Joko se alkoi - vuosi 2020+1?

 Kyllä vaihtuikin nopeasti taas vuosi! Jotenkin olisin odottanut, että välissä olisi suotu muutama päivä aikaa valmistautua rankan vuoden jälkeen aivan uuteen. Olisi saanut tehdä yhteenvedon koetusta, vähän pureskella sitä ja laatia suunnitelmaa tulevaisuuden varalle. Tuo edellinen vuosi oli sen verran rankka, että siihen olisi tarvinnut herkkä vanhuskin pienen paussin. Mutta ei mennyt vuodenvaihto tietenkään toiveen mukaisesti. No mennään nyt sitten heti vauhdilla alusta alkaen!

Vuoden eka päivä meni täällä Helsingissä normaalissa synkässä, ruskeassa kelissä. Tuuleskeli melkoisesti ja kun lämpö oli nollan kieppeillä, se puri luihin ja ytimiin. Mitähän tuokin sanonta oikein tarkoittaa, sillä minua ainakin paleli päivälenkillä aivan hit... eikun mahdottomasti.

 Vuoden toisenä päivänä verhottiinkin yllättäen koko maa valkoiseen huntuun. On muuten hieno ilmaisu tuokin. Vähän kuin maa olisi mennyt naimisiin hunnussa, mutta eihän se niin ollut. Sitä vaan sateli lunta koko päivän ja maalasi kaiken valkoiseksi. Alkuun tuli semmoisia pieniä höytyviä ja illalla saatiinkin sitten oikeaa lunta, semmoista kuin lapsuudessa oli aina taivas tulvillaan ja lapaset jäässä. 

No hienoltahan kaikki nyt näyttää - lumipeitteessä. Vähän käy mielessä, että yritetäänkö meiltä pimittää jotain? En ole kuitenkaan tällaista vastaan!

 Mutta mahtaako tuolla keinolla nyt tulla parempi vuosi kuin vanhasta? Tuntuu kuin ikävät asiat peitettäisiin lakanan alle. Toisaalta sitten se vasta meillä hankalaa on, jos tuleekin huonompi vuosi. Siis älyttömän hankalaa! Ei voi tulla niin huono, koska ei ole enää huonompaa olemassa. On se vaan yritettävä uskoa, että parempi tästä tulee!

Toiveikkaana paremmasta tulevaisuudesta vetäisin pipon päähän ja kintaat käsiini. Lähdin nauttimaan huntupeitosta ja luonnon puhtaudesta. Suuntasin kohti Seurasaarta. Meiltä kotoa on sinne näppärä kävelymatka useamman eri reitin kautta. Nyt valitsin rantoja seuraavan polun. Moni muukin oli lähtenyt kuntoilemaan melkoiseen lumisateeseen. 

Merivesi lainehti vapaana ja ainoastaan Seurasaaren lammissa oli jää tai ehkä sohjopeite. Saaren vanhat rakennukset ja luonto oli todella kauniina uuden lumen alla. Oli suorastaan huojentavaa ja rentouttavaa nauttia hienosta ympäristöstä päättyneen vuoden synkkyyden jälkeen. 

Nyt vaan kerätään voimia ja lähdetään toivorikkaina odottamaan alkaneen vuoden haasteita! Hyvä tästä tulee ja rokotuksetkin saadaan vielä. Noudatetaan ohjeita terveyden säilyttämiseksi ja nautitaan säännöllisestä kuntoilusta!

Hyvää alkanutta vuotta kaikille!

Kunto on katoavainen luonnonvara

Onhan tuosta tullut luettua ja olankohautuksella ohitettua! Ei olisi pitänyt ohitella! Se on etenkin seniorin kunto todellakin katoavainen luonnonvara. Havaitsin tuon taas kerran katkeralla tavalla, sillä nyt koskee ja savolaisittain koskoo.

Koronakesä meni kesämokin työleirillä. Auton navigaattorissakin mökin pikavalintaosoitteena on ”Työ”. Eipä paikkaa voi muulla sanalla kuvailla. Aika menikin "rattoisasti" lihaksia kiusaten. Voltareenia levitellen ja Panadolia napsien. Onneksi pohjana olivat edellisen talven ja kevään tiukat kuntosaliohjelmat. Muuten kesä olisi ollut, ehkä ei aivan kuolemaksi, mutta lähes viimeisillä lihassäikeillä sitä pihahommia puuhailtiin. Kuitenkin tuosta selvittiin (jotenkin) ja lopulta koitti syksy. 

Ja kun syksyä päästiin tovi eteenpäin, ilmeni asiaa kotiin Isolle Kirkolle. Tuli käytyä ne pakolliset kotikaupungin terveydenhuoltoa rasittavat vierailut. Koska kylillä oltiin, päätettiin kotihengettären kanssa pistäytyä kevään jälkeen ensikäynnillä Ruskeasuolla Nordic Healthin salilla. Onneksi kysäistiin salihengettären Sirkan ohjeita kesätauon jälkeiseen kuntoiluun. Se olikin viisas juttu, sillä muuten olisi menty vanhalla sisulla, jota viimeisten parin kuukauden hiljaiselo järvelle katsellessa oli heikentänyt. Lihaksia ei ollut varmaan juurikaan jäljellä, rasvasta en halua edes puhua.

Sirkan oivalliset neuvot painojen ja suorituskertojen rukkaamiseksi olivat nykytermein oikea lifesaver eli henkikullan säästäjä. Mutta painojen puolittaminenkaan ei riittänyt jotenkin kadonneille lihaksille. 

No, setti saatiin loppuun, mutta...! Kyllä tiesi seuraavana aamuna jotain tehneensä. Ja siitä vielä vuorokausi eteenpäin tuntui vielä synkemmät seuraukset! Koski, särki, puristi, ahdisti ja vielä monta kertaa koski, ja kipeääkin kävi.

On vanha kansa, viisaat kokeneet, terveydenhuollon ammattilaiset ja kaiken tietävä naapurikin neuvoneet ja varoitelleet. On ollut puhetta, että on säännöllisesti, jatkuvasti, alati ja ylipäätään kaiken päivää syytä pitää huolta kunnostaan, harrastaa ja liikkua. Mutta kun ...! Ei sitä vaan paksupäinen (ja mahainen) hevin usko!

Nyt sitä sitten kärsitään ja odotellaan, milloin koskeminen loppuu. Ja tietenkin sitä pitäisi vaan jatkaa kuntoilua ja kropan rääkkäämistä, mutta kun ei heikko ja hauras vanhus oikein lisäkipuja kaipaisi. No eilen sitten paine kasvoi ja päätin jatkaa. Varaston nurkassa on levännyt ja odottanut vuosien ajan innostumistani nyrkkeilysäkki. Nostin säkin katon koukkuun, ähräsin kintaat käteen ja aloin takomaan. Tasan 2 minuuttia ja 16 sekuntia myöhemmin riisuin kintaat ja hoipertelin sisälle sohvalle katsomaan uutisia telkkarista. Nyt koskoo taas käsiin. En ala mitään!

