Lämpöteknistä tuskaa tarjolla

Se on taas ilmoja pidellyt! Käsi ylös, jonka mielestä viime aikoina on ollut liian kuumaa! Reiska, käsi alas, sinulta ja muilta pakastevarastolla työskenteleviltä ei kysytty!

Jos asut taloyhtiössä, jossa on tehty kaikki mahdolliset säädöt, kuten patteriventtiilien ja ilmanvaihtokanavien, niin on se vaan hieno asia. Paitsi jos asut yläkerroksen päätyhuoneistossa, jota aurinko lämmittää aamunousustaan iltalaskemiseen. Lämpöpinnat ovat 4 lämmintä pintaa (etu, pääty, taka ja katto), jotka varastoivat betoniin päivän kaikki lämpöä tuottavat auringonsäteet. 

Mainitussa tilanteessa on hento ja herkkä vanhus suorastaan liemessä, siis hikiliemessä. Talon päätyasunnon kylpyhuone ja sauna ovat lämmittämättä kylpykunnossa. Onhan se toki säästöä, kun ei tarvitse kiuasta ostosähköllä lämmittää, mutta olisi tuon voinut tehdä toisinkin, vaikkapa vanhanaikaisella tavalla napista kääntämällä. 

Viime viikkojen lämpötilat ovat olleet ns. käänteiset. Siis miten? Jos haluat viilentää ikääntynyttä, ruttuista ihoasi, on parasta mennä ulos, sillä siellä on vain +28 C lämmintä. Sisällä on nimittäin vähintään +30 C. Minusta luonto ei ole tarkoittanut asiaa noin, ainakaan minulle. Se ei herkkä vanhus kestä tämmöistä menoa. 

Olen lukenut monesta aviisista ja kuullut lähipiiriltäni, että nestettä on juotava ja paljon näillä keleillä. No ostin tietenkin Valion mainioita Hedelmätarha-mehuja sekä sokerittomia limsoja, ja pari pulloa Cola-juomia. Vaikutus oli lähes välitön! Housujen vyö alkoi venyä, ja housujen kaulukselle kävi samoin. Hetken olin huolissani tuosta ilmiöstä, kunnes satuin astumaan henkilövaakamme päälle. Hiki ja kuumat kelit oli selvästikin vaikuttaneet vaakaankin. Viisari ylsi uusille lukemille.

Avauduttuani asiasta lähipiirilleni, sain kuulla puhtaan veden, ja tiukan paikan tullen myös kivennäisvesien virvoittavista vaikutuksista. Aina viisaampien neuvoja noudattavana (no, en nyt aina, kun usein tiedän itse paremmin, mutta nyt olin hieman neuvoton, joten taivuin), marssin lähikauppaan ison kassin kera ja ostin paljon vissyä. Joku voisi kysyä, miksen ostanut olutta, mutta kun en pidä oluesta eikä vyötärölinjani sisällä oleva putkistonikaan pidä siitä.

No nyt olen lipittänyt jo melkoisen aikaa vesijohtovettä janoon ja nesteyttämiseen sekä välillä vissyä vyötärön alaisen alueen hapottamiseen. Siinä sivussa olen ajellut polkurattaallani turvapotta päässä kylillä sekä kiertänyt kävellen läheistä lampea (=2,6 km). Vaikutus on ollut merkittävä vyötärönahalleni sekä nahkavyölleni, kokonaiset 2 reikää on palattu nuoruuteen ja nappiakaan ei ole tarvinnut siirtää. Vaaka näyttää lähes samaa, mutta olen vaihtanut rasvan lihakseen. Saattoi olla hyvä vaihtokauppa!

Sivuhuoneessa huutaa pyörillä liikuteltava ilmalämpöpumppu. Suurin apu siitä lienee se, että välillä auki olevista tuuletusikkunoista eivät lentävät pörriäiset uskalla tulla tähän mahdottomaan meteliin. Eli nyt odottelen säädyllisiä syys- ja talvikelejä. En usko, että tulee mahdollisuutta istuttaa taloyhtiön pihaan tai mökille banaani- tai appelsiinipuita vielä aikoihin. 

Jos liikutte nurmikoilla tai metsissä, muistakaa tehdä punkkitarkastus heti kotona. Olen kokenut punkin pureman pari kertaa, en tykännyt! 

Aurinkoa ja sopivaa viilennystä kesäänne!

Siinä se mylly mekkaloi! 

Liikunnan riemua

Arvatkaapa mitä? No ette kyllä arvannut! Olen aloittanut jälleen pyöräilyn. Näin netissä harrastustuttavani Erkin maininnan omista liikuntamääristään ja heräsin. En ole tavannut häntä moneen vuoteen, enkä ollut noteerannut hänen some-viesteissään mainitsemiaan liikuntasuorituksia. Sitten putkahti muutama päivä postaus, jossa hän totesi liikuntamääriensä tänä vuonna vähentyneen, mutta askeleita oli edelleen useita miljoonia ja kilometrejä useita tuhansia alkuvuoden aikana. Olin pudota ylileveälle takapuolelleni. Toki tiesin, että Erkki on armoton liikkuja, mutta nuo määrät olivat yli kaiken ymmärrykseni.

