perjantai 30. lokakuuta 2015

Kuka säätää kivun?

Onko kukaan Teistä ajatellut kivun säätöä? Ja tarkoitan erityisesti kipua ikäkausien vaihtuessa. Onko olemassa eri säädöt aina 5 vuoden välein? Kun tauluun napsahtaa viidellä jaollinen ikä, niin heti muuttuu ja pääosin kivut lisääntyvät. Eri 5-luvuilla vahvistuvat hieman eri kivut.

Omalla kohdallani sattui kun pitkästä aikaa täyttyi 5-luku, että samana aamuna oli uudet kivut ja naksauksen aste oli taas kovempi. Niin siis kipuasteikon naksauksen. Kun olen syntynyt aamulla klo 4:n tienoissa, niin nyt alkoi kello 4 aamulla hitonmoinen pääkipu ja selkäsärky. Onko semmoinen laitaa ollenkaan, että ihan ilman syytä? Ja nukuin kaikessa rauhassa viattoman unta. Ja siitä huolimatta järjesti säätäjä lisää tuskaa ja vaivaa.

Täytyy olla olemassa joku katkaisimen säätäjä-kääntäjä, jolla on puhelimessaan hälytys milloin pitää panna naksaus vaivoja lisää. Nyt se hänellä hälytti aamulla klo 4, että se Vanhus Stadissa tuli taas viitosen vanhemmaksi, pannaanpa taas pykälä lisää. Ja naksautti säätöpyörää yhden pykälän lisää!

Eikö näissä asioissa saa mitään bonuksia? Toimiiko se väärinpäin kun käy paljon lääkärillä ja leikkauksissa? Nekö vähentääkin aina bonuksia? Kaupoissahan se toimii toisinpäin! Kun ostat ja käytät paljon, saat aina enemmän hyvää eli bonuksia.

Onkohan tuo elämässä väärinpäin? Voisikohan tuosta valittaa mihinkään tai käydä ainakin neuvottelemassa uudet bonusehdot? En tykkää tämmöisestä ollenkaan! Taidan luovuttaa HYKSin kanta-asiakaskortin pois.

Yritetään vääntää hymyä naamalle kun tavataan! Terveyskeskuksessa!



Kiinasta kuvia lisää!                                                                                                vanhusreissussa.blogspot.fi



tiistai 27. lokakuuta 2015

Kuka särki 10-ratikat?

Arvatkaahan mitä? No, minäpä kerron! Olen viimeisen viikon aikana laiskuuttani, tietenkin, ajanut raitiotievaunulla eli ratikalla eli raitsikalla eli skurulla eli sporalla eli mikähän muu se mahtaa ollakaan nimeltään. Mutta numero on kuitenkin 10.

Noin puolet kerroista olen seisonut käytävällä ja puolet istunut leveällä perälläni kapealla penkillä. Yleensä kyllä seison, mutta kun selkää tuntuu särkevän melkein alvariinsa. Silloin sitä painaa ahterinsa mielellään penkkiin jos vain nuorilta (20-40-vuotiailta) ehtii. Ne kyllä yleensä ehtii ensin! Niillä kun perä ja penkki keskustelevat keskenään paremmin kun leveys täsmää.

Minulle  ei ole muuten koskaan selvinnyt, kuka saa istua niissä vanhusten penkeissä,  kun niissä on aina niitä nuoria. Pitääköhän vanhan ihmisen päästäkseen niihin penkkeihin oikeutetusti istumaan,  olla aina kävelykepin kanssa liikkeellä tai olla muuten vaan raskaana vanhuksena? Onkohan niihin penkkeihin jokin ikäraja, joka ei tietenkään koske noita nuoria?

No sitten siitä varsinaisesta otsikon kysymyksestä. Kun se nykyään rynkyttää! Ja välillä melko pahastikin. Kun lähtee liikkeelle, se ikäänkuin sutiaa niinkuin minun lapsuuteni mopo, jossa oli aina sileät renkaat. Se suhisee ja sähisee ja rätisee niin kuin hinkuyskäinen pölynimuri tai kadunlakaisukone. Sitten kun ollaan vauhdissa ja pitäisi hiljentää, se alkaa nykiä ja vinkua ja kitistä ja rutista. Minun mopokin teki noin joskus aikoinaan, mutta kun öljysin jarrukengät niin ei enää kitissyt eikä nykinyt jarrutuksessa. Se ei tehnyt mitään! Ei edes hidastanut vauhtia ennenkuin varaston seinässä. Sekin koski!

