Kuka se hoitaa sääkampea?

Se on varmaan säänhoitaja liikkeellä vielä vuodenvaihteen juhlahöyryissä. Ei se ollut rapiaa toki  joulukuussakaan, mutta silloin sitä vanhuskin sai tottua tasaisen vaihteleviin keleihin. Oli sentään tasaisesti kuivaa ja sitten tasaisesti märkää. Siinä sentään oli jokin tolkku ja järjestys!

Nyt sitten vaihdettiin vuotta ja alkoikin vaihtelu oikein turbokiihdyttimellä. Aamuisin on ollut ja on kohta luvassa lisää tulipalopakkasia etelän ihmisellekin, joka aikoinaan huitoi hyttysiä. Luvassa on jopa alempia kuin -10 asteen viileyksiä. Sehän alkaa jo muistuttaa hieman hankalamman avioliitonkin lämpötiloja. Kyllä pitäisi Poudan Pekan, Liisan, Annen ja muitten sääviisaitten osata määrätä semmoiset kolotuksista kärsiville sopivat säät. Ehdoton minimi pakkasastepäässä saisi olla -2C, ja kesällä yläpäässä mittaria +20C on ehdoton maksimi. Pitkillä kalsareilla pitäisi vanhan miehen pystyä pärjäämään ympäri vuoden, ja samoilla vieläpä vaihtamatta.

Siinä samassa säähurjastelussa on nyt kiillotettu vanhuksen käyttämät polut ja raitit niin kiiltäviksi, että naamansa näkee, jos niska taipuu alas katsomaan. Ei sitä joka mökissä eikä osakkeessakaan ole piikkikenkiä liukkailla liikkumiseen. Eikä ole lähikaupan Lippekään tiskin takana tyytyväinen, jos vanhus hissuttelee piikit lattiaa naarmien lihatiskille ostamaan 50 grammaa kielimakkaraa tai kaksi silakkaa. Nykyeläkkeillä ja asumiskuluilla ei suurempia investointeja ole mahdollista tehdä.

Ja luoja varjele, jos kuitenkin satut köntsähtämään nenillesi kadulla, silloin se vasta tuska aukeaa. Jos sinulla on tuuria, eikä mikään kohta kropassa vahingoitu enempää kuin mustelmien verran, on loisto tsägä. Mutta jos tulee tarvis ajella piipaapuupaa-autolla päivystykseen, eikä ole eväitä mukana 8 tunniksi jonossa istumiseen, perii paha. Se ei ole kipsi mukavaa odotettavaa nälissään ja janoissaan. Siinä sivussa saatat saada murtuneen ranteen lisäksi mukavalta kuulostavan koronataudin muilta jonossa sitä tautia hönkiviltä. 

Nyt vaan kysyn, kuka hiivatti siellä säätelee näitä säitä?

Toivotan kaikille liukastuneille ja muillekin HYVÄÄ VUOTTA 2025! Ei mikään voi viime vuotta huonommaksi enää muuttua, niin paitsi tietenkin säät!

Kuva luotu ChatGPT:llä

Liukkaus on hieno asia!

Mutta ei tänään seniorin kävelyreiteillä. Olen suorastaan raivokkaan vihastunut päivän tilanteesta.

Pohdin juuri ryhmäkanteen nostamista, ei ryhmänä, vaan ryhmää vastaan. Ryhmä on se, johon kuuluvat mm. Pekka, Liisa, Anssi, Jenna, Aleksi, Joonas, Mette, Kerttu, Anne, Nina, Matti, Seija ja monta muuta. He ovat pettäneet meidät ensin rajusti sulavilla lumilla ja jäillä, ja sitten järjestämällä lumisateen keskelle kevätsulia ja auringonpaistetta. Vaadin, että heiltä otetaan pois säänhallintaoikeudet.

Mitä se on, että ensin ladataan äkisti myös Helsinkiin melkein 10 senttiä lunta, päälle hieman räntää ja yöksi liki 10:n asteen pakkanen. Pohjoisen entisenä poikana, nykyisenä seniorina, tiedän, että muualla voi olla vielä pahempaa, mutta kun nyt olen täällä kylillä. Siitähän ei hyvää seuraa! Veikkaan, että Haartmanin päivystys on tänään täynnä liukastuneita ja langenneita. Ei sillain langenneita, kuin papit saarnaavat ja poliisit kuljettaa putkaan, vaan oikeasti kompastuneita ja luunsa rikkoneita.

Sain omakohtaisen kokemuksen balettiaskelista lähijalkakäytävillä. En tiennyt aiemmin omaavani moisia taitoja. Jos olisin nuorempi, saisi Sami Saikkonen pahan kilpailijan Oopperan näyttämölle. Älä pelkää Sami, en aio tulla kisaamaan ja hakemaan kiinnitystä sinne!

On kuitenkin tunne, että kerrankin oikeasti toivoisi tunniksi Afrikan hiekkasadetta Helsingin kaduille. Se saattaisi auttaa tilanteeseen. Toinen vaihtoehto on armoton auringonpaiste pariksi tunniksi kohdennettuna suoraan jäisiin katuihin. Kolmas vaihtoehto on, että kaupungin hiekoitusautot saavat luvan levittää soraa ajamalla yli sallitun nopeuden. 

En keksi nyt enempää, kun onnekseni selvisin hengissä ja ilman luitten rikkoontumista äskeiseltä lenkiltä. Olkaa varovaisia ja pitäkää varanne tätä meteorologien mielivaltaa vastaan! Vielä vakavammin, vastustakaa juuri päättyneissä vaaleissa "yllättäen" voittaneen naapurimaan presidentin toimia ja uhkaa elämällemme!

Aurinkoista kevään odotusta kaikille ja varovaisuutta!

                        En saanut hädässäni parempaa kuvaa, mutta uskokaa se on kovaa jäätä!

Elämä on nykyään yhtä jännitystä!

 Olen alkanut huolestua! Mistäkö? No tästä nykyisestä menosta. Tämä ei ole kohta kenellekään mukavaa ja terveellistä, saati sitten sydäntautiselle. Sitä paitsi vanhuksella ei saisi olla kuin yksi huoli kerrallaan ajatuksissaan. Senkin olisi syytä olla huoli-asennossa vain osapäiväisesti, sitä pitäisi jäädä riittävästi aikaa levolle ja palautumisellekin. Ennen sitä riehuttiin 2-3 kertaa viikossa kuntosalilla ja 3-4 kertaa lenkillä. Nyt on hyvä, jos jaksaa edes ajatella liikuntaa kerran päivässä ja sen jälkeen katsoa taas telkkaria muutaman tunnin. Kävelylle saa ainoastaan läheisen julmat uhkaukset.

Seuraavaksi luettelomainen selvitys nykymenosta. Enkä tarkoita taloutta, vaikkakin se meno tullee kasvamaan noitten seurauksena.

Eka meno - hallitus

Se on jollakulla aika orpo-olo, kun yrittää pusata kasaan hallintoelintä. Päivittäin uutisissa vilahtelee monenlaiset värit, sininen-vielä sinisempi-keltainen-vihreä-punainen-umpipunainen-raamatunruskea ja monet muut värinsävyt mukana Hjalliksen purjeen valkoinen. Kaikki on kaikkia ja kaikkea vastaan sekä jonkun muille sopimattoman puolesta. Asioiden korjaaminen ei passaa kenellekään, rahaa pitäisi jakaa edelleen holtittomasti. Nyt on ongelmana ilmasto ja kasvatus/koulutus. Ja kuka paikkaa asfaltit? Ja hoitaa meitä?