Mitä se sitten teki minulle? Kaivelin siivouskaapista rätin, kastelin sen ja kampeuduin pyöräkellariin. Matkalla hain kellarikomerosta polkupyöränpumpun. Pyörä oli seinällä ja tietenkin lukossa, mutta avaimet kotona jossain pöytälaatikossa. Eikun etsimään avaimia, jotka löytyivätkin yllättävän helposti alle tunnin etsimisen jälkeen. 

Pyörä oli tasaisen pölykerroksen peittämä kolmisen vuotta aiemmin sen koukkuihin ripustettuani. Ja renkaat olivat tietenkin tyhjät. Happi oli päässyt karkaamaan kumeista, kun ei kukaan ollut valvonut laitteen kuntoa. Vaikutti siltä, että polkupyörä ei ole mielissään riippuessaan käyttämättömänä. Tunnin huhkiminen pyörän kimpussa sai sen kuitenkin entiseen loistoonsa. Pölyt poissa ja renkaissa happipitoinen sisältö tekivät laitteen jälleen käyttökelpoiseksi. Toisin kävi käyttäjän kanssa. Olin sananmukaisesti totaalisen puhki huoltotoimien jälkeen. Olin jo unohtanut pumppaamistoimen rankkuuden.

Koska kaikki asiat vaativat huolellista valmistautumista, pohdin minäkin sohvalla television äärellä ja  iPadin sisältöä tutkien liikunnan aloittamista. Pohdintaan meni pari päivää, kunnes päätin aloittaa. Olin eräällä vierailulla sairaalassa nähnyt ikäiseni henkilön, joka oli kaatunut polkupyörällä. Hänen maatessaan yltäpäältä siteissä ja pää paketissa, päätin valita ensimmäiseksi kohteekseni Pasilan Triplan ja siellä pyöräilykypäriä myyvän liikkeen. Matkan tuskaisuus ja paitaani sitoutunut hiki uhkasivat torpata matkan heti kättelyssä, mutta sitkeyteni auttoi kohteeseen pääsemisessä. Apuna oli myös mäkiosuuksien käveleminen pyörää taluttaen.

Kassahenkilö poisti ystävällisesti uudesta kypärästäni hintalaput ja muut tuotetiedot. Asettelin kypärän päähäni ja lippalakin tarakalle ja polkaisin liikenteeseen. Matka kohti kotia sujui pienen liikunnallisen ekstrakiepin kautta samassa hikisen tuskaisessa hengessä. Kylmä suihku ja siirtyminen sohvalle analysoimaan suoritusta, aloitti hitaan palautumiseni ensiretkestä.

Koska liikuntaa on harrastettava säännöllisesti, olikin seuraava suoritukseni jo parin päivän päästä. Onnekseni sain kaksi välipäivää luonnon ystävällisellä myötävaikutuksella sateiden myötä. Mutta seuraavalle reissulleni tuotti haastetta luonnon uusi tuleminen rajujen tuulten muodossa. Polkeminen ei juurikaan edistänyt matkaa ja jopa kova vastatuuli alamäkeen polkiessa, ei auttanut. Olo oli kuin nuorena miehenä joskus öiseen aikaan palatessa kotiin kävellen, kolme askelta eteenpäin ja kaksi taakse hallitsemattomin sivuaskelin.

Olin puhki, kun pääsin kotiin. Tuuliretken jälkeen olen käynyt jo pari kertaa polkemassa. Voin vakuuttaa, että kunto nousee kohisten. No, ei kyllä nouse! Kohina tulee keuhkoista ja hien virtaamisesta. Mutta uskon edelleen asiaan, vaikka joka retkellä usko on koetuksella! Realistina olen varma, että Erkin miljoonat askeleet jäävät minulta saavuttamatta, mutta rispektiä Ekille liikuntaharrastuksesta ja -määristä! Ja lämpimät terveiset!

Suosittelen kaikille liikuntaa oman jaksamisen mukaisia määriä, mutta säännöllisesti. Ja muistakaa, pyöräillessä kypärä päähän ja hansikkaat käteen! 

Ei liikunta ainakaan maisemista jää kiinni!

Pyöräni on varustettu käyttäjän nesteytysjärjestelmällä.

Miten sitä oikein jaksaisi?

 Kun se oikein tökkii ihmistä, on oma hommansa jaksaa taapertaa eteenpäin. Lääketieteellistä apua vaativien vaurioiden korjaaminen, etenkin jos ne tulevat yllättäen ihmisen kriittiseen kohtaan, on melkoinen prosessi. Kun kyseessä on sydämeen liittyvät ongelmat, on tulevaisuuden tavoittaminen ja kehittäminen erityisen vaikeaa. Kuinka jatkaa infarktin jälkeen?

