Leipurimestari Pullana Savossa

Jopa jouduinkin tammikuun lopulla hankalaan tilanteeseen! En ollut juurikaan huolissani huomisesta kun sain eräänä lokakuun päivänä kutsun osallistua Koko Suomi leipoo-kisaa mukailevaan paikalliskilpailuun Savon suunnalla. Joulukuun alussa varmistui kilpailupäiväksi tammikuun 24. päivä. Tuokaan ei vielä minua pahemmin rassannut!

Mutta kun päästiin loppiaiseen, muistui kutsu mieleeni ja alkoi tuskan hiki kihota otsalleni. En ollut eläissäni juurikaan harrastanut leipomista. Olen ollut aina enemmänkin kulutuspuolen ihmisiä. Nyt oli kuitenkin kohta tosi kyseessä! Eikä miehinen kanttini sallinut antaa periksi. Sitä paitsi kutsujataho olisi nähnyt verukkeitteni läpi ja todennut kaikki selitykset keksityiksi.

Kun kisan päivämäärä tiedotettiin, kerrottiin kutsutuille kisailijoille ainoastaan yhden tehtävän sisältö. Tehtävänä olisi kääretortun leipominen omalla reseptillä. Ainekset piti tuoda paikalle mukana eikä muuta saanut valmistella etukäteen kuin korkeintaan hillot jos semmoisia aikoi käyttää tortussa. Kilpailun muut tehtävät olivat tv-kilpailun tapaan salaisia.

Niinpä meillä kotona alkoi uuni hehkua kuumana loppiaisen jälkeen. Keittiön tasoilla leivontatarvikkeiden seassa olivat läppärin ja iPadin näytöt täynnä toinen toistaan herkullisempien kääretorttujen reseptejä. Muutaman päivän kuluessa kääretortun aineksia oli levinnyt pitkin tietovehkeitten näyttöjäkin. Välillä pyyhin näyttöjä leivontaliinalla ja välillä peittelin sillä milloin mitäkin. Internetin mahtavan kotimaisen ja ulkomaisen tarjonnan joukosta löytyi lopulta suunta, jota päätin noudattaa. Suunnan valintaan vaikuttivat kokeilut useimmilla erilaisilla pohjilla ja täytteillä. Perheemme päivittäinen ravinto koostuikin noina harjoitteluviikkoina pelkästään erilaisista kääretortuista. Siinä pääsi terveellisen ruokailun ravintoympyrät unohtumaan.

Lopulliseksi kilpailutuotteeksi valitsin suklaisen kääretortun, joka onnistuikin heti parilla ensimmäisellä kerralla loistavasti. Lopulta seurasi viimeiset viritykset ja pari torttua vielä ennen tosikoitosta. Ja kuten voi arvata, ne menivät totaalisen pieleen! Olin jo valmiiksi luopunut menestystoiveistani matkalla jauhopusseineni Savoon. Virittelin muististani viimeisen onnistuneen tortun reseptin läppärilleni, jolla tallensin sen pilvipalveluun modernin reissaavan leipurin tavoin.

Kilpailusta en juuri voi kertoa muuta kuin ensimmäisen yllätystehtävän, juustosarvien, tuotoksena sain aikaiseksi epämääräisiä mustia, suoria, vähän juustoisia pötköjä. Sarvesta niissä ei ollut merkkiäkään, juustot unohtuivat sisältä ja päältä sekä uuni oli tietenkin kiertoilmalla, joten väriäkin tuli tuplaten vaadittavaan nähden. Niillä ei siis pisteitä herunut!

Kääretorttushow olikin jo juttu sinällään. Levitettyäni leivonta-aineeni ja välineet pöydälle avasin rehvakkaasti iPadin ottaakseni reseptin esiin. Mutta ainoa pilvipalvelu, joka löytyi, oli musta pilvi mielessäni. Reseptini oli kadonnut maailman tuuliin ilmeisesti sählättyäni hermostuneena sen tallentamisessa. 

