Piittaamattomuus on kova juttu

 Nyt se leviää taas! Ennen puhuttiin kotipaikkakunnalla pelkästään vanhojen autojen ja mopojen leviämisestä, kun ne särkyivät jatkuvasti. Rassaamista riitti päivin ja illoin, joskus jopa öisinkin.

Nyt vaatisi puolestaan ihmisten ajattelu rassaamista, kun korona leviää. Suunnaton piittaamattomuus on vallalla, alkuvuoden ja kesän koronaongelmat ovat unohtuneet ihmisten mielestä. Kun tai jos lähipiirissä ei tautia ole ilmennyt vuoden aikana, on se suljettu kokonaan pois mielistä. Tiedotusvälineet ja asiantuntijat yrittävät varoitella kansalaisia huolellisuuteen, mutta viestit näyttäisivät kaikuvan kuuroille korville.

Päivän suurimpia kysymyksiä tuntuvat olevat nuorten ja nuorten aikuisten alkoholin saaminen ja bilettämismahdollisuuksien turvaaminen. Siinä yhteydessä ravitsemusalan yrittäjät ja järjestöt vastustavat rajoituksia, vedoten huolellisiin järjestelyihin toimitiloissaan. Tuosta huolimatta suurin osa uusista koronatartunnoista on lähtenyt leviämään erilaisista biletystilanteista. Näitä tilanteita on ollut pohjoisesta etelään ja siinä välilläkin. 

Iso joukko ihmisiä on ollut koolla jossain bilettämässä, monia paikalla olleita ei ole läsnäolijoista tuntenut kukaan. Näitä käveleviä aikapommeja ja viruksen kantajia on sitten irrallaan pitkin ja poikin. Vallalla on ajatus, ettei se minuun tartu, en minä ole altistunut. Mutta, mistä voi tietää? 

Kaupoissa, kaduilla, kujilla ja puistoissa ihmiset parveilevat, välimatkat unohtaneena. Kelien viiletessä kaikuvat joka puolella aivastukset, joista on hankala erottaa hengitysteiden syysärsytys vai korona aiheuttajana. Kasvosuojia ei juurikaan näy, entistä harvemmat käyttävät liikkeiden sisäänkäynnin luona olevia käsidesiannostimia. Vaaran läsnäolo on unohdettu.

Yrittäjien tuska taloudestaan ja henkilökuntiensa työpaikoista on ymmärrettävää. Mutta, jos asetetaan rinnakkain ihmisten terveys ja yritysten toimeentulo, on ehkä terveys asetettava etusijalle.

Kuvaukset taudista ja sen aiheuttamista seurauksista sairastuneelle, ovat olleet kauhistuttavaa luettavaa. Näin hauraana, perussairaana vanhuksena, ei voi kuin pelolla odottaa, milloin tauti iskee, selviääkö siitä vai kuinka kauan sen jälkeen on enää elonaikaa? 

Hengityssuojat, suojakäsineet, kotiin linnoittautuminen ovat nyt arki- ja pyhäpäivän todellisuutta. Kylillä pakosti liikkuessa vältelkäämme ylimääräisiä kosketuksia kahvoihin, kaiteisiin, tavaroihin jne.!

Voitaisiinko, ainakin me, yrittää suojella itseämme ja ympärillämme olevia ihmisiä tautien leviämiseltä, niin flunssan kuin koronankin! Käytetään suojavarusteita ja ajatellaan, miten tulee toimia missäkin tilanteessa!

Terveyttä kaikille!

Miten tauti pääsiäisen jälkeen?

Pyhien jälkeen koitti arki ja olo senkun huononi. Ensimmäinen arki alkoi jo puolilta öin hankalana. Heräsin vajaan tunnin unien jälkeen yskänpuuskaan. Niitä jatkuikin sitten läpi yön. Istuin sängyssä päätyä vasten tyynyjen tukemana, enkä nukkunut silmällistäkään. Yskänpuuskiin kun lisättiin suunnaton kurkkukipu, oli tuo yö ja seuraava päiväkin menetetty silkalle kärsimykselle.

Päivän ohjelmaan kuului yskänlääkkeen lisäksi särkypillereitä, höyryhengitystä, kuumaa teetä, veteen sekotettavaa flunssalääkettä, kurkkupillereitä ja mahdoton määrä valittamista. Sen minä kyllä osaan! Koen aina pientenkin vaivojen takia itseni koko maailman hylkimäksi ja epäoikeudenmukaisesti kohdelleeksi. Miksi aina minä?

