/>/> VANHUS STADISSA: joulukuuta 2014

tiistai 30. joulukuuta 2014

Uusiako näkökakkulat vai ei?

Sattui nimittäin taas niin, että minä sohelsin. Oli määrä etsiä kadonnutta puhtautta eli käydä suihkussa. Perustavoitteeni oli häivyttää miesseniorin tuoksut tai lähipiirihän kutsuu sitä leikkisästi hajuksi tai lemuksi.

No kun suoritin rungon paljastamisrituaalia eli riisuiduin muotiasusteistani. Siis ne oli Kontisen K-kaupassa Vieremällä muotia pääosa n. 30-40 vuotta sitten ja tuoreimmat vaatekappaleet eli sukat vain alle 20 vuotta sitten. Sattui unohtumaan katselulaitteet eli silmäilylasit otsalle kun oli paidan riisumisen aika. Kuten arvata saattaa ne lensivät ja toinen kakkulan linssi osui laattamaakarin jo aikaa sitten asentaman edullisen kylpyhuonelaatan pintaan. Seuraus oli pieni mutta ikävä huolimatta edullisesta laatasta!

Linssin pintaan, juuri kohtaan, josta silmäni pitää ottaa kaukokohde tarkkana näkökalvolle, tuli pieni pisama. Ei iso, mutta kuitenkin riittävän iso ettei katse enää tarkentunutkaan pisaman ohi riittävässä määrin. Siitäpä ponkaisin sutena penkomaan laatikoita ja etsimään vanhoja laseja. Onnekseni olin säästänyt lasejani mahdollisiin tuleviin tarpeisiin. Ja tarve olikin juuri astunut talouteemme!

Silmäni taittelee näkemäänsä sinne sun tänne vuoden parin välein ja ikänäkökin on haitannut jo alle 30-vuotiaasta. En ole kuitenkaan koskaan ostanut muodin takia enkä merkkikakkuloita vaan vasta polttavaan katseen tarkennustarpeeseen ne on aina ostettu. Halvimmat on usein löytyneet ja tarjouksen perästä. Ostoon on houkuttanut pahempi maiseman sumeneminen ja kakkulakauppiaiden oivalliset tarjoukset, toki paino on sanalla tarve.

Jos hetken on joskus malttanut odotella on kakkulakauppiaalla ollut tarjolla ilmaista sankaa, toinen tai sitten se toinen linssi ilmaiseksi, kotelo kaupantekijäisiksi, pyyhinliina päälle, puolella hinnalla linssejä, toiset kakkulat aurinkoon, sukulaisille samalla ilmaiseksi sylillinen laseja, Björn Borgin tai jonkun muun kuuluisan sangat halvalla ja vaikka mitä muuta koukutinta. Arvio uusien kakkuloiden hinnasta mainosten perusteella on usein liikkunut 10-200 Euron välillä.

Sitten kun olen marssinut optikkoliikkeeseen ja viehkeä neito on tuijotellut minua silmiin puolisen tuntia, on saatu hinta selville. Ja se on aina sattunut välille 400-800 Euroa ja sangat tietenkin omalla hinnallaan siihen päälle mutta liinahan tulee tietenkin mukaan ilmaiseksi. Tai sitten pahanhajuinen kotelo. Selityksenä hinnan kipuamiselle on ollut kaksinainen teho, hajanainen taittelu, milloin linssi muovia ja milloin lasia, iskuakin on pitänyt kestää. Sitten kun niillä pitäisi vielä nähdäkin jotain! Ei toimivaa näköä saa näemmä halvalla! Pitäisi yrittää katsoa molemmilla silmämunilla suoraan samaan paikkaan niin saisi halvemmalla. Mutta kun se ei vaan onnistu kun munat vaeltelee!

Pakkohan se on ollut aina kuvetta kaivaa! Ensimmäiset viikot on mennyt uusilla kakkuloilla silmät ristissä ja portaissa kompuroiden, mutta pakko on ollut katsella kun investointi kakkuloihin on ollut mittava vaikka mieluimmin olisin ostanut uuden mopon.

Oletteko huomanneet viime päivinä kun luette lehtiä tai katsotte television mainoksia niin kuinka edullisesti taas on lasia tarjolla! Ja on vaikka kenen sangoilla! Kunhan eivät vaan sankajulkkikset olisi pureskelleet niitä ennenkuin antoivat silmälasikauppiaalle ne myyntiin!

