Helmet e-kirjasto on aina kotona

Pitelin taukoa kesän ajan kirjaston antien suhteen, mutta nyt taas innostuin! Kyllä ansaitsee Helsingin herrat ja erityisesti kirjastoherrat runsaat kiitokset tarjotessaan kirjoja kotitietokoneelle runsain määrin. Tai varmaan taustalla täyty olla kirjastorouvat koska en usko, että kukaan miespuolinen olisi keksinyt näin hienoa palvelua. No, iso kiitos minulta joka tapauksessa oli vastaanottajalla päällään sitten housut tai hame tai vaikka molemmat!

Kyllähän tietenkin ensikertalainen e-kirjaston käyttäjä on homman kanssa hieman ihmeissään! Mutta Helmetin nettisivuilla on aika hyvät ohjeet ja muutaman kerran kokeilulla tuon homman kyllä oppii. Ja sitten ei kun kakkulat kirkkaaksi, sopivaa valoa maisemiin, mehumuki ulottuville ja nenä sähköiseen kirjaan! Hommahan toimii pöytätietokoneella, kannettavalla tietokoneella, tabletilla ja jopa älypuhelimellakin. Vaihtoehtoja luettavaksi kyllä löytyy. Jos satut olemaan kieli-ihmisiä niin aineistosta löytyy myös englanninkielistä tekstiä! Niin ja matkaoppaita sille ken ulkomaanretkille mielii!

Itse selasin pari päivää sitten Ellibs-kirjaston antia ja nappasin koneelleni itselleni tuntemattoman kirjailijan, Sami Nevan romaanin. Nyt olen tavannut sitä silmät hämmästyksen ihmetyksestä sirrillään. Teksti on niin kansainvälisen jännityskirjan henkistä, että miten tuo on päässyt minulla aiemmin silmien ohi? Jännää on ja laadukasta kerrontaa!

Toivoisin, että jokainen ken lukea osaa hommaisi itselleen Helsingin kaupunginkirjaston kortin ja tunnusluvun. Myös muilla kuin pääkaupunkiseutulaisilla on mahdollisuus hankkia tuo tarvittava kortti. Ja sitten vaan kirjautumaan e-kirjaston ihmeelliseen maailmaan.

Mukavia hetkiä kaikille nykyaikaisen kirjastolaitoksen palveluiden parissa!

Se on pidellyt ilimoja ... ja sitten ei!

Kyllä on ihmislasta taas kiusattu oikein roppakaupalla! Tuo otsikon toteamuskin on jaettava kahteen osaan. On iso merkitys sillä puhutaanko säästä vai polkupyörästä.

Sääjutut on kaikille tuttuja. Sitä on piisannut ja sitten taas ei ole! Lumet lähti - siis kaikki 0,3 cm. Ei siinä tarvittu paljonkaan kaupungin aura-autoja eikä huoltoyhtiön lumilinkoja. Pieni kaste ja kostea ilmanhönkäys meren suunnasta pyyhki lumenrippeet viemäriin. Mutta ehti se sen verran kiusata, että muutama peltiseppä sai aamun varhaisista autoilijoista muutamia asiakkaita. Mutta tuollakin sektorilla on vielä suurin asiakasvirta näkemättä. En haluaisi sorsia mitään ammattikuntaa vaikka yrittäjyyttä kannatankin, mutta jotenkin toivoisin kuitenkin ettei peltikorjaamoille tulisi paljoakaan asiakkaita autollaan liukastelleista. Mutta ei ole kivaa tihkusadekaan, joka hieman yli kymmenen asteen kelissä ei ole varsinainen nautinto.

No entäs sitten se polkupyörä? Siinäkin on ollut vaihtelevaa ilmaa - välillä sitä on ollut ja välillä ei. Nimittäin takarenkaassa! Pari viikkoa sitten takarenkaassa oli ilmaa yläreunassa mutta ei alareunassa. Aina välillä pumppaamalla selvisin muutaman reissun mutta sitten tuli stoppi. Vanhalla asfalttiviidakon konstilla etsin vuotokohtaa kotilavuaarissa. Ja kuplathan nousivat ja ilma pakeni pienestä neulanpistoreiästä. Oliko asialla ollut ilkeämielinen aikuinen, pahankurinen lapsi vai suuri tuntematon tekijä? Asian pikaiseksi korjaamiseksi marssin kumikauppaan ja ostin uuden sisuskumin. Tulos oli sama kuin entisen kanssa. Yksi yö ja taas pumpattiin. Nyt aion mennä taas nujuamaan kumin kanssa ja etsimään uutta reikää. Pitäkää peukkuja, että saan mankelini kuntoon ja pääsen taas kostealle baanalle kadonnutta kuntoa etsimään!

