/>/> VANHUS STADISSA: joulukuuta 2013

tiistai 31. joulukuuta 2013

Se oli ihminen tavaran perässä ruuhkalle asti!

Annoin eilen itselleni luvan pyöräillä aurinpaisteessa ja +6 C-asteen lämmössä Helsingin keskustaan. En ollut kylillä yksin. Kadut, jalkakäytävät ja kaupat oli valloittanut runsas määrä ihmiskuntaa. Porukka tuntui koostuvan kotimaisista ja itäisen rajamme takaisista kansalaisista. Keskustan kaduilla ja kaupoissa riitti ruuhkaa kuin Kaukoidän suurissa keskuksissa.

Vajaan kahden metrin korkeudelle kadunpinnasta katukuilun ilmatilassa oli enemmän ihmislihaa kuin ilmaa. Siinä sai hentoinen vanhus puikkelehtia kieli keskellä suuta ja kädet reppua puristaen rystyset valkoisina. Piti pelätä kaikkea mahdollista, joista lehdet päivittäin valittaa ja varoittaa. Tosin vain aamulehdet koska iltapäivä- ja viikkolehdissä kirjoitetaan enimmäkseen seksistä ja parisuhteesta. No ei nekään huonoja aiheita ole, mutta kun en enää oikein muista mihin niitä käytetään. Hämärästi mielessä pyörii, että ensimmäinen oli jotain hikistä kuntoiluun liittyvää ja jälkimmäinen oli mielentila, joka viittasi nöyryyteen ja tottelevaisuuteen.

Mutta siis väkeä oli ja paljon puhuivat kielillä. Ja aivan eri tavalla kuin lahkolaisten kokouksissa isoissa teltoissa. Nämä puhuivat enimmäkseen itäkieltä, jossa kirjaimet ovat hullunnäköisiä ja sanotaan kuitenkin suomalaisella tavalla ulkonäöstä huolimatta. Niin kuin se PECTOPAH, joka sanotaan RESTAURAN. Tuota kun minä en mitenkään saa ymmärrykseeni!

Mutta hyvänä se on nähtävä kun tuo paljo väki tuo säpinää meikäläisiin kauppoihin ja tarpeellista valuuttaa Suomeen ja Helsinkiin. Kaupungilla oli vielä jonkin verran joulunaikaisia kojuja ja tietenkin kaikki jouluvalot paikoillaan. Mutta on se vaan näillä keleillä hankala etsiä tunnelmaa niin Joulupukin kuin Pakkasukonkin. Ei siinä reki luista kummallakaan sulalla asfaltilla! Täytyy vaan toivoa, että juhlamieltä riittää joka lähtöön mutta kohtuullisessa määrin.

Tänään kuulemma vaihdetaan illemmalla taas vuoden numeroakin! Juuri kun olin oppinut tämän nykyisen! Pitänee laittaa uusi muistilapulle tai käsivarteen ylös!

KAIKILLE HYVÄÄ, ONNELLISTA JA PAREMPAA UUTTA VUOTTA, VUOTTA 2014!!!



maanantai 30. joulukuuta 2013

Televisio-ohjelmia riittää monelle silmälle!

Se on tehty ihmisen elämä nykyään vaikeaksi ja vaatii uudenlaista tapaa seurata maailmaa! Ei ole helppoa kun ei ehdi katsoa kaikkia äärimmäisen tärkeitä televisio-ohjelmia. Kun on tulleet takaisin kaikki JR:t ja muut ja Emmentaalerit ja Salaiset eläimet ja nekin senkun vaan jaksaa seikkailla. Ja poliisit ajaa ylinopeutta kaduilla vaikka missä päin maailmaa eri sarjoissa. On naispäälliköitä, on epärehellisiä poliiseja ja vaikka mitä ja kaikilla on kiire jonnekin. Ja taas on kohta parin kuukauden ajan kaikilla mainostauoilla näytetty maistiaispaloja tammikuussa alkavista jännittävistä, romanttisista, kiehtovista, koukuttavista ja vaikka jos mistä ohjelmista.

Mitä tekee vanha ihminen kun ei ole kuin kaksi raihnaista silmää, naarmuiset silmälasit, joista on vielä sanka vääntynyt ja nokkatyynyt syö nokanvartta vereslihalle, kaihi kaihertaa, silmiä kuivaa tai ne valuvat vettä, ei sillain liikutettua vettä vaan perusvettä ja lisäksi tuoli on epämukava ja liian kaukana telkkarista, kahvitaukoihin on aikaa liian vähän, jalkoja palelee ja on muutenkin vähän hankala olo? Ja jääkaapin ovikin narisee!

Minä vaan kysyn, että miten siinä enää ehtii katsoa entisiä ja uusia sarjoja vaikka kahta telkkaria tuijotetaan ja samalla 3 digiboxia jauhaa kannet kuumina 24 tuntia vuorokaudessa ohjelmia talteen? Jos sattuu, että jollain tärkeällä kanavalla on lähetyshäiriö tai lakko tai jokin muu, niin ei 8-kertaisella nopeudella ehdi tunnissa montaa kuvaa katsoa digiboxista. Ainoa mahdollisuus katsella nauhoituksia on joskus puolenyön jälkeen ja silloinkin täysillä nopeuksilla. Siinä ehtii hyvällä tuurilla, jos siis ei tarvitse käydä montaa kertaa vessassa, katsoa viisitoista täyspitkää elokuvaa ja kolmattakymmentä tunnin sarjapätkää ennen aamu-uutisia ja uutta katselupäivää. Nopea pitää olla, että pysyy silloin juonessa mukana! Kyllä käy sormi ja kapula kuumana tuommoisessa tilanteessa! Kyllä kyrsii taas tuokin ettei ehdi!

Olisi edes tv-väki useammin lakossa tai lähettimet rikki niin saisi katsottua vanhoja tallennuksia pois ja uutta tilaa boxeihin eikä tarvitsisi lähteä Giganttiin ostamaan paria uutta boxia! Tai sitten on ostettava vuodenvaihteen tarjouksista muutama televisio ja niitä kun katsoo rinnakkain, niin pysyisi ainakin niskat kunnossa.

Oli se ennen helppoa kun ei näkynyt kuin yksi mustavalkoinen Yleisradion tv-lähetys kotona pohjoisessa! Etelässä saivat tapella kahden kanavan välillä kun niillä oli myös se Tesvisio. Toki olihan meilläkin kauniina päivinä joskus mahdollista katsella toista kanavaa, lumisadetta Pohjanlahden takaa vauraasta Ruotsista! Eli on sitä nähty vaikka mitä! Nuorena! Luntakin tai ainakin lumisadetta telkkarista! Mustana! Ja valkoisena!

sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Se on ihminen paha eläin!

Kyllä en ole ollenkaan iloinen kun on taas tapahtunut niin paljon pahaa! Joulunpyhien jälkeen on uutiset ja lehdet olleet taas täynnä uutisia ihmiseläimen pahuudesta. Eri puolilla maata on riehuttu aseiden ja astaloiden kanssa. On aiheutettu harmia, ikävää ja hengenmenoa kanssaeläjille. Surua on syntynyt moniin pesueisiin ja lähipiireihin heille.

Pitäisi varmaan heittää ilmoille kysymys, että ”mikä hitto näitä retaleita oikein riivaa?” Ja vastaus olisi varmaan runsaasti viinantuoksuinen. Miksi ihmisen pitää pyrkiä vahingoittamaan toista? Olemmeko me niin heikkoja itsetunnoltamme ja mitättömiä, että pitää tehdä pahaa jälkeä? Ja kuvitella vasta sitten, että sitä ollaan niin miestä ja kovaa!

Jos minulla olisi valta niin antaisin konstaapeli Pampulle lisää konstaapelikavereita ja välineitä, joilla pääsisi kopistelemaan kovapäisille järkeä. Ottaisin myös kaikenlaiset aseet pois lukkojen taakse pois toheloilta ja viinan riivaamilta käyttäjiltä. Ja kai sitä viinapirulaisen saantiakin voisi vähän rajoittaa. Josko tuolloin saataisiin järkeä kahjojen hommiin ja energia vaikkapa tuottavaan työhön!

Kyllä en tarkoittanut tätä saarnaksi, mutta kun kyrsii oikein sydänpohjasta tuommoiset tapaukset mitä lehdestä saa lukea. Kukaan ei tee mitään pahojen vähentämiseksi ja pahoja tapahtuu enemmän ja enemmän. Kyllä olis taas paljon kiristettävä rangaistuksia ja ainakin annettava pahantekijöille paljaalle persukselle piiskaa vaikka tuomiokirkon portailla! Ja sitten koppiin ikuisiksi ajoiksi ja avain heitettäisiin järveen!!!

lauantai 28. joulukuuta 2013

Kadonneen kunnon metsästys

Kyllä en ollut iloinen kun joulupyhien jälkeen housut puristivat! Se oli päässyt kinkku iskemään isolla kädellä. Kyseessä ei ollut kinkku, joista enää nykyään vain unelmoidaan ja joita kaduilla katseltiin nuorena. Kyseessä oli viikkoja sitten iloisena karsinassa juoksennelleen possun takapuoli ja sen uunissa käsitelty tulema.

Vaikka kuinka olimme kotihengettären kanssa pelanneet laistoa kinkkuhankinnassa, niin lähipiirien hyvä varustautuminen pääsi iskemään pahaa aavistamattomaan vanhukseen. Kyllä oli läheiset ladanneet pöytään monenmoista kystä! Ja kyllä! Siinä oli vedenelävää ja maanelävää ja juurikastuotosta ja vihreetä ja monia muitakin värejä. Siinä oli heikkoluontoinen vanhempi ihminen puolustuskyvytön ja vanha aatami iski kun täytyi kynsin hampain pitää puolensa, ettei olisi jäänyt vähemmälle osalle. Ja yleensä taisin pärjätä, josta hävyttömästi viestittää tuo housunkaulus.

No nyt on sahattava kepin kanssa lähi- ja kaukokadut, vintattava polku- ja kuntopyörällä ylt’ympäriinsä. Eikä enää ole kyse sadoista eikä tuhansista kaloreista vaan nyt puhutaan jo isommista kolariaeristä! Nyt ovat hyvät neuvot ja kestävät polvet tarpeen!

Ei mutta nyt on taas pakko mennä! Läski ei pala itsekseen! Jos kadulla näkyy hiki- ja rasvavanoja, niin olen mennyt siitä! Älkää liukastuko siinä! Pitäkää peukkuja etten vaan joudu lumepolvileikkaukseen! Lume on leikkaus ei polvi! Tsemppiä sinnekin!!!

perjantai 27. joulukuuta 2013

Nyt pitäisi olla jo menossa!

Kyllä pitäisi riittää jo joulunajan velttoileminen! Pitäisi olla jo menossa eikä lueskella joutavia lokikirjoituksia. Se on kaupanpitäjä laittanut jo alennusta esille ja tarjolla saattaapi olla toinen toistaan edullisempaa ruoka-, vaate- ja muuta tavaraa.

Se polttelee jo montaa ihmistä pankkikortti taskussa ja kaupanpitäjät on käyneet jo joulupäivän illasta lähtien helistelemässä piirongin päällä odottavia puotinsa avaimia. Ale-kyltit on tekstattu jo itsenäisyyspäivän tienoissa ja odotelleet ensimmäisen joulunjälkeisen arkiaamun ripustamistaan. Nyt on ukset auki ja tavarat tarjolla ja edullisesti.