Mutta kun ratikka nykii niin, että vanha ihminen töytäilee seistessään pitkin kiinnipitotankoja ja penkin selkänojia. Se suorastaan jopa ahdistaa ja välillä käy kipeääkin. Ei se ole kivaa kun ei tiedä milloin tulee lähtö! Enkä tarkoita tuonne Ylös, vaan ratikan tuulilasiin tai kauniin rouva helmoihin tai mikä vielä pahempaa tämmöiselle vanhalle miehelle, ryntäisiin. Siinä sitä saa selitellä silmäkulma mustana tai nenä verillä, etten minä tarkoittanut kun se oli tuo kuski.

Voisiko arvoisa 10-ratikan huoltohenkilö virittää hieman tasaisemman menon meidän omalle reitille! Laita vaikka öljyä ja rasvaa laakereihin ja jarrukenkiin! Kiitos etukäteen! Saan jättää naapurin pojalta ratikkamatkalle lainaamani jääkiekkosuojukset pois kun ne hiostavatkin vanhaa kroppaa niin pahasti.


Kiinassa ollaan edelleen valokuvissa!                                  vanhusreissussa.blogspot.fi

Tässä Pekingin Staran puhtaanapitomies ajoneuvoineen

lauantai 24. lokakuuta 2015

Taas tuli satikutia!

Ei ole helppoa hiljaisen vanhuksen elämä! Se tuli taas monen sortin moitetta ja lunta tupaan ja jäitä porstuaan.

Lähisukulainen moitti kun ei blogiin ilmesty kirjoituksia. No ei ilmesty ei, kun pitää kirjoittaa sinne ja vaikka minne! Kyllä alkaa olla jo nahka vähissä ja melkein luu paistaa oikean käden etusormessa kun pitää kirjoittaa niin paljon. Siinä sivussa kun koneesta katoaa välillä nettiyhteys niin meinaa katkoa yhteyden lisäksi hermoakin.

Ei jaksa pitkään rauhallinenkaan mies aina avata yhteyksiä. Olo on kohta kuin valtakunnansovittelijalla kun yrittää avata yhteyksiä liittojen välillä. Ei ole hälläkään helppoa kun ei tiedä muuta vikaa olevan kuin, että ihminen ei ole aivan viisas. Vastaan pitää vaan aina panna periaatteessa. Niinkuin Elisan nettiyhteyksissäkin. Bitin pitäisi lentää 50 nopeudella, mutta hädin tuskin lentää 16-18 nopeutta. Kuka huijaa ketä? Työnantaja työntekijää vai Elisa netinkäyttäjää?

Nyt kyrsii niin paljon etten jaksa valittaa enempää! Politiikasta ja maailman tilanteista olisi paljonkin asiaa, mutta etusormea särkee. Menenpä hakemaan siihen Compeed-laastarin niin saan vähän taas ihoa pintaan.


                                 Ja Kiinan kuvilla jatketaan!                                    Se on lisää siellä vanhusreissussa.blogspot.fi



torstai 15. lokakuuta 2015

Miten käy meikävanhuksen tulevaisuudessa?

Se vaan hirvittää kun ei tiedä! Ei sitä kyllä tiedä nekään, joiden pitäisi tietää! Tai ne ei saa sovittua kun yksi on yhtä ja toinen toista mieltä. Ne vaan istuu kabineteissa ja laskutikun kanssa miettii murtolukuja. Kuinka monta kymmenesosaa ihmistä tarvitaan hoitamaan yksi sairas tai vanhus! Tosin reilut parikymmentä vuotta vielä päätöksenvenyttelyä, niin ongelma on ratkennut itsestään!

