/>/> VANHUS STADISSA: joulukuuta 2019

tiistai 31. joulukuuta 2019

Vuosi 2020 - ennustukset ja faktat

Hyvää alkanutta vuotta kaikelle kansalle! Ne ovat nyt helpommin muistettavat numerot vuositaulussa - 2020! Ei pitäisi olla vaikeaa!

Lupailin ennusteita ja arvioita tällekin vuodelle, mutta sitten tajusin, etteihän tämä mihinkään muutu. Kopsasin uudelleen sen tammikuussa 2019 kirjoittamani listan ja korjasin siihen nuo muutamat virheet. Kyllä luulen, että näillä taas mennään!

2020
Mitä sitten on odotettavissa?

Yksityisellä tasolla uskon, että kunto kohentuu, kirjoittamisen himo jatkuu, ukulelea en opi vieläkään soittamaan, kaikki lehteni luen edelleen iPadilla, telkkaria katson jatkuvasti, olen aina koukussa hyviin tv-sarjoihin, toistasataa lukematonta kirjaa iPadilla jäävät edelleen lukematta, teen yhden oravanmökin, pyöräilen Citypyörällä, käyn Enterissä opastamassa ainakin vähän, kävelen jatkuvasti jalkani kipeiksi (niihin ei kuntoilu tunnu auttavan), jne.

Yleisesti varmaan tulee uusia tv-sarjoja, samat elokuvat näytetään sadannen kerran, Opri näytetään joulukuussa, Tuntematon Sotilas filmataan uusiksi taas, vanhat Tuntemattomat näytetään taas joulukuussa, jonnekin avataan uusi taidemuseo, Enterin opastuksissa kävijöiden määrä lisääntyy, uusia kännyköitä tulee, it-laitteiden päivitykset menevät pieleen, talous kiristyy, Nokian kurssi vaihtelee, valtiot uhittelevat toisilleen, jossain siirrellään joukkoja rajoille, yksi rakentelee ohjuksia lisää, muuan sähläri twiittailee entistä enemmän, yksi ostelee maailmalta yrityksiä, Tesla jyrää kaikki vanhat pörinäautot ja muut sähköparistoautot, jne.

En jaksa luetella enää, koska samanlaista se tulee olemaan kuin ennenkin. Toivon vaan, että tekemisissä olisi hieman enemmän järkeä kuin menneenä vuonna! Ihmiset saisivat oppia suvaitsevaisemmiksi ja oppia myös elämään toistensa kanssa! Ja vallasta uhittelut jätettäisiin sikseen, oli sitten kysymys valtioiden tai kansallisesta puolueiden välisestä toiminnasta! Oltaisiin vaan ystävällisiä ja auttavaisia kaikille! Ja muistettaisiin hymyillä! Ja kiittää! Ja sanoa, ole hyvä!


Pitäisikö antaa jotain suurten linjojen ennustuksia? Brexit, Trump, Syyria, pörssikurssit, polttoaineiden hinnat, muuttoliike, Hongkong, luonnonmullistukset, Mars-lento, työehdot, eläkkeiden nousu ovat aiheita, joista tuskin mihinkään voidaan olla vuoden kuluttua tyytyväisiä. En uskalla edes yrittää lausua noista mitään. Olkoot, sittenhän se nähdään! Toivoisi vaan, että noidenkin osalta vuosi olisi parempi kuin 2019.

Tuon ukulele-homman kanssa on paljon epävarmuutta ilmassa, sillä ilmoittauduin parin kuukauden soittokurssille. Toisaalta ennakkotapausten valossa, tuskin minä sielläkään opin mitään, sormet vaan kipeytyvät. Minusta piti aikoinaan tulla Toots Thielemans, Menuhin tai Svend Asmussen, Benny Goodman, Louis Amstrong, Vili Vesterinen, Stan Getz tai Arthur Rubinstein, mutta ei tullut. En vaan oppinut, sillä kaikki instrumentit ovat töpösormilleni liian vaikeita. Sormeni ovat luodut rassaamaan mopedia ja heittelemään kiviä kotijokeen (ja naapurin ikkunoihin). Tosin sain nuorena selkääni - sekä mopolla rälläämisestä että kivityksistä. Askartelupuuhissa minulle herkimmät sopivat työkalut ovat kirves, vasara ja puukkosaha. Pienemmät vehkeet eivät vaan pysy käsissäni. 

Ja näistä ennustuksista vielä hieman! Tämä uunituore Suomen nuorhallitus tekee suomalaisten elämän mielenkiintoiseksi. Unohtuuko talouden merkitys sosiaalietuuksien kustannuksella? Kunhan eivät vaan jakaisi kaikkia valtion varoja sosiaalitarkoituksiin ja unohda mistä niitä varoja jatkossa kaivellaan. Pohjattomia pusseja ei ole kuin saduissa! Ja kuka töpösormi maksaa viulut, jos ei yritysmaailman toimintaedellytyksiä huomioida riittävästi? Toivottavasti tämä uudenpolven hallitus miettii ensisijaisesti Suomen etua eikä pelkästään puolueittensa etua. Minua kyllä vähän pelottaa - Suomen tulevaisuus ja ukulele-tunnit!

Mutta olkaamme optimisteja ja uskokaamme edelleen Suomen ja suomalaisten menestykseen myös vuonna 2020!

Menestystä Tulevalle ja Hyvää Uutta Vuotta kaikille!

