Korona-ajan harrastuksia

Ne on lyöty meille kapulat rattaisiin, ei pääse tavanihminen harrastamaan! Se on pantu ihminen vähän kuin arestiin tai kotivangiksi. Mitä sitä silloin pystyy tekemään? Ne on harrastusmahdollisuudet vähissä. Eläkeläisellä sitä olisi aikaa, mutta kun on viranomaistaholta kielletty se vähäinenkin tekeminen, mihin sitä enää pystyy.

Kuntoliikunta on yksi vaihtoehto, mutta uskaltaako ulos muuta kuin naamio naamalla ja jätesäkki päässä? Ei semmoinen meikkinaamio, vaan se jossa silmälasit huurtuu ja joutuu kävelemään puuta päin. Vaihtoehtona voisi olla kuntojumppa ja laittaa jalat sängyt, lämpöpatterin tai keittiönkaapin alle ja tehdä taivutuksia, sen kolme kertaa, jonka selkä kestää. Toinen keino on nostella kädessä sokeripakettia (jos ei ole tyhjäksi syöty makeanhimossa), maitopurkkia (ei tyhjää ja jos on avattu, ei saa loiskuttaa) tai perunapussia (saa sisältää useamman perunan). Noilla keinoin saa ruista ranteeseen ja hauis kehittyy. Nojatuolista tai sängynreunalta nouseminen monta kertaa on hyvä tapa kehittää jalkojen kuntoa. Pitää olla vaan varovainen, ettei köntsähdä nenilleen, kun verenpaine heittelee tasapainoa. Liike on hyvä tehdä sängynpäässä, koska tasapainon pettäessä voi heittäytyä sänkyyn selälleen ja ottaa siinä pienet nokkaunet kuntoilun lomassa.

No sitten sisäharrastuksiin kuuluu tietenkin tv:n katsominen. Se ei vaadi kovinkaan paljon keskittymistä, sillä samat ohjelmathan on nähty jo 50-luvulta alkaen moniaita kertoja ja etenkin elokuvien vuorosanat tiukassa muistissa. Aku Korhonen on paras ja huru-ukot. Harmillista, ettei maailman politiikan arkipäivää näytetä. Politiikka on mennyt niin hankalaksi, ettei sitä normi-ihminen enää ymmärrä ilman selitysosia. Kaikki päämiehet uhkailee toisiaan, diktaattorit tekevät mitä mieleen juolahtaa ja isoja kokouksia on viikoittain, eikä niissä saada mitään päätöksiä aikaiseksi. Parempi etsiä telkkarista vaan sarjoja ja eläimistä kertovia ohjelmia. Muistakaa räpytellä silmiä riittävän usein, ettei pääse kuivuus iskemään. Ne nuo kirkkaat vehkeet, tietolaitteet ja telkkari, kuivattavat silmiä. Ostin eilen pullollisen silmäsuihketta (tipoista en tykkää), kun illalla on aina silmät niin kipeinä päivän tuijotusten jälkeen. 

No, entä sitten kirjallisuus! Kirjastojen käyttäminen on viime vuosikymmeninä muuttunut uskomattoman paljon. Ei tarvitse enää lähteä kirjastoon kassin kanssa, kun e-kirjan voi lainata omalle tietolaitteelleen ilmojen teitse. Kyllä on sisälle pakotetun ihmisen nyt helppo uppoutua seikkailujen tai romantiikan maailmaan. Mene kirjaston sivulle ja lainaa e-kirja! Olen itse käyttänyt kohtuullisen paljon Helsingin kaupunginkirjaston Helmet-kirjastoa (https://www.helmet.fi/fi-FI/Ekirjasto), ja onhan se varsinainen ihmeitten aarreaitta! Käyttäjältä ei vaadita helsinkiläisyyttä, mutta asiakkaaksi pitää rekisteröityä ennen kuin pääsee Rovaniemellä tai muualla lainaamaan Helmetistä. 

HELMET-kirjaston valikko

Vastaavia kirjastoja löytyy Suomesta jo pilvin pimein. Tulin menneeksi  sivulle https://ekirjasto.kirjastot.fi/?kirjasto=kaikki ja löysin melkoisen tiedon valtatien. Käykäähän tekin selaamassa ja etsimässä itsellenne sopivaa tarjontaa.

Ja sitten eikun harrastamaan turvallisesti sisällä ja välillä ulkonakin happea haukaten, mutta turvallisuus muistaen!

Sanojen näyttely Messukeskuksessa

Se oli päättänyt kirjallinen taho kerätä Suomen kirjaimet ja sanat nippuun muutamaksi päiväksi Helsinkiin Messukeskukseen. Olivat kutsuneet väen tutustumaan Kirjamessuihin.

