Ja niin ne vaihtuivat meikäläisen kulttuurielämykset etelä-savolaisten kusiaispesien ja sorsapoikueiden tuijottelusta helsinkiläisen Musiikkitalon korkealaatuiseen konserttiin. Oli nimittäin perheen nuorempi osa hankkinut liput Volare-konserttiin.
Konsertin musiikkianti koostui tunnetuimmista, rakastetuimmista italialaisista kappaleista. Orkesteri koostui kahdesta huippuryhmästä, Helsingin Kaupunginorkesterista ja UMO Jazz Orchestrasta. Konsertin kapellimestarina toimi ansiokkaasti monitaitaja Antti Rissanen. Solisteina esiintyivät huippulahjakkaat Maria Ylipää ja Tero Harjunniemi.
Koko musiikkitalon esiintymislavan täyttänyt illan orkesteri ja kaksi solistia loihtivat kuultavaksemme hienoimmat italialaisen musiikin tuotokset. Tarjolla oli klassista musiikkia uudella twistillä, elokuva- ja iskelmämusiikkia sekä oopperaa. Saimme kuulla mm. seuraavat kappaleet: La Strada, Lazzarella, Se, Quando quando quando, Hopeinen kuu, Puhu hiljaa rakkaudesta. O sole mio, Nessun dorma, Volare.
Uskokaa pois! Se oli hienoa. Miten voi näyttelijä Maria osata laulaa niin hienosti ja laulaja näytellä upeasti? Ja onko soveliasta, että rakennusarkkitehti Terolla on niin upea ääni? Molempien ääni kaikui upeassa Musiikkitalon konsettisalissa suorastaan mieltä hykerryttävällä tavalla. En tunnusta, että silmäkulmiini nousi välillä kosteutta. Tai saattoihan se olla täpötäyden salin ilmassa viipyilevän kosteudenkin aiheuttamaa.
Artistien ja kapellimestarin leikittely kappaleiden välissä kevensi tunnelmaa mukavalla tavalla. Samoin teki solistien kevyt keskinäinen kiusoittelu ja sanailu. Tero Harjunniemi taustoitti mukavalla tavalla kappaleiden historiaa kertomalla yksityiskohtia niiden synnystä.
Hakkasin tahtia käteni ja polveni kipeiksi. Olen aina ollut italialaisen musiikin suurimpia ihailijoita. Isälläni oli lapsuudessani oma tanssiorkesteri ja meillä kotona kuunneltiin paljon tuon aikaista musiikkia. Niinpä ihailemiini laulajiin lukeutuvat Laila Kinnunen ja Olavi Virta, joiden italosaundi oli aikanaan voittamatonta tasoa. Kuuntelen vieläkin aika ajoin heidän levytyksiään Youtubesta. Mutta hyvin pärjäsivät myös Musiikkitalon esiintyjät.
Kyllä nyt jaksaa taas odotella ikäviä syystalven kelejä, kun tankki on täytetty aurinkoisen Italian musiikilla. Pienenä vinkkinä ehdotan, että te, jotka asutte Musiikkitalon ulottuvilla, kävisitte tutustumassa talon runsaaseen antiin ilmais- ja/tai maksullisissa harjoituksissa ja/tai konserteissa. Tsekatkaahan netistä tuo tarjonta!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste italialainen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste italialainen. Näytä kaikki tekstit
torstai 3. lokakuuta 2019
keskiviikko 2. maaliskuuta 2016
Volare - musiikin isku sielun syövereihin!
Se on Italian muusikko kehittänyt hienon musiikkilajin - italialaisen musiikin! Ehkä arvasittekin tuon lajin nimen? Ja nyt sitä oli tarjolla Savoyn salin täydeltä!
En tiedä kuka oli houkutellut nuo lauluntaitajat Savoyhin, mutta oli houkuttelija tehnyt hienon, suorastaan kulttuuriteon! Mukaan oli kutsuttu oiva joukko soittoihmisiä, jotka osasivat hipelöidä instrumenteistaan italialaisen musiikin herkullisen herkän soinnin. Ja Savoyn sali oli yleisöä tupaten täynnä!