Uutisissa näytettiin, että Attendo panee kuitenkin kokonaisen robotin hoitamaan meitä tulevaisuudessa. Nyt taitaa robotti parhaillaan opetella meidän vanhusten oikkuja, että osaa sitten jutella, kun meikäläinen ihan oikeasti tarvii apua ja seuraa. Siinä me poika tai siis ukko ja robotti intetään kumpi se teki sen kirjoitusvirheen kun yhdessä lähetettiin viestiä iPadilla. Ei se robotti ole huono kaveri kerran ja jos kaikille ei riitä seuranpitäjää ja lääkkeenantajaa, takapuolenpesijästä puhumattakaan. Mitähän mahtanee robottikin ajatella tästä tilanteesta ja tuosta sote-uudistuksesta kun mitään ei tapahdu ja porukka vanhenee käteen? Kunhan ei vaan olisi kovin jääräpäinen?

Mutta kyllä pitäisi jo päätösihmisen palauttaa mieleen mitä siellä lähisuvussa ja menneessä suvussa on itse kotona joutunut kokemaan ja näkemään! Ja sitten sen pohjalta alkaa päättelemään mille nyt alettaisiin! Ja lyödä nuija pöytään! Tai sitten hivauttaa nuijalla sitä opposition ihmistä kun se ei anna periksi. Ei se enää odottelemalla ja siirtelemällä kummene! Pitäisi päätösihmisen oikeasti muistaa miten sen oman mummon tai vaarin elo meni kun alkoi tossu tökkimään. Niin se menee meilläkin ja hänellä itsellään. Eikä siinä sitten enää puolue eikä politiikka auta! Ja rahaakin on siihen tilanteeseen löydettävä joka tapauksessa!

Kun tähän asti on haettu apujoukkoja filippiinin henkilöiltä ja vaikka mistä asti, niin pantaisko nyt pakoihmiset kouluun ja hoitelemaan meitä? Ei se oma väki ole kiinnostunut housun vaihtamisesta ja peränpesusta kun meitä pestäviä tulee lähiaikoina paljon lisää. Alkais olla jo melko kiire!

Kyllä tänä päivänä ainakin Helsingin kodinhoitoihminen tekee hyvää työtä, on ahkera ja tunnollinen. Ja taitoa riittää, mutta kun ei riitä kohta kädet ja voimat! Lukuisa vanha tarvii nyt ja kohta lisää apua ja voimaa. Nyt pankaa päätöksiä toimeksi ja sutinaa putkeen!

Minä alan kans olla kohta tarpeessa, enkä puhu siitä mistä miehet yleensä, vaan muussa hoidon tarpeessa! Ja sitten minä karehdun jos apua ei löydy! Ja näin on jämpti!



Kävin vähäisillä voimillani Kiinassa kun kohta on kaikki reissut reissattu. Kiinan reissusta on juttua osoitteessa 
http://vanhusreissussa.blogspot.fi/

Kukkaloistoa Pekingista Taivaan temppelistä.

keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Nyt minä keksin ...?

Kyllä ei ala helpottamaan vieläkään! Apteekkarikin on aivan epätoivoinen kun minä syön sen kaikki lääkkeet. Valittaa muka, että niitä pitäisi riittää muillekin! Mutta en minä voi siihen ottaa kantaa kun kaikki aikani menee niistämiseen ja yskimiseen.

Olen tässä sairauden heikentämänä havainnut yhden markkinaraon, eikä se liity mitenkään reissussa kohtaamaani vatsatautiin. Nyt on kyseessä veri ja nenä ja tarkemmin nenän jompikumpi sierain. Siihen olisi jonkun saniteetti- tai terveystarvikealan ihmisen syytä keksiä työkalu. Lvi-ihminenkin saattaisi olla kykenevä keksimään kun nekin on erikoistuneet vuotaviin reikiin. Kyllä sitä naisille on kehitetty monenlaista lappua, siivillä ja ilman sekä ohutta ja paksua, vastaavan nesteen valumiin. Mutta kun kukaan ei ole kehittänyt sukupuolineutraaliin tarpeeseen nenän verenvuodon estotulppaa.

Olisi taas Pelle Pelottomalle hommia! Olen kokeillut milloin talouspyyhkeestä, milloin vessapaperista, milloin pumpulista (ja sitä kun ei koskaan löydy kun purske on kovimmillaan) tehtyjä tuppoja. Se joko pitää tai ei! Kun tunkee rullallisen talouspaperia sieraimeen, katsoo naapuri parvekkeeltaan, että nyt sillä on iso paise naamassa ja ihokin on niin kelmeä.

