/>/> VANHUS STADISSA: joulukuuta 2020

keskiviikko 30. joulukuuta 2020

Vuosi 2021 - mitä odotettavissa?

Jos vastaan itse ensiksi yhteen oleellisimpaan kohtaan, niin toivon heti oppivani kirjoittamaan vuosiluvun oikein. Siis viimeinen numero on jatkossa 1 eikä 0. Usein olen saanut vuosiluvun oikein jo lähes maaliskuun loppuun mennessä. Harjoittelen nyt: 2021, 2021, 2020, eikun 2021! Siinähän se alkaa vähitellen sujumaan. 

Olen aina pyrkinyt välttämään poliittisia ja puolueisiin kohdistuvia kannanottoja. Niin pyrin tässäkin puremaan hampaita ja hiki otsalla kihoten pidättelemään. Jossain kohtaa saatan poiketa hieman periaatteistani. 

Mitään maata mullistavia, laajempia ennusteita en voi esittää, sillä minua on kielletty paljastamasta tietojani! Olen pahoillani, jos en voi siis yllättää! Itseäni koskevat ennusteeni eivät juurikaan yllätä ketään, etenkään heitä, jotka tuntevat minut hieman paremmin. Sorry! Ei vanha koira, eikä edes ukko, opi uusia temppuja!

Kansainvälinen ennuste

USA opettelee uuteen, yhteistyökykyisempään toimintaan maailmalla neljän vuoden kaaoksen jälkeen. Tuo ei ole edes ennuste vaan tosiasia. Trumppi häärii julkisuudessa villiten ja kiihottaen kannattajiaan. Brexitin vaikutukset hämmentävät Britanniassa ja myös EU:ssa. Katumus päätöksestä valtaa Britanniassa vähitellen alaa. Irtaantuuko jokin alue ja hakee liittymistä EU:iin? Kiinan talous alkaa elpyä. Lähi-idässä kuohuu edelleen. Pako Afrikasta Eurooppaan kiihtyy entisestään.

Suomen tilanne

Nykyisen hallituksen toiminta keskittyy vielä alkuvuonna koronataisteluun. Vuoden alkupuoliskolla tullaan kokemaan ennennäkemätön konkurssiaalto pienyritysten kohdalla. Pahiten se koskettaa ravintola- ja matkailualaa. Suomen taloudellista kehitystä estää edelleen hallituksen yhä enemmän vasemmalle kääntyvä politiikka. Valtion velkaantuminen ei tule valitettavasti pysähtymään. Suuryritysten siirtyminen ulkomaalaisten käsiin jatkuu. Tyytymättömyys hallitukseen tulee lisääntymään.

Terveysala

Koronan tukahduttaminen maailmalla sekä kotimaassa kestää vielä ainakin vuoden. Terveydenhuollossa työskentelevät ovat edelleen lujilla. Rokotuksilla saadaan hidastettua taudin lisääntymistä, mutta piittaamattomuus suojatoimiin jarruttaa taudin taltuttamista. Viruksen uusia, agressiivisia muunnoksia saadaan kokea vielä vuoden aikana. Pandemian uuden nousun estäminen edellyttää tiukkoja ohjeita, määräyksiä ja rajoituksia kansalle. Korona rajoittaa vielä monen vuoden ajan ulkomaanmatkailua. Sote-toiminnasta kiistellään edelleen, eikä siihen tule vieläkään kunnollista ratkaisua.

Stadin vanhuksen vuosi 2021

Henkilökohtaisiin hankkeisiini kuuluvat edelleen ukulelen soittoharjoitukset naapureiden kiusaksi, paineet kirjoittaa hölmöjä juttuja, sukututkimuksen jatkaminen vanhoja käsialoja tulkiten, kunnon ylläpitäminen vastahankaisella asenteella ja mieluisa mökkeily. Sosiaalisen kanssakäymisen rajoitteet, matkustusrajoitukset sekä henkilökohtainen saamattomuus tukahduttavat vahvasti elämää. Aika kuluu enimmäkseen koronaa pakoillen kävelypoluilla ja kotona sohvalla. Tavoitteena on kirjoittaa kirja julkaistavaksi (Ei onnistu! kirj.huom.) sekä oman elämän muistoja talteen (Tuolla muistillako muka? kirj.huom.). Osallistuminen Enterin opastustoimintaan ei toteudu ainakaan alkuvuoden aikana. 

