Mihin on luonto kadonnut?

Mikä ihmeen juttu tämä nyt on? Tänä kesänä on luonto kadonnut ainakin meidän mökkipihalta ja sen tuntumasta. Sitä kun on meikävanhus maaseudun kasvattina ollut kovasti kiinnostunut erityisesti eläimistä, niin nyt ei auta palava kiinnostuskaan. Kadonneet ovat linnut ja monet muutkin tai sitten luonnon hallitsija on vaihtanut ne kaikki pikkumuurahaisiin, sillä niitä kyllä riittää pihalaattojen alla.

Luettelo kesän linnuista on varsin helppo tehdä. Alkukesästä lähtien on pihalla pyörinyt yksinäinen västäräkki, kesäkuussa vesiväylässä uiskeneteli telkkäpari, naapurin isossa männyssä pesineet variksetkaan eivät ole juuri lennelleet tontilla, heinäkuussa kaislikon reunaan ilmestyi sillkkiuikku poikasensa kanssa. Siinäpä linnut paljolti ovatkin. 

Erikoisuuten mainittakoon haikara, joka leijaili rantakaislakasan päälle lepäämään hetkeksi. Hän oli lienee lapsentoimitusmatkalla ja palaamassa kohti tukikohtaansa. Ajoin sen kuitenkin malttamattomuuttani lentoon melko pian, kun valokuva piti saada. Harmitti! Aiemmin kaislikon päällä kaarrellut kalasääskikään ei ole kertaakaan sattunut silmääni tänä kesänä. Haukat ovat loistaneet poissaolollaan. Härkälintujen korvia kiusaavat sulosoinnut eivät ole osuneet korviin kertaakaan. 

Perhosia ei ole juurikaan näkynyt lukuunottamatta mahdollista yhtä sitruunaperhosta. Tunnistus on kuitenkin epävarma, sillä en ole päässyt tiittävän lähelle häntä tunnistamista varten. Aiemmin perhosia on ollut kohtalaisen paljonkin. Sama on tilanne kovakuoriaisten ja niiden toukkien suhteen, ovat kyllä periaatteeessa yäk. Mahdottoman pulleat ja usien karvaiset toukat eivät ole minun mielieläimistöä.

Perinteiset hyönteisetkin ovat kadonneet. Pari tukkimiehentäitä olen nähnyt, mutta siinäpä ne olivatkin. Tai no, näinhän pari päivää sitten kaksi kolmen millimetrin mittaista mustankiiltävää koppiaista. Pelkään pahoin, että ne olivat tiedustelijoita tutkimassa vieressä olevan omenapuun sadon kypsymistä. Kerrankin olisi omenoita tulossa ja ilman näkyviä vaurioita tai ötököitä, mutta mitenköhän noitten tiedustelijoiden toiminta vaikuttaa tulevaan satoon? 

Missä ovat oravat? Olen tykännyt kesäisin eniten oravista, joiden leikkiä ja touhuja on ollut mukavaa seurata. Kesäkuun alussa näimme yhden. mutta siinäpä se olikin. Oravakuvausta odottava kamerakin on saanut levätä pääosin rauhassa oven vierushyllyllä. 

Tein aikoinaan pihapolut betonilaatoista ja niiden alle on pesiytyneet ne runsaat määrät pieniä muurahaisia. Olisikohan ne korvanneet muut luonnonotukset ja ötökät? Tosin heinäkuussa saimme nauttia mäntypistäisen toukista, joita olikin sitten joka puolella. No en kyllä tykännyt, yäk!

Mutta jotenkin erikoista tämä luonnon toiminta on ollut! Ötököistä ei ole niin väliä, mutta linnut ja oravat olisivat mukavia! 

Aurinkoista loppukesää kaikille ja erityisesti luonnonystäville, toivottavasti te olette nähneet paljon luontoa! 

Haikaraherra tai -rouva

Viime kesäinen kurre kuvassa

 

Onko nyt kesä vai eikö ole?

Kaikkien sääntöjen mukaan nyt on kesä, päivämäärä täsmää ja kelitkin täsmäävät! On se oikea kesä, kun koululaiset juhlivat kouluvuoden päättymistä, ulkona on +12C ja vettä sataa. Voisivatko merkit olla enää selvemmät!

Sateisen illan maisemaa Saimaalla

Muun sanomisen puutteessa ajattelin valokuvata mökkipihalla kukkien tilannetta tänään 4.6.2022. Osa kukista oli jo rohkaistunut kukkimaan, osan empiessä vielä. Ymmärrän kyllä heidän tilanteensa, sillä kylmää, tuulista ja sateista on ollut. Lumetkin sulivat piha-alueelta vasta noin kuukausi sitten. Kuka sitä noilla spekseillä olisi ehtinyt tai uskaltanut tunkea kauneuttaan näkyviin! 

Mutta kyllä kesäpihan ja luonnon kukat ovat kauniita. Minusta ei ole kuitenkaan oikein niille nimiä antamaan, vaan jo lapsuudestani asti ovat kukat olleet mielestäni pääosin horsmia tai voikukkia. Uskotteko, että noilla eväillä sain kuitenkin 60-luvun loppupuolella keräämästäni koulukasviosta 10+? Osasin kaikkien kasvien nimet suomeksi ja latinaksi sekä ne kaikki muuta tentatut tiedot. Niinpä, en usko sitä oikein itsekään! Kasviosta on vielä muutamia kymmeniä tauluja tallellakin kellarikomerossamme.