Kyynärpäät on syytä hioa teräviksi tavararuuhkaa varten kun taistelee toinen toistaan erikoisemman värisestä villapuserosta, aivan liian lyhyestä hamosesta, jonka joku suunnittelija punaviinipäissään piirsi alun perin ravintolan serviettiin ja Kaukoidän ompelija polki koneellaan kasaan. Ja nyt on Legotkin edullisia heitellä pitkin lattioita ja neulasiaan varistavan kuusen alle. Matspox-autoja ei taida enää olla tarjolla. Niillä kun heitti niin siitä jäi kunnolla jälki. Parkettiin, pikkuveikan otsaan ja kyprokkiseinään. Ne oli aikanaan kunnonpelejä eikä mitään höttömuovisia neppariautoja!

Se vaan kulutushenkilöä arvelluttaa, että milloin lihakauppasetä malttaa alentaa ylijääneitten kinkkujen hintoja. Saattaa mennä jopa vuoden vaihteen yli ennen kuin lisärasvaa saa hankituksi halvalla. Mutta sitä vaan sopii ihmisen ajatella, että se koittaa pian harmaa arki ja rasvalle pitää hoitaa lähtöpassit. Sitten mennään pitkin talven liukastamia katuja ja polkuja ja hikoillaan uudet alushousut hikimäräksi. Tumman lahjapaidan laatu selviää lenkin jälkeen josko siitä jää väriä selkään tai ei. Monesti sillä saa mukavan, tasaisen värin pesukoneessa muihin vaaleisiin vaatteisiin etenkin jos pesee 90:ssä asteessa.

Mutta lähimmän viikon aikana on mahdollista tehdä edullisia hankintoja mikä ei ole suinkaan huono asia. Ja eikun pipo päähän ja kisaamaan hiki päässä edullisista tavaroista!!!

torstai 26. joulukuuta 2013

Joulun sää – kemiallinen glögimoka!

Se kun henkilö laittoi taivaan tippakoneen päälle, taisi mokata pahemman kerran! Siellä taisi käydä vähän samalla tavalla kuin nykyisin käy monessa tehtaassa kun ”laatutuotteita” valmistetaan. Unohtui yksi vaihe pois tyystin! Ja sutta tuli! Tai tässä tapauksessa pelkkää vettä!

Käsikirjan mukaanhan jouluun kuuluu sade, LUMISADE. Tuo edellinen muuten kuulosti ihan siltä elokuvan lausahdukselta ”Nimeni on Pukki, Joulupukki!” No nyt mentiin siis sillä kaavalla ainakin eteläisessä maamme osassa, että satoi kyllä, mutta pelkkää vettä. Ja jatkuvasti! Kyllä ei ollut kiva kyläilijällä lähteä kävelyteitse sukuloimaan aattona kuusen alle kun meno- ja paluumatkalla rätki vettä päähän ja rippipuvulle. Eikä tainnut säästyä pukinkaan parta kuivana, saati nuttu! Oli siinä muorilla kuivattelemista kun pukki pöhäytti Korvatunturin porotallille märässä nutussaan. Vesi vaan valui nutun helmasta muorin killottamalle tuvan parketille ja tuli sanomista. Olikin moneksi päiväksi nuttutavaraa pitkin pukin kylpyhuoneen kuivausköysiä.

Nyt jäi säänlaittajalla pakastuskampi pois vetämättä ja vesitipat tulivat alas asti samassa olomuodossa. Tuo ei täyttänyt joulusateen laatuvaatimuksia. Taisi olla kampihenkilöllä jo pikkujouluaikaiset glögit päässä kun mokasi tuommoisen ratkaisevan vaiheen. Ei ole hyvä ottaa liikaa glögiä! Tulee reklamaatioita kohtuuttoman paljon. Ainoa joka hommasta hyötyy, taitaa olla pyykkinarukauppias kun menee narua ja Oskarin oksia.

Ja taitaa olla lähipäivinä Lappiin asti märkää sadetta tiedossa! Tämä ei ole hyvä juttu kun kansalainen odottaa kevyttä lumisadetta! Kyllä lähetämme sääosastolle toiveen ensi joulua varten, ettei pidä tarjota teräglögiä pikkujouluissa ainakaan sille, joka hoitaa joulusadevipuja! Kyllä näin on jämpti!

HYVÄÄ TAPANINPÄIVÄÄ KAIKILLE KELEISTÄ HUOLIMATTA!

keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Sinibaretit - arvokkaalla asialla myös Joulun aikaan!

Kyllä en voi kyllin vahvasti ilmaista kunnioitustani niitä suomalaisia kohtaan kun ovat menneet maailmalle suojaamaan rauhaa ja ihmisiä toinen toisiltaan. Nuo lämpimät tunteet kohoavat aina huippuunsa juuri joulun aikaan kun tiedän, että he joutuvat viettämään kuusijuhlansa muilla mailla vierahilla sovelletuin oloin ja eväin.

Annoin itseni saada aiheeseen ensi rokotuksen pienenä kansakoululaisena kuunnellessani Suezilla palvellutta kotikylämme miestä. Koululaisen sielua saattoi ehken ensisijaisesti koskettaa myös aiheeseen liittyvä seikkailullisuus. En muista, oliko tuolloin vielä muodostettu sinibarettikäsitettä kun oli kyseessä ensimmäiset suomalaiset noissa tehtävissä. Mutta muistan elävästi tuon tutun sinibaretin puheisiin liittyvän tehtäväkeskeisyyden, jossa korostui turvallisuus ja valvonta ja niihin sopivat suomalaisuuden parhaat piirteet.

Asia paisui ajatuksissani niin pitkälle, että ajattelin itsekin jonain päivänä kuuluvani tuohon kunnioitettavaan joukkoon. Kun sain oman varusmiespalveluni suoritetuksi, pyrinkin 60-luvun lopulla rauhanturvaajaksi. Odotin malttamattomana päätöstä, jonka tulo venyi ja venyi. Eräänä päivänä sain tuon kaipaamani kirjeen, jossa minut oli hyväksytty koulutukseen Niinisaloon. Kyllä en ollut kirjeen ajankohdasta ollenkaan iloinen koska olin istunut jo muutaman viikon yliopiston luentosaleissa. Kirjeen sisällöstä olin kuitenkin iloinen kun koin olevani tuon hienon asian arvoinen myös valintaa tehneen tahon mielestä.

Jatkoin siis opintojani harmitellen toteutumatta jäänyttä haavettani ja valmistuin aikanaan ammattiin. Ilokseni ammatissani pääsin kosketuksiin puolustustoiminnan kanssa ja pääsin sitä kautta jonkin verran osallistumaan kotimaassa haaveitteni asioihin. Nyt nekin ovat vain menneinä muistoina vanhan miehen harmaassa päässä.

Lämmin kunnioitukseni menneiden ja nykyvuosien sinibaretteja kohtaan! Ja jos Teistä joku lukee tätä niin Sydämelliset Jouluntoivotukseni Teille sinne missä kaukana olettekin!

Hyvää Joulua kaikellen kansallen!

Kyllä ei ole kansa tänään yltiöpäisesti kylillä ryntäilemässä! Se on vasta huomenna vähän, mutta tänään on ensin se vuoden ainoa päivä, jolloin perhekunnat saavat jos malttavat makoilla ja ahtaa itseensä kinkkua ja muuta terveydelle monipuolista ravintoainetta. Rasva saa valua suupielistä vapaasti ja vyönsolkea löysäillään. Laatikoita lapioidaan ja rosollin punajuurta kaavitaan keittiön vaaleasta matosta.

Lapsilla on puuhaa tutkaillessaan mahdollisten lahjapakettien antia, surhvaillessaan netissä, tekstaillessaan kavereilleen tai skypetellessään lahjoista vertailukuvia kavereilleen. Sitä vaan soisi, että perheenäitikin voisi hetkeksi ojentaa sorjat säärensä sohvalle ja tutkailla upouutta kirjaa tai selailla naistenlehteä. Eikä olisi perheen orjuuttamana keittiöpuuhissa kuin on 364 päivänä vuodesta muuten. Paitsi karkausvuotena 365 päivänä kun silloin tulee yhden päivän lisärangaistus eikä hamekangasta. Ja isä voisi rapsuttaa äitiä vähän niskasta ja ottaa vaikkapa halausotteella lähituntumaa. Ei siitä luulisi haittakaan olevan!

Moni on saattanut käväistä jo ani varhain joulukirkossa evankeliumin äärellä. Ennen se oli lapselle ja nuorelle tuskaisa lähtö kun konvehtia hampaanraoissa muutaman tunnin unen jälkeen piti raahautua kirkkoon nukkumaan. Ja oli kova pakkanen ja portaat jäässä ja lumessa. Ja tiet myös. Sitä joulutunnelmaa ei osannut silloin arvostaa vaan vasta nyt sitä muistelee kaiholla ja harmit ovat konsa jääneet noista lähdöistä taakse.

Nykykirkon herrat ovat siirtäneet joulusaarnat pääosin aamupäivän valoisiin tunteihin. Nyt mennään sanan ääreen monin paikoin vesisateessa autoilla. Ei luista reki näissä EU:n säätämissä uusissa keleissä! Etelän suomalainen voi tutustua lumeen ainoastaan Pekka Poudan kuvista tv:n säätieteilyissä tai vanhan Kotiliesi-lehden kuvissa. Pohjoisen ihmisellä lienee pihat lumessa ja etelän kurassa ja siinä välillä löytyy vähän kumpaakin.

Oli pihan väri mikä hyvänsä niin kaikille RAUHAISAA JOULUPÄIVÄÄ! Ottakaa kerrankin iisisti!!!

tiistai 24. joulukuuta 2013

Jännät ajat tiedossa!

Nyt se on jo myöhäistä parantaa tapojaan! Lähellä on ne hetket kun kiltteys palkitaan! Se monella elävällä housunpuntti tutisee jos vain alkaa muistelemaan tekosiaan kuluneen vuoden aikana. Kaikista tekemisistä ei aina kiitosta heru, mutta kyllä jokaisen kohdalle hyvääkin löytyy.

Ne on joulutontut ja muut tontut kiertäneet taas koko vuoden ikkunoitten takana tarkistelemassa kansalaisen tekosia ja tarkkailijoitten muistivihoissa saattaapi olla myös punakynämerkintöjä. Tahtoo ihmisellä unohtua, että kaikki lasketaan! Ei auta enää viime tingassa kiltteys jos koko vuoden on tehnyt herjoja! Sitä vaan pitää toivoa jotenkin, että siellä olisi riittävästi vihreitäkin merkintöjä.

Joulupukki on kuitenkin hyvin viisas ja ihmisystävällinen mies ja osaa kyllä arvioida pahojen tekosten vastapainoksi myös ne hyvät teot. Siitä syntyy sitten Korvatunturin asteikolla se tasapaino, jossa vaaka keikkuaa hyvälle tai ei aivan niin hyvälle puolelle. Ja lopputuloskin selviää sitten kuusen alta tai säkistä, jota naapurin isäntä raahaa sisään.