Tavallisia arkielämän vastaavia vaivoja voisivat olla esim. auton moottorin käyntihäiriöt, pakastekaapin yllättävä sulaminen tai vaikkapa paistouunin toimimattomuus. Ne pysäyttävät toiminnan, mutta ovat korjattavissa asiantuntijan toimenpitein kohtalaisen helposti. Mutta ihminen on sen verran kimurantti kokonaisuus, että vaikka korjaustoimet voidaan tehdä, ei kroppa tule välttämättä enää entiseen kuntoonsa. Ei edes siihen kuntoon, jossa se oli hetki ennen vaurioita.

Sairauskohtauksesta palautuminen vaatii lepoa, lääkitystä, liikuntaa, seurantaa ja mahdollisia jatkotoimia. Kun olet onneksesi ehtinyt sairaalaan "korjattavaksi", on kotiutuksen yhteydessä määrätty vino rivi pillereitä, useinmiten aamulla ja illalla otettaviksi. Aiheutuu ongelma, ovatko annokset liian suuria vai liian pieniä? Miten niiden vaikutukset purevat hoitamatta jääviin osiin, joiden pitäisi korjautua lääkkeillä? Aukeaako loput tukokset vai eivät? Onko suurten lääkemäärien hyödyt haittoja suuremmat? Rasvoittuvatko suonet taas lääkkeistä huolimatta vai saako taas jatkaa kymmenet vuodet normaaleilla elintavoilla, kunnes ehkä taas...?

Sanotaan, että pitää levätä, mutta myös liikkua. Liikuntaa pitää lisätä vähitellen tuntojen mukaan, mutta jos tunnot eivät ole myötämielisiä liikunnalle. Kuinka torjut sohvan kutsun? Kun kuitenkin järki ja ohjeet vetävät kävelemään ja matkakin pitenee päivä päivältä, niin mikä on tarpeeksi ja mikä on liikaa? Liikuntaihmiset tietenkin sanovat, että jaksamisen mukaan, mutta kun ei jaksa eikä huvita. Ei pelkkä kävely riitä, pitäisi tehdä jotain muillekin lihaksille kuin jaloille. Milloin voi mennä salille ja mitä siellä saa tehdä? Joitain asioita pitää tehdä, toisia ei saa tehdä missään nimessä. Kuka seuraa, neuvoo, valvoo, ohjaa, opastaa ja mittaa?

Älykello, verenpainemittari ja verensokerimittari muodostavat toipilaan lähimmän ystäväpiirin. Tässä vaiheessa on hyvä, jos takana on tilastotieteen opintoja. Mittaustulosten taulukointi onnistuu silloin melkoisen helposti Excel-taulukoihin. Samoin onnistuu PEF-mittaustulosten taulukointi valmiisiin taulukkopohjiin, joissa hengityskunto saa käyrämuodon. Älykello mittaa kaiken aikaa sykettä, happitasapainoa, askelmääriä, kuljettuja matkoja, kalorikulutusta, kunnoon kehittymistä jne. Tiedot putkahtavat ilmateitse älykännykkään tutkittavaksi. Sinne sovellukseen voi syöttää myös muita tietoja, kuten verenpaineet, verensokerit jne. Lopulta tietoa on niin paljon, että niitä tutkiessa ei tiedä, onko sitä entistä sairaampi vai terveempi?

Kuka osaa kertoa, miksi tähän jouduttiin, vaikka elintavat olivat kohtalaisen hyvässä jamassa? Pyöreävoittoista vartta ei savustettu tupakalla, ei voideltu alkoholijuomilla, "kiusattiin" kevyttuotteilla, ravittiin joskus kevytmakkaroilla ja leikkeleillä. Tapahtuneen olisi ymmärtänyt, jos olisi vuosikymmenet vetänyt kaksin käsin rasvaa ja muita kiellettyjä aineita, mutta kun ei. Kehiin astuu selityksenä useamman ammattilaisen suulla "se on sukuvika, kun suksi ei luista". 

Nyt on vaan etsittävä jostain motivaatiota ns. palautumiseen. On vaan yritettävä hengenahdistusten, pienten puristusten ja väsymyksen keskellä löytää intoa kunnon kehittämiseen. Ongelmana on vaan, ettei oikein jaksa mitään. Telkkarissakin on kaikki pelkkiä uusintoja, mitäpä on sitten saman lenkkireitin kiertäminen päivästä toiseen. Siinä ei paljon innostus räisky! Ainoat uusinnat, mitä viitsii toistaa ovat alkuperäinen Tuntematon Sotilas, Opri ja Kummelit. Kuuntelupuolella toisto sallitaan Erja Lyytiselle, Olavi Virralle, Django Reinhardtille ja Olli Soikkelille, joista osa on hengissä ja osa ei.

Todettakoon, että aion kuitenkin jatkaa Kadonneen Kunnon Metsästystä! 