No sitten kukkakuviin. Nimeän ne, joista minulla on aavistus tai saan nimen kysymällä lähipiiriltäni tai etsimällä netistä. Kotihengettäreltä en uskalla kysyä, kun samalla paljastaisin olemattomat kasvitieteelliset tietoni. Osalle muuten löysin nine ottamalla kukasta valokuvan ja liittämällä sen Googlen ylärivin kirjoitusalueelle. Kannattaa kokeilla!

Alppiruusu vasta aloittelee

Mustikat ovat kukassa, kunhan ei halla veisi.

Liekö jasmiinipensas vai mikä?

Sammalleimu kukkii porukalla

Vuorenkilvellä on hulppea kukka

Ahomansikan kukat odottelevat puhkeamistaan

Pikkuorvokit ovat vauhdissa

ja aika kauniita.

Yksinäinen narsissi etsii kaveria

Omenoita tiedossa kesemmällä

Helmililja on kaunis kasvi

Nyt kunhan kelit hieman lämpenevät, niin luonto herää vauhdilla. Liikkukaa luonnossa ja katselkaa ympärillenne. Yllätytte jälleen kerran kauneudesta, väreistä ja maisemista!

Hyvää alkavaa kesää kaikille!

Kyllä mökkeily on hieno laji!

Se saattaisi ihminen sammaloitua nojatuoliinsa ellei olisi keksitty mökkeilyä! Kyllä on hyvä päästä maalle puuhailemaan, jos semmoinen mahdollisuus on henkilökohtaisella tasolla tarjolla. Mökkeilijän onkin tavanomaista ahkerampi ja puuhailevampi ihminen. Ei mökkeily sovi ollenkaan laiskalle tai nautiskelijaluonteelle.

Se kun ajoneuvon keula tai muu kulkuvälinen lähestyy kesäpuuhapaikkaa, alkaa jo hiki kihota pikkuhiljaa otsalle. Käsiä ja jalkoja kolottaa jo portille saapuessa. On nimittäin edessä työntäyteistä aikaa koko mökkeilyn ajaksi!

Jos ei mukana tullut jo peräkärryllinen kesätarpeita, on sonnustauduttava liki välittömästi tavaranhankintamatkalle. Vaatekassi, hygieniatarvikkeet ja muut kotoa tuodut perustarpeet kannetaan sisälle kesän työleirin päärakennukseen eli mökkiin. Hetki pidetään ovea ja paria ikkunaa auki, jotta saadaan raikasta kesäilmaa tupaan. Sitten mökkivaatteet (ne kaupunkikäytöstä jo vuosia sitten poistetut kaikista mukavimmat asusteet) päälle ja matkaan kohti lähintä kyläkauppaa tai vastaavaa.

Hankintalista koostuukin vesikanistereista, kaasupullosta, hyttysaineista, muurahaismyrkyistä, lenkkimakkaroista (tarvitaan runsaasti), juomista (häveliäisyyssyistä ja rajallisesta tilasta johtuen en luettele tarkemmin), bensaa perämoottoriin, onkitarpeita ja tietenkin tarvitaan myös grillilihaa, mausteita, peruselintarvikkeita (mm. perheen naisväelle vihanneksia ja hedelmiä), vessapaperia jne. Kun peräkärry on kyläkaupassa lastattu täyteen, kaahataan mökille kesänviettoon.

Ja odottamaan mökkiloman loppumista, jotta pääsee lepäämään! Noinhan se alku meni ja odotusvaihe on kestänyt jo tovin.

Edellä kuvaillusta ihanuudesta on nautittu jo useampi kuukausi ja syksy alkaa painaa päälle. Mökkeilyn ihanuutta voisi kuvata sanalla: työleiri. Kyllä en aio ensi talvena panna tikkua ristiin, en hakata puita liiteriin, koheltaa metsässä ämpäreitten ja muovipussien kanssa enkä kopistella nurkkia kuntoon. Aion maata sohvalla iPad mahan päällä ja tuijottaa sitä. Ehkä katson myös telkkaria ja juon välillä kahvia. 

Pari oleellista asiaa kannattaa kuluneesta kesästä mainita, säät ovat olleet hyvin soveliaat mökkeilylle ja luonto on tarjonnut runsaasti antimiaan. Eli hienosti on mennyt ja kaikkia lihaksia särkenyt koko kesän. Ja särkee edelleen. Kunpa kohta pääsisi kotiin kerrostalon huolettomaan huomaan!

Kuvat: kesätyön tuloksia, metsän antimia ja syksyinen peltomaisema joutsenineen.

Luonto vetää överiksi

Nyt on maapallon luonnon tuotteiden johtajalla syntymässä tuotantoennätyksiä! Ainakin Itä-Savon metsissä ja pihoissa. Tavaraa tulee ja enemmän kuin konsanaan vuosiin. Ei riitä peruskodeissa eikä mökeillä kylmäsäilytystilat tuotteiden tallentamiseen. 

Tämä runsauden pula alkoi ensin mansikoilla joitakin viikkoja sitten. Mansikkasadon osalta saa aina pelätä sadetta tai kuivuutta. Nyt oli sään säädöt kohdallaan ja mansikkamaat punaisenaan herkkumarjoja. Minäkin konttasin kipeillä polvilla parilla mansikkamaalla ja laatikot täyttyivät alta aikayksikön. Parin hengen saalis yhdeltä parin tunnin konttaamiselta oli kevyesti tai oikeammin raskaasti reilut 35 kiloa marjoja. 