Kyllä minä kuitenkin aloitan kuntoilun ennen vuodenvaihdetta! Se onnistunee varmaan mentaaliharjoittelun voimalla, ehkä? Jos vaikka muistelisin edellisen kevään kovaa kuntoani ja tunnetta terveestä, tai no olosuhteet, terveyden ja ikätekijän huomioiden terveestä kropasta!

Uskokaa minua ja oikeita asiantuntijoita, liikunta ja etenkin säännöllinen liikunta on ihmiselle, iästä riippumatta, tärkeää! Eli nyt takki päälle, hattu päähän, hanskat käteen ja sitten liikkeelle, vaikka kävelemään! Pysykää terveinä ja huomioikaa kaikki entisen ajan ja nykyajan turvallisuustekijät!

Seniorin päivää

Olen seniori! Onko kivaa? No eipä juuri oikein ole! Aikoinaan sitä oli kateellinen senioreille eli entisajan vanhuksille, kun heillä oli paljon vapaata ja sai tehdä melkein mitä vaan, mutta miten on nyt? Ei ole juurikaan aihetta kateuteen!

Jokainen aamu, jokainen päivä, jokainen ilta ja usein myös jokainen yö on erilainen kuin ennen. Milloin särkee sieltä, milloin tuolta ja milloin ahdistaa muuten vaan. Hauskuus seniorina olosta alkaa vähitellen kadota. Kun yrität pitää kuntoa yllä, on sekin jo melkoista tuskaa. Äheltäminen kunnon etsinnässä tuottaa lähes aina tuskaa, kipua ja painetta. Pitäisikö siis yrittää enemmän vai tehdä säännöllisemmin, että vaikeudet tasaantuisivat? Mutta poistuisivatko ne sittenkään? On siinä se hauskuus kuitenkin, että voi arvailla, mihinkä koskee tänään.

Onneksi nykyisin on enemmän aikaa kuin työelämässä ollessa! Vai onko se onni? Mitä sillä ajalla tekisi? Lukisinko? Mutta kun ei jaksa oikein keskittyä. Katselisinko telkkaria? Samat ohjelmat siellä pyörivät kuitenkin, ja ei siihenkään jaksa keskittyä. Toki jos katselisi pikakelauksella muutaman elokuvan tallennetuista. Se antaisi kyllä hetkeksi puuhaa. Lähtisinkö lenkille? Sekin on kuin verta kaivaisi nenästään, sillä kipuja tulee ja sitten väsyttää vielä enemmän. Kirjoittaisiko jotain? Ei oikein jaksa, kun ajatus ei taaskaan kulje. Menisikö sohvalle makoilemaan? Sekään ei oikein houkuttele, kun selkä tulee kuitenkin kipeäksi. Kävisikö terveyskeskuksessa? Ei sinnekään lääkärin puheille pääse kuin vasta 3 viikon kuluttua sairaanhoitajan kuulustelun jälkeen. Eihän silloin enää muista edes mikä oli vaivana.

Nytpä minä keksin! Taidan lähteä ulos. Ai niin, eihän se taida onnistua, kun siellä sataa taas kerran vettä. Jospa tekisi niin kuin useimpina päivinä, katson ensin 5 minuuttia telkkaria, luen 10 minuuttia kirjaa, aloitan kirjoittamista 2 minuuttia, katselen ikkunasta sadetta 5 minuuttia, keitän kahvit ja juon sitä 20 minuuttia. Tuolla ohjelmallahan pääsee eteenpäin jo melkein tunnin, kun ottaa huomioon välitekemiset, kuten telkkarin avaamisen, kirjan etsimisen, keittimen panostamisen ja ikkunan luo siirtymisen.

Masentaako? Ja höpö, höpö! Eihän tuo mitään masennusta ole, vaan liian paljon erilaisia vaihtoehtoja tarjolla. Enemmän taitaa olla kysymyksessä valinnan vaikeus. Ja kivutko muka? Mitä niistä? Eihän ne nyt mitään tavatonta ja uutta ole, etenkään, jos ne eivät rajoita liikaa tekemistä. Ja kroppahan vaan notkeutuu, jos laitaa sille liikettä.

Taidanpa tempaista, joka on tässä iässä aika räväkkä ilmaisu, ulkovaatteet päälle ja hakeutua liikunnan pariin eli kävelylle. Sillä liikunnasta on seniorille uskomaton hyöty, toki on se sitä muunkin ikäisille. Kunto kehittyy ja, jos ei vaikka satu enää kehittymään, se säilyy kuitenkin pidempään. Siitä hommasta palkinto eli hyöty jaetaan ajan mittaan. Uskokaa vaan, se kyllä kannattaa!

Nyt jokainen ulos liikkumaan kelistä huolimatta!

PS. Minustahan alkaakin muodostua melkoinen liikunnan puolesta puhuja, sanoisinko jopa liikuntalähettiläs. Jopas, jopas!

Ulkoiluvarusteita Stadin keliin

Kuntoilusta asiaa

Joko hermostutte? Nimittäin aion taas kertoa muutamia kuntoiluasioita. Ne, jotka tuntevat minut ulkonäöltä, hymähtävät tässä kohtaa. En nimittäin ole muodoiltani varsinaisesti mikään kuntoilun mannekiini tai esikuva. Ja muotojahan minulta löytyy!

Muotoni ovat pääosin runsaita, pyöreitä ja lyhyitä. Mutta haluan tässä painottaa, että anatomisesti olen samanlainen kuin muutkin ihmiset. Tai olin ainakin nuorena maailmalle lähtiessäni. Matkan varrella olen joutunut luopumaan joistain osistani ja elimistäni eri sairaaloiden leikkaussaleissa, mutta enimmälti olen voinut säilyttää perustoimintakykyni. No tämä näin esipuheena seuraavalle.

Kuljettuani vuosien saatossa enemmän tai vähemmän etsimässä kadonnutta kuntoani, olen huomannut sen jäljellä olevankin hiipuvan hiljakseen. Koska edustan senioriluokkaa kotimaisen mittapuun mukaan, olen havainnut kuntoriehumisen olevan entistä "vaarallisempaa" ja tietenkin myös raskaampaa. Se on tuonut esiin muutamia kuntoiluun ja muuhunkin tekemiseen liittyviä vakavia kysymyksiä:

- kestävätkö jalat, kädet, keskivartalo ja pää eli siis minä kokonaisuutena ja osiltani
- ovatko lihakseni edelleen yhtä joustavat ja notkeat kuin kymmeniä vuosia sitten
- miten mahtavat verisuonet päässä ja kropassa kestää ylenmääräisen ponnistelun
- ehtivätkö paikat palautua riittävästi ennen seuraavaa suorituskertaa?