Pysykää te terveinä ja tarkkailkaa kuntoanne! Ja tehkää jotain sen eteen! Ja heti!

Kuntoilusta asiaa

Joko hermostutte? Nimittäin aion taas kertoa muutamia kuntoiluasioita. Ne, jotka tuntevat minut ulkonäöltä, hymähtävät tässä kohtaa. En nimittäin ole muodoiltani varsinaisesti mikään kuntoilun mannekiini tai esikuva. Ja muotojahan minulta löytyy!

Muotoni ovat pääosin runsaita, pyöreitä ja lyhyitä. Mutta haluan tässä painottaa, että anatomisesti olen samanlainen kuin muutkin ihmiset. Tai olin ainakin nuorena maailmalle lähtiessäni. Matkan varrella olen joutunut luopumaan joistain osistani ja elimistäni eri sairaaloiden leikkaussaleissa, mutta enimmälti olen voinut säilyttää perustoimintakykyni. No tämä näin esipuheena seuraavalle.

Kuljettuani vuosien saatossa enemmän tai vähemmän etsimässä kadonnutta kuntoani, olen huomannut sen jäljellä olevankin hiipuvan hiljakseen. Koska edustan senioriluokkaa kotimaisen mittapuun mukaan, olen havainnut kuntoriehumisen olevan entistä "vaarallisempaa" ja tietenkin myös raskaampaa. Se on tuonut esiin muutamia kuntoiluun ja muuhunkin tekemiseen liittyviä vakavia kysymyksiä:

- kestävätkö jalat, kädet, keskivartalo ja pää eli siis minä kokonaisuutena ja osiltani
- ovatko lihakseni edelleen yhtä joustavat ja notkeat kuin kymmeniä vuosia sitten
- miten mahtavat verisuonet päässä ja kropassa kestää ylenmääräisen ponnistelun
- ehtivätkö paikat palautua riittävästi ennen seuraavaa suorituskertaa?

Nuo edelliset kattavat ne asiat, joita jokaiset kuntoilua harrastavan seniorin on syytä pohtia omissa suorituksissaan. Erityisesti, jos työelämä tai harrastukset työikäisenä eivät sisältäneet säännöllistä fyysistä rasitusta, on paikallaan tehdä senioriharjoittelunsa asiantuntijoiden (esim. fysioterapeutti, kunto-ohjaaja, valmentaja, personal trainer, lääkäri) opastuksella. Samat varoituksen sanat koskevat toki kaikkea raskaampaa tekemistä kotona tai mökillä.

Kerronpa vielä omasta kokemuksestani, kun aloitin kuntosaliharrastuksen eläkkeelle jäätyäni. Pullakahvilla pitkiä työpäiviä ja kevyehköä työtä tehneenä kuvittelin, että salilla isot painot ja laajat liikkeet ovat ne elämää ylläpitävät ja kroppaa kehittävät kuntoilutoimet. Eivät olleet, ei kehittynty kunto! Paikat tulivat kipeiksi, mutta onnekseni vältyin vakavilta vaurioilta. Tai enhän minä tiedä, ovatko polvi-, selkä- ja lantiokivut noiden seurausta? Tulihan sitä mökilläkin riehuttua puunrunkojen ja kivenmurikoiden kanssa.

Sen olen kuitenkin oppinut omista ja eri puolilla tapaamieni ihmisten kokemuksista, että entistä varovaisempi on syytä olla, tekee sitten mitä tahansa! Liikeratojen on oltava pienemmät kuin ennen ja painoja on hillittävä, punteissa ja kropassa! Juoksemaan ei kannata sännätä yltiöpäisesti, jos ei ole juoksua harrastanut ja etenkin, jos kropassa on ylipainoa.

Seniorin kuntoilu on, muutamia ikänsä kuntoilleita lukuunottamatta, enemmän kunnon ylläpitämistä kuin valmentautumista kisoihin, kylän, piirikunnan tai valtakunnan! Eli, jos ei ole pohjaa, ei ole syytä riehua vaan mennä maltilla! Ja tarvittaessa on syytä hakea ammattilaisten opastusta. Käveleminen ja kelien salliessa pyöräily ovat hyviä lajeja, jos ei saleille innostu lähtemään.

Sii iloa kuntoiluun ja liikuntaan! Ei saa jäädä nojatuoliin löhöämään eikä sohvalle makaamaan! (Taitaa kuulostaa hurjalta ja röyhkeältä, kun latelen tuommoisia, mutta tarkoitin nuo ensisijaisesti itselleni! Anteeksi!) Varovasti, varovasti sitten!

Voikaa hyvin ja pysykää terveinä mieleltänne ja kunnoltanne!