Eli kyllä ilmalla on merkitystä ja väliä! Sekä sää- että pyörämielessä. Molempia on hyvä olla ja erityisesti polkupyörän renkaassa. Nauttikaa tekin syksyn ilmoista!

 Vierivä pyörä ei sammaloidu mutta saattaa kyllä ruostua!

Mitenkäs se suu pannaan lumen kanssa?

Nyt se sitten alkoi! Torstaina sitä nähtiin Pikku-Huopalahdessa ja Haagan tienoilla. Ensimmäiset lumenhiutaleet lentelivät ilman lupaa Helsingin ilmatilassa. Itsehän en ole aivan neitsyt tätä kokemaan sillä kolme viikkoa sitten mökille Itä-Suomeen satoi jo maan valkoiseksi parin päivän ajaksi. Eli kyllä nuo hommat tiedetään ja osataan! Ei olla ensimmäistä kertaa pappia kyydissä eikä lunta kolaamassa!

Se säämies päätti vääntää kammesta yks'kaks yllättäen. Enkä tarkoita tällä Pekka Poutaa, mutta Saarentauksesta piippuineen en ole niinkään varma. Hänellä saattaa olla sormensa pelissä kun on jo aikaa sitten siirtynyt lähemmäs sitä lumen lähetysaluetta.

Mutta antaa sataa vaan vaikka lunta tupaan ja jäitä porstuaan! Minulla villahousut odottaa makuuhuoneen tuolinkarmilla ja toppatakki eteisen naulakossa. Pipon putsasin kesäpölyistä jo pari viikkoa sitten. Ainut, joka on vielä hieman vaiheessa, on talvikengät. Voi olla että hetkoinen pitää selvitä paksuilla sukilla ja kesäkalosseilla.

Meinasin lähiaikoina pistäytyä Veljekset Halosella tai jossain muussa laatuliikkeessä, jossa vanhakin saa palvelua eikä pelkästään hienohelmat ja lierihattu-kaulaliina-ukot. Niin eikä hinnoissa riistetä aivan kohtuuttomasti, mutta pitäähän siitä riittää Pomarfinnille ja kaupanpitäjällekin jotain. Mutta eiköhän ne jostain löydy uudet sopivat patiinit tuleviin pakkaskeleihin!

Niin, että valmiina ollaan! Antaa tulla vaan! Kyllä täällä kestetään!

          Itä-Suomen talvikukkaset

Sitä on ihmiselle paljon tarjolla televisiossa!

Kyllä taas ottaa hermoon kun pitää valita telkkarista mitä nyt katsoisi! Oli se vaan helppoa tuossa 50- ja 60-lukujen taitteessa. Televisiossa näkyi yksi musta kanava ja meidän kotinurkilla sekin lähetti pelkkää lumisadetta. Jos oli oikein mahdoton tuuri saattoi sateen keskeltä erottaa jotain liikettä. Kyllä silloin tuijotettiin silmät kipeiksi kaikki illat naapurin Asan välkkyvää lumiruutua. Tunnelmaa riitti kun paikalla oli koko kylän väki. Eikä ollut huolta ohjelmavalinnoista eikä kaukosäätimen pattereista.

Nyt on kanavia paljon enemmän kuin ihmisellä silmiä. Ei kerkiä katsoa mitään kun pitää koko ajan miettiä mitähän kanavaa katsoisi ja pelata kaukosäätimellä valintapeliä. Kauniit ja rohkeatkin on tullut jo varmaan 70 vuotta ja menossa on jo ainakin neljäs Ridge. Ainoa pysyvä siinäkin sarjassa on Brooke, joka on aina vaan nuoremman näköinen. Kyllä on tuossa ollut jollain Nordströmin klinikalla jatkuva naamanrustaustilaus. Mutta on se Brooke aina vaan melkoisen helppo katsella naamahoidoista huolimatta. Tosin itse lopetin sarjan seuraamisen ensimmäisen Ridgen ollessa maitopartainen nuorimies ja Brooken ollessa vielä luomuihminen.

