Mihin on luonto kadonnut?

Mikä ihmeen juttu tämä nyt on? Tänä kesänä on luonto kadonnut ainakin meidän mökkipihalta ja sen tuntumasta. Sitä kun on meikävanhus maaseudun kasvattina ollut kovasti kiinnostunut erityisesti eläimistä, niin nyt ei auta palava kiinnostuskaan. Kadonneet ovat linnut ja monet muutkin tai sitten luonnon hallitsija on vaihtanut ne kaikki pikkumuurahaisiin, sillä niitä kyllä riittää pihalaattojen alla.

Luettelo kesän linnuista on varsin helppo tehdä. Alkukesästä lähtien on pihalla pyörinyt yksinäinen västäräkki, kesäkuussa vesiväylässä uiskeneteli telkkäpari, naapurin isossa männyssä pesineet variksetkaan eivät ole juuri lennelleet tontilla, heinäkuussa kaislikon reunaan ilmestyi sillkkiuikku poikasensa kanssa. Siinäpä linnut paljolti ovatkin. 

Erikoisuuten mainittakoon haikara, joka leijaili rantakaislakasan päälle lepäämään hetkeksi. Hän oli lienee lapsentoimitusmatkalla ja palaamassa kohti tukikohtaansa. Ajoin sen kuitenkin malttamattomuuttani lentoon melko pian, kun valokuva piti saada. Harmitti! Aiemmin kaislikon päällä kaarrellut kalasääskikään ei ole kertaakaan sattunut silmääni tänä kesänä. Haukat ovat loistaneet poissaolollaan. Härkälintujen korvia kiusaavat sulosoinnut eivät ole osuneet korviin kertaakaan. 

Perhosia ei ole juurikaan näkynyt lukuunottamatta mahdollista yhtä sitruunaperhosta. Tunnistus on kuitenkin epävarma, sillä en ole päässyt tiittävän lähelle häntä tunnistamista varten. Aiemmin perhosia on ollut kohtalaisen paljonkin. Sama on tilanne kovakuoriaisten ja niiden toukkien suhteen, ovat kyllä periaatteeessa yäk. Mahdottoman pulleat ja usien karvaiset toukat eivät ole minun mielieläimistöä.

Perinteiset hyönteisetkin ovat kadonneet. Pari tukkimiehentäitä olen nähnyt, mutta siinäpä ne olivatkin. Tai no, näinhän pari päivää sitten kaksi kolmen millimetrin mittaista mustankiiltävää koppiaista. Pelkään pahoin, että ne olivat tiedustelijoita tutkimassa vieressä olevan omenapuun sadon kypsymistä. Kerrankin olisi omenoita tulossa ja ilman näkyviä vaurioita tai ötököitä, mutta mitenköhän noitten tiedustelijoiden toiminta vaikuttaa tulevaan satoon? 

Missä ovat oravat? Olen tykännyt kesäisin eniten oravista, joiden leikkiä ja touhuja on ollut mukavaa seurata. Kesäkuun alussa näimme yhden. mutta siinäpä se olikin. Oravakuvausta odottava kamerakin on saanut levätä pääosin rauhassa oven vierushyllyllä. 

Tein aikoinaan pihapolut betonilaatoista ja niiden alle on pesiytyneet ne runsaat määrät pieniä muurahaisia. Olisikohan ne korvanneet muut luonnonotukset ja ötökät? Tosin heinäkuussa saimme nauttia mäntypistäisen toukista, joita olikin sitten joka puolella. No en kyllä tykännyt, yäk!

Mutta jotenkin erikoista tämä luonnon toiminta on ollut! Ötököistä ei ole niin väliä, mutta linnut ja oravat olisivat mukavia! 

Aurinkoista loppukesää kaikille ja erityisesti luonnonystäville, toivottavasti te olette nähneet paljon luontoa! 

Haikaraherra tai -rouva

Viime kesäinen kurre kuvassa

 

Yrittääkö luonto häätää meidät?

Viime vuosina on luonto iskenyt arkioloomme ikävällä tavalla. Ja sitä tapahtuu ympäri Suomen ja eläimellisellä tavalla. Luonnonsuojelijat ja monen eri sävyn vihreät eivät halua noteerata ongelmia, joita tilanteista meille tavallisille ihmiseläjille aiheutuu.