LUX Helsinki luo valoa vuoteen 2020 tammikuun alussa



maanantai 30. joulukuuta 2019

Kevyt yhteenveto vuodesta 2019

On se vaan taas kerran vuosi vaihtumassa ja minäkin olen ilokseni ja muiden harmiksi edelleen remmissä. Ja niinkuin tapanani on ollut, pruukaan vetäistä pienen yhteenvedon kuluneesta vuodesta.

Vilkaisin viime tammikuussa kirjoittamaani tekstiä ja arvatkaapa mitä? No mitäpä siitä! Kopsasin sen kokonaan tuohon alle ja voitte lukea, mitä ennustin vuoden alussa tälle vuodelle.


2019
Mitä sitten on odotettavissa?

Yksityisellä tasolla uskon, että kunto kohentuu, kirjoittamisen himo jatkuu, ukulelea en opi vieläkään soittamaan, kaikki lehteni luen edelleen iPadilla, telkkaria katson jatkuvasti, olen aina koukussa hyviin tv-sarjoihin, toistasataa lukematonta kirjaa iPadilla jäävät edelleen lukematta, teen yhden oravanmökin, pyöräilen Citypyörällä, käyn Enterissä opastamassa ainakin vähän, kävelen jatkuvasti jalkani kipeiksi (niihin ei kuntoilu tunnu auttavan), jne.

Yleisesti varmaan tulee uusia tv-sarjoja, samat elokuvat näytetään sadannen kerran, Opri näytetään joulukuussa, Tuntematon Sotilas filmataan uusiksi taas, vanhat Tuntemattomat näytetään taas joulukuussa, jonnekin avataan uusi taidemuseo, Enterin opastuksissa kävijöiden määrä lisääntyy, uusia kännyköitä tulee, it-laitteiden päivitykset menevät pieleen, talous kiristyy, Nokian kurssi vaihtelee, valtiot uhittelevat toisilleen, jossain siirrellään joukkoja rajoille, yksi rakentelee ohjuksia lisää, muuan sähläri twiittailee entistä enemmän, yksi ostelee maailmalta yrityksiä, Tesla jyrää kaikki vanhat pörinäautot ja muut sähköparistoautot, jne.

En jaksa luetella enää, koska samanlaista se tulee olemaan kuin ennenkin. Toivon vaan, että tekemisissä olisi hieman enemmän järkeä kuin menneenä vuonna! Ihmiset saisivat oppia suvaitsevaisemmiksi ja oppia myös elämään toistensa kanssa! Ja vallasta uhittelut jätettäisiin sikseen, oli sitten kysymys valtioiden tai kansallisesta puolueiden välisestä toiminnasta! Oltaisiin vaan ystävällisiä ja auttavaisia kaikille! Ja muistettaisiin hymyillä! Ja kiittää! Ja sanoa, ole hyvä!



Mitä sanotte? Ennustinko väärin? Merkkasin punaisella nuo kohdat, joissa oli hieman epätarkkuutta tai ne jäivät tyystin toteutumatta, mutta muuten vuosi meni likipitäen noin. 

Oravanmökin sijaan tein pitkät puuraput mökin rantapenkkaan ja loppukesästä olin sähläämässä jaloissa yhdessä remontissa. Opria en muista nähneeni ja vanhoilla Tuntemattomilla mentiin. Ja pienenä selityksenä kerron, jos ette tiedä kuka ostelee yleensä maailmalta yrityksiä, niin se on se maailman väkirikkaimman maan johtaja, tämä Kiinan keisari. Nuo muut varmaan tunnistittekin.

Onkohan minulla ennustajan kykyjä vai onko tämä maailma urautunut? Eikö mikään muutu? Missä viipyy rauha?

Nuo siis meni noin! Terveyshän se aina jaksaa puhuttaa tässä ikävuosien karttuessa. Nyt ollaan jo siinä vauhdissa, että kun vuosiluku vaihtuu yhdellä numerolla, niin oma ikä tai ainakin kunto muuttuu samassa ajassa 3-5 vuotta vastaavan määrän. Riehuin kuntosalilla kevään ja syksylläkin mökkikauden päättymisen jälkeen. On siitä varmaan ollut apua, jos ei kunnon parantumiseen, niin ainakin sen säilyttämiseen.

Terveyskeskuksessa on tullut käytyä aika säännöllisesti milloin minkäkin vaivan takia. Polkupyörällä on tullut vintattua pitkin kyliä kelien salliessa, ja sitten on menty kävelemällä, jos kelit ovat olleet huonot. Mutta kyllä olen pärjännyt vaivojen määrässä niissä keskusteluissa, missä verrataan paljonko vaivoja kenelläkin on. Ja ne, siis omat vaivani, tuntuvat olevan vaan lisääntymään päin. Siitä on vaikeaa olla iloinen.

Ai niin ja tietenkin vuoden säästä vielä! Säätä on yleensä ollut ja sitä on riittänyt jokaiselle päivälle. Useimmille huonoa ja toisinaan vielä huonompaa. Peruspessimistinä voin todeta kuitenkin vuoden mittaan olleen hyviäkin kelejä - pari kertaa. Kaikki olen ottanut vastaan, mitä säänhaltija on meikäläisellekin tarjoillut. Ja kyllähän ne vaatteet aina sisällä ovat kuivuneet!

