/>/> VANHUS STADISSA: kesäkuuta 2017

tiistai 27. kesäkuuta 2017

Olen liki ikäihminen! Missä ikäilen ja kuka jaksaa hoitaa?

Olihan taas aamun Hesarissa juttua hoidettavien ikäihmisten ja kotihoitajien tilanteesta. Kyllä en voi olla kuin harmissani ja vihoissani tilanteesta. Samalla olen tietenkin peloissani omasta tulevaisuudestani.

Niin kauan kuin päätöksentekijät itse eivät ole kohdanneet tilannetta, joissa ikäihminen kotonaan elää sekä seuranneet kotihoitajien työskentelyä, ei asiaan voi odottaa parannusta. Seurasin kotihoitajien työtä ja osallistuin itse läheisen ikäihmisen kotona tapahtuvaan hoitamiseen muutaman vuoden ajan. Sain samalla pitää yhteyttä kotihoitajien esimiehiin ja muihin ikäihmisen hoidosta vastaaviin tahoihin.

Ensin viikottaisten ja sitten nopealla tahdilla päivittäisten käyntimäärien lisääntyminen kertoivat hoitajien työmäärän suorastaan räjähdysmäisestä lisääntymisestä oman läheiseni kohdalla. Kotihoitajien käyntien lisäksi kävimme me omaiset vuosien ajan oman ikäihmisemme luona päivittäin jopa useita kertoja.

Ihmettelen, että kotihoitajat jaksavat edes sen verran kuin itse näin heidän käyntejään ja havainnoin heidän työtään. Kun hoidettava on useimmissa tapauksissa kykenemätön huolehtimaan itsestään, liikuntarajoitteinen ja sairastaa muistisairautta, on hoitajan työmäärään kohdistuvat vaatimukset jo lähtökohtaisesti aivan mahdottomat. Monesti saman käynnin aikana pitää hoitaa lääkitykset, ruokailut, pesut, puhdistukset, pukemiset, avun tilaaminen tarvittaessa, erityistilanteiden ratkaisut, jne.

Työvuoronsa aikana hoitajan kuuluu hoitaa kierroksellaan useita asiakkaita ja jokaisessa kohteessa saattaa tulla vastaan aikaa vaativa hoitotilanne. Kun lisäksi on hoidettava hätätilanne, lisäavun pyynnöt, avun odottamiset, työvuoron raportoinnit ja siirrettävä tietoa seuraavan vuoron hoitajalle, ei työvuoron normiaika voi millään riittää. Hoitajan oma jaksaminen on samalla kriisissä.

Hoidettavan ikäihmisen kannalta olisi myös tärkeää, että kotihoitajalla olisi aikaa henkiseen hoitoon eli edes pieneen rupatteluhetkeen, mutta se on jo täysin mahdoton ajatus. Ajattelen kauhulla niiden ikäihmisten tilannetta, joilla ei ole lisäturvana omaisia tai muita huolehtivia läheisiä. Kun lisätään vielä ikäihmisen virallisten asioiden kuten esim. laskujen ja viranomaisasioiden hoitaminen, on kaaos aikalailla valmis.

Toivon, että sote-sähläily unohdettaisiin edes hetkeksi koska ei se tunnu tulevan vielä vuosiin valmiiksi, ja keskityttäisiin ratkaisemaan ikäihmisten hoidon ongelmat ja kotihoitajien työhön liittyvät kysymykset.

Parhaiten tuota tilanteen ratkaisemista auttaisi se, että ne päättäjät, joita asia koskee, työskentelisivät kotihoitajien kanssa useamman viikon. Eikä varmaan haittaisi, että kotihoitajien työn arvostusta parannettaisiin myös taloudellisin kannustimin! Itse kunnioitan yli kaiken erityisesti kaikkia hoiva-alan ihmisiä.

Minullakaan ei ole enää pitkään aikaa odotella tuloksia, joten HOPI, HOPI hommiin päättäjät ja tekemään viisaita päätöksiä!

Tätäkin maisemaa olisi mukava katsoa omin jaloin mahdollisimman pitkään!

maanantai 12. kesäkuuta 2017

Rooma, ikuinen kaupunki - 7. Vatikaani

Tässä vielä kuvasatoa Rooman matkalta vierailultamme Vatikaanivaltioon. Pääsimme turistiruuhkaa seuraten käymään myös Vatikaanin museossa ja Sikstiiniläiskappelissa. Pietarin Kirkko meiltä jäi väliin, koska sinne olisi pitänyt jonottaa erilliset liput ja pelkän lippujonon kestoksi arvioivat helteisessä auringonpaisteessa yli 2 tuntia.

