Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2017.

Kyllä ihmisen pitäisi harrastaa!

On ihminen siitä outo olio, että ei saa aikaansa oikein kulumaan ilman jotain tekemistä. Mutta sitä minä ihmettelen, että toiset ehtii harrastaa vaikka mitä. Jotkut jopa tekevät normaalin työpäivänsä ohella monen sortin puuhia ja hoitavat siihen vielä mahdolliset lastensa harrastustoimet. Itse olen suorastaan ihmeissäni ajankäyttöni kanssa! Mihinkään ei riitä aikaa, mitään ei saa aikaiseksi ja ryhtymään en kerkiä. Toisaalta usein myös tuntuu ettei mikään edes oikein kiinnosta. Olisikohan ikä tulossa johonkin vaiheeseen? Seuraavassa pieni analyysi muutamista harrastuksen lajeista ja suhteestani niihin. Ei lista ole tietenkään kaiken kattava, sillä jokainen tietää paljon muitakin lajeja, mutta valotan hieman omaa suhtautumistani luettelemiini. Tanssi Itse tehtynä tanssi ei vaan kohdallani suju, kun viiden minuutin välein pitäisi olla vaihtamassa ylle kuivaa paitaa ja onhan nuo jalatkin samaa paria. Mutta onhan se muuten tehokas ja ehkä mukavakin liikunnan laji. Siis taval...

Aurinko, kevät ja uusiutuva ympäristö

On taas laitettu pieni vanhusmies suurten vaikeuksien eteen! Ponkaisin kevättä lupailevan auringon innostamana asioimaan Stadin keskustaan. Sääolosuhteiden ollessa suotuisat, oli nimittäin sovittu asiasta Poudan Pekan kanssa, päätin suorittaa matkan omia tossunpohjia kuluttamalla. Oliko mukavaa, oliko? No en oikein osaa vastata noin yksityiskohtaiseen kysymykseen. Mutta tuskaa oli matkalla monenmoista! Alkumatkalla häiritsi kohti otsaa paistava aurinko, joka vielä kehtasi heijastua märästä ja monin paikoin jäisestä kadunpinnasta. Ja kun silmälääkäri oli juuri varoittanut liikkumasta tuommoisella kelillä ilman aurinkolaseja. No ei ollut tosiaan mukana ja silmiä särki! En tykännyt ollenkaan. Kävelin hämäriä puolia myöten väistellen valoa kuin entinen komisario Palmun asiakas. No entäs kadunpinnat sitten! Oli hiekoitussoraa pilvin pimein pyörimässä vapisevan vanhan miehen jalan alla. Tarkkana sai olla ettei nenilleen tuuskahtanut. Entäs ne jäiset kohdat? Ei ollut sinne hiekanjyvät ets...

Talvi takaisin ja heti!

Se on nyt meneillään sydäntalvi! Meilläkin Stadissa vetäisi viime yönä pakkasen jo -2,5 C-asteeseen. Ja päivälläkään ei ollut kuin n. +5 C-astetta. Onko tämä laitaa? Mikä talvi se tämä on? Muistan kun lapsena ja vieläpä orastavan nuoruudenkin kynnyksellä helmikuussa hypittiin parisen metriä syviin tienvarren lumikinoksiin ja pelto-ojiin. Ja sieltä ei meinannut pois päästä ilman kaverin apua. Ja pakkasta oli niin, että kieli tarttui kiinni ulkona jokaiseen pultinpäähän ja polkupyörän ohjaustangon keskitappiin. Ja kieli oli kipeä monta päivää ja puhetta tuli sössöttämällä. Ulos kun lähti piti päälle pukea monet housut ja puserot, ettei vaan kylmä päässyt iskemään. Nenänpää ja korvalehdet olivat aina jäässä ja äidin piti illalla hieroa niihin henkeä ja verta takaisin. Ja kipeänä olivat kieli ja nuo nipukat aina! Oli ne hienoja aikoja ne! Mitä tämä tämmöinen sitten on? Ei tarvi enää edes ihmetellä jos kadulla lenkkeilijä sattuu helmikuun keleissä juoksemaan shortseissa. Ja nuorilla o...

Helsinki ja aurinko

On se vaan outo juttu, että ihminen ikäänkuin herää lähestyvän kevään auringonvalossa! Satuin kääntämään ajoneuvoni keulan keskiviikkoisena päivänä Helsingin Pohjoisrannassa sijaitsevan Tervasaaren parkkipaikoille. Astuin autosta aurinkoiseen, kipakkaan pakkaseen ja havaitsin sen saman, minkä Tervasaaren rannassa muutamat rohkeat kuntoilijatkin. Aurinkoisessa säässä on mukava harrastaa liikuntaa erityisesti kun samalla ympäristön kauneus hivelee silmiä. Helsinki on sunnattoman kaunis kaupunki!  

Kohta se meikävanhus taas näkee!

<a href="https://www.bloglovin.com/blog/18478569/?claim=jkva5d99sgw">Follow my blog with Bloglovin</a> No minkä? No maailman tietenkin! Kävin nimittäin silmälääkärissä ja muutosta oli havaittavissa samalla lailla kuin tulevien päivien säätiedoissa. Koko juttu alkoi, kun tuossa jokunen hetki sitten kompuroin mökin varastossa lankkuun ja kaappi hakeutui otsaani. No en tosiaan! En ollut nauttinut mitään tarkkuutta heikentävää voimajuomaa, kun en juuri muutenkaan pruukaa nautiskella semmoisia. Nautintoni keskittyvät lähes ainoastaan Kotimaiset Kevyt nakkeihin, Marabou-maitosuklaaseen ja Mynthon Xylitol-pastilleihin. Ja tietenkin mustaan kahviin. Jopa liikaakin, kun aina närästää! No mutta siis, turvalleni menin ja lasit lensivät hevon skuukkeliin eli varaston askartelupöydän alle. Kontallani totesin, että toinen sanka irtautui silmälasikokonaisuuden muodostavasta ryhmästä ja vaatimalla vaati osakseen liimaa liittyäkseen takaisin. Ja vaatikin lukuisia kertoja lii...