Yhteenveto

Koronan hämmentäessä maailmaa, ei tilanne tule mahdottomasti parantumaan juuri millään rintamalla. Suurimpia muutoksia ja odotuksia kohdistuu USAan ja Brexitiin. Kotimaan kohtaloon tulee vaikuttamaan hallituksen suhtautuminen yritystoimintaan ja valtion lisävelkaantumisen torjuntaan. Omalla kohdalla mikään ei juuri muutu, vaan sama laiskuus ja saamattomuus vaikuttavat entistäkin painokkaampina.

Toivottavasti ihmiset malttavat uskoa ja totella koronan pysäyttämiseen liittyviä ohjeita niiden aiheuttamista hankaluuksista huolimatta.

Kaikesta huolimatta jokaiselle Hyvää ja Tervettä Vuotta 2021!

Photo by Isabella and Louisa Fischer on Unsplash   

PS. Ei ole ongelmatilannetta, jossa eivät halaukset ja kuuma kaakao helpottaisi oloa!


tiistai 29. joulukuuta 2020

Miten meni vuoden 2020 ennusteeni?

Vuosi 2020 alkaa olla pulkassa, niinkuin ennen nuoruudessani oli tapana ilmaista. Kirjoitin 2019 joulukuussa omat arvioni tuolloin tulossa olevasta vuodesta. Aika fakiiri olisi pitänyt olla, jos aikoi tietää mitä oli tulossa! Ja huh, mitä me saimmekaan niskaamme!

Seuraavassa tuo tuolloisen ennusteen teksti punaisella kursiivilla. Väliin olen laittanut omat kommenttini toteutuneesta mustalla tekstillä, jossa värikin jo kuvastaa asiain toteutunutta luonnetta - synkkyyttä.

2020
Mitä sitten on odotettavissa?

Yksityisellä tasolla uskon, että kunto kohentuu, kirjoittamisen himo jatkuu, ukulelea en opi vieläkään soittamaan, kaikki lehteni luen edelleen iPadilla, telkkaria katson jatkuvasti, olen aina koukussa hyviin tv-sarjoihin, toistasataa lukematonta kirjaa iPadilla jäävät edelleen lukematta, pyöräilen Citypyörällä, käyn Enterissä opastamassa ainakin vähän, kävelen jatkuvasti jalkani kipeiksi (niihin ei kuntoilu tunnu auttavan), jne. 

Kunto ei juuri kohentunut, mutta säilyi onneksi liki entisellä tasolla. Siihen auttoivat Nordic Health Ruskeasuolla ja puusavotta mökillä. Kirjoittamisen himo säilyi, ei tuottanut tulosta. Ukulelea opin soittamaan hieman, mutta soitin lepäsi yli puoli vuotta saamattomuuteni alttarilla. Lukemiset ja tv menivät juuri ennustetulla tavalla (lähes ainoat toteutuneet). Pyöräily jäi vähemmälle. Suurin harmi oli Enterin opastusten pysähtyminen. Itse en opastanut tammi-helmikuuta lukuunottamatta ollenkaan. Syynä oli koronan vaikutus myös Enterin toimintaan. 

Yleisesti varmaan tulee uusia tv-sarjoja, samat elokuvat näytetään sadannen kerran, vanhat Tuntemattomat näytetään taas joulukuussa, jonnekin avataan uusi taidemuseo, Enterin opastuksissa kävijöiden määrä lisääntyy, uusia kännyköitä tulee, it-laitteiden päivitykset menevät pieleen, talous kiristyy, Nokian kurssi vaihtelee, valtiot uhittelevat toisilleen, jossain siirrellään joukkoja rajoille, yksi rakentelee ohjuksia lisää, muuan sähläri twiittailee entistä enemmän, yksi ostelee maailmalta yrityksiä, Tesla jyrää kaikki vanhat pörinäautot ja muut sähköparistoautot, jne.
En jaksa luetella enää, koska samanlaista se tulee olemaan kuin ennenkin. Toivon vaan, että tekemisissä olisi hieman enemmän järkeä kuin menneenä vuonna! Ihmiset saisivat oppia suvaitsevaisemmiksi ja oppia myös elämään toistensa kanssa! Ja vallasta uhittelut jätettäisiin sikseen, oli sitten kysymys valtioiden tai kansallisesta puolueiden välisestä toiminnasta! Oltaisiin vaan ystävällisiä ja auttavaisia kaikille! Ja muistettaisiin hymyillä! Ja kiittää! Ja sanoa, ole hyvä!

