Kyllä kaipaan eteläisen kaukomaan lämpöä!

 Nyt se sitten napsahti kohdalle - kylmä! Tultiin mökille ja siellä se alkoi, Saimaan rannalla.

Nykyaikaisessa pakkasessa on hienoa se, että ainakin tiedottaminen toimii hienosti. Edellisenä iltana katsoessamme kaikessa rauhassa televisiosta maailmaa järkyttäviä tapahtumia ja seitsemättä kertaa uusittavia elokuvia, saimme viestin. Viesti tuli suunnattoman paukahduksen muodossa. Mökin hirsiseinä paukahti kuin siihen olisi jysäytetty isolla kivellä. Ikkunan takana oleva lumi oli kuitenkin koskematonta, joten oli uskottava, että sääherra tai metsänpeikko oli lähettänyt viestin "Pakkanen is here!"

Muistuu lapsuudesta mieleen viestintä samasta aiheesta. Tuohon aikaan ei tiedonvälitys ollut vielä aivan nykyisellä tasolla. Tiedottaminen tapahtui lähikaupungin sanomalehdillä tai radion kautta. Niissä kerrottiin pakkasen saapumisesta seudulle. Tuo tiedottaminen koski toki myös kesäisiä sääodotuksia. Silloin, kun kerrottiin että tulossa on todella kunnon heinäntekopouta, niin sai olla varma että vettä tulee kuin aisaa. Ennusteiden osumatarkkuudessa oli tuolloin toivomisen varaa. Pääsääntöisesti ei osunut vaikka television saavuttua piirongin päälle Paavo Salmensuu osoitteli piipullaan kelejä kartalta.

Nyt on toisin. Aamusella, kun katsot kahvikuppi kädessä ja silmät unihiekassa telkkarin aamulähetyksiä, voit olla melkoisen varma, että sääpuheet pitävät paikkansa. Jos meidän tontille on tiedossa sadetta ja naapurille aurinkoa, niin se menee juuri noin ja aivan rajalla olevaa pensasaitaa myötäillen. Kyllä Pekka, Annika, Seija, Liisa ja muut gurut tietävät. Siellä heidän ennustuspöydillään jauhavat semmoiset tietokoneet, että virheitä ei pääse tulemaan eikä keli poikkeamaan luvatusta.

Mutta nyt minulla oli jäänyt väliin kelien ja ennusteiden seuraaminen. Jysäystieto seinähirteen oli herätys. Ei auttanut muu kuin kaivella talvisaappaat, villapusero, toppatakki, karvalakki ja paksut rukkaset esille. Ja olikin hyvä, että tein sen. Saamani tiedotteen koko sisältö ei auennut minulle aivan siltä istumalta. Kovaan todellisuuteen herääminen vaati pari päivää ja sitten mentiin. Alku oli -6C, joka on vielä lällärikamaa eli huonon saunan jälkilämmön tasoa. Sitten elohopea kipusi -11C:een, joka ei vielä hatkähdyttänyt tosi miestä, ei minuakaan. Mutta, kun mittariin lävähti -20C ja lisäksi järvellä käynnistyi säänhaltijan oma puhallin, alkoi hymy minullakin hyytymään. Tätä kirjoittaessani, taululle on ilmestynyt luku -24,8C. Oikeastaan en tykkää!

Nenä ja korvalehdet toimivat lapsuusvuosien tapaan kehon omina mittauslaitteina. Ero lapsuuteen oli se, että nyt palelee heti eikä lapsuuden tapaan vasta äidin huomattua nuo valkoisiksi paleltuneet ulokkeet. Ja kyllähän minua palelikin nyt. Piti kaivella kaikki lämmityslaitteet esiin, puulla toimivat sekä sähköiset. Ja sitten vaihdettiinkin sulakkeita, kun oli liikaa sähkölaitteita päällä ja sulakkeet poksuivat. Ei ollut kivaa etsiessä uusia sulakkeita kylmästä varastosta.

Viime päivät ovat opettaneet seuraamaan säätiedotteita. Nyt seuraan muitakin tiedotteita kuin seinän paukkeita. Ja järkyttävää on tulossa. Kaksi seuraava yötä on luvassa -28C asteita. Onpa jopa vilauteltu -30C:n lukemia. Nyt loppuu kohta villakamppeet. Onneksi polttopuita ja sulakkeita riittää. 

Mutta on keli menossa seinän paukkeesta huolimatta jo pikkuisen liiallisuuksiin! Toki onneksi meillä on paremmat varusteet kuin Espanjan vastaavissa pakkaslukemissa elävillä. Toivottavasti pärjäävät sielläkin!