Seuraavaksi kerkisin käydä läheisellä suolämpäreellä ja poimin sieltä hetkessä runsaat puoli litraa lakkoja eli hilloja eli suomuuraimia. Enempää sieltä ei olisi löytynytkään. Aiempien vuosien sato oli kymmenkertaistunut yllättäen. Tuonkin puolikaslitrasen jälkeen pakastimeen jäi vielä tilaa muillekin marjoille. 

Mansikoista ja lakoista, kun selvittiin, alkoi mahdoton mustikoiden kahmuaminen. Tällä kertaa ei joutunut mökin lähellä kilpailemaan ulkomaisten rohmupoimijoiden kanssa marjoista. Suomenmaa on suljettu ja kerrankin, kun olisi ollut poimittavaa, ei ollut poimijoita. Mutta ei tarvinnut meikävanhuksenkaan etsiä kaukaa noita sinisiä marjoja. Lähimmät löytyivät parin metrin päästä mökin nurkalta. Ja viidenkymmenen metrin säteeltä olisi saanut helposti vähintään 5 pakastearkullista.

No entä sitten vadelmat eli vatut eli vaapukat? Tieto kiiri meillekin reilun parinkymmenen kilometrin päässä olevasta hehtaarien kokoisesta hakkuuaukiosta, joka sijaitsi isolla mäellä. Uutinen kertoi sen rinteiden olevan punaisenaan vattuja. Autolla pääsi päätieltä 50 metrin päähän mäen päälle ja suoraan poimimaan melkein auton ovelta. Kolmella reissulla sieltä irtosi alle viidenkymmenen metrin etäisyydeltä auton luota useampi ämpärillinen vattuja, ja samalla jokaisella kerralla satoja naarmuja käsivarteen puskien piikeistä. Ja mikä parasta, madot eivät olleet jaksaneet kavuta mäkeä ylös marjoihin saakka.

Nyt sitten odotellaan ensin omenoiden kypsymistä mökkipihan ainoassa omenapuussa. Vuosiin ei ole sieltä ilmestynytkään kuin muutamia madonsyömiä yksilöitä. Onkin kulunut lähes 10 vuotta, kun viimeksi saatiin maistella oman puun omenoita. Kesti tuon ajan, että puu toipui nälkäisen jäniksen syömän rungon kärsimistä vaurioista. Nyt on luvassa parin viikon sisällä lopultakin omenahillon keittämistä.

Seuraavat marjatkin ovat kohta kypsymässä, eli puolukoita tässä odotellaan ämpärit nojatuolin vieressä.  Ainoa murhe on se, että mökkimme lähistöllä ei ole kunnollista puolukkamaastoa. Puolukka vaatii hieman pidemmälle autoilemista ja tiukkaa etsimistä. Onneksi on menneiltä vuosilta hieman tietoa sopivista marjapaikoista. Eiköhän nuokin talven marjapuurotarpeet saada talteen. Marjanpoimurit odottavatkin jo auton peräkontissa. 

Vielä kun malttaa odottaa reilun kuukauden, on vuorossa karpalot. Niitä löytyy reilun sadan metrin päästä suolämpäreeltä sen, kun vaan jaksaa poimia. Joka vuosi on ollut kauden aloitusvaiheessa mahdoton kisa suolle ehtimisessä monien perinteisten suokävijöiden kanssa, mutta aina marjoja on kaikille riittänyt, vaikka itse olen joskus myöhästynytkin alkujaolta.

Tässä välissä puolukoita odotellessa on ollut aikaa samota lähimetsissä sienten perässä. Ja niitähän on riittänyt reippaasti. Muita emme ole poimineet, kuin kanttarelleja. Niitä on nyt jo pakkasessa enemmän kuin edellisten 20 vuoden saalis on ollut yhteensä. Enää ei edes viitsi lähteä lisää hakemaan.

Alkukesän kalansaaliit hiipuivat pian helteiden saavuttua kesäkuussa. Kalat pakenivat matalilta rannoilta, ja luontainen laiskuuteni esti soutamasta ikivanhaa, risaista katiskaa syvemmille vesille. Pakkaseen säilötyt haukifileet alkavat vähitellen loppua ja joudumme kohta turvautumaan ostokalaan. Eiliset 6 särkeäkin olivat tänään kadonneet katiskasta. Enpä minäkään olisi viihtynyt niin huonokuntoisessa häkissä. 

Kerrankin on ja olisi luonnonantimia suunnattomasti tarjolla, mutta sato jää metsiin, kun viime vuosien ulkomaiset poimijat puuttuvat sattuneesta syystä. Kotimaiset poimijat ovat poikkeuksetta jo iäkkäämpää porukkaa ja nuoret loistavat poissaolollaan. Olisikohan luonnon pitänyt hillitä itseään ja jättää suursadot vielä tuleville vuosille. Olisi saatu kasvatettua uusi poimijasukupolvi ja ulkomaiset kerääjät ehtisivät palata maisemiin!

Jokohan se olisi kesä?