Veikkaan kuitenkin, että minulla on valitettavasti suunnaton määrä kohtalontovereita, joiden tilanne ja olo on varmaan paljon huonompi kuin minulla. Viime kuukausien taudit ovat olleet monelle, nuorelle ja vanhalle poikkeuksellisen vaikeita kestää. Itselläni on kuitenkin eläkeseniorina aikaa sairastaa ja mahdollisuus hankkia tarvittaessa hankkia apua. Monella tuota mahdollisuutta ei valitettavasti ole.

Antibioottien hallitsematon määrääminen maailmalla eri sairauksien hoitoon, on päästänyt pöpöt luomaan lääkkeille vastustuskykyisiä kantoja. Kohta ei enää mikään tepsi. Ollaanko siinä tilanteessa, että lopussa katsotaan kuka kesti pöpön ja kuka ei? Vastauksena ei-kestäneille voidaan vaan todeta ”sorry, näin siinä vaan kävi, ehkä sitten seuraavassa elämässä!”

Minulla sairastaminen jatkuu tänään hieman helpompana. Toinen yö pyhän jälkeen sujui jo paremmin. Edellisen päivän lääkitys tai aika on tepsinyt jo hieman. Nukuin yön melkein ”normaalisti”. Aamulla ei kurkkukipu ollut enää kaktustasoa. Mahdottomat yskänpuuskat alkoivat vasta kun puhalsin ja puhkuin limavastepulloon. Semmoisia pulloja olen saanut useampia vuosien aikana sairaalasta leikkauksien jälkeen kotiutuksen yhteydessä, kun lima pitää saada ompeleita repimättä irtoamaan. Vanhan trumpetistin rutiinilla olen puhkunut letkuun, kunnes olen meinannut tukehtua kohintään.

Nyt olen kuitenkin varovaisen toiveikas, että selviän taudista. Toivon vaan, että myös kaikki kanssasairastajat selviävät voittajina pian ja helpommin omista pöpöistään. Lisäksi toivon, että kesäkin saapuisi nopeasti ja lämpimänä.

Ja pääsiäinen jatkui ...

Se vaan rassaa edelleen ihmistä! Tällä kertaa se rassaa taloutemme molempaa ihmistä. Ja nyt on tästä huumori kaukana. Jos pääsiäinen on tämmöistä, ei sen kyllä pitäisi koskea vanhaa ja väsynyttä seniori-ihmistä.

Toissayönä, ensimmäisen pääsiäispäivän aamuna klo 2.15 iski olon sen verran helvetilliseksi, että kaivelin iPadilta esille Terveystalon ajanvaraussivun. Ja niinhän se oli tietenkin, että hekin ovat töissä pyhää arkea, niinkuin nykyään on monella alalla tapana. Varasin aamuksi ajan Kaaren Terveystalolle. Yskänpuuskat ravistelivat ylipainoista, mutta nuoruusvuosina huippuunsa treenattua kroppaani. Keuhkot rahisivat niin, että nukkuminen siinä melussa olisi ollut mahdotonta ilman yskääkin. Kipu raateli kuin  kaktuksen raapimaa kurkkuihoa. Päänsärkyä ei kannata edes laskea. Se oli ikäänkuin bonusta tässä sopassa.

Aamulla sitten istuin kiltisti odotusaulassa odottamassa yskien vuoroani. Perin miellyttävä, kokenut rouva tohtori kuunteli korvakuulokeletkuilla minua eri puolilta rinta- ja selkäkehää. Sain komennuksen laboraattorion luo. Seuraavaksi miellyttävä labrarouva kaiveli minusta kokeita. Olin varautunut siihen, että kyynärkuoppaan taas tökitään iso reikä. Riisuskelin puseroani, kun kävi käsky pitää se päällä. Tällä kertaa kaavittiinkin pöpöä nielusta ja toista sormenpäähän tehdystä reiästä.

Eiköhän tuonne palkata muita kuin miellyttäviä ihmisiä? Eihän sairas osaa kaivata miellyttävää hoitoihmistä, kun on muutenkin tuskat päällä.

Sitten palasin tohtorin luo kuulemaan tuomion. Tuomioksi tuli virustulehdus hengitysteissä. Ja reseptiksi tuli liman irrotusdroppia ja yskää estelevää droppia. Näillä on nyt menty vajaa vuorokausi ja ei ole sen helpompaa. Samat ylhäällä luetellut vaivat ovat jäljellä. Tai no, onhan nuhaa tullut lisäksi. Niin ja muutama tuskaisa kramppi yöllä kesken unen etsinnän.

Kyllä en periaatteessa tykkää taas! Paitsi eilisaamun kahdesta hoitohenkilöstä ja vastaanoton virkailijasta! Olivat mukavia! Jos rehellisiä ollaan meinasi heidän tutkimuksissaan unohtua koko sairaan ihmisen voivottelu ja tuskailu.