Tulevaisuuteen uskoa luovat pari juttua

Sattuipa hieno tuuri! Monen synkän päivän jälkeen paistaa taas aurinko. Stadilaisen loskan, vesisateen ja aavistuksen plussan puolella olevan nollakelin kanssa meinaa välillä usko loppua. Lisäksi kaikkialla puhutaan, kirjoitetaan sekä näytetään ympäristön ja ilmaston tuhoa vahvistavia uutisia. Siis, olisiko enää syytä uskoa valoon ja aurinkoon? Taitaapa kuitenkin olla!

Luin viime vuonna, kylläkin hieman hätäisesti kahlaten, edesmenneen, ruotsalaisen lääkärin Hans Roslingin kirjan Faktojen maailma. Kirjassa Rosling selittää tilastojen kertomaa kansantajuisella kielellä. Kirja on saavuttanut suunnatonta mainetta maailmalla ja saanut lukijansa pohtimaan maailmaa uusin silmin.

Olemme jatkuvasti negatiivisten uutisvirtojen tuiskeessa. Ja koska uutisten sisältö ohjaa ajatteluamme, muodostuu meille vähitellen usko maailman tiestä aina vaan pahempaan suuntaan. Tulevaisuudenkuvamme rakentuu siis melko ankeaksi. Ajattelemme myös, että kyllä ennen oli kaikki paremmin ja toisella tavalla.

Roslingin seikkaperäiset tilastot kuvaavat maailman kuitenkin menevän positiivisempaan suuntaan. Kehitys todellakin kehittyy ja asiat paranevat. Meillä tahtoo unohtua uudistusten vaikutus toimiimme ja kaiken kaikkiaan koko elämäämme. Vaikka ennen oli toisin, ovat nykyiset toimintatavat, tekninen kehitys ja uudenlainen ajattelu, tehneet elämästämme runsaampaa, helpompaa ja terveellisempää. En ryhdy tässä kertomaan Faktojen maailman kertomia tosiasioita, vaan suosittelen teokseen tutustumista. Väitän sen yllättävän teidät!

Roslingin kirjan lisäksi on meille suomalaisille suotu myös kotimaalähtöinen positiivinen asia, professori Esko Valtaoja. Hän on selittänyt meille tähtitaivaan ilmiöiden ohella jokapäiväistä elämäämme sivuavia asioita, tiedettä ja teorioita poikkeuksellisen kansantajuisella tavalla. Professori Valtaojan esitysten positiivisuus ja ajatusmaailmaa avartava tyyli, saa suhtautumaan asioihin uudella, tulevaisuuden uskoa parantavalla tavalla.

Tiedotusvälineiden suoltama tieto pakkaa tukahduttamaan positiivisuuden. Uutisista ei juuri iloa pysty ammentamaan. Ranskalaisen sarjakuvan Asterixin kyläpäällikön tavoin oppii pelkäämään, että taivas putoaa niskaan. Onneksi Hans Roslingin kirja ja Esko Valtaojan positiiviset esitykset luovat uskoa tulevaan.

Mikä tätä maapalloa vaivaa?

Onhan se ollut aivan selvää, että talous aaltoilee ja hinnat elävät alas ja ylös. Mutta sen lisäksi on tullut kaikenlaista hulluutta, jonka ei pitäisi kuulua terveessä harmoniassa elävään maailmaan. Onko maailma tullut tiensä päähän?

Maailmalla soditaan siellä täällä. Tosin aina on sotaa ollut jossain päin, mutta luulisi nykyisen tiedonvälityksen aikana ja ihmisten koulutuksen huomioiden ymmärrettävän sodan mielettömyys. Suunnaton joukko ihmisiä joutuu pakenemaan henkensä kaupalla sotaa, hätää, riistoa, ajojahtia. Eikä ratkaisusta ole tietoakaan.

Suurvaltojen päämiehet käyttäytyvät kuin norsut posliinikaupassa. Maa-alueita valloitetaan, uusia aseita kokeillaan, toisille uhitellaan, maa-alueita jaetaan sopimuspöydissä tai asein, kauppasopimuksia revitään ja sotketaan toimivat kauppasuhteet, maailman taloutta horjutetaan itsekkäästi, yritysten omistukset siirtyvät maasta toiseen, netin kautta leivitetään väärää tietoa, jne.

Valtioyhteisöjen jäsenyys kyseenalaistetaan. Omituisten populististen vaalikampanjoiden seurauksena hihhulit saavat enemmistön ja virkaan valitaan kyvyttömiä valtionpäämiehiä ja yksien vaalien seurauksena päätetään erota toimivasta valtioiden liitosta. Itsekkyys valtaa maailmaa, eikä valtioiden ja ihmisten yhteistyöllä ole enää mitään arvoa.

