Jako ei ole rehtiä karva-asioissakaan!

Satuin sotkeutumaan keskusteluun, jossa tuli esille epätasa-arvo ihmisen saamisien kesken. Tällä kertaa tämä keskustelu koski tukkaa. Miksi toisilla on enemmän ja miksi toisilla on vahvempi ja miksi toisilla on vaalea ja miksi toisilla on pitkä?

Tuo viimeinen lienee paljolti itse aiheutettua ja väriäkin voi muuttaa ainakin tilapäisesti, mutta nuo muut jutut ei onnistukaan kovin helposti. Ainakaan ilman Nordströmin tukanistutusklinikkaa!

Onko se tukanjakaja heilutellut kättään kylvötouhissa siemensammiosta vähän niinkuin humalainen heiluu kapakassa oluttuoppinsa kanssa? Jonnekin läiskyy ja jonnekin ei, tuopissa voi olla lageria tai pilsiä, tummaa tai vaaleaa jne.

Mutta ohut tukka ei ole kiva! Olisi kivempaa olla vaikka joskus ilman tukkaa. Tosin se on miehelle helpompaa kuin naiselle. Mutta minä olenkin mies, vaikka salilla ovat sitäkin epäilleet kun en pysty punnertamaan penkistä 200 kiloa. Jäi 195 kiloon! Kerran sattui haituviani työstämään viime vuosisadan alkupuolella hehkeintä nuoruuttaan elänyt parturirouva. Tunnin äherryksen jälkeen hän totesi, että ei hän pysty, mene jonnekin muualle, tukka on liian ohutta, ei se asetu. Naapurin parturinuorikko leikkeli sitten haivenet lopulta jonkinasteiseen järjestykseen.

Mutta näillä haivenilla olen selvinnyt tähän asti! Viime vanhusaikoina ne vaan ovat tupanneet kasvamaan pituutta nopeammin kuin olisi direktiivien mukaan suotavaa. Hyvä kun kerkiää parturin ovesta kadulle kun on jo varattava uutta aikaa.

Mutta entäs se parta sitten? Se se vasta onkin yksi pirullinen osa ihmisen osia! Pirtana kun odotin sen kasvamista teinipoikana ja hinkkasin isän Remingtonilla leukani ruvelle. Mutta ei vaan noussut sänkeä. Nyt se sitten vasta yli 50 vuoden jälkeen alkoi vaikuttaa. Nyt näinä vanhusvuosina ei kerkiä riehua Philipsin kanssa loppuun kun juuri ajeltu poski pukkaa jo uutta orasta. Eli naama, joka on epäsiisti ilman partaakin, saa lisävirityksen pikasängestä. Olisi edes miehisen miehen partaa, joka lyödään vasaralla sisälle suuhun ja pureksitaan poikki! Mutta ei, se on vaan tavallista naamakarvaa!

Ei ole pääkarvojen kanssa kivaa, vaikka viisaat sanovatkin, että ei ole koiraa karvoihin katsominen! Se vaan on vanhusmiehellä aivan eri juttu kun niihin on katsominen, ettei lapset ja muut ihmiset tyystin peljästy!

Peili kerto totuuden!

Se kasvaa vai kasvaako? Siis naamassa!

No parta tietenkin! Mikäs muu! On se vaan niin ihmeellinen tuo ihmisen kroppa ja outoja sen toiminnot. Silloin nuorra miesnä kun olisi pitänyt olla niin miestä ja saada sen merkiksi edes vähän partaa, niin ei! Ja vaikka hankasit leukapieliä kaiket illat isäukon Braun-partakoneella, ei tapahtunut mitään! Vaikka kokeilit ensin partavaahdon ja höylän kanssa tai sitten myöhemmin Philipsin pörinäkonekoneella, ei mitään tulosta! Naama vaan pysyi pehmyenä ja siloisena kuin vauvanpeppu. Ja vielä kun äänikin temppuili sopraanon ja basson väliä, ja vieläpä yhden ja saman sanan sisällä, saati koko lauseessa, ei miehisestä uskottavuudesta ollut merkkiäkään.

Toisen käden kone ja ...

Ja entäs nyt sitten vanhuksena! Et kerkiä höylätä, etkä ajaa koneella, niin nopeasti kuin pitäisi. Se on sänki naamassa alvariinsa. Ja jos on kaksi päivää koskematta, niin puurolusikka tarttuu partaan. Viikon vanha parta jo kutittaa polvia.

Siinä käy vanhana varmaan niin, että juuri kun saat ajeltua leuan sileäksi, karvat odottavat hiljaa milloin se surina loppuu. Ja kun laitat konetta kaappiin, ne ponkaisevat porukalla ihon alta vapauteen. Ja taas on naama kuin riivinrauta!

Ja minä kun olen ymmärtänyt, että hormoonit päinvastoin hidastavat toimintaansa iän karttuessa! Mutta ei, ne vaan laukkaavat kahta kovempaa joka saralla!

... toisen käden kone ja höylä

Minulla on hienoinen aavistus, että omassa tapauksessani biologia viivytti partatouhua alussa ja keräsi parhaan pontensa tänne loppupuolelle elinaikoja. Olisiko Kasvun Suuri Säätäjä ajatellut, että sittenpä sillä on vanhuksena aikaa ajella? Mutta kun Hän ei ottanut huomioon kavalasti kroppani vallannutta laiskistumista ja muuta kipeytymistä!

Luulen, että Säätäjä saa kyllä miettiä ajoitukset uudelleen! Ainakin tulevien sukupolvien kohdalla. Tämä ei ole mukavaa! En taida viitsiä mitään! Olkoon taas ajamatta muutaman päivän puurosta huolimatta! Ja jos satun ulos jaksamaan niin saapahan varpuset hakea naamasta leivän ja puuron hitusia! Luontokin tykkää! Sekinhän on niin moternia että!