Nordic Health-kuntosalilla laitteet seuraavat suorituksen rajoja ja nopeutta

Kadonnutta kuntoa etsimässä

Jo vain oli taas kesän aikana taloyhtiön portaille tehty jotain! Kun niitä nousta raahustaa kolmanteen kerrokseen, niin hengästyttää, koskee polviin ja hiki valuu pitkin seniorikehoa. Ja sitten nämä Helsingin jalkakäytävät? Sama juttu niillä, kun yrität reippaasti edetä, ei matka vaan joudu, hiki helmeilee otsalla ja jalkoihin koskee. Polkupyöräkin on raskaampi polkea kuin ennen. Kyllä on Etelä-Suomen ilmassa kesäisin jotain raskauttavaa!

Mutta minäpä olenkin nyt ottanut itseäni paksusta niskasta kiinni ja kääntynyt aputahon puoleen. Kävin nimittäin viime perjantaina tekemässä taas sopimuksen Nordic Health-kuntosalin kanssa ja saamassa avaimet salille. Ja ensimmäinen kerta punnistelua alkoi heti lauantaina. Ja hiki tuli, mutta hyvällä tavalla.

Salin laitteisiin liittyy vahvasti tietotekniikka ja henkilökohtainen harjoittelun laatu. Jokaiselle kuntoilijalle määritellään laitteisiin omat liikeradat, omat painot, oma tahti ja oma määrä tekemistä. Ja tekniikka seuraa ja arvioi suoritusta. Kuulostaako monimutkaiselta? Ei se ole, sillä ohjaaja määrittelee tietokoneelle sinun henkilökohtaiset suoritusrajat. Ja kun aloitat suorituksen, näytät omaa korttiasi laitteelle ja laite säätyy juuri sinun ohjelmasi mukaan.

Etu kaikesta tuosta on se, että et tee liian suurilla painoilla, liikaa suorituskertoja, väärillä liikeradoilla, etkä ole käyntikerran jälkeen kipeä joka paikasta. Ja ohjelmia viritetään edistymisen mukaan. Olo on suorastaan hyvä aina käynnin jälkeen, mutta tunnet kuitenkin tehneesi jotain kroppasi hyväksi.

Kallistako? Kun aloitat kuntoilun, kuten minäkin, liian kypsällä iällä (olisi pitänyt aloittaa vuosia sitten), niin kunnon kohentaminen ja kropanhuolto ei enää onnistukaan repimällä puntteja ja pinkomalla pitkin metsiä. Sitä ei kestä kenenkään fysiikka. Ja jos on vuosien saatossa kertynyt monen sortin kremppaa, niin silloin on parasta tehdä harjoittelu ohjatusti ja turvallisesti?

Nordic Health on kuntosali Helsingin Ruskeasuolla. Kuukausihinta on 65 Euroa ja käydä saa halunsa mukaan 24/7.  Ja jos jostain syystä kuntosalilla käynti ei miellytä, voi avaimet palauttaa ja sopimus loppuu ilman pitkiä irtisanomisaikoja.

Tuolla hinnalla saa käydä salilla milloin tahansa ympäri vuorokauden, arkisin ja viikonloppuna. Itse kävin salilla mm. viime joulupäivän aamuna sekä uudenvuoden aamuna, eikä ollut ruuhkaa. Olen käynyt salilla viime talven aikana säännöllisesti 2-3 kertaa viikossa. Tuolla käyntimäärällä ei kertakustannuskaan ollut kovin suuri. Tuloksia tuli! Kuntoni viime talven ja kevään jälkeen oli parempi kuin vuosikymmeniin. Nyt vaan kesä mökillä teki kunnolleni hallaa, mutta ensi keväänä aion olla taas (?) kuin nuori orhi laitumella (ainakin joiltain osin)!

Kunnon ylläpitäminen kannattaa aina! Pidä fysiikkasi kunnossa, niin pääkin pysyy kunnossa! Tsemppiä treenisaleille ja luontoon!

Klikkaamalla seuraavia sanoja Nordic Health , näet yhteystiedot. Ota salille yhteyttä, jos asia kiinnostaa ja haluat kysyä lisää harjoittelusta. Ohjaajat salilla ovat maailman mukavimmat ihmiset. Laitteet ovat ympäri maailman myytyjä David-huippulaitteita, joita kehitetään salin yläpuolella toimivassa yrityksessä ja ne valmistetaan Suomessa. Eli kaikki on taattua laatua, ihmiset ja laitteet!

Kuva salin yhdestä laitealueesta

Liikunta ahdistaa -ko?

Se on telkkarikin alkanut painostaa viatonta senioria. Nyt ollaan päästy kesäkelien aiheuttamasta pakkoliikunnasta ja siirrytty rauhaan sisätiloihin. Syksyn säänhaltija oivalsi vapauttaa pihaliikunnan rasituksista. On tullut sadetta, salamointia ja ukkosen jyrinää, jotka antavat loistavan syyn pysytellä sisällä.

Ja sitten juuri, kun pääset rentoutumaan ja asettumaan sohvalle telkkarin eteen, eikö ruutuun putkahda Suurin pudottaja-kilpailun hikiset tuokiot. On siinä hiessä pitelemistä, kun katselee osallistujien ponnistelua. Ei lähde läski kepeillä keinoilla! Tuolla ohjatulla toiminnalla ja tiukoilla säännöillä on varmaan vaikutuksensa.