Tv:n ohjelmien kertaaminen sen kun lisääntyi. Nyt saatiin katsoa toistoja entisten kolmen sijaan ainakin viisi kertaa. Tuntematon sotilas tuli telkkarista, mutta uudenpana versiona. Enterin opastukset siirtyivät alkuvuonna verkkoon etäopastuksiksi ja opastuspisteet suljettiin, kunnes kesän jälkeen osa avattiin koronarajoitteisin toimin tehostettuna. Opastusten määrä väheni pakosti tarpeen kasvaessa suunnattomasti. Enterin nettisivujen (https://entersenior-fi.directo.fi/) ohjeet ja vinkit nousivat arvoon arvaamattomaan. 

Maaliskuussa voimalla iskenyt korona sotki pörssien toiminnan, osakkeiden arvot sekä lähes kaikki kansalliset ja valtiolliset toiminnot kaikkialla maailmalla. Ainoana säilyi ja kiihtyi yhden valtionpäämiehen twiittailu maailman yhteistyötä sotkemassa. Tesla kehittyi edelleen ja siirryin itsekin sähköautoilijaksi. Seurauksena oli kallis hankinta, mutta edulliset käyttökustannukset ja tulevaisuuden auto jo nyt kotona. Ihmisten yhteiselo katkesi kuin kananlento koronarajoitusten myötä. Nyt kuitenkin huomattiin toisten kanssaihmisten merkitys omalle elämiselle. Saattoipa jopa suvaitsevaisuus hieman lisääntyä.

Pitäisikö antaa jotain suurten linjojen ennustuksia? Brexit, Trump, Syyria, pörssikurssit, polttoaineiden hinnat, muuttoliike, Hongkong, luonnonmullistukset, Mars-lento, työehdot, eläkkeiden nousu ovat aiheita, joista tuskin mihinkään voidaan olla vuoden kuluttua tyytyväisiä. En uskalla edes yrittää lausua noista mitään. Olkoot, sittenhän se nähdään! Toivoisi vaan, että noidenkin osalta vuosi olisi parempi kuin 2019.

Oli hyvä, etten lausunut noista mitään yksityiskohtaisempaa. Kaikki nuo aiheet pyörivät koko vuoden keskusteluissa. Ehkä on syytä kuitenkin mainita se, että USA:n kansalaiset järjestivät omalta sekä maailman kannalta suurimman uhkan pois pelikentiltä, Trumpin. Tuo hieno asia toteutuu tammikuussa 2021, mutta jäänee elämään omaa elämäänsä ja yrittänee nostaa päätään vielä jossain vaiheessa.

Tuon ukulele-homman kanssa on paljon epävarmuutta ilmassa, sillä ilmoittauduin parin kuukauden soittokurssille. Toisaalta ennakkotapausten valossa, tuskin minä sielläkään opin mitään, sormet vaan kipeytyvät. Minusta piti aikoinaan tulla Toots Thielemans, Menuhin tai Svend Asmussen, Benny Goodman, Louis Amstrong, Vili Vesterinen, Stan Getz tai Arthur Rubinstein, mutta ei tullut. En vaan oppinut, sillä kaikki instrumentit ovat töpösormilleni liian vaikeita. Sormeni ovat luodut rassaamaan mopedia ja heittelemään kiviä kotijokeen (ja naapurin ikkunoihin). Tosin sain nuorena selkääni - sekä mopolla rälläämisestä että kivityksistä. Askartelupuuhissa minulle herkimmät sopivat työkalut ovat kirves, vasara ja puukkosaha. Pienemmät vehkeet eivät vaan pysy käsissäni.  

Ukulelekurssi keskeytyi, mutta soitto alkoi sujua tuossa huhtikuun tietämissä, kunnes piti lähteä koronaa pakoon mökille. Siellä soitin jäikin nurkkaan. Sormet todellakin kipeytyivät ja kovettuivat harjoitellessa. Sitten loppuvuotta kohden kaikki taito katosikin. Pitäisi, vahva paino sanalla pitäisi, taas aloittaa ukulele-harjoitukset!

Ja näistä ennustuksista vielä hieman! Tämä uunituore Suomen nuorhallitus tekee suomalaisten elämän mielenkiintoiseksi. Unohtuuko talouden merkitys sosiaalietuuksien kustannuksella? Kunhan eivät vaan jakaisi kaikkia valtion varoja sosiaalitarkoituksiin ja unohda mistä niitä varoja jatkossa kaivellaan. Pohjattomia pusseja ei ole kuin saduissa! Ja kuka töpösormi maksaa viulut, jos ei yritysmaailman toimintaedellytyksiä huomioida riittävästi? Toivottavasti tämä uudenpolven hallitus miettii ensisijaisesti Suomen etua eikä pelkästään puolueittensa etua. Minua kyllä vähän pelottaa - Suomen tulevaisuus ja ukulele-tunnit!