Taidan lähteä ensi viikolla taas etsimään uusia laseja kun vanhoissa ei taitto satu nykyisille katselulinjoille! Se on taas silmämuna tai molemmat siirtynyt uusille painopistealueille eikä kyse ole avarakatseisuuden lisääntymisestä!

Tuossa kuvassa on se pahanhajuinen kotelo. Sitä voisi vieläkin kokeilla ketunpyydykseen syötiksi. Voisi vaikka toimia! Suttasin nimen siitä yli ettei kukaan arvaa keneltä sen sain kun niillä on hyvänhajuisiakin koteloita kalliimmille laseille.

HYVÄÄ JA TARKKANÄKÖISTÄ VUOTTA 2015 KAIKILLE!

sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Seniori osaa modernit tietovälineet!

Se ei tavallinen ihminen edes arvaa miten seniorikansalainen on edelleen ajanhermolla!

Nuorempi ihminen luulee hallitsevansa älymasiinat kuten kännykät ja tabletit ja läppärit. Tulisipa vaan katsomaan miten Enterinkin tilaisuuksissa käyvä seniorikansalainen näpyttelee viestiä, katsoo Yle Areenaa, Skypettää, pelaa nettipeliä, lukee HelMetin tai Elisan e-kirjaa, lukee Hesaria, katsoo Youtubesta pöytäliinan virkkausohjeita ja vaikka mitä muuta. Eikä eksy seniori myöskään tuttavansa luo mennessään älyvempeleen karttasovelluksen ansiosta. Ja lapsenlapsikin löytyy punaisine poskineen Skypen kautta vaikka Austalaariasta saakka.

Kyllä on nykyinen seniori aika näppärä tietovehkeitten kanssa! Sitä kun riittää tarmoa aivan toisella tavalla kun kärsimättömällä nykyihmisellä. Ei potki seniori raitiovaunun ovea kun ovi aukeaa liian hitaasti, eikä heittele tupakantumppia kadulle kun tuhkakupille on matkaa 3 metriä eikä tee muutakaan kärsimätöntä. Niin ja seniori ostaa kahvilassa kunnon kahvin eikä mitään latteja tai eksinperssoja. Jos vaahtoa haluaa huuleen niin sen voi ottaa vaikka joulusaunan yhteydessä oluttuopin reunalta eikä sen vaahdon tekemiseen tarvita varttituntia pöhinäkeittimen kanssa. Seniori on sitkeä ja jaksaa kokeilla, harjoitella ja opiskella näpyttelyn jaloa taitoa ja nauttia aidosta onnistumisen ilosta.

Mitä siitä jos ei huomenna muista miten se taas menikään! Voihan sen homman aloittaa uudelleen ja vaikka kilauttaa kaverille ja kysyä neuvoa. Ja Enterin opastajathan auttavat isommissakin jutuissa kun tarvetta ilmaantuu. Ja mihinkäpä sitä on nyt niin mahdottoman kiire muutenkaan!

Seniori on melkoisen sitkeä otus ja oppivainen edelleen! Ole Sinäkin nykyaikainen, kokeilevainen ja oppiva seniori tai juniori!

 Skype yltää tännekin!


lauantai 27. joulukuuta 2014

Itse täysi ja kaappi tyhjä

Kyllä vaan olikin ihminen taas elänyt runsaasti joulun aikaan!

Kävin itseäni seniorimman sukulaiseni kanssa Kannelmäen Kaaressa katsastamassa päivän teemoja ja ulkoiluttamassa meitä molempia. Ei siitä hämmästyksen silmäyksiä puuttunut kun katseli miten taas kerättiin kärryt täyteen evästä. Sama meno oli ollut muutama päivä aikaisemmin kun valmistauduttiin joulun viettoon. Olihan ihmiselle taas kerran iskenyt nälkä ja hiukopalan tarvis!

Se on ihminen siitä omituinen eläin, että se luulee ruuan maailmasta loppuvan jos on kauppa päivän suljettuna ja ovet säpissä. Mutta kun kaupanpitäjä tai vartiontiliikkeen alipainoinen, näppynaamainen haalaripoika ylisuurissa vaatteissaan käsiraudat, pippurisumutin ja avaimet ketjussa vyöllä killuen lähestyy kaupan uksea, niin ulkona värjöttelevä kansa rynnii naama turvoksissa, nälissään ostoskassin kahvaa rystyset valkeana puristaen sisään kaupan ruokatiskeille kahmimaan evästä.

