/>/> VANHUS STADISSA: ajankulu
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ajankulu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ajankulu. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 25. maaliskuuta 2020

Yle Areena - Tiedon ja viihteen aarrearkku

Pidin tuossa jokunen tovi sitten lyhyen esityksen Yle Areenasta Enterin tilaisuudessa. Olin pitänyt Yle Areenaa vain semmoisena uutisten ja dokumenttien tv-varastona ja -arkistona. Jos en ole jostain syystä ehtinyt katsoa jotain juttua, sen saattaisi löytää Yle Areenasta. Minun nenääni tuo palvelu tuoksui homeiselta ja vanhentuneelta.

Selvennän tässä hieman lisää mielipiteeni taustoja. Olen aina pitänyt Yleä vanhentuneena organisaationa, johon mielipiteeseeni ovat vaikuttaneet kanavan ”synkkä” graafinen ilme sekä lähetysten koruton ja ”väritön” olemus. Lähetysten vertaaminen kaupallisen toimijan MTV:n vastaaviin, on aiheuttanut mielikuvan erosta kuin on yöllä ja päivällä, toinen elävä ja dynaaminen, toinen tylsä ja väritön.

Mutta, kun valmistelin esitystäni, törmäsin todella runsauden "säkkiin". Meinasin olla suorastaan häpnadilla lyöty (käytän jälleen tuota vanhakantaista suomenruotsalaisten hämmästystä kuvaavaa ilmaisua, ursäkta finlandssvenkar), kun tajusin mitä kaikkea sieltä löytyy. Ja sieltähän löytyi! Yle Areenan ohjelmapaljoutta ei oikein pysty sanallisesti kuvaamaan, vaan siellä on käytävä itse tutkimassa ohjelmia omien mieltymystensä pohjalta. Tiedot on ryhmitelty usealla eri tavalla, joten on syytä kaivautua ja etsiä sitkeästi. Ongelmana tuossa on vaan se, että vastaan tulee jatkuvasti mielenkiintoista katsottavaa ja etsiminen tökkää aina johonkin, joka pitää katsoa samantien.

Se on syytä mainita, ettei siellä nyt toki ole kaikkea Ylen kanavilla esitettyjä ohjelmia. Niillä nimittäin on  monenlaisia rajoituksia, ulkomaisilla esitysrajoja, kotimaisilla aikarajoja, jne. Mutta sittenkin siellä riittää "tavaraa" tuijottaa ihan silmänsä kipeiksi. Niin ja tuleehan sieltä kaiken aikaa Ylen kanavien lähetykset reaaliaikaisena, joten et tarvitse telkkariakaan niiden (siis TV1, TV2, Yle Teema, Yle Areena) katsomiseen.

Yle Areenaan pääsee tietokoneella ja läppärillä (=pc) osoitteesta https://areena.yle.fi/tv. Mobiililaitteilla (tabletit ja älykännykät) palveluun pääsee joko selaimen kautta tai erillisellä sovelluksella, apilla, jonka Android-laitteen omistava voi ladata Play-kaupasta ja iOS-laitteen (iPhonen tai iPadin) omistava App Storesta. Ohjeet palvelun käyttämiseen löytyvät osoitteesta  https://ohjeet.areena.yle.fi/hc/fi. Mikäli haluat luoda tunnukset palveluun, saat siitä määrättyjä hyötyjä, joista voit lukea kirjautumisohjeista

Polkaisehan tietolaitteesi käyntiin ja etsiydy Yle Areenan sivuille metsästämään mielenkiintoista katsottavaa!

Avaussivulta mustasta palkista löytyy aihealueet Uutiset, Areena, Urheilu ja Valikko, josta löytyy lisää pääaiheita. Areenasta löytyy laajasti erilaista katsottavaa. Niin ja onhan siellä valikossa radiokin!

