Ollaankohan me suomalaiset jotenkin outoja?

Tuo ajatus poksahti päähän, kun virittelin saunan kiukaaseen tulia. Ulkona näytti lämpömittari +30 astetta ja aurinko helotti kirkkaalta taivaalta. Jotenkin on kohtalaisen helppoa uskoa, että ulkomaalaiset epäilevät järjenjuoksuamme näillä kesähelteillä, ja toki epäilevät ehkä muista syistä muinakin vuodenaikoina. Onhan se hieman hankalaa perustella, miksi pitää lämmittää saunaan +80 - +100 astetta, kun ulkonakin tarkenee. Eikä selitykseksi riitä saunaoluetkaan, sillä oluttahan voi halukkaat kiskoa ilman polttavia löylyjäkin - monet kiskovatkin, vaikka ei pitäisi.

Täytynee ehkä tässä yhteydessä mainita muistakin suomalaisista omituisuuksista - muutama syötävä juttu! Se on himskatin vaikea tarjota vierasmaalaiselle Tapolan mustaa makkaraa. Ei auta kauniit kielikuvat, huolella käydyt kielikurssit sekä esimerkin voimakaan. Ei suostu vieras ottamaan herkkua huulilleen, vaan pyörittelee päätään silmät ymmyrjäisinä. Ja ulkomailla kun tungetaan suoleen tai muovin sisään vaikka minkälaista lihanrutkaletta. Meillä on sentään kolme todella herkkumakkaraa: lauantaimakkara, lenkkimakkara ja tuo Tapolan musta. 

No kun alettiin, niin onko helppo perustella riisipuuron syömistä mokkasiinista. Nimittäin karjalanpiirakka antaa selkeän mielikuvan vieraalle puuron ”tarjoiluastiasta”. Kyllä on siinä suomalainen keksinyt oivan keinon yhdistää kaksi maukasta tuotetta. Onhan se kädessä helpompi pitää puuroa kuoressa kuin paljaaltaan. Ja vielä kun siihen laittaa hieman munavoita päälle, niin on se vaan hyvää isolla hyyllä.

Kaksi tuotetta yhdessä on myös Hanna Partasen ja muiden kuopiolaisten kalakukoissa. Asiaa tuntematon kuvittelee pääsevänsä nauttimaan kalan ja kukon makuyhdistelmää, mutta pettyy pahasti. Ei ole kukkoa, ei viinissä eikä kalassa. On vaan herkullista leivänkuorta ja sisällä muikkua tai ahventa. Ja on herkullista, mutta tuotteen nimen selittäminen vaatii verbaliikan venymistä uusiin ulottuvuuksiin. Ei ole kukkoa, nou kukko in bread, only muikku! Miksei ole kukkoa? No kun ei Hanna Partanen tykännyt tunkea kukkoa samaan leipään muikkujen kanssa. MOT.

Mitä sanotte salmiakista ja lakritsasta? Ovatko herkkuja? No on, mutta ei maistu vieraan maan kulkijalle. On se ihme, kun on kyseessä niinkin makoisat tuotteet. Ei ymmärrä ei! Pitäisi olla piparminttua tai hedelmää tai jotain muuta älyttömän makeaa ja sokerista, mutta ei salmiakkia. On se ulkomaalainen vaan outo otus. Ei tunnu ymmärtävän hyvän päälle juuri mitään. Aikoinaan Oulussa Merijalin Leijona-pastillit peltirasiassa olivat parasta!

Taidan lopettaa tähän ennenkuin joku keksii ottaa esille ruotsalaisten hapansilakan. Muistakaa nauttia kesästä ja suomalaisista herkuista saunan lomassa!

Saunanpitäminen on haaste sinällään!

Kukapa ei nauttisi saunomisesta! Ja etenkin mökkiolosuhteissa järven tai meren rannalla. Mutta kyllä viimeiset muutamat viikot panivat tuonkin nautinnon koetukselle! Tuli jopa mieleen, että kun monissa maissa pärjätään pelkällä suihkulla, niin miksen minäkin voisi pärjätä! Mutta ei, projektiin täytyi suomalaiskansallisen perinteen hengessä ryhtyä.

Se oli tuo homepirulainen nimittäin iskenyt saunan hirsiin ja tehnyt runsaasti niihin omia pintakuvioitaan! Ei ollut hoitaneet Valtti Pohjuste ja Valtti Extra hommiaan kuluneiden reilun 12 vuoden aikana. Se on tuo viher-ihminen nimittäin vaatinut, ettei saa pohjusteessa olla liikaa hometta estävää ainetta vaikka onkin tarkoitettu siihen estoon. Se piiperö kun ajattelee, että saattaisi home muuten tykätä huonoa ja vaikka kuolla ennenkuin pääsee tuhoamaan jo kuollutta hirsipuuta. Ja tiedä vaikka myrkky hyppäisi pitkin mäntykankaita ja tuhoaisi kaiken muunkin elävän lähimaastosta. Kyllä pitäisi minunkin ymmärtää, että eihän sen homeenestoaineen kuulu oikeasti estää hometta vaan suojella luontoa. Mutta kun en sittenkään oikein ymmärrä!