Ihmiset mellakoivat ja riehuvat ympäri maailmaa suurkaupungeissa, kuten esim. Hongkongissa, Barcelonassa, Santiagossa, Lontoossa, Malmössä, jne. Paikat rikotaan, eikä ole väliä onko kyseessä yksityinen vai julkinen omaisuus. Perusteena on hallinto, valta tai ympäristöasiat. Rikollinen toiminta lisääntyy ja tempaisee mukaansa kiihkomieliset ihmiset.

Kotimaassamme lakkoillaan ja saatetaan erityisesti pienyritykset vaikeuksiin juuri parhaan sesongin alla. Molemmilla neuvotteluosapuolilla vaatimukset ovat kohtuuttomia. Eikö suomalaiset enää pysty sopimaan keskenään mistään järkiasioista. Näyttää vielä siltä, että jos mennään tästä viikko eteenpäin, ei Suomessa liiku mikään tavara tai paperiviestit. Ja rakenna siinä sitten maalle ja ihmisille turvattua tulevaisuutta! Ja maata hallitsee vieläpä se porukka, joka on maailman sivu aina järjestänyt näitä ikävyyksiä. Valtio velkaantuu lisää ja loppua ei näy.


------

Minkälaisessa maailmassa elin nuoruuteni ja varhaisaikuisuuteni? Kotikylälläni oli jonkin verran paikallista teollisuutta ja väki oli punaista ja valkoista. Vappuna marssilla sen parhaiten näki, kuka kuuluu minkäkin värin kannattajiin. Mutta sovussa elettiin ja me penskat leikittiin keskenämme väreistä välittämättä, eikä ollut isompia ongelmia aikuisillakaan.

Millainen maailma jää nykyisin nuoruuttaan eläville? Ei ole heille tarjolla kovin lupaavia tulevaisuuden odotuksia. Talous sakkaa, väki kerääntyy isoihin keskuksiin, työtä ei ole, koulutuspaikat vähenevät, yritykset siirtyvät ulkomaille, tulonhankkiminen vaikeutuu, hinnat nousevat, tuotantokustannukset nousevat ja valmistus siirtyy ulkomaille, epävarmuus kaikesta kasvaa, rikollisuus lisääntyy, huumeiden käyttö on kääntymässä hyväksytyksi, terveyspalveluiden saaminen vaikeutuu, jne.

En ymmärrä, vai pitäisikö tuota kaikkea ymmärtää/suvaita? Mistä löytyy se taho, joka puhuu maailmalle järkeä ja saa elämän tällä pallolla oikeille urille? Milloin tämmöinen hulluus loppuu?

Vaalitkin on ohi - onneksiko?

Kyllä olen ollut kurkkua myöten täynnä tätä vaalitouhua! Joka ainoa media, joka ainoa päivä ja ilta olivat täynnä ”keskusteluja” ja vaaliteemoja. Päivittäin julkaistiin uusia tilastoja puolueitten aseman muutoksista puoluekartoilla. Ihmisille yritettiin tuputtaa puolueen väriä ja monenlaisia luotettavaksi kehuttuja lupauksia. Lyhtypylväät, media ja ilmoitustaulut olivat täynnä päitä, jotka lupasivat kansalaisille toinen toistaan parempaa tulevaisuutta. Ja miten sitten kävi? Yksi kärsi rökäletappion ja muut liki hilluivat voittajina. Paitsi Paavo ja siniset!

Nyt on ainakin toistaiseksi takana kikyt, maakuntauudistukset ja sote. Niitä puuhatessa edellinen hallinto mm. murhasi Savonlinnan ja monia muitakin paikkakuntia sekä lääkintälaitoksia ja hoitoloita.

Nyt olisi sitten vaaleissa valittuja tasavahvoja porukoita tarjolla rakentamaan Suomeen loistavaa tulevaisuutta. Mutta porukoilta ei puutu mitään muuta kuin melkoinen määrä tarvittavia yhteisiä ajatuksia Suomen suunnasta. Kaiken hyvän lisäksi muutamien ”merkittävien” puolueiden pitäisi tai heillä on suunnitelmissa vaihtaa puheenjohtaja. Ja tämän uuden johtohenkilön pitäisi johdattaa lennossa puolueensa uuteen aurinkoon.