Toivottavasti teillä kaikilla parani kunto vuoden aikana ja löytyi uusia mukavia harrastuksia! Niitä molempia, kuntoa ja harrastuksia, tarvitaan taas tuleva vuonna!

Hyvää ja iloista vuodenvaihtumisen odotusta kaikille!

Tältä se näyttäisi, jos Esplanadin puistossa olisi edes vähän lunta (Kuva vuodelta joskus muinoin)






lauantai 28. joulukuuta 2019

Kevyt raportti Joulusta 2019

Onko seniorin joulu tapahtumarikas? No sehän hieman riippuu...

- oletko yksin vai puolison kanssa
- onko perheessä lapsia
- onko jouluihminen vai ei
- ollaanko kotona vai muualla
- jne.?

Nyt, kun joulusta on kulunut muutama päivä, ei voi kuin muistella noita muutamia päiviä, niiden sujumista ja jopa niihin valmistautumista. Kerronpa miten se meillä meni kahden seniorin taloudessa.

1. Jouluna meidän piti alunperin olla pois kotoa, matkalla jossain. Saatiinko aikaiseksi? Ei saatu, sillä ei vaan saatu ajoissa varattua matkaa minnekään. Olin vetelys ja totaalisen saamaton, mutta ennenkaikkea mukavuudenhaluinen ja kotona viihtyvä. Oma sohva oli kutsuvampi!

2. Lähetettiinkö kortteja? No ei lähetetty, vaikka muutamilta ystäviltä niitä tulikin. Viime vuonna laitettiin vielä muutama (alle 10 kpl) kortti postiin. Olikohan postilakko masentanut meidät? Oikeastaan oli, sillä pieni joulukirjaseni hieman epäonnistui painoteknisesti, kiitos postilaisten. Niitä kirjasia saivat kuitenkin useimmat joulukorttikohteistamme. Tässäkin asiassa vaivasi laiskuus, velttous ja saamattomuus. Ensi joulunakaan ei mene tutuille kortteja eikä enää varmaan kirjasiakaan.

3. Oliko meillä notkuvat jouluruokapöydät? No eipä juuri ollut! Jouluaattoiltana kävimme kaupassa ostamassa muutamia perusjouluruokia (laatikoita, ei kaloja, ei rosollia, joka oli loppu). Kinkku (Hakaniemen hallista) oli reilun kilon kimpale ja täysin vertailukelvoton menneiden vuosikymmenten kymmenkiloisiin kinkkuihin. Toki kerran nuoruudessa koettiin suunnaton pettymys, kun isä oli hankkkinut vaihtelun vuoksi kotiin jouluksi joulukalkkunan. Tuo virhe korjattiin heti tapaninpäivänä kaupan auettua pariksi tunniksi, onneksi! Nyt oli kinkkua, siis vähän!

4. Hankittiinko joulukuusi, laitettiinko paljon joulukoristeita? Ei hankittu, ei laitettu, paitsi hieman punaista tekstiiliä ja pari kynttilää. Ei ollut tarvetta kuusen neulasille, ja sitäpaitsi kaikki joulukoristeet olivat mökillä noin kymmenen vuotta sitten vietetyn mökkijoulun jäljiltä. Eikä näin seniorina jaksa enää riehua tuommoisen asian kanssa. Me muistetaan (vielä), miltä ne näyttää!

5. Puuhailtiinko, leikittiinkö, laulettiinko, lahjottiinko toisiamme (me puolisot) aattoiltana? No ei todellakaan! Ei jaksanut, ei viitsinyt ja noita on jo puuhailtu yli 40 vuoden aikana melkoisesti varastoonkin. Katsottiin tv:stä illan kaikki vähintään 38 erilaista konserttitaltiointia ja muita ohjelmia kunnon senioripariskunnan tavoin, toinen sohvalla ja toinen nojatuolissa. Väsyttävää oli! Iltakahvit juotiin ja syötiin pari vanhaa torttua.

Nyt yritetään toipua noista edellä luettelemistani hurjista joulutoimista! Voi olla, että ensi joulu vietetään hieman rauhallisemmin!

Toivotan kaikille toipumista joulun hurjista juhlamenoista ja intoa ensi tiistain ja keskiviikon hurjiin juhlallisuuksiin valmistautumiseen!


keskiviikko 25. joulukuuta 2019

Jo vain oli melkoisen rankka Joulu!

Olipa se taas haipakkaa! Petteri ja muut rekiporot olivat tiukilla, kun kiidettiin reki täynnä lahjojen jakoreissulla ympäri maita ja mantuja. Maapalloa kierrettiin ja monesta savupiipusta sain kavuta ja takaovesta hiipiä lahjasäkin kanssa. Mutta niin tuli tämänkin joulun reissu tehdyksi.

Voisihan tässä pienen yhteenvedon reissusta vielä tekaista.

Pääasiassa ihmiset olivat olleet kilttejä ja pitäneet itsensä sekä paikat siisteinä. Pientä paikkaamista toki havaitsin siellä täällä. Ja uusia toiveitakin kuului monesta suusta. En tiedä, pitäisikö minun merkitä näitä muistiin, mutta saa kai Pukillakin olla omia mielipiteitä. Menkööt nyt tässä samaan syssyyn!

