maanantai 29. kesäkuuta 2015

Kesäaskartelu on liikunnalllinen harrastus

Kyllä olen pitänyt tapanani olla mökillä innokas askarteluihminen! Olen suomalaisen miehen tavoin hankkinut, huolimatta kotihengettären kritiikistä huolimatta ja ansiosta, kaikensorttisia pörrävehkeitä, talttoja ja miljoonasata erilaista ruuvia sekä naulaa. Niitä levittelen pitkin mökin tantereita kesäisinä päivinä ja mulloinkin kun paikalla olen.

Nyt on harrastukseni saanut palaa täydellä liekillä eli innolla jo parisen viikkoa. Jostain syystä en muista sen olleen tämmöistä aiemmin. Olo on kankea ja kiirettä pitelee. Syitä voi olla monia tai oikeamminkin ehkä yksi iso. Se ei Suomen meteorolooki ole maksanut tarpeeksi suojelurahoja taivaan sääkammen kiertäjälle. Kun ei kelit satu kohdilleen, ei sitten millään!

Onkohan eteläisten maitten säätieteilijät käyttäneet Eu-tukirahoja ja Euroopan keskuspankin lainoja säähankintoihin. Siellä kun kuuluu aurinko paistavan vaikka raha-asiat on muuten rempallaan ja verot vaan kierrellään. Meillä ei taas pääse veroa kiertämään mitään kautta, kun se on vastassa joka puolella. Mutta parempihan se näin meillä on kun vaan kohtuudessa pysytään!

No siitä askartelusta sitten! Minä kun saan työpöydän kasatuksi pihalle ja raahattua työkalut ja kaikki vermeet siihen äärelle, alkaa ensin armoton puhuri ja sitten tulee vettä kuin Esterin kastelukannusta. Siinä painellaan kaikki rojut sylissä pihavaraston suojaan. Ja kun saa sylin tyhjäksi varastossa, paistaakin pihalla jo aurinko. Uusi paluu pihalle tarpeitten kanssa ja hetken kuluttua taas sadetta pakoon. Tuolla tekniikalla yksinkertaisen linnunpöntön tekeminen kestää kolmatta viikkoa. Lopulta se on pönttö niin märkäkin, että talitintti saa panna pesäaineitten alle koolaukset ettei perä ja munat kastu.

Lisärasitteena tuossa askartelupuuhassa on kerrospukeutumisen aiheuttama jäykkyys. Kun puuhailet nykykesäisenä päivänä pihalla, on päälle puettava kamppeet pilkkihaalareista ja turkissaappaista lähtien. Askartele siinä sitten karvarukkaset kädessä ja karvalakki päässä. Ja raahaa työvermeitä edestakaisin ulos ja sisään.

Luulen, että tänä kesänä saavat luonnon lentävät etsiä majansa etelän lämpimistä maista. Minä alan väsyä työpisteen jatkuvaan siirtelyyn.

Jospa kävisinkin katiskalla! Se on helpompaa hommaa kun siellä ei ole koskaan saalistakaan. Olen joskus miettinyt, että taidan joskus räväyttää ja avata katiskasta suuluukun, niin sitten sinne pääsisi kalaakin.

Tulispa kesä joskus vielä Suomeen! Keräittäiskö porukalla suojelurahat säänhaltijalle? Olis mukava kokeilla t-paitaa ja shortseja!


sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Miten sitä "selvittiin" juhannuksesta?

Kyllä oli taas virkamies asettanut säänhaltijan vaikean tilanteen eteen! Se kun oli vatkannut juhannuksen päivämäärän pakolla viikonlopun yhteyteen.

Onko tuommoisessa taas mitään järkeä kun päivää on vatkattu? Juhannuksenhan pitää olla 24. päivänä kesäkuuta. Nyt oli etuajassa ja pahasti!

Kun tuo peruspäivä on imetty äidinmaidossa ja geenissä ihmisen runkoon, ei osaa pieni ihminen tuosta aikataulusta kevyesti poiketa. Ei se osaa kroppa tuntea juhannukseksi mitään muuta päivää. Mutta kyllä on virkamies päättänyt olla viisaampi ja muuttanut luonnonjärjestystä. Siinä ei saa äidinmaito ansaitsemaansa arvostusta eikä Luojan luomat geenit. Viisaus se vaan piilee virastossa ja leimasimissa.

