Nykyajassa rassaa...

Kuka lähetti vanhoja blogipostauksiani? Huomasin uudelleen lähetetyiksi huijauksia koskevan postaukseni viime joulukuulta ja tuoreen heinäkuisen mansikkapostauksen. Niistä tuli ilmoitus sähköpostiini samoin kuin uudesta postauksesta tulee. No, eihän se toisto nyt vaarallista ole ja onhan tuo huijausjuttu edelleen jokapäiväinen riesa, mutta, kun minä en niitä toiseen kertaan lähettänyt. Liekö tuo nyt semmoista kyberhäirintää? 

Laitan tähän vielä kuitenkin osoitteen tuohon postaukseen huijauksista, jos siitä olisi vaikka jollekin pientä vinkintynkää, huijausjuttu (paina tuosta sanasta, niin juttu avautuu). 

Tuommoiset huijariviestien lähettäjät pitäisi laittaa kirkon eteen, lähikaupan oven eteen tai kauppatorille kaakinpuuhun ja lisäksi tervata kunnolleen. 

Ja sitten rassaa ja ihmetyttää...

Miksi pitää tunkea naamaan botoxia? Eikös se ole myrkkykin? Kävin tänään kaupungilla nauttimassa kesästä ja eiköhän kaduilla kulkevilla nuorilla neidoilla ollut naama kuin Aku Ankalla. Ylähuuli liipotti läppänä suojaamassa ilmeisesti alakroppaa sateelta. Kätevämpää olisi varmaan tehdä laajennusta alahuuleen Afrikan heimolaisen tapaan, niin olisi helpompi työnnellä ruokaa siitä läpältä sisään. En ymmärrä tuommoisia turvotuksia!

Toinen ihmetyksen aihe on ihmisten tarve piirrellä ihonsa täyteen kuvia ja kirjoituksia. Paperiteollisuusguru, lähisukulaiseni on vakuuttanut minulle, että kirjoituspaperi ei ole vielä aikoihin loppumassa. Nuoriso ja hieman vanhempikin väki on jostain syystä alkanut kuitenkin piirtelemään pitkin ja poikin kroppaansa pysyviä, normaaleilla ihmisillä paperille kuuluvia kuvia. Tapasin muinoin liki 90-vuotiaan mamman, joka oli työskennellyt työikänsä laivoilla. Hänellä oli käsivarressaan perinteinen merihenkilöiden tatuointi, ankkuri. Se vaan näytti nyt sulaneelta tina-ankkurilta, kun iho oli menettänyt nuoruuden kimmoisuutensa. En ymmärrä tuommoista piirtelyäkään! Tai no saahan joku pikkuruisen sydämenkuvan laittaa, kunhan ei aivan keskelle otsaa laita, mutta kaikki sydänkuvan yli on kyllä omituista. Suosittelen piirustuspaperin käyttämistä! Ja seiniin ei myöskään piirrellä, se on jämpti niin eikä siitä neuvotella!

Kolmas outo juttu ovat nuo sähköpotkulaudat. Eniten ihmetyttää niiden käyttäjien piittaamattomuus, kun laite jätetään milloin mitenkin ja mihinkin, nurin keskelle katua, monen laitteen pinoon, niillä ajetaan kahdestaan, suojavarusteita ei käytetä, pujotellaan ruuhkaisilla jalkakäytävällä ihmisten välissä. Yritetäänhän tuota holtittomuutta suitsia, mutta ei sillä tunnu olevan vaikutusta. En koskaan paljasta, että minäkin käytän noita vehkeitä silloin tällöin, kun kengistäni loppuu voima-aine ja kotiinkin on vielä matkaa.

Kyllä tunnustan tulevani vanhaksi, kun olen alkanut valittaa "kaikesta!. Osansa on varmaan noilla pumppulääkkeilläkin. Eletyt vuodet, monet lääkkeet, kaikkinensa pehmennyt pää, kuumat/kylmät kelit, leikkaussaleihin jääneet sisuskalut, pörssikurssit ja maailman tilanne ovat varmaan osasyynä valitukseeni. 