Nuorhallitus keskittyikin alkuvuonna sitten pelkästään koronan torjumiseen. Siitä voisi ehkä antaa lievästi kohtuullisen arvosanan, vaikka melkoisesti tehtiin torjuntavirheitäkin ja ne tuntuvat jatkuvan edelleenkin. Kontrollit rajoilla ei tunnu toimivan vieläkään. Valmistautuminen pandemian uuteen heräämiseen unohtui kokonaan. Koronatoimissa työnnettiin suomalaisia narulla, kun olisi pitänyt määrätä tiukasti. 

Koko kööriltä unohtui yhtenä isona asiana talouden kehittäminen ja suunnitelmien rakentaminen tulevaisuutta varten. Rahaa jaettiin ilman kontrollia ja työllisyydessä painopiste oli ikäihmisten "pakkotyöllistämisessä", samalla kun nuorison työttömyys lisääntyy. Lisäksi, kun nuorten lisääntynyt väkivallan torjuminen vaatisi uudenlaista ohjausta, ei siihen ole kohdistettu eväitä. 

Omakohtaisesti on vallinnut melkoinen pelko taudin tarttumisesta, pään kestämisestä, jaksamisesta, voimien hiipumisesta ja ylipäätään terveyden säilymisestä. Tällä hetkellä kuitenkin näyttää, ellei mitään yllättävää tapahdu, niin säilyin hengissä tästä vuodesta ilman suurempia kolhuja. Ja se on oikeastaan hyvä näin! Jaksakaa tekin, uskotaan yhdessä rokotusten voimaan, kunhan niitä saadaan!

Photo by Immo Wegmann on Unsplash

 

keskiviikko 23. joulukuuta 2020

Korvatunturi valmistautuu jouluun 2020

Vuoden tärkein päivä on tulossa ja edessä poikkeustilanne. Miten tästä taas selvitään? Pukki nuolaisi sormeaan ja käänsi sylissään olevan paksun kirjan sivua. Pukki oli asettunut työkammarissaan nojatuoliin takan ääreen tutkimaan ohjekirjaa "Joulunvietto pandemia-aikana". Kirja oli jouduttu kaivamaan esiin kammion kirjahyllystä muutaman kerran viimeksi kuluneiden vuosisatojen aikana. Taloustonttu Nipa Nummero, jonka toimialaan kuului myös Korvatunturin ohjeistusten ylläpito, oli jo päivittänyt vuoden 2020 koronan vaatimat lisätoimet.

Poikkeukselliset olot olivat koskettaneet myös Korvatunturia keväästä lähtien. Joulupukki oli ollut toipumassa edellisen joulun vilskeestä lomamajallaan, kun uutinen uudesta viruksesta oli saavuttanut tarkkailukeskuksen Korvatunturilla. Koska pandemioihin oli törmätty ennenkin, käynnistyivät turvatoimet välittömästi. Sairastupa kaivoi omat ohjekirjansa esiin ja käynnisti valmistautumistoimet pandemian varalta. Pukinpajalle perustettiin kriisiryhmä seuraamaan tilanteen kehitystä ja valmistelemaan toimia, mikäli virus saapuisi Suomeen ja Korvatunturille.

Ohjeiston ensimmäinen kohta oli henkilökunnan turvaaminen. Asia kosketti Korvatunturilta poisolevaa henkilöstöä, ajankohdasta johtuen itse Joulupukkia ja ympärivuotista työtään kentällä hoitavia tarkkailijatonttuja. Kohderyhmille laitettiin välittömästi viestit tilanteesta. Kake Valpas, tarkkailijatonttujen esimies, oli kaivanut käsikirjasta esiin tonttuja koskevat ohjeet. Hän oli antanut määräykset, joiden pohjalta Korvatunturin väki oli selviytynyt myös sata vuotta aiemmin raivonneesta epidemiasta. Ohjeiston pääsääntöön oli kirjattu 3 kertaa hygienia, hygienia ja hygienia. Niinpä Kake lähetti kuljetusreen viemään kaikille tarkkailijatontuille ohjeet, desinfiointiaineita ja hengityssuojaimia. Poistumisrajoituksia ei tarvinnut määrätä, sillä eiväthän tontut poistuneet Korvatunturilta muuten kuin Pukin ohjeistamana.

