Matkustaminen sohvalta

Olette varmaan jo vähän kyllästyneet minun sekalaisiin vanhusjuttuihini, niinpä päätin ehdottaa teille toisenlaista, moninverroin laadukkaampaa luettavaa.

Nuoresta iästään huolimatta jo neljännesvuosisadan lehtialan ammattilaisena toiminut Sanna Wallenius on kirjoittanut jo 6 vuoden ajan omaa, laadukkaasti toteutettua matkablogia. Sannan blogi on saanut palkintojakin eli tasokasta tekstiä on tarjolla. Sannan varsinaisena leipätyönään kirjoittamia tekstejä on meistä varmaan jokainen lukenut Apu-lehdestä, Me Naisista, Eevasta ja ties mistä.

Sannan matkablogi Walleni.us (napauta tästä päästäksesi blogiin) pitää sisällään laadukkaita kertomuksia hänen perheensä kanssa, eri kokoonpanoilla, tekemistään matkoista Suomessa ja ulkomailla. Kirjoitukset sisältävät hienoja valokuvia, paljon tietoa kohteista, vinkkejä matkustamiseen ja suosituksia paikoista.

Ellet ole itse tai läheistesi kanssa vielä päättänyt tämän kesän kotimaan retkikohteita, löydät Sannan tuoreimmista postauksista loistavia kohteita Länsi-Suomesta. Selatkaahan Walleni.us-blogin arkistoa ja katsokaa mitä maailmalla on tarjottavanaan niin nuoremmille kuin seniorimatkustavaisillekin!

Ja ajatelkaa, että minä pohjoisen poika (Oulussa syntynyt), joka jatkuvasti vannon Savonlinnan ja Itä-Suomen nimiin, ehdotan teille Länsi-Suomen matkailua. Luotan kuitenkin, että tulette vielä itäpuolelle Suomea ja Savonlinnaankin, kunhan tutustutte ensin Sannan kehumiin kohteisiin.

Tsemppiä matkailuun joko fyysisesti tai sohvalla maaten!

PS. Älkää kuitenkaan luulko, että vältytte minun vanhuskirjoituksiltakaan tulevaisuudessa, niitäkin kyllä tulee. Meinasin tällä kertaa vaan hieman ”ratsastaa” Sannan, ammattilaisen tekstitarjonnalla.

Pieni välipostaus blogistani

Meinasin viime talvena siirtää blogini Wordpressiin, mutta kun havaitsin sen maksulliseksi alustaksi, päätin jatkaa Bloggerissa. Bloggerin ongelmana on vaan se, että se on jäykkä. Esimerkiksi kuvien liittäminen iPadilta on ollut hankalaa ellei jopa mahdotonta. Siksi monet postaukseni ovat sisältäneet pelkkää tekstiä. Nyt tuo ongelma lienee korjattu. Sitä todistaa kuva tämän postaukseni lopussa.

Tuo edellä kirjoittamani ei ollut kuitenkaan tämän postaukseni perusajatus, vaan se oli blogini teema. Kun aloin perustamaan blogia Wordpressiin, kysyttiin blogini teemaa. Onko se matkailua, elämäntapaa, harrastuksia tai jotain muuta hienoa vastaavaa? No kun ei ole, niin en osannut vastata.

Vaihtoehdoissa ei ollut kirjoittamisangstin purkamista, sekalaisia juttuja tai pään sisältä tulevia vuodatuksia. Arvaatte, etten osannut laittaa ruksia mihinkään aiheruutuun. Päätin siis jatkaa Bloggerissa sekalaisia vuodatuksiani. Harmi, sillä Wordpressissä olisi mahdollista muokata blogia  paljon monipuolisemmaksi ja näyttävämmäksi.

Sekalaisen vuodatuksen kirjoittaminen blogiin on minulla kuin puheripuli. Välillä sitä tulee ja välillä ei. Toisinaan putkahtaa mieleen jokin aihe, josta irtoaa kirjoitettavaa. Joskus ei löydy eikä synny mitään. Välillä kirjoittaminen on kuin pingispallon tunkeminen puutarhaletkuun. Ei mene ja jos menee, pallo särkyy. Siis jutusta tulee pelkkää huttua (nykysanonta, ehkä?).

No näillä kuitenkin mennään. Te sitkeät sissit, jotka viitsitte lukea vuodatuksiani, lämmin kiitos teille! Yritän jatkossakin tuottaa postauksia, joissa olisi edes jotain mielenkiintoista.

PS. Näinä päivinä se saattaa alkaa! Talvi nimittäin. Kannattaa vaihtaa autoon talvirenkaat mitä pikimmin ja katsella villahousut esille. Kun aamulla silmät avatessa maa on valkoinen, on em. jutuille tarvetta. Mukavaa talven odotusta!

Olen kirjoittanut reiästä käsivarressani. Tässä nähtävissä syntipukit. 

Enpäs meinannut huomata itsekään!

Enpäs huomannutkaan kehua itseäni, mutta nyt korjaan tuon asian. Nimittäin tämä blogipostaukseni (on muuten hieno ulkomailla väännetty termi tuo!) on järjestysnumeroltaan 505.

Maaginen 500. postaus oli ”Mikä se tökkii senioria liikenteessä?”.

Raja ei olisi voinut osua tärkeämmän asian yhteyteen. Tuo postaus liittyi toukokuussa vietetyn Invalidiliiton ”Helppo liikkua”-viikon esteettömyysteemaan. Sydämellinen kiitos Invalidiliitolle tästä! En ymmärtänyt itsekään kuinka tuon tärkeän aiheen yhteydessä saavutin myös itse blogillani yhden merkittävän rajapyykin.

Blogini, nyt jo reilut 500 postausta, on sisältänyt 4,5 vuoden aikana kirjoituksia asiasta ja asian vierestä. Välillä jutut ovat olleet melko sekavia vuodatuksia ja toisinaan niissä on osuttu jopa johonkin naulan kantaan.

Jatkossa lupaan olla yhtä säännöllisen epäsäännöllinen julkaisuaikojen suhteen sekä entisenlainen, sekava tekstieni sisällön osalta.

Kiitos teille kaikille, jotka olette malttaneet/viitsineet/vahingossa lukea vuodatuksiani! Sydämellinen kiitos myös juttujani kommentoineille! Laittakaa joskus lisää kommentteja! Niitä on mukava lukea ja kiemurrella tuskassa, kun en tiedä, miten vastaisin niihin fiksusti.

Aurinkoa kaikille kesäänne!

PS. Pitäkää silmällä lähitulevaisuudessa, mitä ”No jopas sattui!” tarkoittaa!