No eihän siinä auttanut kuin kaivaa vehkeet, värkit, välineet ja aineet esille. Siinä sitä sitten pestiin, kuivattiin, raaputettiin, hiottiin, huuhdeltiin, poistettiin pilaantunutta, pestiin taas, hiottiin, huuhdeltiin ja lopulta pohjamaalattiin. Ja lopulta maalattiin ja maalattiin ja maalattiin ja maalattiin. Maalattiin oikein kahdella värillä, kitinvalkoista pieliin ja räystäitten alle ja hiisivihreää-Vinhaa muualle. Ja kun maalasit toista väriä, piti mukana olla toinenkin väri, että sai peitettyä sotkun kun pensseli hipaisi välillä  naapuriväriä. Välillä oli joka toinen sutaisu valkoista ja joka toinen hiisivihreää. Ja joka toinen päivä piti käynnistää mopo ja pyhkäistä kylän rautakauppaan aineostoksille. Muita aineita ei voinut ajatellakaan (tai kyllä ajattelin, mutta en kertonut "työnjohdolle") kun ilman niitäkin tippui tikkailta.

Tuo edellä oli vielä se helpoin osa! Kun tuohon lisätään räystään alta koloistaan mesireisuille kiirehtivät ampiaiset, vesisade, tikkaiden kaatumiset ja kipeät lihakset (niskoissa, hartioissa, jalkavarsissa, nilkoissa jne.), tuli hommaan haastetta ainakin yhden seniorin harteille välillä liikaakin. Tunnustan kostaneeni lukuisille ampiaisille ne neljä pistoa, joista pääsin nauttimaan tikkailla seistessäni. En pitänyt niistä pistoista! Välillä piti maalata purkki yhdessä kädessä, pensseli toisessa, Raid-purkki kolmannessa ja neljännellä pitää vielä tikkaista kiinni. Välillä meinasi joap kädet loppua! Erään piston seurauksena sain litran hiisivihreää maalia paidalleni, housuilleni ja osan taskuun puhelimen seuraksi. En tykännyt! Lisäksi kaksi kertaa tikkailta tippuminenkaan, ei erityisemmin parantanut fyysistä kuntoani, eikä tuonut lisätehoa työtahtiin. Olisin luullut toisin!

Ja kaikkihan tietävät, ettei työehtosopimus päde näihin puuhiin! Palkkaa ei herunut, työajat seniorille täysin sopimattomat, ruokatauot vajaamittaiset, ei kunnon kahvitaukoja, lomista ei tietoakaan, työnjohto komentaa ei niin rakentavalla tavalla, ei minkäänlaista kehityskeskustelua, palaute ei aina ollut kannustavaa, jatkuvaa hiostamista. Tuo kaikki haittasi työmotivaatiotani, väittäisin että jopa kriittisellä tavalla! Hyvä, että tuossa kerkisi silmät avata kuuden tunnin unilta, kun piti taas heiluttaa maalivälinettä iltahämärään. Ja kun yötä ei tullut suomalaisesta kansanperinteestä johtuen, niin sitten mentiin siihen asti kunnes tikkailla pysyminen ei enää onnistunut. Ja kun kello oli noin 23.00, voi raahautua makaamaan tikkaiden juurelta sänkyyn hetkeksi.

Mutta onneksi homma alkaa olla valmis ja minä kypsä! Mietin vielä, että menenkö enää koskaan saunaan kun se on noin työläs laitos (aprillia! Kyllä menen ja monesti!). Alla muutama kuva projektista.

Toivotan kaikille aurinkoa kesään ja makoisia löylyjä saunoihinne! Mutta varokaa hometta kaikissa paikoissa, sillä se teettää kohtuuttomasti ja ikävällä tavalla töitä!

Kuistin katosta aloitettiin. (Seinä sotkettu heti!)

Kohde lukuisten pesujen ja hiomisten jälkeen.

Pielilaudat olivat myös iso haaste!

Lipun kerkesin vetää salkoon, mutta muuten juhannuskin meni maalatessa.

Kyllä kuitenkin tykkään ja aion saunoa edelleen ja paljon!

PS. Jos luulitte, että tein kaiken yksin, niin erehdytin Teitä. Perhettä ja sukua oli mukana aika ajoin. Erityiskiitokset Eselle ja Lienalle osallistumisesta! Välillä tosin olin tuskastunut heidän suunnattomaan energisyyteen, mutta kestin sen urheasti hammasta purren! Kiitos!