Naapurilla on himpula harteillaan käännetty ikivanha perintöturkki ja naamallaan Anttilasta ostettu pahvinaamari. Siinä se muka tuntemattomana mörisee oven pielessä käheällä äänellä ja ojentaa, jos on arvio paremmalla puolella, punaiseen paperiin pakattua pyjamapakettia tai viimeistä Jari Tervon kirjaa. Vaikka Lehväslaihon kirja olis mieluisampi ja pilkkikintaat. Jos arvio on huonommalla kantilla niin ei ojenna.

No kävi miten kävi niin kaikille OIKEIN HYVÄÄ JA KUUSENTUOKSUISTA JOULUA!




maanantai 23. joulukuuta 2013

Sitä sopii ajatella Joulun ilosanomaa nyt!

Kyllä ei ole hyvä kun maailmalla on paljon pahaa meneillään! Siinä tuntuu rinnassa puristusta kun miettii miten naiset ja lapset meistä etelämpänä joutuvat kärsimään ukkojen ja vähän isompien poikien pahoista ajatuksista ja teoista. Siinä on aseilla osoiteltu toisiaan ja lauottukin monesti. Ja uskoon on vedottu ja lahjaksi ryövätty uusia aseita.

Pyssymiesten kotona väki kärsii puutteesta ja kurjuudesta. Taudit leviää kun olosuhteet ovat ankarat. Ei riitä roposet leivänkyrsään eikä jauhokuppiin. Lääkäriapua ei ole saapuvilla sadan kilometrin säteellä jos vaikka tuhkarokkoon tahi muuhun vaivaan tarviis apua. Ja nyt etelän ihmistäkin kurittaa lumisateet vaikka ei ole edes kenkiä jalassa kun ei ole ollut varaa eikä ennen ole tarvinnut. Nyt palelee ja ei ole metsiä mistä puuta hakea. Ja ukot senkun sotii ja miettii naapuriheimolle pahoja päänmenoksi. Ja siinä sivussa vangitaan ja tapetaan auttamaan tulleita ulkomaan eläviä. Kyllä ei ole oikein tuommoinen homma!

Eikä ole oikein sekään ettei meillä saa uusi Lastensairaala tarpeeksi rahaa! Ei pysy terveenä lapset kun eivät saa muuta kuin homehoitoa vanhassa rapistuvassa pytingissä. Hallitusrouvat ja –herrat eivät heruta riittävästi rahaa oman maan kohteeseen vaan lähettävät rahaa milloin minnekin ulkomaan vesipuhdistuslaitoksiin. Jos meillä lapsi kuolee huonojen systeemien takia, ei ole auttajia maailman murheisiinkaan tulevina vuosikymmeninä. Onko jumalatonta ajatella itsekkäästi ja omaa suuta? Mutta jos ei auteta ensin itseämme, ei meistä ole tulevaisuudessa muittenkaan auttajiksi!

Kyllä pitää muistaa joulun ja muuhunkin aikaan oikea tärkeysjärjestys! Se ei Suomen ja suomalaisen raha riitä pelastamaan koko maailmaa! Mutta onhan se niinkin, että jokainen auttakoon ainakin yksityisesti oman tuntonsa ja omantuntonsa mukaan sitä joukkoa kun tärkeäksi kokee! 

Mutta lähetetään me Jouluiloa Suomeen ja maailmaan ja ollaan inhimillisiä kukin tuntonsa ja kykynsä mukaan!!!

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Juna oli juna ennen!

Se ei nykyihminen arvaa käsittää minkälainen on oikea juna! Siinä sitä oli ennen tunnelmaa. Aika ajoin se juna pysähtyi aseman sivuraiteelle lastaamaan halkoja ja vettä veturiin. Ilmassa leijui palavan koivuhalon tuoksu ja veturi puhisi kuin Espanjan härkä kaivaessaan areenan hiekkaa. Junamies kiersi junaa ja kolkutteli  vasaralla pyöriä tarkistaakseen etteivät ilmat vaan olleet karanneet.

Kesällä junat työllistivät mukavasti radanvarrella asuvaa väkeä. Valtion palkkalistoille saatiin hetkeksi satoja ihmisiä kun poliisin toimesta jouduttiin hätistämään väki sammuttamaan radan varteen juna sytyttämiä metsäpaloja. Siellä sitä meikäläinen tienasi ensimmäisiä roposiaan valtionhommissa hosalla kanervikkoa ja suota lakaistessaan.

Sisältä juna oli tummanpuhuvan puupaneelilla verhoiltu ja seinän vierillä kulki kuuma lämmitysputki, joka oli suojattu, ettei matkustushenkilö polttanut jalkateräänsä. Ikkunaa jos piti raottaa, tunki sisälle savunhaju ja joskus etupään vaunuissa savukin ihan pilveksi asti. Muuta pilveä edusti vahva tupakansavu, joka tarttui kamppeisiin takiaispallojen lailla.

Siinä oli tekemisen meininkiä kun rautapyörät jyskyttivät kiskonliitoksissa ja vaunu keikkui huimassa melkein sadan kilometrin tuntivauhdissa. Huonosti verkkohyllylle laitettu matkakassi saattoi hujahtaa arvaamatta alla istuvan päähän. Siinä vaan piti toivoa, että laukunomistaja oli tajunnut laittaa uuden alasimensa matkatavaravaunuun eikä kassiinsa. Muuten matka sujui pehmustepenkeissä rattoisasti rupatellessa tai lueskellessa. Ja tupakkia poltellessa kaikkien kiusaksi kun nääs tupakointi ei ollut vielä tuolloin terveydelle vaarallistakaan. Se yskitti montaa ihmistä tuommoinen matkustaminen.

Nyt se on junassa nojatuolipenkki ja kaikensortin jouset. Tupakkihenkilöille on omat savustuskoppinsa ja tarjoilua löytyy vaunuun kärryllä ja ravintolavaunussa tiskiltä, jossa saa sormi hienosti pystyssä nauttia punaviiniä tai ryystää olvia ja syödä kolmioleipää. Tietokoneella saa surhvata netissä tai tehdä töitä. Ei haise enää juna junalle eikä vaunu vaunulle!

Kyllä pitäisi junanvaunuun suihkuttaa koivupolton tuoksua ja laittaa automaattisoittimeen soimaan raiteitten jyskytystä! Ei haittaisi vaikka veturimies vähän heilauttaisi vaunuja kurvapaikoissa! Kyllä oli se ennen …!

lauantai 21. joulukuuta 2013

Housut puhki ja osaappa sitten ostaa uudet!

Kyllä ei ole hyvä olla kun meni ostaminen hankalaksi! Nimittäin vasta vajaat neljäkymmentä vuotta uusien verryttelypuvun housujen polvi meni puhki. Ja niin kun minä olen niitä sievästi pitänyt. Ei kestä enää vaatteet edes kevyttä käyttöä! Toista se oli ennen kun housut kesti isoisältä pojalle ja niistä tehtiin vielä pienet housut pojanpojallekin. Jos oli pojantyttö niin sitten ei tehty. Sitten tehtiin matonkuteita ja matto kesti ainakin viisikymmentää vuotta. Vasta sitten myytiin kirpputorilla melkein uutena.

Mutta nyt meni melkein uudet housut rikki ja tulikin hankintaongelma. Mistä uudet? Ennen oli hyvä kun meni kylällä naapuriin Kerttulan kauppaan tai sitten osuuskaupan myymälään. Aina löytyi eikä tarvinnut pitkään valita kun oli vain yhtä lajia tarjolla. Hyvää, joka oli sinistä. Ja kahta kokoa isoa ja vielä isompaa. Ja kauppias rahasti tiskin yli. Eikä kysellyt korttia. Ainoat kortit oli siihen aikaan naapurin Aten loppuunpelatut pelikortit, jotka se oli tuonut sodasta. Ja niitä ei kysellyt kuin kirkonkylän Tahvetti, joka kävi häviämässä kerran kuussa Atelle tienestinsä.

Yhtenä iltana uutisten jälkeen iski silmään mainos kun mies huuti vaimon vaatekomerossa kun vaimolle tuli taas uusi paketti vaatteita postissa. Se oli Tsla…, Stala… eikun Salandon mies. Oli huomannut, että vaimo oli oppinut netistä ostamaan vaatetavaraa. Onkin vaarallinen taito! Mutta kun meikäläisen pitäisi ostaa ne housut niin pani miettimään, että mennäkö Sitimarkettiin, Prismaan, Interporttiin, sinne juoksuratakauppaan Stationiin vai hakeako jostain samanlainen kauppa kuin Kerttulan Einolla oli? Vai ottaako yhteyttä sinne huutavan ukon kauppaan, Salantoon. Voipi olla vaikia homma!

Sekin olis pitänyt tietää, että mitä kokoa housun tulee olla! Kun juuri parikymmentä vuotta siten putosi kokolappu housusta pulsaattorikoneeseen. Ja väriäkin kysyvät. Kyllä ei meikäläinen ala kaupassa sovittelemaan mitään! Ne kun ennen oli melkein yhden koon housuja kun Lahden Luhdassa tytöt väänsivät kaavoista housut kokoon. Otti vaan kaupassa päällimmäiset ja maksoi pois. Nyt ne pipertää joku Taimaan tai Kiinan elävä, joka ei tunne meikäläisen muotoja ollenkaan hyvin.

Kyllä ei osaa vanha mies enää ostaa edes housuja itte! Kyrsii niin, että lahkeet lepattaa!!!

perjantai 20. joulukuuta 2013

Kävisikö terveysihminen kopsaamassa Virossa rekisteritietojutun?

Ettenkö sanoisi olevan huonolla tolalla tuo meikäläisen vaivojen kirjaaminen! Se on keksitty tietokone ja internetti, mutta terveyshenkilö eikä Risikko-ministeri ole saanut listoja kaikille tohtoreille näkyviin. Reseptiä lykittiin systeemiin ja monen tuskan ja ämpyilyn jälkeen se melkein toimii. Nyt näkee mökkikirkonkylän apteekkari, että meikäläiselle pitääpi antaa kovat särkypillerit eikä vanhan miehen tarvi hypätä Helsinkiin hakemaan uutta räsehtiä. Kallistakin on tuommoinen ees taas retuaminen räsehtin perässä!

Mutta kun vielä mökkikylän tohtori näkisi netistä sen ainakin 250-sivuisen luettelon meikäläisen tutkimuksista ja taudeista, niin se se vasta hyvä olisi! Voisi mennä sillain pikaisesti valittamaan vaivoja ilman kolmea mapillista sairaskertomuksia kainalossa. Muutenhan niistä ei muista kuin vähän alkua ja niistäkin ne ennen kuin muisti alkoi heiketä siinä 16 vuoden iässä kun opin punaiselle Nortille. Sitä kun on tälle iälle hypännyt milloin kenenkin tohtorin ja keskuksen hoitoketjussa ja kertomukset ovat palasina maailmalla niin kuin vanhassa laulussa leipä.

Kyllä ei voi tarpeeksi naapuri-Viron lääkintä- ja tietokoneherraa ylistää kun keksi kasata kaiken asian nettiin ja siellä hoituu kunnan kaikki jutut mitä kansalainen vaan tarvitsee. Ei juokse enää Viron Toomas lankettien kanssa luukulta toiselle eikä anele puhelimessa vastaanottoaikoja hoitokaunottarelta! Toomas painaa entteriä koneessaan ja homma on hoidossa.