Mm. tämä Britannian vaaleatukkainen mies saisi käväistä parturissa ja hieman rauhoittua, Venäjän ja Syyrian miehet saisivat pysyä omilla tonteillaan, ihmisten riehuminen ja paikkojen rikkominen pitäisi lopettaa kaikkialla, virka- ja edusmiesten pitäisi herkistää korvansa kansan toiveille, kaikista maailman aseista pitäisi vääntää piiput solmuun, Amerikan ruskettunut liehutukka voisi keskittyä golfaamaan ja luovuttaa kännykkänsä pois, keksijöille ja tutkijoille pitäisi antaa isosti lisää määrärahoja muovi- ja yleisten saasteongelmien ratkaisemiseksi, televisiolle pitäisi antaa lisämäärärahaa Syke- ja Roba-sarjojen lisäosien tuottamiseen, sähköautoille pitäisi rakentaa lisää nopeita latauspisteitä, talvinopeusrajoitukset pitäisi poistaa maanteiltä ja lopuksi jäkälän hintaa voisi tarkistaa alaspäin.

Jossain, en nyt juuri muista missä, sanoivat kodeissa, että olisi kiva jos ihmiset hymyilisivät enemmän ja auttaisivat toisiaan. Ja ei kuulemma haittaisi vaikka kaupoissa henkilökunta palvelisi iloisina asiakkaita.

Jos tarkemmin ajattelee, niin olihan tuota monenlaista huomauttamista, mutta pääosin ollaan edelleen enemmän positiivisella puolella. Kunhan nuo valtioitten päämiehet hieman skarppaavat, rauhoittuvat riehumasta ja kehittävät hyvää yhteistyötä.

Lahjapuolelta tulikin melkoisesti töitä Enterin ja muitten järjestöjen digiopastajille. Oli nimittäin erityisesti senioreitten lahjasäkit pullollaan monensortin tietoteknistä laitetta. Pukinpajalle oli tullut joulun alla runsaasti lahjatoiveita noista laitteista. No, tontut olivatkin kasanneet hiki päässä niitä koko syksyn tuotantolinjoilla ja kantanut sitten lopulta täpötäydet säkit rekeen.

Kunhan Enterinkin opastukset alkavat tammikuussa, on siellä tiedossa melkoiset jonot senioreita laitteineen kysymässä oppeja. Onneksi tietoa ja taitoa löytyy runsaasti noista opastuspaikoista! Ja paikat ja ajat on Enterin tehotoimisto laittanut oikein nettiin sivulle Enter opastaa. On ne vaan melkoisia vempeleitä nuo älykännykät, tablettilaitteet ja läppärit. Niillä pystyy niin seniorit kuin nuoretkin vaikka mihin!

Ehkä nuo päällimmäiset asiat tuli tuossa yhteenvetona! Voi olla, että siirryn nyt makuukammioon lepäämään!

Hyvää joulunjatkoa kaikille, ensi vuonna joulukuussa tavataan taas! Ja muistakaahan olla edelleen kilttejä!

T. Joulupukki




tiistai 24. joulukuuta 2019

Joulupukin kalenteri 4. osa

Jatkoa...

- Päivää Joulupukki! Se on taas kalenteri kiertänyt vuoden kierroksensa ja on aika tarkistaa sitä terveyspuolta, tervehti Pukkia Kohotunturin lääkintäkeskuksen ylilääkäri tohtori Tervelä.
- Se ei tuommoinen kalenteri ole mukava, kun se määrää tämmöisiin tarkastuksiin, tupisi Pukki puoliääneen itsekseen, mutta sitten muisti kuitenkin lopulta peruskäyttäytymisen vaatimukset. Ai niin päivää, päivää! kähisi Pukki hiki valuen otsalta solkenaan.

Tohtori Tervelä oli tehnyt Pukille terveystarkastuksen jo muutaman kymmenen vuoden ajan ja tiesi tämän vastenmielisyyden tarkastukseen ja laboratoriokokeisiin kohdistuvan pelon.

- Ei minulla ole mitään vaivoja ja olen muutenkin huippukunnossa. Jospa tohtori kirjoittaisi sen todistuksen ja mentäisiin sitten keskuksen ruokalaan vaikka glögille. Minä tarjoan!
- On se vaan nyt tarkastus tehtävä! Mitä pikemmin me päästään aloittamaan, sitä pikemmin se kaikki on ohi, totesi tohtori määrätietoisesti. Tohtori muisti vuosien takaa Muorin tiukan ohjeistuksen, ettei Joulupukin vastaväitteitä saanut ottaa huomioon.

Tohtori tarttui Pukkia käsivarresta ja saattoi tämän laboratorioon kokeita varten. Niiden ottamisesta ei kannattanut kertoa sen enempää, sillä vaikeaa se oli, perin vaikeaa. Pukki pani parhaansa mukaan kampoihin, mutta kokenut hoitajaneiti Punttinen laittoi kaikki taitonsa peliin eikä siihen jäänyt Pukille pienintäkään sananvaltaa. Koeputket täyttyivät vauhdilla ja Pukki siirtyi sydäntutkimuksiin.

- No niin ja sitten yläkroppa paljaaksi ja Pukki voi käydä makaamaan tuohon tutkimuspöydälle.
- Tarviiko sitä enää, kun on isolla spruutalla tuikittu käsivarteen ja vertakin valutettu kanisteritolkulla? yritti Pukki vastustella ja vilkaisi käsivarttaan, johon hoitaja Punttinen oli kiinnittänyt laastarin peittämään neulan reikää.
- Tämä ei kyllä koske. Tutkitaan, miten se Pukin pumppu pelaa. Kuljetan tätä sondia, eräänlaista tutkaa pitkin ihoa sydämen alueella. Kuva näkyy tässä monitorissa ja otetaan samalla muutamia mittalukuja.
- Mitä sydämestäkö otetaan? kauhistui Pukki. Minulta ei saa ottaa mitään sydämestä. Se tarvitaan kokonaisena.
- Ei, ei sieltä mitään irti oteta, vaan kuvasta mitataan muutamia perusarvoja.