Juhannus meni menojaan ja kerrankin sattui kunnon keli. Onneksi ei kuitenkaan tuuskattu kokkojen kanssa monellakaan paikkakunnalla. Vaikka Pekka Pouta antoikin juhannuksen alle kunnon vesisateen, ei se olisi riittänyt luonnon suojelemiseen karkaavilta kokkotulilta. Uutisissa ei ainakaan minun silmiini sattunut moisia karkaamisia.

Minäkin yritin etsiä pesueeni katseltavaksi Savonlinnasta juhannuskokkoa, mutta niillä monilla perinteisillä paikoilla ei ollut ehditty kokon rakennuspuuhiin ajoissa. Lupa tulille annettiin sen verran myöhään. No meillä kyyhötettiin kotona, syötiin kevyen terveellisesti ja tuijotettiin telkkaria. Ja pari päivää myöhemmin kuulin, että iso kokko oli poltettu reilun kilometrin päässä mökiltämme, kuten lähes joka vuosi 60 vuoden ajan. Mutta muistinko tuota? No en tietenkään! Oli jotenkin taas tavoite käydä kauempana vaikka lähellä olisi ollut homma paremmin. Sitä ei vaan meikävanhus opi enää muistamaan asioita, ei vanhoja eikä uusia.

Mutta onhan sitä saatu viime aikoina melkoisesti silmäkarkkia. On tuokin veikeä ilmaisu kauniille asioille. Se kun ei silmä juurikaan maista, mutta ehkä se hivelee samoja reseptoreja aisteissa, kuin suussa sulavat makeisetkin. Paitsi salmiakki, joka polttaa herkkää kurkkua, mutta eri tavalla. Viittaan karkilla nimittäin kauniisti kukoistavaan luontoon, kukkasiin ja kasveihin. 

Pihat, pellot, metsät, pientareet ja kukkapenkit kukoistavat nyt väriloistossaan. Meilläkin omenapuu kerkisi mökin pihalla täyttyä valkoisista kukista, jotka pysyivät muutaman päivän ja sitten yhtenä lumisateena leijailivat maahan. Nyt on jälleen kerran odotettavissa noista tuhansista kukista 3-5 omenaa, jotka on jokin ötökkä entiseen tapaan syönyt piloille. Alkuvuosina ne tuottivat jotain syötäviäkin yksilöitä. Sadot olivat silloinkin niin vaatimattomia, etten viitsinyt rakentaa toripöytää. Ei olisi myyntituloja kertynyt edes pöytäpaikan vuokran vertaa. Olen nimittäin luvannut suvulle, että runsaan sadon saadessani, ponkaisen läheiselle kauppatorille satoa myymään. Vielä on bensat säästyneet!

Mustikat ovat kukkineet reippaasti ja nyt heillä on varsiensa päihin marjojen kasvatus meneillään. Toivottavasti kehittyvät ja säilyvät marjaämpäreihin asti. Nyt ei tarvitse pelätä edes portinpieleen porhaltavaa pikkubussillista ulkolaisia tehomarjanpoimijoita, jotka imuroivat hetkessä superpoimureillaan muutaman hehtaarin marjoista puhtaaksi. Se on tapahtunut muutamana vuotena. 

Luonnossa on liikuttu ja kasveja katseltu, mutta miten olen selvittänyt kasvien nimet? Kasvit ovat aina kiinnostaneet minua, etenkin kun aikoinaan piti kouluun kerätä kasvistoon 100 kasvia ja siihen sammalet sekä jäkälät päälle. Sadalla kasvilla sai paremman numeron kuin 80:llä. 

Viime kuukausina mainostettiin monissa tiedotusvälineissä älykännykkäsovellusta luonnonkasvien tunnistamiseksi. Se tunnisti muistaakseni Android-laitteissa kasvit suomeksi ja Applen laitteisiinkin tuo suomi-ominaisuus piti tuleman. Tuo sovellus, PlantNet kertoo kasvin nimen näppärästi valokuvasta. Eli kännykällä kuvataan kasvi sovelluksella luonnossa ja sovelluksesta löytyy nimi. Jos kyseinen kasvi kuuluu johonkin moninaiseen sukuun, tarjoaa sovellus useampia vaihtoehtoja kuvineen. Minä olen yleensä sieltä horsmani saanut selvitettyä. Oiva sovellus!

Ja ponkaiskaa tekin nyt kännykän kanssa lähimaastoon tutkimaan kasveja! Kyllä niille nimi löytyy ja jos ei löydy, niin kannattaa valmistautua maailman maineeseen. Uuden kasvin löytäjä nimittäin palkitaan maailmalla ruhtinaallisesti, ainakin kupillisella kahvia tai teetä riippuen tarjoajasta. Linnéen suorituksiin ei toki kannata enää pyrkiä sovelluksella tai ilmankaan. 

Muistakaa liikkua luonnossa avoimin silmin ja nauttia sen moninaisesta tarjonnasta!

Näppärätä puuhaa tietokonetta käyttävälle

Tuli tässä yllättäen tarve pysytellä sisätiloissa, ja koska vaihtelevalle tekemiselle on karvan verran kysyntää, päätin laittaa listantynkää tarjolle. Moni on tottunut päivisin surffailemaan lähes yksinomaan paikallislehtien, Iltasanomien, Iltalehden, Yle Areenan, Katsomon ja muiden tuttujen tahojen sivuilla, mutta onhan sitä netissä tarjolla paljon muutakin!

