ja kun jana päättyy, on kaikki siinä. Jatkoa ei ole. Elämämme sujuu kuitenkin sykleissä, joita tahdittavat kokemusten karttuminen, fyysiset muutokset, muutokset ympärillämme ja ajattelumme kehittyminen. Elämä ikäänkuin nousee kunnes kääntyy laskuun ja kohti loppuaan.

Satuin lukemaan juuri jutun laulajatar Einistä, jonka äiti kuoli samana päivänä kun Eini itse synnytti lapsen. Kaksi samaa sukua olevaa henkilöä kokivat tiensä pään. Toinen lopun ja toinen alun. Tällä viikolla synnytti prinsessa Madeleine tyttären ja näyttelijätär Tea Ista kuoli. Kaksi omalla sarallaan julkista ja kumpikin omalla tavallaan kuninkaallista henkilöä. Toisen syntymä on toisen kuolema vai onko? Tukevatko nämä yhtäaikaiset tapahtumat esimerkkeinä elämää ympyränä? Matkalla on sauma, jossa toinen luovuttaa ja toinen jatkaa mutta kehä jatkuu ja jatkuu? Elämän jatkumista toisessa henkilössä tukee usko reinkarnaatiosta. Ajatustapa on vallalla itämaisissa uskomuksissa sekä aikanaan samantapaisena luonnonkansoilla.

Tapahtuuko maailmassa selittämättömiä? Mistä voimme tietää onko tämä missä elämme, mitä koemme ja mihin tiemme johtaa ainoa oikea totuus? Ovatko vanhojen uskontojen monet jumalat, käsitykset jälleensyntymästä ja muista korkeammista ohjauksista sittenkin totta? Leijuuko ympärillämme sieluja valmiina ottamaan ohjaukseensa kohtalomme ja elämämme? Ohjaako meitä joku tai jokin?

Huh, huh! Johan heitti nuo jutut henkeväksi! Joskus kun kuuntelee Esko Valtaojan kansantajuisia (onneksi!) selityksiä avaruuden ihmeistä, niin tuntuu etteihän tämä voi olla yksin tässä ja täällä. Maailmasta lötyy mahdoton määrä selittämättömiä asioita, rakennelmia ja tekoja, joita ei voi vielä tänä päivänä selittää. Mutta jos noita isoja asioita ryhtyy pohdiskelemaan, niin saattaa pää poksahtaa. Ainakin tämmöisellä rapistuvalla vanhuksella!

Pitäisiköhän keskittyä vaan elämään tätä ja tässä? Saattaa olla päälle ja kropalle helpompaa, kun keskittyy telkkarin katsomiseen ja kahvinjuontiin! Oli elämä sitten jana tai ympyrä niin eiköhän tässä mennä loppuun asti! Ja jos sääntöihin kuuluu lopun jälkeen jatkaa, niin sitten mieluiten ihmisenä kuin esimerkiksi kanina. Jälkimmäinen vaihtoehto olisi aivan liian rankkaa!

perjantai 21. helmikuuta 2014

Kirjoittamisen tuskat!

Kyllä meni taas juttu jumiin! En ole ollenkaan iloinen tästä kehityksestä! Kirjoittamisen intoa on mutta taito puuttuu. Ja nyt puuttuvat aiheetkin! Kävin tuossa muutama vuosi sitten useammallakin kirjoituskurssilla. Mitä sanot? Eihän uskoisi, kun lukee juttujani?

Eräällä noista kursseista tutustuin nuoreen viehättävään kirjoittajattareen. Tässä kohtaa on syytä mainita väärinkäsitysten välttämiseksi, että emme ole koskaan tavanneet muualla kuin kurssilla. Ja sitä paitsi minä olen kurssikaveriini nähden hänen isoisänsä ikäinen. Kurssilla kirjoitetut harjoitustekstimme olivat niin samanhenkisiä, että meidän oli pakko kokeilla yhteistä tekstintuottamista. Se olikin mielenkiintoista puuhaa!

Kirjoittelimme lähes vuoden ajan sähköpostin kautta toisillemme vuorotekstejä. Toinen kirjoitti pätkän ja lähetti sen toiselle, joka jatkoi tarinaa. Pallottelimme tuolla tavalla kunnes kirjoittamisinto hiipui ja meni kummallakin lukkoon. Taisimme toki saada tekstiä sen verran aikaiseksi, että siitä pienellä lisämäärällä saisi kirjankin aikaiseksi. Kurssikaverini on kuitenkin jatkanut kirjoittamistaan ja saamme ehkä jonain päivänä nähdä hänen teoksensa tai teoksiaan kirjakauppojen valikoimissa. Toivon suunnattomasti, että hän menestyy kirjoittamisen saralla sillä hänellä on todellisia kykyjä tuottaa mielenkiintoisia tarinoita!

Omasta kirjallisista tuotoksistani mainittakoon, että kurssilla harjoiteltiin esimerkiksi antamalla 2 sanaa, joiden ei tarvinnut littyä toisiinsa mitenkään. Kun niistä oli kirjoitettava tekstiä sivu tai pari niin en kokenut sitä juurikaan hankalaksi. Sain kummallisia tarinoita kasaan tuolla tekniikalla. Muutoinkin ohjattu kirjoittaminen opettajan antamien tehtävien mukaan, oli varsin antoisaa. Mutta nyt kun pitäisi ominpäin keksiä jutuntynkää, niin ei irtoa sitten mitään. Pitäisi tilata jostain päivittäiset 2-3 sanaa lähtökohdaksi ja saada sitten läppäri laulamaan!

Kyllä sitä maailmalla kehitellään kaikensorttista nettikauppaa ja muuta nettipalvelua, mutta kukaan ei tarjoa netissä ispiraatiosanoja. Olisikohan perustettava itse tuommoinen palvelu?


keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Menee usko urheiluun kun tuollain teluavat!

Mitä hitt...? Eihän siinä näin pitänyt käydä! Nyt ollaan tilanteessa, että vanhuskin joutuu sotkeutumaan urheilun seuraamiseen lähes tyystin. Koska viime vuodet on ollut  tapana, että suomalainen urheilija häviää joko reilusti tai sitten sadas- tai kymmensosalla sekuntia tai karsiutuu, on nyt rikottu pahasti sääntöjä. Kysyn vaan, että onko tuommoinen edes luvallista ja KOK:n ohjeitten mukaista?

Oliko naisten pakko ottaa noin monta hopeaa vanerilauta- ja suksihommissa ja miesten kultaa noissa suksitteluissa? Ja sitten vielä kiekkoleijonatkin menivät voittamaan Venäjän. Tuommoinen ei ole vaan hyväksyttävää! Mitä sanoo Venäjän kansa? Mitä sanoo maailman talviurheiluväki? Mitä sanon minä? No ei kai tuohon pärjäämiseen kuitenkaan voi sanoa mitään! Se nyt vaan kävi niin. Me tehtiin parhaamme ja katsottiin mihin se riitti. Ja tällä kertaa se vaan sattui riittämään tähän.