Mutta on niitä kuntoiluvälineitä meilläkin! Vuosien saatossa olen investoinut erilaisiin puntteihin, jalkineisiin, kuminauhoihin, polkupyöriin, erilaisiin pelivälineisiin jne. Mökille hankin nyrkkeilysäkin siinä huumassa, kun kuntonyrkkeily oli muotia. En ole monesti iskenyt, kun säkkiin käy varmaan kipeää. Ja käteen! Ja hiki tulee!

Säästäväisenä ihmisenä olen paljolti säästänyt noita laitteita ja välineitä. Olisihan se surkeaa, jos käsipainot tai kahvakuula rikkoontuisivat rankan kuntoilun tuoksinassa.

Tässä kolme esinettä, joista kahta käytän runsaasti.

EI VAINENKAAN! Yritin tuossa pukata huumoria harmituksesta kyyneleisin silmin. Kohta, kun pääsen taas kotikylälle Stadiin, aion aloittaa aktiivisen kaupunkikuntoilun. Se tarkoittaa kävelyä, pyöräilyä ja kuntosalia Nordic Healthin salilla. Kesä on onneksi mennyt mökillä monenlaisen hyötyliikunnan parissa. Siihen on liittynyt rakentamista, remontointia, polttopuutöitä ja yleisiä kiinteistön hoidollisia puuhia. Kävin jopa kaksi kertaa soutamassa. Matkaa kertyi yhteensä varmasti lähes 200 metriä.

Alkukesästä kaikki tuo tuntuikin lihaksissa ja siinä keskivartalon pehmeässä kudoksessa. Nyt lihakset ovat tottuneet noihin puuhiin, mutta se pehmyt osa kulkee edelleen täysimittaisena mukana. Nyt lupaan julkisesti, kuten olen luvannut jo yli 50 vuotta, parantaa tapani liikunnan suhteen ja aloittaa laihduttamisen. Olen tuon lupauksen antanut noina vuosikymmeninä jopa useita kertoja vuosittain, ja nyt uskon, että se voi joskus jopa pitää. Tai sitten ei!

Mutta muistakaa te pitää huolta kunnostanne! Se ei nivel ja lihas tykkää laiskana olemisesta. Kun muistaa pitää huolta itsestään, heiluu tossu vielä ikiseniorinakin ja aistit pelaavat. Ja aivothan tulevat ravituksi myös liikunnallisin keinoin. Eläkäämme aktiivisina ja kestäkäämme pitkään!

Kuinka helposti kunto katoaa?

Vastaan otsikon kysymykseen aivan suoraan - HELPOSTI KATOAA! Ai, miten niin helposti? Minäpä vislaan hieman vastaukselle suuntaa.

Minuun iski taas kerran  sairauksia, ei nyt aivan roppakaupalla, mutta useammassa vaivassa löytyi. Parisen kuukautta siinä meni. Onhan sitä mennyt ennenkin, mutta koskaan se ei ole ollut mitenkään kivaa.

Muistatte varmaan, kun hehkutin Nordic Healthin kuntosalia ja sitä, miten kuntoni nousee siellä kohisten. Salien ohella olen aina luottanut ehkä liikaakin nuoruusvuosien aktiivisen liikunnan ja urheilun vaikutusten pysyvyyteen. Niinä historiallisina vuosina tuli myös puuhattua työn ja muunkin tekemisen merkeissä raskaampia, fysiikalle antoisia hommia. Siinä sitä kroppa vankistui ja vahvistui, mutta eipä se ollutkaan pysyvää.

Tuo johdanto antaa kyllä synkemmän kuvan siitä, mitä lopullinen todellisuus on tai oli parin viimeisen kuukauden aikana. Älkää nyt uskoko tuota aivan päntiönään!

No siis! Innokkaana odottelin räntäsateiden keskellä oikean talven tuloa, kunnes iski pöpö, jonka seurauksena minua jo uhkailtiin lasareetin letkuilla. Jonkinmoisten puheenlahjojen seurauksena pääsin hommasta väähän kuin koeajalle liki kuukauden antibioottikuurille. Vain yhtenä yönä piti käväistä muutaman tunnin jonotushetki Haartmanin (se on meidän päivystyslasareetti) hoitolaitoksessa muitten yö- ym. sairaiden kanssa.

Onneksi pillerit ja tuo koettelemus lopulta päättyi (ainakin toistaiseksi), mutta piharapulla vaanikin uusi vaiva. Olihan niistä flunssista puhuttu eri tahoilla, mutta olin ottanut rokotuksen ja luotin, että tämä kolmas kerta rokotusta lopultakin tepsisi. No ei tepsinyt! Sairastuin nenänvuototautiin. Kai se oli jonkun sortin flunssan erikoismuoto. Nenä vuoti nestettä kuin seula. Kotihengetär kantoi päivittäin nenäliinapaketteja lähikaupasta. Välillä piti turvautua myös talouspyyhkeeseen. Sanon suoraan - en tykännyt koko hommasta! Kyllä on nenä haistelua varten eikä nesteelle.

