Juhannusliikenteessä

Meni melkein viikko juhannuksesta, kun sain aikaiseksi kirjoittaa juhannusliikenteestä. Olimme tänä vuonna menossa mökille vasta, kun ihmiset palasivat joukolla juhannusbakkanaaleistaan. Oli siis kysymyksessä meidän hyvin vakava myöhästyminen juhlamenoista ja kokon poltosta.

Nyt on rehellisesti todettava, ettei meitä juhannuksen juhliminen juurikaan jaksa kiinnostaa. Se on vähän kuin amatöörien juhla. Todelliset juhlijat juhlivat milloin haluavat. Eipä me enää paljon juhlita muutenkaan, kun on muistettava ottaa aamun ja illan pillerit ajallaan. Sitä paitsi, kun ammatin puitteissa piti aikoinaan vuosia huolehtia ihmisten juhlapyhien eväiden kaupallisesta tarjonnasta. Siinä, kun juhannuksen alla mietti lenkkimakkaran ja oluiden riittävyyttä ihmisten keskikesän juhlaan, alkoi oma kiinnostus juhlimiseen hiipua.

No ajelimme siis juhannuksen jälkeisenä sunnuntaina kohti kesämökkipaikkakuntaa ensin Lahteen ja sieltä kohti Mikkeliä, Juvaa ja Savonlinnaa. Emme olleet yksin tiellä. Mutta mikä parasta olimme matkalla lähes yksin tuohon suuntaan. Vastaantulijat eivät olleet yksin, he olivat liki miljoonien kavereiden kanssa matkalla kohti etelää ja varmaan Helsinkiä. 

Matkalla Helsingistä Savonlinnaan riitti vastaantulevia autoja katkeamaton jono, onneksi vastaantulevien kaistalla. Siinä paloi ajoneuvojen liikuttamisergiana varmaan ainakin öljy, kaasu, siitepöly, vety, ahvenen perskat, helium, pääskysenpesät, bensiini, sähkö, avaruuspöly, muurahaishappo, dieseli, vanhat villasukat ja rypsiöljy. Osa ajoneuvoista savusi, osa ei. Oliko siellä hätähousuja? Oli heitä, joiden piti ohitustiellä ohittaa kanssa-autoilijoita runsaalla ylinopeudella voittaakseen 100 metriä jonossa ja ollakseen kotona 5 sekunttia aikaisemmin. 

Mäntyharjun kohdalla se sitten stoppasi. Jono seisoi, ja muutama kilometri eteenpäin hätähousut kaahasivat ehtiäkseen jonkin sekunnin aikaisemmin pysähtymään keskelle tietä, kun jono ei vaan kulje mihinkään. Muistan oman kokemukseni tuommoisesta juhannuksen mmenoliikenteestä 70-luvun loppupuolella. Silloin seisottiin Heinolan kieppeillä suunta kohti juhannuskokkoja. Osa autoilijoista kävi metsässä pissittämässä koiriaan tai lapsiaan. Saattoipa joku tirauttaa puun juurelle omatkin alanesteensä. Arvatkaa oliko autoissa ilmastointi? No ei ollut ja oli silloinkin älytön helle. Kyllä en halua moista enää kokea, enkä ole tuon jälkeen kokenutkaan. En nyt naureskellut vastaantulijoille, kun tiesin sen tuskan.

Mitä tuosta pitäisi oppia? Kannattaisiko lopettaa juhannukset, varata autoon kylmälaukku täynnä kylmää alkoholitonta juotavaa, kyytiläisille paljon tekemistä, lehtiä, tabletteja, pikkuisen karkkia, rusinoita, ei perunalastuja, kun ne murustuu penkeille ja lauluvihko?

Kyllä on kesä rankkaa ja lämpö erityisesti, mutta ruuhka se vasta syö ihmistä paarmojen ja hyttysten lisäksi! Aurinkoista kesää kaikille! Älkää polttako itseänne, eikä kynttilää molemmista päistä!

Kyllä tykkäisin olla Alpeilla, mutta ruusut saa riittää nyt!

Kurren juhannus

Vastauksena lukuisiin kyselyihin koskien oravien vointia, annan Keke-kurren kertoa juhannuksestaan omin sanoin oikein kuvien kanssa. 

Juhannusillasta Kekellä ei ole paljonkaan kertomista, sillä se meni normaalin inhimillisellä tavalla. Paljon syömistä ja juomista. Auringonkukan siemeniä, juhlapähkinöitä ja lintujen syöttöaltaasta nesteitä.

Juhannuspäivän aamu alkoi hyvin samaan tapaan kuin ihmisilläkin juhannusaaton juhlinnan jälkeen. Ja Keke jatkaa…

Rankkaa se oli oikeasti, turkkikin harmaantui ainakin pariksi päiväksi! 