Eipä tuostakaan tutkimuksesta sen enempää. Pukki rauhottui, kun toimenpide ei käynyt ollenkaan kipeää. Viimeisenä tutkimuksena suoritettiin sydänrasituskoe. Sitä aloitettaessa aiheutti puolestaan kauhistusta ihoon kiinnitettävät johdot, mutta kun ei kipua ilmaantunut, rauhoittui tutkittava suoritukseen. Polkeminen sujui kaikkien arvaamalla läähätystekniikalla, mutta loppuun siinäkin puuhassa päästiin.

- Nyt on päivän kuumin homma vielä edessä, mainitsi tohtori Tervelä Pukin pukeutuessa. Kirjoitan vielä lausunnon ja verikokeiden tulokset saadaan ensi viikolla. Ne lähetän sitten Korvatunturille.
- Mikä kuuma homma? kauhistui Pukki ja rasituskokeen jälkeen kuivuneet hikirauhaset alkoivat jälleen puskea hikeä.
- Leikkiähän minä laskin, nimittäin nyt me lähdemme juomaan ne kuumat glögit, lausui tohtori leveä virne huulillaan.
- Että minä jo kauhistuin, mitä kidutuksia sitä vielä tehdään.
- Ei todellakaan tehdä enää mitään glögin lisäksi. Pukki on edelleen hyvässä kunnossa ja terve johtamaan Pukinpajaa ja Korvatunturin toimintoja. Tosin, eihän se haittaisi, jos Pukki malttaisi käydä parin viikon rupeaman tuolla kuntokeskuksen puolella kesän jälkeen. Painoakin saisi vähän tiputtaa. Mutta nyt me lähdemme siemaisemaan ne glögimukilliset ja se olen minä, joka tarjoaa hyvälle asiakkaalleen! Otetaan vielä siihen tähtitortutkin glögin kanssa.

Paluumatkalla Petterin vetämässä reessä Pukki pohti selvinneensä jälleen kerran hengissä tarkastuksesta. Onneksi mitään vikoja ei ollut löytynyt! Mutta voisikohan sitä ensi vuoden kalenteria kuitenkin justeerata sen verran, että poistaisi siitä tämän helmikuun 15. päivän? Täytyneepä kysäistä tuota IT-tonttu Hipsu Bittiseltä. Pukki sulki silmänsä, rentoutui vällyjen alla ja päätti ottaa torkut ennen Pajalle saapumista.

Me tavalliset ihmiset kuvittelemme, ettei Korvatunturin arkeen liity juuri muuta kuin lahjojen valmistamista ja Joulupukin suorittama joululahjojen jakomatka. Käsityksemme on kuitenkin väärä, sillä myös Pukinpajan arkeen liittyy paljon samoja toimia kuin meidänkin elämäämme. Niihin kuuluvat hyvät suhteet kanssaeläjiin, kodista huolehtiminen, paikkojen kunnossapitäminen sekä erityisesti omasta terveydestä huolehtiminen.

Muistakaa tuo edellä kirjoitettu ja 

VIETTÄKÄÄ HYVÄ JOULU JA MUISTAKAA LÄHIMMÄISIÄNNE!



sunnuntai 22. joulukuuta 2019

Joulupukin kalenteri 3. osa

Jatkoa...

Pukinpajan pääaulaan laskeutui kiviportaita suihkunraikas Joulupukki. Aulassa työskentelevät tontut kääntyivät katsomaan Pukkia ja tervehtivät tätä iloisina hymyillen.

Ovella päivystävä vartijatonttu Haukansilmä tervehti Pukkia nostaen kätensä tonttulakkinsa turkisreunukseen.

- Jaha, Haukansilmä on täällä katsomassa, etteivät yli-innokkaat hiihtolomalaiset pääse tormaamaan Pukinpajan saleihin.
- Olen pitänyt pihaa ja lähialueita silmällä, eikä vieraita ole maisemissa liikkunut.
- Hienoa työtä kerrassaan! Mutta jokohan rekitontut ovat laittaneet reen ja Petterin lähtökuntoon?
- Kyllä tuli aitauksesta juuri viesti, että Petteri vetää reen juuri näillä sekunneilla etuovelle ja Pukki pääsee matkaan. Viime reissusta onkin jo melkein kaksi kuukautta.
- Niin se aika rientää! Nyt pääsee Petteri taas irroittelemaan.
- Hyvää matkaa, Pukki! kaikui aulassa Pukin siirtyessä ovesta ulkorapuille.

Reki oli jo odottamassa rapun edessä ja Pukki kiipesi vällyjen alle. Rekitonttu päästi pienen vislauksen suustaan ja Petteri-poro tiesi tempaista reen liikeelle. Muori vilkaisi ikkunasta kinosten väliin kaikkoavaa rekeä ja huokaisi vielä kerran helpotuksesta, kun Pukki oli saatu lääkärimatkalle kohti Kohotunturin kunto- ja lääkintäkeskusta.