Nykyisin kyrsii kun samat ohjelmat tulevat uusintoina harva se päivä ja uusia mainostetaan jo vuosi etukäteen. Nytkin pitäisi katsoa loppukeväästä 2015 alkava hyvä rikossarja, mutta arvaahan muistanko sitten. Sitten kesällä kun ihmisellä olisi aikaa katsella uusia ohjelmia kaiken päivää, tulee ne samat edellisen syksyn, talven ja kevään aikana esitetyt ohjelmat ja vielä päälle ne aikojen alussa 7-luvulla esitetyt sarjat. Ja tietenkin ne tulee kesän aikana ainakin 17 kertaa ettei vaan kellään jää vahingossakaan jokin ohjelma väliin. Sitten taas syys- ja lokakuussa alkaa uudet sarjat niin, että tallennuslaite käy kuumana ympäri vuorokauden.

Kyllä voisi ylioppilaslautakunta järjestää syksyllä kirjoitukset tv-sarjojen osaamisesta. Kysymykset voisi jakaa siten, että kysyttäisiin sarjojen yksittäisistä tapahtumista. Vaikka mitä oli Brookella yllä jaksossa numero 17837 viisi minuuttia alkuteksteistä tai mikä kukka oli  sarjassa Emmerdale 15 minuuttia jakson 2475 alun jälkeen pubin etuportaalla tai missä kohtaa Vain elämää -sarjassa Paula Koivuniemi nielaisi kun Loiri lauloi tai mitä luoteja Belker käytti Hill Street Bluesissa. Jos noissa kirjoituksissa pärjäisi niin saisi oikeuden juhannuksena pitää päässään sheriffi McCloudin hattua.

Reilu vuosi sitten tulin hankkineeksi ElisaViihde-paketin. Siinä sivussa tehtiin kännykkä- ja nettiliittymäsopimuksetkin. En ole vieläkään aivan varma oliko se sopimus jotenkin edullinen vai ei. Olen kuitenkin tallentanut systeemillä hankinnan jälkeen melkein kaiken mahdollisen mikä kiinnostaa enkä ole esitysaikana katsonut ja olen tallentanut varulta monet katsotutkin. Täytyyhän ne olla tallessa jos jonain päivänä ei telkkarista tulisikaan mitään katsottavaa. Nyt minulla on reilut 200 elokuvaa ja yli 400 muita tallennuksia.

Olisi toistatuhatta tuntia tekemistä ja uutta vaan pukkaa tuutista. Pitäisihän sitä ehtiä hommata muutakin kuten käydä kaupassa tai liikkua itsensä läkähdyksiin niin kuin nykyinen terveysaate määrää. Onneksi voin ripustaa tabletin kuntopyörän sarveen ja siinä polkiessa katsella nauhoituksia tai suoria lähetyksiä. Siinä kuluu tunti polkien rattoisasti samalla kun rikosetsivä tutkii murhia ja pahoinpitelyjä. Saatatte arvata minkä tyylin ohjelmia yleensä katselen.

Kiirettä pukkaa, silmät väsyy ja kunto kohenee tai sitten ei! Kyllä pitäisi jokaisella kansalaisella olla monta telkkaria, useampi silmä, viihdepaketti ja puhelimessa maksullisen kanavakauppiaan soitonesto!

 Helsinki on merikaupunki

Vanhusten viikko ja SeniorSurf meneillään

Meneillään on Vanhustenviikko, jonka on organisoinut Vanhustyön keskusliitto. Viikon tapahtumia on vietetty monin tavoin ympäri maata. Tiistai oli omistettu erityisesti SeniorSurf-teemalle, jonka tarkoituksena oli antaa senioreille mahdollisuus tutustua tietotekniikan ja internetin maailmaan.