Mutta jo ennen Kaken käynnistämiä toimia, olivat rekiporot matkalla kohti Pukin lomamajaa noutaakseen Joulupukin turvaan ja johtamaan toimintaa Korvatunturille. Käskyjä olikin sadellut Pukin saavuttua paikalle. Vanhimmilla tontuilla toimet olivat takaraivossa aiemmilta vuosisadoilta, mutta nuoremmat eivät meinanneet päästä juonesta kiinni. Esiintyi jopa hieman vastahankaisuutta joitakin toimia kohtaan. Jatkuva käsienpesu, välimatkat ja hengityssuojaimet meinasivat välillä unohtua. Pukki ei ole aikojen saatossa monestikaan joutunut korottamaan ääntään. No ei niin käynyt nytkään, sillä Isossa tuvassa järjestetyn tiedotustilaisuuden anti, järkyttävinä kuvina edellisten pandemioiden uhreista ja kauhistuttavina tilastoina, sai viestin perille vastahankaisimmillekin.

Pukki oli kammiossaan päässyt kirjan kohtaan 28. Lahjojen jakomatka. Koska useimmilla alueilla oli rajoitettu ihmisten välisiä kontakteja, oli sekin otettava huomioon. Pukki teki päätöksen, että suoraa kontaktia on tänä vuonna vältettävä ja lahjojen jako järjestettävä uudella tavalla. Nyt tulisivat viime vuonna pajalla valmistetut droonikopterit tarpeeseen lahjojen jakamisessa. Tarvetta lähikontakteihin ei pääsisi syntymään. Rekitontturyhmät saisivat hoitaa lahjojen perille toimittamisen drooneilla. Porot ja reki vaan parkkiin talon yläpuolelle ja drooni lennättämään lahjasäkki perille. Mukaan laitettaisiin Pukin henkilökohtainen viesti jokaiselle lapselle. 

Joulupukki itse hoitaisi kontaktointia lapsiin etäyhteyksin. Maailman tieto-ohjelmaihmiset olivat tehneet tähän aikaan sopivat, hienot ohjelmat, joilla pystyi lähestymään yhdellä kertaa useampia tai sitten vaan yksittäistä ihmistä. Aattoiltana käynnistettäisiin yhteydenpitoa varten lukemattomissa kodeissa älykännykät, tablettilaitteet, läppärit ja pöytätietokoneet sekä joissan kodeissa jopa älytelevisioissa yhteysohjelmat. Niissä avattaisiin Skype, Whatsapp, Facetime tai mikä tahansa yhteydenpito-ohjelma. Koska Pukki oli tietoinen valtioiden määräämistä rajoitteista, oli hänessä aiheuttanut huolta yksinäisten ihmisten ja erossa jouluaan viettävien perheiden tilanne. Oli kehitetty onneksi myös ryhmäyhteyksiin sopivia ohjelmia, jolloin monilla eri paikkakunnilla jouluaan viettävät perheet pystyvät pitämään yhteyttä toisiinsa. Silloin tarvittaisiin Zoom, Teams ja vaikka Skype.

Pukki kampeutui ylös nojatuolistaan, laittoi kirjan työpöydälleen ja siirtyi kammion pesuhuoneeseen pesemään huolella kätensä hyräillen samalla käsienpesulaulua. Kuivattuaan kätensä, Pukki nappasi kammion oven vierellä olevasta rasiasta puhtaan hengityssuojan kasvoilleen ja astui Isoon tupaan. Korvatunturin väki oli jo valmiina tuvassa mutustellen herkullisia piparkakkuja ja höyryävät glögimukit edessään. 

”Ja kaikki on varmaan kunnossa kuten aina! Pajoilla aherrus rauhoittuu nyt hetkeksi, lahjat on pakattu ja reet lastattu. Rekitontut ottavat nyt ohjakset käsiinsä toimittaakseen lahjat perille maailman kilteille lapsille.” Pukki aloitti. ”Onko tietoyhteydet maailmalle kunnossa?”

”Homma hoidossa! Laitteet on viritetty ja kaikki ohjelmat ladattu. Kun vaan hetki lyö, voi Pukki saapua tietokeskukseen ja polkaistaan bitit maailmalle,” vastasi IT-tonttu Henkka Bittinen innoissaan, ”Laitetaan kuso kunnolla kulkemaan!” Henkka oli laitteita opiskellessaan kuullut jossain välissä tosi viestimiesten keskustelevan kuson kulkemisesta ja etsinyt selityksen tuolle sanalle. Viestien kulustahan siinä kusossa ja kusottelussa oli ollut kysymys. Pukki hieman kohotti tuuheita kulmiaan sanan kuso kohdalla, mutta ajatteli kysyvänsää tuosta Henkalta myöhemmin.