Mutta kun olisi taskusta pienestä rasiasta otettavissa oikean kokoinen tulppa, olisi nenäveren kanssa paljon helpompaa, Ja siistimpää erityisesti! Myynnissä voisi olla rasioissa nenätulppia ja kokovalikoima olisi S, L, XL ja Klyyvari. Klyyvari-kokoisen imukyky pitäisi sitten ollakin superluokkaa ja mukana pitäisi olla lattiarätti veren poispyyhkimiseksi. Ei semmoista tulppaa kuitenkaan saisi paikoilleen riittävän nopeasti etteikö se ruiskisi verta lähiympäristöön.

Mikähän se olikaan patenttitoimiston puhelinnumero? Täytyy ehkä ottaa talouspyyherulla pois nenästä soiton ajaksi.

Yskitään sivulle kun tavataan!




Ohessa taas pari kuvaa Kiinasta. 

Alakuvassa poliisin katupalvelupiste, joita oli kohtalaisen runsaasti eripuolilla vilkkaimpia alueita.



maanantai 12. lokakuuta 2015

Kestääkö luut näitä kelejä?

Se vaan taas yllätti meidät - niin siis liukkaat kelit! Ei sitä vaan usko millään, että talvi tulee joka vuosi. Pekka Pouta, Anne Borgström, Seija Paasonen ja monet muut ovat mielestäni luvanneet meille jatkuvia kesiä ja jatkuvaa aurinkoa. En tiedä onko se koskenut Suomea vai jotain etelämpänä sijaitsevaa maata? En tiedä tykkäisinkö, että aina olisi kuumaa ja palmupuut heiluisivat taloyhtiön pihalla? En taitaisi tykätä, sillä kyllä pitää olla välillä myrryskeliäkin.

Mutta on se vaan taas aamuisin liukasta! Se on suomalaisen vanhuksen luu heikkoa, kun sitä alkaa olla nuorukaistenkin luu - siis heikkoa. Eikä siinä tunnu auttavan vaikka olisi pää umpiluutakin. Ainakin toisten miestä! Meistä vanhuksista melkoinen osa kärsii osteoporoosin heikkouksista tai ainakin muuten haperosta luusta. Vaikka on vedetty elämän aikana ainakin kymmenentuhatta litraa maitoa, niin ei ole kalsiumit riittäneet. Oluelta en ole tuohon asiaan paljon apua odottanut. Nyt vedetään sitten kaksin käsin CalchiChew:ta ja muita kalkkinappeja toivoen, että luu rakentuisi takaisin ratakiskon vahvaksi. Mutta ei se taida enää onnistua!

Kun tuolla kaduilla ja kujilla sitten teputellaan, pitää taas kerran olla äärimmäisen tarkkana, ettei tossu livahda alta. Jos pääsee livahtamaan, ei auta edes laskuvarjohyppääjän koulutus kaatumisessa. Se vaan vanhan ihmisen ranneluu, häntäluu, värttinäluu, lonkkaluu ja pers'kannikka joutuu silloin pinhuusiin. Siitä seuraa valitettavan usein piipaa-puupaa-auton kyyti ja pitkä prosessi terveydenhuollon hellässä hoivassa. Eikä se ole aina mukavaa! Vaikka olisi kuinka kivat hoitajat.

Kyllä on näinä päivinä hetki syytä miettiä millä suojautua! Olisiko kävelysauvoista apua, miten olisi kengänpohjan liukuesteet, pitäisikö ainakin jättää hötkyily ja tepastella varovaisemmin? Ja miten pää suojataan? Sekin voi särkyä katuakrobatiassa!

Mutta sen vaan sanon, että OLKAA VAROVAISIA TUOLLA ULKONA!!!


Syötän Teille taas Kiina kuvia kun ei ollut koneella tallessa mitään luunmurtumia koskevia! 
Laitan kuvan kuitenkin hieman vastaavasta kiinalaisesta tilanteesta. Lisää kuvia löytyy osoitteesta http://vanhusreissussa.blogspot.fi/

Kaverit ei ole kaatuneet, ovat muuten rikki! Korjausvälineitä vierellä.



lauantai 10. lokakuuta 2015

Kyllä taas tänään kauhistutti, sieppasi ja otti hermoon!