Syynä ongelmiin ovat olleet aikaa sitten menneet, juuri lopettaneet ja kohta tulevat hallintoelimet. Saa nähdä tuleeko meitä kukaan hallitsemaan vai jatkuuko entinen villi bailameno?

Toka meno - terveydenhoito

Missä viipyy puheet ja keskustelu meistä vanhuksista ja sairaista. Ei ulkomaakaan ehdi hoitaa kaikkien suomalaisten tauteja saati meidän vanhusten. Se muuan punatukkatyttö sotki hoitoihmisten ajatukset ja itsetunnon sekä sai porukan uskomaan olevansa poljettua ammattikuntaa. Aivot tuli pestyksi niin, että arvostetun ammatin henki katosi ja porukka katosi työpaikoiltaan muihin hommiin. Nyt sairaitten pitää lähteä ulkomaille etsimään apua. Olen todella pahoillani sen mukavan, pätevän ammattiryhmän puolesta, joka luulee punapään höynäyttämänä, ettei heitä arvosteta. Leikkaussalien hevijuuserina en ole tavannut kuin hienoja, mukavia, ammattitaitoisia hoitoalan ihmisiä. Rispektiä heille, kaipaan teitä!

Terveyskeskusten takaisinsoittopyyntökin on homehtunut käsite, jossa takaisin-osa ei enää toimi. Ei ole kuka soittaisi, vaikka joskus Anna Hanski lauloi "mikset sä soita?" Sitä täälläkin ihmetellään! Oli Anna paljon aikaansa edellä. Tiesi näistä puhelinongelmista jo etukäteen.

Mitenköhän on loppuvuonna uusien terveysalueiden talouden laita? Heti alussa on ollut ongelmia rahan riittävyyden kanssa. Ja jos nykyinen huono toimivuus ei ole nykyvaroin korjattavissa, miten sitten jatkossa? Meille ei taida käydä hyvin? Tässä joutuu pian alkamaan taas kokopäiväterveeksi.

Kolmas meno - narkkarit

Tarina kertoo, että narkkarit ovat pääsemässä niskan päälle, kun edustelukuntaan on jätetty heidän aloitteensa pikkusormen antamisesta pahalle. Se tarkoittaa, että niitä on yli 50.000 ja pimeän pössyt päälle. Jos tuo homma menee läpi on jauhojengi vauhdissa ja onnessaan, kunnes terveys lopulta pettää.

Tavallinen tervehenkinen kansalainen, saati vanhus, jää pian pöllypilvien ja jauhopussien jalkoihin. Pössyttelijät valtaavat silmät päässä seisoen maat ja mannut. Eikö nuo valkoposkihanhet riittäneet? Päätöksentekijä kuvittelee, että siten saadaan narkkarit kuriin ja hallintaan, mutta ei homma taida toimia noin. Ikäviä kokemuksia kun löytyy naapurimaista kunhan vaan kysäisee. 

Mutta se on ollut helppoa silmät seisoen pössypilven keskellä allekirjoittaa aloite. Ja nyt odotellaan päätöstä alppivalojen alla, kastelukannu kädessä oman viljelmän äärellä. Ehdottaisin, että ei anneta lupaa ja kiristetään rajusti rangaistuksia. 

Neljäs meno - Ukrainan sota

Se on vaan harmi, että toissa vuonna James Bondkin kuoli. Hänelle olisi ollut keikka isossa naapurissa, siellä on yksi kiukkuinen ukko, jota pitäisi puhutella kovin sanoin. Jos joku ymmärtää sen ukon toimia, voisi selvittää meille tavallisille tassukoille perusteet lasten ja siviilien tappamiselle sekä asutuskeskusten ja sairaaloiden tuhoamiselle. Hämmästyttävää on, että homma saa jatkua jo toista vuotta ilman suurempaa kritiikkiä. Ja vieläpä suklaa ja viina länsimaista virtaa rajojen läpi piittaamatta vientikielloista. 

Valitettavasti tähän ei voi kirjoittaa ehdotuksia hillitsemistoimista, mutta voi vain toivoa ukrainalaisten jaksamista ja menestymistä.

Viides meno - taudit

Koronat, flunssat, pöly, ja uudet ulkomailla keksityt taudit uhkaavat meitä ja muita. Rokotuksia on otettu ja melkoinen osa suomalaisista on selvinnytkin niillä kohtalaisen hyvin taudeista. 

Odotellessa uusia pandemioita, on kärsitty entero- ja muista vatsatautiviruksista. Siitähän ovat wc-paperin valmistajat olleet hyvinkin tyytyväisiä. Samoin on havaittu alushousujen yllättävää lisämenekkiä niitä myyvissä liikkeissä. Käväisin itsekin hankkimassa uudet kalsongit. On noista erilaisista taudeista joillekin tahoille hyötyäkin.

Kuudes meno - säät

Kyllä en vaihtaisi Suomen moninaisia kelejä maailman jatkuvaan auringonpaisteeseen tai muihun kuukaudesta toiseen samanlaisena pysyviin keleihin. Vaikka välillä tulee vettä, lunta, räntää, rakeita, tuulee tukan päästä ja hampaat suusta, katupöly menee pään läpi korvasta toiseen, nenä valuu kuin muinoin Vuoksenvirta, silmät muurautuvat sakeasta ilmasta umpeen, en todellakaan vaihtaisi. 

Pienehkö ongelma on joskus ulos lähtiessä, kun ikkunasta katsot olevan hienon kelin ja portaalle päästessä sataa rakeita. Ei auta kuin käydä vaihtamassa shortsit pitkiin housuihin ja toppatakki päälle, ja sitten menoksi uudelleen. Nyt on sitten Poudan Pekka luvannut räntä- ja lumisateita keskelle kauneimman kevätsään. Miten siihenkin nyt asennoituisi? Tulkoon mitä tulee, täällä ollaan ellei olla jonottamassa terveyskeskuksessa!

Vanhaa sanontaa plagioiden "ei viittä ilman kuudetta", vai miten ne luvut taas menivätkään? Eiköhän nuo vanhat viisaudet sovellu kuitenkin myös nykypäivään, määrä vaan meinaa kasvaa. 

Kyllä taas helpotti, kun pitkän tovin jälkeen pääsin purkamaan tuskiani. Oli sitä kertynytkin! Jouduin korjaamaan sekalaista tekstiäni raskaalla kädellä, sillä monessa kohdassa tuolla edellä, meinasi hepo karata aitauksesta ja seurata kovaa tekstiä. Niistä olisi ollut varmasti jälkiseuraumuksia hauraalle vanhukselle. Jätin seuraaviin, joskus ilmestyviin, postauksiin aiheiksi vielä autokaaharit, tiestön kunnon, eri puolueiden omituiset kannat, kadulla istuskelevat mielenosoittelijat ja muutamat muut merkittävät aiheet. Kunhan kerään sappimehua, palaan taas asiaan.