Miltähän siellä ulkona näyttää? Ei kyllä jaksaisi nousta ylös, mutta pakko kai se on. Onneksi ikkuna on aivan sängyn vieressä, niin on helppo kurkistaa pihalle.

 

Ei himskatti! Nyt tulee …! YÖÖÖK! Maha on aivan sekaisin ja päähänkin koskee!

On kai se pakko lähteä haistelemaan tuulia ja katsomaan miten kaverit ovat selvinneet.

Peralla taitaa mennä todella heikosti, kun syleilee rappua. Taitaa vielä horisontti heilua.

Terve Masa! Miten menee? Onko ohrainen tai pikemminkin auringonkukkainen olo?

Nyt on saatava kylmää juomista, muuten ei päivä lähde rullaamaan.

Olakin näkyy tuolla ryystävän huulet tötteröllään isosta altaasta ja allaspoika laskee kupista lisää juotavaa. 

Pääsisköhän kapuamaan tuonne käppyrätolppaan? Sieltä näkee vähän paremmin ympärilleen.

Tuolla näkyy naapurin kuiva-Klasukin kyttäävän, miten meillä täällä on aamu käynnistynyt. Kyllä se kyttäsi illallakin ja kävi välillä valittamassa metelistä.

Ja Ripe on etsinyt varjopaikan ja seisoa tököttää rapun suojassa.

Hyvinhän se tolppaan kiipeäminen meni, mutta, ei hitsi! Miten tuo tassu pääsi noin lipeämään!

Nyt on saatava huikopalaa, siirryn siis tarjoiluastialle. Ei ryökäle tämä voi näin vaikeaa olla!

No nyt koko kippo putosi ja Ripe kerkesi ensimmäisenä kupille.

Hei Ola! Laske meille letkulla vähän vettä, kurrella on kaamea jano!

Himskatin tikka, kun mekkaloi! Tuo käy kipeästi ohimoon. Hei, voisitko häipyä muualle nakuttamaan, täällä ollaan vähän sairaita!

Ja mitä sinäkin tintti siinä tuijotat? Saa kai kurrekin kerran kesässä juhlia juhannusta! Ei me sieltä syöty siemeniä, meillä oli omat astiat.

Porukalla vielä putsattiin pihalta edellisillan jälkiä. Sitten kukin hävisi omille teilleen ja puunrungoille.

Itse kipitin varovasti askeltaen omalle mökille ja rauhotuin kuistille toipumaan hurjasta juhannusaatosta.

Oli se vaan taas semmoinen juhannus! Ensi vuonna päätettiin kavereiden kanssa ottaa hieman iisimmin.

Jokohan se olisi kesä?

Juhannus meni menojaan ja kerrankin sattui kunnon keli. Onneksi ei kuitenkaan tuuskattu kokkojen kanssa monellakaan paikkakunnalla. Vaikka Pekka Pouta antoikin juhannuksen alle kunnon vesisateen, ei se olisi riittänyt luonnon suojelemiseen karkaavilta kokkotulilta. Uutisissa ei ainakaan minun silmiini sattunut moisia karkaamisia.

Minäkin yritin etsiä pesueeni katseltavaksi Savonlinnasta juhannuskokkoa, mutta niillä monilla perinteisillä paikoilla ei ollut ehditty kokon rakennuspuuhiin ajoissa. Lupa tulille annettiin sen verran myöhään. No meillä kyyhötettiin kotona, syötiin kevyen terveellisesti ja tuijotettiin telkkaria. Ja pari päivää myöhemmin kuulin, että iso kokko oli poltettu reilun kilometrin päässä mökiltämme, kuten lähes joka vuosi 60 vuoden ajan. Mutta muistinko tuota? No en tietenkään! Oli jotenkin taas tavoite käydä kauempana vaikka lähellä olisi ollut homma paremmin. Sitä ei vaan meikävanhus opi enää muistamaan asioita, ei vanhoja eikä uusia.

Mutta onhan sitä saatu viime aikoina melkoisesti silmäkarkkia. On tuokin veikeä ilmaisu kauniille asioille. Se kun ei silmä juurikaan maista, mutta ehkä se hivelee samoja reseptoreja aisteissa, kuin suussa sulavat makeisetkin. Paitsi salmiakki, joka polttaa herkkää kurkkua, mutta eri tavalla. Viittaan karkilla nimittäin kauniisti kukoistavaan luontoon, kukkasiin ja kasveihin. 

