keskiviikko 23. elokuuta 2017

Bussilla takametsästä Stadiin

Niin keskellä maailmaa ja Suomea kuin Savonlinna onkin, niin ei sieltä pääse Stadiin oikein millään kulkupelillä. Ajatelkaahan kun jopa maailmalla paikkakunta tunnetaan massiivisista opperajuhlistaan, niin liikenneyhteydet kaupunkiin ovat miltei olemattomat!

Minulle oli käynyt käsky saapua Stadiin tohtorin puhutteluun eräänä päivänä elokuuta. Pohdin ensin kulkuneuvoksi omaa autoa, mutta luontainen laiskuuteni ja rankka 4,5 tunnin ajomatka eivät oikein innostaneet.

Seuraava vaihtoehto olisi ollut lento puna-valko-vihreä-värisin siivin. Nimittäin Savonlinnan ja Helsingin välistä lentoliikennettä operoi unkarilainen (!) lentoyhtiö. Mutta, mutta ... lennoissa olikin juuri alkanut kesätauko. Eli ei siis silläkään! Lentoaika olisi kestänyt yhteen suuntaan 55 minuuttia ja edestakainen lippu n. 80 €. En pidä kovinkaan pahana alle pari tuntia kestävästä lentelystä ja etenkin kun kenttä on vain parin kilometrin päässä mökiltä. Mutta ei kun ei!

No mitenkäs juna? Savonlinnan torin juna-asemalta lähtee kiskobussi pari kertaa päivässä Parikkalaan, jossa pitää vaihtaa pika- tai vastaavaan junaan, ja sillä jo pääsisi suoraan Stadiin. Mutta aikaa kuluu silläkin pelillä! Ja onko tuommoinen junien vaihteleminen ollenkaan mukavaa? No ei varmaan? Eli siitäkään ei ollut matkustusvaihtoehdoksi. Suora matka ja kohtuuhinta junalla olisi ehkä maistunutkin.

Minulla oli aiempia kokemuksia bussilla matkaamisesta Stadiin, mutta kun muistin hintapolitiikan, ei sekään vaihtoehto juuri kiehtonut. Ja hidastakin se oli ollut ainakin silloin muinoin. Maitolavat oli tutkittu ja porukkaa oli tullut ja mennyt ja joka kylällä pysähtyilty. Mikkelissäkin oli tuolloin pitänyt vaihtaa toiseen ajopeliin.

Mutta sitten muistin jonkun kehuneen Onnibusia, joka oli alkanut liikennöidä Savonlinna-Helsinki väliä jonkin aikaa aiemmin. Kaikentietävä internetti eli onnibus.com kertoi aikataulujen sopivan juuri oivallisesti tarpeisiini. Niinpä varasin Stadiin menon (10 €) ja paluun (12,50 €). Ja kun määräpäivä koitti, niin ampaisimme punaisella bussilla matkaan Savonlinnan linja-autoasemalta.

Tehokas lipuntarkastus, matkalaukkujen vastaanottaminen lajitellen bussin lokeroihin, viihtyisän punainen matkustamo kahdessa kerroksessa, hyvät istuimet (meikäläisen salskealle tumppivartalolle sopivat) ja miellyttävät kuljettajat kuulutuksineen takasivat mukavan matkan molempiin suuntiin.

Vaikka tästä tulee paljolti mainontaa muistuttava postaus, on kehuttava Onnibusin tehokasta ja ystävällistä toimintaa. Suosittelen lämpimästi tuota tehokasta matkustustapaa! Tykkäsin!

Ja omilla eväillä ja apuvälineillä (lehdet, iPad tai vastaava) oli viihtyminenkin taattu. Harmittelin jopa hieman matkan loppumista kun iPadilla jäi elokuva kesken kuljettajan ilmoittaessa meidän saapuneen Stadiin Kampin linja-autoasemalle. No tykkäsin ja en tykännyt! Mutta matkan sujumisesta tykkäsin kovasti!



lauantai 12. elokuuta 2017

Nostanpa kissanhäntää ja olen polleaa poikaa!

Sain tänään sitten valmiiksi 4-vuotisen projektini. Suunnitteluun meni 3 vuotta ja 11 kuukautta. Toteutukseen meni kuukausi tai oikeastaan muutama päivä. Se kun meikäläinen on hitaasti käynnistyvää sorttia tuon työnteon suhteen. Ruokailuun olen ripeä ryhtymään ja telkkarin katsomiseen. Nukkuminenkaan ei vaadi pitkää suunnittelua kunhan sänky vaan on lähellä.

Mietiskelin, että olenko tehnyt oikeastaan mitään mökillämme viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana, jonka olen ollut työstä joutavana. No päätin ottaa kameran käteen ja ikuistin muutamia juttuja, jotka olen pääoson tehnyt omasta päästäni tai paremminkin puutavarasta, jotka asiat läheiseni usein yhdistävät. En tykkää siitä!