Kun lähdet ulos, muista vetää toiset alushousut jalkaan. Yksillä lyhyillä kalsareilla ja nilkkasukilla ei enää pärjää teinitkään - ehkä!

Pakkanen purutuulella!

Saimmepa aika mäjäyksen viileyttä muutaman päivän ajaksi ja lisää saattaa olla tiedossa! Oli kaiveltava, varmaan itse kunkin, komeroista talvivarusteita ellei sitten raukkamaisesti tyystin tyytynyt pirtin lämpimään. Mikähän lie suututtanut säänhaltijan, kun noin intoutui kylmällä heittelemään? Se on tämä etelän meriveden yli puhallettu kylmä aivan erilaista kuin Lapin tunturikylmä. Se on ikään kuin kylmempää!

Kyllä pyöri meikävanhuskin komerossa kiivaasti etsiessään ulkoilman suojavarusteita. Oli hukassa talvikengät, rukkaset ja villapuserot. No kyllä muistin sitten, että jätin ne mökille, kun ei tänä talvena pitänyt mitään talvea tulla. Ja talvikengistä oli pohjat eri paikassa kuin runko, mutta molemmat osat kuitenkin samalla kaatopaikalla. Se meikäläisellä oli odotuksessa täksi talveksi alunperin vaan semmoista pientä lumenhärmää ja tuskin edes kylmäasteita. Mutta pettymyshän siitä tuli!

Mutta ei hätää! Riittävän monet pitkät aluskamppeet syyspuseron alle ja huivia kaulaan, niin kyllä pärjäsi! Melkein! Sokokselle asti! Siinä Lasipalatsin kieppeillä puraisi pakkanen nahkasormikkaan kaikkiin sormiosiin niin, että piti kiivetä, olikohan se nyt neljänteen kerrokseen, rukkashyllylle. Ja nyt tuli sitten myyjätytöltäkin kunnon rukkaset! Ei olisi uskonut, että rukkasista voi niin paljon iloita! Ei palellut käsiä! Olivat kämmenensuojat liki semmoiset pistolapion kokoiset. Kyllä suojaa eikä tarvitse enää sormien etsiä toisiaan, kun ovat kaikki samassa pussissa.

Meni muutama päivä ja ajattelin lopulta pysyä tuvan lämpimässä. Mutta toisin kävi! Ei pysyminen vaan se lämpimä. Ei pysynyt nykyaikainen, koneellisesti ilmastoitu kerrostalo vesikieropattereineen tarjoamaan tuvan lämmintä. Ensin kertoi naapuri lämmön heillä laskeneen reilusti alle 20 asteen. Meillä oli vielä reilun vuorokauden ajan kohtuullista lämpöä asunnossa, kunnes iski raaka totuus eli kylmä meidänkin tupaan. Se vaan loppui lämpö tyystin! Painuttiin lämmöissä meidänkin sisällä +19:n ja +21:n asteen välimaastoon.

Se sanoo viranomainen, että kyllä makuukammarissa riittää +18 tai +19 astetta ja muualla +21 tai +22. Mutta ei ole vanhalla tuolloin kivaa! Se vaan palelee ja vaikka tunget rättiä ylle ja alle, ei lämpö oikein meinaa kropassa lisääntyä. Ei vaikka on koko ikänsä kerännyt suojaavaa rasvakerrosta ympärilleen! Keittele siinä sitten aamukahvit nenänalus kuurassa ja kädessä lapion kokoiset rukkaset. Tai mene siinä illalla nukkumaan, kun vanha kroppa tutisee horkassa, niin ettei tekohampaat pysy paikoillaan lasissa! Ei ole kivaa enää! Aineenvaihdunnasta ei näillä metreillä pelaa enää mikään muu kuin virtsarakko, mutta se pelaakin sitten puolentunnin välein tai tiheämmin.

Niinhän sitä sanotaan, että kaikessa on tärkeintä liike. En ole vaan varma, että koskeeko se myös kylmässä vapisemista, pakkashorkkaa ja hampaiden kalinaa? Eikä tuo kalina muistuta edes kastanjetin soittoa, että voisi teeskennellä edes flamencon tanssimista lämpimikseen! Eikä vanha jalka oikein taipuisi siihenkään!

En kyllä taaskaan tykkää kun palelee! Ja kysyn vaan, että missä viipyy ne luvatut palmupuut ja jatkuva helle!

Ei ole Paavokaan huomioinut kerrospukeutumista! Saattaa vähän palella!