Pihat, pellot, metsät, pientareet ja kukkapenkit kukoistavat nyt väriloistossaan. Meilläkin omenapuu kerkisi mökin pihalla täyttyä valkoisista kukista, jotka pysyivät muutaman päivän ja sitten yhtenä lumisateena leijailivat maahan. Nyt on jälleen kerran odotettavissa noista tuhansista kukista 3-5 omenaa, jotka on jokin ötökkä entiseen tapaan syönyt piloille. Alkuvuosina ne tuottivat jotain syötäviäkin yksilöitä. Sadot olivat silloinkin niin vaatimattomia, etten viitsinyt rakentaa toripöytää. Ei olisi myyntituloja kertynyt edes pöytäpaikan vuokran vertaa. Olen nimittäin luvannut suvulle, että runsaan sadon saadessani, ponkaisen läheiselle kauppatorille satoa myymään. Vielä on bensat säästyneet!

Mustikat ovat kukkineet reippaasti ja nyt heillä on varsiensa päihin marjojen kasvatus meneillään. Toivottavasti kehittyvät ja säilyvät marjaämpäreihin asti. Nyt ei tarvitse pelätä edes portinpieleen porhaltavaa pikkubussillista ulkolaisia tehomarjanpoimijoita, jotka imuroivat hetkessä superpoimureillaan muutaman hehtaarin marjoista puhtaaksi. Se on tapahtunut muutamana vuotena. 

Luonnossa on liikuttu ja kasveja katseltu, mutta miten olen selvittänyt kasvien nimet? Kasvit ovat aina kiinnostaneet minua, etenkin kun aikoinaan piti kouluun kerätä kasvistoon 100 kasvia ja siihen sammalet sekä jäkälät päälle. Sadalla kasvilla sai paremman numeron kuin 80:llä. 

Viime kuukausina mainostettiin monissa tiedotusvälineissä älykännykkäsovellusta luonnonkasvien tunnistamiseksi. Se tunnisti muistaakseni Android-laitteissa kasvit suomeksi ja Applen laitteisiinkin tuo suomi-ominaisuus piti tuleman. Tuo sovellus, PlantNet kertoo kasvin nimen näppärästi valokuvasta. Eli kännykällä kuvataan kasvi sovelluksella luonnossa ja sovelluksesta löytyy nimi. Jos kyseinen kasvi kuuluu johonkin moninaiseen sukuun, tarjoaa sovellus useampia vaihtoehtoja kuvineen. Minä olen yleensä sieltä horsmani saanut selvitettyä. Oiva sovellus!

Ja ponkaiskaa tekin nyt kännykän kanssa lähimaastoon tutkimaan kasveja! Kyllä niille nimi löytyy ja jos ei löydy, niin kannattaa valmistautua maailman maineeseen. Uuden kasvin löytäjä nimittäin palkitaan maailmalla ruhtinaallisesti, ainakin kupillisella kahvia tai teetä riippuen tarjoajasta. Linnéen suorituksiin ei toki kannata enää pyrkiä sovelluksella tai ilmankaan. 

Muistakaa liikkua luonnossa avoimin silmin ja nauttia sen moninaisesta tarjonnasta!

Sekö onkin juhannus jo tulossa?

Kyllä voi herkkä vanhus taas tuntea itsensä petetyksi! Juhannus onkin jo tällä viikolla, kun olin odottanut sen tulevan vasta viikko siitä. Joku rutjake on mennyt taas vemppaamaan päiviä niin, ettei tässä hidastuvalla aivokapasiteetilla pysy enää perässä.

Onneksi juhannukseksi ei tarvitse ostella mitään ihmeellisiä juttuja, kuten mämmiä, kinkkua, tippaleipiä tai vastaavia juhlaruokia. Nyt kun kaupatkin ovat auki aina, niin ehtii hyvinkin hankkimaan ne meikävanhuksen vähät eväät, kauraleipää, 70-prosentin Beceliä, vähärasvaista juustoa ja kalkkunaleikettä, sitä läpinäkyvän ohutta. Nykyään tuommoinen leike on niin ohut, että siitä voi melkein katsella läpi järvelle kirkkaana päivänä. Kyllä noilla eväillä yleensä pärjää aika pitkälle, ja katiskasta saa haukea ja ahventa lisukkeeksi. Sorviakin tulee, mutta niihin en ole vielä ryhtynyt, kun tulee nooita parempiakin kalalajeja.

Kukahan se aikoinaan aloitti noitten juhlapäivien muuttelun ja keksi vielä lisätä siihen kellon siirrotkin keväällä ja syksyllä? Ei ole terveydellekään hyväksi siirrellä elämänrytmiä alvariinsa. Juuri kun tuntee olevansa ajantasalla, onkin kalenteriin tai kelloon määrätty uusi järjestys. Ei enää tiedä milloin pitäisi syödä juhla-ateriaa (=makkaravoileipää) tai milloin saa nukkua ja milloin ei.