Pukki istui reessä mietteliäänä ja hieman peläten tulevaa tarkastusta. Vaikka homma oli sinällään tuttua, ei hän ollut siihen koskaan oikein tottunut. Ne piikit, verikokeet, pyöräkokeet ja vaikka mitkä, kauhistuttivat edelleen joka ainoa kerta.

Petteri kavereineen juoksi reippaasti ja raito pyrähti muutaman kerran sankan metsänkin yli pyrkiessään kohti Kohotunturia. Perillä rekitonttu, joka oli ohjastanut raitoa, autteli Pukin vällyjen alta ja saattoi tämän vastaanottotiskille.

- Vieläkö se Joulupukki muistaa minut? kuuli Pukki takaansa tutun äänen.
- Mitä, Hillikö se siinä? Kyllähän minä sinut muistan. Laitoitkin minut ja Pakkasukon lujille silloin kuntoviikolla.
- Miten se on Pukki jaksanut sen jälkeen? Oliko joulun lahjaretki yhtään helpompaa kuin ennen?
- Kiitos kovasti, nyt oli vuosiin paljon helpompi jaella lahjoja ja sujahdin ulkomailla savupiipuistakin kuin sukkana.
- Onko Pukki tulossa nyt jatkamaan kuntoilua?
- En nyt tällä kertaa, ehkä tuonnempana. Olen tulossa tapaamaan tohtori Tervelää.
- No ehkä sitten syksymmällä taas kuntoillaan! Terveisiä Korvatunturille ja erityisesti sinne Muorille, joka viimeksi järjesti tapaamisemme.
- Heh, heh, kiitos, kerronhan minä.

Pukki ilmoittautui vastaanotolle ja hänet saatettiin suoraan tohtorin luo. Hillin kanssa rupattelu oli hieman helpottanut ja painanut hetkeksi unholaan edessä olevan tohtorin tapaamisen. Mutta tohtorin oven takana alkoi taas pelko hiipiä mieleen ja otsalle nousta hiki.

Jatkuu...

lauantai 21. joulukuuta 2019

Joulupukin kalenteri 2. osa

Jatkoa...

- Mikä siinä on nyt vikana? tivasi Pukki.
- Kalenterissasi on merkitty tälle iltapäivälle vuotuinen tarkastus. Kyllähän sinun se pitäisi muistaa, kun se on joka vuosi aina tähän aikaan, siis 15.2.! tarkensi Muori kalenterin sisältöä Pukille.
- En minä jouda mihinkään tarkastukseen vai oliko se Pajan tarkastus? Kyllä minä joudan Pajan tarkastukseen.
- Ei kun se on sinun oma vuotuinen terveystarkastuksesi. Älä taas yritä!
- En minä ehdi millään semmoiseen turhuuteen. Minun kuntoni on aivan hyvä ja tänäänkin on mahdottomasti tekemistä.
- Juurihan sinä mainostit, ettei sinulla ole mitään ohjelmaa tulevina päivinä eikä viikkoina.
- Niin, niin, mutta minähän vaan narrasin sinua. En minä jouda minnekään lääkäriin juuri nyt, talven kiireisimpänä aikana.

Muori alkoi tuskastua Pukin venkoiluun. Tämä keskustelu oli käyty jok'ikinen helmikuu ainakin sadan vuoden ajan. Pukin lääkärikammo oli ikuinen kiistanaihe.

- Sitä paitsi juuri viime vuonnahan minä olin siellä Kohotunturin kuntokeskuksessa. Mehän väännettiin siellä Pakkasukon kanssa rautaa oikein kunnolla.
- Niin vaan näyttää kuntosi kuitenkin rapistuneen taas joulun jälkeen. Ainoa puuhasi on ollut löhöillä tuvassa ja puhua pehmoisia päätonttujen kanssa.
- Kyllä meikäläisen kunto kestää edelleenkin vertailun ammattiryhmässä.
- Minähän olen sanonut sinulle ennenkin, ettei ammattiryhmääsi kuulu muita kuin sinä, joten mihin sitä muka voisi vertailla?
- Pakkasukonkin kanssa todettiin...
- Nyt lopetat ne höpinät Pakkasukosta ja alat valmistautua lääkärille lähtöön! Ja käyt vielä ennen lähtöä suihkussa ja vaihdat puhtaat vaatteet, ettei tarvi hävetä sinua!

Pukki huomasi, ettei Muoriin tepsineet enää vastaväitteet, vaan olisi parasta tehdä käsketyllä tavalla. Hän vääntäytyi tuolistaan ylös ja tempaisi mielenosoituksellisesti housujaan ylemmäksi mahan päälle. Muori ei eleestä välittänyt, vaan huokaisi itsekseen helpotuksesta ja lähti lopultakin valmistelemaan omia päiväpuuhiaan.

Kiivetessään kohti yläkertaa, Pukki vilkaisi ikkunasta pihan perällä sijaitsevaan isoon pajan poroaitaukseen ja havaitsi siellä tonttujen syöttävän Petteriä ja muita rekiporoja. Porot vaikuttivat tyytyväisiltä ja hyvin levänneiltä. Hän totesi itsekseen talven hommien sujuvan entisellä, tehokkaalla tavalla. Kaipa tässä on sitten lähdettävä sinne tarkastukseen.

