Olin alkuviikosta kuuntelemassa erittäin kokeneen ja selkeäsanaisen sydänkirurgin esitystä sydänsairauksista. Olin heti esityksen jälkeen valmis ilmoittautumaan hänen potilaakseen. Tosin ei minulla (toivottavasti) ole vielä varsinaista tarvetta siihen, mutta jos jonkun pitää joskus sorkkia sydäntäni, niin olkoon se hän. Mutta tuo varaus jäi kuitenkin hamaan tulevaisuuteen.
Alkujumpan jälkeen käytiin läpi lista asioista, joilla on merkitystä sydämen hyvinvointiin. Kuten ajanhermolla elävä lukija arvaakin olivat listan kärjessä ravinto ja liikunta. Armoitettuna lauantaimakkaran ja voin ystävänä en ole oletettavasti oikealla tiellä. Olen kuitenkin, kiitos kotihengettäreni, oppinut viime vuosina puputtamaan myös nurmikkoa eli niitä lautaselle tungettavia vihreitä ja muita kuin makkaranvärisiä ruoka-aineita.
Minun on vaikea uskoa, että makkaralla päällystetyn voileipää terveellisempää ruoka-ainetta löytyisi. Olen vuosien saatossa pyrkinyt keräämään ravintoympyrän suosituksista muutaman harkitun siivun, jotka eivät kuulemma olekaan oikeat siivut. Pitää kuulemma syödä koko se ympyrä! Ainakin vanhan suosituksen mukaan. Tästä ei kuitenkaan tuolla puhuttu.
No liikunta sitten! Tosin siitäkään ei tuossa tilaisuudessa puhuttu. Jos tähänastisen elämäni aikana liikkumani matka mitattaisiin, olisi luku melkoisen mahtava. Sillä kyllä kun jääkaappi on kaukana sohvasta ja sohva vessasta niin kertyyhän siitä mahdottomasti kilometrejä. Vielä enemmän liikuntaa tuli silloin kun ei ollut keksitty television kaukosäädintä. Mutta liikunnalla kuulemma tarkoitetaan paljon muutakin! Pitää ulkoilla, kävellä, pyöräillä, kovempien tekijöiden jopa juoksennella, pelailla ja talvisin hiihdellä. Ensi talvena joudun ilmeisesti ladulle kunhan ensin saan 50-luvulla saamieni suksien kärjet käännetyksi ylöspäin. Olisi kurjaa jos Keskuspuiston kuntoladulla kärjet uppoaisivat jatkuvasti lumeen.
Sydämen kuntoon vaikuttavina asioina sivuttiin myös muuta kuin syömisiä ja hyppelyitä. Todettiin, että ihmisen pitää harrastaa, kulkea luonnossa, ylläpitää kontakteja, rasittaa aivojaan, lueskella, tehdä ristikoita jne. Eli tarvitaan myös kaikenlaista päätä "rasittavaa", virkistävää ja aktivoivaa toimintaa. Ihmiskontakteilla on monella tapaa virkistävä merkitys. Stressin alentamisella on myös vahvasti sydämen hyvinvointia parantava merkitys.
Voisiko tuon kaiken ilmaista niin, että pitäisi tehdä iloisia ja mukavia asioita ja tehdä niitä myös muiden ihmisten kanssa. Älä nökötä yksin kotona vaan hakeudu muitten seuraan!
PS. En viitsinyt kirjoittaa esityksen varsinaisesta teemasta, jossa esiteltiin erilaisten sydänsairauksien piirteitä ja hoitokeinoja. Tietoa niistä löytyy netistä ja erilaisista oppaista. Mutta heräsin ainakin itse pitämään huolta mahdollisuuksien mukaan omasta pumpustani!
Risteileminenkin virkistää!