Muistoja matkoilta

Ihmisen kuuluu näköjään muistella menneitä, kun mittariin napsahtelee rutkasti vuosia. Niinpä päätin kirjata tänne muutaman erikoisemman tapauksen retkiltäni. Voi olla, että olen kertonut ne jo aiemminkin, mutta vanhenemisteeman mukaisesti asioita kuuluukin toistaa. Tai ei kuulu, mutta ne vaan toistuvat, uudelleen ja uudelleen. Aktiivityövuodet menivät lomien osalta työnsyrjässä, mutta lopulta terveystilanteen pakottamana tuli aikaa rästilomille.

Hedelmiä ostamassa Kreikassa

Olimme 2004 ajelemassa Kreikan Peloponnesoksen niemimaalla rannikolta vuoristomaisemiin tutustumaan, kun havaitsimme keskellä isojen appelsiinilehtojen aluetta tienreunassa kaksi vanhempaa miestä kauppaamassa appelsiineja. Heillä oli vierellään isohko kasa muovikasseihin kerättyjä hedelmiä. Taatusti tuoreitten hedelmien himossa pysähdyimme kyselemään hintoja. Koska meitä oli neljä henkilöä matkalla, totesimme muutaman appelsiinin riittävän. Koska meillä ei ollut yhteistä kieltä appelsiinimiesten kanssa, aloitimme käsillä puhumisen. 

Näytin neljää sormea ja toinen miehistä näytti kahta sormea. Kumpikaan meistä ei ymmärtänyt, mitä toinen tarkoitti. Otin lompakosta pienen setelin ja tarjosin sitä. Mies otti setelin ja ojensi minulle kaksi täpötäyttä appelsiinikassia. Arvioisin siinä olleen liki kymmenen kiloa hedelmiä. Pyöritin päätäni ja annoin toisen kassin takaisin, mutta hän ei suostunut ottamaan sitä takaisin. Koska havaitsin, ettei synny ratkaisua, kiersin kassit mukanani auton toiselle puolelle ja istuin kuskinpukille, ojensin toisen kassin matkaseuralleni, laskin toisen kassin auton viereen tielle ja lähdin ajamaan paikalta suhteellisen vauhdikkaasti. Näin peruutuspeilistä, että miehet olivat huomanneet tekoseni ja huitoivat peräämme. Ajoin eteenpäin. Olivat muuten himskatin maukkaita appelsiineja, mutta liika olisi ollut liikaa!

Banaanikaupoilla Tahitilla

Olimme 2007 kiertoajelubussilla kiertämässä rantaa myötäilevää tietä helteisen kuumalla Tahitin saarella. Bussin ilmastointilaitteessa oli ainoastaan täysillä- ja kiinni-asennot. Toisella asennolla porukkaa paleli ja toisella joka paikka hikosi. Niinpä pyysimme bussinkuljettajalta taukoa. Hän pysäytti pienen huoltoaseman eteen. Pihalla oli hedelmiä telineessä, josta taitoin meille tertusta pari banaania. Menin niiden kanssa sisälle maksamaan. Kassa oli ihmeissään, otti kuitenkin pienen maksun, mutta sitten viittasi minut mukaansa ulos. Siellä hän otti ison banaanitertun telineestä ja nosti sen syliini. Jos olette nähnyt kokonaisia banaaniterttuja, tiedätte, että siinä on aika monta banaania. 

Eipä siinä minun auttanut muu kuin nousta bussiin terttu sylissäni. Sen jälkeen jaoin banaanit koko täydelle bussilastille matkailijoita. Koska meiltä puuttui yhteinen kieli useimpien kanssa, niin he varmaan pitivät minua jonain todellisena hyväntekijänä ja poikkeuksellisen reiluna miehenä. Tuskin monikaan tiesi minun tehneen taas kieltä ja tapoja osaamattomana sähläostoksia. Mutta hyviä olivat banaanitkin.

Autoilua Ródoksella

Olimme vuosikymmeniä sitten viettämässä sukulaisemme syntymäpäiviä Ródoksella. Kelit olivat suorastaan mahdottoman kuumat. Koska olimme muutamassa päivässä sahanneet jo kaupungin nähtävyydet, päätimme lähteä tutustumaan Lindoksen valkoiseen kylään. Mutta hieno oli paikka joka tapauksessa. 

Menomatka sujui mainiosti hienoja maisemia ihaillessa. Perillä Lindoksessa istuimme rantahiekalla, joka oli polttavan kuuma, astelimme kohti mäellä sijaitsevia hienona hohtavia valkoisia rakennuksia. Jouduimme kuitenkin palaamaan polttavan kuumuuden takia etsimään varjoa, juomavettä ja jäätelöä viilentääksemme oloamme. 

Päätimme palata Ródoksen hotelliimme ilmastointilaitteiden hönkimään viileyteen. Matka meni hienosti, auton ikkunat oli pakko pitää auki ja välillä ajella luu (=kyynärpää) ulkona viileyttä etsien. Auto oli tietenkin se vuokraamon halvin ja pienin, jossa ei tietenkään vielä ollut ilmastointilaitetta. Matkalla saavutettu nautinto selvisi vasta hotellilla, kun käsivarttani alkoi kihelmöidä. Käsivarsi hohti syvän punaisena ja suorastaan huusi viilentäviä aineita. Vesi auttoi hetken, kunnes oli etsiydyttävä lähimmän apoteekin voidehyllylle. Jo olin harmistunut, kipeä, tuskissani ja oppinut jotain aurinkomaasta!