Mutta eipä se ihminen taida lopulta äidinmaitoon juhannuksena turvautua. Se käydään A-liikkeessä ruuhkalle asti ja ruokakaupan olviosastolla laatikkotolkulla. Sitten onkin tavankansalaisen päivämäärästä riippumatta hyvä hömelehtiä pitkin raitteja ja rantoja. Nytkin oli pieni ihminen saanut aikaiseksi monia hengenmenoja eikä ole oppinut entisistä vahinkouutisista taas mitään. Eikä kyllä opikaan jos en väärin ole ihmispään toimintaa analysoinut! Itse keskityin ryystämään pelkkää kahvia ja siemaisin yhden Appelsiini Light-limsan. Sitä ei moni tuttu usko, paitsi oma apteekkarini. Hän kun myy minulle närästyslääkkeet parasta lajia. Muuta ei monesti rustattu masukkani kestä isosta koostaan huolimatta vaikka joskus mieli tekisikin.

Mutta siitä säänhaltijasta vielä sananen. Oli se aika hyvin vetäissyt sekuntikellollaan juhannuksen säät virkamiehen päiväsotkusta huolimatta. Se alkoi nimittäin juhannussää Saimaan rannalla aattona tasan kello 19.07. Se alkoi taivaalla kimmeltää ja sadepilvi väistyi. Esterin perheestä olikin tullut lukuisia päiviä nestettä taivaan harmaudesta puolentunnin pätkissä, mutta tuolloin se holtiton vesitulo loppui.

Kyllä syttyi naapurin kokkokin ilman isoja kanistereita bensiiniä. Eikä tullut vaurioita ympäristölle, mikä olikin hyvä juttu kaikinpuolin eikä vähiten taloudellisesti. Se oli ihollekin parempi kun tukka ja kulmakarvat säästyi. Sitä säilyi ihminen ihmisen näköisenä. Se on hyvä asia sekin! Ei lapsetkaan pelkää niin paljon.

Eli juhannus on nähty ja nyt siirrytään odottelemaan joulua. Kauppiaat on tilanneet jo joulun suklaat ja kinkut, joten alkakaapa tekemään kinkulle tilaa jääkaapissa ja hankkimaan paistopusseja! Ja eiköhän joulukaupoissa olviakin riitä niille kun siitä nauttivat.

Hyvää Joulunodotusta kaikille!

PS. Laitoin liitteksi kesäisen eläinkuvan takankupeesta, niin säilyy tuntuma kesään keleistä huolimatta.



sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Hyvää keskikesän juhlaa!

On se vaan kansalla nyt jännittävät ajat edessään - ainakin melkein kokonainen viikko! Siinä saa älykännyköitten, tablettien ja muiden tietovermeitten sääsovellukset käyttöä. Kansa arpoo - kumisaappaat vai varvassandaalit, toppatakki vai t-paita, autolla vai veneellä, mehulla vai ilman, jne.

Melkein käy sääliksi Pekka Poutaa, Seija Paasosta, Anne Borgströmiä, Kerttu Kotakorpea ja muita kun pähkäilevät mitä keliä tarjota meille Jussin juhlan aikaan. On se monesti mielessä käynyt, ettei ole ennustukset sattuneet kohdilleen, kun on raapinut sateessa toista puntillista tulitikkuja juhannuskokon sytytyspuuhissa. Ja pelastuksen on sitten tuonut naapurin perämoottorin tai toisen naapurin moottorisahan bensat.

Joskus on sytytyshommista jopa selvitty ilman vaurioita.Tai sitten pelkän otsatukan ja/tai kulmakarvojen menetyksellä. Ken uskoo kulotuksen voimaan, voi ajatella, että sittenpähän kasvaa karvapuska naamassa entistä sakeampana - en ole vaan sitä huomannut. Ihonsiirtoa ei ole vielä onneksi tarvittu, kun usein on sattunut kompastumaan juuri oikealla hetkellä selälleen tai puoliso on tempaissut sopivasti käsivarresta.