Nuo edelliset kattavat ne asiat, joita jokaiset kuntoilua harrastavan seniorin on syytä pohtia omissa suorituksissaan. Erityisesti, jos työelämä tai harrastukset työikäisenä eivät sisältäneet säännöllistä fyysistä rasitusta, on paikallaan tehdä senioriharjoittelunsa asiantuntijoiden (esim. fysioterapeutti, kunto-ohjaaja, valmentaja, personal trainer, lääkäri) opastuksella. Samat varoituksen sanat koskevat toki kaikkea raskaampaa tekemistä kotona tai mökillä.

Kerronpa vielä omasta kokemuksestani, kun aloitin kuntosaliharrastuksen eläkkeelle jäätyäni. Pullakahvilla pitkiä työpäiviä ja kevyehköä työtä tehneenä kuvittelin, että salilla isot painot ja laajat liikkeet ovat ne elämää ylläpitävät ja kroppaa kehittävät kuntoilutoimet. Eivät olleet, ei kehittynty kunto! Paikat tulivat kipeiksi, mutta onnekseni vältyin vakavilta vaurioilta. Tai enhän minä tiedä, ovatko polvi-, selkä- ja lantiokivut noiden seurausta? Tulihan sitä mökilläkin riehuttua puunrunkojen ja kivenmurikoiden kanssa.

Sen olen kuitenkin oppinut omista ja eri puolilla tapaamieni ihmisten kokemuksista, että entistä varovaisempi on syytä olla, tekee sitten mitä tahansa! Liikeratojen on oltava pienemmät kuin ennen ja painoja on hillittävä, punteissa ja kropassa! Juoksemaan ei kannata sännätä yltiöpäisesti, jos ei ole juoksua harrastanut ja etenkin, jos kropassa on ylipainoa.

Seniorin kuntoilu on, muutamia ikänsä kuntoilleita lukuunottamatta, enemmän kunnon ylläpitämistä kuin valmentautumista kisoihin, kylän, piirikunnan tai valtakunnan! Eli, jos ei ole pohjaa, ei ole syytä riehua vaan mennä maltilla! Ja tarvittaessa on syytä hakea ammattilaisten opastusta. Käveleminen ja kelien salliessa pyöräily ovat hyviä lajeja, jos ei saleille innostu lähtemään.

Sii iloa kuntoiluun ja liikuntaan! Ei saa jäädä nojatuoliin löhöämään eikä sohvalle makaamaan! (Taitaa kuulostaa hurjalta ja röyhkeältä, kun latelen tuommoisia, mutta tarkoitin nuo ensisijaisesti itselleni! Anteeksi!) Varovasti, varovasti sitten!

Voikaa hyvin ja pysykää terveinä mieleltänne ja kunnoltanne!

Nordic Health-kuntosalilla laitteet seuraavat suorituksen rajoja ja nopeutta

Kadonnutta kuntoa etsimässä

Jo vain oli taas kesän aikana taloyhtiön portaille tehty jotain! Kun niitä nousta raahustaa kolmanteen kerrokseen, niin hengästyttää, koskee polviin ja hiki valuu pitkin seniorikehoa. Ja sitten nämä Helsingin jalkakäytävät? Sama juttu niillä, kun yrität reippaasti edetä, ei matka vaan joudu, hiki helmeilee otsalla ja jalkoihin koskee. Polkupyöräkin on raskaampi polkea kuin ennen. Kyllä on Etelä-Suomen ilmassa kesäisin jotain raskauttavaa!

Mutta minäpä olenkin nyt ottanut itseäni paksusta niskasta kiinni ja kääntynyt aputahon puoleen. Kävin nimittäin viime perjantaina tekemässä taas sopimuksen Nordic Health-kuntosalin kanssa ja saamassa avaimet salille. Ja ensimmäinen kerta punnistelua alkoi heti lauantaina. Ja hiki tuli, mutta hyvällä tavalla.

Salin laitteisiin liittyy vahvasti tietotekniikka ja henkilökohtainen harjoittelun laatu. Jokaiselle kuntoilijalle määritellään laitteisiin omat liikeradat, omat painot, oma tahti ja oma määrä tekemistä. Ja tekniikka seuraa ja arvioi suoritusta. Kuulostaako monimutkaiselta? Ei se ole, sillä ohjaaja määrittelee tietokoneelle sinun henkilökohtaiset suoritusrajat. Ja kun aloitat suorituksen, näytät omaa korttiasi laitteelle ja laite säätyy juuri sinun ohjelmasi mukaan.

Etu kaikesta tuosta on se, että et tee liian suurilla painoilla, liikaa suorituskertoja, väärillä liikeradoilla, etkä ole käyntikerran jälkeen kipeä joka paikasta. Ja ohjelmia viritetään edistymisen mukaan. Olo on suorastaan hyvä aina käynnin jälkeen, mutta tunnet kuitenkin tehneesi jotain kroppasi hyväksi.

Kallistako? Kun aloitat kuntoilun, kuten minäkin, liian kypsällä iällä (olisi pitänyt aloittaa vuosia sitten), niin kunnon kohentaminen ja kropanhuolto ei enää onnistukaan repimällä puntteja ja pinkomalla pitkin metsiä. Sitä ei kestä kenenkään fysiikka. Ja jos on vuosien saatossa kertynyt monen sortin kremppaa, niin silloin on parasta tehdä harjoittelu ohjatusti ja turvallisesti?

Nordic Health on kuntosali Helsingin Ruskeasuolla. Kuukausihinta on 65 Euroa ja käydä saa halunsa mukaan 24/7.  Ja jos jostain syystä kuntosalilla käynti ei miellytä, voi avaimet palauttaa ja sopimus loppuu ilman pitkiä irtisanomisaikoja.

Tuolla hinnalla saa käydä salilla milloin tahansa ympäri vuorokauden, arkisin ja viikonloppuna. Itse kävin salilla mm. viime joulupäivän aamuna sekä uudenvuoden aamuna, eikä ollut ruuhkaa. Olen käynyt salilla viime talven aikana säännöllisesti 2-3 kertaa viikossa. Tuolla käyntimäärällä ei kertakustannuskaan ollut kovin suuri. Tuloksia tuli! Kuntoni viime talven ja kevään jälkeen oli parempi kuin vuosikymmeniin. Nyt vaan kesä mökillä teki kunnolleni hallaa, mutta ensi keväänä aion olla taas (?) kuin nuori orhi laitumella (ainakin joiltain osin)!