Itse olen kulkenut aikojen saatossa paljon siellä täällä netin syövereissä ja törmännyt moniin mielenkiintoisiin nettisivuihin. En halua olla mikään kadotuksen apostoli, mutta seuraan myös paria reaaliaikaista sivustoa (maanjäristykset ja hälytykset), joilla on enimmäkseen mielenkiinto- ja ajankuluarvoa. Sitten on toki tarjolla melkoinen joukko sivuja, joilta löytyy paljon tietoa ja muuta mukavaa.

Tässä välissä muistutan kuitenkin, että netissä liikkuu aina vaan enemmän kyseenalaista ja harhaanjohtavaa tietoa, joten on syytä uskoa vain tutuilta, virallisilta sivuilta saatavaa tietoa, erityisesti uutistietoa! Ja aina pitää olla varppeillaan, ettei anna omia henkilö- ja muita tietojaan arvelluttaville tahoille! Käy tsekkaamassa esim. https://www.kyberturvallisuuskeskus.fi/fi/ -sivut.

Ei nettiä tarvitse pelätä, mutta maalaisjärki on aina tarpeen siellä liikkuessa.

Tässäpä tarjolla ajankuluksi muutamia mielenkiintoisia nettisivuja!

Heti alkuunsa Juutuupi eli  https://www.youtube.com/ ! Sieltä löytyy hauskuutta, oppia, neuvoja, kuunneltavaa, katsottavaa ja vaikka mitä. Jos sinua kiinnostaa esim. jokin erityinen musiikinlaji, niin sieltä löytyy kaikki ja myös useamman tunnin soittolistoja. Olethan muistanut seurata juutuupista Tyyne Kettusen sote-oppeja (yli 30 videoa) https://www.youtube.com/results?search_query=tyyne+kettunen !

Muista myös kirjastojen e-kirjapalvelut! Niihin pääsee sekä mobiilisovelluksilla että tietokoneen selaimella. Siellä on kirjoja ja musiikkia. Sama koskee kaupallisten netissä toimivien e-kirjakauppojen tarjontaa, on halpaa ja kallista ja joka lähtöön.

Television katsominen on meikävanhukselle tällä erää ehkä päätyö, mutta siihenkin saa lisäväriä Elisa Viihteen ja muiden vastaavien palveluntarjoajien avulla. Törmäsin viimeksi Amazon Prime Video-palveluun, josta löytyy tuhansia elokuvia ja tv-sarjoja, eikä siihen tarvita lisälaitteita. Palvelu maksaa normaalisti 5,99 €/kk. Nyt taitaa olla päällä jokin tarjouskin. Enkä tunnusta kenellekään, että hankin tuon pelkästään Star Trek Picard-sarjan takia. Ei seniori voi tykätä tuommoisista nuorisosarjoista! (Paitsi minä!)

Seuraan joskus reaaliaikaista liikennettä iPadillani. Se toki onnistuu mainiosti myös läppärillä.

Kiinnostavia sivuja ovat :
- laivaliikenne https://www.marinetraffic.com/en/ais/home/centerx:12.7/centery:54.6/zoom:3
   (sivuja voi zoomata ja napauttaa laivankuvaa, niin saat tietoja aluksesta)
- lentoliikenne https://www.flightradar24.com/61.05,5.35/4
   (Napauta konetta, niin saat tarkat tiedot lennosta)
   Mobiililaitteille on ilmainen sovellus.
- kelikamerat  https://www.kelikamerat.info/
   Tuolta on helppo tarkastaa sää mökkipaikkakunnalla tai sukulaisten paikkakunnalla.
   Mobiilisovellus on erittäin helppokäyttöinen.

Hurjempaa reaaliaikaista seurattavaa löytyy:
- maanjäristykset https://earthquake.usgs.gov/
  (sivuja voi zoomata ja tiedot tapahtumasta löytyy joko vasemmalta palkista tai napauttamalla palloa)
- Suomen hälytyskeskusten tapahtumat http://www.tilannehuone.fi/halytysmap.php
   (sivuja voi zoomata ja tiedot tapahtumasta löytyy napauttamalla palloa)

No entäs sitten maailman livekamerat? Esimerkiksi
- https://www.skylinewebcams.com/en/webcam/ 
   Valitse kiinnostava paikkakunta ja seuraa tapahtumia
- https://explore.org/livecams/african-wildlife/african-watering-hole-animal-camera
   Vesipaikalla on välillä vilkkaampaa ja välillä rauhallisempaa
- http://www.africam.com/wildlife/index.php
   Valitse paikka, jota haluat seurata! Napauta kamera käyntiin kuvan keskeltä. Täällä on toisinaan runsaasti väkeä http://www.africam.com/wildlife/tembe_webcam

Kotimaan livekamerat löytyvät esim.
- https://luontolive.wwf.fi/
   Ainoastaan Talvilintu on tällä hetkellä aktiivinen, mutta muiden eläinten toimintaa näkyy vanhoina taltiointeina.
- eri paikkakuntien webkameroita löytyy mm. osoitteesta http://www.webcam1.net/
   Osa kameroista toimii, osa ei.


Nuo livekamerat ovat melkoisen koukuttavaa seurattavaa. Olen viettänyt joitakin tunteja katsoen afrikkalaisen eläinten juottopaikan rantaheinien heiluntaa ja odottanut jotain muutakin tapahtuvaksi, mutta rauhallista on useinmiten ollut. Onneksi kohteita löytyy monia ja toisissa riittää melkoistakin kuhinaa. Useissa kameroissa on vielä luonnon äänetkin mukana.