Mitä jos ei sattuisi olemaan nyt tulevana perjantaina tulitikkuja kokon sytyttämiseen, saati kokkoa valmiina? Kauppalistalla olisi tikkujen osto merkitty vasta viikkoa myöhemmäksi. Kyllä olisi murheellista katsella rannassa risukasaa ja siihen salaa nostettua naapurin uutta puuvenettä, kun ei olisi tikun tikkua ja tyhjän tikkuaskin raapaisupintakin olisi lopussa. Tosin ei sitä kokkoa saisi varmaan polttaakaan, kun monena vuonna on kesä äitynyt juuri juhannuksen aikaan kesäksi ja viranomainen määrännyt tulitikut uuninpankolle tai syvälle taskuun.

Nyt minulla on kuitenkin kolme isoa askia tulitikkuja, mutta kokkokasaa en kyllä kerkiä enää tekemään, enkä jaksakaan, kun on niin kuumaa. Aion luottaa naapurin kokkoon ja katsella sitä ikkunasta, jos satun olemaan silloin hereillä. Kun polttavat usein sen vasta klo 22 aikoihin ja minä olen silloin täydessä unessa. Saa nähdä ehdinkö tänä juhannuksena mihinkään enää mukaan? Ainoa ilo on, että ensi pääsiäinen saa tulla milloin vaan, sillä pakkasessa on valmiiksi jo mämmirove.

Hauskaa juhannusta kaikille teille, jotka ehditte tai vaikka ette ehdikään juhannuksen viettoon! Ja muistakaa: viinan kanssa ei sitten tolskata, vesille ei mennä maistissa, tapella ei saa, tulitikut pidetään visusti tallessa ja läheisistä pidetään hyvää huolta!

PS. Laitan pari kuvaa viime päivien lisäsärpimistä!

Puhallus - juhannus

Ei jaksa pieni ja maailmasta väsynyt Stadin vanhus ymmärtää, miksi pitää taivaan ilmastointilaitteen olla pari päivää niin kovalla! Ei saanut oikein selvää, mitä pitäisi varjella puhurilta, kun viima kävi voimalla.

Kaksi päivää, juhannuksen aatonaatto ja aatto, oli tuuli eli viima niin kovaa, että ilma oli liki sakeanaan käpyjä ja risuja mökkipihalla. Saimaa antoi tasaisen alustan kiivaalle ilmavirralle ja rantapenkka nosti ilman vauhdikkaasti mäntyjen tasalle. Piti jopa laittaa painot rantaan vedetyn veneen airoille, etteivät olisi lentäneet taivaan tuuliin tai mökin ikkunaan.

Jos hakee asiat jotain positiivista, niin säästyi kokon sytyttäjiltä tulitikut ja hyttyset pysyivät takametsässä. Väliin pieni sateenropse tarjosi nestettä janoavalle luonnolle kaipaamaansa kostuketta.

Katalalla ajattelulla varustettu lukija saattaisi epäillä, että miten kävi itsensä vanhuksen kostukkeen kanssa? Hyvin kävi! Kokonaissaldo juhannuksen aattoillalle oli 4 kuppia kahvia, 1 lasi roséviiniä (luomu), 1 tölkki olutta (Huom! Alkoholitonta) ja 1 tölkki  PepsiMaxia. Maitoa ja FunLight-mansikkamehua en viitsi edes mainita. Puoli kiloa muikkuja hoiti suolatasapainoa. Mutta kuten tuosta huomaatte, oli nesteytys (terveellisen?) monipuolista - toisin kuin monella muulla suomalaisella, jotka useimmat keskittyivät yhteen tai max kahteen lajiin, mutta panostivat enemmän sitten määrään.

Oli säätieteilijä Pouta järjestänyt ainakin meidän rannalle aatoksi lämpöä n. +16 C-astetta ja tuuli vaihteli 13-18 m/s. En minä, eikä moni muukaan lähialueilla viipyillyt, oikein tykännyt tuommoisesta. Ensin sitä kyllä pidetään helteitä viikkokausia ja sitten roimaistaan tuommoiset kelit juuri keskikesän juhlapäiville. Kyllä pitäisi suunnittelijoiden hoitaa ajoitukset paremmin! Onhan heillä olemassa tietokoneet ja kaiken maailman mittarit.

Hyvää kesän jatkoa kuitenkin kaikille, jospa se tyyntyy siitä vielä! 


PS. Jos ette ole vielä tilannut kirjaani, niin voi sen tehdä vielä nytkin! Sen saa joko lähettämällä sähköpostia minulle vanhus.stadissa@gmail.com tai markun.kirjat@gmail.com tai sitten verkkokaupastani  https://holvi.com/shop/Marksbook/

PS. 1. Ei kannata pelätä, että kirjassa olisi samanlaista kerrontaa kuin tässä blogissa. Ne ovat siellä oikeita kertomuksia erilaisista ihmisten toilauksista. Kohtalaisen hauskoja!