Kyllä meinasi taas mennä hermo kauniin, aurinkoisen syyspäivän aikana! Eikä olisi jaksanut kiivailla kun ei aurinkoa ole ollut liiemmälti tarjolla tänä vuonna. On ollut vaan ei nyt itkua, mutta enimmäkseen hampaankiristystä, selkäsärkyä ja huonoa keliä. Ja ne puolukatkin jäi poimimatta! Oloa ei ole helpottanut edes vahvana jylläävä flunssakaan. Syyt hermoiluun olivat poikkeuksellisen vakavia.

Päivän uutisannin aloitti heti kouluampumiset. Ei nuo Ameriikan asehommat tule näköjään kuosiin. Pahenee vaan! Siellä saa riehua aseen kanssa ilman estettä ja aiheuttaa viattomille hengenmeno. Kyllä on pantava pyssyt säkkiin ja upotettava isoon veteen. Jos asekannatusjärjestö naputtaa vastaan, niin menkööt ammuskelemaan erämaahan yksikseen, mutta älköön tuoko tussareita ihmisten ilmoille. Päivän mittaan analysoitiin Lähi-Idän pommituksia kun yksi pommittaa yhtä ja toinen toista. Myöhemmin kerrottiin Turkin järkyttävistä pommi-iskuista. Eikö maailmassa ole enää yhtään järkeä! Hirvittäväksi on maailma mennyt!

Päivän aikana sitten politikoitiin monien tahojen toimesta. Kellä nousee ja kellä laskee, siis kannatus. Eikä maan asioista tule sen valmiimpaa! Se tuo parlamentarismihan ei anna mahdollisuutta yksimielisyyteen kun siihen kuuluu olla vastaan aina kun toinen sanoo jotain. Ja talous vaan kurjistuu!

Kansaa edustetaan tai itseä vaan ja ammattiporukoita puolustetaan tai pikkuporukkaa vaan ja tuloja nostetaan tai ainakin etuja lisätään ja hintoja halpuutetaan tai kalliinnutetaan ja kouluja lopetetaan tai homeutetaan ja puolustetaan julkisia tai yksityisiä ja junilla ajaa VR tai bussiyhtiö ja turvaa haetaan tai ei haetakaan ja turvaa annetaan tai ei annetakaan ja humausaineita laitetaan tynnyriin tai kannon alle ja Ulvilan jutussa tuomitaan viikottain tai ei tuomita ja autopäästöjä huijataan tai ajetaan sähköautolla ilman päästöjä ja tiet on liukkaita tai sitten ei ja lottokuponkeja täytellään eikä sieltäkään tule koskaan yhtään mitään. Se, se vasta ikävää on!

Lotonkin päävoitto meni niin pieneksi ettei sitäkään enää viitsi yrittää. Kyllä pitää kokeilla Euroshopperia eikun sitä euron jackpottia ja viikingin juttua kun niissä on paljon enemmän rahaa tarjolla. Sitä kun ihmisen kannattaa isoa pyytää vaikka ei saisikaan! Veikkaus pommittaa joka viikko emaililla, että ota osaa kilpailuun ja voita milloin lippuja ja milloin lappuja tai veitsisarjoja tai jotain muuta. Saisivat jakaa vaikka pieniäkin voittoja niin tulisi ihmiselle edes lämmin mieli joskus!

Pitäisiköhän valtion täyttää Veikkauksen kuponkeja muutamalla sadalla miljoonalla, että saataisiin Suomelle rahaa? Luulisi tulevan päävoitto ja useampikin kun tarpeeksi laittaa kuponkeja likoon! Kun ei hallitus, poliitikot, ammattiyhdistyneet eikä kukaan muukaan tunnu tajuavan, että Suomella on huonot housussa. Kun nyt pitäisi yhdessä päättää tehdä toimenpiteitä ja ratkaisuja.