Kunnon ylläpitäminen kannattaa aina! Pidä fysiikkasi kunnossa, niin pääkin pysyy kunnossa! Tsemppiä treenisaleille ja luontoon!

Klikkaamalla seuraavia sanoja Nordic Health , näet yhteystiedot. Ota salille yhteyttä, jos asia kiinnostaa ja haluat kysyä lisää harjoittelusta. Ohjaajat salilla ovat maailman mukavimmat ihmiset. Laitteet ovat ympäri maailman myytyjä David-huippulaitteita, joita kehitetään salin yläpuolella toimivassa yrityksessä ja ne valmistetaan Suomessa. Eli kaikki on taattua laatua, ihmiset ja laitteet!

Kuva salin yhdestä laitealueesta

Liikunta ahdistaa -ko?

Se on telkkarikin alkanut painostaa viatonta senioria. Nyt ollaan päästy kesäkelien aiheuttamasta pakkoliikunnasta ja siirrytty rauhaan sisätiloihin. Syksyn säänhaltija oivalsi vapauttaa pihaliikunnan rasituksista. On tullut sadetta, salamointia ja ukkosen jyrinää, jotka antavat loistavan syyn pysytellä sisällä.

Ja sitten juuri, kun pääset rentoutumaan ja asettumaan sohvalle telkkarin eteen, eikö ruutuun putkahda Suurin pudottaja-kilpailun hikiset tuokiot. On siinä hiessä pitelemistä, kun katselee osallistujien ponnistelua. Ei lähde läski kepeillä keinoilla! Tuolla ohjatulla toiminnalla ja tiukoilla säännöillä on varmaan vaikutuksensa.

Mutta on niitä kuntoiluvälineitä meilläkin! Vuosien saatossa olen investoinut erilaisiin puntteihin, jalkineisiin, kuminauhoihin, polkupyöriin, erilaisiin pelivälineisiin jne. Mökille hankin nyrkkeilysäkin siinä huumassa, kun kuntonyrkkeily oli muotia. En ole monesti iskenyt, kun säkkiin käy varmaan kipeää. Ja käteen! Ja hiki tulee!

Säästäväisenä ihmisenä olen paljolti säästänyt noita laitteita ja välineitä. Olisihan se surkeaa, jos käsipainot tai kahvakuula rikkoontuisivat rankan kuntoilun tuoksinassa.

Tässä kolme esinettä, joista kahta käytän runsaasti.

EI VAINENKAAN! Yritin tuossa pukata huumoria harmituksesta kyyneleisin silmin. Kohta, kun pääsen taas kotikylälle Stadiin, aion aloittaa aktiivisen kaupunkikuntoilun. Se tarkoittaa kävelyä, pyöräilyä ja kuntosalia Nordic Healthin salilla. Kesä on onneksi mennyt mökillä monenlaisen hyötyliikunnan parissa. Siihen on liittynyt rakentamista, remontointia, polttopuutöitä ja yleisiä kiinteistön hoidollisia puuhia. Kävin jopa kaksi kertaa soutamassa. Matkaa kertyi yhteensä varmasti lähes 200 metriä.

Alkukesästä kaikki tuo tuntuikin lihaksissa ja siinä keskivartalon pehmeässä kudoksessa. Nyt lihakset ovat tottuneet noihin puuhiin, mutta se pehmyt osa kulkee edelleen täysimittaisena mukana. Nyt lupaan julkisesti, kuten olen luvannut jo yli 50 vuotta, parantaa tapani liikunnan suhteen ja aloittaa laihduttamisen. Olen tuon lupauksen antanut noina vuosikymmeninä jopa useita kertoja vuosittain, ja nyt uskon, että se voi joskus jopa pitää. Tai sitten ei!

Mutta muistakaa te pitää huolta kunnostanne! Se ei nivel ja lihas tykkää laiskana olemisesta. Kun muistaa pitää huolta itsestään, heiluu tossu vielä ikiseniorinakin ja aistit pelaavat. Ja aivothan tulevat ravituksi myös liikunnallisin keinoin. Eläkäämme aktiivisina ja kestäkäämme pitkään!

Kunnollisia elämän valintoja

Jutkahti tuossa mieleen muuanna päivänä, että mikähän tuo ohjannee ihmisen valintoja elämän taaperruksella? Ajatus virisi ollessani etsimässä Nordic Healthin loistavalla kuntosalilla vuosikymmenten saatossa kadonnutta kuntoani.

Jos olisin aikoinaan valinnut ammatikseni kunto-ohjaajan ammatin, olisin melkoisen suurella todennäköisyydellä loistavassa fyysisessä kunnossa. En valinnut! Jonnekin katosi vuosien pesäpallopelien vaikutus. Kukaan ei enää uskoisi minua katsoessaan kunnanmestaruuksiani korkeus- ja seiväshypyissä, laskettelurinteiden koskemattomissa aamupuutereissa sulavia kaartelujälkiäni ja erilaisten pelimailojeni kuluneita kädensijoja.

Valitsin ammattini kaupalliselta puolelta ja siellä nimenomaan makkaran myynnistä. Se on eittämätön tosiasia, että olen aina pitänyt lauantai- ja lenkkimakkarasta. En heti allekirjoita, että se olisi ollut ammatinvalintaani ohjaava tekijä. Mutta jotain siinä täytyy olla.

Vuodet makkaroiden parissa teki myös nuorena huippunsa trimmatusta varrestani makkaraa muistuttavan. Rasva löysi tiensä keskivartalooni, eikä ole luopunut sijastaan. Makkaratuotteiden vaihtaminen vähempirasvaisiin tai kalkkunamakkaroihin ei ole vaikuttanut mitään. Ja sitä paitsi, eiväthän ne ole mitään oikeita makkaroita!

Herää kysymys, että olisiko pitänyt harrastaa fyysisiä lajeja myös työelämäni aikana. No olisi tietenkin! Nyt alkaa olla myöhäistä tehdä mitään. Hikitreenit salilla eivät enää tuota tulosta. Rankka polkupyörällä vispaaminen ympäri Helsingin katuja ei näytä jälkiään. Ainoina seurauksina tuosta kaikesta ovat olleet kipeät lihakset ja suorituksen jälkeinen nälkä. Ja makkaraa kuluu entistä kiivaammin.

Mietin vaan, että olisiko nykyelämä Stadin vanhuksena helpompaa jos olisin ollut kuntosaliyrittäjä eikä ruokakaupan pitäjä? Huoh...!

PS. Nykyisestä salista huonon kunnon parantuminen ei ainakaan ole kiinni. Kyllä kunto paranee kohisten, mutta rasva on makkaransyöjällä lujassa! 

Nordic Health, Ruskeasuo Helsinki

Liikunta on livakkaa puuhaa!

