/>/> VANHUS STADISSA: Tahiti
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tahiti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tahiti. Näytä kaikki tekstit

perjantai 24. marraskuuta 2023

Muistoja matkoilta

Ihmisen kuuluu näköjään muistella menneitä, kun mittariin napsahtelee rutkasti vuosia. Niinpä päätin kirjata tänne muutaman erikoisemman tapauksen retkiltäni. Voi olla, että olen kertonut ne jo aiemminkin, mutta vanhenemisteeman mukaisesti asioita kuuluukin toistaa. Tai ei kuulu, mutta ne vaan toistuvat, uudelleen ja uudelleen. Aktiivityövuodet menivät lomien osalta työnsyrjässä, mutta lopulta terveystilanteen pakottamana tuli aikaa rästilomille.

Hedelmiä ostamassa Kreikassa

Olimme 2004 ajelemassa Kreikan Peloponnesoksen niemimaalla rannikolta vuoristomaisemiin tutustumaan, kun havaitsimme keskellä isojen appelsiinilehtojen aluetta tienreunassa kaksi vanhempaa miestä kauppaamassa appelsiineja. Heillä oli vierellään isohko kasa muovikasseihin kerättyjä hedelmiä. Taatusti tuoreitten hedelmien himossa pysähdyimme kyselemään hintoja. Koska meitä oli neljä henkilöä matkalla, totesimme muutaman appelsiinin riittävän. Koska meillä ei ollut yhteistä kieltä appelsiinimiesten kanssa, aloitimme käsillä puhumisen. 

Näytin neljää sormea ja toinen miehistä näytti kahta sormea. Kumpikaan meistä ei ymmärtänyt, mitä toinen tarkoitti. Otin lompakosta pienen setelin ja tarjosin sitä. Mies otti setelin ja ojensi minulle kaksi täpötäyttä appelsiinikassia. Arvioisin siinä olleen liki kymmenen kiloa hedelmiä. Pyöritin päätäni ja annoin toisen kassin takaisin, mutta hän ei suostunut ottamaan sitä takaisin. Koska havaitsin, ettei synny ratkaisua, kiersin kassit mukanani auton toiselle puolelle ja istuin kuskinpukille, ojensin toisen kassin matkaseuralleni, laskin toisen kassin auton viereen tielle ja lähdin ajamaan paikalta suhteellisen vauhdikkaasti. Näin peruutuspeilistä, että miehet olivat huomanneet tekoseni ja huitoivat peräämme. Ajoin eteenpäin. Olivat muuten himskatin maukkaita appelsiineja, mutta liika olisi ollut liikaa!

Banaanikaupoilla Tahitilla

Olimme 2007 kiertoajelubussilla kiertämässä rantaa myötäilevää tietä helteisen kuumalla Tahitin saarella. Bussin ilmastointilaitteessa oli ainoastaan täysillä- ja kiinni-asennot. Toisella asennolla porukkaa paleli ja toisella joka paikka hikosi. Niinpä pyysimme bussinkuljettajalta taukoa. Hän pysäytti pienen huoltoaseman eteen. Pihalla oli hedelmiä telineessä, josta taitoin meille tertusta pari banaania. Menin niiden kanssa sisälle maksamaan. Kassa oli ihmeissään, otti kuitenkin pienen maksun, mutta sitten viittasi minut mukaansa ulos. Siellä hän otti ison banaanitertun telineestä ja nosti sen syliini. Jos olette nähnyt kokonaisia banaaniterttuja, tiedätte, että siinä on aika monta banaania. 

Eipä siinä minun auttanut muu kuin nousta bussiin terttu sylissäni. Sen jälkeen jaoin banaanit koko täydelle bussilastille matkailijoita. Koska meiltä puuttui yhteinen kieli useimpien kanssa, niin he varmaan pitivät minua jonain todellisena hyväntekijänä ja poikkeuksellisen reiluna miehenä. Tuskin monikaan tiesi minun tehneen taas kieltä ja tapoja osaamattomana sähläostoksia. Mutta hyviä olivat banaanitkin.

Autoilua Ródoksella

Olimme vuosikymmeniä sitten viettämässä sukulaisemme syntymäpäiviä Ródoksella. Kelit olivat suorastaan mahdottoman kuumat. Koska olimme muutamassa päivässä sahanneet jo kaupungin nähtävyydet, päätimme lähteä tutustumaan Lindoksen valkoiseen kylään. Mutta hieno oli paikka joka tapauksessa. 