Olen jossain törmännyt perusteeseen, että me ihmiset olemme se laji, joka on valloittanut eläimiltä elintilan ja saamme siis kärsiä tekosistaan. Mutta kait sitä meilläkin on joku oikeus taapertaa tällä planeetalla. Ja jos vaikka rajataan aluetta hieman, niin mikseivät nuo tilojensa takaisinvaltaajat mene vaikka Siperian laajoille salomaille? Kyllä siellä riittää maita ja mantuja pelata vaikka keskenään.

Pitäisikö tähän hieman selittää? No varmaankin! Taidan rajata selitykseni tässä yhetydessä kuitenkin pelkkiin eläimiin, koska niistä minulla aavistuksen verran enemmän käsitystä kuin kasveista ja muista maailman pöpöistä.

Merimetso
Onko laitaa, että yksi härski siivekäs saa vallata saaria ja luotoja? Sitten ne paskovat sieltä kaiken kasvillisuuden kuoliaaksi. Viime vuosina tuo ongelma on koskettanut pääasiallisesti lounais-Suomen saaristoa. Nyt on kuitenkin tehty pitkästä aikaa havainnot myös Savossa, Savonlinnan lähettyvillä. En tykkää, että tulevat meidän mökin lähelle tappamaan saaria ja suoltamaan valkoista kakkaa!

Valkoposkihanhet
Ja entäs nämä puistoihin paskojat? Kun yrität kauniina kesäpäivänä, tai rumempanakin, taapertaa Helsingin kauniissa puistoissa, niin etusormen paksuisia jöötejä on käytävät ja puistikko täynnä ja kaakattajat pyörivät jaloissa. Onko siinä hygieniaa ja nautintoja tarjolla? Ei ole kuin korkeintaan paisteina, jos lupa vaan olisi.

Sudet
Sudet esiintyivät ennen ainoastaan kirjoissa ja telkkarissa. Nyt niitä pyörii pitkin metsiä asuinalueitten lähistöllä saati lammastarhoissa. Kyllä ei ole kiva tuommoinen koirannäköinen eläin, joka yrittää syödä jopa pieniä ihmisiä. Yrittää ulkonäöllään harhauttaa viattomia ihmisiä ja sitten syövät.

Karhut
Karhut lisääntyvät lähes "räjähdysmäisesti" pitkin maakuntia. Savonlinnan alueellekin myönnettiin tänä syksynä kaatolupa 20 karhulle. Karhut käyvät röyhkeästi penkomassa jäteastioita ja hätyyttelemässä viattomia kulkijoita. Marjastaminen ja sienestäminen ovat muuttuneet extreme lajeiksi. Asiantuntijat neuvovat kulkemaan metsissä lehmänkello kaulassa. En usko tuohon, koska silloinhan se nalle vasta tietääkin, että tuolla kulkee ruokaa. Kyllä ei ole karhunpurema takapuolessa terveellistä.

Hirvet
Autoilijat saavat varoa syyskiihkossaan poukoilevia hirviä. Ainoastaan teiden varsille rakennetut hirviaidat suojaavat määrätyillä alueilla hirvikolareilta.Kyllä olen monta kertaa nähnyt hirvet aidan takana pälyilemässä tielle. Onneksi eivät ole päässeet autojen sekaan. Monta hirvikolaria olen eläissäni nähnyt, mutta onnekseni itse välttynyt sellaiselta. Jälki nimittäin pruukaa olla aika pahaa.

Liito-orava
Ja miten käy uuden moottoritien rakentamisen milloin missäkin? On nähty oravan papanan liitelevän suunnitellulla tieuralla. Elukasta itsestään ei ole havaintoa, mutta pikku papana riittää kaatamaan koko hankeen. Kyllä taas käy yksilön etu väärässä paikassa ryhmäedun edelle. Tietä ei siis rakenneta yhden kikkareen takia.

Saimaannorppa
Meni meikävanhuksellakin verkot hävitykseen, kun pulleronorppa saattaa uida niitä päin ja sotkeutua silmukoihin. Ja juuri kun olin saanut selville, että meidänkin rannasta saa siikaa verkolla pilvin pimein. Lempikalani siika saa siis uida pulleron takia rauhassa ja minä syön HK:n nakkeja ja lihon itsekin pulleroksi. Tosin ensilihomiseni tapahtui jo kymmeniä vuosia sitten, kun ei ollut siikaa saatavilla. Vaikka onhan tuommoinen uiva koirannäköinen pullero aika hellyttävä ilmestys, mutta sittenkin vertailussa siika vai pullero, se häviää.