Huolimatta alun kommenteistani liikuntaa koskien, alkakaa nyt tosissaan ulkoilla, kun kelit ovat suorastaan loistavat! Se tarvii vanha ja nuorikin hyvää kuntoa. Kyllä minäkin ulkoilen puheistani huolimatta, jopa melko usein. Aurinkoa kevääseenne! Tuo kuvan laskeva aurinko palasi seuraavana päivänä entistä ehompana. Eli ei ollut toivo mennyttä!

Pääsiäisenä oli tämmöistä

Ukko-ylijumala säät säätää

 Nyt olemme tilanteessa, joka vaatii hieman syvempää pohdintaa! Miksi meitä kiusataan alati vaihtuvilla keleillä?

Vanhan kansan uskomuksen mukaan vanhus taantuu lapseksi jälleen. Meille kaikille tuttu, hyvin vanha Ukko-ylijumala, joka säät säätää, on tiettävästi iältään jo runsaasti ylikypsä. Oletan asialla olevan jotain yhtymäkohtaa edelliseen toteamukseeni taantumisesta. Kun tähän yhdistetään lasten ja nykynuorison jatkuvasti lisääntyvät käytöshäiriöt, on melkoinen soppa syntynyt. Ukko muistuttaa ilmiselvästi käytökseltään kuritonta nuorta. Mahtaneeko imeä päivät pääksytysten energiajuomia? 

Epäilisin hänen rukanneen säänsäätökampea, joka heiluu tuulessa holtittomasti puolelta toiselle. Yhtenä päivänä nautimme vesisateesta, yhtenä keli muuttuu pirteäksi rännäksi ja sitten ollaankin ihanien lumituiskujen keskellä. Lämpötilat vaihtelevat vastaavasti välillä +10C ja -20C. Yritä siinä sitten pukeutua ulos sopivaan vaateparteen. Ei ole helppoa enää hauraalla vanhuksellakaan!

Mietin, että pitäisikö vaatesuunnittelijoilta vaatia asuja, joista toinen puoli on sateelle suunniteltu ja toinen pakkaskelille? Asian voisi yksinkertaistaa myös niin, että toisessa jalassa olisi Crocsit ilman sukkaa ja toisessa jalassa talviset turkissaappaat. Tai toinen puoli takista olisi sadetakkia ja toinen toppatakkia ja päässä puoli pipoa. Silloin voisi kävellä ulkona sään kulloinkin vaatima kylki edellä.

Kyllä käy välillä mielessä, että pitäisikö äärimmilleen rasitettu vanhusvarteni siirtää jonnekin parempiin olosuhteisiin. Suurin este toteutukselle on vaan kysymys minne? Lapista pidän aivan ahdistukseen asti, etelämaiden helteistä pidän rajallisessa määrin. Tasalämpöä ei taida olla tarjolla nykyään missään. Pohjoisessa on vaan liian kylmä tai sataa vettä ja etelässä liian kuuma tai etelässäkin kuuluu nykyisin satelevan toisinaan lunta. Oli se vaan Al Core oikeassa muinoin esittämän ilmastolausuntonsa kanssa, vaan ei kukaan uskonut.

Oli se ennen helppoa, jos halusi etelään, otettiin pikkukassiin mukaan aurinkolasit, uimahousut ja parit kalsarit. Nyt pitäisi eteläänkin ottaa hiihtokamppeet ja sukset mukaan. Ei kyllä jaksa tuohon ryhtyä! Luulen, että keskityn katsomaan välillä ikkunasta ulos ja suurimman osan aikaa telkkarista tulevia uusintoja. 

Te, jotka uskaltaudutte ulos, pukekaa kevyet kevätvaatteet toppavaatteiden alle, jos keli sattuu vaikka hetkessä muuttumaan on nopea tempaista lämpövaatteet kainaloon! Älkää liukastuko, sillä terveyskeskukseen on vaikea saada aikoja!

On se nyt - kesä!

Kyllä turhaan epäilin kesän tuloa! Jotenkin ajattelin, kun lähtöni viivästyi juhannuksen yli, ei taida tänä vuonna kesää tullakaan. Mutta täällä se nyt kuitenkin on!

Varsinaisen kesälomani vietin viime tiistaina kello 10-15 välillä. Eipä sitä eläkeläinen pidemmästä kesälomasta jaksaisi nauttiakaan. Teimme lomamatkan mökiltä Savonlinnan keskustaan. Tuohon lomajaksoon sisältyivätkin kaikki lomamatkaan kuuluvat elementit, jotka olivat käppäily Savonlinnan pääkadulla Olavinkadulla ja kauppatorilla torikojuja tarkastellen, Nikon Kalastajankojulla muikkuannoksen nauttiminen ja torikahvilassa juodut lörtsykahvit. Eipä sitä hauras eläkeläinen paljon muuta kesästä tarvitsekaan. Tosin tuohon kaikkeen yhdistyi torin kulmalla asuvan lähisukulaisen luona nautitut kakkukahvit. Olivat muuten älyttömän hyvät! Ehkä vielä, jos saisi eläkkeeltä ylimääräisen vapaapäivän, voisi käydä Kalliolinnan lettukahvilla!

Eli tuli siis kesä ja kärpäset! Tai ei nyt oikeastaan kärpäset, mutta hevospaarmat tulivat ja vähän hyttysiä ja paljon mäntypistiäisen toukkia. Jossain vaiheessa alkoi jo hirvittää tuommoinen määrä kesäelementtejä, mutta jotain toki puuttui. 

Siinä samassa, kun raaviskelin ihossa olevia ötököiden puremia, päästiin lopultakin asiaan. Taivaalle ilmestyi tummia pilviä ja järven takana näkyi kova sade, joka ei kuitenkaan yltänyt kasteluletkujen sekaiselle pihallemme. Tarvitsi nukkua vain pari yötä, kun se oikea suomalainen kesä saapui mökillemme. Kolmena päivänä tuli vettä kuin Esterin saavista. Pihahuussiin juoksumatkan jälkeen oli kuin suihkussa olisi käynyt. Onneksi välillä kävi myrskytuuli järveltä niin, että shortsit kuivuivat kuistilla katoksen alla hetkessä. Tuulen aiheuttama ongelma oli suunnaton määrä käpyjä ja pistiäismatoja pihalla.

On sitä saanut ihmetellä, että missä ovat oravat, sorsat ja suurin osa muista vesilinnuista? Tai eihän oravat ole vesilintuja, vaikka hyppivätkin ilmassa pitkiä matkoja, vähemmän uivat järvessä. Pikkumuurahaiset ovat sitten omalta osaltaan luoneet pihalaattojemme alle oletettavasti massiivisia yhdyskuntia. Luokoot, kunhan eivät vaan tunkeudu tupaan. Sammakkokin kävi tarkistamassa verstaan.

Eli on kesä saatu jälleen. Viileitä kelejä on luvassa ja sadetta. Viime yönäkin oli +11C lämmintä. Onneksi en ole oopperajuhlija enkä festari-intoilija. Heillä se on hauskaa vesisateessa nautiskella shampanjaa tai olutta. Onneksi Savonlinnassa on omaa olutta ja lonkeroa, Nato-nestettä. Siis molemmat oikealta nimeltään Otan olutta ja Otan lonkeroa.

Hyvää suomalaista kesää ja aurinkoisia kelejä kaikille!

