Pinterest - melkoinen tietopankki

Kaikkihan tietävät esim. Facebookin ja Instagramin tai on ainakin kuullut niistä. Vähemmän tuttu palvelu on varmaan Pinterest, joka sekin on sosiaalisen median joukkoon lukeutuva palvelu.

Pinterestissa kootaan kuvia ja omia kiinnostuksen kohteita kokoelmiksi, PIN-tauluiksi. Sinne voi koota omia aiheenmukaisia tauluja, tallentaa niihin toisten käyttäjien tauluista haluamiasi kuvia tai tietoja.

Pinterestin käyttö aloitetaan avaamalla netissä sivu pinterest.com. Sivuston keskellä avautuu ruutu, jossa lukee Hanki tili.

Klikkaa siitä ja täytä pyydetyt tiedot, kuten sähköpostiosoitteesi ja uusi salasana palvelulle (Muista ettet käytä muualla käyttämääsi salasanaa ja että uusi salasana on riittävän turvallinen!). Lisäksi sinulta kysytään kiinnostuksen aiheita. Kun olet täyttänyt nuo kohdat, käy vielä sähköpostissasi vahvistamassa Pinterest-tilin avaaminen. Ja sen jälkeen voit alkaa käyttämään sovellusta luomalla omia PIN-tauluja ja etsimällä sinua kiinnostavia tietoja.

Pinterestiä voit käyttää sekä tietokoneessa pinterest.com-sivulla tai älylaitteeseen lataamallasi Pinterest-sovelluksella. Laitteesta riippuen sovelluksen käyttöön tarvittavat haut sijaitsevat näytöllä hieman eri paikoissa. Esim. iPadilla ovat hakutoiminnot näytön alaosassa, soikeassa kehyksessä neljän ”näppäimen” takana.

Omiin PIN-tauluihin voit kerätä taululle nimeämäsi aiheen mukaisia kuvia hakutoiminnoista tai muiden käyttäjien tauluista. Toiminto tapahtuu tallenna-painikkeella haluamasi tiedon ollessa näytöllä avoimena.

Kuvassa näkyy muutama oma tauluni

Sovellus tunnistaa kiinnostuksen kohteesi ja selaustesi perusteella tutkimasi aiheet, ja lähettää usein sähköpostiisi ehdotuksia niihin liittyen. Samoin saat sähköpostiisi tiedon, kun joku muu käyttäjä tallentaa jotain sisältöä sinun tauluistasi.

Tässä ilmoitus taulustani tallennetusta tiedosta

Pinterestista voi etsiä tietoa, neuvoja, oppia, ohjeita, kuvia, toimintoja, aivan mitä vaan, mikä sinua kiinnostaa, askarruttaa, mietityttää tai mihin tarvitset apua.

Pinterestin käytön voi oppia parhaiten selaamalla ja "surffaamalla" sovelluksen syövereissä. Katsottavaa ja tutkittavaa sieltä löytyy pilvin pimein. Sovelluksen käyttömahdollisuudet paranevat, jos teet hakuja esim. englanniksi. Käsittääkseni sovellus myös kääntää taulujen tietoja muillekin kielille, sillä olen huomannut, että omia taulujani ja niiden sisältöjä ovat tallentaneet myös ulkomaiset käyttäjät. Samoin ehdotuksia tauluihini tulee minulle ympäri maailman.

Haku sanalla "puutarha" antaa yksilöityjä aiheita tai käyttäjien tauluja

Olen itse käyttänyt Pinterestiä pääasiassa iPadilla, mutta myös läppärillä. Olen mökillä touhutessani hakenut sovelluksesta paljon erilaisia rakentamiseen, remontointiin ja askarteluun liittyviä vinkkejä. ”Pahoihin” selausaiheisiin kuuluvat eläinkuvat ja videot, sillä niihin jää koukkuun ja kaikki muut hommat jää tekemättä niitä selaillessa.