Jos olisi Niilo Tarvajärvi vielä puikoissa, niin kyllä pantaisiin kansalaiskeräys pystyyn ja hommattaisiin Suomelle kunnon rahakasa tai muu merkittävä hyödykekasa! Ei kuitenkaan poliisiautoja kun poliisejakin vaan vähennetään jatkuvasti. Ja Tarvan kanssa kaikki puhaltaisivat yhteen hiileen niin, että viikset ja otsatukka kärähtäisivät, mutta ei se haittaisi kun olisi yhteinen asia ja etu kysymyksessä.


Laitan mielialan kohentamiseksi mukaan Kiinan kuvan, kun siellä oli niin aurinkoista ja lämmintäkin.


Shanghai
Ja ruokahan rauhoittaa aina!





torstai 8. lokakuuta 2015

Mökkiä talviteloille ja ajoitus pielessä

Antoi se ylin säittenhaltija vaan hienot kelit mökin talvilaitolle! Aurinkoa taivaan täydeltä ja pakkasta sopivat pari astetta. Eipä tuota aurinkoa oikein kesän aikaan nähtykään! Ei vaan haltija tiennyt eikä ottanut huomioon, että tauti iski liian aikaisin. Se on räkätautisen huono riuhtoa pitkin tantereita talven odotuspuuhissa. Samalla kun yskit keuhkoja pihalle ja niistät alvariinsa nenää, pitäisi haravoida, nostaa laituria, kantaa pihatonttuja varastoon, kääntää venettä alassuin ja vaikka mitä! Niin ja käydä karpalosuolla! Mene siinä kahlaamaan suolle nilkat jäässä kun pakkastakin on pari astetta! Ja entäs ne puolukat, jotka on vieläkin poimimatta Kiinan houkutusten takia? En ala mitään! Onneksi hengetär löysi suppilovahveropesäkkeen ja saatiin kunnon kastikkeet.

Tämä ei ole kivaa! Kaksi muovipussillista lääkkeitä on mökillä mukana. Yksi pussi meille molemmille puoliskoille. Kohta on oltu yhdessä 40 vuotta eikä samat lääkkeet osu vieläkään. On lääketeollisuudellakin vielä oppimista ja täsmentämisen tarvetta kohdentamisessa. Joudun välillä käymään kotihengettären pussilla ja hän minun, kun epäilyttää, että toisella on paremmat dropit. Harhauduinpa jopa ottamaan kaapin perältä löytämästäni lasiesineestä pienet Cognacin maakunnan lääkedropit. En tiedä auttoiko, mutta yskiminen ja niistäminen nauratti enemmän kuin ilman noita droppeja.

Mutta unet on metsässä ja kun stereona yskitään niin ajoitus ei satu koskaan kohdalleen. Kun toinen saa unen päästä kiinni niin toinen aloittaa metelin ja päinvastoin. Nuku siinä sitten! En osaa sanoa, onko tuo sitä yhdessä tekemistä, jota suositellaan aviopuoliskoille? Luulin sen olevan aivan jotain muuta!

Yöt on nykyään nopeasti nukuttu ja siitä näkökulmasta telkkarikin aloittaa lähetyksensä aivan liian myöhään. Kuudelta vasta! Mikä aika se on? Kyllä tv-lähetysten pitäisi alkaa jo viimeistään klo 4 kun kunnon ihmiset yskii itsensä lopullisesti hereille.Joskus voisi alkaa jopa klo 3. Ja olisi mukavaa katsoa uutisia klo 4.15 aamukahvia juodessa. Hesarikin ilmestyy iPadille vasta puolisen tuntia myöhemmin. Sekin siis myöhässä! Ei ole helppoa eläkeihmisen aamu! Ainakaan flunssassa, joka tuli liian aikaisin eli ennen rokotuksia!

Jos olisin tämän tiennyt, olisin ostanut neljännen pullon käsidesiä ja kuurannut sillä korvantauksetkin. Ei olisi pöpö tarttunut! Mutta kun se löysi taas kerran minut. Tiesi ruoja etten osaa kieltäytyä mistään! Siis ilmaisesta!

Se on hittoa kun aina joku on aikaisessa ja joku myöhässä! Yritä siinä sitten ehtiä mukaan oikeaan tilanteeseen oikeaan aikaan! 



Jos Sinua kiinnostaa vielä mitä puuhasin Kiinassa, niin lukaisehan reissusta toisesta blogistani vanhusreissussa.blogspot.fi ! Kirjoittelen sinne lähiaikoina pätkä kerrallaan kokemuksiani. 

