Tullakko vai eikö tullakko - kevät/kesä

Laitoin varulta otsikkoon "tulla" sanat kahdella koolla, kun se tuntui hieman painokkaammalta. Virallinen versio olisi toki "tullako". Mutta eihän ullakkokaan ole ullako! Vai onko?

Jo vain on hauras vanhus ihmeissään näitten kelien kanssa! Se paistaa, ei paista, lämmittää, ei lämmitä, tuulee, ei tuule, paisteessa kuumaa, varjossa kylmää. Valitse nyt sitten noista ja varustaudu sen mukaan! Kyllä pitäisi säätieteilijöiden tehdä ennusteensa varttitunnin tarkkuudella, ei riitä päivätaso näissä nykyisissä muutoksissa.

On siinä vaatekaappi lujilla, kun seniori yrittää löytää itselleen sopivaa varustetta ylle eli päälle. Päätä joutuu raapimaan miettiessään, ottaako talvihousut vai kesähousut? Onneksi vuosien saatossa vaihtoehdot kaapissa ovat vähentyneet, joten niitä ei ole kovin monta. Mutta välihousuja ja pitkiä kalsareita en jätä ennen juhannusta! On se joku roti oltava pukeutumisessakin! Ei ole taattua edes vapun hellekeli, niin monta kertaa, kun on räntäsateessa ihmiset Ullanlinnan nurmikoilla kuohujuomaa lipitelleet. Eihän se tietenkään sisäisesti lämmittävässä tinassa niin haittaa, vaikka ulkoisesti olisikin viileämpää.

Sitten pukeutumiseen hieman lisää kierrettä antaa takin valinta. Kun on tarve seuraavien asioiden huomioimiselle: lämmölle, kylmälle, kostealle, märälle, hengittävälle, suojaavalle ja muodikkaalle. Kolmesta takista on helppo valita. Ne ovat paksu toppatakki, ohut toppatakki ja tuulitakki. Valitset minkä tahansa on seuraus sama, hiki valuu kelistä riippumatta. Pakkasella ehkä vähemmän, jos valitset tuulitakin. Onneksi tässä iässä ei enää muodikkuuteen törmää kuin satunnaisissa tv-ohjelmissa.

Näinä päivinä on myös pohdittava tarkkaan päähineen valintaa. On taas kolme vaihtoehtoa, karvalakki (ostin Motonetistä edullisesti 5 vuotta sitten), pipo (kutistunut pesussa) ja lippalakki (menettänyt perusvärinsä). Hiki niissä kaikissa tulee! Tosin karvalakin vein jo kellarikomeroon, jotta sokeritoukat tarkenevat kesän kellariviileydessä.

Onneksi Amerikan maanviljelijä keksi farkut ja nykyaika poisti pukeutumisen muotoseikat. Nyt on meikävanhuskin muodikas ikivanhoissa farkuissa, ei ole tarvis edes konserttiin pukeutua sen "kovemmin". Oltiin nimittäin kotihengettären kanssa kuulemassa Konsta Hietasta ja Maria Lundia Finlandia-talolla viikko sitten. Huomasin etten poikennut muiden tyylistä farkuissani ja villatakissani. Kyllä ne vaan niin kauniisti lauloivat, että vieläkin sydäntä lämmittää ja korvissa kaikaa!

En anna enemmälti ohjeita muille pukeutumiseen liittyen paitsi, että pukeutua kannattaa! Se ahava kevättuuli puraisee ikävästi paljasta ihoa ja saattaapa siihen olla poliisillakin sanottavansa julkisilla paikoilla.

Aurinkoista kevään odotusta kaikille!

Eppu onneksi tarkenee säässä kuin säässä

Ukko-ylijumala säät säätää

 Nyt olemme tilanteessa, joka vaatii hieman syvempää pohdintaa! Miksi meitä kiusataan alati vaihtuvilla keleillä?

Vanhan kansan uskomuksen mukaan vanhus taantuu lapseksi jälleen. Meille kaikille tuttu, hyvin vanha Ukko-ylijumala, joka säät säätää, on tiettävästi iältään jo runsaasti ylikypsä. Oletan asialla olevan jotain yhtymäkohtaa edelliseen toteamukseeni taantumisesta. Kun tähän yhdistetään lasten ja nykynuorison jatkuvasti lisääntyvät käytöshäiriöt, on melkoinen soppa syntynyt. Ukko muistuttaa ilmiselvästi käytökseltään kuritonta nuorta. Mahtaneeko imeä päivät pääksytysten energiajuomia? 

Epäilisin hänen rukanneen säänsäätökampea, joka heiluu tuulessa holtittomasti puolelta toiselle. Yhtenä päivänä nautimme vesisateesta, yhtenä keli muuttuu pirteäksi rännäksi ja sitten ollaankin ihanien lumituiskujen keskellä. Lämpötilat vaihtelevat vastaavasti välillä +10C ja -20C. Yritä siinä sitten pukeutua ulos sopivaan vaateparteen. Ei ole helppoa enää hauraalla vanhuksellakaan!