”Tämä onkin erikoista aikaa ja täytyy vaan toivoa, että saadaan viettää seuraava joulu ensi vuonna taas normaalilla tavalla. Eipä tässä sen kummempia, kun hommat ovat hoidossa! Kiitos kaikille koko tästä erikoisesta vuodesta ja toimista koronan torjumisessa. Erityiset ja mojovan suuret kiitokset Pukinpajan hoitajatonttu Neulaselle ja hänen tiimilleen terveystilanteen ylläpitämisestä ja testitoiminnan tehokkaasta läpiviemisestä. Muistakaa kaikki edelleen ohjeet koronan torjumisesta sekä muistakaa erityisellä lämmöllä yksin jouluaan viettäviä ihmisiä ja pysykää kaikki edelleen terveinä.

HYVÄÄ JA TURVALLISTA JOULUA KAIKILLE!” päätti Joulukki puheensa. Stadin Vanhus on täysin samaa mieltä Pukin kanssa.



sunnuntai 20. joulukuuta 2020

Joulu on jo nurkan takana ja valmistautua pitäisi!

Huomenna voi olla jo myöhäistä alkaa kiltiksi, nostaa pakastekinkku sulamaan, käynnistää mittava joulusiivous ja moni muukin jouluun valmistautumisasia!

Pitäisiköhän sitä kuitenkin alkaa valmistautumaan? Omakohtaisesti tuo kiltteysjuttu on jo menetettyä kauraa, joka lienee nykyväitteiden mukaan terveellisimpiä viljojamme - siis kaura, ei kiltteys, joka on muuten hyvä asia aina. 

Kinkun hankintakin on vielä suorittamatta. Entisiin aikoihin verrattuna ei enää puhuta 10 kilon kinkusta, vaan ollaan jo siinä muutaman kilon tasossa. Siinäkin on kuulemma vihreän aatteen mukaan lihaa liikaa. Mutta onko edes olemassa härkiskinkkua? Ei possusta tehtyä ainakaan! En kyllä söisi keinokinkkua, vaan sen on oltava oikeaa sikaa! Lapsuudenkodissa oli kerran kalkkuna jouluna, ja se jäi yleisäänestyksessä viimeiseksi kerraksi. Kinkun ylenmääräisessä ahmimisessa on sekin riemu, että vatsantoiminta menee sekaisin moneksi viikoksi. Tulee elämään uutta jännitystä ja Samarinia kuluu. Mutta mitäpä sitä ei tekisi perinteen vuoksi!

Kinkun paistaminen antaa puuhaa moneksi tunniksi ja jopa vuorokausiksi. Pakastekinkun sulattaminen jääkaapissa vie, koosta riippuen, aikaa 2-5 vuorokautta. Nyt on siis enää ainoa mahdollisuus etsiä 3-4 päivän pakastekinkku. Muuten saattaa jäädä uunissa raa'aksi. Ja kaikkihan muistavat, että paistomittarin lämpötilan on oltava jossain 77-84 asteen välillä, jotta kinkkua voisi kehua kypsäksi. Alempi luku antaa mehevän, hieman punakan lihan ja isompi luku antaa murean, läpikypsän kinkun. Itse olen aina ajellut n. 78 asteella. Sinappien ja korppujauhojen kanssa en ole koskaan malttanut enää tuhrata, kun paistos on valmis. Se menee jo kikkailuksi, jos kuorruttaakin pitäisi. Laittaa vaan syödessä sinappia päälle ja ottaa vaikka lusikallisen korppujauhoa lisukkeeksi. Jossain kirjoitettiin, että korppujauhon tilalla voisi käyttää piparkakkumurskaa. Mutta kukin paistelee tavallaan ja intonsa mukaan!

Paistoimme aikoinaan elämäni ensimmäisen kinkun uuden kotimme uunissa. Ennen paiston alkua piti kuitenkin käväistä läheisessä Raken myymälässä ostamassa puukkosaha, kun kinkku ei ilman lyhentämistä mahtunut uuniin. Paisto jatkui yön yli, paistajien vetäessä sikeitä makuukamarissa. Mutta aamuyöstä kello 3-4 välillä tuli herätys herkkäkorvaiselle. Uuninluukun raosta lirisi kaunis rasvavirta keittiön muovimattolattialle. Oli näet tuohon aikaan kinkuissa kunnolla rasvaa ja uunipellissä matalat reunat. Kinkku paistui lopulta makoisaksi, vaikka yösiivous haittasikin hieman prosessia. Lopputuloksena oli myös Oulunkylän luistinrataakin liukkaampi keittiön lattia vuosiksi eteenpäin, eikä tarvinnut edes jäädyttää eikä huoltaa. Luistelu sujui kaikenlaisilla jalkineilla ja sukilla.