Mutta onkinhan se ihminen jouluaattona, joulupukin kadottua taivaan sineen kohti seuraavia osoitteita, aukaissut jääkaapin ja ruokakomeron oven ja aloittanut ennen näkemättömän mässäyksen. Sitä on kestänyt kokonaista pari päivää. Siinä on rasva valunut rinnuksille, rosollin punajuuri värjännyt paidan rinnuksen ja olutölkin vaahto kastellut housut. Ja nyt kun on kotona kaapit tyhjennetty, on taas aika täydentää varastoja.

Kyllä oli entisajan ihminen huonossa asemassa kun kaapin täyttö onnistui vain loppukesällä ja seuraavan kerran lähes vuoden kuluttua. Eikä ollut jääkaappia tahi kotikylmiötä, jonne olisi mahtunut oma polle ja vaikka lisäksi naapurin kaakkikin sekä pari lammasta ja 3 koria olutta. Ei päässyt esiseniori nauttimaan kauppakäyntien ihanuuksistakaan. Piti tyytyä pihan perällä vajassa kasvatetun kinkun umpirasvaiseen potkaan ja muihin osiin. Oikein säälittää kun ei hänelle suotu valinnan riemuja nykyisen kaupan kinkkutiskin äärellä. Ei tainnut paljon tuskailla graavikalan suolauksenkaan kanssa että laittaako graaviin vielä mausteeksi konjakkia vai pöytiäistä.

Mitenköhän lie esiseniorimme selvinneet pienillä ruokavalikoimilla ja vielä onnistuneet luomaan meidät tänne maailmaan nirppailemaan ja näkemään nälkää heti parin päivän mässäilyn jälkeen? Taidanpa tekaista kinkkuvoileivän ja pohtia tätä hieman lisää!

Hyvää joulunjatkoa kaikille nälkäisille kuin myös ylensyöneille! Onneksi on huomennakin kaupat auki!



perjantai 26. joulukuuta 2014

No miten kiltteyden kanssa sitten kävi?

Arvaan että olette olleet puolestani huolissanne, mutta se on ollut turhaa! Ei Teidän olisi tarvinnut valvoa ja miettiä miten minun kävi!

Kyselihän se partaukko ne kiltteyskysymykset, mutta kun vedin vastapalloon niin meni hiljaiseksi. Nimittäin kysyin, että miten on oma tilanteesi ja missä sitä on luuhattu kokonainen vuosi kun ei ole näkynyt. Kyllä ukko soperteli jostain Karibialla käynnistä ja että kyllä sitä pukkikin kaipaa lomaa kun on iso paja johdettavana. Siinä tutisi ukolla jo parta siihen malliin, että päätin joulun hengessä keventää tilannetta ja päästää hänet kiipelistä.

Vaihdettiin puheenaihetta kahden vanhan ukon perusteemoihin. Eli ryhdyttiin vertaamaan vaivoja. Niistähän sitä puhutaan aina muulloinkin kun kaksi tai useampi seniori tapaa. Kisataan siitä kenellä on enimmän vaivoja ja kuka syö enemmän pillereitä päivässä. Olen yleensä pärjännyt noissa keskusteluissa vaikka vaivoja ei olisikaan juuri sillä hetkellä. Vilkas mielikuvitukseni kehittää aina tilanteeseen sopivia tuskia ja kolotuksia ja löytyyhän niitä varastostakin aiemmin koettuja kipuja. Harmittelen vaan etten vieläkään pysty näyttämään HYKSin kausikorttia kun väittävät että en ole sitä ansainnut vaikka olen vakiasiakas leikkausaleissa. Reikiä on pitkin kroppaa niinkuin pohojalaasella hääjuhlissa toisen viikon loppupuolella.

No pukin kanssa juteltiin tuskat, kivut ja kolotukset. No minähän voitin tietenkin reilusti eli melkein 10-0 kun tuo ryökäleen teräsukko ei tunnustanut omaavansa mitään vaivoja. Luulen, että se vetää joulukeikoista niin hyvää liksaa, että sillä on Korvatunturilla ympärivuotinen personal traineri ja siten  lisäksi reissaa kuntolomilla pitkin vuotta. Partaukko vilkuili koko keskustelun ajan kelloa ja tuskaili aikataulujaan niinpä lopulta päästin hänet piinapenkistä. Sinne se häipyi kalliilla ajopelillään Töölön kattojen yli kohti Euroopan joulukoteja.