Älkää te alkako katkeriksi minkään asian suhteen, hyväksykää ja suvaitkaa myös erilaisuutta! 

Pehmennän edellä olevien purkausteni vaikutusta tunnelmakuvalla Helsingistä. 

Oli tuo taivas tumma ja ropsautti hieman vettäkin!

Tötteröhuulet ja maalattu iho

Nyt tulee kantaaottava kirjoitus! Jos lukija on herkkä, ei kannata jatkaa tämän jutun lukemista. Jos lukee ja haluaa paheksua mukana tai Stadin Vanhuksen ahdasmielisyyttä, niin saa paheksua molemmilla tavoilla.

Kyllä saa taas meikävanhus katsella nuoria ihmisiä huuli pyöreänä! Pitää muokata naamaa ja muita paikkoja sekä sotkea itsensä ikipiirroksilla.

Mikä se on kun saa nuoren kauniin neitokaisen turvottamaan huulet tötterölle? Miksi pitää piikittää botoxia huuliin ja nayttää trumpetinsoittajalta ilman trumpettia? Ei ole myrkyllä sijaa naamassa. On tullut vuosien saatossa monta tapausta vastaan, jossa on nähnyt tahon luonnollisena ja sitten turvotettuna. Ei ole ollut kivaa katsottavaa, kun kaunis ihminen on tärvellyt itsensä. Kyllä on luonnollinen huuli kaunis ilman lisäyksiäkin, oli se sitten pieni tai iso, ohut tai paksu. Luomuhuulta vasten on toisen paljon kivempaa painaa oma huulensa.

No entä sitten nuo kuvat iholla? Eikö ole enää vara käydä kirjastossa selailemassa tai ostaa kaupasta kuvakirjoja, kun pitää laittaa kuvat omaan ihoon? Siinä on nahkassa kirjoitusta ja kuvaa. Pitää olla runoa, lausahdusta, sen hetkisen rakkaan nimeä, tiikerin päätä, hortensian kuvaa, oman lapsen naamaa, moottoripyörän kuvaa, Himalajaa, pääkalloa, ökyvenettä ja vaikka mitä. Niitäkö sitä sitten illat peilin kanssa katsellaan ja kaverit kutsutaan mukaan tihrustaan? Vertaillaanko siinä sitten kummalla on mukavammat kuvat?

Onhan se toki tutkimuksillakin vahvistettu, että lukutaito heikkenee, mutta koskeeko se myös kuvien katselua? Ja jos sattuu oppimaan lukemisen ja kuvien katselun oikeasti, niin miten vaihdetaan ihoon uudet kuvat? Rakkaan nimi muuttuu, siirtyy moposta autoiluun, ei jaksa enää Himalajalle, tiikerikiinnostus muuttuu sylikoiraksi ym. Ei irtoa kuva reunasta repäisemällä, ei auta pyyhekumilla raaputtaminen, vaan on kirurgin leikeltävä kuvat pois. Uusia kuvia ei sitten ihoon toviin pistelläkään. Ei ole järkeä tuossa hommassa! Jos haluaa kirjata historiamielessä elämäänsä, niin ei ole iho siihenkään paras paikka vaikka kulkeekin aina mukana. Voi käyttää vaikka netin pilvipalveluita tai kirjoittaa paperikirjan.

On piirrelty ihminen aikamoisen suttuisen näköinen. Näin kerran yli 80-vuotiaan mummelin, joka oli nuorena ollut merillä ja silloin piirrättänyt ihoonsa monenlaisia kuvia. Ei ollut ankkuri käsivarressa enää ankkurin mallinen, ei ollut olkavarren naama enää ihmisen näköinen. Oliko mummo miettinyt kuvia ottaessaan niiden tulevaisuutta? Ei tainnut olla!

Jokainen vastaa omasta kropastaan, mutta seuraukset pitäisi miettiä! Ja ehkä terveydelläkin voisi olla oma osansa tuommoisiin hupatuksiin. En tykkää!