Päätin onnistua siis ilman sitä! Keskityin hommaan niin, että leipuria haastattelemaan tullut kilpailun juontaja pakeni mikrofoninsa kanssa luotani pelonsekaisin tuntein. Hän oli todennut, että riski saada kaulimesta otsaansa hermostuneelta kilpailijalta on kohtalaisen suuri. Ähräsin torttuani yksin unohtaen kaiken ympärilläni ja keskityin muistelemaan suklaisen herkkuni kokoonpano-ohjetta. Muistikuvani tortun syntyyn liittyneistä tapahtumista eivät tallentuneet hikisen kokkihattuni alle, mutta lopulta tuomareiden pöydällä oli karpalohillolla päällystetty appelsiininen suklaaherkkuni.

Tuomaroinnin tulosten odottelu oli minulle pelkkää kauhua! Mutta lopputulemana oli loistavien ja äärettömän ammattitaitoisten tuomareiden lausuma: Sinun torttusi tuli toiseksi, mutta oli parhaan makuinen! En viitsinyt esittää enää minkäänlaista vastalausetta saamatta jääneestä ykkössijasta vaikka mielestäni tumma pelkistetty ulkonäkökin olisi vaatinut maininnan. Olin ylittänyt ja alittanut ja vaikka mitä itseni suhteen! Minussa oli pilkistämässä pieni jauhopeukalo!

Kilpailun päätteeksi saimme maistella kannustusjoukkojen kanssa kaikkia kahdeksaa kääretorttua. Emme kadehtineet tuomareiden työtä koska kaikki kääretortut olivat äärettömän kauniita ja herkullisia. 

Oikealla on 3 parasta kääretorttua, joista omani on keskellä.

Tässä yhteydessä haluan mainita painokkaasti, ettei perheessämme toistaiseksi syödä kääretorttua emmekä toivo sellaista tarjottavan kyläilypaikoissammekaan!

Muistakaa harrastaa leipomista, mutta tehkää mieluiten jotain muuta kuin kääretorttua!

Saammeko roskaa nöyryyden ansiosta?

Se saa nykyään suomalainen sen mitä ansaitseekin! Ei ole kotimaamme kansalainen koskaan halunnut valittaa, voivotella, moittia tai sanoa toiselle poikkinaista sanaa. Mutta taskussa on nyrkki puinut toisen nenää verille ja mieli kironnut sekä meuhkannut pahimpia kadotuksen syövereitä vastapelurille. Sitä on kirkkain silmin uskottu selityksiä, laihdutuskuureja, auktoriteetteja, Tri Tolosia, ravintolan tarjoilijoita, kaupan myyjiä, autokauppiaita, rahanpyytäjiä, terveyskeskusjonoja ja vaikka mitä. On ajateltu ettei ne sille voi mitään ja kuitenkin aina kirottu hommaa omassa mielessä.

No nyt niitä hedelmiä sitten nautitaan ja se tekee kipeää kun on muutenkin ankeat ajat! Meille myydään pask...a, palvelu on monin paikoin ala-arvoista, sovitut jutut eivät pidä, aikataulut pettävät, palvelut katoavat läheltä, yritykset myydään ulkomaille, veroja kiristellään, etuuksia vähennetään, hinnat nousee, ostetaan tavaraa ulkomailta ja kaikkea vastaavaa. Mutta suomalainen se haluaa vaan uskoa, että kyllä ne varmaan parhaansa yrittää ja eiköhän se seuraava asiakas saa sitten kunnollista palvelua tai tavaraa ja kyllähän se siitä varmaan korjautuu jne.!

Jospa käytäisiin vaikka ulkomailla katsomassa, erityisesti eteläisemmässä Euroopassa, niin nähtäisiin kansan helposti ja usein nousevan barrikaadeille esittämään vastalauseensa epäkohtiin. Eikä semmoinen käytös ainakaan yksin selitä eteläisiä talousongelmia. Ja vaikka selittäisikin niin kyllä joku muu maa aina lähettää rahaa talouden korjaamiseen.

Mutta kyllä suomalaisen kuluttajan pitää ottaa pää pois pers... eikun pensaasta ja ryhtyä vaatimaan oikeaa ja kunnollista, hyvää ja toimivaa, kaunista ja iloista, kohteliasta ja oikea-aikaista ja sitä sun tätä!