Monesti on kokko saatu poltetuksi ja siinä sivussa kerran kokkorannan kioski ja muutama kymmenen hehtaaria metsää, naapurin puuvene, yksi peräkärry ja kolmetoista viinimarjapensasta. Kioski olikin jo saanut purkutuomion ja pensaatkaan eivät antaneet enää juuri marjoja. Ja ne vähätkin olivat aika kirpeitä. En tykännyt! Ja metsäkin tuli kulotettua niin hyvin, että sadan vuoden päästä pääsee taas hakkaamaan - ellei se pala jonain juhannuksena uudelleen.

Eli varautukaa monelaiseen juhannukseen, mutta älkää sohlatko tulen ja juomien kanssa. Tuli saunan kiukaan alla ja itsepomituista puolukoista tehty mehu voidaan hyväksyä! Varovainen hyväksyntä myös makkaranpaistonuotiolle annetaan!

NAUTINNOLLISTA JA TURVALLISTA JUHANNUSTA KAIKILLE!








maanantai 1. kesäkuuta 2015

Enter-orvon kesätuntoja

Kyllä en ole varma pidänkö kesästä vai en! Vaikka onhan se kesässä kivaa kun saa parina päivänä jättää välihousut pois ja karvalakin naulakkoon. Niin ja rukkaset! Ei semmoiset nais-miesrukkaset vaan ne, kun käsissä pidetään, ettei näpit jäädy. Saattaa hyvällä tuurilla jopa tarjeta vähemmillä pukeutumiskerroksilla!

Mutta paljon on poissa! Se on poissa Enterin mukavat opastajakaverit ja tietenkin Juulia, tehotoiminnanjohtomme. Ja kukin kaivatuista on, kuka missäkin omilla teillään, teillä tietymättömillä ja hädissään ilman Enterin turvallista huomaa. Sitä huomaa, että se on silloin ihminen aika yksin! Ja missä on ja mitä tekee ne lukemattomat opastettavat? Ne kun miettii, miten saisi bitin kulkemaan ja läppärin laulamaan. Eikä ole ihmisen hyvä olla yksin mykän älykännykkänsa kanssakaan, kun ei pääse Lean tiimiltäkään apua etsimään. Se vaan on kunkin olo tuolloin orpo ja onneton! Se bitti kun kulkee kesällä kangerrellen! Joskus!

Mutta on se vapaus kesällä huimaa! Se vaan on niin mahtavaa, kun Enter-orpona etsii itsellensä tekemistä, heiluttelee vapaa vesirannassa, liukastelee kallioilla, polttaa makkaroita tulen yllä, yrittää kirveellä hajoittaa oksaista puuta, kuuntelee pikkulinnun karjuntaa, kerää hysteerisesti marjoja ettei muut ehdi apajille, arpoo mättään vieressä onko sieni myrkyllinen vai pitääkö ryöpätä sen sata kertaa vai ottaa huoletta mukaan, yrittää pitää silmiä öisin kiinni vaikka taivaan valolamppu tökittää silmiin, pyyhkii alvariinsa hikeä hentoisesta kropasta. Se on sitä kesää ja moni kutsuu sitä jopa lomaksi! Ja jopa kaipaa sitä?

Mutta jos etsii jotain hyvää niin ... kärsimysten kesä, hyttyset, palovammat, aurinkoihottuma, käärmeenpuremat, ongenkoukku peukalohangassa, karhua pakoonjuoksu tai ojanpohjalla makaaminen, käpy jalan ja selän alla ovat onneksi aina liian pian ohi. Sitten onkin hyvä palata Enterin turvalliseen huomaan. Se saa silloin opastushenkilö ja se kun tarvii sitä henkilöä taas turvan ja avun! Ja saa pukea taas toiset villahousut, karvalakin ja rukkasetkin.

Eli hyvää kaikille ... niin ja kesää ... ja turvallista kesämenoa! Se on syksyllä taas aika Enterin (www.entersenior.fi) ja taas löytyy apua kaikille laitteille (paitsi lämpöpumpuille ja muille luvanvaraista asennusta edellyttäville laitteille).

AURINKOA KESÄÄSI (ja muista suojata ihosi)!

 
Niin kuin entinen mies sanoi: "Näillä mennään!" Jos toimivat!