Toivottavasti tuossa edellä esittämästäni löytyy jotain uutta ja ehkä mielenkiintoistakin sisäpäivien ratoksi! Nyt en jouda kirjoitamaan enempää, nimittäin yhdelle juottopaikalle tuli juuri norsulauma!

Tsau ja jaksakaa!

Yrittääkö luonto häätää meidät?

Viime vuosina on luonto iskenyt arkioloomme ikävällä tavalla. Ja sitä tapahtuu ympäri Suomen ja eläimellisellä tavalla. Luonnonsuojelijat ja monen eri sävyn vihreät eivät halua noteerata ongelmia, joita tilanteista meille tavallisille ihmiseläjille aiheutuu.

Olen jossain törmännyt perusteeseen, että me ihmiset olemme se laji, joka on valloittanut eläimiltä elintilan ja saamme siis kärsiä tekosistaan. Mutta kait sitä meilläkin on joku oikeus taapertaa tällä planeetalla. Ja jos vaikka rajataan aluetta hieman, niin mikseivät nuo tilojensa takaisinvaltaajat mene vaikka Siperian laajoille salomaille? Kyllä siellä riittää maita ja mantuja pelata vaikka keskenään.

Pitäisikö tähän hieman selittää? No varmaankin! Taidan rajata selitykseni tässä yhetydessä kuitenkin pelkkiin eläimiin, koska niistä minulla aavistuksen verran enemmän käsitystä kuin kasveista ja muista maailman pöpöistä.

Merimetso
Onko laitaa, että yksi härski siivekäs saa vallata saaria ja luotoja? Sitten ne paskovat sieltä kaiken kasvillisuuden kuoliaaksi. Viime vuosina tuo ongelma on koskettanut pääasiallisesti lounais-Suomen saaristoa. Nyt on kuitenkin tehty pitkästä aikaa havainnot myös Savossa, Savonlinnan lähettyvillä. En tykkää, että tulevat meidän mökin lähelle tappamaan saaria ja suoltamaan valkoista kakkaa!

Valkoposkihanhet
Ja entäs nämä puistoihin paskojat? Kun yrität kauniina kesäpäivänä, tai rumempanakin, taapertaa Helsingin kauniissa puistoissa, niin etusormen paksuisia jöötejä on käytävät ja puistikko täynnä ja kaakattajat pyörivät jaloissa. Onko siinä hygieniaa ja nautintoja tarjolla? Ei ole kuin korkeintaan paisteina, jos lupa vaan olisi.

Sudet
Sudet esiintyivät ennen ainoastaan kirjoissa ja telkkarissa. Nyt niitä pyörii pitkin metsiä asuinalueitten lähistöllä saati lammastarhoissa. Kyllä ei ole kiva tuommoinen koirannäköinen eläin, joka yrittää syödä jopa pieniä ihmisiä. Yrittää ulkonäöllään harhauttaa viattomia ihmisiä ja sitten syövät.

Karhut
Karhut lisääntyvät lähes "räjähdysmäisesti" pitkin maakuntia. Savonlinnan alueellekin myönnettiin tänä syksynä kaatolupa 20 karhulle. Karhut käyvät röyhkeästi penkomassa jäteastioita ja hätyyttelemässä viattomia kulkijoita. Marjastaminen ja sienestäminen ovat muuttuneet extreme lajeiksi. Asiantuntijat neuvovat kulkemaan metsissä lehmänkello kaulassa. En usko tuohon, koska silloinhan se nalle vasta tietääkin, että tuolla kulkee ruokaa. Kyllä ei ole karhunpurema takapuolessa terveellistä.

Hirvet
Autoilijat saavat varoa syyskiihkossaan poukoilevia hirviä. Ainoastaan teiden varsille rakennetut hirviaidat suojaavat määrätyillä alueilla hirvikolareilta.Kyllä olen monta kertaa nähnyt hirvet aidan takana pälyilemässä tielle. Onneksi eivät ole päässeet autojen sekaan. Monta hirvikolaria olen eläissäni nähnyt, mutta onnekseni itse välttynyt sellaiselta. Jälki nimittäin pruukaa olla aika pahaa.

Liito-orava
Ja miten käy uuden moottoritien rakentamisen milloin missäkin? On nähty oravan papanan liitelevän suunnitellulla tieuralla. Elukasta itsestään ei ole havaintoa, mutta pikku papana riittää kaatamaan koko hankeen. Kyllä taas käy yksilön etu väärässä paikassa ryhmäedun edelle. Tietä ei siis rakenneta yhden kikkareen takia.

Saimaannorppa
Meni meikävanhuksellakin verkot hävitykseen, kun pulleronorppa saattaa uida niitä päin ja sotkeutua silmukoihin. Ja juuri kun olin saanut selville, että meidänkin rannasta saa siikaa verkolla pilvin pimein. Lempikalani siika saa siis uida pulleron takia rauhassa ja minä syön HK:n nakkeja ja lihon itsekin pulleroksi. Tosin ensilihomiseni tapahtui jo kymmeniä vuosia sitten, kun ei ollut siikaa saatavilla. Vaikka onhan tuommoinen uiva koirannäköinen pullero aika hellyttävä ilmestys, mutta sittenkin vertailussa siika vai pullero, se häviää.