Eläinkuvat ja -aiheet ovat parasta katsottavaa

Jos Pinterestissä on paljon hyvää, niin aina löytyy jotain ei niin hyvää! Ärsyynnyn välillä sähköpostiin jatkuvasti putkahteleviin aihe-ehdotuksiin. Tahdon tuskastua noihin jatkuviin viesteihin. Mutta kaikkiaan olen erittäin tyytyväinen Pinterestistä löytämiini tietoihin ja neuvoihin omien harrastuksieni suhteen.

Seuraavassa muutamia kuvakaappauksia esimerkkisivuilta:

Omia taulujani ovat: Työmenetelmät, Pöytä, Harmonica, Työkalut ja -paja, Ukulele, Hylly, Terveys, Näpräystä, Writing, Rantaraput, Eläimiä, Puutarha, Reseptit, Istuin, Nettiohjeita, Wood cart, Nuotiopaikat, Hauskoja, Tv-sarjat, Ulkoilma, Vanha lauta, Apple ohjeita, jne.

Voit itse antaa tauluillesi nimen ja kerätä tauluusi tietoja, kuvia, osoitteita aivan mielesi mukaan.

Etsi, tutki, kaivele ja tee omat taulusi Pinterestiin!

Senioriblogeja - löytyykö lisää?

Viimeisimmän postaukseni kommentteihin kirjoitti toiveensa Seniorin silmin-bloggari.
 

Hänen bloginsa viimeisin postaus sisältää toiveen senioriblogien löytämiseksi. Kun painaa tirskautat tuolta ensimmäisen lauseen Seniorin silmin-sanoja (ovat merkityt vähän eri värilläkin), pääset lukemaan hänen blogiaan. 

Erityisesti pari viimeksi kulunutta kuukautta ovat naulanneet niin seniorit kuin lähes kaikki muutkin koteihinsa. Siinä ovat teikäläiset ja meikäläiset joutuneet miettimään elämänsä uuteen kuosiin. Mutta ihminenhän on kekseliäs eläin ja löytää kevyesti itselleen puuhaa. 

Kotitekemisistä lukeminen on senioreille tv:n ohella yksi suosituimpia harrastuksia. Mielenkiintoisimpiin lukupuuhiin kuuluu mm. blogien seuraaminen. Onhan niitä tekemisiä harrastuspuolella paljon muitakin, enkä väheksy niitäkään. Kyllä käsityöt, palapelit, nettipalaverit ja moni muukin puuha käy harrastuksesta ja tekemisestä. Jos olisin mökillä, niin lisäisin ehdottomasti puuhalistaan puutyöt, mutta kun en nyt vielä ole.

Itse kuitenkin äärimmäisen ryhtymisinnottomana keskityn kotioloissa ensimmäisenä mainitsemiini. Välillä toki rämpytän ukulelea epävireisesti aina siihen asti, kun alakerran naapuri tasoittelee kattoaan harjanvarrella. En edes ryhdy tässä kirjoittamaan mitään ruuanlaitosta, siivoamisesta jne. Ne on enemmänkin hengensäilyttämiskeinoja, kuin varsinaisia harrastuksia. 

Mainitsemani Seniorin silmin-blogin kirjoittaja pyytää ilmoittamaan senioriblogeja. Hänen tavoitteenaan on koota kaikkien senioreiden ja muidenkin iloksi niistä luettelo nimikkeen Senioriblogit alle.

Laittakaa nyt nystyrät, ne harmaat siellä tukan alla, töihin ja ilmoittakaa joko minulle tämän postaukseni kommentteihin tietämänne senioriblogit tai vaihtoehtoisesti, lähettäkää viestinne suoraan seuraavaan sähköpostiosoitteeseen seniorinsilmin(at)gmail.com.

Niin ja käykää ehdottomasti lukemassa Seniorin silmin-blogin hienoja postauksia! 

Osoite on seniorinsilmin.net.

Sääksi eli kalasääski jälleen Luontolivessä!

Nyt piti hurauttaa postaus kaikille luonnosta pitäville. WWF Luontolive seuraa tänäkin vuonna sääksiparin elämää Savonlinnan lähellä Saimaalla. Luontokuvaaja Juha Taskinen on saanut luvan asentaa sääksen pesälle kameran, jonka kautta voimme seurata pesän tapahtumia.