Pakkohan se on nousta vaaliahdistuksen alhosta ja ryhdistäytyä ainakin lyhyeksi toviksi. Ajattelin rasittaa teitä hikijutuilla.

Talvi siis meni, kevätkin meni ja lämpimät ovat jo ovella! Paitsi vappunahan sataa tietenkin perinteisesti räntää, mutta sitten on taas lämmintä. Onko siis kunto talven jäljiltä kohdallaan? No arvaahan! Mitä sitä höpöjä, kunto on kadonnut talven kinoksiin. Pakkohan se oli ryhtyä toimeen viipymättä.

Kävin maanantaina taas kuntosalilla pehmittämässä rautaa heikentyneillä lihaksillani sekä keskivartaloni mittavilla rasvamäärilla. Ei pehmentyneet, raudat! Lihakset kipeytyivät! En tykännyt taas ollenkaan.

Ja eikun lajia vaihtamaan! Kaivelin siis pari päivää sitten Husku-polkupyörän kellarista hänen siellä viettämänsä kahden kesän jälkeiseltä levolta. Rikkinäisen venttiilin vaihdoin ja hiki päässä pumppasin ilmaa renkaisiin. Aluksi ajattelin tuossa olevan liikuntaa yhdelle pulskalle vanhukselle jo kylliksi, mutta omatunto, tuo pirulainen pakotti matkalle.

No mikäpäs siinä, kyllähän se oli pakko polkaista liikkeelle! Matka oli päättyä heti alkuunsa taloyhtiön kivimuuriin. Oli nääs ajotaidot ja pyöränhallinta kadonneet. Täpärä väistöliike ja pientä isompi tuskanhiki palauttivat taidot salamana ja matka saattoi jatkua. Tosin olin muutenkin matkalla lääkäriin, niin ehkä siellä olisi muutama ruhjekin hoitunut samalla kerralla. Eipä siitä sen enempää!

Eilen käynnistin kaupunkipyörällä ajelut. Olihan siinäkin alkuunsa ongelmia, kun matkakortti oli vaihtunut, ja sillä pyörän käynnistäminen oli meitsille liian hankalaa. Onneksi apu löytyi asiakaspalvelun puhelimesta. Painallus kerrallaan sain puhelimessa neuvot ja pääsin liikkeelle keltaisella tsygällä.

Nyt olen kävellyt pyöräillyt, kävellyt ja kuntosaleillut parina viime päivänä. Ja kunto on noussut kohisten, jos sitä mitataan lihaskivulla. Joka paikkaa särkee ja makaaminen, istuminen, seisominen sekä lisäksi kaikenlainen liikkuminen tekevät kipeää. Teinkö aluksi liikaa? En tehnyt, se vaan ylimittainen, rasvalla voideltu, huippuunsa trimmattu lihas on niin herkkä kaikenlaisille muutoksille. Se tykkää liikaa sohvasta ja löhötuolista.

Olisiko pitänyt kuntoilla tauotta läpi talven? No olisi, sillä lihakset hiipuvat nopeasti ja voimien palauttaminen niihin on hidasta ja raskasta puuhaa.

Huomenna on taas salipäivä. Meinasin ponkaista iltapäivällä Nordic Healthin kuntosalille tarkastamaan raudat. Jos ovat liian raskaita, palaan kotiin miettimään uudenlaisen kuntoilustrategian.

Kuntoile sinäkin, etteivät lihaksesi pääse hiipumaan! Niitä tarvitaan tulevaisuudessa liikunta-, tasapaino- ja erilaisissa tekohommissa!

PS. Hain tähän kirjoittamiseen voimaa, henkeä ja inspiraatiota Oodista, josta todisteet alla!

Kuinka helposti kunto katoaa?

Vastaan otsikon kysymykseen aivan suoraan - HELPOSTI KATOAA! Ai, miten niin helposti? Minäpä vislaan hieman vastaukselle suuntaa.

Minuun iski taas kerran  sairauksia, ei nyt aivan roppakaupalla, mutta useammassa vaivassa löytyi. Parisen kuukautta siinä meni. Onhan sitä mennyt ennenkin, mutta koskaan se ei ole ollut mitenkään kivaa.

Muistatte varmaan, kun hehkutin Nordic Healthin kuntosalia ja sitä, miten kuntoni nousee siellä kohisten. Salien ohella olen aina luottanut ehkä liikaakin nuoruusvuosien aktiivisen liikunnan ja urheilun vaikutusten pysyvyyteen. Niinä historiallisina vuosina tuli myös puuhattua työn ja muunkin tekemisen merkeissä raskaampia, fysiikalle antoisia hommia. Siinä sitä kroppa vankistui ja vahvistui, mutta eipä se ollutkaan pysyvää.

Tuo johdanto antaa kyllä synkemmän kuvan siitä, mitä lopullinen todellisuus on tai oli parin viimeisen kuukauden aikana. Älkää nyt uskoko tuota aivan päntiönään!

No siis! Innokkaana odottelin räntäsateiden keskellä oikean talven tuloa, kunnes iski pöpö, jonka seurauksena minua jo uhkailtiin lasareetin letkuilla. Jonkinmoisten puheenlahjojen seurauksena pääsin hommasta väähän kuin koeajalle liki kuukauden antibioottikuurille. Vain yhtenä yönä piti käväistä muutaman tunnin jonotushetki Haartmanin (se on meidän päivystyslasareetti) hoitolaitoksessa muitten yö- ym. sairaiden kanssa.

Onneksi pillerit ja tuo koettelemus lopulta päättyi (ainakin toistaiseksi), mutta piharapulla vaanikin uusi vaiva. Olihan niistä flunssista puhuttu eri tahoilla, mutta olin ottanut rokotuksen ja luotin, että tämä kolmas kerta rokotusta lopultakin tepsisi. No ei tepsinyt! Sairastuin nenänvuototautiin. Kai se oli jonkun sortin flunssan erikoismuoto. Nenä vuoti nestettä kuin seula. Kotihengetär kantoi päivittäin nenäliinapaketteja lähikaupasta. Välillä piti turvautua myös talouspyyhkeeseen. Sanon suoraan - en tykännyt koko hommasta! Kyllä on nenä haistelua varten eikä nesteelle.

No nyt taisi jutut mennä sairauksista vaikeroimiseksi. Sitä kuntoahan jutun piti käsitellä. Jo tässä vaiheessa sanon, että nämä kuntojutun loppusuositukset koskevat sekä senioreita että nuorempaakin kaartia. Varoitan jo nyt, että ehtii lukijan ajatus kypsyä!