Enter ry oli mukana SeniorSurfissa pääkaupunkiseudulla tiistaina mm. Lasipalatsin Kohtauspaikalla sekä keskiviikkona Kampin palvelukeskuksessa. Itse ehdin mukaan vasta keskiviikkona Kamppiin. Tilaisuudessa oli toistakymmentä osastoa, joissa mm. esiteltiin pankkisovelluksia, lehtien ja kirjojen nettilukemista, laitteita, pelisovelluksia, terveysasioita ja tietenkin Enterin toimesta opastettiin älykännyköiden ja tablettien käyttöä.

Enterin opastustilassa oli jatkuva liikenne. Opastajia oli paikalla kymmenkunta ja jokaiselle riitti opastettavia. Itse pääsin keskustelemaan useiden tabletin hankkimisesta kiinnostuneen seniorin kanssa. Kiinnostus tabletteja kohtaan tuntuu olevan vilkasta sillä useimmat henkilöt, joiden kanssa aiheesta keskustelimme, sanoi tuttaviensa käyttävän jo laitetta. Eräs henkilö oli jo päättänyt hankkia ison kannettavan tilalle pienemmän kannettavan, mutta muutti ajatuksensa tabletin suuntaan kun sai kokeilla Enterin tabletteja.

Moni seniori havaitsee tabletin edut erityisesti matkustellessaan tai mökkeillessään. Laitteen kompakti koko ja helppo käytettävyys sekä tietenkin monipuoliset ominaisuudet ovat puhuneet puolestaan. Suurin ongelma on vain löytää se itselle sopiva malli laajan tarjonnan seasta. Kysymyksinä tulevat tuolloin esille mm. SIM-kortilla vai ilman, näytön koko, käyttöjärjestelmä, laitteen merkki, mistä ostaa, onko hinnoissa eroja eri liikkeissä, tarvittaessa huollon saatavuus ja toimivuus jne. Kun seniori suunnistaa tuon viidakon läpi väikkyy tietenkin mielessä se että osaanko käyttää sitä?

Onneksi on Enterin opastajat, joilta löytyy apua pääkaupunkiseudulla. Enterin nettiosoitteesta www.entersenior.fi löytyy lisätietoa ajoista ja opastuspaikoista. Monilla paikkakunnilla eri puolilla maata on vastaavia yhdistyksiä, joilta voi kysyä apua laitteiden ja ohjelmien käyttöön. Paras tapa etsiä apua on kysäistä paikallisesta kirjastosta onko heillä tietoa opastajista.

Jos olet hankkinut laitteen kannettavan tietokoneen, tabletin tai älypuhelimen - muista käyttää, harjoitella, käyttää, harjoitella, etsiä, kokeilla, käyttää rohkeasti! Noilla eväillä oppii ja laite tulee äkkiä tutuksi!

 Syysnäkymä Meilahdesta Seurasaaren suuntaan.

Sydäntäkin pitää hoitaa monin tavoin?

Olin alkuviikosta kuuntelemassa erittäin kokeneen ja selkeäsanaisen sydänkirurgin esitystä sydänsairauksista. Olin heti esityksen jälkeen valmis ilmoittautumaan hänen potilaakseen. Tosin ei minulla (toivottavasti) ole vielä varsinaista tarvetta siihen, mutta jos jonkun pitää joskus sorkkia sydäntäni, niin olkoon se hän. Mutta tuo varaus jäi kuitenkin hamaan tulevaisuuteen.

Alkujumpan jälkeen käytiin läpi lista asioista, joilla on merkitystä sydämen hyvinvointiin. Kuten ajanhermolla elävä lukija arvaakin olivat listan kärjessä ravinto ja liikunta. Armoitettuna lauantaimakkaran ja voin ystävänä en ole oletettavasti oikealla tiellä. Olen kuitenkin, kiitos kotihengettäreni, oppinut viime vuosina puputtamaan myös nurmikkoa eli niitä lautaselle tungettavia vihreitä ja muita kuin makkaranvärisiä ruoka-aineita.

Minun on vaikea uskoa, että makkaralla päällystetyn voileipää terveellisempää ruoka-ainetta löytyisi. Olen vuosien saatossa pyrkinyt keräämään ravintoympyrän suosituksista muutaman harkitun siivun, jotka eivät kuulemma olekaan oikeat siivut. Pitää kuulemma syödä koko se ympyrä! Ainakin vanhan suosituksen mukaan. Tästä ei kuitenkaan tuolla puhuttu.

