2. KORVATUNTURIN JOULUVALMISTELUT JATKUVAT

VALMISTELUT VAATIVAT HUOLELLISUUTTA

Korvatunturin lumisilla maisemilla valmistautuminen jouluun oli täydessä vauhdissa. Joulupukki katselee taivasta, jossa hopeanhohtoiset revontulet piirtävät kuvioitaan. Hän tietää, että jouluaaton matka olisi pian käsillä.

Joulupukki kääntyi katsomaan porotallia, jonne hän oli pian menossa tarkastuskäynnille. Hänen mieltään askarruttivat yksityiskohdat, kuten reitin sääolosuhteet, lasten toiveiden täyttäminen ja porojen kunto. Porotallin lähellä käyskenteli porot rauhallisesti ulkona kuopien lumista kenttää.

Tallin ovet avautuivat ja Joulupukki astui sisään. Häntä tervehtivät pehmeät ja tuoksuvat heinät sekä lämpimät aitaukset. Petteri höristi korviaan nähdessään Joulupukin ja asteli luokse iloisesti. Joulupukki silitti Petterin pehmeää turkkia ja puhui lempeällä äänellä: "Oletko valmis, Petteri? Meillä on edessä tärkeä matka, ja tarvitsemme kaikki voimasi.

Samaan aikaan Korvatunturin lahjavarastossa päällikkötonttu Topi tutki suuria hyllyjä. Lahjoja oli lajiteltu ja järjestelty huolella; nuket, junat, pelit ja pehmolelut odottivat omilla paikoillaan. Topi tarkisti listojaan ja varmisti, että jokainen lahja oli valmiina toimitettavaksi. Hän kiipesi myös tikkaita ylös tarkistaen ylimmätkin hyllyt ja varmisti, ettei kenenkään lahja ollut unohtunut.

Tontut jatkoivat ahkeraa työskentelyään, ja Joulupukin paja täyttyi iloisesta puheensorinasta ja naurusta. Korvatunturilla jouluvalmistelut jatkuivat, ja jokainen oli valmis tuomaan joulun taikaa maailman lapsille.

TARINA ON LUOTU SUURELTA OSIN COPILOT-TEKOÄLYOHJELMALLA. TEKSTIÄ ON HIEMAN MUOKATTU.

Muistakaa hoitaa oma jouluun valmistautumisenne ajoissa! Hyvää joulunodotusta!

1. Korvatunturi valmistautuu jouluun

 1. JOULUPUKKI JA PAJA VALMISTAUTUU JOULUUN

Joulupukin pajassa valmistaudutaan tulevaan jouluun kiireisesti, sillä joulu on enää vajaan kolmen viikon päässä. Joulupukki herää varhain aamulla, kun pohjoisen revontulet vielä tanssivat taivaalla. Tontut ovat jo työn touhussa, värikäs tonttulakkien meri vilkkuu pajassa. Korvatunturilla vallitsee lämmin, mutta energinen tunnelma.

Ensimmäisenä Joulupukki tarkistaa lahjalistat. Hän käy läpi lasten lähettämiä kirjeitä, joissa on toiveita, lupauksia ja iloista joulunodotusta. Joulupukin lempeä hymy nousee huulilleen, kun hän lukee lasten huolellisesti kirjoittamia toivomuksia. Tonttujen apurit ovat jo lajitelleet kirjeet ja ryhmitelleet ne maittain ja kaupungeittain.

Pajassa jyrisevät koneet ja laulavat sahat, kun leluja valmistetaan. Puuseppätontut työstämässä värikkäitä puuleluja, pehmeitä pehmoleluja ja monenlaisia elektronisia vempaimia. Joulupukki kiertää pajassa ja varmistaa, että kaikki sujuu suunnitelmien mukaan. Hänen tarkka silmänsä huomaa, jos jokin lelu kaipaa viimeistelyä tai jos jonkin laitteen patteri on unohtunut asentaa.

Välillä Joulupukki käy kurkistamassa reki- ja porotalliin. Siellä hänen uskolliset poronsa, erityisesti nuori ja innokas Petteri Punakuono, valmistautuvat lentämään maailman lasten luokse. Tontut harjaavat porojen turkkia ja kiillottavat reen jalaksia. Petteri saa erityisherkkuja ja kannustuksia, jotta jaksaisi pitkän matkan jouluöinä.

Lähes kolmen viikon päästä koittava joulu tuo mukanaan kiireen lisäksi myös suurta iloa ja lämpöä. Joulupukki nauttii työskentelystä tonttujen kanssa ja tietää, että jokainen lapsi saa joulun taikaa kotiinsa. Hän pysähtyy hetkeksi pajan ikkunan ääreen, katsellen lumihiutaleiden tanssia ja kuunnellen joululaulujen säveliä. Joulupukki on valmis juhlistamaan maailman rakkainta juhlaa ja tuomaan hyvää mieltä kaikille!