Ja olihan niitä! Kirjoja ja koululaisia. Ponkaisin avajaispäivänä, torstaina paikalle. Meinasin jäädä nuorison jalkoihin heti ulko-ovella. Hyvähän se on jos nuorille järjestetään tutustuminen kirjailijoihin ja kirjallisuuteen. Monella esiintymislavalla ja osastolla sananikkarit kertoivat omista teoksistaan ja kaupallista toimintaa hoidettiin suunnattomista kirjaröykkiöistä ja -pöydiltä.

Tarjolla oli uutta kirjaa, käytettyä kirjaa, antikvaarikirjaa, runokirjaa, proosaa, tietokirjallisuutta, dekkareita, pokkareita, sarjakuvia, sänkyjä, kortteja, seurakunnan kahvitarjoilua, koristeita, tyynyliinoja, taidetta, silmälasin sankoja ja vaikka mitä. Tuskin tuolla kukaan jäi varsinaisesti osattomaksi.


Jos ei kirjat jaksaneet kiinnosta ja ikää oli yli 18 vuotta, saattoi siirtyä ylemmäksi Ruoka- ja Viinimessuille. Toisen kerroksen hallit olivat täynnä monenlaisia ruokaherkkuja ja viinejä. Löytyi toffeeta, juustoja, sämpylöitä, ohrarieskoja, ruokaöljyä, makkaroita ja luoja ties mitä muuta. Halliin oli ajettu katukeittöiden autoja, joissa tarjottiin monenlaista helppoa, herkullista syötävää. Rohkeimmat messuvieraat kävivät lunastamassa itselleen viinilasin ja juomakuponkeja. Sen jälkeen pääsivätkin kiertelemään mukin kanssa viininkaatajien pöytien äärellä. Itse en tuommoiseen menoon sotkeutunut. Olisi tullut vain huono olo ja ties vaikka olisi mennyt jonkun kanssa tilanne painiksi. Se voi voimantunnossa karata homma käsistä.

Jos et ole vielä ehtinyt Kirjamessuille, mene ihmeessä käymään! Ota reppu mukaan, niin on helpompaa viedä ostot mukaan kotiin. Siis kirjat ja oululaiset ohrarieskat. Ne on vaan molemmat niin hyviä!





PS. Ja senhän muistat tietenkin, että No jopas sattui! - Hupinovelleja löytyy painettuna tai e-kirjana useimmista nettikirjakaupoista. Ja lainattavaksi Helsingin ja Savonlinnan kaupunginkirjastoista, useista Lapin kirjastoista ja e-kirjana mm. Malmön kaupunginkirjastosta. Eli jos satut liikkumaan noilla huudeilla, niin käy lainaamassa! Tai ole rohkea ja tilaa omaksesi netistä, esim. Booky.fi:stä (klikkaa em. linkkiä!)!
 

 

 

Koettavaa ja luettavaa

Viime viikkoina olen törmännyt pariin ryhmään, jotka tuottavat lukijoilleen monenmoista ajateltavaa, pohdittavaa ja elämyksiä. Nuo mainitsemani pari ryhmää ovat matkabloggaajat ja kirjabloggaajat.

 Matkabloggaajista

Olen viime vuosina seurannut jonkin verran muutamien matkabloggaajien postauksia, joista minulle läheisin on aivan loistavaa tekstiä ja kuvia tarjoava Sannan perhematkablogi, Walleni.us. Sannan ilmeikäs ja maanläheinen sanankäyttö antaa lukijoilleen matkakohteista elävän kuvan - tuntuu aivan kuin olisi itse matkalla. Tekstiä korostavat sekä elämystä täydentävät loistavat ja monipuoliset kuvat teksteineen.

Matkamessuilla kävin pikavisiitillä matkabloggaajien osastolla. Paikalla oli muutamia blogaajia, joista jututin Roomassa asuvaa Heliä, jonka blogin nimi on Näkymiä vihreältä kukkulalta. Hän kertoo elävästi asukkaan näkökulmasta paikallisista, ajankohtaisista tapahtumista ja elämästä eräästä maailman merkittävimmässä antiikin kaupungissa.

Matkablogeja löytyy suomenkielellä melkoinen joukko, mutta kun laajentaa kielivalintaa, on tarjontaa pilvin pimein. Osa bloggaajista kirjoittelee postauksiaan harvakseltaan, mutta osa pyrkii tuomaan sanottavansa esiin suhteellisen säännöllisesti. Matkabloggaaminen on siitä haasteellinen laji, että siihen vaaditaan runsaasti omakohtaisia kokemuksia eikä laaja valkovakansiokaan haittaa postaamista. Mutta aihepiiri on laajuudessaan ja värikkyydessään poikkeuksellisen mielenkiintoista luettavaa.