Aloin itse seurata reaaliaikaista kuvaa muutama päivä sitten ja havaitsin, että pesän rakennuspuuha on nyt meneillään. Yhtenä päivänä oli naarassääksellä melkoinen kalanvonkale syötävänään. Pesä sijaitsee korkealla puunlatvassa. Taustalla näkyvällä vesialueella sääksi kalastaa ruokansa.

Jossain vaiheessa ilmestyy pesään munat, alkaa hautominen ja sitten saakin seurata poikasten touhuja.

Seuraavaa linkkiä klikkaamalla pääsette seuraamaan tapahtumia

Luontolive Sääksi

Klikkaa kuvan keskellä olevaa nuolta, niin livekuva käynnistyy. Jos tuo linkki ei avaudu, niin sen osoite on https://luontolive.wwf.fi/kalasaaski/

Halutessasi lisätietoja sääksistä ja niiden elämästä, löydät lisätietoa mm. Wikipediasta. Klikkaa seuraavaa, niin pääset sinne SÄÄKSI WIKIPEDIASSA

Seuraamalla näkyvillemme tuotua lintujen elämää, pääset ohjelmaan, joka saattaa koukuttaa ja joka hakkaa parhaatkin tv-ohjelmat!

Pariskunta paikalla

Rakennuspuuhissa taitaa olla tapetointi mielessä

Ukulelen taipaletta ja ensikonsertti

Kuten ehkä muistatte, olen muutaman kerran purkanut turhautumistani ja kerännyt intoa ukulelen opiskeluun. No lopulta helmikuussa tapahtui tuo odottamani kurssin aloitus, joka tökkäsi melko pian ensin hiihtolomiin ja sitten koronataukoon. Lopulta kurssi kuitenkin jatkui nettiopetuksena kahtena iltana ja kolmatta iltaa ei sitten tullutkaan. Tai saimmehan me sitten katsoa netistä opettajan soittamana muutaman yksinkertaisen kappaleen, ja sitten pienten mutkien jälkeen saimme myös niihin nuotitkin.Veikkaan, että opettaja huokaisi helpotuksesta päästessään minun epävireisistä, nuotin vierestä soittamistani yritelmistä.

No kurssin aikana ja sen jälkeen rimputtelin ukulelen (kavereiden kesken uken) neljää kieltä. Samalla havaitsin vasemman käden sormenpäiden kovettuvan samaa tahtia kuin rannekanavan ahtauma antoi merkkejään. Taisin ravistella vasenta eli sointukättäni enemmän kuin varsinaista rämpytyskättäni. Siinä ei ranne tuskastunut niin paljon, koska sen kanava leikattiin avarammaksi jo vuosikymmen aiemmin.

Soittotekniikan oppimistani häiritsi muutama erillinen juttu: uken 4 kieltä, molemmat kädet, nuottien/sointujen vaikeus, rämpytyksen suunnan ja kertojen valinnan vaikeus, nuottien omituiset varrelliset täplät viivoilla. Kyllästyin myös nopeasti kurssilta saatuihin biiseihin, kuten Puukko Mack, Happy Birthday ja Jouluyö juhlayö. Kaipasin ennen 50-lukua ja vähän jälkeenkin soitettuja ikivihreitä. Läppäri kävi kuumana, kun etsin netistä helppoja kappaleita, joista yksikään ei kuitenkaan osoittautunut minulle helpoksi. Sitkeästi yritin sormien kipeytyessä lisää ja lisää.

Turhautumisen kasvaessa megalomaanisiin sfääreihin (en kyllä tiedä mitä tuo tarkoittaa, mutta kuulostaa aika isolta hankaluudelta) päätin heittäytyä kuvainnollisesti virran vietäväksi, enkä tässä tarkoita Olavi Virran, vaan ottaa rohkealta rokan nenän edestä. Siitä seurasi parhaimpia musiikkiin liittyviä oppejani ja tiedon oivalluksia ukulelen soittajasarallani. Opin, että muusikon ura on ohdakkeinen ja leipä kapea. Ilman laajaa markkinointia ja kunnollista maailmantason promoottoria ei voi menestyä. Konsertointi ei tuo onnea ja menestystä muille, kuin ehkä Cheekille, Madonnalle, Tom Jonesille ja Elvikselle. Pitää saada stadion täyteen ja päästä myymään paljon oheistuotteita. Itselläni ei ole juurikaan oheistuotteita tarjota ellei oravanmökkejä lasketa niihin, mutta yhteys ukuleleen on niillä aika ohkainen.