Tuon parisen kuukautta kestäneen kurimuksen seurauksena huomasin, että kaikenlainen liikkuminen, kuten esim. portaiden kipuaminen, osoittautui poikkeuksellisen hengästyttäväksi puuhaksi. Jopa tasaisella käveleminenkin oli rankkaa ja paidanselkä kastui pienestäkin liikkumisesta. Uskomattomalta tuntui, miten voi kunto kadota noin täydellisesti?

Lähdin sitten kuntosalille viikko flunssan päättymisen jälkeen. Salin laitteissa ja osin muistissa oli laitteiden painomääritykset, mutta ...! Nepä eivät enää koskeneetkaan minua. Onneksi salin hengettäret ottivat minut heti huomaansa ja pitivät tilanteen sekä jääräpäisen luonteeni vaatiman puhuttelun harjoittelun varovaisesta aloittamisesta.

Harjoitusrupeama sujui puolikkailla painomäärillä kahden kuukauden takaiseen tilanteeseen verrattuna. Mutta sekään ei riittänyt! Jouduin lopettamaan koko salikeikan suoritettuani puolet laitteista. Se ei vaan papu hihassa ja muissa paikoissani riittänyt enempään. Ei pehmennyt rauta, ei edes kuumentunut, pani hanttiin minulle. Oli pakko siirtyä hissukseen pukuhuoneeseen vaihtamaan vaatteita. Nyt on vaan sitkeästi jatkettava kuntoutumista ja käytävä säännöllisesti salilla sekä ulkoilemassa. Ja samalla hartaasti toivoa, että paluu edes viime syksyiseen kuntoon onnistuisi. Nuoruuden huippukunnot olen jo jättänyt henkisesti taakseni. Nyt mennään näillä seniorieväillä.

Josko näpyttelisin tähän toiveen, ohjeen, neuvon ja jopa määräyksen teille -
PITÄKÄÄ NYT HITOSSA KUNTOANNE YLLÄ! EI OLE HELPPO LÖYTÄÄ SITÄ KADONNUTTA - EI NUOREN, EIKÄ VANHAN!

Purkeilla ja pulloilla ei kuntoa varsinaisesti hankita!

2018 Joulupukin kunto puntarissa - Osa 4

Muori alkoi saada hieman otetta Pukkiin, mutta vaikeaa se tuntui olevan. Ensin piti kuitenkin käydä läpi vääntö vaa'an ja peilin kohtalosta. Pukki itse pyrki unohtamaan aktiivisesti oman loukkaantumisensa. Pukki aavisti tulevan keskustelun suunnan muutamien ennusmerkkien valossa.

- Mutta, kun ei ole ja vaikka olisikin, et kyllä pärjäisi. Montako askelta pystyt ottamaan hengästymättä ja pääsetkö enää Pukinpajaankaan portaita pitkin? Ei taida onnistua kunnolla edes yhden kerroksen kipuaminen, saati kolmen.

- Joo, joo, mutta sen takiahan meillä onkin nykyään hissit olemassa. Ei niitä arvokkaita hissejä kannata tyhjänpanttina seisottaa. Ja juokseminen on porojen hommaa.

- Ja nyt suus rullalle ja kuuntelet! kiivastui Muori. Tsop, tsop, nyt sumppeli umpeen ja korvat hörölleen!

- No, mitä sitten muka? huokaisi Pukki nöyränä. 

Pukki tunsi kyllä Muorinsa, jonka kanssa venkoilu onnistui tiettyyn rajaan saakka, mutta sitten lopulta oli aina tupenrapinat tiedossa. Pukki muisteli, kun kerrankin tuli aivan lievää kiistaa työasun valinnasta. Hän oli aamulla aikonut pukeutua hyvään, mukavaksi muokkaantuneeseen nuttuunsa, mutta Muori sattui paikalle ja pisti sille tenän. Tämä oli pannut merkille jo jonkin aikaa sitten nutun huonon kunnon. Niinpä siinä aamusella oli päädytty käymään vilkasta ja jopa kiivastakin keskustelua nutun kyynärpäiden paikoista ja revenneistä kainaloista. 

Pukki kertoi pitävänsä tuosta mukavasta, rennosta asusteesta, mutta Muori sanoi häpeävänsä sitä sydänjuuriaan myöten. Muorilla oli palaneet proput ja hän oli samantien kaivanut sakset Pukin työpöydän laatikosta ja pöydältä terävän veitsen, jota Pukki käytti kirjepostinsa avaamiseen. Sen jälkeen olikin käynyt vartin verran melkoinen suihke ja ritinä, kun nuttu oli muuttunut sentin levyisiksi suikaleiksi. Ainoastaan nutun karvakaulus oli säästynyt armottomilta leikkuuvälineiltä.

- Se on nyt siinä ja siitä saadaan pajan kutomossa johonkin mattoon hyvät ainekset, tokaisi Muori viedessään sakset ja veitsen takaisin omille paikoilleen.

Pukki oli seisonut yönutussaan makuukammion ovella ja seurannut tapahtunutta järkyttyneenä. Ajatukset pyörivät mielikuvissa, joissa hän kulkisi lahjojen jakomatkalla reessä angoravillaisissa alusvaatteissaan. Mitä maailman lapsetkin sanoisivat luukkuhousuisesta kalsaripukista? Eihän heleänpunaiset alusvaatteet ollenkaan kuvanneet pukin isällistä ja leppoisaa olemusta. Ne viestisivät pikemminkin höpsähtäneestä ja muistinsa menettäneestä papparaisesta, joka oli unohtanut pukeutua matkaan lähtiessään. Ei siinä auttaisi muhkea parta, eikä Ho-ho-huutelut luomaan uskoa lasten idolista, maailman odotetuimmasta henkilöstä.

- Mitäs minä nyt panen päälleni? hönkäisi Pukki kysymään.
- No maltahan hetki! toppuutteli Muori.
- Kyllä Joulupukilla pitää olla kunnon asu päällään, eihän lapset muuten tunnista, jos on pelkkä kalsaripukki liikkeellä, selvitti Pukki edelleen hölmistyneenä yllättävästä tilanteesta.

- No eihän tuommoista möhömahaista ukkoa voi päästää maailmalle pelkissä kalsareissa. Lahjaompelimo on hoitanut jo asian kuntoon.

Muori oli varautunut ajoissa tilanteeseen. Korvatunturin ompelimossa oli Pukilta salaa valmistettu uusi, upea nuttu. Se oli väriltään tummanpunainen ja varustettu hienolla turkiskauluksella. Isot, pyöreät napit kruunasivat nutun edustan. Mukaan, ns. pakettiin, kuului turkisvuorellinen tonttulakin muhkeampi versio. 