Menomatka sujui mainiosti hienoja maisemia ihaillessa. Perillä Lindoksessa istuimme rantahiekalla, joka oli polttavan kuuma, astelimme kohti mäellä sijaitsevia hienona hohtavia valkoisia rakennuksia. Jouduimme kuitenkin palaamaan polttavan kuumuuden takia etsimään varjoa, juomavettä ja jäätelöä viilentääksemme oloamme. 

Päätimme palata Ródoksen hotelliimme ilmastointilaitteiden hönkimään viileyteen. Matka meni hienosti, auton ikkunat oli pakko pitää auki ja välillä ajella luu (=kyynärpää) ulkona viileyttä etsien. Auto oli tietenkin se vuokraamon halvin ja pienin, jossa ei tietenkään vielä ollut ilmastointilaitetta. Matkalla saavutettu nautinto selvisi vasta hotellilla, kun käsivarttani alkoi kihelmöidä. Käsivarsi hohti syvän punaisena ja suorastaan huusi viilentäviä aineita. Vesi auttoi hetken, kunnes oli etsiydyttävä lähimmän apoteekin voidehyllylle. Jo olin harmistunut, kipeä, tuskissani ja oppinut jotain aurinkomaasta!

Se on vaan matkailu kun avartaa ja tuottaa välillä tuskaakin. Mutta, jos pystytte ja jaksatte, niin reppu selkään ja sutena reissuun! Vaikka reissussa rähjääntyy, niin on se välillä mukavaakin!

Täältä pääsee ulkomaille! PS. Kysyvät kyllä lippuja

perjantai 10. maaliskuuta 2017

Banaaniostoksilla Tahitilla - Buying bananas on Tahiti


Toinen hedelmäkauppatapahtuma sattui Tahitilla. Olimme kotihengettären kanssa pidemmällä lenkillä ulkomailla. Tällä kertaa olimme varanneet kiertoajelun naishenkilön ohjastamalla bussilla. Ulkona vallitsi +35:n asteen helle ja bussin ilmastoinnin aukkojen kieppeillä oli varmaan pakkasasteita. Säätimet eivät tietenkään toimineet, joten matka-asuna ollut t-paita piti kietoa kaulahuiviksi vilustumisen välttämiseksi. 

Olimme olleet toista tuntia liikkeellä ja pienen välipalan tarve alkoi ilmoitella tulostaan aamuhedelmien sulaessa vauhdilla vatsassa. Kuski pöhäytti pienen huoltamon pölyiseen pihaan Faaonen tienoilla. Pihalla oli puinen teline, jossa oli hedelmiä ja vihanneksia myynnissä. Telineessä oli pari isoa banaaniterttua. Pälyilimme niitä hetken, mietimme paikallista kauppatapaa ja pohdinnan tuloksena arvelin, että taitan siitä rohkeasti pari banaania ja menen sisälle maksamaan. 

Siirryin banaanit kädessäni huoltoaseman sisätiloihin ja kassalle. Näytin banaaneja ja ojensin frangeja myyntihenkilölle. Jälleen kerran minulta ja myyjältä puuttui yhteinen kieli. Hän olisi tarjonnut paikallista murretta ja ranskaa, mutta minun sanavarastoni rajoittui ranskankieliseen lauseeseen 'Je táime', eikä se mielestäni sopinut tähän tilanteeseen. Näyttelin siis ostamista täälläkin pantomiimin keinoin. Myyjä otti pienen summan seteleistäni ja vinkkasi minut mukaan.

Taapersimme pihalle hedelmätelineen luo. Kaveri otti ison banaanitertun käsiinsä, työnsi sen minun syliini ja huitaisi kädellään minut siirtymään bussiin. Astelin terttu sylissäni pöllämystyneenä bussiin etupenkille ja mietimme puolisoni kanssa hetken mitä noille banaaneille tehdään. Loppuratkaisu oli, että jaetaan ne kanssamatkustajille. 

Moni banaanin saanut kiitti kohteliaasti kädestä pitäen saamastaan hedelmästä. Kiitossanoja sain perin monella kielellä. Matkakumppanit olivat nimittäin kuka mistäkin eri puolilta maailmaa. Harmikseni en taltioinut tuolloin kielisikermää edes muistini sopukoihin. Olin niin hölmistynyt tapahtuneesta.

Ja opetus littyi jälleen matkailun yllätyksellisyyteen ja oli: Ole aina varautunut yllätyksiin tehdessäsi ulkomailla hedelmäkauppoja!

Overwater bungalows on Moorea

Tahitin paikallinen kulttuuriteatteri Moorealla


Kevyt iltasade tulossa, rintama näkyy

Vehmasta paratiisin luontoa