Tuossa edellä tulivat luetelluksi nyt ne elukat, joiden suhteen itse koen ahdistuksen tuntoja. Ja kun minunkin luontoihmisenä pitäisi ymmärtää ja suvaita, mutta kun ei meikävanhuskaan kaikkeen taivu. Tämä sekavärivihreitten suojelubuumi alkaa ylittää hyväksyttävyyden rajat. Ja siinä sivussa EU sotkeutuu asioihin, joista eivät ymmärrä mitään.

Ihminen, joka ei ole koskaan itse törmännyt em. otuksiin ja niiden aiheuttamiin ongelmiin, ei ehkä voi ymmärtää yo. angstiani. Siinä saattaa toteutua sama kuin autoilulle sääntöjä sorvaavissa virkamiehissä, joilla ei ole koskaan edes ollut ajokorttia.

Jos mihinkään muuhun ei apua tule, niin häätäkää edes hanhet puistoista hittoon!

(Voi jukran pujut, kun pääsin päästelemään höyryä! Onkohan minusta tulossa vanha kärttyinen ukko?)

Nappasin autonikkunasta kuvan muuttomatkalla olevista joutsenista. Tässä vasta ensimmäisiä pikkuryhmiä,

Himskatti, kun talvi on jo ovella!

Jo se ihmistä koettelee! Juuri, kun olin tottunut liikuskelemaan mökin piha-alueella sopivan vähissä vaatteissa, se alkaakin pukata talvea. Enkä tarkoita vähillä vaatteilla semmoisia aivan vähiä vaatteita, vaan enemmänkin lyhyitä kesäasusteita. Syksy meni jotenkin lämpimillä keleillä, mitä nyt välillä hieman ropsaisi vettä.

Mutta nyt Ovat ilmestyneet ”kauhistuttavat” talven merkit, kuten...

- veden pakeneminen rannasta. Järvi on siirtynyt kohti Saimaan kanavaa, Venäjää ja Suomenlahtea. Olisihan sitä tarvittu vettä täällä meilläkin päin, ettei kalat joutuisi opettelemaan evillä kävelemistä. Saimaannorppakin joutuu kohta juoksemaan pitkin järvenpohjia.

- koko kesän poissaolollaan loistaneet pikkulinnut ovat palanneet jostain metsien syövereistä etsimään rantamaisemista syötävää talveksi. Liekö haukat poistuneet jonnekin, kun ei niitä enää pelkää. Nyt nuo pienet tipit syöksyilevät pitkin pihan ilmatilaa melkein kuin ylitse lentävät lentokoneet kiitäessään kohti Aasian helteitä. Närhi kävi kurkistamassa portaalta, että vieläkö ollaan maisemissa. Ei tajunnut, että auto on edelleen pihassa mökin toisella puolella.

- rannassa ovat sorsat ja muut vesilinnut hakeneet turvaa metsästäjiltä. Sorsilla tuntuu olevan tieto luontoystävällisyydestäni parinkymmenen vuoden aikaisen pullatarjonnan (on siihen huvennut pitko jos toinenkin) perusteella. Ovat kuitenkin jo sen verran vieraantuneet, etteivät tule mökin ovelle vaakkumaan tarjoilua. Ennen ilmestyi nokka hyttysverhon väliin ja kuului tiukka kvaak (= tuo pullaa).

- supit, ilvekset ja ketut etsivät lähimaastosta ja rannalta lintusyötävää. Jälkiä on, näköhavaintoja ei. Yksinäinen jänis käväisi tutkimassa varastokatoksen siisteystilannetta. Ei edes hymyillyt valvontakameraan. Pyydän ristihuulelta anteeksi sotkuja, jotka puutöistäni oli katokseen jäänyt, nyt olen kuitenkin siivonnut ne. Lähipellolla kurjet suunnittelevat lähiaikojen lentoreittejään.

- pahin lähestyvän talven merkki on ollut parina yönä koetut pakkasasteet ja aamuiset huuruikkunat autossa. Onneksi vielä päivälämmöt (+5 - +8 C) ovat kuivanneet nuo huurteiset ruudut. Leipäkauppareissulla aamu-usva leijailee peltojen yläpuolella.

Olen antanut itseni vahvasti ymmärtää, että luonto yrittää häätää meikävanhuksen kaupungin lämpimään. Vaikka ei täälläkään ole sisätiloissa kylmästä kärsitty. Takka hohtaa punaisen kuumana nykyisin joka päivä. Ei vaan meinaa hento ihminen enää jaksaa kantaa puita alvariinsa. Mietityttää vaan, että jokohan kotona taloyhtiö on avannut lämpöhanat?

Taidamme pikimmiten pakata peräkonttiin marjat ja muut ruuat pakasteesta ja jääkaapista, ja ponkaista kodin lämpimään. Toivottavasti selvitään talven yli ilman mittavaa fyysisen, saati henkisen, kunnon alenemaa, että jaksetaan taas ensi keväänä palata raapimaan mökin pihaa ja siirtelemään puskia paikasta toiseen.

Muistakaa tekin vähitellen lisätä villahousuja, kaulaliinoja ja hansikkaita. Saattaa muuten talvivilu iskeä. Se ei ole mikään mukava juttu sen kummemmin nuorelle kuin seniorillekaan!

Lähde luontoon - kotona!