On ne etoja pelejä tuolla lahden takana! Ja viinaakin saa hakea sieltä oikein pakettiautolla. Siitäkin täytyy olla kateellinen! Ongelmana meikäläiselle tuossa on vaan, että koko lasti pitäisi juoda ihan itse eikä sitä oma maksa kyllä kestä. Pitäis ensin harjoittaa maksaa muutama kymmenen vuotta. Ja seurauksena siitä olisi sitten, että taas joutuu varaamaan aikaa ja odottamaan kolme kuukautta vastaanotolle pääsyä.

Voisiko se ministeri Risikko lähettää sinne Viroon Tallinkilla vakoiluhenkilöitä hakemaan oppia ja tuokoot vaikka paluureissulla peräkontillisen kovia juomia ministerille, jos vaikka tulisi hempeämmälle mielelle ja saataisiin keskitetty rekisteri meillekin?

torstai 19. joulukuuta 2013

Senkö saakin terveyskeskuksen vaihtaa?

Kyllä keksikin virkaihminen ja ministeri hienon jutun kun lupasi ensi vuonna vaihtaa terveyskeskusta! Siitä vaan tuli nyt vanhalle riesa kun ei oikein tiedä mihin sen vaihtaisi. Vaihtaisiko Kimalaiseen vai Diancooriin vai johonkin muuhun? Saattaisi olla sitten enämpi tutumpi jatkossa kun sitten apua hakee ja kun jos ei aina vaihtuisi hoitoihminen!

Se kun on tässä kunnan paikassa semmoinenkin riesa, että kun vaivoineen sinne pyrkii niin ensin pitää soitella ja rupatella hoitajanaishenkilön kanssa puhelimessa ja selittää vaivat ja yrittää olla kuolevan kuuloinen. Siinä taitetaan peistä siitä että onko potilas kipeä, kipeänluuloinen vai yrittääkö muuten vaan naruttaa terveyshenkilöitä ja viedä näitten kallista aikaa. Jos onnistuupi viimeisillä korinoillaan ja voipuneella äänellään puhelimessa vakuuttamaan hoitajanaisen siitä, että kyllä soittajaa jokin vaivaa, niin saapi ajan tohtorin pakeille. Ja heti aivan pian jo kolmen kuukauden kuluttua! Siinä kannattaa hitaamman sairaan alkaa vedellä jo housuja jalkaan, ettei vaan myöhästy vastaanotolta.

Kun sitten menee sinne kunnan terveyskeskukseen, niin kannattaa istua käytävän keskelle kun ei sitä kuitenkaan muista minkä oven eteen piti mennä kytälle. Keskeltä kuulee paremmin ja näkee missä kulloinkin ovi käy. Ja näkee kauniitten hoitajien sääret paremmin kun ne kävelee käytävällä. Se on vanhalle miehelle tuo henkinen hoito aina yhtä tärkeää.

Kyllä sitä ei tohtoriakaan tunne kun se oli viimeksi kaunis nuori neito, niin nytten se onkin kaksimetrinen pojan korsto. On vaan yritettävä kuunnella milloin oma nimi huudetaan ja selvittää miltä ovelta se huuto tuli. Ja sitten raahustettava nopeasti tohtorin perään ennenkuin panee oven säppiin.

Sitten kun tohtori kysyypi mikä se vanhaa miestä vaivaa, niin ei sitä enää muista mikä se oli syy tuloon kun meni tuota aikaa varaussoitosta. Eikä se juuri sillä hetkellä tietysti koskekaan mihinkään. Se on niin parempi kun tekee kotona listan viimeisen vuoden vaivoista vaikka sattuikin käymään juuri muutamaa viikkoa aiemmin vastaanotolla. Kyllä niistä vaivoista aina joku on ajankohtainen! Ja jos ei muuta keksi niin pyytää varoiksi muutaman reseptin uusimista. Niin ja verikokeet pitää aina otattaa! Niitä on mukava vertailla miten se on kehittynyt veriarvo viimeisten 40 vuoden aikana. Ja ovatko muuttaneet niitten tunnuksia ja raja-arvoja. Ties vaikka olisi ennen ollut vanhoilla raja-arvoilla hyvinkin sairas aivan huomaamattaan.

Kyllä ei taitaisi olla hassumpi juttu jos vaihtaisi vaikka terveyskeskuksen semmoiseen, jossa olisi aina tuttu tohtori ja jolle ei tarvitsis piirustaa tautilistaa vaan se tietäisi heti, että tuossa se luulotautinen pappa taas tulee. Ja tohtori pohtis ovella, että onkohan pappa taas selaillut nettiä ja löytänyt uusia tauteja vai vanhoillako mennään? Ja hoitajat hymyilisi vähän leveämmin kuin Laakson terveyskeskuksessa vaikka ei niissä hymyissä ole mitään moittimista sielläkään. Mukavia ja nättejä ovat Laaksossakin! Ja kivojakin ovat! Kyllä en vaihda sittenkään oli tohtori korsto tai ei!!!

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Se vie Ollilan satellitti meikäläisen marjapaikat!

Kyllä ei ole mukava mies ollenkaan tuo Jorma Ollila! Kun sai ensin aikaiseksi Nokian puhelinten myynnin ulkomaan ihmiselle sille Mikro Sohtille ja nyt sitten on pakko myydä autotkin pois kun alkavat taivaalta seurata missä sitä ajellaan ja laskun panevat vielä perään. Se ministeri Kyllönen se siellä valtion neuvostossa katsoopi tietokoneellaan meikäläisen liikut ja väsää taulukko-ohjelmalla laskun ajoista. Väittääpi vielä että kyllä auton vero laskee, mutta kyllä pitää härski autokauppias huolen ettei jää kuluttajapololle hyötyä mitään.

Ja se mikä pahinta seurailussa on sitten, että pääsevät näkemään minun parhaat marjapaikat ja sienipaikat kun selvittää mihin jätin auton. Saa epäillä, että kohta laitetaan kaikkiin marjanpoimureihin ja sienikoreihinkin satelliittinen seurantasirunen. Ja polkupyöriinkin jos satun vaikka pyörällä käymään metsässä. Kyllä ei ole mukavaa kun on sitten metsät täynnä valtion herroja ja rouvia keräämässä luonnonantimia paikoista, joita meikäläinen yrittää varjella henkensä pitimiksi ja ruuanjatkeeksi. Ja laittavat minulle vielä laskun perään!

Mitä se nyt Ollila tuommoisia meni juonimaan! Olikohan Ollilan rouvalla ja ministeri Kyllösellä piirakkatarpeet lopussa vai mikä se on niillä vialla? Onkohan ministerillä edes ajokorttia? Ei ollut ainakaan AKT:n Rädyllä vaikka edusti automiehiä ja yritti päästä Ahteen rouvan kyytiin. Nyt on Rätykin varmaan karpalosuolla ruuanjatketta hakemassa kun ei ole kuulunut mitään miehestä.

Kyllä en tykkää jos nyt pitää kaivaa kuvetta, että pääsee autolla Prismaan Kannelmäkeen laktoositonta maitoa ostamaan tai mökille Savoon rantaa lakaisemaan kaisloista puhtaaksi. Kyllä Tepoili ja Neste on pitänyt huolen maksunperinnästä ja välillä on rokottanut APC-aseman ruokapöytä loput jos on jäänyt jotain taskunpohjalle kolikoita. Ei oo riittänyt enää mitään edes Kuortin APC:n Alkoon vietäväksi muuta kuin vanhoja tyhjiä pulloja menneiltä vuosikymmeniltä. Ja noihin ei ole tarvittu satelliittiseuraamuksia vaan ovat ihan paikanpäällä rokottaneet ja aivan heti.

Pisteleeköhän se kun satelliitti tökkii säteillään? Ei ole mukava mies tuo Ollila kun tuommoisia keksii! Tuskaa se aiheuttaa monelle ja marjastukselle eritoten!

tiistai 17. joulukuuta 2013

Hyvä ihminen, Teemu Sel8nne!

Otin irti yhden hienon ominaisuuden ElisaViihdepaketista. Osittain siksi, että sain sopimuksen teon yhteydessä pari ilmaista elokuvaa ja toiseksi siksi, että se oli helppoa. Eli katsoin Viihdepaketin digiboxin kautta vuokraelokuvan nimeltään TEEMU SEL8NNE.

Olen tiennyt, että Teemu on urheilijana ollut aina esimerkillinen ja harrastanut myös parhaimman tason hyväntekeväisyyttä. Kun elokuvaan oli koottu melkoisen kattava avoimesti esitetty otos Teemun elämää lähtien synnyinkodin osuudesta, kavereista, uraan vaikuttaneista ammattilaisista aina omaan perheeseen, oli ainakin kuvan perusteella saatavissa vahvistus käsityksiini hänen persoonastaan.

Harvoin tulee katsotuksi elokuvaa silmät hikoillen, mutta kyllä nyt oli pakko taipua tunnekuohujen edessä! Kuvassa tuli vahvistus sille, että urheilija joutuu uhraamaan paljon menestyksensä alttarille ja kestämään fyysisiä, todella pahojakin kolhuja lähes jatkuvasti. Menestyminen vaatii jatkuvaa ponnistelua kunnon kehittämisen ja vähintään säilyttämisen takia.

Se, että vielä jaksaa osallistua vähinä vapaa-aikoinaan Suomessa nuorten urheilijanalkujen kasvatukseen ja opastamiseen, on hatunnoston arvoista toimintaa. Lisäksi hyvän vieminen Lastenklinikoiden kummina saa liikutuksen nousemaan kurkkuun. Lasten vilpitön riemu sairasvuoteillaan tavatessaan idolinsa oli kaunista ja liikuttavaa katsottavaa.

Lopputuloksena ennakkokäsityksiini ja elokuvaan voin vain todeta, että Teemu Selänne on esimerkillinen sekä hyvä ihminen ja hänellä on suuri sydän!



maanantai 16. joulukuuta 2013

Joko sitä on löydetty joulun tunnelmaa?

Se on taas niin tätä! Joulunkellot ja soitto kaikaa ylt’ympäriinsä. Joulumieltä pitäisi kehitellä ja kinkun ostamista miettiä, mutta kun ei tahdo irrota! Kaupanpitäjät ovat viritelleet köynnöksiä jo monta viikkoa sitten ja punaista kreppinauhaa ja kimalleköyttä on ovenpielet sikkarallaan. Lapset mankuvat leikkikaluhyllyilla marketeissa monenmoisia Ankry Pöörtsejä ja muita vermeitä. Fiksuimmat ja isommat muksut ovat vailla tabletteja ja älykkäitä kännykkäpuhelimia. Kyllä siinä saa äiti ja isä pitää kielen keskellä suuta ettei muksu heittäydy toiveineen keittiön lattialle selälleen huutamaan kesken aamumurojen syönnin. Ja kun tarhaan, kouluun ja töihinkin olisi vähän kiire.

Joutuupi moni vanhempi hakemaan joulumieltä oikein tikun kanssa kun kustannukset nousevat pilviin lahjatoiveissa. Moni fiksu muistaa kuitenkin joulun jälkeiset alennusmyynnit ja huomaa tuolloin säästävänsä oivan summan rahaa. Mutta saapihan sitä näin joulun alla käydä katselemassa kaupoissa ja imemässä joulun henkeä kun pihalta sitä ei oikein löydy. Onneksi lähes joka joulu on säänhaltija muistanut ripauttaa valkeutta maastoon! Kyllä siitä irtoaa jo tunnelmaa kovin! Toivossa on hyvä elää sanoi lapamato!!!