PS.
Miksikö kirjoitin tuommoisella paatoksella? No kun omat ja lähipiirin parin viime kuukauden kokemukset innoittivat. Ja niitähän on ollut kuten:
- uusi, kallis nojatuoli kävi kaksi kertaa tehtaalla 200 kilometrin päässä kun narinaa ei saatu loppumaan
- uuden hyllykön 13 osan toimituksesta ensimmäisellä kerralla 3 osaa oli rikkinäisiä ja noiden kolmen osan vaihtotoimituksessa oli 2 osaa rikkinäisiä ja nyt odotellaan tilalle ehjiä 
- hyllyjen toimitusajatkin heittivät ainoastaan lähes 3 viikkoa
- ja hyllylaskun alv oli laskettu liian suureksi kun oli käytetty hatusta keksittyä prosenttia
- pysäköintihallin uusi sähkölukon avain ei toiminutkaan luvatulla tavalla vaan se saadaan toimimaan mahdollisesti jo lähipäivinä
- soiton eräästä yrityksestä piti tulla jo eilen ja tänäänkään ei kuulunut mitään
- marketin siivulihapakkaus oli jo valmiiksi pilaantunut huolimatta tuoreesta päiväyksestä.
Jos aikajanaa jatkaisi puoleen vuoteen, löytyisi lisää tapauksia, jotka kuuluvat tähän aiheeseen! Voiko näiden tapausten perusteella mainostaa ja kehua suomalaista vastuuntuntoa, toiminnan ja tuotteiden laatua? Minä vaan kysyn!

Laitoin tähän hiipuvan juhannuskokon kuvan jos vaikka päästäisiin pian kesään!

Matkamessuaminen on mukavaa puuhaa

Niin ja oikea matkustaminenkin on mukavaa! Mutta on se myös työlästä. Matkatavaroiden raahaaminen on rankkaa kun suomalaisella pitää olla mukana kamppeet joka tilanteeseen. Sitä pakataan matkalaukkuun rippipuvusta lähtien kaikki kamppeet aina uimapukuun saakka vaikka matkakohteena olisi Huippuvuoret. Eipähän yllätetä suomalaista ainakaan huonosta pukeutumisesta jos vaikka joutuisi jääkarhujen kanssa iltahippasille tai Oscar-gaalaan Las Palmasin rantakahvilassa. Ja kenkiäkin pitää olla kumisaappaista sandaaleihin ja talvikengät siihen väliin. Siinäpä onkin Eirilaukut, Samsonitet, Delseyt ja muut marketin laukut lujilla kun matkakin saattaa kestää kokonaisen viikon. Ja tuliaisia varten ostetaan sitten periltä uusi laukku. Se onkin sitten kellarikomerossa jo seitsemäs iso matkalaukku.

Viime viikonlopulla oli kansa taas liikkeellä Helsingissä Matkamessuilla. Siellä kävin minäkin nuuskimassa suuren maailman tuulia ja tunteita lähes 70.000:n muun matkakuumeisen kanssa. Olihan se melkoista tungeksimista hikisen porukan seassa. Yleisö ikäänkuin harjoitteli jo hikoilemista hotellin uima-allasbaaria varten. Eipähän valu sitten matkalla vesi aivan kylmiltään hikirauhasista!

Messuilla oli tarjolla maita ja turistikohteita ainakin toista karttapallollista. Tarjolla oli kohteita monenmoista eri murretta puhuvilta maailman turuilta. Voi olla että ilman matkamyyjän karttaa ei kohteen sijaintia saisi sattumaan edes oikealle puolelle maapalloa. Mutta esitteitä messuilla riitti jakoon asti. Jos kaikki kiinnostavat lappuset ja vihkot olisi kerännyt olisi messuille pitänyt tulla pakettiautolla. Sinällään ei tuokaan huono vaihtoehto olisi ollut, sillä saunan pesään tarvitsee aina syttöpaperia etenkin jos joutuu lämmittämään kiuasta hieman kosteilla puilla.

Mutta hauskaa oli ja silmät ymmyrjäisinä sai tuijotella kaikkea värikästä ja näyttävää. Etenkin sambatanssijoita sulkineen! Kyllä sai painella silmämunat takaisin kuoppiinsa ja ottaa sormet korvista kun sambakulkue oli kulkenut ohitse. Mutta onneksi ev.lut.seurakuntien kahvitus tasasi olon maltilliselle tasolle. Kyllä kannatti kaydä sillä ei kotiseutujen ohrarieskaa ei näiltä kyliltä saa muualta kuin messuilta. On se niin hyvä suolaisen voin kanssa!