Kyllä ison naapurin isäntääkin luulisi harmittavan kun menee paljon valtion jalometalleja suomalaisten kaulanauhoihin ripustettavaksi. Ties vaikka keräisi Vaalimaan tullissa ne pois ennenkuin päästää rajan yli Suomeen.

Ja sitten minun käy sääliksi Saulia ja Jenniä kun joutuvat tilaamaan isomman kakun ja hakemaan lisää tuoleja varastosta, että kaikki mitalistit mahtuvat kahvipöytään ja riittää naposteltavaa. Mahtaakohan keksilautasella olla herrasväen pikkuleipiä ja kaneliässiä? Ne ovat kyllä hyviä!

Kyllä on Seurasaaressa ulkoileva kansa ihmeissään kun Mäntyniemeen lappaa porukkaa kahville kuin pipoa. Ja sekin, että keittääköhän Jenni ne kahvit omista pöönistä vai verorahoilla tuetuista pöönistä? Vaikka kyllä minä ainakin voin muutaman roposen (ei sitä hiihtäjä Roposta vaan euron kolikkoja) antaa tuohon kahvikassaan. Kyllä minä noista pärjäämisistä kuitenkin niin paljon ilostuin! Vaikka tekivätkin vastoin odotuksia! Menköön tällä kertaa kunhan eivät ota tavaksi! Siis menestyä!

Mutta onnittelut nyt kuitenkin kaikille mitali-ihmisille kun olivat niin hyviä! Ja lämpimät terveiset Norjan suksihuollolle kun ei ottaneet SWIXiä mukaan miesten suksiin!

Ei tapahdu, ei!

Se on vanhuksen elämä aika rauhallista! Vaikka kuinka pitää jännitys- ja toimintaelokuvista, keskittyy päivän tapahtumat aika paljolti vatsan toiminnan seuraamiseen, kahvinkeittoon ja telkkarin katseluun. Siitä ei  ole suurenmoisia elämyksiä ammennettavana blogin lukijoille. Kun on luvannut kommentoida kokemuksia, tapahtumia ja mielipiteitä, ei noista päivän peruselementeistä saa kehtitettyä suurta draamaa. Niin no ellei temppuilevaa vatsaa kuitenkin lasketa siihen. Se saattaa olla omakohtaisesti välillä isoakin draamaa, mutta otaksun ettei sillä ole suurta mielenkiintoarvoa muille.

Lehtiin ja televisioon tukeutuminen aiheissa on tällä hetkellä aivan liian urheilupainotteista. Eikä siinä ole edes erityisiä aineksia riemunkiljahduksiin. Uutiset pyörivät Ukrainassa, Syyriassa ja Pohjois-Koreassa eikä niihin pysty Pikku-Huopalahdesta paljon vaikuttamaan henkistä paheksuntaa lukuun ottamatta. Mutta olipahan eilen joku kaveri kiivennyt henkensä kaupalla alueellamme sijaitsevaan voimalinjan pylvääseen. Vainaja poimittiin alas ilman henkeä. Syitä tekoon vaan voi pohtia näinä ankeahkoina aikoina.

Kyllä en panisi pahakseni jos herra aurinko syttyisi loistamaan, niinkuin aina ennen kun talviloma oli ohi. Loma-aika oli aian keleiltään kurjaa, mutta kun loma päättyi alkoi hienot talvikelit ja auringonpaisteet. Jotain valoa tähän arkeen kaipaisi!

Kävisiköhän ostamassa Clas Ohlssonilta uuden taskulampun?

tiistai 18. helmikuuta 2014

Aamu-tv:n ohjelma monipuolistunut!

Kylläpä alkaa riittelemään minulle tuo telkkarin monipuolinen tarjonta! Vielä pari viikkoa sitten tuli aamuisin joka kanavalta ruuanlaittoa ja mitä ihanampia reseptejä. Jos niistä olisi jokaisen ottanut talteen, olisi pöytälaatikot ja kaapit täynnä lappusia. Niissä ohjelmissa suositellaan parsaa, oliiviöljyä neitsyellä ja ilman eli käyttämättömänä, ryöpättynä, mausteita kurkumasta ja intiaanisokerista lähtien. Kyllä pitäisi omistaa Stockan Herkku-kauppa, että löytäisi kaikki ainekset ja Kokkipuoti, että olisi kaikki koneet siivuttamiseen, höyryttämiseen, kuutioimiseen, neliöimiseen, raaputtamiseen, pilkkomiseen ja ties vaikka mihin.

Pari viikkoa sitten saatiin telkkarin aamuihin lisäväriä kun olympialaiset alkoivat. Nyt voi innokas aamukatselija surffata kokki-ohjelman ja curlingin välillä. Curlingia on ollut jopa enemmän kuin ruokajuttuja. Nyt on nähty tuntikausia miten kivellä tökitään kaverin kiviä pois ympyrästä ja samalla harjataan pihaa hiki päässä puhtaaksi. Kyllä kuluu tuolla vauhdilla harjoja ja kiviä. Saattaapa suomalaisen graniitin kysyntään taas tulla nousupiikki! Ja harjateollisuuteen!

Mutta suomalaisia ei ole esiintynyt eturivissä muualla kuin kokkiohjelmissa. Minua alkaa pikkuhiljaa kyrsimään nuo molemmat aiheet. Jotenkin toivon, että alkaisi pian tuo Formula-kausi. Saisi taas jännätä miten Kimi ja Valtteri pärjäävät ja saako Heikki joltain autoa lainaksi kisaa varten.

Kyllä taidan laittaa telkkarin nyt kiinni ja lähteä tekemään vanhanaikaisen voileivän leivällä, juustolla ja makkaralla. Käytän leivän leikkaamiseen leipäveistä ja tavallista veistä voin levittämiseen. Muruset pyyhkäisen kädellä pöydältä, ei lattialle vaan toiseen käteen ja sillä biojäteroskikseen. Tuon kaiken osaan tehdä ilman erikoistarvikkeita ja kokkiohjelmaa! Mutta on se ruisleipä kyllä herkullista!

maanantai 17. helmikuuta 2014

Miten minä voin?

Kiitos kysymästä! Oliko minulla jokin syy kysyä juuri tätä? No ei mitään erityistä, mutta jutkahtipahan vaan mieleen kysäistä.

