Kyllä on vanhuksen, eli hienosti ilmaisten seniorin, vaikea löytää vaivoilleen tutkimus- ja hoitopaikkaa. Ja jos kaipaa vieläpä asuinpaikkaa loppumatkansa ajaksi, niin ei ole helppoa sekään. Jos ei majaa löydy, ei se ketään yllätä. Vielä enemmän yllättää, jos löytääkin sen paikan, mutta pankkitilillä ei ole Eurojackpotin päävoittoa, joka ei puolestaan yllätä ollenkaan. Ei olisi siis perusseniorilla varaa semmoiseen majoitukseen. Ei siihen riitä omat pienet rahat, eikä sovi sukulaisiakaan rasittaa. Jokainen tarvii omiin vaivoihinsa omat varansa.
Katselin tuossa aamusella Korkeasaari-ohjelmaa, josta keksin ongelmaan ratkaisun. Ohjelmassa tutkittiin ilveksen terveystilannetta äärimmäisellä huolellisuudella. Näkemäni seurauksena tulin tulokseen, että haen itselleni häkkihoitopaikkaa Korkeasaaresta.
Sekä nykyisen että edellisten hallitusten tavoitteena on ollut unohtaa seniorikansalaiset ja puristaa terveydenhoito- ja hoivapaikkojen kulut minimiin. Hallituksilla lienee jäänyt tutkimatta väestötilastoista kansan ikärakenne, joten voitaneen luokitella seniorit harvinaisiksi otuksiksi.
Katsoessani Korkeasaaren eläinten leppoisaa elämää ja hyvää hoitoa, en keksinyt itselleni parempaa loppumatkan asuinpaikkaa. Etuna olisi oma tarkkaan rajattu, turvallinen, lajityypillinen asuinpaikka, päivittäinen ruokahuolto, jatkuva huolellinen hoito, pätevä lääkitys ja asialle omistautunut, pätevä henkilöstö.
Kyllä mahtaa olla lopputulevaisuuteni onnellinen! Ainoa harmi on se, että sukulaiset eivät pääse käymään luonani ilmaiseksi, enkä itse pääse halutessani kaupungille käymään. Mutta rikollisuuden lisääntyminen kaupungilla ja huumeiden leviäminen ei kyllä houkuttele enää menemään sinnekään, joten tuo puute on mitätön!
Laulussakin sanotaan niin oivallisesti, että "Huomenna mennään Korkeasaareen, Korkeasaareen..." Kyllä on sanoittaja ollut tuossa edellä aikaansa!