Ainoa positiivinen asia vaalituloksessa oli naisten merkittävä osuus valituista kansanedustajista. Olen aina luottanut jostain syystä enemmän naisten järkevyyteen päätöksenteossa. Olisikohan heidän hienoilla kyvyillään jotain tekemistä äidillisyyden ja hoivavietin kanssa. Järkevää ajattelukykyä heillä ainakin on!.

Mutta, luoja varjele, mikä sähellys lähiviikkoina on edessä! Jos minua ahdisti ennen vaaleja, niin nyt minua vasta ahdistaakin oikeasti. Mitä ihmettä tästä mahtaa tulla? Ja Suomesta? Ja mitä puoluevärejä on tulevat vuodet nostamassa veroja, ahdistelemassa vanhuksia, lisäämässä valtionvelkaa, lopettamassa kouluja, vähentämässä tutkimusmäärärahoja ja lopettamassa hyvin alkaneen kehityksen?

Hirvittää tuo tulevaisuus! Oma ja Suomen!

Ketä oikeasti pitää kuunnella?

Nyt on melkein se p... merrassa! Luin sunnuntaina Helsingin Sanomista Suvi Aholan (en tunne henkilöä) mielipidekirjoituksen. Siinä viitattiin mm. julkiseen keskusteluun ilmastonmuutoksesta. Jutun ydin minulle aukeni semmoisena, että nuoret tietävät enemmän ja paremmin, ja heitä pitäisi kuunnella myös.

Ja meikävanhus kun on kasvanut uskomaan, että viisaus piilee liki yksinomaan vanhassa päässä, semmoisessa harmaantuvassa tai jo harmaassa. Ei tietenkään minun, mutta muiden vanhempien, pitkään eläneiden ihmisten päässä. Voiko siis mikään kumota ylivertaista pitkän elämän antamaa kokemuspohjaa ja matkan varrella hiusten alle kertyneitä tietoja? No ei varmaan voi, tai no ...!

Nimittäin nythän on päässyt käymään niin, että maailma on salakavalasti muuttunut. Jotain outoa on tapahtunut öljylampun, radion ja Sputnikin lennon jälkeen. Joku hötkyili kehittämään tietokoneen oivallisen helmitaulun ja taskulaskimen tilalle. Ja sekös yhdessä maailmanlaajuisen tietoverkon kanssa on mullistanut maailman. Tietoa kertyy bittikasoihin pilvin pimein ja se kulkee kaikkien saataville nopeammin kuin silmän räpäyksessä.

En enää muista milloin heräsin uuteen tilanteeseen - asiat, joista tänä päivänä päätetään, eivät enää välttämättä varsinaisesti koskekaan minua. Tapahtumat ja jutut, joista päätetään, tapahtuvat joko tajuntani tai elämäni ulkopuolella, siis tulevien sukupolvien aikana, vuosikymmenten kuluttua. Noista aikajaksoista ehkä parhaita merkkejä ovat pakokaasupäästöjen ja muidenkin ilmansaasteiden rajoitustavoitteet. Jollain asialla on aikaraja vuonna 2030, jollain 2050 jne.

Tuo huomio aiheuttaa eittämättä sen, että oma napa pitänee siirtää sivuun ja on alettava miettimään nuorempien polvien napoja. Taistelenko mielipiteissäni änkyränä vastaan tukeutuen ajatuspohjaani, joka juontaa juurensa jo sotien ajoilta (kasvatuksen mukaisena), vai alanko todella miettiä asioita nuorten lähtökohdista. Mutta miten irrota 'minä tiedän paremmin'-ideologiasta? Toki tiedänhän minä varmaan paremmin, mutta pitäisiköhän sitä vähän kuin mieliksi puhua toisin?

Ne on taas vaalitkin edessä, ja niidenkin yhteydessä pitää ehdottomasti pohtia tulevaisuuden suuntaan vaikuttavia asioita. Ajatuksia on siis kohdistettava yritysten toimintaedellytyksiin ja sitä kautta työllisyyden turvaamiseen, ympäristöasioihin jätekäsittelyn tehostamisen ja sähköautoilun tukemisen avulla, suomalaisen koulutuksen tason turvaamiseen ja (lisään härskin omakohtaisesti) vanhustenhuollon tehostamiseen. Tuossahan ei ole tietenkään kaikki, joka tarvitsee kansan ja päättäjien huomiota, mutta oiva joukko asioita kumminkin hoidettavaksi Suomen tulevaisuuden turvaamiseksi.

Eli pohditaan seuraavien polvien tulevaisuutta ja kuunnellaan heitä ja heidän mielipiteitään! (Himskatti, kun heitti nämä meikävanhuksen jutut vähän politisoinnin puolelle!)

Kevättä pukkaa!