Messujen innoittamana tein minäkin suuren päätöksen matkasta. Lähden kotihengettären kanssa käymään mökillä tarkistamassa onko hiiret syöneet kauraryynipakettiin reiän ja kakkineet lattialistojen vierukset täyteen pieniä pötköjään. Aiomme viipyä matkalla kokonaisen vuorokauden.

Muistakaahan Tekin matkailla pitkin maita ja mantuja tai ainakin kotimaita ja kotimantuja!

Kelit kysyy kenkää ja vahvaa luustoa

Onpas säämies tehnyt taas temppujaan kelien suhteen!Ei osaa pieni maanmatonen eli ihmiseläin enää valita ulkopatiinejaan. Olisi taas kengän keksijöillä töitä ja tehtailijalla tulopotentiaalia!

Nyt pitäisi kehittää yhdet kengät sulalle, lumelle, vedelle ja jäälle. Niiden pitäisi olla viileä, lämmin ja kaikkea siltä väliltä. Tänäkin aamuna olisi ollut tarvetta kaikille noille ominaisuuksille. Pääkaupunkiseudun ilmatilasta ja katujen pintarakenteilta löytyi kaikki mahdolliset vaihtoehdot.

Kävin eilen luistelemassa pitkin keskustan katuja. Monin paikoin tuli kaiteet tarpeeseen kun piti etsiä tukea. Ei ole etenkään seniorikansalaisella helppoa! Ei taivu jalat enää spagaattiin eikä irtoa pika-askeleet steppaukseen eikä mitään muutakaan nopeaa. On siinä sitten kankku ja ranteet lujilla ja terveydenhuollolla töitä.

Ollaan varovaisia siellä ulkona! sanoi vanhan tv-sarjan poliisikersantti kun lähetti miehensä päivän töihin kaduille.

 Navettakengässä on siemen suunnittelijalle.

Seniorin tietolaitteet ja osaamisen ongelmat

Tänään polkaistiin sitten käyntiin Enterin tieto-opastukset Lasipalatsilla. Kävijöitä riitti tasaiseen tahtiin. Tuli vaan taas jotenkin ahdistunut olo nykymaailman suunnasta tietomaailman suhteen!

Monella seniorilla on käytössään vanhat laitteet ja vanhentuneet ohjelmat. Sitten on niitä joilla on puolestaan aivan tuliterät pelit ja pensselit. Ja kun kumpikaan vaihtoehto ei oikein toimi eikä mene kunnolla nappiin!

Seniori saattaa olla sinut vanhan masiinansa kanssa, mutta kun se on täynnä ohjelmia ja järjestelmiä, joita ei enää vanhentuneina päivitetä! Virukset ja kaikensortin haittaohjelmat suorastaan imaisevat itsensä tuommoiseen koneeseen. Sitten ei ohjelmat tietenkään pyöri ja kone takkuilee alvariinsa. Näyttö tulvii kaikenlaisia ilmoituksia päivityksistä ja pelottelee maailman pahuudella ja monilla uhkilla. No mitäpä niille tavallinen maallikko osaa tehdä kun asiantuntijoillakin menee usein sormi suuhun!

No entäs sitten ne uutuuttaan hohtavat pelit! Tänäänkin tapasin seniorin, jolle oli myyty tablettilaite kun se on kerrotun mukaan niin älyttömän helppo käyttää. Operaattorin myymälässä oli laitteeseen asennettu SIM-kortti ja lähetetty asiakas kotiin. Ohjeita ei ollut, PIN-koodi oli varmaan jonkin paperin tekstien suojissa ja opastusta ei tarjottu myyjäliikkeessä eikä operaattorilla. No eipä tuolla masiinalla sitten päässyt maailmalle! Siinäpä sitä porukalla mietittiin sitten miten tilanne ratkaistaisiin. Ja eikun asiakas lähetettiin PIN-koodin metsästykseen! Sitten on koneen uusimista pohtivia, jotka on peloiteltu Windows 8:n mahdottomuudella. Mutta senkin kanssa tulee juttuun kunhan se viritetään käyttäjän tarpeisiin sopivaksi.