No voinhan minä vastatakin. Kyllä minä voin aivan kohtalaisesti. Selkä reistaa ja räjäyttelee jatkuvasti myös sähköiskuja jalkoihin. Saan lukuisia kertoja päivässä käsityksen, miltä saattaisi tuntua poliisin etälamauttimen tärsky. Laitumella oleva sähköpaimen on pientä näissä hommissa vaikka siinä olisi uusi patterikin. Mutta ei minulla varsinaisesti ole mitään kummempaa hätää. Pärjäilen oikeastaan aika hyvin kunnon puolesta.

"Automaatti-kävelin"
Tällä hetkellä askarruttaa tämä omituinen talvi ja sen säiden kehitys. Ei oikein saa selvää onko syksy vai kevät. Sataako vai paistaako? Onko lämpimän vai pakkasen puolella? Ulkona suoritettavat liikuntalajit tuottavat omat vaikeutensa. Tekisi mieli liikkua pyörällä, mutta kun on liukasta ja toisaalta taas ei ole. Kävelemistä häiritsee samat ongelmat. Niin ja selkätuska.

Viime vuonna tähän mennessä olin ajellut polkukoneella 310 km ja kävellyt 130 km. Nyt on vasta kasassa 135 ja 24 km. Homma kehittyy kuin valtion talous ja bruttokansantuote. Kunhan säänhaltija saa päätöksensä tehdyksi ja kelit tasoittuvat, lupaan aloittaa taas taantumasta nousemisen. Mutta kuntosali odottaa ja sinne meinasinkin ponkaista tänään. Täytyy panna taas läski liikkeelle ja etsiä siinä sivussa hauikseen lisää papua.

Hyvää hiihtolomaviikkoa heille, kun lomilla ovat ja liikunnallista viikkoa kaikille muille itsensä kehittäjille!


sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Suuri muuttoliike taas tapahtunut!

Se otti taas lapsellinen kansanosa muuton asiakseen! Perjantaista lähtien ovat ihmiset paenneet Etelä-Suomen asutuskeskuksista kohti valkoisempaa Suomea. Tiet  ja julkiset kulkuvälineet ovat pullistelleet pienempää ja isompaa ihmistä. Se ilmatila, jota kulkuvälineissä on jäänyt ihmisiltä yli, on täyttynyt talven ulkoiluun soveltuvista liikuntavälineistä. Vanhoillisemmat ovat kätkeneet reppujen taskuihin Wixiä ja Waxia suksenpohjaan hinkatakseen. Seurauksena harmitus, että olisi pitänyt sittenkin ostaa ne Neverwaxi-sukset tai vesikelin voidetta. Talouden nuorempi osa on istunut tietokone- ja älykännykkäpeleineen takapenkillää ja muistanut kysellä parin kilometrin välein "milloin ollaan perillä".

Kyllä ei ole monikaan liikuntaihminen ollut iloinen kotikylien syksyisistä talvikeleistä. Muutama räntäsade ei ole pahaa mieltä korjannut. On se vaan huono hiihdellä uusilla välineillä kun sora tai karkea kanervikko raapii suksenpohjaa. Paloheinän lyhyt jäähallilumesta tehty hiihtorinki on ollut täynnä kiihkohiihtelijöitä. Siinä sitä on menty suksen kärki edellisen kantaa kolistellen ja ensimmäisen hiihtäjän hitautta kiroten. Ja Luoja varjele niitä kun haluaa vielä nykyaikana raahustaa latua perinteisellä tyylillä! Eihän sitä käytä enää kukaan. Ja entäs ne kun hiihtää vielä vanhoilla, jopa viitisen vuotta vanhoilla välineillä. Kuka sitä historiaa kaipaa laduille! Ei tuommoinen sovi ollenkaan. Hävetkööt!

Mutta kyllä hiihtokansan on mukava lasketella ja hiihdellä Lapin paukkuvissa parin asteen pakkasissa! Ja isän ja äidin tai ainakin isän ottaa illemmalla napanteria tunturimajan takkatulen loisteessa kun lapset ovat menneet tunturihotellille pelikoneilla pelailemaan.

Ja sitten viikon kuluttua palaillaan apeina etelän plussahelteisiin. Kun vaan kukin muistaisi olla varovainen tien päällä ettei tule vahinkoja!

lauantai 15. helmikuuta 2014

Flunssarokotus ja mikä flunssa?

Nyt taas ihmisiä koetellaan isolla kädellä! Etenkin vanhemman ihmisen liikkuminen ruuhkapaikoilla tai edes muiden ihmisten läheisyydessä alkaa olla jonkinmoinen riski. Uutisissa kerrotaan sikaflunssaan jo kuolleen useita ihmisiä.

Puhutaan flunssasta, sikaflunssasta, uudesta flunssasta ja vaikka minkälaisesta flunssasta. Siis mitä pitäisi tehdä ja miten varautua? Sanotaan, että flunssavirus muuttuu vuosittain eikä rokotteet meinaa pysyä perässä. Neuvotaan ottamaan rokotus kausiflunssaa, mutta mikä on sitten sikaflunssa ja auttaako kausirokotus siihen?

Lauantain Iltalehdessä kuvaillaan kohtalaisen selvästi sikainfluensan oireet. Aikuisella tauti alkaa nopeasti nousevalla korkealla kuumeella ja siihen liittyy lihaskipua, päänsärkyä ja huonovointisuutta. Kuumeen laskettua ilmaantuu kuivaa yskää, kurkkukipua, nuhaa ja nenän tukkoisuutta.

Taudin välttäminen välttelemällä ihmisiä ja liikkumista kylillä ei onnistu mitenkään. Kyllä se pöpö jostain tiensä minuun löytää jos on löytääkseen. Mutta käsiä on pestävä tiuhaan ja kunnolleen ettei tunge vahingossa pöpöä sormesta suuhun tai ruokapalan kautta elimistöön.

Itse otin flunssarokotuksen reilu kuukausi sitten. Mutta nyt minua askarruttaa se, että auttaako se sikaflunssaan. Ei kai tässä muuta voi kuin seurata oireita ja jos niitä tulee, niin painaltaa vauhdilla terveyskeskukseen. Olkaa varovaisia ja tarkkailkaa kuntoanne!


perjantai 14. helmikuuta 2014

Tietotekniikan raju kehitys!

En jaksa olla hämmästymättä rajusta tietotekniikan kehityksestä! Kun eilen menin raitiovaunulla Hesan keskustaan katselin matkalla suorana lähetyksenä kännykästäni Suomi-Itävalta jääkiekko-ottelua. Mieleeni palautui aika 50-luvulta kun isoisäni hankki kidekoneen eli kideradion. Tuo pieni korvakuulokkeella varustettu miehen kouraa pienempi vempele otettiin juhlallisesti esiin uuninpankolta aina iltauutisten aikaan. Minäkin sain pari kertaa kuunnella siitä suhinan läpi kuuluvaa puhetta. Minua oli selkäsaunan uhalla kielletty koskemasta tuohon ihmeelliseen laitteeseen, joka välitti asiaa jostain, mistä lie taivaitten läpi.