No nyt taisi jutut mennä sairauksista vaikeroimiseksi. Sitä kuntoahan jutun piti käsitellä. Jo tässä vaiheessa sanon, että nämä kuntojutun loppusuositukset koskevat sekä senioreita että nuorempaakin kaartia. Varoitan jo nyt, että ehtii lukijan ajatus kypsyä!

Tuon parisen kuukautta kestäneen kurimuksen seurauksena huomasin, että kaikenlainen liikkuminen, kuten esim. portaiden kipuaminen, osoittautui poikkeuksellisen hengästyttäväksi puuhaksi. Jopa tasaisella käveleminenkin oli rankkaa ja paidanselkä kastui pienestäkin liikkumisesta. Uskomattomalta tuntui, miten voi kunto kadota noin täydellisesti?

Lähdin sitten kuntosalille viikko flunssan päättymisen jälkeen. Salin laitteissa ja osin muistissa oli laitteiden painomääritykset, mutta ...! Nepä eivät enää koskeneetkaan minua. Onneksi salin hengettäret ottivat minut heti huomaansa ja pitivät tilanteen sekä jääräpäisen luonteeni vaatiman puhuttelun harjoittelun varovaisesta aloittamisesta.

Harjoitusrupeama sujui puolikkailla painomäärillä kahden kuukauden takaiseen tilanteeseen verrattuna. Mutta sekään ei riittänyt! Jouduin lopettamaan koko salikeikan suoritettuani puolet laitteista. Se ei vaan papu hihassa ja muissa paikoissani riittänyt enempään. Ei pehmennyt rauta, ei edes kuumentunut, pani hanttiin minulle. Oli pakko siirtyä hissukseen pukuhuoneeseen vaihtamaan vaatteita. Nyt on vaan sitkeästi jatkettava kuntoutumista ja käytävä säännöllisesti salilla sekä ulkoilemassa. Ja samalla hartaasti toivoa, että paluu edes viime syksyiseen kuntoon onnistuisi. Nuoruuden huippukunnot olen jo jättänyt henkisesti taakseni. Nyt mennään näillä seniorieväillä.

Josko näpyttelisin tähän toiveen, ohjeen, neuvon ja jopa määräyksen teille -
PITÄKÄÄ NYT HITOSSA KUNTOANNE YLLÄ! EI OLE HELPPO LÖYTÄÄ SITÄ KADONNUTTA - EI NUOREN, EIKÄ VANHAN!

Purkeilla ja pulloilla ei kuntoa varsinaisesti hankita!

Muista katsoa jalkoihin!

Siis omiin jalkoihin! En tarkoita sisällä, vaan ulkona. Nyt on nimittäin se aika, että ulkona liikkuvalle tarjoutuu mainio tilaisuus teloa itseään.

Meidän tuskin tarvitsee nukkua enää montaa yötä, kun pihat, tiet, kadut ja kujat ovat jäässä, etenkin aamuisin. Ellet panosta jalkineisiin ja tarkkaavaisuuteen, on liukastuminen suorastaan väistämätön tapahtuma. Etenkin seniorin luusto on otollista ainetta murtumille ja pahemmillekin seurauksille. Ja se ei ole kenellekään kivaa.

Tätä kirjoittaessani ainakin helsinkiläiset liikkuvat vielä ahkerasti polkupyörillä. Pyöräilijän  pahimpia ongelmia ovat pyöräteille kertyvät märät lehtikasat. Tuuli pyörittää kuivilla keleillä lehdet yksiin paikkoihin ja sadepäivinä niistä muodostuu tielle liukas massa. On siis syytä olla erityisen varovainen pyöräillessä.

Säänhaltija on järjestänyt syksylle jatkoaikaa, ja se kannattaa hyödyntää ulkoilemalla. Viime päivien tihkusumusateinen sää on täysin sopivaa ulkoilulle. Kohta on kuitenkin aika räntäsateille ja epämiellyttäville alkutalven keleille, joten ei kun kaikki ylös, ulos ja lenkille!

Ja muistakaa, että jalkineissa ja polkupyörän kumeissa pitää olla kunnon pintakuvio, joka pitää tilanteessa kuin tilanteessa. Ja varovaisuutta pitää noudattaa alvariinsa!

Pysykää terveinä ja pitäkää luunne kasassa!

Hankin 10 vuoden jälkeen pitäväpohjaiset kengät!

Lihottaako liikunta?

Olen kuullut, että kun liikkuu oikein tehokkaasti, niin läski kiinteytyy ja muuttuu painavaksi lihakseksi. Mutta kun kaikissa asiaa käsitelleissä yhteyksissä puhutaan tuon vaativan kuukausia ja jopa vuosia.