Meillähän alkoikin sitten armoton jouluruokien mässääminen. Perheen nuorempi kaarti oli loihtinut kystä kyllä ja jees. Pöytä notkui niin, että kyselin pitäisikö keskipöydän alle laittaa tukia ettei pöytä romahda. Suosituksena sanottiin, ettää antaa painaa nautiskellen niin kyllä se pöydän kansi siitä kevenee. Ja niinpä sitten tehtiin. Vuosikymmenten harjoituksella ongelmaksi ei muodostunut reipaasti venyvä vatsanahka vaan hennot polvet. Pöydästä poissiirtyminen muistutti enemmän lyllertämistä kuin jouhevaa kävelyä. Onneksi matka nojatuoliin ei ollut pitkä. Siinäpä kelpasikin sitten sulatella jouluherkkuja elokuvaa seinältä katsellen.

Eli hyvin meni! Partaukosta selvisin suorastaan loistavasti kun voitin keskustelun vaivoista ja kiltteyteni epäily olisi ollut muutenkin kohtuutonta panettelua. Jouluaterioista en ole vielä selvinnyt! Aikaa siihen menee kuukausia ja osa saattaa aiempien vuosien tapaan taas jopa jäädä pysyvästi trimmattuun (tosin merkittävä osa trimmauksesta on vielä vaiheessa) seniorin kroppaani.

Tässä kohdassa voisikin palauttaa mieleen yhden mäkihyppy-Nykäsen aforismin muunnettuna ruokahenkeen: Mitään en ole syönyt enkä syö!

Hyvää Tapaninpäivää kaikille! Käykää ajelulla jos olette kaltaisiani, mutta jos olette viisaampia niin käykää lenkillä!


maanantai 22. joulukuuta 2014

Onko kilttejä senioreita enää olemassa?

Odottelen vähän pelolla parin päivän päästä yhden punapukuisen partanaaman esittämää kysymystä! Minusta semmoisia ei pitäisi ulkopuolisen kysyä! Vai onko kysyjä ulkopuolinen? Millä oikeudella tuo ukonrahju kyselee? Onko joku ollut kiltti, muka?

Ukko kehuu pokerinaamalla olevansa satojen vuosien ikäinen, mutta ajelee yhden illan melko uusissa tamineissa ympäri maapalloa. Kulkuvälineenä on lauma kalliita, kiiltäväturkkisia eläimiä. Oletteko koskaan pannut merkille marketissa noitten vetoeläinten kilohintaa? Ei ole halpa ajopeli taatolla! Ja ajellaan ympäriinsä kuin Ferrari-tehtailija.

Oma kunto rapistuu jo muutaman kymmenen vuoden seurauksena eikä ajoneuvon arvolla voi hillua enää raiteilla. Vertaa nyt sitten omia värkkejä tuon harmaahapsen peleihin! Onkohan nuo rehellisellä hommalla hankittuja? Minä vaan kysyn! Kiltti muka! Mitä se tuommoista kyselee? Onko itse? Vuoden piileksii jossain ja sitten tekee yhtenä päivänä vähän työtä. On kaverilla kova liksa kun on varaa vaikka mihin!

Mutta tulkoon vaan kyselemään! Kyllä täällä ollaan valmiina! On paikat putsattu ja puunattu, selkään on laitettu titaania, joten on suora lopultakin vuosien jälkeen. Kestää seisoa ja katsoa eteenpäin eikä jalkateriä niin kuin meni pari viimeistä vuotta kun ei saanut selkää suoraksi. On autettu kaveria, on sanottu kiitos, on sanottu päivää ja kaikki ne mitä äiti aikoinaan neuvoi.

On yritetty hoitaa nuo jutut jo vuosikymmenten ajan saatujen oppien mukaan. Eikä pelkästään nyt viime viikkojen aikana! Ne kun on nuo tontut liikenteessä muulloinkin kuin joulukuun aikana. Eli yritetty on! On kuitenkin tunnustettava, että olen joskus tiuskaissut tuhmia sanoja, mutta siihen ovat syynä pojat kun opettivat niitä. Se tuntuu joskus niin kivalta sihauttaa tai päräyttää oikein sielun syövereistä lähtien. Mutta v-sanaa en käytä kun se on kuvaa niin kaunista asiaa.

Eli valmiina ollaan puolustamaan säädyllisyyttä, siveyttä, kiltteyttä ja suoraselkäisyyttä (kiitos titaanitukien)! Antaa tulla lunta tupaan ja jäitä porstuaan! Vastaukseni kuuluu: "On oltu kilttejä ja suorastaan niin helv...n kilttejä, että oikein päätä välillä pakottaa ja lahjat saa laittaa kuusen alle!"

HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE MUILLEKIN, JOTKA TUNNUSTAVAT OLLEENSA KILTTEJÄ EDES OSAN VUOTTA SILLÄ SEKIN LASKETAAN!

Ja Hyvää Joulua muillekin! Kyllä minä ymmärrän ettei aina pysty olemaan kiltti kun on tuo eduskunta, hallitus, politiikka, naapurimaa, pahat pojat ja tytöt, nousevat hinnat, laskevat palkat, räntäkelit, huonot autonrenkaat, kivi kengässä, olalle kakkiva lokki, syvä lätäkkö jalan alla ja vaikka mitä. Toivottavasti vaan säilyisi rauha ja maailman meno tasaantuisi entiselleen!


lauantai 6. joulukuuta 2014

Kunnioittakaamme heitä, jotka mahdollistivat tämän!

Syvä kiitoksemme ja kunnioituksemme heille, jotka ovat edesauttaneet sitä, että saamme elää itsenäisessä Suomessa!

HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ KAIKILLE!

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Se tuo matkailu avartaa ja opettaa lämmönvaihtelulle!

Siinähän kävi niin, että sairaan piti kesken rankan toipumisjakson vääntäytyä ulkomaan matkalle! Ei ole selkäleikkauspotilaan hyvä olla paikallaan eikä liikkeessä. Ei ole oikeastaan hyvä olla oikein mitenkään! Mutta mentävä oli kun liikuntaakin piti jollain keinoin saada, vaikka laivankeinunnan myötä.

Netistä rivakkaan etsitty ja perin edullinen Viking Linen 23-tunnin laivamatka ulkomaille Viroon ostettiin. Kohtalaisen harvalukuisen joukon kanssa matkattiin kohti Tallinnaa 2,5 tuntia. Kun oli varattu laivalta hytti yöksi niin siellä sitten maattiin +35 C-asteen lämmössä säätötermostaatin pyöriessä hervottomana. No eipä suomalainen tuommoisesta lämmöstä hätkähdä vaikka meidän saunassa toki päästäänkin jopa lähelle +80 C-astetta. Mutta kyllä se hytti saunalta vaikutti kooltaankin vaikka lämmöntuotto ei saunaa täysin vastannutkaan.

Vanhojen matkojen muistoissa oli laivan säilyminen satamassa päivän ajan ja laukkujen säilyttämismahdollisuus laivalla. Mutta muistopa olikin jo historiaa! Kun laivahenkilö ilmoitti aamupalan olevan klo 6.15, hytin luovutuksen klo 6.45 ja laivasta ulostautumisen kaikkine kamoineen klo 7.00, ei auttanut muu kuin vääntäytyä Tallinnan aamuun reppujen ja rensseleiden kera. Säätieteilijä oli illalla ilmaissut kantanaan aamuilman olevan -3 C, mutta luku olikin hienoinen virhearviointi. Ulkolämpöä tai paremminkin kylmää olikin tarjolla -15 C-tasolla. Siinä pieni, yönsä hytin hikisessä kuumuudessa valvonut ihminen olikin ihmeissään.

Tungimme klo 7.00 reput terminaalin lokeroon, otimme taksin keskustaan ja painalsimme ihmettelemään vielä unessa olevaa Tallinnaa. Mikään ei ollut vielä auki, ei edes matkalaisen silmä. Mutta etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan! Keskustan bussiterminaalista löytyi Coffee In-kahvikioski, jossa oli 1 kahdenhengen pöytä. Pöydän toisella reunalla lämpö oli n. +10 C ja toisella patterin vieressä +60 C. Nautimme pöydässä lähes 2 tuntia yhtä kupillista teetä kunnes viereinen Viru Keskus avautui. Päiväohjelma olikin sitten ajankuluttamista Viru Keskuksessa, joulutorilla, Vana Toomaksessa lounaalla, Stockmannilla kunnes meidät armahdettiin ja pääsimme laivalla kohti kotia.

Kodin sopivan lämpöisessä turvassa on nyt hyvä olla ja muistella hytin kuumuutta, ulkoilman kylmyyttä, Tallinnan aukioloaikoja ja joulutorin kengännousua keventävää glögiä!

Hyvää joulunodotusta kaikille ja muistakaa matkailla!

 Vanhanajan ja modernia Tallinnaa