Nyt on televisiot ja tietokoneet ja nettiyhteydet löytyvät puhelimistakin, joita voi kuljettaa ja käyttää missä tahansa. Uskomatonta! Kun ensin oli suuryritysten ja yliopistojen tietokoneet konehuoneineen niin nyt on pienet puhelimet ja tablet-laitteet, jotka sopivat taskuun. Muinoisina aikoina tietokoneiden muistit olivat huone- ja kaappikokoa. Nyt sama ja paljon suurempi määrä tietoa mahtuu esim. muistikorttiin, jonka koko on kynnen luokkaa ja jopa pienempikin.

Ennen täytyi olla koulutuksen saanut tai nörtti, nuori, tietokoneiden kanssa yötä päivää värkkävä ihminen, osatakseen käyttää noita ihmeellisiä vempaimia. Nyt laitteet ovat niin yksinkertaisia että ne ovat jokaisen ulottuvilla ja hyödynnettävissä. Yhteiskunnan tekninen kehitys ajaa meidät pakolla käyttämään tietotekniikkaa vaikka emme kaikki sitä haluaisikaan. Lankapuhelinten katoaminen pakottaa kännykän käyttäjäksi. Pankkien ja maksujärjestelmien muutokset ajavat meidät tietokoneella maksajiksi. Televisiotkin vaativat digiboxin ja pian nettiyhetydenkin. Tuskin kukaan enää välttyy tietoteknisten laitteiden käyttämiseltä.

Ei ollut matka aivan mahdoton kidekoneesta kännykkätelevisioon, joten mukautukaamme siis maailman muutoksiin ja auttakaamme niitä, joille tuo muutos tuottaa hankaluuksia!

torstai 13. helmikuuta 2014

Ei se suju, ei ollenkaan! Nääs tuo urheilu.

Kyllä ei pitäisi suomalaisen hävitä ulkomaan eläville! Se on pahalla mallilla meikäläisten osaaminen.Kyllä ei enää tiedä itskiskö vai naurais kun ei pärjää suomalainen. Ja jos joku vähän pärjää niin se on nainen. Niin, ei se huono asia ole sillä olen tasa-arvon vankka kannattaja. Muillakin aloilla alkaa tämän maan menestys olla naisten varassa. Onkohan ukoilla tuo kaljapirulainen vienyt kaiken kyvyn? Ja tupakki?

Harmittaa vaan pirukseen kun ei löydy meikäläisiä kahdenkymmenen parhaan joukosta enää missää lajeissa, joissa ennen otettiin varmat mitalit. Jäiköhän miesten kunto Tikkurilan Shellille epo-laukun kanssa? Ja siinä meni kaikki verensiirtovermeet. Ei ole hyvä juttu ollenkaan tuommoinen homma!

Se on enää pieni toivo Teemussa ja kavereissa, jos vaikka saisivat muutaman kiekon vastapelurin maaliin. Ja saattaapihan ne naisetkin vielä lätkässä ehtiä jotain saavuttaa. Muuta ei meille taida olla tarjolla! Kyllä kyrsii taas melkoisesti!


keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Minkä ikäinen on vanhus?

Kuuntelin tuossa autolla ajellessani Yle Suomen lähetystä, jossa esitettiin kadunkulkijoille otsikon kysymys. Eräs kertoi 94-vuotiaalle äidilleen tarjotun rollaattoria, mutta äiti oli sanonut semmoisen kuuluvan vain vanhuksille eikä ottanut laitetta. Eräs nuorehko naishenkilö kertoi ettei ainakaan hänen isänsä ole vanhus vielä 70-vuotiaana. Isä urheilee täyttä häkää ja riehuu ympäriinsä kuin nuoret miehet konsanaan.

Pääosa haastatelluista pohdiskeli, että raja saattaa olla siinä 80:n ikävuoden tienoilla. Lopputulemana useimmat kuitenkin esittivät vanhuuden olevan ihmisestä kiinni ja siitä miten hän itse tuntee ja ajattelee.

Itse muistan kuinka lähisukulaiseni täytti 30 vuotta kun itse olin alle 20:n. Silloin ajattelin, että onpa kaveri ikivanha. Nyt kun itselläni seuraava täyskymmen on 70, ajattelen olevani nuorehko mies. Väsynyt ja raihnainen ehkä, mutta nuori ainakin mieleltäni. Huomaan, että samat asiat kiinnostavat taas entistä enemmän kuin 17-vuotiaana. Katse hakeutuu samoihin kohtiin kylillä liikkuessani kuin lähes 50 vuotta aiemmin. Turhaan tosin monessakin mielessä, mutta saahan sitä ajatella!

Uskon kuitenkin vakaasti, että ihmisen ikäkuvaan itsestä vaikuttavat paljon liikunta eli fyysinen suorituskyky ja ajattelutapa eli miten näkee mielessään maailman. Positiivinen ajattelu ja iloinen mieli ovat selvästi "ikää alentavia" tekijöitä. Kun tarkkailen ihmisiä niin olen tullut käsitykseen, että mitä mörrimpi ihminen, niin sitä vanhemmalta hän näyttää ja kuulostaa ja mitä iloisempi sitä nuorekkaampi hän on!

Eli kannattaa ajatella positiivisesti, olla iloinen ja hymyillä, niin pysyt nuorena tai ainakin nuorekkaana! Jos et usko tuohon, niin kokeilu ei maksa mitään!

tiistai 11. helmikuuta 2014

Kuntosalilla läski kumajaa!

Se pani kotihengetär meitsin lähestymään Kisahallin kuntosalia. Tosin osa ajasta, suurin osa, meni hengettären opastukseen uusien laitteiden saloihin. Vanhat kamuni salilta leukailivat minun lusmuilleen pari vuotta kun en ollut osallistunut raudan kurittamiseen. Olen väistellyt salia tuon ajan ja jopa raitiovaunulla ohitse ajaessani kääntänyt katseeni toiseen suuntaan. Mutta nyt se iski sitten nakki!

Alkoi armoton kuntokuuri käskettynä ja kun vielä juniorikin kertoi menestyksekkäästä kuntoilustaan, niin enhän minä voi jäädä huonommaksi. Tai olen jäänyt jo fyysisesti, mutta henki ei anna periksi! Tästä alkanee siis armoton pari kuukautta, jonka aikana suurimmat ponnistelut aiheuttaa selitysten keksiminen siihen, miksi minä en juuri tänään voi lähetä salille. Olen siinä muuten aika hyvä!