No entäs sitten nuo joulusiivoukset! Tähän seikkaan liittyen meitä on nyt siunattu helpotuksella. Ei ole tänä jouluna pelkoa vieraista, jotka arvostelisivat siisteyden tasoa. Paitsi naisväellehän siivous on jotenkin sisäänrakennettu toimi. Onko se sitten geeneissä, koulusta vai lapsuusajan lähipiireistä imetty "tauti"? Joulupuhdasta pitää olla ja joululle tuoksua! Tuo kaikki riehuminen joulun nimissä, vaikka jatkuvasti muutenkin nuohotaan paikkoja. Näin miesnäkökulmasta katsoen, voihan telkkaria katsoa ilman ylenmääräisiä siivouksiakin. Ei se siivoaminen paranna tv-ohjelmien laatua tai helpota katsomista. Tuota viimeistä asiaa auttaa mikrokuituliina, jolla putsataan silmälasien linssit. Se auttaa ja on järkevintä mikrokuituliinan hyödyntämistä. Ja jos joulun tuoksua kaivataan, laittaa yhden kynttilän palamaan keskelle pöytää. Ja jos kaipaa tehostusta, laittaa tuoksukynttilän. Kyllä se joulu voi tuoksua laventelillekin!

Pitääkö kuusi olla? Jos tykkää ylettömästi neulasista, jotka säilyvät pitkin kotia seuraavaan jouluunkin asti, niin eihän se huono ajatus ole. Kannattaa hankkia kuusi, joka on riittävän suuri. Silloin sen kantaminen loppiaisena tai tammikuun lopussa on erityisesti kerrostaloasukkaalle kivaa puuhaa tarjoava tehtävä. Oksat tarttuilevat kaikkeen mahdolliseen ja kuuluu kiva ropina loppuneulasten varistessa joka puolelle. Heitä kuusi alas parvekkeelta, niin parveke ja talon piha on kivasti päällystetty ruskeanvihreillä neulasilla pitkälle kesään. Kanna rappukäytävän kautta ulos, niin on kivaa puuhaa moneksi päiväksi imuroidessa rappukäytävää siistiksi. Saattaapa siinä muutama neulanen eksyä naapurin postiluukkuunkin. Kunhan teet hävitystyön kummalla tahansa tavalla, on kuusesi ihailtavissa taloyhtiön jätehuoneen oven vierellä vielä pääsiäisenäkin. Poikkeuksen edellä kerrottuun muodostavat nykyaikaiset muovikuuset, jotka ovat jo uskottavan näköisiä ja monivuotisia eikä vaadi kastelua.

Jouluruokien hankintaan on siis keskityttävä lähipäivinä. Ei jaksa alkaa turaamaan kahden hengen joululaatikoiden kanssa, kun vielä kummallakin on niissä omat, eri suosikkinsa. Luottaa vaan Saarioisten tai muiden ulkopuolisten äitien osaamiseen. Ainahan niitä voi tuunata, jos tuntuu, että jotain makua puuttuu. Ja sitten olisi ne kaikki muut, rosollit, sillisalaatit, graavikalat, karjalanpaistit, sienisalaatit, juustot, jne. Ei taida jaksaa! Jos tekee muutaman kinkkuvoileivän, niin hyvä tulee ja maistuu joululle. Ja saa syödä yölläkin!

Yrittäkää jaksaa joulunvalmisteluissa ja pysykää kohtuudessa! Joulu tulee kyllä ensi vuonnakin. Tärkeintä on, että yritetään silloinkin olla kaikki mukana joulunvietossa!

Leppoisaa jouluun valmistautumista kaikille! Eikä riehuta!

Photo by Tim Gouw on Unsplash


 

maanantai 14. joulukuuta 2020

Elämä on yhtä väistelyä

Harrastin nuorena laskettelua ja olin tuolloin äärettömän innostunut pujotteluradalla keppien väistelystä. Minulla oli onni saada oppia parilta opiskelukaveriltani, joilla oli alppihiihdon opettajan pätevyys. Ja kyllähän sitä sitten opiskeltiinkin, ensisijaisesti laskettelua ja joskus, kun muistettiin, myös yliopistojuttuja. Ekat kiinnosti, tokat ei!