Omalla kohdallani puolitoista viikkoa lomamatkaa toimi juuri tuolla tavalla paisti, eikun paitsi

+ laskiä oli ja on vieläkin ja entistä enemmän
- ei kiinteytynyt vaan veltostui entisestään
+ liikuntaa tuli suorastaan rutkasti
+ liikunta tehosi kuntoon
- liikunta ei tehonnut painoon vaan päinvastoin
+ kaikki tapahtui nopeasti eli 1,5 viikossa
- miksi kaikki tapahtui päinvastoin.

Lähtötilanne

- flunssaa takana reilu kuukausi
- kunto rapana eli rapakunto
- yskää riitti edelleen matkallekin
- väsytti (kuten aina)
- laiskotti (kuten aina)
- nälkä oli (kuten aina).

Perheen nuorison painostamana lähdin heidän mukaansa reissuun. Ensin Finnair kuljetti meidät Barcelonaan. Kaksi yötä siellä kylillä ja sitten siirtyminen risteilylaivalle. No siellä sitten menikin viikko ja päivä. Sitten takaisin yhdeksi yöksi Barcelonan kylälle. Ja lopulta Finnarilla kotiin.
(On se vaan oma koti, sänky ja vessa parasta maailmassa!)

Oliko lämmintä ja ihanaa niinkuin etelässä kuuluu sääntöjen mukaan aina olla? No ei ollut! Oli kylmää, tuulista ja sateista. Oliko siis kivaa? No ei ollut! Oliko ruokaa ja oliko juomaa? Kyllä oli ja liikaa! Ja se oli melko kivaa.

Alkutilanne meni kuitenkin solmuun. En laihtunut, en kiinteytynyt. Lihoin! Tapahtumarunko oli

- matkalla 12 päivää
- kännykän mukaan kävelyä tuona aikana 91,1 kilometriä
- paino nousi 3 kg.

Mikä meni kohdalleen ja mikä pieleen?

+ joka aamuinen kävelylenkki kannen juoksuradalla (herätti viipyilevän ihmisen)
+ pitkät siirtymätaipaleet ruokapaikasta toiseen
- ei untia (ulkona kylmä, altaassa kuuma)
- liikaa makkaraa, lihaa, kaikenlaista ruokaa (1-2 tunnin välein, ehkä liian tiheään)
- liikaa suussasulavia leivonnaisia (kaipaan)
? pari olutta (en kaipaa)
? pari lasillista viiniä (ei voi olla huono juttu!)
+ kupeittain kahvia (onneksi saa kotonakin)
- unta miten milloinkin.

Miksi lomamatkan pitää mennä noin? Kyllä nyt syytän Välimeren säätieteilijöitä omasta ahdinkotilastani. Ei sovi housunkaulus kiinni, ei jaksa nousta portaita hengästymättä, unet sekaisin ja ennen kaikkea palelee jatkuvasti vieläkin. Kyllä matkailu avartaa! Ainakin housunkaulusta napin avaamisen myötä.

Kyllä pitää nyt saada lämmintä pihalle ja ihmiselle isommat housunkaulukset!

   Nälkä lähti, paino ei!

Outo kuntorata. Lihotti!

Vesuvius. Onko järkeä asua pommin päällä?

Onko liikunta hyväksi seniorille?

Vastaus: on se! Se tuo liikunta kun on hyväksi kaikille. Mutta jos vähän mietit asiaa, niin eipä se paljon hetkauttanut nuorempana. Jos ajatus hetkeksi harhautui liikunnan tärkeyteen, niin miete himmeni lukuisiin selityksiin. Oli sitä nuorempana muutakin tekemistä, kuin riehua tukka märkänä pitkin kenttiä.
Nyt seniorina tuon liikunnan tärkeyden vasta huomaa! Mutta onko liikunnan aloittaminen liian myöhäistä? No ei se ole! Sitä kun on niin montaa lajia tarjolla. Ja kroppa tarvitsee myös monensortin liikuntaa.

Näin myöhäisherännäisenä on tullut liityttyä ryhtiliikkeeseen! Ja nyt se sitten tossu kuluu! Salilla riehutaan raudan kimpussa, asfalttia hinkataan tossun pohjia kuluttaen ja kotipolkupyörä olohuoneen nurkassa saa kyytia Sykkeen, Ketun, Murhamysteerin, Salkkareitten ja monien muitten jännityssarjojen säestäessä vauhtipyörän hurinaa.

Ja tuloksia on jo näkyvissä! Kun nousin vaakalta, laski viisari hetkessä ala-asentoon. Ostoskassikin oli entistä helpompi ja kevyempi kantaa - kauppaan mennessä! Nyt kun vain jaksaisi riehua kunnon perässä vielä tuommoiset 120 vuotta, eiköhän ala tulokset näkyä ja paino tippua.

Muista Sinäkin liikkua! Ainakin hakea itse purtavasi jääkaapilta mainoskatkon aikana!

Talvinen Espa