Päätin kuitenkin polkaista konsertin pystyyn! Ei ollut ennakkomarkkinointia, ei promoottoria, ei kiertuebusseja, ei stadionia oli vain mies ja kitara, eikun ukulele ja nippu nuotteja (joita mies ei ymmärtänyt). Konsertti oli pakko siirtää nettiin vallitsevien rajoitusten vuoksi.

Olin valinnut enteellisesti konsertin nimeksi "Oho, eiku, sori!" Tieto konsertista välitettiin Whatsapp-kutsuna normaalisti musiikkia ymmärtävään kahteen talouteen. Tässä kohtaa kävi kuitenkin samoin kuin monille maailman tähdille, konsertti piti heti siirtää force major-syystä. Yksi kuulija oli lenkillä, eikä voinut liittyä konserttiyleisöön.

Konsertin uusi aika pari päivää myöhemmin sopi onneksi kaikille ja se voitiin toteuttaa whereby.com-palvelun kautta. Olin jo kutsussa ilmoittanut, ettei konsertissa ole tarjoilua, mutta omia eväitä voi nauttia ellei häiritse artistia. Konserttiin kutsutusta yleisöstä pakeni (kahden oven taakse) valitettavasti artistin kanssa samassa taloudessa asuva kotihengetär. Huolimatta kohtuullisen vähäisestä viime hetken yleisökadosta, konsertti voitiin kuitenkin järjestää.

Tilaisuuden ohjelmisto käynnistyi näppäilyosiolla (C major scale) ja jatkui soittoharjoituksella (baroque style minor folia). Varsinainen musiikillinen osuus koostui valituista osioista muutamasta menestyskappaleesta (mm. Blue Moon, Paratiisi, La Vie en Rose, Fly Me to The Moon). Artistin näkökulmasta voin todeta konsertin nimen olleen täysosuma, sillä nimen yksittäiset osat toistuivat lukuisia kertoja soiton yhteydessä.

Konsertin aikana ja etenkin sen päätyttyä, toteutui jokaisen aloittavan artistin pahin pelko. Yleisön reaktiot eivät vastanneet soittajan toiveita. Muutamat väkinäiset aplodit (ei yksiäkään koko kämmenellä) ja levoton liikehdintä konsertin kuluessa, eivät kannustaneet erityisen herkkää artistia. Varsinainen palaute oli yksiselitteinen yleisön jälkireaktioiden jäätyä puuttumaan tyystin. Edes muutama yleisön vastustuksesta huolimatta esitetty encore-kappale eivät hellyttäneet vaativaa yleisöä mihinkään erityisreaktioihin. Yleisö ei myöskään tiedustellut mitään tulevaan ohjelmistoon tai kiertueisiin liittyvää.

Lopputuloksena luulen, että rajojen avautuminen ja mahdollisuus siirtyä mökille, antaa ukulelelle uuden elämän saunan pesässä. Onneksi ostin kunnon mahonkipuisen instrumentin! Sen voin vielä vakuuttaa, että lämpöä se on antanut koko olemassa oloaikansa hiostamalla soittajan kainaloita ja selkää.

Kannustakaa oikeita musiikintekijöitä ja käykää konserteissa!
 

Tai ehkä vielä harkitsen!

Mitenkö se aika nyt kuluu?

Ollessani vielä työelämässä ihmettelin, kun eläkkeelle jääneet valittivat kiireitään. Kun heidät oli lähes poikkeuksetta tavoittanut työssään, niin eläkkeellä ei heitä tavoittanut niin sitten millään. Heillä oli kaikenlaisia harrastuksia ja piti kyläillä ja piti käydä tutustumassa milloin mihinkin. Piti mennä ja tulla ja tehdä ja oli vaan kiirettä ja vaikka mitä.