 

Pelossa eläminen on arkipäivää!

Kyllä en ole aivan huoletonna tänään! Se on ihmiselle kasattu näinä aikoina monen sortin huolenaihetta. Hennot hartiat ovat joutuneet kantamaan välissään huolestunutta palloa eli harmaantuvaa päätä.

Mailla ja mannuilla sekä kylillä ja kujilla riehuvat ikävät uudet ja vanhatkin asiat, joista kumpuavat monenlaiset uhat ja murheet. Niihin kaikkiin liittyy isoja pelkoja, joilla on tai saattaa olla elämäämme perustavanlaatuisia, negatiivisia vaikutuksia.

1. Ykkösuhkana on Putinin pullistelu ja sotavarustelu Ukrainan rajoilla. Siitä on jo nyt aiheutunut monenlaista pahaa joka suuntaan. Pahimpana on kuitenkin sodanuhka, joka koskettaisi vähintäänkin kaikkia eurooppalaisia jollain tavalla. Suuria murheita ovat jo nykyisellään inhimilliset pelot ja ahdistukset. Lisänä on pelko kansainvälisistä vaikutuksista, jotka sotkevat miljoonien ihmisten elämän vuosikausiksi eteenpäin. 

2. Korona variaatioineen on ollut osa elämää jo kahden vuoden ajan. Se on sotkenut kodin, työn ja vapaa-ajan. Vuosien saatossa on saatu ihmetellä aasialaisten kasvomaskeja, joista on nyt tullut meillekin arkipäivää. Koronan leviämistä on yritetty pysäyttää ja rajoittaa monenlaisin keinoin, siinä juurikaan onnistumatta. Joudumme edelleen väistelemään, välttelemään, piiloutumaan, rajoittamaan ja vaikka mitä, ettemme saisi tuota pelättyä pöpöä. Pahimpia ovat olleet ihmiset, jotka ovat kieltäytyneet rokotuksista ja jopa maskeista.  

3. Kansalaistottelemattomuus mielenosoitusten muodossa on tuonut sekä maailmalla ja nyt meilläkin levottomuuksia kaupunkeihin. Mihin katosivat ne rehdit ja tottelevaiset ihmiset, jotka ottivat muidenkin elämän huomioon? Mistä kertyivät nämä koheltajat lippuineen ja kyltteineen, jotka sotkevat tavallisten ihmisten liikkumisen toreilla, kaduilla ja kujilla? Eikö kukaan tajua, että itse ovat äänestäneet päätöksentekijänsä ja edushenkilönsä? Eikö silmä ja korva ota, mitä maailmalla tapahtuu ja mikä sieltä  vaikuttaa meidänkin asioihin?

4. Sydänkohtauksen odottaminen on joillekin arkipäivää, johon oman lisäjännityksensä tuovat nuo lääkintäviranomaisten neuvoista piittaamattomat älypäät. Nuo kahjot levittävät piittaamattomasti koronaa ympärilleen kulkiessaan ilman maskeja ja rokotuksia. On suunnaton määrä muitakin sairauksia, joiden kanssa sairastavat elävät veitsenterällä ja johon ei enää tarvita koronavirusta, eikä mitään muutakaan ylimääräistä.

5. Sotealueiden muodostaminen toi meille uuden jännityksen. Vaikka hieman moitinkin äänestysten järjestäjiä. Minäkään en päässyt äänestämään nykyisenä helsinkiläisenä, kun sitä ei meillä järjestetty. Se oli ikävä asia, sillä olen aina halunnut laittaa sormeni soppaan ja lipukkeeni äänestysuurnaan. Nyt vaan odottelemme jännityksellä, mitä nämä uudet sotealueet saavat maakunnissa aikaiseksi, ja millä niiden toiminta rahoitetaan? Viimeksi käytin maakunnissa aluetta hyödykseni 3:n ambulanssin, yhden helikopterin ja yhden yliopistosairaalan verran. Ennen sotealueen muodostamista toimi homma ainakin hyvin ja jäin henkiin. Mielestäni se oli aika hyvä asia!

6. No, entä sitten säät! Pirskatti, etten sanoisi rumemmin! Tämä on meikävanhuksen käsityskykyä lähempänä oleva aihe kuin nuo edelliset. Sitä on viime ajat saatu nauttia lumesta, jäästä, rännästä ja vedestä. Tuonne taivasalle, jos uskaltautuu lähtemään, on olo kuin Fred Astairella tai Gene Kellyllä tanssin tuoksinassa. Ei jonnet eikä veetitkään tunne mainitsemiani tanssintaitajia, eikä tarvitsekaan. Mutta kyllä on nykyliukkailla kaduilla kulkeminen samanlaista steppipuuhaa. Jos olet onnekas, saatat pysyä pystyssä ja säilyä ilman mustelmia. Jos et, niin harmi, sillä tuska ja raaka kipu ovat seurauksena.

Nyt en tällä erää jaksa pelätä enempää, kun noissa edellisissäkin on hauraalle vanhukselle pelättävää aivan tarpeeksi. Pelosta on tullut miltei päivätyö, ei meinaa kahville välissä keritä!

Päällimmäisenä sanoisin, että PYSYKÄÄ TERVEINÄ JA PYSTYSSÄ ULKONA!

Parasta pysyä vähän puskissa!

Masentuneet kirjoitusvälineet ja sää

Kyllä on taas aikoihin eletty! Tai eletty ja eletty! Mitä elämää se oikein on, kun kaikki toimet keskittyvät akselille sänky-nojatuoli-wc-kahvinkeitin-jääkaappi? Ja kun syömisen osuus on suuri, niin sekin keskittyy paljolti tuotteisiin puuro, kahvi, voileipä, kahvi, leipä, leipä ja mustikkamehu. Missäkö on oikea ruoka? En viitsi mainita, kun se ei ole mikään nautintoaine vaan välttämätön pakko. Onhan se herkullista, mutta ei pärjää voileivälle. Tosimies elää ja kasvattaa vyötäröään leivällä. 

Noissa em. puuhissa ei juuri inspiraatiot ja tarinat kehity, saati siirry paperille. Kotitalouden kynät ja kirjoituslaitteet ovat siirtyneet horrostilaan käyttäjän tuijottaessa televisiota tai selatessaan some-uutisia iPadilta. Lyijy miettii, miten sitä pääsisi paperin pintaan naarmuiksi, joita kirjoitukseksi kutsutaan ja näppäimet miettivät painallusten puuttumista. Home ja pöly peittävät luomisen välineiden pinnan.

Kynäilijän henkilökohtainen ulkoilman tarkkailukin tapahtuu pääasiallisesti tiedotusvälineiden kautta. Olo on vähän kuin entisessä itänaapurissa, kun kansa nautti etuuksista edusmiestensä kautta. Nyt ovat nousseet arvoon arvaamattomaan Anniina, Pekka, Anne, Liisa, Joonas, Kerttu ja Mette sekä muut. Ilman heitä ei tietäisi, millä kelillä meitä tänään siunataan?