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Ramppikuumetta laivalla ja kiviä pohjassa!

Onko se naapurimaan hitsari tehnyt huonoa työtä? Se oli pitkästä aikaa, onneksi pitkästä aikaa, taas Tallinnan laivan ramppi heikkona. Tuli autoa ja vieläpä isoa autoa alakertaan oikein ryminällä. Vanhan kansan sananlaskuhan sanoo, että on se helppo olla maalla viisas kun merellä onpi hätä. Nyt vaan onneksi oli hätä maalla, jossa voipi olla nytkin melkoisen viisas ja apu oli lähellä. Tällä kertaa ei tarvinnut hakea apua myrskyävällä merellä kun vielä Seija-myrskykin oli liikenteessä.

Kyllä olisi pitänyt laivamiehen pitää säännöllisiä tarkastuksia rampin kiinnityskorvakoille ja huolella laittaa kiinni ne! Ei kestä monia kertoja sattua isoja havereita! Tuleepi isoja laskuja, ongelmia ja pahimmassa tapauksissa ihmisvahinkoja. Se ei ole hyvä juttu ollenkaan! Nyt joutuupi moni laivantarvitsija tekemään muita ratkaisuja. Ei pääse matkailija parkettia hiihtämään, nojaamaan vieraaseen olkapäähän, liian usealle paukulle laivabaariin, raahaamaan isoja määriä alkomahoolia eteläisestä naapurista kovaan tarpeeseen kotimaahan tai muutenkaan matkailemaan meiltä sinne ja takaisin.

Juuri kun rekat on saatu rikotulta rampilta maihin niin rysäyttääpi Viikinki lautalla Oolannin karille ja sammuttaa sähköt paatista. No kukahan tuostakin on sitten vastuussa? Kyllä ei ollut taas kipparilla ruori hallussa vai olikohan perin itse poikennut salonkiin päivätansseihin? Jos olis ollut myrskyä liikkeellä olisi tuonkin jotenkin ymmärtänyt, mutta mahtoiko puhuri olla tuolla suunnallakaan. Sehän oli meidän mökillä toisella puolella Suomea puhkumassa laituria rannalle. Ei nyt mene missään vesillä hyvin!

Kyllä ei ole hitsari eikä laivamies ajatellut mitä kaikkea murheita aiheutti huonolla työnjäljellä tai ajamalla kiveen! Ja vielä joulun alla kun kaikilla pitäisi olla hyvä mieli ja toimivat pelti! Se kyrsii kovasti nyt muitakin kuin minua! Minua kyrsii kavereitten puolesta kun itse en ollut ajatellut matkustaa laivalla kuitenkaan! Mutta mikä parasta molemmissa paattijutuissa oli niin ei ihmisille käynyt kaikkein pahimmalla tavalla! Se oli äärimmäisen hyvä se!

lauantai 14. joulukuuta 2013

Studio55: kauniit ja terveet

Kyllä ei tunnu ollenkaan mukavalta tuo Studio55:n hehkutus! Mitenkäs me, jotka olemme vaivojen ja kipujen vaivaamat? Pitäisi käydä saleilla ja tansseissa ja urheilemassa ja harrastaa vaikka mitä joogasta kalliokiipeilyyn. Mutta kun ei ole riski, kaunis ja voimissaan! Kolottaa, koskee ja vihloo!

Entäs kun posket roikkuu lerppana, mahaa löytyy vyön ylä- ja alapuolelta kilokaupalla? Juoksuaskelia on otettu viimeksi 47 vuotta sitten ja silloinkin bussin perään kun meinasi myöhästyä töihinlähdöstä. Tanssia pitäisi, mutta kun lonkka ei ehdi mukaan ja joka askeleelle pitäisi nakkoa särkypilleriä huuleen. Ei sovi kroppa muotivaatteeseen ellei sitten puhuta teltoista ja sadeviitoista.

Ei ole kirurgin veitsi koskenut naamatauluun. On koskenut umpisuoleen, paksusuoleen, sappirakkoon ja peukaloon. Ja lisää leikkuuta on tilauksessa. Niillä puukkoreissuilla ei ole kauneutta hankittu lisää vaan on vähennetty sisältöä mahaontelossa ja parannettu peukalon pitoa. Tupakkikin tuli jätetyksi omin avuin kun alkoi savua tulla jo korvista ja kynsienkin alta. Ei ollut nikotiinitehtailija vielä keksinyt tuolloin laastareita eikä purukumeja. Oli tarjolla vaan tavallisia Salvekvikkejä haavoihin ja Jenkki-purkkaa suuhun.

Kyllä en panisi pahakseni jos Veijalainen kumppaneineen keksisi ohjelmaa meille oikeasti vähän rumemmillekin ja vaivaisillen eikä etenkin naisjuontaja aina vaan hehkuttaisi hyvää oloaan ja kuntoaan! Mutta taitaa Mape jatkaa vaan Dannyn ja Hektorin kanssa pakisemista ja miettiä Antti Heikkilän kanssa pitäisikö voita syödä viikossa yksi vai kaksi pakettia. Olisipa edes Antti Arstila vielä paikalla, että saataisiin kunnolla selvyyttä vitamiineihin ja hivenaineisiin! Niihin juttuihin voisi jo uskoakin. Ja uusi Raakkeli hakee tietenkin missejä ja muita kauniita jutuille. Kyllä ei ole hyvä katsoa kun kolottaa ja särkee! Ja kyrsii taas kaikki!

perjantai 13. joulukuuta 2013

Kuka meillä sähkön kuljettaa?

Kyllä ei ole mukava kun Vorttumi möi sähkölangat ulkomaan eläville! Juuri kun Seija-myrsky puhkuu puita langoille niin tuntuupi hankalalta, että ulkomaa omistaisi nuo langat. Ja jos meidänkin mökin langat kuuluu Järvi-Suomen Energialle niin mistä tietää ettei jossain pylväsvälissä olekin ulkomaalaisen johtoa? Ja mitä sitten jos ulkomaan herralle iskee rahanhimo ja se haluaa isomman hinnan johdon käytöstä niin poksahtaako tuolla pylväsvälillä meidän sähköön lisähintaa? Ja pystyykö Suur-Savon Sähkön tirehtööri Rinnan Perttu vaikuttamaan siihen, etteivät tule heidän reviireillen ja mitä pystyypi tekemään ylipormestari Pajusen Jussi pitääkseen ulkomaan miehet pois Helsingin langoilta?

Kyllä ei ymmärrä yksinkertainen ihminen television käyntiin napsauttaessaan, että kenen langoilta kuva tulee! Se on hankala tilanne jos Seijan tai jonkun muun myrskyäjän riehuessa pitää soittaa Australiaan asti puuta langalta kaatamaan. Jos siellä on vaikka lampaankeritsemiskausi meneillään tai pitää ajaa kenguruita pois ryytimaalta. Saattaapi mennä jokunen tunti ennen kuin ehtii moottorisahoineen apuun. Ja onhan siellä sopassa kanadalaisetkin. Ei sieltä paljoa nopeammin apua saa! Sielläkin voipi olla menossa jääkiekon huippupelit vaikka Edmontonissa niin kuka metsuri sitä kesken pelin lähtee kauas Suomeen puita raivaamaan. Eikä sitä metsuria paljon kiinnosta KalPan tai Ässien ottelut vaikka saisi vapaalipunkin matsiin urakan päätteeksi. Kyllä se pitää olla vähintään Oilersin pelaamassa kaukalossa ja parasta olisi jos vaikka Anaheimin Ankat ja Teemu olisivat Kanadan kiertueella.

Kun sähkölangan omistaja aikoo perustaa toimiston Hollantiin niin vetääköhän se langan sitä kautta, että saa sammutusnappulan toimistolle. Jos vaikka suomalainen kimpaantuu sähkölankayhtiöön eikä maksa laskuaan, voi yhtiön toimistovirkahenkilö panna napista sähkökulun poikki. Siinä istuu sitten suomalainen pimeässä, syö kylmää kaurapuuroa ja tuijottaa mustana möllöttävää televisioruutua. Eikä pysty keittämään edes sitä päivän kahdeksatta kahvikupillistaan. On siinä murhetta kerrakseen ulkomaan elävien sähkölankojen kanssa! Jos se vaikka suuttuu koko Suomeen! Ei seuraa siitä hyvää, eikä ole hyvä juttu silloin ollenkaan!!!

Nekö talot rapistuvat nyt yhtäaikaa?

Kun kävelee Helsinginniemellä, näkee erittäin paljon rapistuvia taloja. Paljon on myös remonttityömaitakin! Helsingissä on meneillään mahdottomasti asuinkerrostalojen julkisivu- ja putkiremontteja ja kattoremontteja ja rappukäytäväremontteja. Iso osa keskustan rakennuksista on 1900-luvun alkupuolelta rakennettuja ja niihin on jo ainakin kerran tehty nuo isot remontit. Monet 50- ja 60-luvun taloista ovat ensimmäisissä remonteissaan. Nyt on remonttifirmoilla sesonki, jolle ei taida näkyä loppua. Täytyy vaan toivoa, että korjausrakentajat tekevät laadukasta työtä.

Olen joitakin vuosia sitten sotkeutunut erääseen kerrostaloon, jossa oli tehty julkisivuremontti viitisentoista vuotta sitten. Nyt julkisivut ovat ala-arvoisessa kunnossa, maalit ovat rapisseet pahasti ja uusi remontti on edessä parin vuoden kuluttua. Helsinkiläisistä rakennuksista ovat vanhimmat säilyneet miltei parhaassa kunnossa. Olisikohan nykyisten ja viimeisten viidenkymmenen vuoden aikana kehitettyjen materiaalien kestävyydessä toivomisen varaa ja mitenkähän työmenetelmiä on osattu soveltaa?

Viime vuosikymmenellä alkoi maahamme virrata rakennusmiehiä eteläisestä naapuristamme. Heidän ammattitaitonsa ja oletettavasti kokemuksensa suomalaisista rakennustarvikkeista ei ollut alussa aivan täydellinen. Mutta nyt on aika hoitanut opit oikeisiin osoitteisiin. Nykyisellään varmaan kaikilla rakennustyömailla on nykyisin iso joukko virolaisia rakentajia ja heidän pätevyytensä ei enää häviä kotimaisille tekijöille. Lisäksi he tuntuvat tekevän pitkiä päiviä rakennuksilla. Ja jälkeä syntyy ja vieläpä erittäin hyvää jälkeä!

torstai 12. joulukuuta 2013

Vanhukset odottavat ratkaisuja!

Sitä on vuosia kohkattu siitä, että Suomi menee kontilleen kun meitä eläkeihmisiä on kylillä ja kujilla pilvin pimein. Ja onhan siinä tietenkin perääkin! Kun kääntelee kaupungilla kulkiessaan kipeitä niskoja puolelta toiselle, ei voi olla huomaamatta seniorikansalaisten määrää. Ja nämä ihmiset pystyvät sentään vielä liikkumaan omatoimisesti. Saman huomaa kun yrittää päästä terveyskeskukseen, hammaslääkärille tai mihin tahansa palveluiden äärelle. Mahdoton määrä ihmisiä rapistuu vauhdilla ja kaikki yhtä aikaa.