Jatkuu...

perjantai 20. joulukuuta 2019

Joulupukin kalenteri 1. osa

Oli helmikuu ja koulukkaat viettivät hiihtolomiaan. Joulun jännittävät päivät olivat jääneet taakse. Monet lapset ja nuoret pääsivät lopultakin kokeilemaan lahjaksi saamiaan talviurheiluvälineitään. Väki oli valloittanut hiihtokeskukset, talviurheilupaikat ja mummoloiden pellot. Hiihtämään piti päästä!

Korvatunturillakin elettiin keskitalven pakkaspäiviä. Pukinpajalla olivat tontut puuhissaan. Paikat vaativat siivousta ja kunnostamista kiireisen jouluruljanssin jälkeen. Mitään uutta ei tuo toki ollut, sillä nuo samat työvaiheet olivat täyttäneet Pukinpajan työkirjat jo useamman vuosisadan ajan.

Tuotantotiloissa oli meneillään tehosiivous, jota ei pystynyt hoitamaan joulun alla vähäisimmässäkään määrin valmistus- ja pakkauslinjojen käydessä täydellä sutinalla. Silloin piti saada valmista aikaiseksi ilman katkoja, sillä maailman lapset odottivat lahjojaan. Tuolloin eivät harjat huiskineet, eikä rikkalapiot heiluneet työpajoilla, vaan kaikki energia keskitettiin lahjatavaroihin. Tosin Muori oli kyllä ehdottanut uusien itsestään liikkuvien imureiden, semmoisten robottilaitteiden,  käyttämistä, mutta ne olisivat polkeutuneet vikkelästi paikasta toiseen siirtyvien huopatöppösten alle. Siispä oli tyytyminen vanhoihin, hyviksi havaittuihin toimintamalleihin.

Mitäs Joulupukki sitten puuhaili? Makoiliko lahjareissun jälkeen umpiväsyneenä kammiossaan vai istuskeliko takan edessä joululta jäänyttä glögiä siemaillen? Pukille itselleen nuo molemmat vaihtoehdot olisivat toki käyneet mieluusti, mutta aamulla oli Muori ja kalenteri päättäneet toisin.

- Oletkos muistanut tarkistaa kalenterisi? oli Muori tokaissut yllättäen puurolautasensa takaa.
- Ei minulla ole tänään mitään kalenterissa, eikä huomenna, eikä ylihuomenna, eikä moneen viikkoon. Minun pitää lepuuttaa jäseniäni ja antaa turvotuksen laskea jalkaterissäni.
- Minkä turvotuksen muka? Sinähän olet laskenut sitä turvotusta jo kohta pari kuukautta.
- Joo, joo, mutta jalat olivatkin viime reissun jälkeen poikkeuksellisen turvoksissa.
- Nenäsi oli! Kyllä huomasin, kun saavuit Ameriikan mantereelta Korvatunturille takaisin. Siellä oli ollut vissiin vahvempaa glögiä tarjolla.
- Niin, no...! Olivat jättäneet yhdessä paikassa takanreunalle terveiset ja lasillisen jotain herkullista mehua ja kun minä olin niin kuumissani ja olihan se viimeinen paikkakin ja joulusukkakin tuli täyteen siinä takanreunalla, niin maistoin vähän siitä lasista, kun kerran pyysivät viestissä. Se oli melkoisen vahvaa, mutta kun janotti niin vietävästi!
- Eikös me olla sovittu, ettet siemaile siellä työreissuissa!
- Onhan me toki sovittu, mutta kun se oli viimeinen paikka ja oli kova jano ja Petterikin osaa ilman ohjausta kotiin, niin ajattelin...
- Olkoon sitten, ei tuosta nyt voi aivan mahdottomasti tuohtua! Mutta siitä sinun kalenteristasi!

Jatkuu huomenna




torstai 19. joulukuuta 2019

Muistakaa läheistä!

Joulu lähestyy hurjaa vauhtia ja on aika muistaa myös läheisiä.

Meillä useimmilla on lähipiirissään tai naapurustossaan ihmisiä, jotka viettävät kaikki päivänsä yksin kodissaan. Ei sovi myöskään unohtaa omaisiamme palvelutaloissa ja muissa hoitolaitoksissa. Vaikka heillä on hoitajat turvanaan, eivät he korvaa tutun, oman läheisen läsnäoloa. Kaikki ihmiset, erityisesti yksinasuvat vanhukset, kaipaavat virikkeitä, rupattelua ja ennen kaikkea seuraa.

Muistattehan olla heihin yhteydessä, huolimatta välimatkoista ja muulloinkin kuin juhlapyhinä! Soittakaa, käykää, viestitelkää heidän kanssaan mielellään jopa liian usein. Välimatkatkin lyhenevät nykyisillä kännyköillä ja muilla tietoteknisillä laitteilla. Mutta myös käykää heidän luonaan.   Kerratkaa menneitä tapahtumia, muistelkaa sukulaisia, Kekkosta ja muita tuttuja, kaikkia mieleentulevia asioita.

Kannustakaa ja sallikaa omien lastenne, nuortenne pitää yhteyttä sukunne vanhempiin jäseniin. Motivoikaa heitä keskustelemaan muistoista ja menneistä ajoista, joista parhaat tiedot löytyvät ainoastaan suvun vanhuksilta. Jonain päivänä nuoret varttuessaan muistavat nämä keskustelut ja ymmärtävät saamiensa tietojen merkityksen ja osaavat arvostaa niitä.