Selaamalla avaussivua alaspäin löytyy eri aiheita. Esimerkkinä vaikkapa Kotimaiset sarjat. Otsikon jälkeen on sininen teksti, Näytä kaikki, josta voi avata aiheen ohjelmalistaa ja valita haluamansa, tai aiheen tarjontaa voi myös selata oikean yläkulman nuolinäppäimillä.

Löydät lisää otsikon alta löydät eri ohjelmatyyppien kokonaisuuksia. Klikkaa ryhmän otsikko auki ja pääset selaamaan ohjelmia.

Ei tuota voi todellakaan esitellä yksinkertaisesti, mutta Yle Areenan käyttö on kuitenkin sitä. Kun tietoa ja ohjelmia on paljon, niin tarjontaa joutuu toki selailemaan melkoisesti.

Päräyttäkää auki Yle Areena laitteellanne ja selatkaa ja katsokaa ja nauttikaa ja kuluttakaa aikaanne. 


Toisaalta ulkoillakin kannattaa ja kotijumpata näinä ankeina aikoina! Omasta kunnosta on nyt syytä pitää huolta, kun laajempi liikkuminen on hankalaa. Pitäkää terveellistä välimatkaa ja pysykää terveinä!

Ps. Minä lähden nyt lenkille! Kävelemään, kun juoksemaan en pysty. Parin metrin etäisyyden aion pitää muihin kulkijoihin, vaikka viimeksi yksi terrieri yritti purra jalkaan ja valkoposkihanhi syöksyi kohti. Liekö luullut lajitoverikseen, kun minullakin on posket sisälläolosta aika valkoiset. Puhuin isoon ääneen rumia (anteeksi!) ja ne perääntyivät!

Yle Areenan alkusivu, jossa on Valikko avattu.

sunnuntai 15. maaliskuuta 2020

Mitäs nyt tehdään, kun korona jyllää?

Ei olisi oikein uskonut, että tämmöiseen kurimukseen tultaisiin joutumaan. Tai pikemminkin ei ole tullut ajateltua tämmöistä aiemmin. Ehkä jälkiviisaana voisi todeta, että olisi varmaan pitänyt! Ihmiset reissaavat ympäriinsä ja maailma alkaa olla joka suuntaan avoin. Miksei siis pöpötkin liikkuisi samaan tahtiin kuin ihmiset!

Tässä jo kerittiin tovin aikaa kauhistella tuhkarokkotapauksia, lutikoitten ilmestymistä asumuksiin ja petoeläinten liikkumista asuinalueilla. Mutta moniko mietti näkymättömiä pöpöjä? Ihmisen käsityskyky ja ajattelu pyörii pääosin käsin kosketeltavassa ja silmin havaittavassa.

Tässä ollaan nyt puhtaan paidan kanssa, kuten vanha sanonta kuuluu. Tilanteesta ei voi oikein syyttää ketään, eikä siihen oikein ole voinut valmistautuakaan.

Kotona siis ollaan ja ulkomaailmaa vältellään. Mitä sitä sitten tekisi päivien täytöksi?

Meillä senioreilla on se etu, ettei tarvitse liikkua ulkona kuin aivan välttämättömissä asioissa. Kotona olemisen ajankuluksi on onneksi nykyisin monenlaisia apuvälineitä, joita ovat radio, televisio, puhelin, tietokone, tablettilaite ja älykännykkä. Ei olla enää savumerkkien, eikä kirjekyyhkyjen varassa. Yhteydenpito läheisiin ja tuttaviin onnistuu helposti älylaitteiden avulla. Televisiossakin on kanavia valita asti. On siinäkin tilanne kehittynyt Tesvision yhden kanavan ajoista. Monella on jo kotonaan esim. Elisa Viihde tai DNA-Tv, joiden kautta löytyy katsottavaa pilvin pimein.