Onnekseni olen keksinyt muita harrastuksia ja sen Enterin vapaaehtoistyön, joten niistä saan väistelyyn apuja. Ja tänään olen siis aika kipeä eilisestä saliopastuksesta. Tulin näyttäneeksi muutamia liikkeitä laitteilla ja se ei sopinut huippuunsa trimmatuille lihaksilleni, joita peittää suojaava rasvakerros. Mutta Buranan ja selkäpillereiden voimalla mennään taas Enterin tietokoneopastukseen. Jotenkin tuo tietokonehiiren painallus etusormella tuntuu sopivan kropalleni nykyisin kaikkein parhaiten! Oivallinen liike!

maanantai 10. helmikuuta 2014

Urheilua on ihmeellinen eläin kun se koukuttaa!

Kyllä on nyt vanhakin ryhtynyt urheilun seuraajaksi! Jos tämän kertoo jollekin, joka on tuntenut minut vuosikymmeniä, hän saattaisi epäillä tuota. En ole todellakaan lukeutunut urheiluihmisiin koskaan. Joskus 60-luvulla kyllä katsoin kohtalaisen paljon silloisen television värittömiä urheilulähetyksiä. Seuraamiani lajeja olivat mäkihyppy, hiihto ja jääkiekko sekä kesälajeista seiväshyppy. En kuitenkaan harmitellut vaikka joku kisa jäi näkemättäkin.

Itse harrastin nuorena kesäisin pesäpalloa ja seiväshyppyä sekä talvisin laskettelua silloin kun mäkeen harvoin pääsin. Aikuisiällä jäi urheilu laskettelun varaan Lapin reissuilla, joita oli johonkin aikaan melko paljonkin. Sitten koitti aika työelämän jälkeen ja vuoroon tulivat kävely ja pyöräily.

Saavutukseni jäivät melko vaatimattomiksi tuon "aktiiviurani" aikana. Tulin 60-luvun alussa Saariselällä kolmanneksi partiolaisten leikkimielisessä syöksylaskukisassa. Sitten voitin 60-luvun lopulla kunnanmestaruuden korkeus- ja seiväshypyissä. Tulokset olivat kohtalaisen vaatimattomia, mutta niihin ei silloin laskettukaan alv:ia, bonuksia ja tukiaisia päälle. Ai niin! Ja sainhan minä jo 50-luvun lopulla lakritsipatukan palkinnoksi suunnistuskilpailuissa. Olin viimeinen, mutta löysin kumminkin kotiin!

Huolimatta edellä esittelemistäni urheilusaavutuksistani en ole saanut atleettivartaloa vaan sain kotlettimuodon vankkaan kehooni. Sillä on vaaputtu tähän asti! Ja tarkoitus on pitää muodot loppuun saakka.

Nyt retkahdin sitten seuraamaan olympialaisia kiitos Enni Rukajärven ja uusien lajien! Olen istunut suhteellisen tiukasti television ääressä tietokone sylissäni seuraten kahta tapahtumaa yhtä aikaa. Kiirettä on pidellyt! Ja pitää jatkossakin! Lajejahan on onneksi jäljellä vielä melkoisesti.

Onneksi Enni loi pohjaa suomalaisten jatkokisoille Sotshissa. Toivotaan, että muu olympiajoukkueemme ottaa vinkistä vaarin ja tuo meille lisää mitaleita. Enni varmaan haluaa Presidenttimme tarjoamille mitalikahveille muitakin urheilijoita seurakseen. Onnittelut vielä Ennille hopeamitalista!  

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Verkkokaupan opastusta ja Sotshi Areena

Kävin lauantaina Verkkokaupan Jätkänsaaren myymälässä senioreille järjestetyssä iPad-esittelyssä. Paikalla oli senioriporukkaa kuin pipoa. Henkilökunta raahasi tuoleja kaiken aikaa lisää, mutta kaikki pääsivät istumaan.

Esittelijä näytti "valkokankaalle" heijastaen uuden iPadin käyttöönottoprosessin. Tuo esittely vahvisti entisestään uskoani iPadin helppouden ylivoimaisuudesta. Kun laite otetiin pakkauksesta, se opasti näytöllään käytöönottamisen kaikki vaiheet. Niihin meni karkeasti arvioiden 5 minuuttia. Joka ei niillä ohjeilla saa laitettaan käyttöön nettiselaimia ja sähköposteja myöten, ei tarvitse käsiinsä mitään pajavasaraa monimutkaisempaa laitetta!

Jouduin viime tiistaina Enterin puitteissa opastamaan myös uuden Samsung Galaxy-tabletin hankkinutta senioria laitteen peruskäytössä. Ja hetkeä myöhemmin tein eräälle iPad-opastettavalle muutamien lisätoimintojen asetuksia. Noiden toimien vertailu kertoi täsmälleen sen, että jos haluaa helpon ja monipuolisen laitteen, hankkii iPadin ja jos haluaa tuskailla, askarrella ja sähläillä, hankkii jonkin muun tabletin.

Tunnustettakoon, että Verkkokaupan esittelyn aikana katsoin omalta iPadiltäni naisten jääkiekkomatsia, USA-Suomi. Tilaisuuden jälkeen törmäsin YLEn Sotshi Areenaa-sovellukseen ja yllätyin! Tuo Sotshi Areena on ladattavissa älypuhelimeen tai tablettilaitteeseen. Kyseessä on suoraa tavaraa Sotshista ja mahdollisuudet valita haluamiaan suoria tai nauhoitettuja lähetyksiä. Katsomasi lähetyksen yläkulmaan saat näkyviin myös toisen lähetyksen. Monipuolinen ja enemmän kuin nykyaikainen palvelu! Väittikö joku joskus, että YLE ei ehdi mukaan tekniikan kehitykseen? Kyllä väitti väärin sillä YLE ehtii ja on jo ehtinyt! Hyvä YLE! Ja Kiitos!!!

lauantai 8. helmikuuta 2014

Urheilua ensimmäisenä virallisena olympiapäivänä

Me kypsemmät kansalaiset muistamme erään pomosmiehemme sanoneen kerran, että "saata...n tunarit". Tuolla sanonnalla olisi käyttöä tänäänkin! Kohta puolet olympiajoukkueestamme on esiintynyt kilpa-areenoilla ja mitaleista ei ole tietoakaan.

On hypitty vanerinpalalla lumikasoissa ja kaiteilla, liehuttu mustan kumipalasen perässä pitkin aitausta ja sitten menty pitkin kanervikkoa hikilaudoilla milloin milläkin tyylillä. Losot levällään ja losot yhdessä. Ja tuloksena on pelkkä nolla. Siinä ei pisteet auta vaikka niitä jokunen tulisikin. Oletteko milloinkaan kuulleet pistekahveista? Niinpä! Ei edustava valtakuntamme päämies kauniin vaimonsa kera tarjoa edustajillemme pistekahveja vaan ainoastaan mitalikahvit. Ja niihin vaaditaan mitali tai useampia.