Muistutuksen uudesta blogitekstistä voit tilata sähköpostiisi vasemman reunan lokerosta kirjoittamalla siihen oma sähköpostiosoitteesi. Sen jälkeen saat englanninkielisen viestin, jossa pyydetään vahvistamaan pyyntö. Siinä joutuu kirjoittamaan ensin vänkkyrätekstit lokeroon ja sitten lähettämään vahvistuksen klikkaamalla.

keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Ei se ihminen opi vaan ajamaan kelien mukaan!

On se vaan ihmisen pää rakennettu omituisella tavalla! Sisällä on melkoinen tietokone, jonka pitäisi sisältää kaikki pään omistajan tarvitsema tieto. Mitä vanhempi pää, sitä enemmän siellä kovalevyllä tai siis kovaluun sisällä harmaassa massassa pitäisi olla tietoa.

Mutta kun ei! Ei muista, tiedä, osaa tai jotain muuta. Onko pään työmuisti häiriöaltis? Kovaluun suojaamassa harmaassa massassa on tietoa, mutta se ei vaan siirry sinne missä sitä tarvittaisiin. Onko synapsit, vai mitä napseja ne nyt ovatkaan, katkovia kuin releet, päällä - pois - päällä - pois?

Ajelin eilen kohti Savoa ja talviteloille laitettavaa kesämökkiä. Stadissa oli aamutuimaan -2C lähtiessämme taipaleelle. Lahden ja Heinolan tienoilla lämpötila muuttui kohti -4C-astetta. Monesti kävi mielessä vanhat Taljan ja Liikenneturvan opit salakavalasta liukkaudesta tiellä. Mutta aurinko paistoi ja tie oli kuiva kuin konsanaan parhaana kesäisenä hellepäivänä. Mikäpä siinä ajellessa kun radion Nostalgia-kanavalta tuli mieluisaa musiikkia.

Kunnes Heinolan Tähtiniemen sillan pylonit paljastuivat metsän takaa, liikenne stoppasi kokonaan ja moottoritien molempien kaistojen autot pysähtyivät. Ennen stoppaamistani rekan katveeseen olin näkevinäni sillalla sinisten välkkyvalojen hehkun. Siinä sitten istuttiin jumissa minä vaimon kanssa autossamme tsiljoonan muun autoilijan kanssa. Piennarta myöten ohitsemme painalsi neljä ambulanssia. Reilun tunnin aikana, jonka olimme jumissa peltilaatikossamme, kävi monta kertaa mielessä, että iskiköhän sillan jääkansi jonkun menoon. Vastaus oli selvä jo siihen mennessä kun ohitsemme piennarta myöteen pyyhälsi kaksi Falckin hinausautoa.


Kojelaudalla iPadilta katsotun parin Studio55:n jälkeen pääsimme liikkeelle ja reilun parin sadan metrin jälkeen arvelumme vahvistuivat. Sillalla oli neljä kolarin ruttaamaa ajopeliä. Ja jääkansi oli iskenyt koko joukkoon. Ja liukkaus sillalla oli edelleen tallella.


Myöhemmin radion alueuutiset kertoivat yhden henkilöauton ohittaneen rekkaa ja joutuneen luisuun päin rekkaa. Avuksi pysähtyneeseen toiseen henkilöautoon törmäsi kolmas ja sitä väistänyt neljäs jysäytti kaiteeseen. Kuudesta mukana olleesta ihmisestä kolme joutui sairaalaan näyttämään vammojaan eikä tietääkseni kukaan loukkaantunut pahasti. Onneksi!

No olisinko sitten itse välttänyt tuon tilanteen ja tajunnut sillan liukkauden? Sitä ei voi tietää, mutta epäilen, että olisin saattanut joutua samaan tilanteeseen kaikesta varautumisestani huolimatta. Sen verran koheltaja minäkin olen. Mutta niin varovasti en ole ajanut koskaan loppumatkaa mökille kuin tänään ajoin! Heinolasta eteenpäin kapeampi valtatie oli kostea ja jäinen metsäpaikoissa, jossa aurinko ei paistanut ajoradalle.