Parhaillaan käydään aiheesta vilkasta keskustelua ja päättäjät pohtivat malleja vanhustenhoidon ratkaisumalleiksi. Esillä olleet vaihtoehdot eivät oikein vakuuta koska tarpeet hoidolle ovat hyvin moninaiset. Isolle osalle vanhuksia sopinee kotihoito mutta jäljelle jää suuri joukko vanhuksia, jotka tarvitsevat ehdottomasti ”laitoshoitoa”.

Kotihoidon ongelmaksi muodostunee riittävän ammattitaitoisen ja määrällisesti riittävän henkilöstön löytäminen sekä asiaan liittyvien kustannusten kattaminen. Vanhusten halu tulla hoidetuksi kotonaan on ymmärrettävästi suuri. Tarpeet vaihtelevat kuitenkin kerran pari viikossa hoitokäynneistä monta kertaa päivässä tarvittavaan apuun. Niin kauan kun selvitään esimerkiksi pelkällä siivousavulla, on tilanne vielä varsin hyvä, mutta kun ollaan siinä vaiheessa, että vanhus tarvitsee apua sängystä nousemiseen, ruokailuun ja kylpyhuonekäynteihin, ollaan lähellä kokoaikaisen hoidon tarvetta. Ja kaikkia välimuotoja tarpeesta esiintyy erilaisina kombinaatioina.

Toivoisin, että kotona asuminen olisi järjestettävissä mahdollisimman pitkään, avunsaaminen tarvittaessa olisi helppoa ja kun laitoshoidon tarve on ajankohtainen niin löytyisi riittävän tasokkaan hoitolaitoksia. Se mikä on  kotipalvelun työntekijän äidinkieli, ei ole mitenkään oleellista, vaan tärkeintä on henkilön pätevyys ja taito hoitaa vanhusta oikealla tavalla. Oikea tapa tässä tarkoittaa teknillistä asiantuntemusta mutta vähintään yhtä paljon henkisiä ominaisuuksia olla kontaktissa vanhuksen kanssa.

Voi vain toivoa, että päättäjien ratkaisumallit eivät synny puoluepoliittisin perustein vaan terveellä järjellä ja riittävän inhimillisyyden huomioiden!

Kävin piikillä!

Olen muutaman ajan mietiskellyt, että otanko vai enkö ota sitä flunssapiikkiä. Tammikuussa pitäisi tehdä pieni lomareissu eikä viitsisi pilata sitä sairastamalla. Niinpä päätin käväistä Laakson terveyskeskuksessa. Kun soitin ennakkoon kysyäkseni neuvoja, kävikin ilmi, että siellä rokotetaan koko tämän viikon ajan.

Mitä oli siellä puolenkymmentä rokotettavaa. Minä olin ainoa mies joukossa ja sitä paitsi ainakin kymmenen vuotta muita nuorempi. Eikä käynyt kipeää! Sain kuulla terveydenhoitajalta, että joku saattaa saada piikin jälkeen flunssanoireita. Ja minä kun luulin, että niitä sillä piikillä juuri torjutaan!

Olen kolmena vuotena ennen tätä ottanut flunssarokotuksen ja, joko johtuen teräksisestä kunnostani tai piikistä, selvinnyt ilman tautia. Nenä nyt vuotaa kaupungin pölyjen takia aina muutenkin. Siihen ei juuri piikitkään auta. Rokotteen pitäisi toimia vasta parin viikon sisällä. Nyt tässä sitten jännätään kumpi ehtii ennen flunssa vai rokote!

keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Itsenäisyyspäivän riehujat Mansessa

Kyllä en tykännyt kun pennut riehuivat naamarit päässään Tampereella. Se on tuommoisessa hommassa oltava joku syy, joko sota tahi muu itsensä puolustushomma. Ei riitä rettelöön pelkkä kateus ja ilmaisen kaljan kaipuu. Se on nuori kahjo sekoittanut päänsä kyseenalaisilla aineilla ja sitten heittäytynyt yhtä vähäaivoisten kavereittensa kanssa viattomia hevosia hakkaamaan. Kyllä ei ole tuossa järjen häivääkään!

Sitä pitäisi nuoren hakeutua urheilukentälle heittämään keihäskeppiä, potkimaan nahkaista palloa tai heilumaan kaukaloon mustan kumilätyskän perässä. Nyt oli nuori ottanut välineet mukaansa, mutta oli sekoittanut ensin päänsä kielletyillä tupakeilla ja muilla sooseilla ja sotkeutunut sitten pelikentässä. Olikohan tyystin vieraspaikkakuntanen Mansessa kun ei löytänyt Ratinan stadionia. Eksyi mustatakkisten punkkareitten joukkoon kun nämä olivat matkalla rokkikellariin jammailemaan.

Olisiko pimeässä ja pää soosissa erehtynyt luulemaan hevosta hirveksi ja puolustautunut mailalla. Sitten oli ollut edessä kirkkaita valoja ja verkkoaita niin kuin hirviaita konsanaan. Siinä oli sitten juostu pää edelleen umpisekaisin hirviä pakoon ja silloinpa sattui vahingossa maila autoihin ja ikkunoihin. Siinä sitä riukuniskarokkareitten kanssa tuli Jutin ja Raipen naamarit päässä tehtyä pahaa oikein isolla kädellä ja sitten lauottua, että ”ikinä en oo mitään ottanu ja vahingossahan minä”.

Kyllä en olisi toivonut konstaapelin säästelleen patukkaa ja muita astaloitaan! Olisi pitänyt laittaa ulkopaikkakuntanen ja rokkariporukka kerralla maijaan ja roudata Tammerkosken saareen vähissä vaatteissa miettimään tekosiaan ja selvittämään sekaisia päitään ja päästää vasta jouluaattona mantereelle rantaan. Olisi pitänyt laskea vielä samaan saareen yksi vihainen hirvi niin olisi ollut nuorella puuhaa ja olisi pysynyt lämpimänä. Naamarit olisi pitänyt kerätä pois ja viedä Tammelaan lastentarhan lapsille ensi kiitospäivää odottamaan ja urheiluvälineet olisi pitänyt jakaa nuorisourheilulle.

Ei pidä huligaanipoikia ja soosinuoria päästää aivan vähällä! Pitää laittaa siivoamaan lasinpalaset pois, pystyttämään Savoon hirviaitoja, harjaamaan hevosia isolle tallille ja pesemään Tammelan torille ilmaiseksi autoja pariksi viikoksi. Kyllä saisi tuommoiset rangaistukset tarkemmin selvittämään urheilukenttien paikat ettei eksy urheilumatkoillaan ja tunnistamaan elukat ettei telo viattomia luontokappaleita! Ja lisäksi oppimaan saako diplomaatin autosta ottaa lippua keulasta pois eikä pelotella naamareilla!


Kyllä ei ollut hyvää mainosta nuo hulikaanit meille! Ennen olisi hulikaanille annettu remmiä oikein solkipäällä!!!

tiistai 10. joulukuuta 2013

Taistelua Viihdepaketin maailmassa!

Kun tuo elämä on ollut ikuista taistelua noitten tekniikkavehkeitten kanssa, piti minunkin tekemän kerran taas modernisointiratkaisu. Kun televisioherrat tai jotkut muut epäilyttävät tahot aikoinaan pakottivat meidät digiboxilla temppuiluun, jouduttiin semmoisiin salatekniikoiden syövereihin, että oksat pois. Sen käytön opettelu monen kapulan kanssa oli melkoinen suoritus, mutta kun siihen yhdistyi boxien hajoamiset, niin oltiin jo mahdottomalla tiellä.

Meilläkin meni taas kerran boxin käyttö hankalaksi kun kapulan määräykset ei  löytäneet tietään perille boxiin. Kapulalla sai osoitella aivan vapaasti mihin vaan eikä boxi ollut moksiskaan. Osoitit vaikka komeron oveen, keittiö jääkappiin, vessanpyttyyn tai parvekkeen kaiteeseen niin ei ollut mitään tehoa. Sitä saattoi vain toivoa, että boxiin osoittaminen olisi saanut henkeä aikaiseksi. Etenkin jos piti kiireesti vaihtaa Salatuista elämistä Poliisit-sarjaan!

Niinpä marssin kuukausi sitten Kampin Elisa-myymälään ja tein sopimuksen Viihdepaketista. Sopimuksen tekohetkellä oli luvassa toimivaa nettiyhteyttä uudella modeemilla, langatonta yhteyttä kodin tietolaitteisiin, älykästä digiboxia, puhelimella nauhoittamismahdollisuuksia, lisäkanavia, teräväpiirtokuvaa, helppoa elokuvanvuokrausta ja pari ilmaista elokuvaa. Minä raukka olin niin hyväuskoinen ja katsoin silmiä räpäyttämättä Elisan neitosen silmiin ja uskoin kaiken ja riipustin nimeni kiiruusti sopimukseen heti kun sain kynän käteeni.

Pari päivää myöhemmin taapersin vajaat kolme kilometriä postikonttoriin ja palasin ison pahvilaatikon kanssa kotiin. Laatikosta löytyi kaikenlaista tavaraa. Oli modeemi, digiboxi, kilometritolkulla erilaisia johtoja, kapula, ohjekirja ja popcornipussi. Niillä piti pärjätä! Modeemin sain toimimaan parin tunnin tuherruksen jälkeen ja huomasin ettei netin nopeus olekaan aivan sitä mitä luvattiin. Yritin perua puhelimitse sopimuksen, mutta sain nenilleni! Minulle kerrottiin että olen aviossa Elisan kanssa kaksi vuotta ilman avioon kuuluvia nautintaoikeuksia tai näennäisillä oikeuksilla. Puhelun päätyttyä totesin, että liitto muistuttaa melkoisesti avioliittoa erityisesti velvollisuus- ja kärsimyspuolella.

Seuraava murhe oli sitten se, että milloin asennusmies käy kytkemässä asuntomme digiboxiverkkoon. Sain puhelimeeni 5 eri tekstiviestiä, että silloin ja silloin on boxin käyttö mahdollista. Päivä siirtyi joka viestikerralla. Lopulta Itsenäisyyspäivän aattona olisi käyttö voinut alkaa. Mutta siihen hätään ei laatikon johtoja ollut mahdollista saada järjestykseen, joten juhlat katsottiin osoittelemalla kapulalla boxia milloin mihinkin. Olohuoneen nurkan lattian jalkalistan naula oli tuolloin toimivin kohta. Ja Tampere-talon juhla päästiin katsomaan. Jenni-rouva oli tyrmäävä ilmestys tyylikkyydessään!

Koitti arki ja toiveenani oli Elisan lupaaman viihteen katsominen. Johdot olivat paikoillaan parin ikioman virityksenkin kanssa, mutta uutuuttaan hohtava kaukosäädin ei hoitanut tässäkään systeemissä hommaansa. Aikani paineltuani sitä ja osoiteltuani tutut nurkat ja paikat, soitin Elisan tekniikkamiehelle. Hänen kanssaan yritettiin kauko-ohjelmoida kapulaan uusia systeemeitä, mutta ei mennyt tieto perille. Sain lupauksen postitse tulevasta uudesta kapulasta. Hermostuneena hyppäsin raitovaunuun ja ajoin Elisan luo Lasipalatsille ja sain sieltä uuden kapulan sirkeäsilmäiseltä neidolta. Ja sehän toimi! Pelit alkoivat pelittää melkein kuten oli luvattukin.