Kyllä suomalaisen pitää kilpaillessaan arvokisoissa olla aina palkintopallilla. Mutta selityksenä sairaudet, toipumiset ja tulevat taudit käyvät kyllä kohtalaisen hyvinä selityksinä. Mutta sittenkin! Me ollaan sentään suomalaisia!!!!!!!!!!! Yrittäkää nyt hitossa! Muuten menee hukkaan hyvät olympialaiset, joita Putinin setä on antaumuksella maailmaa ja meitä suomalaisia varten rakentanut.


perjantai 7. helmikuuta 2014

Nyt net olumppialaiset alkaapi!

Kyllä se on  nyt monella mukavaa parin viikon ajan! Aika kuluu kuin siivillä ja silmät kipeytyy ja ääni lähtee. Nyt on perjantaina aamulla jo kiire hankkimaan tarvikkeet ja varustautumaan pitkään istuntoon. Enkä tarkoita sitä klosettijuttua paitsi niille, joilla on vatsa kovana. Kannattaa hoitaa tuo juttu alta pois vielä kun ehtii!

Ainakin seuraavilla asioilla ja varusteilla täytyy urheiluintoilijan valmistautua:
mikrokuituliina silmälasien kiillottamista varten, talouspyyhettä telkkarin ruudusta eritteiden pyyhkimiseen, pressua nojatuolin alle ettei lattia mene jätöksistä pilalle, paljon hedelmiä ja iso pino voileipiä käden ulottuville, jääkaappi kannattaa siirtää tilapäisesti nojatuolin luo, niin ja kahvinkeitin, pitävät kengät jalkaan jotta ehtii pikaisesti mainoskatkoilla tai metsätaipaleiden aikaan käydä vessassa, kylmää vettä kanisteriin kahvia ja virvoittelua varten jos kisaväsymys meinaa vaikka iskeä, paperia ja kyniä tulosten muistiinmerkitsemiseksi ja jälkipuheita varten, puhelin kannatta sulkea jos on yliherkkä häiriöille, tietokone tarvitaan tuloslistojen rinnakkaisseurantaa ja tarkistamista varten, vaimolle ja lapsille kannattaa antaa määrärahaa tarpeeksi kotoa poispysymiseen, Alepan Kauppakassille on annettava juomien ja suolapalojen päivittäinen vakiotilaus ja kerrottava mistä voi ottaa tyhjät pullot mukaan, ulko-ovi kannattaa jättää raolleen Kauppakassin pojalle ettei tarvi nousta tuolista, verhot kannattaa sulkea ympäristöhäiriöiden minimoimiseksi ja vuorokausirytmin vaihteluiden tasaamiseksi.

Edellä ovat päällimmäiset perusasiat, jotta kisojen seuranta olisi mahdollisimman nautittavaa ja keskittynyttä. Jokainen voi lisätä vielä tuohon omia erityisjuttujaan. Sitten vielä neuvona jos kisakamppailujen tuoksinassa herää jostain omituisesta syystä tarve raikkaalle ulkoilmalle, kannattaa ostaa pätkä 3/4":n puutarhaletkua ja vetää se parvekkeen ovenraosta nojatuolin luo ja siemaista aina välillä letkusta raikasta pihailmaa.

Koska povata pitää, niin arvelen, että urheilijamme menestyvät perinteisellä tavalla. Perinteisistä vahvoista lajeistamme tulee "tein sen minkä voin ja se ei tällä kertaa riittänyt aivan kärkeen, mutta onhan 18. sijakin aika hyvä ja vastaa tämän kauden harjoitusteni tasoa". Erikoislajeista kuten vanerilevyllä volttien hyppely lumikinoksissa ja jotkin muut, joita en osaa edes kuvailla, tuovat muutaman mitalin. Jopa kirkkaimman! Ja niistäkin useimmat ovat naisten tuomia. Naiset on hyviä, kivoja ja tarpeellisia kaikin puolin muissakin lajeissa!

Haukutaan sitten porukalla maaliskuussa urheilijamme perinteisellä tavalla! Toivotan kaikille urheiluhulluille hauskoja kisoja!


torstai 6. helmikuuta 2014

Meidänpä kauppa kasvaa!

Kyllä pikku huopalahtelaisia sitten lopultakin hemmotellaan! Olipa se jo aikakin! Kun veivät meiltä postin pois vaikka siellä oli aina melkoiset jonot. Ei kuulemma ollut tarpeeksi kävijöitä! Jos ja kun automaattiovi ei ehtinyt sulkeutua kulkijoiden takia aamun avaamisen ja illan sulkemisen välillä, niin oliko se paljon vai vähän? Ei ymmärrä vanha enää nykyherrojen laskelmia!

Mutta mepä saadaan kompensaatiota eikä siitä ole syytä antaa pienintäkään kiitosta postin eli Italian porukalle! Onkohanse Persluskooni muuten osakkaana tuossa meidän postihommassa? Kun silläkään ei tunnu nuo jutut menevän aivan putkeen. Asiakkaat on joko liian nuoria tai liian vanhoja tai rahat liikkuu väärään suuntaan ja sitten aina ollaan rosiksessa.

Niin mepä siis saadaan Tilkankadun varteen K-Marketin tilalle K-Supermarket! Tulee aivan superjuttuja ja kunnon ruokaa Saarioisten ja muidenkin äideiltä. Ja varmaan tulee Juhla Mokkakin tarjoukseen aika usein. Silloin on kiva keitellä edullista päiväkahvia aamuin, päivin ja illoin. Ei se huono ollut markettikaan, mutta ahdas se oli ja tungos riipi vanhan hermoa. Nyt tulee leveää käytävää ja lisää kassoja ja vaikka mitä. Ja kun se on oikea K-Supermarket, niin tulee loistavat valikoimat tuoretta tavaraa palvelutiskeihin.

Kyllä odotan jännityksellä ja kassi eteisessä oven vierellä valmiina kauppamatkalle! Enää ei tarvi valvoa kuin kuukausi niin päästään isompaan kauppaan! Odotan kovin!




keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Nyt voi alkaa tekemään kaikessa rauhassa! Saatiin lupa!

Kyllä tuli lopultakin helpotus minullekin! Nyt minä voin alkaa tekemään eikä tarvi alkaa tehdä niinkuin ennen. Tietenkin vaan silloin jos minä haluan! Tai jos vaimo käskee! Tuossa viimeksi mainitussa tapauksessa minä kiirehdin tekemään, alan tehdä ja rupean tekemään, koska itsesuojeluvaistoni toimii vielä huolimatta isoista ikävuosista.

Ennen minä vielä jaksoin pelkästään alkaa tehdä tai ruveta tekemään. Viime aikoina olen kuitenkin ottanut itselleni oikeuksia ja jos olen sattunut viitsimään, olen alkanut tekemään muina miehinä vaikka Kielitoimisto ei olisi sitä hyväksynytkään. Se on ollut vähän pakko kun hommat on täytynyt saada tehdyksi ja tämän päivän jälkeen luvan kanssa tehtyä.