 

Pihan tilanteeseen täytyykin todeta maailman muuttuneen melkoisesti. Ennen satoi lunta tupaan ja jäitä porstuaan. Nykyisin tuokin sanonta on saanut uusia ulottuvuuksia, kun nyt sataa vesi niin erilaisissa olomuodoissa, kuten vetenä, räntänä, jäähileinä, lumena ja rakeina. Pihat, kadut, kujat ja tiet ovat saaneet kiiltävän jääpeitteen, joka vaanii jokaista kulkijaa.

 

Jos hento ja herkkä vanhus sattuisi nyt astumaan ulko-ovesta pihalle, olisi suuri riski kastua, liukastua tai lumettua. Mutta onneksi talonmiesten ja huoltoyhtiöiden työtaakkaa keventämään on tilattu Saharasta hiekkaa. Se on leijaillut jääpinnoille eri puolilla eteläistä Suomea torjumaan liukkautta. Pelkästään tieto tuosta saattaa houkutella vanhustakin kokeilemaan pihan liukkautta. Ja olisihan sitä tehtävääkin, kuten mennä kopistelemaan auton pinnalta sentin jääkerrosta, jonka säänhaltija on huomaavaisesti asentanut herkkää maalipintaa suojaamaan.

 

Mutta nyt en jouda enempää, kun pitää kiirehtiä katsomaan kuudetta kertaa tv-uusintoja. Kun muistikin alkaa jo vähän tökkiä, niin on hienoa tarkistaa ohjelma aina vaan uudelleen. Sen voi onneksi tehdä illalla, puolenyön aikaan, aamuyöstä ja heti aamulla herättyään. Sitten voi vielä paikkailla iltapäivän ja alkuillan uusinnoilla. On se hienoa, että tv ottaa huomioon kertauksilla huonomuistiset vanhuksetkin. Tietää tarkkaan, mitä Puoli seiskassa tapahtui eilen tai miten Tökä vastaili Super-Jahdissa. Tietää ainakin hetken, mutta muistiin ne eivät enää jää!

Jos menette pihalle, olkaa varovaisia, sillä siellä on todella liukasta! Jaksaakaa, voikaa hyvin ja pysykää terveinä!

 

Kevät on tulossa, valo jo pilkistää!

 

Säänhaltija harjoittelee

No niin ja mitenkäs suu nyt pannaan? Ehdotan asennoksi semmoista, jossa on helppo pitää kieli keskellä suuta. On nimittäin säänhaltija aloittanut talvikeliharjoitukset.

Lappilaiset ovat saaneet tuta jo sitä tovin aikaa, mutta meillä Stadissa se alkoi varsinaisesti 14.-15.10. välisenä yönä. Tosin edellisellä viikolla satoi pienen hetken muunneltua vettä. Mitä ilmeisemmin vesi tuli räntähippusina, mutta onneksemme sen kesto oli hyvin kohtuullista luokkaa.

Nyt on ainakin meidän senioreiden aika pysähtyä miettimään hauraiden luidemme suojaamista sekä lihasten välttämistä mustelmilta ja venähdyksiltä. Eli nyt on kaivettava esille jalkineisiin liukuesteet ja tarkistaa, että kävelykepissä on piikki paikoillaan. Ja tietenkin kaikenlainen varovaisuus on niidenkin kanssa aiheellista. Eilisten sateiden vedet oli yöpakkanen jäädyttänyt aamuksi lätäköihin ja kadunpintaan.

Olin itse aamusella liikenteessä uhkarohkeasti polkupyörällä, mutta vältyin vielä pahemmilta ongelmilta. Tosin kieli oli hieman kipeä kotiin palattuani. Oli sitä sen verran joutunut keskittämään etuhampaiden ja kitalaen keskihuitteille. Mutta selvisin taas, onnekseni! Mutta pahempaa on tarjolla tulevina viikkoina ja kuukausina. Pitänee alkaa oikeasti varovaiseksi. Minun ja muiden.

Hujautanpahan tähän pienen tietoteknisen vinkin sääasioista, kun kerran aloin pelottelemaan liukkauksilla. Kun useimmilla on älykännykät tai jokin muu tietolaite ja toki myös lämpömittari ikkunassa, kannattaa vilkaista niistä päivän säätila ulkona. Kännyköihin ladattavilla sovelluksilla löytyy mukavasti tietoa sään olevasta ja tulevasta tilasta.

Seuraavassa muutamia tärppejä sääsovelluksista:

-   Supersää, josta näkee rinnakkain Ilmatieteenlaitoksen ja Forecan mittaaman nykytilanteen ja ennusteet tulevasta. Noista voi sitten valita kumpaa itse uskoo ennemmin. Itse olen valinnut aina sen paremman tai sitten sen, jota Pekka Pouta ennsutaa. Sovelluksen oikeassa alareunassa olevaa pilvenkuvaa klikkaamalla näkee myös saderintaman liikkeet.

-   Paikallissää (Ilmatieteenlaitos) ja Foreca ovat säälaitosten omat sovellukset, joissa säätiedot ovat hieman yksityiskohtaisemmin tutkittavissa.

-   Rainman on Ilmatieteenlaitoksen sadetutkasovellus, josta näkee eri mittauspisteiltä sateen voimakkuuden mukaan sävytettynä sekä salamoinnin ja tuulenvoimakkuudet.

-   Yr on Norjan Meteorologisen instituutin sääpalvelu niille, jotka eivät jostain syystä usko kotimaisia palveluita. Laskin nyt hieman leikkiä, sillä Yr on mainittu yhtenä Pohjoismaiden parhaita ennusteita jakavana laitoksena.

Nuo sovellukset ovat ladattavissa omalle laitteelle App Storesta (iPhone) ja Google Play-kaupasta (Android).

Ja nyt ei kun arvailemaan ketä uskoo ja miten pitää pukeutua ulos lähtiessä! Ketä sitten uskottekin, niin pukeutukaa aina tarpeeksi lämpimästi ja varokaa liukkaita pintoja sisällä ja ulkona!

Tässä esimakua talvesta vanhan Lapin kuvan myötä.

Onko tuossa lumentulossa mitään järkeä?

No nyt on Helsingin eteläänkin saatu lunta ja lisää leijuttaa taivaan täydeltä. Katuvarret ovat täynnä auroja, kuormaajia ja kuorma-autoja, niin ja lunta. Pieni meikäläinen vanhus liukastelee tuolla aurauspenkkojen ja auraamattomien kinosten seassa. Onko tuossa nyt enää mitään laitaa?

Kyllä lumi kuuluu Siperiaan, Lapin hiihtokeskuksiin, Hakunilan, Leppävaaran, Kerimäen ja Aholahden hiihtoladuille. Ei kuulu muualle! Autolla pitäisi pystyä ajamaan kesärenkailla ympäri vuoden ja talvitossuja tarvittaisiin ainoastaan edellä luetelluihin paikkoihin autolla matkatessa.

Kun on kerran kelit vaihdettu Etelä-Euroopan kanssa, niin ne pitää vaihtaa sitten kunnolla. Siinä tulisi meille säästöä myös lomamatkakuluissa. Helsinkiläiset voisivat ponkaista raitiovaunulla Hietalahden hiekkarannalle, porilaiset Yyteriin ja kalajokiset Särkille. Oululaisilla on tietenkin Nallikari lähellä kotia. Lämpötila huitelisi päälle 30 C-asteen ja aurinko porottaisi ihosta orvaskeden karrelle ja verinahan näkyviin. Ja jäätelön ja vesipullojen kauppiaat kylmälaukkuineen olisivat juuri siinä, missä jano sattuu yllättämään ja jäätelöhammasta kolottamaan. Kyllä kuuluisi ikuinen kesä jo lopulta meillekin! Ei se saisi olla mikään etelämaalaisten etuoikeus.

