sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Salasanatko salaisia?

On ne! Jopa niin salaisia, että minä itsekään en meinaa muistaa omia salasanojani! Minulla on karkeasti arvioiden enemmän tai vähemmän tärkeitä käyttäjätunnuksia ja salasanoja satamäärin. Lisäksi ovat operaattoreiden, käyttöjärjestelmien, reitittimien ja muiden vastaavaa tasoa olevien tahojen sanat. Kyllä tulisi varmaan suru puseroon jos en muistaisi Smulen, Tuulilasin, FlyBen, Dolphin Mallin, Pikkolon, Hiltonin (ei Paris) ja vastaavien salasanoja. Tosin en enää muista mitä nuo koko sivut ovatkaan!

Kyllä on näin vanhempi ihminen kus... eikun liemessä noitten sanojensa kanssa! Kaikkihan arvaavat, että minä muistan pilkulleen jokaisen käyttäjätunnuksen ja siihen liittämäni rimpsun. Ja se on sitten kukkua! En tosiaankaan muista vaikka joitain pitäisikin! Noita kun on kerännyt ainakin parinkymmenen vuoden ajalta, eikä tehtailija ole tuona ainkana käyttänyt samaa logiikkaa vaatimuksissaan.

Ensin riitti kun oli sana (auto) tai numero (007). Sitten piti laittaa kirjaimiin liitteeksi numero (auto007) ja numeroihin kirjain (007auto). Tuossa vaiheessa ei tiedetty vielä netin vilunkiurkkijoista mitään! Salasanaksi riitti vaan muutama merkki!

Sitten alkoivat vilunkimiehet kalastella pääsyä meikäläisen juttuihin! No ei vainenkaan, mutta pelätä siinä vanhempi ihminen sai! Seuraavaksi pitikin sanassa olla ainakin 6 tai 8 tai 10 merkkiä (romuauto tai rämäromuauto) salasanassa. Ja eikä mennyt kuin hetki kun pitikin olla pieniä ja isoja kirjaimia (EkaRomu).

Noilla kun sai sotketuksi oman muistinsa, pitikin lisätä erikoismerkkejä (EkaRomu%), tehdä rajuja sekoituksia isoista ja pienistä kirjaimista (EiKivaMoru), numeroista (RomuumoR146641) ja erikoismerkeistä (007Eka%Romu).

Arvatkaapa meninkö sekaisin, kun enää ei saanut salasanassa käyttää edes oman auton merkkiä selväkielisenä (kupla)? Saati rekisterinumeroa (OTA84)! No en minä kyllä sitäkään olisi aina muistanut! Viimeksikin viime viikolla piti katsoa nykyisen auton rekkari vakuutuskirjasta yhteen muuhun tarkoitukseen.

Mitäs nyt sitten tehdään, kun pää aina vaan pehmenee lisää ja lisää?

Vaikka olisin luonut hienon muistisäännön perustaksi salasanoille, ei se tarkoita, että minä sen muistaisin 15 minuutin kuluttua. Kokeilin sitä kerran, kun esitelmää kuunnellessa neuvottiin kytkemään sana esimerkiksi johonkin tuttuun lauluun. Otin rungoksi toivepohjaisen laulun "Jos sais kerran reissullansa nättiä ...". No siitä tuli esimerkiksi tori.fi-sivulle salasanaksi If1torreis&. Eihän siitä tullut mitään kun en muistanut oikeaa laulua! Aina tuli vaan mieleen "Ja me tulimme kapakasta kai hiukkasen ..."! Ei Jawetorbar+H istunut tori.fi:n salasanaksi tässä tapauksessa mitenkään, kun siinä oli aivan eri asia tapetilla.

Olisikohan sittenkin helpointa pohjata uudet salasanat "Ukko Nooan" pohjille? Mutta sitten tulisi varmaan aina vaan mieleen "Jänis istui maassa torkkuen ..." tai "Koivun oksan korkealle teki ...". Tietenkin maha, käsivarret sekä reisien etupinnat olisivat hyvät paikat kirjoittaa tushilla sanat muistiin. Pinta-alakin muistilistoille tuntuu koko ajan lisääntyvän ja uusillekin sanoille löytyisi aina uutta tilaa. Tuossa tapauksessa vaan saattaisivat vilunkiurkkijat päästä herkästi kopioimaan salasanani kesäisellä terassilla tai aurinkorannalla.