Mikäli olet kiinnostunut selailemaan matkablogitarjontaa, löytyy lisää blogeja portaalilta Matkabloggaajat

Kirjabloggaajista

Ylen uutisissa näytettiin pätkä kirjabloggaajien tapaamisesta Bonnierin tiloissa. Suomessa arvioidaan olevan n. 150 aktiivista kirjablogia eli tarjontaa kirja-arvioista löytyy. Kirjablogit ovat yleisiä, aihepiiriin keskittyviä, erilaisia jne. Ahkerimmat bloggaavat kymmenistä, jopa sadasta kirjasta vuoden mittaan.

Uutisten yhteydessä haastateltiin paria bloggaajaa. Heidän kommenttiensa taustalta tuli esille palava halu lukea, mutta myös keskustella ja tuoda esiin omia näkemyksiään kirjoista. Nykyisenä kiireisenä aikana blogi tarjoaa siihen oivallisen mahdollisuuden, kun se ei ole aikaan eikä paikkaan sidottua. Haastateltujen blogit löytyvät seuraavista osoitteista: Aina joku kesken  ja hieman toisenlaista lähestymistapaa edustava Haikuarviot .

Tässä vielä malliksi pari osoitetta kirjablogeihin: P.s. Rakastan kirjoja ja Kirjainten virrassa

Kirjabloggaajat linkittävät postauksiaan ja vinkkejään myös Facebook-ryhmässä nimeltään Kotimaiset kirjablogit. Mikäli olet kirjallisuudesta kiinnostunut, kannattaa käydä Fb-sivulla.

Muut bloggaamisen genret eli aihealueet 

En edes yritä luetella tässä muita alueita. Pelkästään eri harrastukset antavat miljoonia vaihtoehtoja etenkin jos ei rajoituta omalle pienelle kielialueellemme. Se maailma ja tarjonnan runsaus on sama kuin netissä Youtube-videot, jotka eivät katsomalla lopu.

Laitan Teille tähän kuitenkin linkin muutamaan seniorihenkiseen blogiin
Ikinörtti
Vallaton mummeli
DigiKylli 
Senioripelaajat
Musasto

 Oma bloggaamiseni

Itse en kuulu noihin kumpaankaan ryhmään. Sen olette varmaan huomannut heti kättelyssä. Itse olen Vanhuksena Stadissa semmoinen sekabloggaaja ilman päätä ja häntää. Vähän kuin sylkisuuhunbloggaaja.

Aloitin bloggaamiseni 2013 lokakuussa. Palava polte saada purkautua kirjallisesti jotenkin, avasi sanaisen arkkuni, jossa on paljon kirjaimia ja sanoja. Ne ovat vaan suloisena sekamelskana, ja tulevat ulos omalaatuisena mössönä. Mutta olen niistä kuitenkin saanut julki reilun 3 vuoden aikana 408 postausta. Tämä postaus on numero 409.

Välillä tahtoo vaan kynä tylsyä ja sanat jäädä arkkuun vaikka maailma olisi täynnä kirjoittamisen aiheita. Mutta kun alkaminen, ryhtyminen, heittäytyminen jne. kirjoittamisen antoisaan maailmaan on vuosi vuodelta aina vaan hankalampaa.

Olen toki vieraillut matkabloggaajien tontilla kun kirjoitin Kiinan matkalta blogin Vanhus Reissussa
Sen 39 postausta saivat mukavasti seuraajia. Ja syksyn 2016 Itävallan matkakertomuksen sotkin Stadin Vanhuksen blogiin. Nyt ei ole oikein uusia matkoja tullut, eikä oikein tiedossakaan ja olenkin pohtinut, että kertoisin muista vanhoista reissuistani. Saa nyt nähdä vieläkö sana-arkustani löytyy jonain päivänä Reissu-blogiin juttua?


Käykää netissä etsimässä omia kiinnostuksen kohteisiinne liittyviä blogeja! Niitä löytyy googlaamalla ja rohkeasti selailemalla. 

Matkailun hienoimpia näkymiä

Hääpari Xianin kaupunginmuurilla

Kellotorni, Xian, Kiina

Voiko kirjapinoihin hukkua?