Jos tuon muutoksen jälkeen suomalainen haluaisi jotain eksoottisempaa, talvisempaa keliä, niin voisi matkustaa Ibizalle tai Rivieralle hiihtämään. Roomaan rakentaisivat paikalliset lumimiehet lumijäälinnan pälyiltäväksi. Pisan tornin voisi tukea lumella ja sitten jäädyttää sille tukilumet. Kyllä pysyisi pystyssä vielä satoja vuosia. Rinnebussilla ajettaisiin Gran Canariallakin etelärannan dyyneille laskettelemaan. Ja sitten olisi mukava palata taas Pohjolan lämpöön arkea viettämään.

Eläimetkin voitaisiin vaihtaa. Opetettaisiin vuorikauriit meidän tuntureille ja Kainuun vaaroille. Ei olisi niilläkään enää niitä etelän turvattomia jyrkänteitä kiivettävänään. Annettaisiin sudet ja karhut etelään, niin ja supikoirat. Otettaisiin tänne muutama kameli ja monivärinen papukaija. Käärmeitä ei otettaisi, vaan pidettäisiin entiset kyy, rantakäärme ja vaskitsa, vaikka tuo viimeinen ei olekaan ulkonäöstään huolimatta mikään käärme, mutta vaaraton luikero kumminkin.

Kyllä saisi taivaallinen säänhaltija jo kääntää nämä kelit uuteen uskoon ja pitää ne sitten hetken siinä, mutta maapalloa ei saisi tuhota. Hän eikä me itse! Kyllä ilmastoa pitäisi suojella ja vaalia, vaikka sanoisi lännen ”suurmies” Atlantin takaa mitä tahansa!

Niin, että lumen tulo seis ja lämpöä auringon kanssa kehiin! Ja ilmastosta pidetään huoli!

Mutta onhan se talvisääkin komea!

Kelillä venkoilua

Kuka kumma se tuolla taivaankannella kelikampea taas vääntelee? Taitaa olla vielä hutikassa vuodenvaihteen juhlista!

On pitänyt vanhuksen kaivella kellarista kaikki kamppeet eteiseen, että on mistä valita vähän niinkuin kelin mukaan päällepantavat. Uimahousut jätin vielä koipallojen sekaan, mutta muut tekstiilit onkin eteisessä esillä.

Ei ole ilo asua kerrostalossa, etenkään ylempänä kuin ekassa kerroksessa. Jos katsot ennen uloslähtöä mittarista lämpö-/kylmyystilan ja ikkunasta arvioit ilmassa olevien ainesosien tiheyden, ovat olosuhteet jo vaihtuneet pukeutumisen aikana. Olit päätellyt tarvitsevasi kylmäkelin vaatteet, mutta kun pääset ulko-ovesta pihalle, sataa Esteristä vettä. Astutko siis toppavaatteissa vesisateeseen vai palaatko vaihtamaan sadekamppeet niskaasi?

Ei siis auta, kuin ponkaista takaisin kerrokset ylös kotieteiseen valitsemaan paremmin keliin sopiva  sotisopa päälle. Ja hetken kuluttua seisot alaovella sadetakissa katsomassa lumen leijailua ja samalla havaitset sään pakastuneen. Korvanappi iPhonesta kertoo meteorologin suulla idästä iskeneen juuri viimeisen 5 minuutin aikana armottoman kylmärintaman, joka hyytää vanhuksen tönkköukoksi heti ulko-oven kuraritilän ylitettyään. Ei auta kuin palata hissillä kerroksiin.

Päätät tilanteen masentamana keittää pannullisen kahvia ja istua lukemaan Helsingin Sanomia ja Itä-Savoa iPadilta. Kalevan, Maaseudun Tulevaisuuden ja Lapin Kansan jätät seuraavalle sateelle noin kolmen tunnin päähän. Siinä sitten vilkuilet ikkunasta kahvia lipitellessä, miten keli vaihtelee sujuvasti vesisade-räntäsade-lumisade-akselilla saman tunnin aikana.

Jos haluaa katsella aurinkoa, on sitä etsittävä vanhoista valokuvista tai television eteläohjelmista. Toisaalta ei uskalla oikein uutisiakaan katsoa, kun tuolla etäämpänä on vielä hurjemmat kelit, jossa vettä tulee jo vesistöistäkin, ei pelkästään taivaalta. On se vaan kelien säätäjä hurjaksi mennyt!

Kahvipannukin on jo tyhjä. Taidan kohta yrittää pihalle uudestaan. Se lienee sama mitä puen päälleni, ne on kuitenkin väärät kamppeet. Arvaan aina väärin, vaatteet ja Lotto-numerot! En oikein tykkää!

Lapsuudessa se paistoi joskus aurinkokin.

Sääherran säätökampi

Kyllä on heittänyt olon aika pirulliseksi! Olen vuosien saatossa mitä ilmeisimmin suututtanut tuon säästä määräävän herran. Enhän minä nyt aivan sillain tarkoittanut! Sorry! Ajattelin vaan, että olisihan se mukavaa, jos säät olisivat paremmin tämmöiselle pulskalle ihmiselle sopivat.

Nyt se perk...n ukko venkslaa sitä kampea ääriasennosta toiseen. On se hittoa, ettei se osaa säätää sitä vaan pikkusen, sillain asteittain. Se vaan heittelee sitä kampea raakalla kädellä minne se sattuu stoppaamaan. Vai onkohan nuo säätölaitteet ostettu joskus muinoin entisen ison naapurimaan traktoritehtaan ylijäämävarastosta? Olisiko se semmoinen Pelarustiikki-traktorin vaihdekeppi, joka sekään ei ikinä sattunut oikeaan hahloon ja rutisi vielä rajusti asettuessaan satunnaiseen kohtaan?

Pitäisiköhän meidän kerätä kolehti ja ostaa sääukolle nykyaikaiset vehkeet? Eihän se passaa, että televisiossa Pekka, Miina, Kerttu, Seija ja ne muut säänkertojat hipovat näppärästi seinälle laitettuja sääkarttoja. Eikä heilu kammen eikä piipun kanssa kertoessaan arvauksiaan. Ja taivaalla se ukko sitten rusauttelee sinnepäin isolla ruosteisella kammella. Ja me saadaan niskaamme mitä sattuu!

Nykyään on saatavilla kaikenlaisia tietotekniikkaan perustuvia säätölaitteita, joita käsitellään näppäilyillä tai hipaisuilla. Ukkokin saisi istua isossa, leppoisassa nojatuolissa ja näppäillä vaikka iPadillä olevaa säätöasteikkoa. Valitsisi vaan ensin alueen, säätyypin ja lopuksi läpötilan. Ja tarkkuus olisi asteen murto-osia. Ja kansa olisi tyytyväinen.