Olen viime viikkoina saanut vastailla monensortin gallupeihin, jotka ovat kosketelleen mm. hyvinkin yksityiskohtaisesti netinkäyttöä. Mitähän uusia nettikoukkuja mahtanevat juonia? Viimeisen gallupin perusteella tulee ainakin älypuhelimiin kohta mainoksia kun käppäilee kylillä. Niin oli viimeksikin niin yksityiskohtainen kysely ettei se muuta voi tarkoittaa. Älä sitten säikähdä jos K-Marketin maitokaapilla kännykkä suosittelee Sinulle Arlan 1 litran jogurttia kun se on juuri tänään tarjouksessa ja vain Sinulle tällä hinnalla!

Ja pankkiinkaan ei nykyään pääse kuin netin kautta. Pankkineidit ovat kadonneet ja konttorien ikkunoissa on ainoastaan kiinteistövälityksen mainoksia. Ja kun yrität googlata jotain juttua, joudut ensin tutkimaan toistakymmentä mainosta sukista huulivoiteisiin ja muihin elintärkeisiin tuotteisiin. Lehdet mainostavat ilmestyvänsä entistä enemmän nettilehtinä. Tv:n katsominenkin siirtyy vähitellen nettiin. Ja vaikka mitä muuta isompaa ja pienempää muutosta on tulollaan netinkäyttäjän vaivoiksi ja harmiksi!

Tähän kun heittää peliin vielä erilaiset yhteystavat kuten SIM, WiFi, nettitikku, Mokkula, Bluetooth, langaton verkko, muu verkko, kotiverkko, yleinen verkko, katiska (ai niin eihän se kuulu tähän!), routeri, reititin, laiteparittelut, oma verkko, naapureiden verkot ja mitä kaikkea muuta! Rakentele siinä näppärästi sitten asiaa tuntemattomana yhteyksiä maailmalle!

Ihmisiä ajetaan nettiin kuin käärmettä pyssyn piippuun! Mutta mitä sitten kun ajatellaan että monella seniori-ihmisellä ei ole valmiuksia hallita näitä ihmeellisiä tietovehkeitä, ohjelmia, sovelluksia, appseja, päivityksiä ja mitä niitä onkaan? Kun ei nuoretkaan ja kokeneetkaan netinkäyttäjät pysy kaikkien koukkujen perässä!

Onneksi kylillä, kujilla, kaupungeissa ja monissa yhteisöissä on auttavaisia ihmisiä, jotka jelppivät ongelmissa! Pääkaupunkiseudulla kannattaa lähestyä Enterin opastuspisteitä, joiden tiedot löytyvät tietenkin nettisivulta      https://entersenior-fi.directo.fi/enter-opastaa/ .
Ja jos tuo osoite on hankala niin etsimällä Googlesta Enter ry niin pääsee sivuille!

Niin tuon verran ainakin on pakko osata tai sitten täytyy kilauttaa kaverille, joka osaa!

Iloa, riemua ja sitkeyttä tietovempeleitten maailmaan!

Onko päivä hyvä lukemiselle?

No aivan saletisti on! Vuorokauden ajan on ulkona ollut semmoinen myterikeli, että ei ihminen silloin voi muuta kuin kaivaa piirongin laatikosta tai sohvapöydän alahyllyltä sen aikaa sitten lukematta jääneen kirjan. Sen, jonka sait lahjaksi, mutta et ole viitsinyt aloittaa kun ei muka kiinnosta!

Uloskaan ei voi lähteä sillä ylin säänhaltija on päättänyt rankaista ihmiskuntaa tai tarkemmin määriteltynä pääkapunkiseutulaista ei tulella ja tulikivellä vaan lumella ja talvipuhurilla. Kokematon asukas saattoi vielä tuossa aamusella kuvitella että eihän tuo mitään kun ei sentään ole pakkasta. Mutta toisin kävi! Sankan lumisateen jälkeen väänsikin sääveijari lämpötilakampea ja pakkanen alkoi rivakasti nousta. Ei toki näillä viileillä pohjoisen ihmisten kokemille kylmyyksille pärjää, mutta täkäläisittäin ja meripuhurin vahvistamana on näilläkin asteilla pakko pukea toinen verkkopaita ensimmäisen päälle. Ei paljon puutu etteikö pitäisi jo vaihtaa shortsit pitkiin housuihin.