Pihapiirimme sisältää 5 rakennusta, joista 2 on vanhaa ja 3 uutta. Myös vanhat rakennukset ovat kokeneet vuosien saatossa täydellisen uudistamisen. Isompiin asioihin ovat erittäin suurella panoksella osallistuneet kaikki lankomieheni ja tietenkään ilman naisellista työnjohtoa hommista ei olisi tullut mitään. Nuo pienemmät askartelun tuotokset ovat kuitenkin minun omin pikkukätösin (paksuilla nakkisormillani) näperreltyjä.

Ja tässä kuvasatoa ...


Yllä olevaa  pöytää suunnittelin niin kauan, että huolimatta tarkkaan harkitusta ja huolellisesta säilytyksestä, lankut kerkisivät hieman vääntyä. Onneksi kotikontrolli ei ollut niin vaativa, että pöytä olisi mennyt hylkyyn. Tänään se sitten kannettiin tupaan ja asianmukaisesti kastettiin limonaadimehun kilistelyllä. Ainakin toistaiseksi pöytä on kestänyt jopa kyynärpäällä nojaamisen.


















Tuvan pöytää suunnitellessani, pakersin pari vuotta sitten kasaan pöydän terassille ja jämäpaloista syntyi pieni penkki. Penkki kestää myös minun istumapainoni.



Pyykin lajittelulaatikollekin oli tarvetta, joten vanhoista listan ja laudanpätkistä syntyi runko ja jämälevyistä seinät laatikolle.


Mökin varastosta löytyi  edellisen omistajan jättämä Nokian kaapelilaatikko. Se vaati hieman ehostamista ja kannen, ja valmista tuli.

Em. kahden laatikon koristelun hoiti kotihengetär omatessaan minua merkittävästi enemmän visuaalisen suunnittelun lahjoja.


Mökkivaatteiden helppo ripustaminen aiheutti omat ongelmansa, eikä niitä aina malttanut asetella isoon naulakkoon. Ulko-oven vierellä olevan peilin alta löytyi mukava tila seinän paneelilaudoista muotoillulle naulakolle. Sieltä se meikäläisen pusero yleensä löytyy nopeasti.


Kapea makuukamari ei antanut mahdollisuutta yöpöydille, joten jotain oli keksittävä. Ja taas löytyi käyttöä jämälaudoille.

Kuva tuli hieman vinoon, mutta molempien yöpöydät ovat kyllä suorassa ja tiukasti seinällä kiinni. Syvyyttä alatasolla olisi vaan saanut olla hieman enemmän.


Nuo siniset suunnittelin juniorin kanssa kaksin ja ne kuuluivat osina t-paitoihin, jotka painatimme muistoksi isä-poika-matkastamme. Vasemman puolisessa paidankappaleessa on lueteltu matkareittimme vuonna 2005.

SkyDive liittyy 3,6 kilometrin korkeudesta tekemiimme tandemhyppyihin Mojaven autiomaassa, Kaliforniassa.




 Vuosia sitten innostuin rakentelemaan jämälaudoista oravanmökkejä. Niitä syntyi vajaa 10 kappaletta, jokainen hieman erilaisia. Kuvan mökissä oli alkujaan pohjalevyssä myös aita.

Mökki sai värityksen viime kesänä muiden rakennusten mukaan.


Tässä em. mökki muutamia vuosia aiemmin alkuperäisessä kuosissaan. Mökissä oli välillä melkoista ruuhkaa. Pähkinät saivat kurret liikkeelle.

















Yhtenä kesänä ostettiin erään maanviljelijän heinäseipäät ja niille onkin löytynyt monenlaista käyttöä. Rakentelin niistä mm. riukuaidan. Aitaan meni n. 200 seivästä. Pystyseipäät hiillytin asianmukaisesti polttamalla.

Oikeanpuoleisessa kuvassa on jätesäkkiteline. Etuseinä lähtee nostamalla irti ja normaalijätesäkki sopii kauluksen ympärille. Nyt telineessä on multasäkki, jolle on koukut sisäpuolella.


 Nuo varastorakennuksen aluslaudat ovat aiheuttaneet monellakin tavalla murheita. Niitä aikanaan paikoilleen naulatessani iskin kipeästi sormeeni (tuskin sormeen pystyy muulla tavoin iskemään kuin kipeästi). Puhuin tuhmia!

Toinen kerta oli tämän kesäinen maalausurakka. Nuo höyläämättömtä laudat olivat ... hankalat maalata.


Varsinaista mökkiä kun uudistettiin jäi väliseinistä ylimääräisiä hirsiä. Niistä näpertelin kohtuullisen kestävät portaat. Eivät ole nimittäin vielä pettäneet kenenkään alla!








Mökin terassin seinällä on kännyköiden edeltäjä. Se pirisee kampea kiertämällä, mutta yhteyksiä sillä ei enää saa.


Ja lopuksi vielä muutamat muistot lapsuudestani. Tosin noita ei enää silloin käytetty, mutta kotikylälläni oli useampiakin henkilöitä, jotka omasivat tuohenkäsittelytaidon.

lauantai 5. elokuuta 2017

Savonlinna, suunnattoman kaunis kaupunki!