Ei ole ihmisen helppoa olla salassa! Mutta täytynee varmaan opetella joku rimpsu yksityisyyden pohjaksi! Ehkä se vielä tästä lutviutuu! Täytyy toivoa, ettei vilunkitahot löydä minua ennen sitä!

Nämä ne kyttäävät salasanoja! Olivat Harrastusmessuilla etsimässä uhreja!

lauantai 9. huhtikuuta 2016

Apua ja ensiapua tarvitaan joskus!

Se oli tuossa tovin aikaa sitten kun Enterin opastajajoukko kokoontui Maunulan Saunabaariin
vaihtamaan kokemuksiaan ja saamaan uutta tietoa. Lukijan ei kannata luulla, että Saunabaari olisi mikään baaribaari tai barbaari! Se on Maunulan kaupunginosan asukastalo, jossa voi harrastaa vaikka mitä. Itsekin pyyhälsin vahingossa ensin kangaspuuhuoneeseen ja seuraavaksi keskelle seniorirouvien zumbaryhmää. En pahastunut, hämmästyin! Eivät ajaneet pois, pakenin! Hiki tuli!

Mutta kun omat joukkomme saapuivat paikalle ja zumbaajat oli hätistelty salista pihalle, pääsimme kokoontuilemaan. Saimme suorastaan rutkan annoksen ensiaputietoa Punaisen Ristin kouluttajan suusta ja kuvina seinän kankaalta. Ja olikin se melkoisen tyhjentävää ja asiantuntevaa perustietoa ensiavusta.

En edes yritä toistaa niitä tietoja, etten aiheuttaisi sotkua huonolla muistillani enkä sitä myötä turhia hengenmenetyksiä. Mutta sen vaan sanon kaikille muistutukseksi, että meillä jokaisella on velvollisuus auttaa hädässä olevaa ja hälyttää apua! Sen pitäisi olla kaikilla tiedossa ilman lakeja ja asetuksiakin, mutta ne vain vahvistavat ja tekevät asiasta sitäkin viisaamman ja tärkeämmän!

Itse satuin kerran ensimmäisenä paikalle kun kaksi koulutyttöä jäi auton tönäisemiksi. Tuommoinen tilanne on siitä ihmeellinen, kun siinä ei kerkiä enemmälti hätäillä, sitä vaan toimii! Itse en varmaan toiminut tuolloin täysin kaikkien sääntöjen mukaan, mutta partiopoikana tiesin joitain perusasioita. Tytöt saivat tarvitsemaansa apua ja paranivat sittemmin täysin ruhjeistaan ja pääsivät raajojen kipseistään. Minulle hätäreaktio tuli jälkeenpäin suunnattoman vapinan muodossa. Onneksi kuitenkin vasta jälkeenpäin!

Jokaisen ihmisen pitäisi hankkia itselleen perustiedot ensiavun antamisesta! Tietoa kyllä löytyy esimerkiksi netistä pilvin pimein ja älylaitteisiin löytyy sovelluksia, joista voi tiukan paikan tullen katsoa apua.  

Yksi tärkeä puhelinnumero on 112, joka on aina pidettävä mielessä avun hälyttämiseksi! 

Älylaitteisiin on olemassa sovellus 112 Suomi. Lataa se älypuhelimeesi, niin hätäpaikan sijainti välittyy hätäkeskukselle kun käytät sovellusta avun hälyttämiseen!




Punaisella Ristillä on älylaitteisiin sovellus nimeltään Punainen Risti, josta löytyy iso määrä neuvoja ja ohjeita hätätilanteeseen! Sovellus on ladattavissa älylaitteisiin sovelluskaupasta! 


 





  Lataa tämä heti!

keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Iloisia ihmisiä Enterin penkillä!

Kylläpä sattui inkvisiitiomatkani reitille mukavia, iloisia ihmisiä! Olin vierailulla Helsingin Erottajan liepeillä vakiokiduttajani, hammaslääkärin pakeilla. En taaskaan tykännyt! Siis lääkärissä käynnistä, mutta mukavista ihmisistä tykkäsin!

Kävin matkallani myös Kampin Palvelukeskuksessa vilkaisemassa Enterin älykännykkä-tablettineuvonnan areenaa. Paikalla olikin oiva joukko opastettavia ja opastajia. Joukko oli levittäytynyt palvelukeskuksen toisen kerroksen pöytien ja istumaryhmien ääreen. Iloinen sorina täytti koko kerroksen. Tietoa ja oppia siirtyi reippaan puheensorinan lomassa laitteita näpelöiden.