Kyllä on ollut Kielitoimiston väellä kova homma kun on pitänyt saada suomalaiset tekemään kaikenlaista ja työt tehdyksi eli tehtyä! Vai miten se taas olikaan? Onkohan nuo hommat tehty ennen väärin kun ei ole osannut sanoa tekemisiään oikein?

Huom! Jos et saanut yllä esitetystä selvää niin ei se haittaa! Kielitoimisto teki tänään täsmennyksiä suomenkielen ilmaisuihin. Esimerkkinä oli kun sitä nyt alettiin tekemään virallisesti!

Humala ei ole hyvä juttu, eikä känninen ole kiva!

Kyllä en ollut ollenkaan iloinen kun näin mitä isolla kirkolla eli Stadin keskustassa oli maanantaina päiväsaikaan meneillään! Olin liikenteessä moninaisilla asioilla. Jouduin sahaamaan asioiden perässä keskustan katuja vähän sinne sun tänne. Ja mitä näinkään? Hui ja hävityksen kauhistus! Kyllä oli Bacchuksen mannekiinit vallanneet kirkonkylämme keskustan.

Kuljin Kaivopihan läpi ja mitä näinkään? Humalaisia hoippujia nurkkiin piss....ssa. Alueen käytävissä on aina taattu paikka bongata moista toimintaa. Sen kertoo myös nenä ellei sattumoisin ole nuhasta tukossa. Narinkatorilla pullo kiersi rinkiä kuin yhdessä laulussa ja torillakin kiroiltiin. Siellä vannottiin ikuista ystävyyttä kaverille. Sille kaverilla, joka oli pullon hankkinut. Öristiin reippaasti kaverihengessä. Kampin keskuksessa yritti rökälehenkilö tunkeutua kahden siistin neitosen kahvipöytään. Neitosten ahdistus oli helposti havaittavissa. Kampin keskuksen takana Sähkötalon kieppeillä kokeiltiin nyrkkien kestävyyttä kaverin nenään. Useammassa ryhmässä oli meneillään nenähippaset. Nenät eivät meinanneet suostua kohteeksi ja niinpä siinä sitten puhuttiin tuhmia asiaan liittyen. Ja mitäpä mietti se kulkija kaljatökkinsä kanssa kun lepäili muuntuneessa tietoisuudentilassa tiiliseinää vasten?

Nuo uljaat Bacchuksen mannekiinit olivat kaiken värisiä, puhuivat useampia kieliä omassa transsissaan tai sitä hakiessaan ja sukupuoletkin olivat tasapuolisesti kaikki mukana näissä tapahtumarikkaissa karkeloissa. Äänenvoimakkuus olisi innoittanut äänialan työläisiä kun moiset örinät on aiemmin saatu taltioitua ainoastaan äkäisen karhun pesällä. Ja Peltorin kuulosuojainten edustajakin olisi hykerrellyt käsiään tilausten toivossa kun ei voi kansan kuuloluut kestää tuommoista meteliä ilman suojausta.

Kyllä ei ole tavallisen seniorikansalaisen helppoa liikkua noissa ympyröissä! Eikä etenkään ilman kättä pidempiä neuvotteluvälineitä. Siinä ei hevin rollaattoriseniorillakaan riitä uskallus kurvata bussipysäkille kun pullot, tölkit ja nyrkit heiluvat isojen puheitten kanssa. En tykännyt!!!

tiistai 4. helmikuuta 2014

Kauppojen aukiolo on oiva juttu!

Tarvitaanko kauppojen aukioloa sunnuntaisin? Mieleni tekisi entisenä kaupansetänä sanoa ettei tarvita. Tarvitseehan kaupanväkikin joskus vapaata. Mutta olen huomannut, että työntekeminen ja elämänrytmi ovat muuttuneet muutaman viime vuoden aikana erittäin radikaalisti.

On paljon väkeä, joiden työaika vaihtelee pitkin viikkoa tai painottuu iltoihin ja silloin mahdollisuus asioida kaupassa rauhassa ja koko perheen kanssa on ainoastaan sunnuntaisin. Paineet ympärivuorokautisiin ja viikonloppujen rajoittamattomiin aukioloihin kasvaa kaiken aikaa. Niinpä saa olla melkoisen varma, että ainakin pääkaupunkiseudun tyyppisellä alueella ei olla kaukana enää siitä ajasta, jolloin aukioloajat ovat vapaat. Yrittäjien ja kauppojen vastuuhenkilöiden vallassa on sitten se, että riittääkö asiakasvirtaa tarpeeksi normaalituntien ulkopuolisen ajan korkeampien kustannusten kattamiseen.

Pääkaupunkiseudulla ei ole myöskään pulaa viikonlopputyöhön haluavista ihmisistä. Kauppoihin tarvitaan hommiin eri tuntimääriä ja  eri aikoina kaupantöitä tekeviä ihmisiä. Työaikalainsäädäntö ei anna juurikaan mahdollisuutta joustoihin vakituisten työntekijöiden työaikojen suhteen. Osa-aikatyöntekijät ovat silloin tarpeellista väkeä ja kauppahan tarjoaa mahdollisuuden lisäansioihin yllättävän suurelle joukolle, kuten esimerkiksi opiskelijoille.

Mutta kyllä oli sunnuntaina Kauppakeskus Kaaressa aivan normaalin perjantaipäivän tyylinen hulina päällä. Porukkaa kärryineen oli liikkeellä kuin Aslakin porotokassa poroja. Kärryt kalahtelivat toisiinsa ja kiivaimmissa paikoissa hyllyjen välissä tönittiin hitaampia pois edestä. Ja kassajonoja riitti. Mutta homma pelasi ja henkilökuntakin hymyili!

maanantai 3. helmikuuta 2014

Donner ja Betoni-Jussi

Jonkin verran elokuvista kiinnostuneena katsoa killitin eilen illalla Jussi-patsaiden jakoa. Vaikka ohjelma on melkoista jakotykitystä ilman suurempia muita viihdytyselementtejä, on se jostain syystä melkoisen mielenkiintoista seurattavaa. Vuodesta toiseen palkintojen saajaehdokkaat tulevat pääosin 4-6:sta elokuvasta vaikka nykyisin maassamme tehdään niitä vuosittain paljon enemmän.