SISÄLTÖ ON LUOTU KOKONAISUUDESSAAN MICROSOFT COPILOTILLA

Hyvää joulunodotusta kaikille!

Joulupukin pikkujoulukeikka

Joulupukki huitaisi otsallensa valahtaneen punaisen piponsa pois silmiltä. Petteri oli lyönyt rekiporojen kanssa jarruksi. Edessä oli Oopperatalon kohdalla kaistojen sekasorto. Miten tästä jatketaan? Petteri oli ymmällään.

Pukki oli saanut pikkujoulukeikan Helsingin keskustaan Oodi-kirjaston lähelle suureen lehtitaloon. Ajatus oli, että homma hoidetaan entisillä, ikiaikaisilla kartoilla ja vanhalla rutiinilla. Koska jouluun oli vielä aikaa, ei Korvatunturin karttatoimisto ollut ehtinyt päivittää lahjanjakokarttoja ajan tasalle. Kukapa olisi uskonut, että Helsingin kaupunki sotkee keskusta-alueen kadut näin totaalisesti. Mistään ei pääse minnekään, mitään kautta, eikä millään kulkupelillä! 

Kokenut Petteri-poro keskittyi muistelemaan reittiä ja pohti jatkoa. Koska ei ollut vielä oikea joulu, olisi pakko kulkea maan tasalla, lentorekikin oli vielä Korvatunturin rekihallissa. Petteri vilkaisi kysyvästi takanaan reessä istuvaa Pukkia.

Pukki puhkesi pohtimaan, että olisi varmaan pitänyt ottaa polkupyörä rekeen mukaan, pistää reki parkkiin Kisahallin kentälle ja jatkaa matkaa lehtitaloon pyöräteitä pitkin. Pyöräteitä täällä näyttää olevan nykyisin enemmän kuin katuajoteitä, joista niistäkin on rohmuosa lohkaistu polkupyörille. Se on joku vihertävä taho päättänyt, ettei maailmassa, eikä etenkään Helsingissä tarvita kulkuväyliä autoja tai rekiä varten. 

Se ei väri-ihminen ottanut sähkö- ja poroajoneuvojen ympäristöystävällisyyttä ollenkaan huomioon. Tuo omituisesti ajatteleva taho luulee, että tavara-, vanhus-, lapsi- ym. liikenne kulkee polkupyörällä. Ottaako esimerkiksi polkupyöräambulanssi sairaskohtauksen saaneen tarakalle ja hoitaja juoksee vierellä tippapulloa kannatellen. Entä jos on kaksi potilasta? Ajaako palokunnan sammutusyksikkö polkupyöräryhmänä polkupyöräkaistoja pitkin ruiskut kainalossaan? Kyllä on tainnut ajatus pompata suunnitteluhenkilöllä nyt umpimetsään keskellä metropolia! 

Pukki teki pikaisesti merkintöjä muistivihkoonsa. Hän kirjasi, että siltä katujen vihertävältä suunnittelijalta otetaan kirjausvälineet pois ja lahjaksi annetaan jouluna 15 kiloa polkupyörän vanhoja kettinkejä. Lisäksi katuja auki repineille työmiehille annetaan lisäpotkua energiajuomilla hommien nopeaan loppuun saattamiseksi. Pormestarille lähetetään kaupunkilaisten nimissä Pukin leimalla toivomuskirje, ettei katuja revittäisi yhtä aikaa auki, vaan tehdään suunnitelmat huolella ja polkupyöräteitä  ei enää lisätä kaupunkiin.

Petteri teki Pukin puolesta ratkaisun matkan jatkamiseksi. Reki kaartoi Oopperatalon takaa itäpuolelta ja siitä alkoi tiukka pujottelu puiden välistä Hesperianpuiston kautta kohti Töölönlahden eteläpäätä. Petteri ajatteli, että kyllä Pukin kulkuneuvolle tämmöinen on sallittua loivasti sääntöjä tulkiten. Meni vain hetki, kun Petteri komensi rekiryhmän pysähtymään ja pysäköimään Oodin pihalle.

Pukki vilkaisi aikarautaansa, nappasi lahjasäkin selkäänsä ja suuntasi pieksunsa kohti lehtitalon pääovea, jossa vahtimestari jo odottelikin illan pääesiintyjää.

Sen pituinen se pikkujoulutarina! Hyvää joulunodotusta kaikille!

2018 Joulupukin kunto puntarissa - Osa 4

Muori alkoi saada hieman otetta Pukkiin, mutta vaikeaa se tuntui olevan. Ensin piti kuitenkin käydä läpi vääntö vaa'an ja peilin kohtalosta. Pukki itse pyrki unohtamaan aktiivisesti oman loukkaantumisensa. Pukki aavisti tulevan keskustelun suunnan muutamien ennusmerkkien valossa.

- Mutta, kun ei ole ja vaikka olisikin, et kyllä pärjäisi. Montako askelta pystyt ottamaan hengästymättä ja pääsetkö enää Pukinpajaankaan portaita pitkin? Ei taida onnistua kunnolla edes yhden kerroksen kipuaminen, saati kolmen.