Toinen vierailemani kohde oli Rikhardinkadun kirjasto, josta löytyi lisää Enterin opastettavia ja opastajia. Sama tunnelma vallitsi kirjaston sisäänkäynnin oleskelualueen penkeillä ja nojatuoliryhmissä. Opastettavat saivat ratkaisut ja neuvot kysymyksiinsä niin älypuhelinten, tablettien kuin läppäreidenkin osalta. 

Mutta kyllä olin vain suorastaan mielissäni opastettavien ja Enterin opastajien iloisesta meiningistä. Porukka oli hymy huulillaan ja asiaan kuuluvat opastettavien otsanrypistyksetkin olivat kohdallaan. Niin siis silloin, kun piti painaa muistisyövereihin uutta tietotaitotietoa ja neuvoja!

Se on tuo ihmisen hymy ja ilo sitten jännä asia! Niitä jos ei ole, ei ole myöskään kivaa! Muista siis hymyillä ja auttaa ihmistä aina silloin kuin apua tarvitaan! Meinasin itsekin kokeilla tuota hymyjuttua ensi kerralla kun käyn opastamassa! Kunhan vaan ei naama jäykistyisi outoon asentoon!

PS. Ja jos elelet nurkilla, käytä tarvitessasi apuna Enterin osaavia opastajia! He löytävät biteillesi oikeat osoitteet ja tietolaitteen näppäimet kohdilleen. Enterin opastuspaikat ja ajat löytyvät osoitteesta http://www.entersenior.fi/.

Nappasin kuvan Aallon Alvarin suunnittelmasta pytingistä kaareutuvin kaakelein.

maanantai 4. huhtikuuta 2016

Tarvitaanko hengityssuojain? Happea vai hiekkaa tarjolla?

Jopas, jopas, jopas! Kyllä on taas henkivaivaista raskautettu ilmanlaadulla!

Ennen se oli reilu peli, kun veti tupakkaa kaksin käsin, sai kakia ja rykiä (enkä tarkoita sitä, mitä Lapissa porot tekevät, vaan tarkoitan ihmisen yskimistä) ihan oikean syyn takia.

Mutta lopulta voitti järki ja kohdallani loppui savun imeminen. Henki raikastui ja keuhko ilmaantui, vaikka se veikin aikaa lähes kymmenen vuotta. Lainlaatijakin auttoi vielä lisää, kun määräsi autoihin katalysaattorit. Ei tarvinnut enää hengittää pakokaasujakaan!

Nyt on kaikki niin hienoa ja raikasta, kun en enää tupakoi ja olen tottunut vetämään henkeeni happea! Ja luontokin tuoksuu ja haisee riippuen vähän ajasta ja paikasta, joissa kulloinkin kulkee. Kesällä kukkaset tuoksuu, mutta Ilpon sikalan rohkenen sanoa haisevan, niin kivoja kuin ne pikkupossut siellä ovatkin. Sikalan kohdalla joutuu hetken pidättämään henkeä kun sitä ohittaa. Mutta tuokin hetken hengenpidättäminen sujuu, kun on terveet keuhkot!

Mutta nyt keväällä eletään taas muutama viikko aikaa, jolloin ihmisen henkielimet ovat lujilla! Astmaatikot ja muuten keuhkojaan sairastavat saavat kulkea tuska mukanaan ainakin maalikylien asfalttipolkuja. Kyllä rassaa pöly henkeä!

Kaupunkien kunnossapitokoneet ja huoltoyhtiöiden harjatraktorit nostattavat ilmaan aamusumua kuivassa muodossaan muistuttavat pilvet hengelle vaarallista hiekkaa ja pölyä.

Näinä päivinä nuo pölynkohottajat kulkevat etelän kujilla, mutta hommat siirtyvät päivä päivältä kevään edetessä aina vaan pohjoisemmaksi. Ei välty pölyltä kenenkään henkipalkeet asuipa hän sitten missäpäin maata hyvänsä!

Pitäisi opettaa Suomen kansakin käyttämään hengityssuojaimia tai muutoin keuhkotaudit yltyvät ja muitakin tauteja putkahtaa sitä myötä ihmisten kroppaan. Se osaa ulkomaan eläväkin pitää sujuvasti tötteröä henkireikien edessä, niin miksei sen oppisi kotimainenkin kulkija!


Ja eikun kuonokoppa jokaiseen päähän näillä keleillä! 

Ja jos tupakoit, lopeta kun se se vasta on edesvastuutonta ja järjetöntä puuhaa!

 
Pölynnostokone etsimässä uusia uhreja!