Mutta näillä mennään! Ja raitiovaunulla! Ei ilman kävelysauvoja saa selkäsairas kroppaansa pysymään pystysuorassa asennossa liukkailla kaduilla. Siinä luuduttamisvaiheessa olevat selkänikamat saavat kuuunnella huolella varovasti askeltavaa kroppaa ettei osat napsahtele irti toisistaan. Eli varovasti mennään kepeistä tukea hakien ja pidemmät matkat ajellaan sitten raitiovaunulla.

Yhden vuorokauden melkein 15 senttisten lumikinosten jälkeen on tullut jo ikävä kesän hellekelejä! Pitänee etsiskellä jo kesävarusteita esille kun valoaikakin on jo pidentynyt ja päivälle tasauksia käännetty toiseen suuntaan. Saapi eteläisen pallonpuoliskon väki osaltaan etsiskellä talvikamppeita kun meille koittaa pian kevät.

Lähti tuo ajatus harhailemaan taas kun satuin vilkaisemaan ikkunasta pihalle. Lukemisestahan minun piti kirjoittaa. Tuli oikein huono omatunto kun etsiskelin vanhoja silmärillejä ja löysin yöpöydän laatikosta pari lukematonta kirjaa. Miten lie unohtuneetkaan sinne? Pitänee heittäytyä sohvalle ja aloittaa matka kirjailijan luomaan seikkailuun.

Sainkin tuossa juuri loppuun Patrik Berhällin loistavan kirjan nimeltään Päämajan kaukopartiomies. Kirja kertoo todellisista kaukopartioretkistä jatkosodan ajalta. Ellei noita miehiä ja muita rohkeita suomalaisia naisia ja miehiä oli ollut noina aikoina, saattaisi olla että tämäkin juttu kirjoitettaisiin aivan toisella kielellä. Ja mahdettaisiinko tätä edes julkaista missään?

Mutta lukeminen on hyvä laji etenkin huonolla kelillä, mutta ei se paha homma ole kauniillakaan kelillä. Lukiessa saa elää ja kokea seikkailuja ja uusia asioita. Saapa siinä palauttaa mieliin vanhojakin asioita, mutta on se vaan kuitenkin edullisin tapa kokea kaikenlaista!

Ota vaan kirja käteen, heittädy selällesi sohvalle ja ala kokea! 

Onko maailma tullut hulluksi?

Uskallanko enää avata aamulla silmäni? Päivän uutistarjonta pursuaa toinen toistaan pahempia asioita. Tavallisen ihmisen silmin maailmasta on tullut pahempi kuin mitä se on koskaan ollut. Toki maailmansotia ei voi unohtaa eikä erilaisia kansallisia katastrofeja tai muita isoja veritekoja viime vuosikymmeniltä. Mutta nyt tuntuu, että pahaa tapahtuu missä tahansa, milloin tahansa ja kenelle tahansa. Pahaa on kaikkialla eikä se näytä ilmoitavan etukäteen olemassaolostaan.

Viimeisten muutaman viikon aikana maailma on saanut kokea monenlaisia veritekoja ja rikollisuutta kuten poliisimurhat, rasistiset murhat, kouluampumiset, terroristien iskut, sotimisen jopa lähialueilla, katuväkivallan, ryöstöt ja murrot. Samanaikaisesti on meneillään laittomia tunkeutumisia itsenäisten valtioiden alueille, ihmiskaappauksia, sairausepidemioita, ihmissalakuljetuksia. Laivoja kaatuu ja uppoaa, lentokoneita ammutaan alas tai niitä tippuu tuntemattomista syistä. Luonto huolehtii omasta osuudestaan katastrofien kuten maanjäristysten ja myrskyjen muodossa. Säät vaihtelevat lämpöasteista koviin pakkasiin muutaman päivän sisällä.