- Joo, joo, mutta sen takiahan meillä onkin nykyään hissit olemassa. Ei niitä arvokkaita hissejä kannata tyhjänpanttina seisottaa. Ja juokseminen on porojen hommaa.

- Ja nyt suus rullalle ja kuuntelet! kiivastui Muori. Tsop, tsop, nyt sumppeli umpeen ja korvat hörölleen!

- No, mitä sitten muka? huokaisi Pukki nöyränä. 

Pukki tunsi kyllä Muorinsa, jonka kanssa venkoilu onnistui tiettyyn rajaan saakka, mutta sitten lopulta oli aina tupenrapinat tiedossa. Pukki muisteli, kun kerrankin tuli aivan lievää kiistaa työasun valinnasta. Hän oli aamulla aikonut pukeutua hyvään, mukavaksi muokkaantuneeseen nuttuunsa, mutta Muori sattui paikalle ja pisti sille tenän. Tämä oli pannut merkille jo jonkin aikaa sitten nutun huonon kunnon. Niinpä siinä aamusella oli päädytty käymään vilkasta ja jopa kiivastakin keskustelua nutun kyynärpäiden paikoista ja revenneistä kainaloista. 

Pukki kertoi pitävänsä tuosta mukavasta, rennosta asusteesta, mutta Muori sanoi häpeävänsä sitä sydänjuuriaan myöten. Muorilla oli palaneet proput ja hän oli samantien kaivanut sakset Pukin työpöydän laatikosta ja pöydältä terävän veitsen, jota Pukki käytti kirjepostinsa avaamiseen. Sen jälkeen olikin käynyt vartin verran melkoinen suihke ja ritinä, kun nuttu oli muuttunut sentin levyisiksi suikaleiksi. Ainoastaan nutun karvakaulus oli säästynyt armottomilta leikkuuvälineiltä.

- Se on nyt siinä ja siitä saadaan pajan kutomossa johonkin mattoon hyvät ainekset, tokaisi Muori viedessään sakset ja veitsen takaisin omille paikoilleen.

Pukki oli seisonut yönutussaan makuukammion ovella ja seurannut tapahtunutta järkyttyneenä. Ajatukset pyörivät mielikuvissa, joissa hän kulkisi lahjojen jakomatkalla reessä angoravillaisissa alusvaatteissaan. Mitä maailman lapsetkin sanoisivat luukkuhousuisesta kalsaripukista? Eihän heleänpunaiset alusvaatteet ollenkaan kuvanneet pukin isällistä ja leppoisaa olemusta. Ne viestisivät pikemminkin höpsähtäneestä ja muistinsa menettäneestä papparaisesta, joka oli unohtanut pukeutua matkaan lähtiessään. Ei siinä auttaisi muhkea parta, eikä Ho-ho-huutelut luomaan uskoa lasten idolista, maailman odotetuimmasta henkilöstä.

- Mitäs minä nyt panen päälleni? hönkäisi Pukki kysymään.
- No maltahan hetki! toppuutteli Muori.
- Kyllä Joulupukilla pitää olla kunnon asu päällään, eihän lapset muuten tunnista, jos on pelkkä kalsaripukki liikkeellä, selvitti Pukki edelleen hölmistyneenä yllättävästä tilanteesta.

- No eihän tuommoista möhömahaista ukkoa voi päästää maailmalle pelkissä kalsareissa. Lahjaompelimo on hoitanut jo asian kuntoon.

Muori oli varautunut ajoissa tilanteeseen. Korvatunturin ompelimossa oli Pukilta salaa valmistettu uusi, upea nuttu. Se oli väriltään tummanpunainen ja varustettu hienolla turkiskauluksella. Isot, pyöreät napit kruunasivat nutun edustan. Mukaan, ns. pakettiin, kuului turkisvuorellinen tonttulakin muhkeampi versio. 

Muori nosti laatikosta Pukin löhötuolin takaa esille nuo uudet asusteet. Oli lähellä, ettei Pukilta päässyt leveä hymy nähdessään uudet, hienot vaatekappaleet. Hän sai kuitenkin pinnistetyksi kasvoilleen myrtyneen ilmeen osoittamaan, että häntä oli asusteasiassa sorrettu. Vaikka vanha asu oli ollut pehmeä, mukava ja vartalon mukaan muotoutunut, näytti uusi asu tosi hienolta. Mutta Muorille ei saanut näyttää tyytyväisyyttään liiaksi, ettei tämä olisi vaan tullut liian itserakkaaksi ja entistä enemmän määräileväksi.

- No jopas on! pääsi kuitenkin Pukilta hetken pyöriteltyään asua käsissään ja ryhdyttyä vetämään sitä päälleen.

- Mikä ihme sinun päässäsi taas pyörii? Alahan kuunnella, kun puhutaan kunnon asiaa! keskeytti Muori Pukin muistelot nuttuepisodista.

jatkuu...