Muori nosti laatikosta Pukin löhötuolin takaa esille nuo uudet asusteet. Oli lähellä, ettei Pukilta päässyt leveä hymy nähdessään uudet, hienot vaatekappaleet. Hän sai kuitenkin pinnistetyksi kasvoilleen myrtyneen ilmeen osoittamaan, että häntä oli asusteasiassa sorrettu. Vaikka vanha asu oli ollut pehmeä, mukava ja vartalon mukaan muotoutunut, näytti uusi asu tosi hienolta. Mutta Muorille ei saanut näyttää tyytyväisyyttään liiaksi, ettei tämä olisi vaan tullut liian itserakkaaksi ja entistä enemmän määräileväksi.

- No jopas on! pääsi kuitenkin Pukilta hetken pyöriteltyään asua käsissään ja ryhdyttyä vetämään sitä päälleen.

- Mikä ihme sinun päässäsi taas pyörii? Alahan kuunnella, kun puhutaan kunnon asiaa! keskeytti Muori Pukin muistelot nuttuepisodista.

jatkuu...

Nordic Health - kuntokeskus

Tunnustan! Olen salaa teiltä aloittanut kuntosaliharjoittelun. Tai oikeammin sitä pitäisi kuvata kehon kuntoutus- ja kuntoharjoitteluksi.

Löysin tuttavani vinkistä Helsingin Ruskeasuolla sijaitsevan Nordic Health-kuntokeskuksen. Jos kuvailisin salin tunnelmaa, olisivat sanat: ystävällinen, huolehtiva, ohjaava, valvova, tieteellinen, kannustava, kyvyt huomioiva, turvallinen ja vielä toisenkin kerran ystävällinen.

 

Kuntoharjoittelu keskuksessa on tarkkaan ohjattua eikä siinä pääse telomaan itseään. Harjoittelun pääpaino on kuntoutuksessa ja kunnon ylläpitämisessä. Harjoittelu ei ole niinkään perinteistä kuntosaliharjoittelua, jossa useinmiten pyritään ensisijaisesti lihasten kasvattamiseen. Keskuksen toiminta on siten erityisen osuvaa meikäläisille senioreille. Jokaiselle salille tulevalle laaditaan oma ohjelma, jossa huomioidaan rajoitteet, vaivat, sairaudet jne.

Kunto-ohjelman suorittamista opastavat ”virka-aikana” paikalla olevat ammattitaitoiset ohjaajat sekä laitteiden näyttötaulut. Laitenäytöt kertovat jokaiselle henkilökohtaisen ohjelman mukaiset laiteasetukset sekä seuraavat suoritusta ja analysoivat sitä. Harjoituskäynnille tullessa kirjaudutaan "kioskiin", joka on ison tv-näytön mallinen laite. Aluksi laite kysyy aina kropan kipeät kohdat, jotka merkitään napauttamalla näytölle vartalokuviin ja lisäksi merkitään kivun määrä asteikolla 1-10.

Aloitettaessa suoritusta yksittäisellä laitteella, näytetään omaa salikorttia laitteen näyttötaululle, joka on tablettilaitteen kokoinen. Näyttö kertoo henkilökohtaiset painoasetukset, säätää istuimen automaattisesti ja neuvoo, mitkä laitteen tuet kiristetään.

Kun suoritus käynnistetään, seuraa osoitin näyttötaulussa suorituksen "rataa", jonka säädettyjen viivojen välissä tulee pysyä. Tuolloin ei liikeratoihin tule ylisuoritusta, joka omalla kohdallani on tärkeää mm. selkäsairauteni takia. Näyttö seuraa myös suoritusnopeutta, toistokertoja ja ilmoittaa suorituksen liiasta hitaudesta tai nopeudesta.

Lopuksi kukin laite kysyy harjoituksen raskautta ja muuntaa tarvittaessa automaattisesti painoja seuraavaksi kerraksi, jos ohjelma oli liian kevyt tai raskas. Lisäksi laite näyttää suorituksen kokonaisonnistumisen prosenttilukuna. Lopuksi laite ilmoittaa seuraavan laitteen.

Kun ilmoittauduin salille, kävin ensimmäisellä käyntikerralla fysioterapeutin kanssa läpi omat lääkärilausuntoni ja vaivani. Sen jälkeen hänen ohjauksessaan mitattiin vaivoihini oleellisesti liittyviä suoritusarvoja ja määriteltiin minulle tärkeimpien laitteiden raja-arvot ja säädöt. Seuraavilla kerroilla lisättiin uusia laitteita ohjelmaani. Jokaisen laitteen säädöt tehtiin aina erikseen. Lisäksi jokaisella kerralla ollessani salilla päiväaikaan, paikalla oleva kunto-ohjaaja antaa tarvittaessa neuvoja, valvoo sekä seuraa suoritusteni oikeellisuutta.

Edellä olleet laitenäytön kuvat ovat tästä laitteesta

No entäs ne käyntieni tulokset? Ensimmäisen kerran elämässäni tiedän jokaisen käyntikerran jälkeen harjoitelleeni, mutta kertaakaan en ole ollut kipeä käyntini jälkeen. Ja tuo on täysin päinvastaista kuin kokemukseni perinteisiltä kuntosaleilta. Nyt on suorastaan mukava käydä kuntoilemassa. Lisäetuna ovat salin aukioloajat 24/7 eli salille voi mennä omalla avainkortilla milloin vain. Olenkin hyödyntänyt tuota ominaisuutta iltaisin ja viikonloppuisin.

Eli vannon suomalaisten David-laitteiden nimiin ja kiitollisena kumarran kuntoni kohentumista valvovien ja ohjaavien Sirkan, Hannan ja Suvin suuntaan!

Mikäli olet kiinnostunut tietämään kuntokeskuksesta enemmän, se onnistuu sivulta
https://www.nordichealth.fi/
ja laitteista löytyy tietoa sivulta
https://www.davidhealth.com/

Salin yhteystiedot Ruskeasuolla ovat:
Nordic Health
Nauvontie 14, 00280 Helsinki  (=käyntiosoite), Mannerheimintie 113 (=virallinen postiosoite)
puh. 020 759 7319
email  info(at)nordichealth.fi

Lihottaako liikunta?

Olen kuullut, että kun liikkuu oikein tehokkaasti, niin läski kiinteytyy ja muuttuu painavaksi lihakseksi. Mutta kun kaikissa asiaa käsitelleissä yhteyksissä puhutaan tuon vaativan kuukausia ja jopa vuosia.

Omalla kohdallani puolitoista viikkoa lomamatkaa toimi juuri tuolla tavalla paisti, eikun paitsi

+ laskiä oli ja on vieläkin ja entistä enemmän
- ei kiinteytynyt vaan veltostui entisestään
+ liikuntaa tuli suorastaan rutkasti
+ liikunta tehosi kuntoon
- liikunta ei tehonnut painoon vaan päinvastoin
+ kaikki tapahtui nopeasti eli 1,5 viikossa
- miksi kaikki tapahtui päinvastoin.