Olen viettänyt lomiani ja kesiäni Savonlinnassa jo 40 vuoden ajan. Kesämökkimme löytyi kaupungista 17 vuotta sitten. Tuona aikana olen lyönyt useita kertoja vasaralla sormeeni, tippunut tikapuilta, kokenut ampiaisen pistoja, altistunut hyttysten ja paarmojen puremille sekä ennenkaikkea tutustunut paikalliseen terveydenhuoltoon ja apteekkeihin, kiitos rakentamis- ja askarteluharrastusteni.

Eli kyllä olen pyörinyt Savonlinnassa rutkasti ja syönyt yhden jos toisenkin lörtsyn (paikallinen "lihapiirakka", älyttömän hyvä). Kaupungin nakkikioskit ovat tulleet hyvin tutuiksi. Suurin harmituksen aihe oli muutamia vuosia sitten Viremon nakkikioskin toiminnan loppuminen. Jos Turun Sinappia ei olisi aikoinaan keksitty, olisi Viremon sinappi valloittanut maailman. Savonlinnan nakkikioskit ja ruokakauppojen lihatiskit ovat jättäneet minuun pysyvät jäljet, vyötärön seudulle. Yritin kuitenkin hetken etsiä vaihtoehtoja ruokavaliooni mökin lähialueiden metsistä, mustikoiden, karpaloiden, puolukoiden, vadelmien ja erilaisten sienten muodossa. Rakennuspuuhissa loukkaantunut selkäni kuitenkin armahti minut noista kumartamispuuhista ja pääsin keskittymään makkaran grillaukseen.

Olavinlinnan rakentaminen aloitettiin 1475
Jokainen tuntee varmaan Savonlinnan Olavinlinnasta ja siellä vuosittain järjestettävistä oopperajuhlista. Kaupungin historiasta mainittakoon sen verran, että Savonlinna sai kaupunkioikeudet 1639 Pietari Brahen aloitteesta. Maa-alueen omistusmuutosten vuoksi kaupunkioikeudet menetettiin vuonna 1683. Sen jälkeen aluetta ja Olavinlinnaa hallitsivat vuoroin venäläiset ja vuoroin ruotsalaiset. Kaupunkioikeudet palautettiin vasta vuonna 1784.

Kaupungin kehitykseen vaikuttivat suuresti Saimaan kanavan valmistuminen ja rautatien tulo. Niiden ansiosta kaupungista muodostui mm. vesiliikenteelle tärkeä solmukohta. Alueelle syntyi myös teollisuutta, joka on nyt osittain hiipunut. Savonlinnassa on vankka perinne erilaisista koulutuslaitoksista. Vuosikymmenten ajan on Savonlinnasta valmistunut mm. kansankynttilöitä eli opettajia. Pohjoismaiden vanhin erikoislukio, Savonlinnan taidelukio on tuottanut maahan runsaasti musiikki- ja kuvataidealan osaajia.

Lapsuudessani luettiin hölmöläisten tarinoita ja nyt ne ovat sitten Savonlinnassa toteutumassa Helsingin ja Joensuun hölmöläisten päätöksillä. Valtiotason "viisaat" päättivät siirtää opettajankoulutuslaitoksen ensi vuonna Joensuuhun. Siitä aiheutuu lähes 1000 asukkaan poistuminen Savonlinnasta (asukkaita n. 35.000), jo muutenkin olemassaolostaan taistelevasta kaupungista, suuri määrä asuntojen tyhjenemisiä, opiskelija-asuntoloiden purkaminen ja oppilaitoksen tilojen autioituminen.Vastaavasti Joensuuhun rakennetaan uudet tilat opiskelijoiden asunnoiksi ja koulutukselle. Oppilaitoksen poistumisen vaikutuksia Savonlinnan seutukunnan elinkeino- ja kulttuurielämälle voi vain aavistella ja pelätä.

Mutta murheista huolimatta Savonlinna on äärettömän kaunis kaupunki, sijaitsee kauniissa ympäristössä ja on poikkeuksellisen mukavien ihmisten asuttama. Käveleskelin eräänä päivänä kaupungin keskustassa ja napsin joitakin kuvia, joista muutama seuraavassa.

Savonlinnan Tuomiokirkko, Kaatuneiden muistomerkki ja puisto toria vastapäätä
Musiikkiopisto, Kansakoulu (perustettu 1893) ja Torisilta

Järviristeilyt kuuluvat oleellisesti Savonlinnan kesään

Kesäisin löytyy kaupungista monenlaisia ruokapaikkoja. Alaoikealla kuuluisa muikkuravintola "Kalastajan koju"

Vesikulkuneuvojen kirjo on varsin runsas

Mansikat, lörtsyt, muikut ja monenlaiset käsityöt kuuluvat kauppatorin perustarjontaan
Jos et ole koskaan tai pitkään aikaan käynyt Savonlinnassa, niin ota nyt itseäsi niskasta ja tule käymään kaupungissa! Mikäli et tänä kesänä enää ehdi, niin merkitse kaupunki ensi kesän käyntiohjelmaasi!