Mietin, että pitäisikö vaatesuunnittelijoilta vaatia asuja, joista toinen puoli on sateelle suunniteltu ja toinen pakkaskelille? Asian voisi yksinkertaistaa myös niin, että toisessa jalassa olisi Crocsit ilman sukkaa ja toisessa jalassa talviset turkissaappaat. Tai toinen puoli takista olisi sadetakkia ja toinen toppatakkia ja päässä puoli pipoa. Silloin voisi kävellä ulkona sään kulloinkin vaatima kylki edellä.

Kyllä käy välillä mielessä, että pitäisikö äärimmilleen rasitettu vanhusvarteni siirtää jonnekin parempiin olosuhteisiin. Suurin este toteutukselle on vaan kysymys minne? Lapista pidän aivan ahdistukseen asti, etelämaiden helteistä pidän rajallisessa määrin. Tasalämpöä ei taida olla tarjolla nykyään missään. Pohjoisessa on vaan liian kylmä tai sataa vettä ja etelässä liian kuuma tai etelässäkin kuuluu nykyisin satelevan toisinaan lunta. Oli se vaan Al Core oikeassa muinoin esittämän ilmastolausuntonsa kanssa, vaan ei kukaan uskonut.

Oli se ennen helppoa, jos halusi etelään, otettiin pikkukassiin mukaan aurinkolasit, uimahousut ja parit kalsarit. Nyt pitäisi eteläänkin ottaa hiihtokamppeet ja sukset mukaan. Ei kyllä jaksa tuohon ryhtyä! Luulen, että keskityn katsomaan välillä ikkunasta ulos ja suurimman osan aikaa telkkarista tulevia uusintoja. 

Te, jotka uskaltaudutte ulos, pukekaa kevyet kevätvaatteet toppavaatteiden alle, jos keli sattuu vaikka hetkessä muuttumaan on nopea tempaista lämpövaatteet kainaloon! Älkää liukastuko, sillä terveyskeskukseen on vaikea saada aikoja!

Kevättä ilmassa ja maassa

Nyt sitä on ihmislapselle tarjolla sitten kevättä rintaan! Se on hieno juttu, kun viimeisten kuukausien ajan siellä on ollut useinmiten kipuja. No niihin on onneksi auttanut nitrosumute. Jospa nyt päästäisiin kaikki nauttimaan oikeista kevään merkeistä ja muutamien viikkojen päästä keväästä.

No onhan ne merkit välillä hieman ikäviä, mutta se mitä niiden jälkeen on odotettavissa, ovatkin sitten hienoja. Ikäviin merkkeihin kuuluvat mm. ne kuuluisat tippuvat räystäät. Ne vesitipat ylhäältä osuvat aina ensin silmälaseihin, sitten kasvoihin ja päälakeen. Toiset osuvat merkit ovat ensin liukkaat kävelytiet ja hetken kuluttua loska ja vesi. Niillä saattaa olla vaikutuksensa luiden terveyteen, lihasten mustelmiin ja vähintäänkin märkiin kenkiin. Se ei ihminen pääse aivan aina ilman vaivaa ja tuskaa nauttimaan auringonpaisteesta ja kävelyretkistä kuivilla kaduilla. 

Kevätpukeutuminen onkin sitten oma juttunsa. Yöllä pakkasta ja päivällä lämmintä. Mitä laittaisi päälle ulos lähtiessään? Jo Hamlet kysyi muinoin, ollako vai eikö olla, arvelen hänen tarkoittaneen takkia kevätsäässä, toppatakki vai ohuempi? Joka tapauksessa voi olla varma näinä aikoina, takki on väärä. Joko palelet tai hikoilet! Entä kengät, liukuesteillä vai ilman? Eipä sillä väliä, sillä valitset kuitenkin väärin. Varjoissa liukasta ja avoimella paikalla sepeliä ja lätäköissä piilee syvempi kuoppa, joka asettaa nilkoille omat haasteensa.

Kyllä ei ole ihmislapsen aina hyvä olla kevään kynnyksellä, saati sitten hauraalla vanhuksella! Tarkkana saa olla kaiken aikaa. On pidettävä sidetarpeet ja särkypillerit kotona ulottuvilla sekä nauttia ulkona kevätkeleistä.

Nauttikaa kuitenkin auringosta, lämpenevistä keleistä ja keväthangista siellä, missä niitä on! Niin, ja olkaa varovaisia liukkailla!

PS. Pitäkää ulkona korvanne auki, sillä kohta alkaa lintujen kevätviserrykset! Ne kuuluvat jopa yli pahemman tinnituksenkin.

Laitan tähän jo kesäkuvan tiiseriksi (=kiusaksi).