Lähtötilanne

- flunssaa takana reilu kuukausi
- kunto rapana eli rapakunto
- yskää riitti edelleen matkallekin
- väsytti (kuten aina)
- laiskotti (kuten aina)
- nälkä oli (kuten aina).

Perheen nuorison painostamana lähdin heidän mukaansa reissuun. Ensin Finnair kuljetti meidät Barcelonaan. Kaksi yötä siellä kylillä ja sitten siirtyminen risteilylaivalle. No siellä sitten menikin viikko ja päivä. Sitten takaisin yhdeksi yöksi Barcelonan kylälle. Ja lopulta Finnarilla kotiin.
(On se vaan oma koti, sänky ja vessa parasta maailmassa!)

Oliko lämmintä ja ihanaa niinkuin etelässä kuuluu sääntöjen mukaan aina olla? No ei ollut! Oli kylmää, tuulista ja sateista. Oliko siis kivaa? No ei ollut! Oliko ruokaa ja oliko juomaa? Kyllä oli ja liikaa! Ja se oli melko kivaa.

Alkutilanne meni kuitenkin solmuun. En laihtunut, en kiinteytynyt. Lihoin! Tapahtumarunko oli

- matkalla 12 päivää
- kännykän mukaan kävelyä tuona aikana 91,1 kilometriä
- paino nousi 3 kg.

Mikä meni kohdalleen ja mikä pieleen?

+ joka aamuinen kävelylenkki kannen juoksuradalla (herätti viipyilevän ihmisen)
+ pitkät siirtymätaipaleet ruokapaikasta toiseen
- ei untia (ulkona kylmä, altaassa kuuma)
- liikaa makkaraa, lihaa, kaikenlaista ruokaa (1-2 tunnin välein, ehkä liian tiheään)
- liikaa suussasulavia leivonnaisia (kaipaan)
? pari olutta (en kaipaa)
? pari lasillista viiniä (ei voi olla huono juttu!)
+ kupeittain kahvia (onneksi saa kotonakin)
- unta miten milloinkin.

Miksi lomamatkan pitää mennä noin? Kyllä nyt syytän Välimeren säätieteilijöitä omasta ahdinkotilastani. Ei sovi housunkaulus kiinni, ei jaksa nousta portaita hengästymättä, unet sekaisin ja ennen kaikkea palelee jatkuvasti vieläkin. Kyllä matkailu avartaa! Ainakin housunkaulusta napin avaamisen myötä.

Kyllä pitää nyt saada lämmintä pihalle ja ihmiselle isommat housunkaulukset!

   Nälkä lähti, paino ei!

Outo kuntorata. Lihotti!

Vesuvius. Onko järkeä asua pommin päällä?

Liikunnastako muka hyötyä? Höh!

Minä, liikuntaa vieroksuva senoriko muka harrastaisin liikuntaa? Vaikkakin mitalihyllyssäni lepää kunnanmestaruusmitalit seiväs- ja korkeushypystä, niin liikunta ei ole kuulunut lempiharrastuksiini menneinä vuosikymmeninä.

Korkeutta hyppäsin yli oman pituuteni aikana, jolloin kierähdystyyli oli ainoa tapa riman ylittämiseen. Terässeiväs ei taipunut millin murto-osan vertaa seiväshypyssä, mutta silläkin hyppäsin yli kaksi kertaa oman pituuteni verran. En ollut kummankaan lajin harrastaja ja onnekseni koitui vähäinen osallistujamäärä noissa mestaruuskisoissa. Mutta ylpeä olen edelleen noista merkittävistä urheilusaavutuksistani. Pesäpalloa harrastin sitäkin enemmän. Kaksi räpylää, yksi maila ja yksi pallo ovat kulkeneet mukanani jo yli 50 vuoden ajan. Tosin käyttöä niille ei ole ollut enää pariinkymmeneen vuoteen.

No asiaan siis! Viime talvena minuun iski viime hetken vimma ennen lopullista rappeutumista ja ostin sarjalipun Kisahallin kuntosalille. Tuo hankinta poiki 32 käyntikertaa eli 2-3 kertaa viikossa alkaen tammikuun ekasta päivästä. Hieno sarja katkesi hävyttömän rankkaan, yli 2 kuukautta kestäneeseen flunssaan.

Pelastus tammikuussa alkaneen kuntokuurin jatkumiselle ilmaantui loppukeväästä citypyörien muodossa. Kuljen muutenkin paljon sopivien sääolosuhteiden vallitessa polkupyörällä, mutta noiden "Alepa"-pyörien vaivaton käyttö lisäsi pyöräilyni määrää. Kaupungilla kulkiessa ei ollut enää huolta pyörän pysäköinnistä ja siitä, että paluumatkaa varten pitää palata oman pyörän luo määrättyyn paikkaan eikä ollut pelkoa oman pyörän varastamisestakaan. Jätä pyörä telineeseen ja ota uusi lähimmästä telineestä - oli aivan oivallinen systeemi ilman huolia!

No entäs se hyöty liikunnasta?

Kesäkuun alussa sutiessani maalia lähes parin viikon ajan mökin varastorakennuksen raakalautapintaan (raakalaudat pitäisi lailla kieltää, kun niitä on niin hankalaa sutia), havaitsin ihmeekseni ettei käsivarteni kipeytyneetkään aiempien maalausurakoiden tapaan. Kuntosali oli hoitanut kivut pois etukäteen.

Heinäkuussä kelien lämmettyä aloitimme mökkipyöräilyn. Mökiltämme on kaupunkiin matkaa n. 20 km ja edestakaisin tuo tarkoittaa yli 40 kilometrin vinttausrupeamaa. Jollekin se on vähän, mutta tämmöiselle hieman vankemmalle (=pulskemmalle) kropalle monia pitkiä, jyrkkiä mäkiä sisältävän taipaleen vinttaaminen on hikeä heruttava suoritus. Mutta jalat kestivät eikä suoritus ollut aivan hengelle hupaa hommaakaan. Tosin pari peräkkäistä reissua kaupunkiin iski perälihaksiin omat seurauksensa.

Mutta kuntosalin ja citypyöräilyn seurannaisvaikutukset olivat totaalisen kiistämättömät! Aion lopultakin uskoa kuntogurujen ohjeistukset ja jatkaa kuntoilua kohtalaisen säännöllisesti. Mutta raakalautapintaa en aio maalata enää ikinä! Ja se on jämpti se!

Muistakaa kävellä, juosta, pyöräillä, voimistella, ähkiä kuntosaleilla ja harrastaa kaikkea liikuntaa omien mieltymystenne ja kroppanne antamien mahdollisuuksien mukaan. Säännöllisyydellä on selvästi merkitystä!

Stadin asukki