Nyt on enää jäljellä kapulan nappien ja television ruudulla näkyvien valikoiden opettelu! Uskon, että siitä selvitään seuraavien 3 vuoden aikana. Netin nopeus heiluu sinne tänne ja entisen tasaisen lähes tuplanopeuden jälkeen on ilmeisesti siirryttävä Elisan tuella vanhenevan miehen hitaampaan nettivauhtiin. Vielä kun saisi katsottua telkkarista niitä ohjelmia joita haluaa ja tallennettuakin jotain. Toisaalta nyt taitaa taloudessamme ohjelmien uusinnat tulla tarpeeseen jos vaikka emme sattuisi oppimaan uutta tallennustekniikkaa! Vielä en ole oikein varma onko Elisan kanssa ihanaa?

maanantai 9. joulukuuta 2013

Se on säänhaltijan puuhat sekaisin!

On se vanha ihminen taas aivan ihmeissään! Onhan sitä jo tottunut tähän ikään ottamaan vastaan kaiken mitä annetaan jos jostain päin ylipäätään annetaan, mutta nyt kun ei aina edes tiedä mitä sieltä tuli. Ja harvemmin on kovin mukavaa tavaraa ilmassa. Ja muuttaa vielä kesken kaiken. Kävellä raahusta siinä sitten töpöaskelin kun ensin tulee lunta ja hetken päästä räntää.

Se on kun Ukko ylijumala vetelee säänsäätökammesta ihan sekalaisella lokiikalla. Olisikohan siellä yläkerran perhepiirissä jonkinlaista kinantynkää kun mieli ei itse Ukolla pysty päättämään mistä kammesta nykäistä. Saattaapi olla, että Ukko on käväissyt muitten jumalien kanssa Taivaan pupissa olvia nauttimassa ja siitä on tullut sanomista. Siinä vaiheessa on melkoinen mahdollisuus joutua kotona naispuolen sättimäksi ja se ei ole kovinkaan nautittava kohtalo kun silloin sitä mieluummin iskisi vaikka vasaralla sormeen. Sekään ei käy niin kipeää kun se mamman pitämä henkeä nostattamaan tarkoitettu puhe. Etenkin jos ohimoon koskeepi jo ennestään ja ei siinä silloin kipu sormessa paljon lisää tekisi.

Tässä on Vanha Stadin mies tyystin ihmeissään kun ei osaa valita vaatetta ulkorientoihin. Ukko kun tempoo kampiaan ei tiedä sataako vettä, lunta, räntää, rakeita, lokin kakkaa vai pikkukiviä vai sataako ollenkaan vai lykkiikö auringonpaistetta silmät kipeäksi asti. Siinä sitä saa useinmiten ontua raitiovaunupysäkille mantteli märkänä ja sitten haista villakoiralle Sokoksen kahvilassa. Ei ole mukava kun pystynenänaiset tuijottaa kuin olisin laskenut alle ja tunkeutunut vilpillisin mielin ylihintaista kahvikuppia ryystämään. Vedä siinä lämpöä huulien kautta sitten kylmettyneeseen kroppaan kun sateenvarjomummot heittelee murhasilmäyksiä herkkään vanhukseen!

Kyllä sitä ei panisi pahakseen jos Ukko vetaisisi oikeista kammista. Rehdillä mielellä ehdottaisin, että ottaisi Ukko miehekkään otteen, riippumatta olvin vaikutustilasta, seuraavista säätölaitteista "ÖISTÄ LUMISADETTA 5 CM", "PAKKASTA -5 C" ja "AURINKOA klo 10-16". Se ei pahasti menisi pieleen noilla säädöillä!

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Gummin tussahdus

Se pukkasi harmia tuossa yksi viikonloppu! Innoissani matkalla Messukeskukseen ELMA-messuille tunsin kuinka polkupyörässäni etukumi alkoi osoittaa närkästymisen merkkejä. Arvaan kumin tunnon, sillä paljon kehumani Helsingin pyörätiet ja erityisesti niiden reunakivet olivat antaneet sille kohtuuttoman kovia pusuja. Kivi, kumi ja kova vanne ovat kaikki toisiinsa koskettaessaan huolestuttava yhdistelmä.

Havaitessani ilman pyörän alareunassa huolestuttavasti vähentyneen siirsin herkkupers… eikun isoa takapuoltani kohti pyörän peräosaa keventääkseni etupyörän rasitusta. Takapainotekniikka auttoi sen verran, että pääsin hiki otsaltani valuen Messukeskuksen pyörätelineelle. Otin pumpun esiin ja rivakoin ottein painalsin ilmaa venttiiliin, mutta ..! Pumpun kärki , joka asetetaan venttiiliin, katkesi rasahtaen. Eikä pumppu ollut vielä edes 30:a vuotta vanhempi. Tekniikanmiehenä sain kuitenkin pumpattua hieman ilmaa renkaaseen. Jätin pyörän telineeseen pohtimaan tilannetta ja sitä kuinka hoitaisi minut kotiin.

Palattuani poikkeuksellisen monipuolisesta messutapahtumasta havaitsin ilman siirtyneen kokonaan renkaan yläosaan alaosan levätessä vanne asfalttia vasten. Hieman kiihtyneellä tempolla sain tahkottua siihen kuitenkin ilmaa sen verran, että pääsin matkaan keskuspuiston läpi kohti Ruskeasuota. Pari kertaa matkalla jouduin polvistumaan pyörän vierelle. Ei, ei rukoil … vaan pumpaamaan lisää ilmaa. Ja kotiin pääsin kohtalaisen kivasti. Toki loppumatkalla piti taas käyttää vahvaa takapainotekniikkaa.

Pari päivää myöhemmin tein autolla matkan Kannelmäen Prismaan, josta ostin kaikki sisä- ja päällykumit eteen ja taakse. Suorastaan käden käänteessä oli renkaat vaihdettu. Käsien ja vaatteiden peseminenkään ei vienyt montaa tuntia. Ja vaihteet sain vuorokaudessa lähes toimimaan. Nääs kun nekin muuttivat säätöjään kun takarengas piti irrottaa. Tällä hetkellä vaihteista toimivat jo vaihteet 2,3 ja 5. Molemmista päistä ja vähän keskeltä vielä puuttuu momenttia, mutta kyllähän minä ne tekniikan ihmevaarina vielä löydän!

lauantai 7. joulukuuta 2013

On se tuo netti veikeä eläin!

Miten sitä tuntee aamuisin riemua kun polkaisee tietokoneen käyntiin ja surina alkaa! Sen jälkeen voikin avata silmät ja laahautua kahvipannua virittelemään. Kun siinä vielä molempien käynnistysten valmistumista odotellessa käy aamutoimet ja nakkoo kourallisen pilleriä kituksiin, niin voi aamu alkaa. Kyllä ei mene hyvin jos joutuu kuivattelemaan yöhousujen lahjetta aamutoimen jälkeen. Mutta jos joutuu niin vaihtaa asusteen alapäätä ja hankkiutuu kahvipannun kautta tietolaitteelle.

Se on toimen järjestys seuraava: onko tullut viestiä joltain taholta, miten on sään laita lähitunteina kuin päivinäkin, Helsingin Sanoma pitää kaivaa latingin kautta koneeseen. Vitteriä ei jaksa katsoa kun siellä on niin paljon luettavaa kun Opamakin lähettelee sinne juttujaan ja Veispuuki meni aivan höpöksi kun siellä on enämpi tarjouksia kuin oikeaa luettavaa.

Mutta siitä se lähtee kun pannu on roplattanut juttunsa ja ilmineeraa kahvin olevan valmista. Siinä onkin hyvä lukea kuppi kourassa netti-Hesaria ja selvittää eilisen tapahtumat kotona ja maailmalla. Kuni pitää jotain selvittää niin eikun Kuuklaamaan asiasta selvyyttä. Kyllä ei ole vaikea homma vaan on perin nautittavaa puuhaa! Kaikkea löytyy ja aika kuluu rattoisasti! Eikön ole moittimista kun voipi tietokoneella katsella välillä telkkariakin! Hyvä on keksintö tuo ja monitahoinen!!!

Sieltä voi kerrata eilisiä linnan ... eikun talonjuhliakin jos ei sattunut tikipoksiin juttuja tallentelemaan!

perjantai 6. joulukuuta 2013

Suomi 96 v.

Tänään on jälleen aika pysähtyä hetkeksi muistamaan niitä miehiä ja naisia, joiden ansiota on Suomen itsenäisyys. Muistakaamme heitä kiitollisuudella ja kunnioituksella! Nauttikaamme ja olkaamme itsenäisyytemme arvoisia myös omissa ajatuksissamme ja teoissamme!

HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ!


torstai 5. joulukuuta 2013

Mahtaako se viestitellä Sinulle tuo vippivelkakauppias?

Se on vippikauppias ottanut meikäläisen haarukkaansa aivan tyystin! Kyllä se ei vaivojaan säästä kun panee milloin kenenkin kauniilta hengettäreltä kuulostavan nimen tyrkkytarjouksen lähettäjän lokeroon minun sähköpostiin. Jotenkin ne vielä ymmärtää ne ilmaisia sukkia tarjoavat tai puhtaita alushousuja tyrkyttävät nettikaupanharjoittajat. Kun nethän tahtovat vain auttaa ihmistä vaatetarpeissa kun talvikin on jo ovella.

Ja on kyllä nekin aivan mielenkiintoa ja jotain muutakin herättäviä viestejä, kun kauppaavat semmoisia potenssinappeja. Muistan vielä hämärästi niittenkin tarkoittaman toiminnon. Vieläkin sitä lämmöllä muistaa niitä paria kertaa kun olin …! Eihän siitä onnesta nyt edes niin kauaa ole! Vai onko? Mutta ei unohdu koskaan!!! Ei! Se oli sitä parasta aikaa vanhan ihmisen muistoissa!

Niin mutta vipeistähän minun piti kirjoittaa. On se vaan vanhaa ihmistä niin ihmetyttävä juttu kun ei vippikauppiasta saada kuriin! Tyrkkyä tulee moniaita kertoja päivänkierron aikana ja lähettäjän nimi vain muuttuu. Kyllä ne ei ne Piritat, Hannelet, Johannat ja muut kauniit minulle vippiluottoa tyrkyttäis aivan hyvää hyvyyttään. Tai onhan ne voineet kuulla minun koripalloilijamaisesta lyhyen tukevasta olemuksestani ja aatelleet, että siinäpä vasta runsaasti miestä ja edullisesti ja höplästä vedettäväkin vielä.

Taitaa olla mielessä niillä kuitenkin korkeat korot eikä nyt puhuta mistään Manolo Blahnikeista eikä Minna Parikan piikkareista. Vaan hennoo kaunis tyrkky tarkoittaa semmoista rahakorkoa kun mitä joutuupi velkaihminen sinne seireenin tilillen lähetteleen. Lainaa satanen niin voit lähettää meille pian takaisin sen satasen ja viiskymppisen korkoa, se kirjuuttaa tai ainakin aattelee ja tarkottaa. Niin se yrittää houkuttaa koukkua huuleen ja heikko luonne se herkästi imaiseepi koukun! Se ei kaikilla hermo pidä.

