Miksi ovi on raskas?

Kuuluuko kaikkien olla bodareita? Ei jaksa vanhus enää samalla tavalla kuin ennen. Ei ole paukkuja hihassa, ei ole hauis enää kuosissaan, ei nouse kunnolla jalka, ei aina löydy avaimet, ei osu enää asiat silmään, ei pelaa oikein kuulo, jne.

Kyllä on viimeiset vuosikymmenet vieneet ihmisestä jaksamisen ja kykenemisen! On kaukana takana ne riemullisen, kepeän hypähtelyn ajat. Joskus pitää oikein kysyä itseltään, että onko maito painavampaa kuin ennen, vaikka se olisi rasvatontakin. Onko puolenkilon kahvipaketin paino sittenkin ainakin kilon vaikka pannuun tulee sama määrä kahvia kuin ennen. Kyllä on maitopurkin kantaminen kaupasta kahvipaketin ja pullapitkon kanssa rankempaa kuin ennen.

Mutta siitä ovesta! Olen huomannut, että ovet ovat paljon raskaampia kuin ennen, vaikka niissä on kuulemma sisällä pelkkää höttöä entisen täyspuun sijaan. Kun yrittää tempoa isoa nykyovea auki, ei se onnistukaan kovin helposti. Kävin viime viikolla Espanjassa tempomassa ulkomaan viraston ainakin 4 metriä korkeaa ovea. Se olikin riskin miehen hommaa. Ei meinannut aueta ilman apua. Onneksi Suomen virastoissa ovet vielä aukeavat.

Olin hetki sitten syömässä eräässä helsinkiläisessä palvelukeskuksessa. Sinnepä onkin laitettu oven viereen semmoinen alumiinilta näyttävä lista, joissa lukee sisään tai ulos, riippuen mihin suuntaan olet menossa. Sitä listaa kun painat, alkaa ovi aueta itsekseen ja kohtuulliset jalat omaava ehtii siitä kulkeakin. Rollaattorin ja pyörätuolin kanssa on oivallinen mahdollisuus jäädä väliin. Se ei ole oikein hyvä, mutta onneksi apua neuvonnassa on aina lähellä!

Pitänee lähteä salille hankkimaan niitä kadonneita lihaksia! Ja sitten lauantaina kauppaan maidon ja kahvin ostoon uusin lihaksin.

Lämmintä ja voimallista viikkoa kaikille!

Uusi seniorin kuntoilulaji Stadissa - Sidewalk-slalom

Olinpa muksauttanutkin mukavan uuden lajinimen otsikkoon! Se tarkoittaa, ei sivukävely-slalomia, vaan jalkakäytäväpujottelua. Se on laji, jota joutuvat (huomioi sana joutua!) harjoittamaan pääasiassa vanhukset eli seniorit kulkiessaan kylillä ja kujilla.

Meidät seniorit opetettiin lapsina ja nuorina kävelemään oikealla puolella tietä ja katua. Tuota ajatusta ovat vahvistaneet aikuisiällä opitut, eri kulkuneuvoilla liikkumista ohjaavat säännöt. Jossain vaiheessa, olisikohan ollut Tarva, Talja tai Liikenneturva opasti kävelemään tien laidassa vasemmalla puolella, niin että silloin ehtisi huomioida vastaan tulevat ajoneuvot paremmin, eikä kukaan koukkaisi selän takaa niinkuin oikealla kävellessä saattaisi käydä.

Ne, jotka ovat käyneet muuallakin kuin Keravalla ja Porvoossa, ovat havainneet maissa, joissa puhutaan ulkomaata, meidän opeista poikkeavaa liikennöintiä. Jossain kuljetaan oikealla, jossain vasemmalla, jossain joka puolella sinne sun tänne. Siitä onkin ollut seurauksena se, että nyt Suomessa liikkuu jalkakäytävillä ja kävelyteillä kaikkia näitä oppeja saaneita kulkijoita. Ja lisäksi on liikkeellä niitä, jotka eivät ole saaneet, tajunneet tai vastaanottaneet mitään oppia. Tai huomaavaisuus on heille tuntematon käsite!

Tässä välissä kerron ruman vitsin ruotsalaisesta autoilusta! Kun Ruotsissa liikenne muutettiin vuonna 1967 vasemmanpuoleisesta oikeanpuoleiseksi, vitsailtiin, että se olisi pitänyt tehdä vaiheittain. Ensin olisivat siirtyneet parittoman rekisterinumeron omaavat autot oikeanpuoliseen liikenteeseen ja vasta viikkoa myöhemmin parilliset rekisterinumerot. Anteeksi em. jutusta! Tämä ei myöskään tarkoita sitä, että em. ryhmä olisi syypää seniorin sidewalk-salolomiin!

Kävellessäni, pakkasen hellitettyä, Helsingin kujia lauantaipäivänä havaitsin, että nykykäytännön mukaan voi kävellä tai ajaa pyörällä millä tahansa kohtaa kävelyaluetta ja mihin tahansa suuntaan. Kulkijat ovat selvästi oppineet kaikki aiemmin kuvaamani kulkutavat ja soveltavat niitä jokaista samanaikaisesti ymmärtämättä, että ainoastaan yhtä tapaa tulisi käyttää ja vieläpä yhteistuumin! Ja tärkeää on, että tietä ei anneta kenellekään eikä väistellä muita! Periksi ei anneta!

Tuommoisesta aiheutuu eittämättä se, että näin seniorina joutuu koko ajan pujottelemalla etsimään jalkaterälle uutta kulku- ja väistösuuntaa vastaan tulevalta liikenteeltä. Huonojalkaisena ja -selkäisenä on jatkuvasti vaarana, ettei kroppa seuraa jalkateriä, vaan kulkee jääräpäisesti kohti kulkutien perussuuntaa ja sen näkyvää päätä. Siitä kohtalaisen suurella todennäköisyydellä on seurauksena 'nenä sohjossa'-liike eli moovi ja mahdollinen 'ranne kipsissä'-tila.

Mutta jos olet notkea ja noheva, ei ole ongelmaa kun muistat katupujottelun 3 perussääntöä: väistä, väistä, väistä! Sellaista on uusi senioriurheilun laji - jalkakäytäväpujottelu! Ulkolaiselle voi kertoa lajista nimellä Sidewalk Slalom.

Näin katoilta lumenpudotuksen aikaan ovat erilaiset puomit ja varoitusnauhat tuoneet em. pujotteluun uuden ulottuvuuden. Voidaan ehkä puhua jalkakäytäväsupersuurpujottelusta! Em. on ulkomaan kielellä ehken Sidewalk Super-G. Molemmista lajeista voi olla seurauksena syöksylasku mahalleen ja käynti lääkintähuollon pakeilla! Mutta senhän me kaikki tiedämme, että urheilu vaatii aina uhrauksia ja veronsa! Ja apua saa näppärästi numerosta 112!

Eli kuten Hill Street Blues-poliisisarjan vuoropäällikkö evästi alaisiaan joka työvuoron alussa, totean minäkin jalkakäytäville lähtijöille, että "Let's Be Careful Out There" eli "Otetaan Täysi Huoli Mukaan Kujille"!