Kyllä minusta kaikki oli ennen paremmin - ja helpompaa, yksinkertaisempaa! Kehitys kehittyy semmoista vauhtia, että ei meinaa hento vanhus pysyä enää perässä. Tieto ja ihminen kulkee uusilla konsteilla ja aina vaan nopeammin.
Puhelin
Jonnet (uusi nykyilmaisu kuvaa nuorempia sukupolvia!) ei muista eikä tiedä, että ennen ei ollut tavanihmisillä puhelimia eikä kameroita. Eikä tietokonetta ollut edes keksitty. Kuuhunkin lennettiin ensimmäisen kerran tietokoneohjelmalla, jonka tasoista ei ollut käytössä edes meikävanhusten poisheittämissä kännyköissä.
Puhelimet olivat puisia laatikoita parempien ihmisten kodeissa tai asemahallin seinällä. Kampea pyöritettiin, torvi aseteltiin korvaan ja laatikon kyljessä olevaan torveen huudettiin. Kuuleminen oli sitten niin ja näin.
Elettiin muutamia vuosia eteenpäin, kunnes puhelinkopit tulivat yleisiksi ja soittaminen helpottui. Puhelinluettelot, nuo paikkakunnasta riippuen enemmän tai vähemmän paksut katalogit, olivat tärkeitä apuvälineitä muistiinpanoille. Kun soittajalla ei ollut muita välineitä mukana, repäistiin katalogista lehti ja piirustettiin siihen muistettavat asiat. Parasta katalogissa oli paikkakunnan karttalehdet. Ainoastaan ensimmäinen tarvitsija hyötyi niistä. Muille jäi vain jäljet revityistä sivuista.
Helsinkiin muutettuani ja seudulla työn takia paljon autoilevana, tuli etenkin Kampintorin kulmalla ollut puhelinkoppi tutuksi. Siihen pääsi autolla viereen ja koppi oli aina toimintakunnossa, toisin kuin moni muu koppi tuohon aikaan. Tosin kopeissa leijaili lähes aina yökulkijan jättämä virtsan lemu, mutta se ei saanut kiireistä soittajaa häiritä.
Itselläni oli ilo kasvaa varhaislapsuuteni kylän puhelinkeskuksessa, joten leikkilaitteisiini kuului tuon aikaiset puhelimet. Sain purkaa käytöstä poistettuja puhelimia ja poimia leikkeihini niiden sisältä löytyvät isot hevosenkenkämagneetit. Se oli mielenkiintoista.
Myöhemmin asuin muutamia vuosia ulkomailla ja sieltä soittaminen kotiin olikin oma juttunsa. Lampsin paikalliselle puhelinlaitokselle ja tilasin puhelun kotiin. Sen yhdistäminen kesti aina tovin ja sen jälkeen keskustelin reikäkovalevykopissa kotiväkeni kanssa suhinoiden läpi. Oiva palvelu!
Mainitsen sitten paljon autolla reissaavalle avuksi tulleen Arpin eli autoradiopuhelimen. Se oli melkoisen toimiva laite. Puhelu tilattiin arp-keskuksesta, joka yhdisti sen haluttuun numeroon. Arp-keskus toimi myös hyvänä tiedonvälittäjänä, jos reissun päällä tuli ongelmia.
Sitten jossain vaiheessa ilmestyivätkin erilaiset kännykät melkoisen nopeasti uusiutuvassa tahdissa. Siirryttiin tiiliskiven kokoisesta pieneen rintataskuun mahtuvaan malliin. Ensimmäinen kännykkäni taisi olla metallikuorinen jenkkilaite, jonka nimeä en muista. Pudotin sen kerran vahingossa noin kolmen metrin korkeudelta asfalttiin ja kuuluvuus senkun parani.
Laitteiden kapasiteetti kasvoi koon pienentyessä uskomattomalla tavalla. Oli metallikuoria, oli läpällisiä, oli liukuläppää, oli kommunikaattoreita, oli värejä, oli suojuksia ja vaikka mitä. Puhelimesta tuli arkipäivän työkalu ja myös muotituote.
Tablettilaite
Ei ole kovin pitkä aika siitäkään, kun ihmettelimme mm. japanilaisten turistien touhua kaupungilla. He osoittelivat isolla levyllä kohti valokuvattavia kohteita. Mikä tuommoinen laite on? En kyllä kehtaisi itse tuommoista käyttää! Nuo olivat ensimmäiset ajatukseni tuosta touhusta.
Mutta, ei sovi koskaan epäillä liikaa! Nykyisin teen tuota itsekin. Minulla on menossa jo neljäs tabletti, iPad, ja viides näppäimistö. En ole vaihtanut noita turhamaisuuttani, vaan olen käyttänyt ne oikeasti loppuun. iPad on käsissäni lähes aina.
Luen siitä lehdet, katson telkkaria ja elokuvia, etsin karttaosoitteita, navigoin, selaan nettiä, etsin säätiedot, haen uutisia, luen kirjoja ja lehtiä, lainaan kirjastosta, kuuntelen musiikkia ja äänikirjoja, rupattelen sukulaisten ja kavereiden kanssa, lähetän viestejä, teen muistiinpanoja, tutkin omia tiedostojani, tallennan tietojani pilveen, otan valokuvia, muokkaan valokuvia, teen sudokuja, pelaan pasiansseja, teen ostoslistoja, teen nettitilauksia, ostan lippuja, hoidan pankkiasioita, kirjoitan, skannaan asiakirjoja, teen sukututkimusta, katson Youtubesta ohjevideoita, sometan, osallistun nettipalavereihin, jne.
Tuo edellinen luetteloni ei edes kerro aivan kaikkea noista mahdollisuuksista, eikä esim. tabletin suhteesta puhelimeen. Sillä - nuo kaikki samat jutut voin tehdä puhelimellani, iPhonella. Ja tiedot siirtyvät iPadista iPhoneen ja päinvastoin. Lisäksi tiedot tallentuvat pilvipalveluun käytettäväksi missä vaan, millä laitteella vaan.
Tulipa tuossa taas noita muisteloja! Olisin kirjoittanut tarkemminkin, mutta kun en vaan yksinkertaisesti muista. Teillä on varmaan itsellänne enemmänkin aiheeseen liittyviä kokemuksia, joten en kiusaa teitä enempää.
Nyt kun liikkuminen on edelleen rajoitettua toivon, että käytätte tietolaitteidenne suomia, todella laajoja mahdollisuuksia hyväksenne. Nauttikaa netistä - ja alkaneesta kesästä!