Voi olla, että lopetan säästä kommentoimisen! Tai sitten en! Mutta lämmöt alkavat riitellä minulle! Voitaisko palata entiseen maailman tyyliin? Päivällä paistelisi aurinko puolipilviseltä taivaalta, lämpöä olisi +19 - +21C ja yöllä tulisi vettä kuin aisaa. Tuosta rytmistä minä tykkäisin! Ja luonto!

PS. JOS TUO VIESTINI EDELLÄ EI MENE PERILLE, MUISTAKAA JUODA PALJON VETTÄ, KÄYDÄ VÄLILLÄ PISSILLÄ JA SUOJATA ITSENNE PAAHTEELTA!

 Tässä historiallinen Citikka messuilta.

Puhallus - juhannus

Ei jaksa pieni ja maailmasta väsynyt Stadin vanhus ymmärtää, miksi pitää taivaan ilmastointilaitteen olla pari päivää niin kovalla! Ei saanut oikein selvää, mitä pitäisi varjella puhurilta, kun viima kävi voimalla.

Kaksi päivää, juhannuksen aatonaatto ja aatto, oli tuuli eli viima niin kovaa, että ilma oli liki sakeanaan käpyjä ja risuja mökkipihalla. Saimaa antoi tasaisen alustan kiivaalle ilmavirralle ja rantapenkka nosti ilman vauhdikkaasti mäntyjen tasalle. Piti jopa laittaa painot rantaan vedetyn veneen airoille, etteivät olisi lentäneet taivaan tuuliin tai mökin ikkunaan.

Jos hakee asiat jotain positiivista, niin säästyi kokon sytyttäjiltä tulitikut ja hyttyset pysyivät takametsässä. Väliin pieni sateenropse tarjosi nestettä janoavalle luonnolle kaipaamaansa kostuketta.

Katalalla ajattelulla varustettu lukija saattaisi epäillä, että miten kävi itsensä vanhuksen kostukkeen kanssa? Hyvin kävi! Kokonaissaldo juhannuksen aattoillalle oli 4 kuppia kahvia, 1 lasi roséviiniä (luomu), 1 tölkki olutta (Huom! Alkoholitonta) ja 1 tölkki  PepsiMaxia. Maitoa ja FunLight-mansikkamehua en viitsi edes mainita. Puoli kiloa muikkuja hoiti suolatasapainoa. Mutta kuten tuosta huomaatte, oli nesteytys (terveellisen?) monipuolista - toisin kuin monella muulla suomalaisella, jotka useimmat keskittyivät yhteen tai max kahteen lajiin, mutta panostivat enemmän sitten määrään.

Oli säätieteilijä Pouta järjestänyt ainakin meidän rannalle aatoksi lämpöä n. +16 C-astetta ja tuuli vaihteli 13-18 m/s. En minä, eikä moni muukaan lähialueilla viipyillyt, oikein tykännyt tuommoisesta. Ensin sitä kyllä pidetään helteitä viikkokausia ja sitten roimaistaan tuommoiset kelit juuri keskikesän juhlapäiville. Kyllä pitäisi suunnittelijoiden hoitaa ajoitukset paremmin! Onhan heillä olemassa tietokoneet ja kaiken maailman mittarit.

Hyvää kesän jatkoa kuitenkin kaikille, jospa se tyyntyy siitä vielä! 


PS. Jos ette ole vielä tilannut kirjaani, niin voi sen tehdä vielä nytkin! Sen saa joko lähettämällä sähköpostia minulle vanhus.stadissa@gmail.com tai markun.kirjat@gmail.com tai sitten verkkokaupastani  https://holvi.com/shop/Marksbook/

PS. 1. Ei kannata pelätä, että kirjassa olisi samanlaista kerrontaa kuin tässä blogissa. Ne ovat siellä oikeita kertomuksia erilaisista ihmisten toilauksista. Kohtalaisen hauskoja!

Onko sade mukava?

Ettepäs arvanneet! Veikkasitte viime aikaisten postausteni perusteella, etten tykkäisi, mutta pieleen meni. Minusta tämänpäiväinen sade on todella mukava. Siihen on olemassa muutama hyvä syy.

Ekaksi olen pikkuhiljaa paranemassa monen viikon flunssasta, vai onko oikeammin sanoa virustaudista, joka rassasi hengitysteitä. Siis kurkkua, keuhkoja ja nenää. Niistä olettekin varmaan kuulleet jo aivan kyllästymiseen asti. Moni muukaan ei ole jäänyt osattomaksi tämän kevään kurimuksista, mutta ovat toivottavasti laillani parantuneet.

Tokaksi viime päivinä ikkunoista seuraamani luvattoman komeat ja kuivat kelit saavat kosteutta päälleen. Kadut ja ennen kaikkea ilma puhdistuvat kevätsateen myötä. Luonto saa tarvitsemansa herätysruiskeen ja pöräyttää kasvunsa täyteen vauhtiin.

Kolkiksi sade on lupaus pian alkavasta kesästä. Television säätieteilijätkin ennustivat jo loppuviikoksi parinkymmenen plus-asteen kelejä. Se pakottaa kaivelemaan esille naftaliinista ja komeroiden kätköistä kesäisemmät vaatteet ja jalkineet.

Keksisin kyllä monta muutakin syytä sateen ja tulevien päivien mukavuuteen. Pienin niistä ei ole vajaan parin viikon kuluttua Barcelonasta alkava risteily. Siitäkin saatte kuulla ja lukea blogistani tulevina viikkoina.

Eli kevät on jo ovella ja mieli alkaa kohentua! Jo oli sen aikakin!

Onko kesää näkyvissä?

Kyllä en taas tykkää oikein mistään! Kun ei se mene niinkuin kuuluisi! Nimittäin nuo kelit.

Jos katson ikkunasta, näen auringon, ryntään eteiseen, puen takin päälle ja kiirehdin juoksujalkaa ulos, niin rapulla odottaa kylmä puhuri ja pilveen karannut aurinko. Onko tuo nyt laitaa kun petetään viatonta ihmistä kauniilla ikkunanäkymällä?

Pekka Poutakin lupaa aamun televisiossa vaikka mitä kelejä. Joka toinen kerta paistaa ja joka toinen sataa. Lämpöä on luvassa milloin -5 C ja milloin +5 C tai -10 C ja +7 C. Valitse sitten niistä vaikka tiedät, että aina palelee! Ei seniori-ihminen kestä tuommoista vatkaamista. Elämän pitäisi olla tasaista ja lämmintä!

Luulisi edes Sini-hauvan kamera selässään protestoivan isäntänsä Pekan ennustuksia ja vaativan kunnon kelejä. Ei Sinikään aina koiranilmoja siedä! Ja pitäisihän meteorologilla olla mahdollisuus vaikuttaa keleihin, kun on tiettävästi suorat yhteydet tuonne ilmojen säätäjiin! Ja Pekka kun on vielä Savonlinnan miehiä, niin senkin perusteella olettaisi lupailevan enemmän kesäkelejä! Kun Savonlinna on sentään Suomen paras kesäkaupunki!

Kesälippalakki, lyhyet kalsongit, shortsit ja t-paita odottavat minua jo eteisen tuolilla. Joten ryhtiä sinne sääosastolle! Täällä ollaan valmiina ja odotellaan kovasti kesäkelejä!

Kyllä se tuonne paistaa, mutta ei meidän rapulle!

Ai, että onko joulumieli vielä synkkä ja hakusessa?