Vaikka päivät täyttyvät useimmilla työikäisillä työ- ja perhe-elämän kiireillä, on aikaa oltava aina myös suvun vanhemmille. Siis älkää unohtako yksinäisiä ihmisiä!

Eikä haittaa, vaikka soittaisitte seuraavan puhelun läheisellesi jo heti tämän luettuasi!

Hyvää Joulunodotusta kaikille! Läheisyyttä ja lämpöä!



tiistai 3. joulukuuta 2019

Aika on lyhenteiden

Eikäkö, mitä se nyt taas tarkoittaakaan? Onpas outoja kirjainyhdistelmiä! Elämmekö lyhenteiden aikaa? Onko kiire ja ehtimisen tärkeys pakottanut meidät kirjainyhdistelmien käyttämiseen? Kokonaisen sanallisen ilmaisun käyttöön menee liikaa aikaa, joten keksitäänpä lyhenne. Liekö tuo ollut johtoajatuksena kirjainyhdistelmille?

Tietäähän jokainen seuraavien kirjainten tai kirjainyhdistelmien merkityksen, vai tietääkö?

It, atk, SOK, adhd, Stk, tk, K, rtg, ekg, HS, US, Yle, DNA, dna, hel, skifi, cd, wifi, wlan, Gb, Mb, kb, PIN, NHL, Nasa, sms, SEPA, SVUL, hetu, hv, häke, ufo, url, UN, Unicef, rkm, RL, opo, OTM, bkt, oy, IL, IBAN, IMF, jne.

Edellä on vain pieni kattaus päivittäisessä käytössä esiintyvistä lyhenteistä. Todellisuudessa niitä on kuitenkin olemassa paljon runsaammin.

Aika fakiiri täytyy ihmisen olla ymmärtääkseen kaikkien lyhenteiden merkityksen. Monella lyhenteellä saattaa olla lisäksi useampikin merkitys. Useimmat lyhenteistä on vakiintunut arkikieleen ja tavanomaiseen käyttöön. Joskus kuitenkin meinaa nousta ohimopaineet, kun yrittää muistella, mitä  juuri edessä oleva lyhenne tarkoittaa?

Onneksi netti auttaa tuossakin ongelmassa, nimittäin on olemassa Kielitoimisto ja sen ohjepankki. Sen löytää osoitteesta http://www.kielitoimistonohjepankki.fi/ . Kun seuraavan kerran jokin lyhenne aiheuttaa henkistä tuskaa, etsiydy em. sivustolle ja hae kaipaamasi selitys!



sunnuntai 1. joulukuuta 2019

Voi posti, voi posti!

Kyllä en taaskaan tykännyt, kun kaikki postitilaukseni viipyivät maailman tuulissa! Odotin ja odotin, neuvoteltiin ja neuvoteltiin, liityttiin rintamaan ja liityttiin rintamaan, oltiin solidaarisia ja oltiin vieläkin solidaarisempia ja kansa kärsi seurauksia. Ja maksoi ne!

Menenpä nyt sitten perusongelmaan. Siis 700 naista ja miestä saivat uhkauksen palkan alentamisesta. Se oli niin väärin, koska pitäähän se joku roti olla tuommoisessakin. Eli joku teki todella väärin. Se ei ollut Posti, vaan jotkut ihmiset tai joku ihminen siellä päättävässä elimessä. Ja siitähän seurasi ikävää!

Mutta se kaikki, mitä siitä seurasi, oli vieläkin IKÄVÄMPÄÄ! Koko Suomi uhattiin laittaa ja laitettiinkin hetkeksi seisomaan yhden kohtuuttoman päätöksen takia. Siitä pitäisi joku oikea taho laittaa tilille aikuisten oikeasti. Kansa joutuu maksamaan kalliisti tuon yhden päättäjän härskin päätöksen seuraukset.

Minä kärsin henkilökohtaisesti Englannista tilattujen partakoneen terien, Saksasta tilattujen kirjojen, Suomesta luvatun tilaajalahjan viipymisestä. Noiden kaikkien tulo kesti postin kautta lähes kuukauden. Lopulta, kun ne tulivat, oli teräboxia yritetty avata repimällä ja kirjapaketti oli uitettu jossain. Kyllä olikin ihmeellisesti sattunut vahinkoja. Kotimaan lahja oli kunnossa, paitsi oli niin erikoinen, että meni toista päivää saada se käyttökuntoon. Ei ollut postin vika, vaan olin itse perustyhmä. Tutut eivät osaa sitä enää ihmetellä.

Mainitsen tässä välissä, että tilasin lakon aikana Saksasta lisää kirjoja ja DHL toi ne kotiovelle kolmen päivän kuluttua tilauksesta. Ei paha! Yhden paketin lähetin Tornioon Matkahuollon kautta ja se meni myös kolmessa päivässä. Ei paha kotimainenkaan vaihtoehto!

Enää ei puutu kuin monet marraskuun aikakauslehdet. Niitäkin olisi kiva lukea tai eipä oikeastaan. Olin nääs kaukaa viisas ja opettelin lukemaan digilehtiä. Ja useimmat noista kaipaamistani löytyy myös netistä. Eli ähäskuttia sinne postiin! Repikää ja kastelkaa, tehkää niille puuttuville lehdille mitä haluatte! En tarvi niitä enää!

Oli hankala avattava itsellekin! Ja posteljoonille!

Kulma oli uitettu ja postin selitys lajittelulinjastolla ongelmia. Vuotaako katto?