Oli tiistai, 1.3.2016 ja Savoyssa Volare-Italialainen ilta.
Lauluäänensä olivat tuoneet paikalle mukanaan Milana Misic, Umberto Marcato ja Amadeus Lundberg. Soittimia olivat tuoneet mukanaan mm. Vesa Aaltonen rumpunsa, Tuomas (Tumppu) Kesälä flyygelin sekä haitarinsa, Miso Misic (Milanan isä) Tumpun kanssa yhteisen flyygelin sekä pari virtuoosikitaristia vinon pinon kitaroitaan. Heidän nimet minulta meni tietenkin ohi nauttiessani kitaroiden kielten monitahoisista soinneista.
Valveutuneet lukijani jo arvaavat, mitä kaikkea saimme kuulla tuon parituntisen konsertin kuluessa! Eihän kukaan voi olla tietämätön italialaisen musiikin helmistä! Saimme nautiskella mm. seuraavista huippusävelmistä: Carina, Maruzzella, Volare, Kummisedän teema, Quando quando, Sorrento, Bella notte, La Strada, La piu Bella del Mondo, Nel blu dipinto di blu, Hopeinen kuu, Con te Partiro, Ciao ciao Bambino jne.
On Milanaa kohtaan hieman epäoikeudenmukaista verrata häntä äitiinsä Laila Kinnuseen, mutta kyllä molempien äänissä on aivan samanlainen, omaperäinen, upea sointi. Milana yltää kauniisti soivalla äänellään todellisiin huippusuorituksiin! Milana esitti myös isänsä Mison kanssa hienon serbialaisen kansanlaulun ja heidän äänensä soivat hienosti yhteen.
Umberto Marcaton samettinen ääni oli ennallaan. Hänen tulkintansa saivat aikaan samanlaisia väristyksiä, niin nais- kuin mieskuulijoissa, kuin jo vuosikymmeniä aiemmin. Pistämättömiä esityksiä!
Amadeus Lundbergin voimakas ääni on jo nykyisellään melko vaikuttava, mutta muutamien vuosien kuluttua rutiinin lisääntyessä, siihen tulee toivottavasti lisää tarvittavaa rentoutta ja pehmeyttä.
Kerrassaan loistava konsertti! Tykkäsin!
En tiedä kuka oli houkutellut nuo lauluntaitajat Savoyhin, mutta oli houkuttelija tehnyt hienon, suorastaan kulttuuriteon! Mukaan oli kutsuttu oiva joukko soittoihmisiä, jotka osasivat hipelöidä instrumenteistaan italialaisen musiikin herkullisen herkän soinnin. Ja Savoyn sali oli yleisöä tupaten täynnä!
Milana |
Lauluäänensä olivat tuoneet paikalle mukanaan Milana Misic, Umberto Marcato ja Amadeus Lundberg. Soittimia olivat tuoneet mukanaan mm. Vesa Aaltonen rumpunsa, Tuomas (Tumppu) Kesälä flyygelin sekä haitarinsa, Miso Misic (Milanan isä) Tumpun kanssa yhteisen flyygelin sekä pari virtuoosikitaristia vinon pinon kitaroitaan. Heidän nimet minulta meni tietenkin ohi nauttiessani kitaroiden kielten monitahoisista soinneista.
Umberto |
Amadeus |
Umberto Marcaton samettinen ääni oli ennallaan. Hänen tulkintansa saivat aikaan samanlaisia väristyksiä, niin nais- kuin mieskuulijoissa, kuin jo vuosikymmeniä aiemmin. Pistämättömiä esityksiä!
Amadeus Lundbergin voimakas ääni on jo nykyisellään melko vaikuttava, mutta muutamien vuosien kuluttua rutiinin lisääntyessä, siihen tulee toivottavasti lisää tarvittavaa rentoutta ja pehmeyttä.
Kerrassaan loistava konsertti! Tykkäsin!
Meitä oli paikalla monta eli täysi tupa! |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)