Ostimme museoon liput Vatikaanin aukiolla opastettuja kiertokäyntejä kauppaavalta nuorelta mieheltä. Hän vei meidät ensin lipputoimistoon ja sieltä oppaan luo, joka keräsi n. 20 hengen ryhmän. Ratkaisu oli varmaan hyvä, sillä pääsimme ryhmänä pitkien lippujonojen ohi. Museon sisäänkäynnistä saimme kuulokkeet, joilla pystyimme seuraamaan oppaamme selostusta. Ainoa ongelma oli oppaamme keskimääräistä innostuneempi, paatoksellinen puhetapa, jonka muutenkin hieman epäselvä englanninkieli muuttui innostuksen kasvaessa aina vaan epäselvemmäksi. Mutta se ei meitä juuri häirinnyt, sillä katsottavaa ja ihmeteltävää oli niin paljon.

Sikstiiniläiskappelissa olikin sitten äärimmäisen tiukka kuri. Puhuminen ja valokuvaaminen olivat täysin kiellettyjä. Alttarin reunalla seisovat vartijat huomauttivat välittömästi jos joku hamusi kameraa käteensä. En tunnusta, että seisoessamme ruuhkan keskellä otin kappelin katosta pari kuvaa kännykälläni. Tuo pieni kappeli oli tupaten täynnä väkeä ja liikkuminen eteenpäin oli suunnattoman hankalaa. Mutta kattomaalaukset olivat loistavat!

Siispä seuraavassa kuvia Pietarinaukiolta, Vatikaanin museosta ja puutarhasta.

PS. Jos suinkin harrastatte matkustamista ja Rooma on vielä jäänyt väliin, niin käykää ihmeessä haistelemassa historiallisen metropolin tuulia ja ihmettelemässä kaupungin upeita rakennuksia, patsaita ja monumentteja! Matkustaminen Rooman on helppoa, hotellitarjontaa runsaasti ja kaupunki on kohtalaisen edullinen paikka turistille.
































Seuraavat 2 kuvaa ovat Sikstiiniläiskappelin katosta, jonka kattomaalaukset Michelangelo maalasi 1500-luvun alkuvuosikymmenien aikana. (Valitettavasti valokuvien tarkkuus kärsi kappelin hämärässä hätäisesti napattuna)










perjantai 2. kesäkuuta 2017

Mökkeilyn riemua?

No onko meillä nyt sitten mukavaa? Arvaahan!

Nyt on mökkeilty 3 vuorokautta ja vastaus kysymykseen ei ole odotetunlainen. Tultaessa mökille oli lämpötila +7 C ja aurinko paistoi ja ei paistanut. Ei tarvinnut etsiä shortseja ja t-paitoja pukineiksi. Ja lämpötila oli eilen +5 C, muutama hitunen räntääkin tippui taivaalta ja nyt tätä kirjoittaessani mittari näyttää +3 C ja vettä vihmoo oikein olan takaa.



Jos kehitys jatkuu tämmöisenä, on juhannuksen tienoilla karkeasti arvioiden - 40 C:n pakkanen. Raavi siinä sitten kohmeisin sormin tulitikkuja juhannuskokon sytyttämiseen. Ei näytä hyvältä meikäseniorin kesäodotukset. Ei kestä kantaa edes tikkataulua varastosta pihalle. Ei uskalla heittää katiskaa järveen jäitten pelossa. Kuka sen katiskan sitten juhannusjäistä irroittaa?

Pitäisiköhän alkaa katsella netistä etelän matkoja? Enkä tarkoita Hankoa, Helsinkiä tai Heinolaa, vaan mielessä on vieläkin eteläisemmät hellerannat. Siellä saisi ehkä kokeilla uusia uimahousuja ja netistä tilattuja t-paitoja! Ja näytteeksi messuilta saatua aurinkorasvapuikkoa!

En oikein tykkää näistä mökkipihan ulkolämpötiloista! Puutkin halkopinosta hupenee hurjaa vauhtia. Kohta on poltettava talvimyrskyn katkaisemaa lipputankoa kun muuta poltettavaa ei ole.