Jos viihteen unohtaa hetkeksi, löytyy näin miesnäkökulmasta ikäviäkin puuhia ajankuluksi. Niistä mainittakoon siivoaminen, kaappien järjesteleminen ja kotitavaroiden seulominen tyylillä: jää-pois-roskiin-mökille-varastoon-kirpputorille-kierrätykseen-jne. Tuossa on turha valittaa käsikivusta. Jatkuvassa parisuhteisessa yhteiselossa toisen tarkkaavaisuutta ei enää pysty harhauttamaan. Sitten pestään tietenkin pyykkiä ja astioita ja vaikka mitä muuta, jotka kuuluvat päivittäiseen tai viikottaiseen rutiiniin. Enkä tykkää mistään noistakaan!

Ja jos parisuhteen toinen puoliso suo omaa aikaa, niin silloin voi yrittää keskittyä lukemaan, kirjoittamaan, soittamaan jollain soittopelillä tai laulamaan, ellei ne ole ympäristösyistä rajoitettua. Kannattaa käyttää myös hyväksi e-lehtiä ja e-kirjoja, sillä Helmet-e-kirjaston palvelut ovat auki niille, joilla on kirjastokortti ja PIN-koodi. Ja nettikirjakaupoista löytyy lisää luettavaa pilvin pimein. Monesta paikasta löytyy ilmaiseksi klassikkokirjoja e-kirjoina eli ei lukemiset heti lopu.

Näin terveenä (tällä hetkellä ja toivottavasti myös jatkossa)  on mahdollista käydä kävelyllä ja lenkillä, kunhan vaan ei heittäydä halaustervehtimään muita kuntoilijoita. Tosin en muista itse ainakaan halanneeni koskaan ketään tuntematonta lenkilläni. Siitä olis varmaan jäänyt jotain jälkiäkin. Ja puolitutut ja täystutut eivät oikein suostu halaamaan muutenkaan. Ja kotona voi kuntoilla sisälläkin. Paras esimerkki oli kiinalainen pappa, joka juoksi kotona sisällä maratoonin verran kilometrejä.

Tuosta tulikin mieleeni, että mahtaakohan halaustervehdykset tulla kielletyiksi maailmalla jatkossa ainaisiksi ajoiksi? No meitä suomalaisiahan se ei haittaa mitenkään. Käsi- ja poskisuudelmat ovatkin olleet hyvin vaivaannuttavia, kun ei koskaan ole ollut selvää, nuollaanko kunnolla vai muka vaan, mihin kohtaan ja kuinka monesti? Ja ketä? Ja milloin? Suomalainen, läheisin tervehdystapa kunnon kättely sormet ja rystyset musertaen, on aina ollut parasta. Sillä on vahvistettu sopimukset ja siinä sivussa pidetty käsikirurgienkin työllisyystilanne kunnossa.

Yritetään nyt siis uskoa asiantuntijoita ja kuunnella herkällä korvalla ohjeita. Pysytellään turvassa, ei käydä tartuttautumassa, ei tartuttamassa, eikä ylipäätään vaaranneta itseämme eikä muita.

Edellisessä blogikirjoituksessani eli postauksessani satuin sivuamaan väistely- ja välttelyaihetta. Taisin vahingossa sohaista käärmepesää. Nyt sitä siis väistellään ihan luvan kanssa ja tiukan ohjeistuksen pohjalta. Taitaa olla pelkästään eduksi tämä suomalaisuuden erityispiirre - etäisyyden pitäminen.

Mutta joka tapauksessa ulkolaisen tv-sarjan erään viestin ohje on tänään hyvinkin paikallaan - BE CAREFUL OUT THERE! Siis varovaisuutta ylejään kaikille, eikä lääpitä ihmisiä!

Pysykää terveinä ja peskää käsiänne!

Sisäliikuntaa









keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Onneksi ei tarvi laihtua ja hiki tulee huilatessa!

No onko nyt kivaa? Ei ole taaskaan näinä välipäivinä muistettu ottaa huomioon maailman elämänmenossa vanhuksen elämänrytmiä! Kun muut ihmiset kuin vanhukset nauttivat vapaasta, vanhus kärsii kahta enemmän nököttäessään tuvassaan yksin.