Talousasiat ovat omana sotkunaan hämmentämässä maailman ja sitä kautta yksittäisten ihmisten elämää. Yritykset lopettavat toimintansa, työpaikkoja menetetään, toimintoja siirretään maasta toiseen, supistuksia tapahtuu kaikessa, palveluja lopetetaan, jonot kasvavat, rahanarvo laskee, yksittäisten valtioiden talous romahtaa, ihmiset velkaantuvat pystymättä hoitamaan vanhoja vastuitaan jne. Näkyvissä ei tunnu olevan mitään taloutta kohentavia asioita. Odotusten pitäisi perustua tekijöihin, joilla voitaisiin parantaa valtion, kuntien, yritysten ja yksityisten talouden kehitystä, pitäisi löytää vientituotteita, parantaa yritysten toimintaedellytyksiä ja työllisyyttä.

Ahdinko vaan pahenee turvallisuuden ja toimeentulon osalta. Mitä me voisimme itse tehdä? Onko kevään vaaleista apua? Pärjääkö puolueista äänekkäimmät, radikaaleimmat vai vastuunkantajat? Kenellä on viisastenkivi kun puolueitten ohjelmista ei juuri eroja löydy? Supistetaanko edelleen niitä osia yhteiskunnasta, joiden pitäisi turvata meidän päivämme? Mitä tapahtuu terveydenhuollolle soteineen? Supistetaanko poliisin ja puolustuslaitoksen toimintoja? Säilytetäänkö julkispuolen suojatyöpaikkoja kun yksityispuolen toiminnat ajetaan alas? Noissahan onkin tavalliselle äänestäjille pohtimista! Ja monissa muissa kysymyksissä!

Kun miettii noita ylläolevia juttuja sekä niiden lisäksi monia muita vallitsevia ikäviä asioita, ei haluaisi enää aamulla nousta sängystä ja sytyttää valoja. Olisi henkisesti helpointa jos luopuisi kaikesta urbaanista olemisesta, hankkisi kairasta majan ja muuttaisi tiedotusvälineitten ulottumattomiin!

Nyt alkaa optimistinkin usko horjua parempaan huomiseen! Mutta sitä huolimatta herään ja avaan telkkarin nähdäkseni viimeisimmät ikävät uutiset ja yritän uskoa tulevaisuuteen!

Parempaa huomenta kaikille!

Onko talvi talvi vai ei ja nauttiako siitä vai ei?

Taas on laitettu pieni ihminen vaikean valintatilanteen eteen! Sitä ei aamulla osaa tietää onko laitettava välihousut vai lyhyemmät kalsarit, yksi paita vai kolme paitaa. Säänhaltijan lämpötilan säätökampi heiluu hervottomana kuin Tallinnan laivan hytissä lämpötilasäädin.

Kelit vaihtuvat vuorokauden sisällä ilman suurempaa tuskaa. Se voi olla aamulla lämmin tai kylmä eli +5 C tai -15 C. Sitten voi sataa vettä tai paistaa aurinko. Uloslähteminen on silkkaa uhkapeliä vaatetuksen suhteen. Ainoa mikä on varma on hiki vaatteitten alla. Se kun vanha mies hikoilee oli päällänsä vaatteita hyvin tai hyvin huonosti, lämmintä tai viileää, kerroksilla pukeuduttuna tai ilman, villaa tai puuvillaa.

Ensimmäiset hiet koetaan jo eteisessä pukeutumisvaiheessa. Siinä menee varttitunti arpoessa karvalakin, pipon ja lippalakin välillä. Lippalakeissakin on vaihtoehtoina korvallisilla varustetut, ilman korvallisia ja sitten vielä kesäisempi malli HIFKin logolla. Sitten arvotaan takkia eli pitääkö olla vedenpitävä, lämmönpitävä, lämpöä luovuttava, kevyt, raskas, pitkä vai lyhyt. Tuossa on valinta kohtalaisen helppo kun ei ole kuin kesätakki ja talvitakki. Tai no onhan se yksi 60-luvulta säästynyt ulkoilupuvun takki, jolla saa herätettyä kanssaulkoilijoiden kiinnostuksen kun se kahisee ja kumisee kuin pelti. Ja tuntuukin siltä. Ei nimittäin taivu enää edes tuulessa. Se on pesty kovaksi.