Kyllä en panisi pahakseni jos virkamies tarttuisi itseään niskasta ja puuttuisi häiriköintivippareihin ja ravistelisi raskaalla kädellä tai kahdella! Se oli hetken aikaa takaperin kun päivittäin rinkutti puhelimella kaiken maailman lehtikauppiaat ja niitä kun sai vähän rauhottumaan, niin alkoi heti vippi-ihminen sähköllä posteilemaan. Kyllä olis kirvesmiehelle taas torjuntatöitä! Panis vaikka letkut poikki tyrkkykirjeitten lähettäjien tietokoneista ja keräis vaikka huulipunat pois niiltä postin lähettäjätypyköiltä!!!

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Sekö meinaa vähetä Aasian lennot Suomesta?

Kyllä ei tullut yllätyksenä uutisissa Aasian lentojen vähenemisen uhka! Se kertoi totisella naamalla tuo uutistenlukija, että Pietarin tytöt ja pojat ottavat hoitaakseen Aasian lentojen välittämisen. Se on tuo suomalainen lentokentän työntekijä sen verran kova lakkoilemaan, ettei sitä kauas ja kalliilla matkustava eikä sen lompakko kestä pitkään.

Se on alvariinsa tuo laukkujen heittelijä ja koneen huoltaja ja se koneen edessä isokylttisellä pikkuautolla ajava lakossa. Uskaltaako kuka hurja semmoiselle kentälle enää tulla kun iso naapuri tarjoaa turvallisemman yhteyden? Tietää, että kone löytää oikeaan putkeen, laukku oikeaan koneeseen ja kaikki tuo vielä oikealla ajalla. Turhaan tappelee Vantaan, Helsingin ja Espoon taksimiehet paikasta Helsinki-Vantaan jonossa kun matkailija napaa Pietarissa taksin, jolla ei ole mitään tekemistä kalastaja Pietarin kanssa vaan se on se iso kaupunki tuossa melko pian Haminan takana.

Se jo arapi emiraatti alkaa kokeilla Pietaria ja sinne ne löytää pian muutkin siipimiehet koneineen. Helsingin laukkumies seisoo tyhjin käsin hihnan vieressä ja miettii mitähän tekisi. Kahvillekaan ei viitsi lähteä kun justiin tuli sieltä ja pullakin oli vanhaa. Ja Jerry Cottoniakaan ei voi lukea kun se ei enää seikkaile. Kyllä ei ole paljon tekemista kun Pietarin väki hoitaa homman kun siellä sitä tehdään pomon pyytäessä tai käskiessä ja nethän tekee! Ei sovi suomalaisen ampua itseä jalkaan kun menee työt!!!

tiistai 3. joulukuuta 2013

Pisassa tiputaan ja koulutuksen ongelmat

Kyllä ei ollut mukavaa kuultavaa aamun uutiset! Kun juontohenkilö antoi itsensä kertoa suomalaisen koulutuksen tippuvan kansainvälisessä vertailussa. On oltu kärjessä jo vuosikausia ja nyt sitten alkoi romahduksen elkeet. Puntariin oli viritetty asteikko matematiikan taidoille ja viisari ei noussutkaan Suomen koulukkaiden kohdalla kun muutaman piirun. Aasian koululaiset kävelivät kärkeen kurissa ja opettajan nuhteessa.

Ei ole matikkapäätä enää meidän koululapsilla. Ei taida kännykän näpräämisellä numerotaidot kehittyä ja kaverin numerokin löytyy helposti muistiluettelosta yhdellä näpäyksellä. Mitäköhän pitäisi sitten tehdä? Kyllä ei olisi pahitteeksi pieni kurinpalautus ja saisipa siinä vähän remmiäkin antaa. Onkohan siellä koululla enää karttakeppiä vai onko vaan laserosoittelukynä. Ei semmoisella läserkynällä taida pystyä hujauttamaan oppia tyhmään ja kurittoman päähän tai kynsille?

Satuittekohan katsomaan aikanaan sitä Kohtauspaikalla Ysiluokka-sarjaa Vaasan seudun koulusta, jossa Timo Rautiainen kävi opastamassa ysiluokkalaisia. Tuosta ohjelmasta sai selvän käsityksen oppilaiden kurittomuudesta ja motivaation puutteesta. Kyllä en olisi katsonut tuommoista touhua hyvällä jos olisin jonkinlainen opetustoimesta vastaava! Ja samalla minua pelottaa opettajien puolesta. Minun aikaan oli koulussa jopa pieniä hentoja (ja kaikki tyynni nättejä) naisopettajia, joihin rakastuttiin, yritettiin päästä näkemään säärtä ja joita toteltiin ilman isoja mutinoita. Nyt ei taida opettajaksi uskaltautua ellei ole Euroopan mestaruussarjatason painija, nyrkkeilijä tai kamppailulajien taitaja. Muutenhan siellä menee terveys ja pahimmassa tapauksessa henkikin.

Kyllä olen sitä mieltä, että kuri takaisin kouluihin, kännykät takavarikkoon, jälki-istunnot kunniaan ja napinoista asennossa rehtorinpuhutteluun. Ja rehtorilla pitää ainakin olla nuo yllä luetellut taistelutaidot, 190 cm pituutta ja painoa vähintään 120 kg. Kyllä ei noilla eväillä jää toiseksi ekaluokkalaista jututtaessa!

Taistelua Myllärin parhaitten kanssa

Miten se onkaan pullan vaikeaa syntyä! Kyllä ei käy melkoinen ähellys pöydillä kun synnytetään rahkapullia! Olen televisiosta antanut itseni katsoa kauhistuneena kuinka lasta vedetään umpikylmään maailmaan. Kyllä pullanteossa on nähtävissä paljon samoja elementtejä. Ei siitä puutu ähkinää ja puhkinaa ja saattaapa siinä ilmoille pärähtää muutama saippuasanakin.

Oli eilen se päivä kun valmistautuminen suureen sukulaisvierailuun lähialueen juhlatapahtuman nimissä alkoi. Se, että jouduin mukaan pullatapahtumaan, oli hieman omaa syytäni tai alun perin vanhempieni. Kun käytössäni oli pari toimettomia käsiä, olin pakoitettu verbaalisen vahvasti kannustettuna osallistumaan tuohon leivontatoimeen.

Tovi tuossa vierähtikin! Kun oltiin uunia koskien ulosottovaiheessa, olin saanut suurimman osan jauhoista ravisteltua vaatteistani ja taikinat riivittyä tukasta ja sormenväleistä. Lattiakin oli lakaistu ja pöydät jo pyyhitty noina uunityön hetkinä. Kun sitten rohkenin olla kylmän maitolasillisen kanssa seuraamassa pullan syntymää uunipellillä ja nousua uunin syövereistä, minut julmasti estettiin. Kyllä ei ollut mukava kun kaikki piti säästää vieraillen.

Jouduin mutustelemaan salaa nappaamani pullan makuuhuoneen hämärässä. Olihan! Oli se perin maistuvaista! Ehkä tuokin synnytystyö oli vaivan arvoinen! Mutta kyllä ei meikäläisestä tule leipuria juuri ollenkaan! Pysyn syömäpuolella ja se kyllä näkyy!!!

maanantai 2. joulukuuta 2013

Miksi ne ei tanssi? Kyllä en ymmärrä ollenkaan!

Miten taas tuntuukin niin tyhjältä? Miksei ne tanssi? Kyllä ei pitäisi lopettaa tanssiohjelmaa noin äkisti! Kun on tottunut siihen, että sunnuntai-iltana istutaan television eteen  niin kyllä pitäis sieltä tanssia tuleman. Kyllä pitäisi etsiä uudet tanssijat ja jatkaa!

Mutta nyt juuri kun oli tottunut Tähtien tanssiin ja Raakelin , Manuelan ja Harrin pyörimiseen parketilla, ne televisioherrat vetäisivätkin jalat alta pois. Siis meiltä! Kun ei saa jännittää miten menee rumban kanssa, joka on maailman tyhmimmän näköinen tanssi kun siinä vaan teputellaan pitkin parkettia kävellen. Kyllä ei siinä auta katsojaa oli tanssijalla minkälainen palo sisällään hyvänsä.

Toista se onkin viktsepin kanssa kun siinä saapi katsomonkin puolella jännittää, että kompastuuko ne vai ei. Jospa vain olisi vielä mukana se jitterinpurki niin nähtäisin miten mummot lentelee tai nuoret tytöt. Olisi vanhalle miehellekin välillä jalkaa näkyvillä. Voisi tuolloin muistella, että kyllä sitä minäkin ennen. Kylläpä siinä saisi vanha sydän painaa täysillä punanestettä suoniin!

Mutta tyhjää on! Yritä siinä nauttia vanhan viikon lopetuksesta ja uuden aloituksesta kun kukaan ei tanssi ja tuutista tulee pelkkää Myytinmurtajaa ja Lainvalvojan uusintaa. Eikä siinä auta Selviytyjätkään tunnelmaan pääsyssä. Näyttäisivät edes piirrettyjä! Kyllä ei ole maailma enää entisensä!!! Kyrsii taas kyllä kovin!!!


Kyllä iskimme herkkuun niin että napa ruskasi!

Miten taas olinkaan niin polvistani heikko! Kyllä saimme paremman puolison kanssa taas kerran tilaisuuden nautiskella heti runsaimman kautta!

Perheemme nuorempi paritaho oli kutsunut meidät runsaiden lihapatojen ääreen. Kun me vanhempi osa olemme sovittaneet arkisen ruokataloutemme niin sanotulle säästömoodille, emme juurikaan pääse iskemään huuliamme nautinnon maljan laitaan. Mutta nyt meille tarjottiin nautintoa kovin! Muusia ja lampaankaritsa-porokäristystä kera puolukkahillon oli katettu neniemme eteen liki oivallisten pyttyjen verran. Niin ja kera kauniin kattauksen.

Kolmannen lautasellisen kohdalla jouduin taipumaan. Vatsa olisi ehken vetänyt vielä pienen potin, mutta hennot polvet osoittivat pettämisen merkkejä. Joten tilanne ajautui siihen, että jouduin vaappumaan lähimpään löhötuoliin sulattelemaan herkkuja. Runsaan laskeutumisajan jälkeen vasta pääsimme poistumaan herkkujen raskauttamin jaloin kohti kotia.

Kyllä olimme kovin paljon kiitollisuuden mielellä kun kotona asettauduimme Kotikatsomoa tuijottamaan nautinnon lasittamin silmin ja pullistunein mahoin. Kyllä lähetämme runsaat kiitokset aiheuttajatahoille!

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Sorry malttamattomuuteni! Taidan jatkaa sittenkin!

Yleisön pyynnöstä palaan aalloille takaisin yhden yön poissaolon jälkeen. Tahti saattaa harveta, mutta olen täällä oikean käden etusormeni kanssa takaisin. Niin ja yhdeksän etsii kuten ennenkin!

Mieleeni palasi monta asiaa, joista pitäisi kirjoittaa, kommentoida, arvostella, valittaa ja esittää painava (hah, hah!) mielipiteeni. Eli kyllä täältä pesee edelleen!

Korjasin edellistä viestiäni lopettamispuheiden osalta!

Hyvää adventin alkua kaikille!