Tuossa edellä tulivat luetelluksi nyt ne elukat, joiden suhteen itse koen ahdistuksen tuntoja. Ja kun minunkin luontoihmisenä pitäisi ymmärtää ja suvaita, mutta kun ei meikävanhuskaan kaikkeen taivu. Tämä sekavärivihreitten suojelubuumi alkaa ylittää hyväksyttävyyden rajat. Ja siinä sivussa EU sotkeutuu asioihin, joista eivät ymmärrä mitään.

Ihminen, joka ei ole koskaan itse törmännyt em. otuksiin ja niiden aiheuttamiin ongelmiin, ei ehkä voi ymmärtää yo. angstiani. Siinä saattaa toteutua sama kuin autoilulle sääntöjä sorvaavissa virkamiehissä, joilla ei ole koskaan edes ollut ajokorttia.

Jos mihinkään muuhun ei apua tule, niin häätäkää edes hanhet puistoista hittoon!

(Voi jukran pujut, kun pääsin päästelemään höyryä! Onkohan minusta tulossa vanha kärttyinen ukko?)

Nappasin autonikkunasta kuvan muuttomatkalla olevista joutsenista. Tässä vasta ensimmäisiä pikkuryhmiä,

Lähde luontoon - kotona!

On jälleen se aika vuodesta, jolloin luonto on herännyt kukoistukseensa. Suomen Luonnonsuojeluliitto ja WWF ovat järjestäneet myös meille sohvaperunoille tilaisuuden seurata  eläinten elämää. Liitot ovat asentaneet luontokameroita eri eläinten pesien luo.

Saimaan norpan osalta minäkin myöhästyin täysin. Olen jo monen vuoden ajan tarkkaillut norpan elämää WWF:n kameran kuvasta. Tänä vuonna norppakiven seuraaminen päättyi jo kuitenkin toukokuun lopulla. Sen verran seurannasta voi mainita, että kivellä ei nähty kuvausjaksolla kovinkaan paljon elämää. Kuvauksen loppuaikana kivi jo jäikin veden alle veden noustessa Saimaassa melkoista vauhtia.

Sääksen pesää seurataan kameralla osoitteessa https://luontolive.wwf.fi/kalasaaski/ . Pesä sijaitsee Saimaan Haukivedellä. Aika usein sääksi kalastaa mökkikaislikkomme läheisyydessä. Lintu on leveine siipinen uljas otus leijaillessaan kaislikon yläpuolella. Kamera seuraa pesää heinäkuun loppuun saakka.

Liito-oravaa voi seurata osoitteessa https://www.sll.fi/mita-me-teemme/metsat/liito-orava/ . Kamera sijaitsee Oulujärven pohjoispuolella Paltamon alueella. Nopealiikkeisen elämää on toki hieman hankala seurata, sillä pesäpöntöllä ei välttämättä näy kovinkaan paljon liikettä. Toinen kamera,
WWF:n kamera kuvaa liito-oravaa osoitteessa https://luontolive.wwf.fi/liito-orava/ .

Maakotkan pesällä tapahtuu hieman enemmän. Pesän tapahtumia ja hienoa maisemaa voi katsella osoitteessa https://www.sll.fi/mita-me-teemme/metsat/maakotka/ . Tällä hetkellä poikanen nukkuu aika paljon, mutta unet keskeytyvät aina aika ajoin emon tuodessa ruokaa.

Metsäpeuraa voi seurata osoitteessa https://luontolive.wwf.fi/metsapeura/ .

Mikäli olet kiinnostunut luonnosta, uhanalaisista eläimistämme ja työstä, jota eri luonnonsuojeluyhteisöt tekevät, niin käy lukemassa aiheesta lisää seuraavilta sivuilta:

- Suomen Luonnonsuojeluliitto     https://www.sll.fi/
- WWF eli Maailman Luonnon Säätiö     https://wwf.fi/

Vaikka luonnon seuraaminen onnistuu kotisohvaltakin, älä unohda itsekin käydä ulkona luonnossa kuntoilemassa, tutkimassa ja oppimassa! Siinä paranee niin fyysinen kuin henkinenkin kunto!