Pihalle astuminen on aina uhkapeliä kun ei tiedä pitääkö suojata silmäkakkulat vedeltä vai lumelta. Ja pitääkö puristaa rystyset valkoisina ovenkahvaa ettei tuuli vie tai tuo. Ensimmäinen askel pihalle askarruttaa myös kun pitää miettiä kaatuako liukkauden takia selälleen vai mahalleen. Vai voiko luottaa pihan pinnan pitoon. Kaatumissuuntaan vaikuttaa usein se mitä on käsissä tai taskuissa. Jos puhelin on rintataskussa kannattaa useinmiten kaatua selälleen niin ei tule kallis puhelinvahinko. Roskapussit käsissä kannattaa kaatua eteepäin niin ne lentävät sopivan kauan omasta rungosta eikä vaatteet sotkeudu. Paras on kun ei tarvi kaatua ollenkaan. Se on helpointa ja halvinta.

Mutta kyllä tänään pitää nauttia kun on kipakka luistamaton keli ja taivaan pihavalo paistaa täysillä. Taidanpa laittaa kaiken lämpimän päälle paitsi huovan ja lähteä sinnittelemään raitille. Ja sitten otan suksisauvat käsiin niin ei lipsauta selälleen eikä nenälleen vaikka raitin pintakin olisi jossain kohden livakampi.

Aurinkoista päivää kaikille! Menkää ulos älkääkä lusmuilko sisällä!

Hurjaa kilpa-ajoa Hämeenlinnan moottoritiellä

Ei ole heikkosydämisen hommaa viikonloppuinen kilpa-ajo moottoritiellä! Oli sukulaiskyläilyn aika kun lauantain aamupäivällä käänsin ajopelimme keulan Tilkasta kohti pohjoista. Keli ei hivellyt auton tuulilasia kun Hakamäentien risteyksestä kohdistimme nenän Tampereen suuntaan. Vesisade hiveli Hyvinkäälle saakka, jossa hivelyvuoro vaihtui rännälle ja Hämeenlinnan jälkeen lumelle. Asteittain myös tien pintakerros vaihtui vedestä räntään ja sitten märkään lumeen, joka ei ollut kuitenkaan räntää. Loppumatkan pinnoite olikin sitten jäätä.

Mutta ei suomalaiset surmanajajat, joita viikonloppu oli houkutellut runsain määrin tien päälle, olleet kelistä moksiskaan. Päästä piti eteenpäin ja vauhdilla! Ajotaidon kaikki variaatiot olivat tarjolla. Oli hiljaista hiipijää ja Vatasen ralliperillisiä Kimi Räikkösmäisine otteineen. Hiipijät sotkivat rohkeasti liikenteen rytmiä, joka innostikin rallihirmut kaahailemaan ohituksia milloin miltäkin puolelta. Kulkijoitten ajonopeuden vaihtelu välillä 80-130 km tunnissa toi kaivattua jännitystä peliin.

Hienolla kesäkelillä eteneminen olisi ollut mitä hienointa ja turvallisinta, mutta lauantain olosuhteissa oli vaikeuskerrointa tarjolla kuin uimahyppääjällä kun kierteet ovat pelissä. Näkyväisyysmittarilla 0-100 liikuttiin moottoritiellä välillä lähempänä nollaa kuin viittäkymmentä. Ollaanhan me sentään autourheilukansaa ja siihen tuntui useimmat uskovan. Luottamus omiin kykyihin ylitti kaikki tilastolliset todennäköisyydet ja tosiasiat.

Sama meno jatkui myös sunnuntaina päivällä. Näkyväisyyttä hairitsi tuolloin vedensekainen loska, jota ryöppysi lakisääteistä nopeutta ajavien tuulilaseihin kaahareitten renkaista ohituksessa.

Mutta niin uskomatonta kuin se onkin, selvisimme koettelemuksesta hengissä!Siitä ei ole kuitenkaan kiittäminen noita sekopäisiä kaahareita. Jos minulla olisi valta pysäyttäisin nuo huligaanit, lastaisin kuljetuskontteihin ja köyräisin heidät Uralin taakse tundralle 2000 kilometrin päähän kauimmasta autotiestä ja asutuksesta! Eivätpähän olisi vaaraksi kunnon autoilijoille!