Ei tule televisiosta mieltä masentavia terveysohjelmia eikä mieltä kohottavia aamu-tv:n keskusteluohjelmia. Ei tiedä aamuisin, mennäänkö yleisessä taloudessa täysin metsään vai peräti syvälle suohon. Sitä on vaikea arvailla vanhuksen hitailla aivosoluilla ilman tv:n asiantuntijan painavia sanoja. Lomalaisten lomaillessa sitä vanhus vaan tuijottaa apaattisena miten karhu, kettu, susi, ahma, kotka, kenguru, ryhävalas, krokotiili, norsu, mangusti, muurahainen, hiiri tai joku muu eksoottinen eläin etsii syötävää maastosta. Siitä ei meikäläisen taloustieto kovinkaan lisäänny! 

Sitä ei meikävanhuksen elämässä ole juurikaan vaihtelua, paitsi silloin kun muut rilluttelevat arjen ulkopuolella eikä tule tv:stä tietoa. Sitä ikäänkuin putoaa tyjiöstä vielää tyhjiömpään. Meikä elää samaa arkea päivästä toiseen. Ei sillä ole väliä onko jonkun kalenterin mukaan tiistai tai sunnuntai. Se on sitä samaa joka päivä paitsi sunnuntaina Aamusydämellä, joka sekin on aina uusinta. Televisiokaan ei anna eroa päiville, kun se lähettää samat ohjelmat ainakin kuusi kertaa viikon aikana eli melkein joka päivä. Ja pahinta on, että Takaisin kotiin-sarjakin päättyi! Onneksi Velvet pyörii vielä hetken aikaa.

No, antaako edes kellonaika keinon erottaa ajankohdat? No, ei tietenkään! Se kun vanhuksella tekee aina mieli kahvia tai voileipää tai pissittää tai kolottaa jalkoja tai on nälkä tai väsyttää. Ei siinä kellonaikoja kysellä! Samaa harmaata eloa ja kiirettä vessaan se on jatkuvasti. Kaupungillekin lähtiessä on yritettävä muistaa, että reitin pitää kulkea läheltä yleisiä vessoja. Se on varma aina varmaa! Ja säästyyhän siinä pyykkipulveriakin.

No mitä sanoo sitten fyysisen kunnon vaaliminen? No ei mitään, paitsi se lisää kolotuksia ja väsymystä vaikka molemmat vaivat ovat jo aivan tapissaan. Kun sitä mennä töpöttää rajussa etunojassa ja selkä hiestä märkänä pitkin katuja ja kujia, on sille vaikea löytää jotain järjellistä merkitystä. Onneksi jokin lääkintätaho kirjoitti, että ei vanhuksen tarvitse enää laihtua, kunhan pitää vaan muuten lihaksensa kunnossa. Niin mitkä lihakset? Ne kun ovat jo kuihtuneet aikoja sitten. Enää ei ole jäljellä kuin niitä suojannut rasvakerros, joka ei sitten kulukaan millään. Olisi kemistitohtorille hommaa, kun keksisi pillerin tuon suojakerroksen poistamiseen. Onhan siitä rasvasta toki jotain hyötyäkin, se kun näet estää kylmän pääsemisen luihin ja ytimiin.

Tässä sitä nyt sitten odotellaan vuoden viimeisen viikon päättymistä, että päästään käsiksi uusiin tv-sarjoihin sekä niiden jatkuviin ja vanhojen jo 30 vuotta nähtyjen sarjojen uusintoihin, ja että saataisiin taas talouteen jotain tolkkua edes keskusteluohjelmien kautta. Ja luonto-ohjelmat onneksi vähenevät, kun ei sitä jatkuvasti jaksa olla kiinnostunut eläinten ruokahommista.

Lenkillekin pitäisi taas lähteä, vaikka polvia pakottaa ja hiki tulee pelkästä ajatuksesta. Onneksi ei tarvitse laihtua! Tai siis pitäisi, mutta kun se ei kuulemma ole enää niin tärkeää. Se on oikeastaan aika hyvä tieto!

Hyviä, toimettomia välipäiviä kaikille!