Tänä vuonna elämäntyö-Jussin sai Jörn Donner. Tsekatakseni mitä kaikkea Donner on tähän mennessä puuhaillut etsin tiedot esiin Wikipediasta. Ja sehän olikin vaikuttavaa luettavaa! Mies on aloittanut menestyksekkään kulttuuriuransa jo alle kaksikymppisenä. Siinä sivussa tehnyt vaikuttavaa uraa kansallisessa ja Eu-politiikassa. Edelleen jatkuvan uran aikana on syntynyt kymmenittäin kirjoja ja kymmeniä elokuvia. Eikä loppua ole näkyvissä! Mies istuu Arkadianmäellä kansanedustajana ja täyttää 5.2. eli parin päivän kuluttua 81 vuotta. Onhan harvinaisen ehtivä ja monitaitoinen mies!

Hänellä täytyy olla päässään jotain muutakin kuin sitä harmaata perusmassaa, jota meillä muilla suomalaisilla on! Ei kai ruotsalaisuudella ole asian kanssa jotain tekemistä? Vaikka itsekin vietin nuorena melkein 4 vuotta ruotsalaisen yliopiston ruokalassa ja opiskelijakylän krouvissa, en ole huomannut mitään donnermaisia vaikutteita omassa käytöksessäni. Eli ei siinä ruotsalaisuudella ole varmaan mitään osuutta!

Mutta kaiken kaikkiaan, kyllä nyt meni patsas oikeaan osoitteeseen! Onnittelut Jussista kansanedustaja Donnerille!


sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Flunssan riemua ja nestettä nenästä

Kävinhän minäkin sitten tuossa nelisen viikkoa sitten ottamassa flunssapiikin terveyskeskuksessa. Olen tainnut ottaa sen nyt kolmena tai neljänä vuotena. Ja olenkin säästynyt pahemmilta taudeilta. Eli tepsinyt on!

Nyt sitten olen elellyt onnellisen ja kuvitellut selviäväni tämänkin talven kohtuullisesti ilman flunssaa. Mutta väärinpä luulin! Flunssaa en ole saanut, mutta armottoman nuhan kylläkin. Oltuani pari viikkoa lämpimämmillä leveysasteilla iskikin paluun yhteydessä tauti nenään. Siinä olivat lienee syynä lämpötilan raju muutos ja ilman kuivuus pakkasissa. Taisi siinä osansa antaa etelän ihmisten mahdottoman tehokkaat ilmastointilaitteetkin! Siinä kun vatkaa kulkien ulkoilman +30 C:n lämmöstä sisätilojen +20 C:n puhuriin, niin täytyy olla melkoinen fakiiri ja teräsnahka ettei tuommoinen heittely pääse puraisemaan.

Tässä on siis nyt mennyt reilu viikko Naso-ratiopharm-sumutteen ja A-vitamiinivoiteen voimin. Nokahoito on suoritettava monta kertaa päivässä ettei henki pääse loppumaan. Välillä vuotaa verta solkenaan ja silloin kuljetaan pumpulitukko tai paperitukko nenässä hetken aikaa. Onnekseni ei muita viluvaivoja ole ilmaantunut ellei nyt jatkuvaa palelemista lasketa. Olen ollut aina melkolailla talvi-ihminen, mutta nyt on tainnut kelkka kropassani kääntyä kesäpuolelle. Kaipuu kesään on polttava! Mutta viime päivien auringonpilkahdukset antavat uskoa tulevaan! Hyvää kesänodotusta kaikille!


Päivän perustarvikkeet



Seurasaari, Helsingin hieno maaseutu!

On se vaan ollut hieno päätös Helsingin päättäjiltä valjastaa Seurasaari keitaaksemme asfalttiviidakkoon! Vaikka eihän Helsinki mikään asfalttikylä varsinaisesti ole! Vihreää ja vehreää veden ympäröimänä joka puolella.

Mutta sekin askarruttaa, että mitenkähän ne mennettein polvien hirrenveistäjät osasivatkin veistää juuri oikeanlaiset hienot rakennukset kotikonnuilleen ja meitä varten sitten siirrettäviksi Seurasaareen. Ajatelkaahan jos he eivät olisi ottaneet piilukirvestään esille ja rakentaneet, niin ei olisi meillä Stadissa Seurasaaressa niin monia hienoja pytinkejä katseltavanamme.

Kuljin lauantaina aamupäivällä, vielä kestävän lumisateen aikana, pitkin Seurasaaren teitä ja ne olivat jo pääosin aurattu hyvään kuntoon. Auratraktori näytti vielä pyörivän alueella ja putsailevan viimeisiä tienpätkiä. Keli oli kerrassaan hieno -6 C pakkasta, kevyt tuuli, hieman lumisadetta. Voisiko parempaa toivoa?

Merellä oli joka puolella pilkkimiehiä nykyttämässä ja näytti sieltä jotain vedenantia nousevankin. Juhlakentän vierellä sijaitseva kioski oli auki ja sen edessä paloi nuotio, jolla istui useita makkaranpaistajia. Hoijakkakin odotteli pyörittäjiään. Väkeä oli liikkeellä aamutuimaan yllättävän paljon. Seurasaaren portilla oli pari turistibussiakin.

Hieno paikka oli sitten talvi tai kesä tai välivuodenaika!


lauantai 1. helmikuuta 2014

"Kohteliaisuuden" konkarit

Kyllä ei ollut mieleni iloinen kun kohtasin jalkakäytävällä kaksi kulkijaa! Olin perinteiseen tapaani kävelylenkillä Seurasaaressa ja palailin pitkin Tamminiementietä kohti Pikku Huopalahtea. Vastaani käveli rinnakkain hyvin pukeutunut pariskunta. Arvioisin heidän iäkseen noin 70 vuotta. Pirteitä ihmisiä ja kohteliaitakin, ajattelin. Jalkakäytävä oli kapea, jossa ei kolme pysty kävelemään rinnakkain. Ajattelin heistä jomman kumman väistävän ennen kohtaamistamme. Minun mahdollisuudet väistää rajoittuivat aivan liian suuren vatsani sisäänvetämiseen, joka ei olisi riittänyt. Mutta he eivät osoittaneet näkevänsä minua! He kävelivät minua kohti kuin katujyrä. Jouduin väistämään lumipenkalle, että tuo hieno pari pääsi jatkamaan matkaansa. Ilmekään ei värähtänyt heidän kasvoillaan kun kohtasimme.

Muutama vuosi sitten olisin kirjoittanut paheksuen tällaisen kirjoituksen nuorisosta, mutta nyt iskikin seniorikansalaiset. Oletan pariskunnan lukeutuvan siihen paikalleen jämähtäneeseen sukupolveen, joka määrittelee ihmisarvon ja käyttäytymisen tason ihmisen pukeutumisen perusteella. Mietin, että pitäisikö minun etsiä kellarikomerosta rippipukuni ja pitkä tumma ulsteri seuraavalla kerralla lenkille ettei tarvitsisi vanhoja kohdatessa väistellä kinoksiin! Nimittäin Seurasaaren ja Munkkiniemen suunnalla seniorikansalaisia riittää! Ja väistettäviä!