No liikunta sitten! Tosin siitäkään ei tuossa tilaisuudessa puhuttu. Jos tähänastisen elämäni aikana liikkumani matka mitattaisiin, olisi luku melkoisen mahtava. Sillä kyllä kun jääkaappi on kaukana sohvasta ja sohva vessasta niin kertyyhän siitä mahdottomasti kilometrejä. Vielä enemmän liikuntaa tuli silloin kun ei ollut keksitty television kaukosäädintä. Mutta liikunnalla kuulemma tarkoitetaan paljon muutakin! Pitää ulkoilla, kävellä, pyöräillä, kovempien tekijöiden jopa juoksennella, pelailla ja talvisin hiihdellä. Ensi talvena joudun ilmeisesti ladulle kunhan ensin saan 50-luvulla saamieni suksien kärjet käännetyksi ylöspäin. Olisi kurjaa jos Keskuspuiston kuntoladulla kärjet uppoaisivat jatkuvasti lumeen.

Sydämen kuntoon vaikuttavina asioina sivuttiin myös muuta kuin syömisiä ja hyppelyitä. Todettiin, että ihmisen pitää harrastaa, kulkea luonnossa, ylläpitää kontakteja, rasittaa aivojaan, lueskella, tehdä ristikoita jne. Eli tarvitaan myös kaikenlaista päätä "rasittavaa", virkistävää ja aktivoivaa toimintaa. Ihmiskontakteilla on monella tapaa virkistävä merkitys. Stressin alentamisella on myös vahvasti sydämen hyvinvointia parantava merkitys.

Voisiko tuon kaiken ilmaista niin, että pitäisi tehdä iloisia ja mukavia asioita ja tehdä niitä myös muiden ihmisten kanssa. Älä nökötä yksin kotona vaan hakeudu muitten seuraan!

PS. En viitsinyt kirjoittaa esityksen varsinaisesta teemasta, jossa esiteltiin erilaisten sydänsairauksien piirteitä ja hoitokeinoja. Tietoa niistä löytyy netistä ja erilaisista oppaista. Mutta heräsin ainakin itse pitämään huolta mahdollisuuksien mukaan omasta pumpustani!

 Risteileminenkin virkistää!

Pienellä ystävällä on suuri merkitys!

Minulla oli pieni ystävä, Jamie nimeltään. Hän oli harmaa, karvainen cairnterrieri. Ystäväni kuului lähisukulaiseni perheeseen. Perhe kasvatti ja koulutti Jamien kiltiksi ja tottelevaiseksi hauvaksi.

Itselläni ei ollut useinkaan mahdollista tavata häntä, mutta suhteemme muodostui jo alkuunsa hyvin lämpimäksi. Vaikutukseksensa tuohon läheisyyteen saattoi olla kekseillä, joita syötin hänelle aina kun kotiväen silmä vältti. Tuosta muodostui yhteinen rituaalimme, jota kehitimme keksien lisäksi nakkien suuntaan. Meillä oli yhteiset mielisyömiset.

Ystäväni matkusti viime kesänä perheensä kanssa muutamaksi kuukaudeksi uudelle mantereelle. Pidimme yhteyttä Skypen avulla. Jamie haukkui hyvin harvoin, mutta aina tavatessamme ääntä riitti tervehdysten muodossa. En ole varma näkikö hän isäntänsä iPadista kasvoni, mutta ainakin ääneni kantautui Atlantinkin yli koska riitti taas ääntä. Tunnistus oli molemminpuolisesti varmalla pohjalla. Vaihdoimme kuulumiset nykytekniikkaa hyödyntäen ja kielellä, jota muut eivät ymmärtäneet.

Nyt Jamie-ystävääni ei enää ole! Hän on siirtynyt äkillisesti heikentyneen terveytensä seurauksena nuuskimaan päivän uutisia taivaan lyhtypylväistä. Jamiella ja minulla oli yksitoista mukavaa yhteistä keksien ja nakkien maustamaa vuotta!

Terveiseni Jamielle sinne yläkertaan ja kiitokseni lämpimästä ystävyydestä!

 RIP  JAMIE 2003-2014