Itsellä on nykyään hieman samanlainen olo. Kun omalle kohdalle sattui näinä viikkoina melkoisesti joutavaa aikaa kotona vietettäväksi, aika kuluu kuin siivillä. Hyvä, että aamulla kerkiää herätä, kun on jo taas puoliyö ja nukkuma-aika. Päivät katoavat, eikä jää oikein mitään näkyvää jälkeä hereilläolosta.

Päivät täyttävät
- televisio, melkoinen osa uusintoja, joista ei muista, että ovat uusintoja, kun ohjelman nimikään ei kuulosta tutulta, kun katsoo ohjelmaa puoli tuntia, alkaa mieleen palautua edellisen katsomiskerran tapahtumat eli uusintahan se on, sama saksalainen, tanskalainen, norjalainen, islantilainen, englantilainen, jne tai suomalaisen sarjan jonkin vuosia sitten nähdyn uusinta
- netti, ensin on tutkittava selaimeen tallennetuilta sivuilta tautien kehitystilastot, uudet ohjeet, mitä Trumppi on nyt keksinyt ja ketä hän nyt syyttää, Youtubesta on tsekattava muutama kiinnostava video, sähköpostit on luettava ja joihinkin vastattavakin, Tilannehuone ja maanjäristykset on tsekattava
- lehtien lukeminen, Helsingin Sanomat on selattava läpi (diginä), nettiversiot Iltasanomista ja Iltalehdestä on selattava eli pääasiassa niiden eniten luetut jutut, kun muita ei oikein jaksa, parasta on se, ettei urheilua tarvitse seurata, kun sitä ei ole, jos sattuu muu joutava hetki, niin tsekkaan Helmetin eMagz-aikakausilehtiä, paitsi en ole viime viikkoina ehtinyt
- kirjojen lukeminen, Elisa Kirja-sovelluksen vajaat sata lukematonta kirjaa odottaa iPadilla vuoroaan, ainakin 4 kirjaa on kesken, enkä muista yhtään niiden alkusivuista, eli alusta on alettava sitten taas kun...
- ukulele, kurssi loppui ja niin taisi loppua innostuskin, rämpyttelin reilua kymmentä biisiä aamupäivisin ja iltapäivisin, mutta nyt sekin loppui, ilmeisesti formulamainen innostukseni asiaan kuin asiaan, muuttui Zetorimaiseksi harvaiskuiseksi innostukseksi, kunhan saisin koneeni vielä joskus käyntiin
- pääsiäissiivous, kaappien järjestäminen, tuossa pari puuhaa, joille olen äärimmäisen allerginen, olen kuitenkin voimaton ja vailla äänioikeutta, kun noihin puuhiin pitää alkaa
- muutakin on, roskia pitää viedä, kaupassa käväistä henkeä pidellen ja kinttaat kädessä ja kaikenlaista muuta.

Onko tuossa nyt jotain hankalaa? Tekeekö mieli liikkumaan?

- ei ole hankalaa, on samaa mitä muutenkin päivät, ei muista miköä viikonpäivä kulloinkin on menossa, sohva ja tuoli ovat samat, monesti lautanenkin ja kahvikuppi, samaa arkea kuin koko eläkeaika, kiirettä pitelee
- liikunta, se meni vähän hankalaksi, kun joutuu pujottelemaan ruuhkaisilla kaduilla ja poluilla uudenlaisen väenpaljouden vallatessa ulkoilutiet, Seurasaaren sillallakin on lähes aina väkeä niin, paljon, ettei saareen pääsee suojaetäisyyden säilyttämällä muuta kuin uimalla, polkupyöriä sujahtelee joka puolelta ohi ja vastaan, ettei meinaa ehtiä väistellä.

Kunpa vielä päästäisiin täältä City-Suomen karanteenialueelta Ulko-Suomeen mökille ennenkuin kesä hujahtaa ohi ja ollaan taas talvessa! Vaikka eipä tuo Stadin talvi paljon luita rikkonut, eikä lumilapio kulunut huoltoyhtiöllä eikä oma!

Mitähän tässä nyt tekisi seuraavaksi?

 

     Seurasaaren rantamaisemaa