Se on vaan matkailu kun avartaa ja tuottaa välillä tuskaakin. Mutta, jos pystytte ja jaksatte, niin reppu selkään ja sutena reissuun! Vaikka reissussa rähjääntyy, niin on se välillä mukavaakin!

Täältä pääsee ulkomaille! PS. Kysyvät kyllä lippuja

Appelsiiniostoksilla Kreikassa - Buying some oranges in Greece

Ei ole hedelmien ostaminen aina helppoa! Palautui mieleeni eräskin kerta, jossa ympäristön olosuhteet ja paikallisten kauppaehtojen huono tunteminen aiheuttivat lieviä ongelmia, mutta positiivisen lopputuloksen.

Tapaus sattui 2004 Kreikan Peloponnesoksella jossain Argosin ja Nemean välillä. Olimme neljän hengen joukko matkalla vuokra-autolla tutkailemaan kreikkalaisia vuoristomaisemia. Mainittakoon, että olin kunnon suomalaisen lomailijan tavoin pukeutunut shortseihin ja t-paitaan, joka ei tässä kerrottuna, eikä silloin koettunakaan ollut paras asu toukokuiseen vuoristoilmaan. Rannikon hellettä lähentelevät asteet olivat harhauttaneet meikäseniorin tekemään totaalisen epäonnistuneen asuvalinnan. Eikä palelevaa kroppaani sen kummemmin, kuin murenevaa henkistä kanttianikaan helpottaneet vuoristokaupungin toppatakeissaan kulkevien paikallisten katseetkaan.

No appelsiinilehtojen keskellä pistivät silmään siellä täällä tien varressa lautapöydiltään appelsiineja myyvät vanhukset. Jossain kohden päätimme yhteistuumin, että ostamme muutaman appelsiinin matkaevääksi. Niinpä polkaisin erään myyntipisteen lähetessä jarrua ja ohjasin auton kahden vanhan miehen laatikoiden vierelle pölyisen peltotien risteykseen. Valikoiduin ryhmämme hedelmähankinnasta vastaavaksi eli neuvottelemaan neljän appelsiinin ostosta. Jo ennakkoarviona epäilin hankintatoimen muodostuvan jokseenkin haasteelliseksi.

Koska oletin, ettei savonkieli hiljaa tai kovvoo ole oikea kielivalinta, päätin kokeilla Britanniassa laajemmin puhuttua murretta, johon taitoon minua oli epätoivoisesti yritetty kouluaikoina vihkiä. Osoittautui kuitenkin ettei sekään valinta osunut oikeaan. Kauppakumppanit ilmaisivat ääntämyksellään olevansa umpipaikallisia, joten jouduin siirtymään pantomiimiosastolle. Ilmaisin käsimerkein halukkuuteni ostaa neljä appelsiinia ja kaivoin samalla viiden euron setelin taskustani näytille. Vanhoista miehistä vähemmän vanha ymmärsi toiveeni ja kaappasi käteensä neljä täpötäyttä ostoskassillista appelsiineja ja vanhempi osoitti seteliäni. Niskanikamiani säästelemättä pyörittelin päätäni puolelta toiselle ja sopertelin kotikielelläni sanaa neljä samalla osoittaen yksittäisiä appelsiineja. Osoittelin autossa odottavia matkakumppaneitani ja pantomiimasin ettei tarjottu määrä ja tarpeemme kohtaa. Viestini ei kuitenkaan saavuttanut myyntihenkilöiden ymmärrystä. Päätin, että osoitan yhtä pussia ja tarjoan seteliä. Se osoittautui hedelmällisemmäksi toimeksi. 

Vanhempi vanhus otti vitoseni. Nuorempi vanhus laski pari pussia käsistään ja ojensi minulle kaksi pussia. Päätin, etten jatka enää neuvotteluja pidemmälle, koska tuntuu ettei kaupalliset tavoitteemme näyttäneet kohtaavan toisiaan. Vanhempi vanhus alkoi kaivella vaihtokolikoita taskustaan. Otin ripeästi kassit käsiini ja siirryin pikaisesti askeltaen autoon kuljettajan paikalle, ojensin apukuskille toisen pussin ja laskin varovasti toisen pussin auton viereen tielle. Käynnistin auton ripeällä ranteen käännöllä ja kaasutin rivakasti pois kauppapaikalta. Peilistä näin, että myyntihenkilöt heiluttivat kiivaasti käsiään etäisyytemme kasvaessa. En piitannut enää heidän vilkutuksestaan.

Söimme loppulomamme eli 5 päivää runsaasti appelsiineja. En usko, että alkuperäiset 4 kassia, yhteensä reilut 20 kiloa appelsiineja olisi sen kummemmin parantanut loppulomamme ravintotasapainoon. Kyllä 5 kiloakin oli varsin riittävä määrä! Kotiin palattuamme pidinkin noin vuoden appelsiinipaaston.

Muistakaa syödä hedelmiä, sillä ne edistävät terveyttä!

Greece, Peloponnesos

Vuoristomaisemaa Kreikka, Peloponnesos

Painotan, että kuva ei ole hotellihuoneestamme (toiveista huolimatta)

Näitä ei opetettu meidän koulussa!