Vastaus otsikon kysymykseen on, että aivan saletisti! Miten itse koet tämän kostean, kalsean, synkän ajan? Ei paljon riemunpilke nouse silmäkulmaan kun kaduilla tuulee, mutta asfaltti ei polta. Vettä, viimaa ja pimeyttä on tarjolla oikein lapiokaupalla. Yritä siinä sitten olla ahdistumatta!

Kävin sitä minäkin palelemassa ja joulua avaamassa Joulupukin reitillä Stadin keskustassa. Isommalla sukuporukalla seistä jökötettiin Aleksin päässä Kolmen sepän patsaan puolella Stockaa vastapäätä ja paleltiin. Reilu tunti odotettiin Pukkia ja kulkuetta. Onneksi seurueemme kärrymuksut kestivät jotenkin odotuksen isommin hermoilematta ja mikä parasta, pääsivät aivan kadunlaitaan Pukkia pelkäämään.

Joulukulkue oli kyllä melkoisen hieno! Ja pitkä. Onneksi mukaan oli saatu järjestöjä kuten koirien kasvattajia, paloautoja ja HIFKi. Sivusta kyllä kuului, että Koffi on melko hyvin edustettuna tämmöisessä viattomuuden ja puhtauden tapahtumassa. Taitaa kuitenkin olla nykyään lähtijät melko vähissä tämmöiseen tapahtumaan ja kyllähän Hifkin koffimaiset punanutut ovat runsasta ja näyttävää joukkoa. Mutta olihan siellä baletin ja oopperankin joukkueetkin upeasti mukana.

Joululaulut, Pajusen Jussin ja Joulupukin puheet jäivät kuulematta, kun ne eivät kantautuneet meille asti Aleksin toiseen päähän, mutta lehtien mukaan jouluiset jutut siellä Senaatintorilla olivat olleet.

Nyt vaan sitten odotellaan kiltteysraporttien tulosta. Tontuthan ovat kurkkineet ikkunoiden takana ja peilistä jo pitkän tovin. Siellä Korvatunturin tietojärjestelmät parhaillaan analysoivat havaintoja ja suoltavat tuotantolinjoilla kullekin ansaitsemiaan lahjatuotteita.

Itse odottelen hieman pelonsekaisin tuntein noita Pukin tuomisia. Hienoinen toive olisi saada paketillinen Kotimaiset Kevyt nakkeja ja Ullan Pakarin kauraleipä, mutta en ole varma olenko ansainnut edes niitä. Kilttinä olen ollut monena päivänä vuoden mittaan, mutta ärräpäitä meinaa irtoilla enemmän kuin Pukin laatimat säännöt sallivat. Reilun kuukauden kuluttuapa se selvinnee miten vuosi osaltani meni!

Ottakaa iisisti ja yrittäkää ainakin Te vielä paikkoa viimeiset kiltteyden odotukset, ettei raportti ole tyystin ikäva ja Pukin säkki tyhjä!


Lutvakkaa joulunodotusta kaikille!

Pukki ajaa suhasi reellään parta tihkusateen kostuttamana

Tonttuja oli kadulla ja katujen varsilla

Kirkkaan  punanainen paloauton poikanenkin nähtiin

Isän hartioilta oli pikkuneidin hyvä seurata ison paloauton kulkua

Meitä oli monta nauttimassa joulun ensitapahtumasta

Valittaminen kannattaa! Vai?

Kyllä olin joskus valittamista vastaan! En tykännyt jos joku valitti asioista tai tavaroista. Ehkä siihen vaikutti sekin, että työskentelin palveluammatissa viimeiset työelämän aktiivivuoteni. Onnekseni en joutunut monesti työssäni kuulemaan tuon sortin vuodatuksia!

Ehkä tarkkaavaisimmat lukijani havaitsivat vuodatukseni joitakin aikoja sitten koskien jatkuvaa vedentuloa taivaalta. No sepäs muuttuikin pariksi päiväksi hieman kiinteämpään muotoon lumeksi ja rännäksi. En ollut siihenkään tyytyväinen! Ja menihän se lopulta perille! Saatiin valoa!

Ainakin stadilaiset ovat panneet merkille jo muutamina päivinä hetken kestäneen loistavan auringonpaisteen! Kyllä tajusi säänhaltija paatokseni ja hoiti säähän korjauksen! Eli kyllä valittaminen kannatti!

Mutta valitanko ravintolassa tai kaupassa? No tietenkään en! Mitä ne ajattelisi jos minä menisin valittamaan? Ei suomalainen valita mistään! Suomalainen pui nyrkkiään taskussa ja jupisee kotona kirosanoin höystäen niin, että vaimoväki hermostuu tyystin. Ei ole hyvä sekään, mutta eipähän ainakaan ulkopuolinen huono palvelushenkilö pahastu! Saattaisi vielä vaikka oppia palvelemaan hyvin tai valmistamaan annokset kunnolla!

Eli on tarkkaa missä valittaa ja mitä ajatellaan valittajasta! Eikä pahoiteta kenenkään mieltä! Vai?

...tanan valittaja! Kyllä minä Sinulle ...!

Olenko minä kuiva ihminen?

Nyt en ymmärrä, enkä myöskään tykkää! Olenko minä kuiva ihminen? Onko Suomi kuiva maa? Onko Helsinki kuiva kaupunki? Tarvitaanko kosteutta?

Jos ei, niin miksi meitä kaikkia tahoja pitää kastella noin innolla? Ei auta nopea kävely, ei auta juokseminen - vettä tulee kuin Esterin perunamaahan! Jos kävelet kosteutta väistellen talojen seinustoja myötäillen, jostain koukkaa niskaasi hitonmoinen vesimöykky. Se tulee kohdalla olevan kaupan markiisista, kattopellin kulmasta tai jonkun ikkunalaudan reunalta. Siinä on vaikea säilyttää arvokkuutensa kun pää valuu vettä, talvihatun lierit lerpattavat märkinä ja silmälasit ovat kuin sukeltajan lasit. Aivan toinen juttu, tai oikeastaan sama, on se kun autot heittävät lahkeisiin kosteusannoksen!

En juurikaan tykkää tämmöisestä pelistä! Onko ihminen ansainnut tämmöisen kohtelun? Tai maa? Tai pääkaupunki? Jos en väärin ymmärrä, kalenterin perusteella ja vanhojen merkkien mukaan pitäisi olla parhaillaan pakkasta reilut 20 astetta ja lunta metri tai vähän toista. Kuka tätä peliä pelaa eikä noudata sääntöjä? Mittari näyttää pihalle lämpöä 4 astetta ja Esteristä sataa!

Ei helpota edes se, että omat edusjoukot ovat kengurumaan helteissä! Henkinen lämpö edusjoukkojen sijainnista huolimatta tai kuiva luonteeni eivät tunnu auttavan! Voiko lämpöä ja aurinkoa lähettää paketissa tai tietolaitteella? Luulisi, että Microsoft tai Apple olisivat keksineet appsin eli sovelluksen, jolla tuokin voitaisiin tehdä. Kun niillä on monensortin appseja sääta varten, niin onko säänsiirtoappsi liikaa pyydetty? Nyt bittinikkarit pois kahviautomaatilta ja koodaamaan!

Minä odotan!!!