No ei kirjapinoihin hukkuminen kaapaissut kaukaa kun kiiruhdin Helsingin Kirjamessuille! Ja olihan kirjailijat, painajat, kustantajat ja myyjät raahanneetkin Messukeskuksen täyteen paperitavaraa. Lähdin liikkeelle siinä mielessä, että pääsen tutkailemaan pääosin e-kirjoja, mutta eipä niitä juurikaan sattunut eteeni. Ainoa e-kirjakontakti osui AdLibriksen osastolla. Siellä viehkeä neitonen ojensi seniorisedälle 5 Euron alennuslipun, jonka pystyi käyttämään netistä kirjaa ladatessa. Neito ei arvannutkaan kuinka otolliseen maaperään hän tuon lipukkeen ojensi. Ja kyllä käytinkin etuni rivakkaan kun ehdin kotiin koneen äärelle. Upotin sen Clive Cusslerin kirjaan Havannan myrsky. Se lukuvuoro koittaa heti kun saan Tyrkön Kekkos-kirjan luettua.

Mutta kyllä toinen aikeeni messuamiseen oli aistia kirjallisuuden ilmapiiriä ja imeskellä sanojen sekamelskaa löytääkseni niistä jotain paperille pantavaa omiin sepustuksiini. Eräs opettajani sanoi osuvasti kirjoituskurssilla, että kaikki sanat on jo keskitty, enää ei tarvitse kuin laittaa ne mielenkiintoa herättävällä tavalla eri järjestykseen kuin muut kirjoittajat ovat tehneet. Ja kuten Te tekstejäni lukeneet olette huomanneet, etsin edelleen niitä uusia sanajärjestyksiä ja usein myös sanoja. Kyllä minä vielä se järjestyksen löydän! Tai todennäköisemmin en.

Mutta muutoin kirjakasat olivat houkutelleen Messukeskukseen yksi tai ainakin kaksi ihmistä. Oma kiertelyni Messukeskuksen suuressa päähallissa jäi tuskallisen vaatimattomaksi suunnattoman ruuhkan takia. Niin kirjapöydät kuin esitelmälavatkin olivat keränneet ympärilleen porukkaa kuin pipoa. Ohi ei meinannut päästä saati sekaan sopia. Mutta oli siellä sanaa ilmassa ja pöydillä!

Tarjonta oli monipuolista aiempien vuosien tapaan. Oli klassikoita, oli uutukaisia, oli ensipainoksia, oli tietokirjaa, lasten kirjaa, rakkautta ja romantiikkaa, seikkailua ja jännitystä, uusia kirjoja, vanhoja kirjoja, keräilyharvinaisuuksia, sarjakuvia, animea, dekkareita sekä ties mitä.

Nappailin seuraavanlaisia tunnelmakuvia Messukeskuksen vilinästä.

Eräs kirjamessujen tärkeimpiä tai ainakin huomatuimpia osastoja

Aku Ankka-guru Carl Barks jakoi nimikirjoituksia

Minä olen kameran takana ja osa muista osui kameran eteen

Ja rahaakin oli sarjakuvien kera

Tuomas Nevanlinnan paikallisnäkemys oli keskusteltavana

Esko Valtaoja oli kirjannut Ensimmäinen koira kuussa-tarinaa

Olihan siellä asiallistakin kirjallisuutta

Ja alueellista sarjakuvaakin tarjottiin

Elviksen oma järjestökin möi omia tuotteitaan

Ystävillekin oli myyntiä

Kyllä ei ole kirjat hinnan kiroissa

Taidetta tarjolla

Maanpuolustuskorkeakoululla oli oma osasto ...

ja kirkolla oikein kahvitarjoilun kera

John Nurmisen Säätiön osastolla oli tarjolla merihistoriaa ja tuotiin esiin arvokasta asiaa, Itämeren suojelua

Laila Hirvisaari (ent. Hietamies) promotouhussa

Lisää kuvateksti

Yksi lempiosastoistani tarjosi Asterixia, Lucky Lukea, Mustanaamiota, Tex Willeriä ja muita nuoruuteni teoksia

Postimerkkejä ja antikvaarista kirjallisuutta tarjolla ...

ja vanhoja lehtiä

En hankkinut paikan päältä mitään! Niin kuin ehkä huomasitte rivien välistä, olen e-kirjojen vannoutunut ystävä. Osin siihen olen joutunut heikon selkäni ja kodin painostuksen takia.

Tällä hetkellä iPadillani on 122 kirjaa, joista melkoinen osa on lukematta ja luettujakin ovat tallessa laitteellani. Jos nuo olisivat paperikirjoina, ei heikko selkäni ja onnettomat polveni kestäisi raahata tuollaista kirjamäärää mukana. Mutta iPadilla ne kulkevat ilman suurempaa ponnistelua ja ne ovat luettavissa missä ikinä haluan. Lisäksi seuraavassa majanmuutossani ole samaa ongelmaa kuin 22 vuotta sitten kun sain ukaasin kotiväeltä hävittää tuolloiset noin 500 paperikirjaani.

Silloin oli hiki! Ja luopumisen tuska! En tykännyt ollenkaan!