Ei koskaan voi olla varma olosuhteista ja tuntuu, että liukkaus pääsee yllättämään autoilijat joka syksy. Eli ole Sinäkin varovainen liikenteessä liukkaalla ja myös kuivalla kelillä! Varaudu aina arvaamattomiin tilanteisiin liikenteessä!

Liikennelaulukin sen sanoi Malmstenin Jorin eli Georgen tulkitsemana "Muista aina liikenteessä, monta vaaraa onpi eessä ...".



Jos Sinua kiinnostaa mitä puuhasin Kiinassa, niin lukaisehan reissusta toisesta blogistani vanhusreissussa.blogspot.fi ! Kirjoittelen sinne vähitellen kokemuksiani. Siellä on nyt menossa kolmas päivä ja koko matka kesti 10 päivää.


maanantai 5. lokakuuta 2015

Flunssa vie hentoa ihmistä

Onko se taas laitaa? Viime talvena otin flunssarokotuksen ja mitä siitä seurasi? No tietenkin vuosisadan räkätauti. Eihän se kyllä yksin ollut rokotuksen syytä. Rokotus vaan oli eri tautiin ja sitten oli ison leikkauksen jälkeinen heikohko vastuskyky. Pääsihän se pöpö sitten iskemään hentoon kroppaan.

Nyt olen samanlaisten asioitten äärellä. Paitsi rokotusta en ole vielä ottanut. Eilen oli Hesarissa juttu, että maailmalta on tulossa monta A-flunssavirusta ja yksi B-virus. En kyllä pidä kun minut pannaan taas valitsemaan minkä noista ottaisi. Ja kun kaikkiin ei ole olemassa edes rokotusta.

Jos olisin alle 2-vuotias saisin rokotuksen nenäsumutteena. No sekin vielä! Mutta kun en ole vaikka ajatuksen juoksu onkin menossa tuon iän suuntaan. Olen ylipainoinen, heikko vanha mies, enkä tykkää erityisesti, että minua pistellään. En kaipaa lisää reikiä. Minusta riittää, että niitä on pari alapäässä ja 5 pääpäässä. Niillä pitäisi ihmisen pärjätä!

No nyt kuitenkin harjoittelen flunssaa taas. Ja pelkään! Jos se tuleva talven flunssa on pahempi kuin tämä harjoitustauti, niin miten minä heikko ihminen pärjään? Ja otanko rokotuksen vai en? Jos sen vasta-aineet onkin takoitettu toiseen pöpöön? Silloin tulee taas turha reikä ihmiseen.

Nyt en kuitenkaan voi muuta kuin kärsiä kurkkukivusta ja kuumeisesta olosta, yskiä keuhkonkappaleita pihalle ja niistää nokan verille. Näillä mennään! Ja nenäliinoilla, kuumalla nesteellä ja kourallisella pillereitä.

Kunpa selviäisin tästäkin jotenkin hengissä!

perjantai 2. lokakuuta 2015

Vanhus Reissussa - oma blogi

Palattuani Kiinasta korjailin hieman reissujani varten perustetun blogin sivuja. Ja varmaan korjaan vielä muulloinkin, mutta nyt se löytyy alla olevasta osoitteesta.

http://vanhusreissussa.blogspot.fi/

Ajattelin kirjoitella tuossa blogissani nyt ensiksi kiinalaisia juttujani ja myöhemmin ehkä tarinoita muilta reissuiltani. Tuolla Vanhus Reissussa blogissa on myös kohta, johon voi laittaa oman email-osoitteensa. Silloin saat heti viestin kun saan riipustettua jotain uutta.

Nyt on kirjoitussormi aika väsynyt pitkistä lennoista, junamatkoista, nukkumattomista öistä, muurille kiipeämisesta ja ennen kaikkea flunssasta. Mutta malttakaahan! Kuvia minulla on lähes 2500 kappaletta, joista osassa näkyy peukalo ja osassa jalkaterä. Niitä kuvia en meinaa esittää, enkä suurta osaa muistakaan, mutta parhaita kyllä.


Nyt on taas lompakossa tilaa ja reppu tyhjä, mutta masu on täynnä! Ja mukavaa oli!

Kyllä matkailu avartaa!