 



Photo by Curt Nichols on Unsplash
 

Muistan kerran tunturilla lasketellessa kaatuneeni niin, että sukset pyörivät hihnojen varassa kiinni nilkoissani kiitäessäni mullin mallin alas jyrkkää rinnettä. Selän takana ne hakkasivat välillä päähäni ja milloin mihinkin. Tuona päivänä oli melkoinen pakkanen ja vaatetta oli kunnolla päällä. Rinteen alla nousin hieman pöllämystyneenä jaloilleni. Totesin raajojen jokseenkin toimivan ja suksienkin olevan kunnossa. Mitäpä siinä kuin uutta usvaa putkeen ja ankkurihissillä ylös mäkeen. Ankkurihissi oli tuohon aikaan yleinen. Siinä laitettiin ankkurin muotoinen kapula takapuolen taakse ja sitten seisottiin, kunnes yläasemalla irroittauduttiin ankkurista, joka jatkoi matkaansa vaijerin mukana takaisin alas.

Minullapa ei ankkuri lipsahtanutkaan entiseen malliin irti takapuolesta, vaan se oli ikäänkuin liimautunut housuun. Lähtihän se toki pienellä nykäisyllä irti. Tilannetta tarkastellessani ja syytä etsiessäni, havaitsin housujen takamuksen olevan halki vaakasuunnassa, siis eri suunnassa kuin luontainen takaposkien halkeamasuunta on. Edellisenä päivänä teroitettujen laskettelusuksien teräsreuna oli viiltänyt housuihin ja samalla takapuoleeni uuden vaon. Vaikutti siltä, että verta vuotava takapuoleni oli jäätynyt ankkuriin kiinni. Koska verentulo oli jo lakannut matkalla ylös ja päivä oli vasta aluillaan, päätin jatkaa laskettelua. Kävin rinteen alla palvelukeskuksessa hakemassa pitkän pätkän laastaria ja sitten porhalsin takaisin mäkeen.

Tulikin tuosta mieleen lukemattomat laskettelureissut ympäri Suomen pohjoista ja vähän Ruotsissakin. Tätä kirjoitellessa putkahti sähköpostiin Sanna Walleniuksen postaus Iso-Syötteen visiitistä. Laitan sen tähän liitteeksi, niin voitte henkiä höpötysteni lomassa hieman tuntureiden lumoa.

https://walleni.us/iso-syote-tulipalon-jalkeen-talta-nayttaa-uusi-putiikkihotelli/

***********

Tämän päivän pujottelua saa jokainen harrastaa sitten väistellessään ihmisiä. Sitä joutuu tekemään kaduilla, kujilla ja lenkkipoluilla. Ikäväksemme on maailman vallannut tauti, jonka takia on vältettävä lähikontakteja ja ilmassa pöllyäviä näkymättömiä ”hengityshaituvia”.

Reilu vuosi sitten elettiin normaalisti nauttien maailmasta ja sen tarjoamista riemuista. Nyt joudumme väistelemään kaikkea ja kaikkia. Osa meistä noudattaa ohjeita ja osa ei. Toivottavasti loputkin oppivat uskomaan ohjeiden olevan tarpeellisia tässä tilanteessa!

Olin keväällä päättänyt etten kirjoita korona-aiheesta, mutta nyt oli pakko sivuta sitä muutamalla lauseella. 

**********

Jouluun ei ole enää kuin kymmenkunta päivää. Ihmisistä osa viettää jouluaan kotonaan ja osa lähtee matkalle pohjoisen laskettelukeskuksiin. Lapissa on lunta ja hienot ulkoilumaastot. Toivottavasti mahdollisimman moni pääsee nauttimaan talven riemuista ja hiihtämään Lapissa tai muualla. Ja tietenkin kaikki säilyisivät terveinä joulumatkallaan!

Ja vaikka ette matkustaisikaan, käykää lenkillä, voimistelkaa ja venytelkää! Niistä on monenlaista hyötyä kunnon ja terveyden ylläpitämiseksi!

**********

Ja sitten pieni markkinointiosio!

Kirjoittaa tuhersin viime jouluksi pienen kirjasen Joulupukin pajan ja tonttujen elämästä. Kirjasessa on 6 jouluaiheista novellia. Teosta on saatavilla e-kirjakaupoista painettuna (89 sivua) ja e-kirjana. Laitan tähän liitteeksi Elisa Kirjan osoitteen, josta sitä voi ostaa ja ladata kohtuulliseen hintaan. Sitä on toki saatavissa myös muista nettikirjakaupoista.

https://kirja.elisa.fi/ekirja/no-jopas-sattui-korvatunturilla

En pane pahakseni vaikka moni kävisi ostamassa sen! Saisin tuotoilla sitten hankittua itselleni vaikka joulutortun ja kupin kahvia. Tuossapa vielä kuva kirjasen kannesta.