On jälleen se aika vuodesta, jolloin luonto on herännyt kukoistukseensa. Suomen Luonnonsuojeluliitto ja WWF ovat järjestäneet myös meille sohvaperunoille tilaisuuden seurata  eläinten elämää. Liitot ovat asentaneet luontokameroita eri eläinten pesien luo.

Saimaan norpan osalta minäkin myöhästyin täysin. Olen jo monen vuoden ajan tarkkaillut norpan elämää WWF:n kameran kuvasta. Tänä vuonna norppakiven seuraaminen päättyi jo kuitenkin toukokuun lopulla. Sen verran seurannasta voi mainita, että kivellä ei nähty kuvausjaksolla kovinkaan paljon elämää. Kuvauksen loppuaikana kivi jo jäikin veden alle veden noustessa Saimaassa melkoista vauhtia.

Sääksen pesää seurataan kameralla osoitteessa https://luontolive.wwf.fi/kalasaaski/ . Pesä sijaitsee Saimaan Haukivedellä. Aika usein sääksi kalastaa mökkikaislikkomme läheisyydessä. Lintu on leveine siipinen uljas otus leijaillessaan kaislikon yläpuolella. Kamera seuraa pesää heinäkuun loppuun saakka.

Liito-oravaa voi seurata osoitteessa https://www.sll.fi/mita-me-teemme/metsat/liito-orava/ . Kamera sijaitsee Oulujärven pohjoispuolella Paltamon alueella. Nopealiikkeisen elämää on toki hieman hankala seurata, sillä pesäpöntöllä ei välttämättä näy kovinkaan paljon liikettä. Toinen kamera,
WWF:n kamera kuvaa liito-oravaa osoitteessa https://luontolive.wwf.fi/liito-orava/ .

Maakotkan pesällä tapahtuu hieman enemmän. Pesän tapahtumia ja hienoa maisemaa voi katsella osoitteessa https://www.sll.fi/mita-me-teemme/metsat/maakotka/ . Tällä hetkellä poikanen nukkuu aika paljon, mutta unet keskeytyvät aina aika ajoin emon tuodessa ruokaa.

Metsäpeuraa voi seurata osoitteessa https://luontolive.wwf.fi/metsapeura/ .

Mikäli olet kiinnostunut luonnosta, uhanalaisista eläimistämme ja työstä, jota eri luonnonsuojeluyhteisöt tekevät, niin käy lukemassa aiheesta lisää seuraavilta sivuilta:

- Suomen Luonnonsuojeluliitto     https://www.sll.fi/
- WWF eli Maailman Luonnon Säätiö     https://wwf.fi/

Vaikka luonnon seuraaminen onnistuu kotisohvaltakin, älä unohda itsekin käydä ulkona luonnossa kuntoilemassa, tutkimassa ja oppimassa! Siinä paranee niin fyysinen kuin henkinenkin kunto!

Luikerot ja minä

Kyllä olisin ennen kakkinut housuun ja kiivennyt puuhun! Olen aina pelännyt käärmeitä, jollaisen nähtyäni ovat karvani nousseet pystyyn ja hiki virrannut vuolaana.

Kasvoin armeijaikään asti paikkakunnilla, jossa esiintyi runsaasti noita luikeroeläimiä. Läheiset suot ja hiekkakuopat ja metsät hellivät yäk-eläinten lisääntymistä ja elinolosuhteita. Nuoruuteni kasvupaikkakunnalla kaivinkonemiehet keräsivät sadoittain käärmeitä hiekkakuopalta aidalle riippumaan. En tykännyt tuosta näystä kuvitellessani, mitä nuo eläimet voisivat minulle tehdä.

Armeijassa ollessani makasin kerran Haminan lähellä ampumaradan penkalla valmistautumassa tauluammuntaan, kun edessäni heinikosta luikerteli esiin vaskitsa. Pomppasin ylös salamana. Siitähän tuli tietenkin esimiesten taholta sanomista, mutta minä pelastuin villieläimen suusta.

Noin 5 vuotta sitten olin pururadalla lenkillä (uskokaa vaan!) ja törmäsin jälleen tuohon jalometallilla päällystettyyn otukseen. ”Perusrohkeana” vanhuksena päätin kokeilla kanttiani ja tartuin kädellä otusta peräpäästä. Hiki helmeillen otsallani pitelin hetken tuota kiemurtelevaa eläintä ilmassa ja laskin sen sitten polulle jatkamaan matkaansa. Tunsin hetken oloni hurjaksi villieläinten metsästäjäksi. Vau!

Toissapäivänä kävelin mökkirannalla, kun jalkani vieressä liikahti vajaa metrinen pikimusta luikero. Liekö vanhuuden hitaus vai mikä aiheuttanut reaktioni? En reagoinut asiaan mitenkään. Luikero jatkoi matkaansa kohti rantakaislikkoa ja minä vaan katselin perään. Muutama vuosi aiemmin olisin saanut ns. hepulikohtauksen.

Vasta luikeron kadottua näkyvistäni, tajusin sen olleen rantakäärme, joka ennakkotietojen valossa ei kuulemma syö ihmisiä. Aivan varma tuosta tiedosta en osaa kuitenkaan olla. Sen kuitenkin sanon, että musta on paha väri, siitä ei erotu sahakuvio!

Se on luonto ihmeellinen asia! Toivoisin, että punkit, käärmeet, ampiaiset, karhut ja muut vastaavat oliot asustaisivat muualla kuin minä.