sunnuntai 23. joulukuuta 2018

2018 Joulupukin kunto puntarissa - Osa 5

Muori yrittää herättää Pukin tarkkaavaisuutta kuntokeskusteluun. Pukin ajatukset kuitenkin harhailevat, ja tällä kertaa oli palautunut mieleen nuttukohu. Silloin Muorin toiminta oli säikäyttänyt Pukinkin. Onneksi se episodi päättyi, myös Pukin mielestä, aika mukavaan lopputulokseen.


- No mikä se Muorin mieltä painaa? kysäisi Pukki muina miehinä ikäänkuin keskustelu olisi sujunut aivan normaalissa järjestyksessä.
- Sinun mahasi painaa minun mieltäni! Jotain on tehtävä sinun kunnollesi, ja pian!

- No tehdään, tehdään! Johan tässä on rupateltukin, eikö voitaisi käydä syömässä vaikka pieni välipala ja tultaisiin sitten takaisin juttelemaan tähän takan ääreen?
- Nyt ei kuule mennä mihinkään välipaloille, vaan puhutaan tässä ja nyt!
- No puhutaan, puhutaan! Mistä me puhuttaisiin?

Nyt liikuttiin aivan rajoilla, että Muori polttaa lopullisesti proppunsa. Siinä sivussa meinasi palaa myös nutun hihat, hänen samanaikaisesti lisätessään takkaan pari puunkalikkaa. Paino palamisessa oli kuitenkin enemmän proppujen puolella, ja syynä siihen oli jälleen kerran Pukin venkoilu keskustelussa.

- Varasin sinulle kahden viikon kuntokuurin Kehotunturille kuntokeskukseen. Heillä on siellä huippulaitteet, toimivat jopa sinunkin kehosi kunnostukseen. Saat vähän lihaksia vetreimmiksi, ja jospa vaikka painokin tippuisi siinä sivussa hieman!

- Joutaako tästä nyt, kun on meneillään kiihkein valmistautuminen jouluun? Minullakin pitää aivan mahdotonta kiireen suihketta, saa pää hiessä painaa päivät pitkät hommia.
- Älä sinä selitä, sillä tontuthan ne hoitavat valmistelut, niinkuin ovat tehneet jo satojen vuosien ajan. Sinähän vaan istuskelet kaiken päivää takan ääressä, siemailet glögia ja paisutat mahaasi lehden takana.
- On se vaan Joulupukinkin tärkeää pysyä tietoisena maailman menosta, ja ajattelutyöhän se vasta tärkeää onkin.

Nyt Muorin kuppi kaatui lopulta nurin! Pukki ehti hädin tuskin väistää päätään kohti lentävän neulelankakorin, jonka Muori oli kiivastuneena tempaissut lentoon tuolinsa vierestä. Kori lensi suoraan takan eteen Pukin onnekseen ehdittyä väistää sen. Pari lankakerää vierähti avoimeen takan kitaan ja syttyi heti ritisten palamaan. Nyt oli Muorin mitta todellakin täysi. Poskipäille nousi syvä puna ja silmät iskivät tulta.

- Ja sinähän lähdet matkaan ja heti tältä istumalta!
- No, älä, älä! yritti Pukki varovasti hillitä Muoria.
- Poroaitauksen tontut valjastavat porot ja laittavat rekesi matkakuntoon. Sinä menet Kehotunturille ja tulet uutena Pukkina sitten parin viikon kuluttua takaisin kotiin Korvatunturille, saneli Muori ohjeitaan nopeaan lauhtuneena.

Pukki oli tosissaan säikähtänyt Muorin harvinaisen räjähtävää kiivastumista. Tuollaista ei Pukki ollut nähnyt tapahtuvan kymmeniin vuosiin. Nyt ei enää auttanut tuppuroida vastaan, vaan oli oltava nöyrää ukkoa ja toteltava kiltisti. Siinä sivussa vilahti mieleen, että tämmöistä se varmaan oli, kun äiti komentaa tottelematonta lastaan.

Ja tilannehan oli lähtenyt rullaamaan salamana noiden kiivauksien jälkeen. Pororeki, Petterin johdolla, oli lennättänyt Pukin hetkessä Kehotunturille ja laskeutunut suoraan kuntokeskuksen pääoven eteen. Pukki oli marssinut ujoin askelin ovesta sisään ja ilmoittautunut tiskillä. Rekitonttu oli pudottanut Muorin pakkaaman kuntoiluvarusterepun tiskin eteen. Ja sitten se olikin ollut vientiä. Pukki oli nähnyt vilahdukselta Pakkasukonkin huhkivan kuntolaitteilla hiki päässä.

- On sitä näemmä muitakin huippukuntoisia salilla, oli Pukki tokaissut puoliääneen ja painanut prässipenkissä viimeistä sarjaa. - Pitäisiköhän haastaa itänaapurin ukko kuntomatolle juoksukisaan?

Joulupukki ja Pakkasukko olivatkin tavanneet eräänä iltana vihersmoothiet käsissään kuntokeskuksen oleskeluhuoneessa takan äärellä.

- No terve, terve! huikkasi Pukki Pakkasukolle. - Mikä se sinut on tänne saanut?
- Priviet sinullekin! vastasi Pakkasukko. - No Pakkasmuorihan se määräsi muka kuntoa kohentamaan.
- Sittenhän meillä on samanlaiset lähtökohdat kuntoilulle!
- Niinpä taitaa olla, jos sinutkin on Muori määrännyt tänne hikoilemaan, totesi Pakkasukko.

- Muorihan se esitti lähtöä vähän lomailemaan. Ei minulla olisi ollut juurikaan tarvetta, mutta lähdin Muorin mieliksi, kun tämä oli maksanut tänne parin viikon kuntoilupaketin.
- Kyllä meillä oli Pakkamuorin kanssa tulikivenkatkuiset keskustelut tänne lähdöstä. Olin muka rapistunut kunnoltani, vaikka kuntoni on rautaa.
- Kyllä meilläkin oli Korvatunturilla Muorin kanssa hieman puhetta kuntoasioista, mutta Muori sanoi, että mene vaan jos joudat kiireiltäsi, ei mene maksettu kuntopaketti hukkaan. Niinpä minä lähdin, vaikka ei minullakaan olisi ollut varsinaista tarvetta. Muorinkin mielestä minulla on nuoren tontun kunto.

Ukkoparin jutut olivat jatkuneet samantasoisena. Kumpikaan ei ollut halukas myöntämään heikkoa kuntoaan, mutta kuntokeskuksen ohjelma työskenteli ukkojen tietämättä heidän hyväkseen. Tuloksia vain saatiin hetki odottaa, kun lähtötilanne ei ollut erityisen mairitteleva kummankaan kohdalla.

Pari viikko oli vierähtänyt kuntokeskuksessa kuin siivillä. Hiki oli valunut Pukilla noroina kaiken päivää. Iltaisin ei tarvinnut enää houkutella unta silmiin, kuten kotona makuukammiossa. Kehon kunto kohosi aivan silmissä ja vaa'alle nouseminen oli jo ensimmäisen viikon jälkeen suorastaan juhlaa. Ei tarvinnut vaaka enää asteikon lisäämistä ja viisari ei yltänyt lähellekään stopparipuikkoa. Oli ollut mistä pudottaa painoa ja teho-ohjauksessa se olikin pudonnut reipasta vauhtia.

- Kuka ihmeen hoikka poika se sieltä reestä nousee? Nyt ei ole Pukki kotona, joten tule vaan rauhassa peremmälle, mennään kammariin! kuiskasi Muori Pukinpajan pihalla ääntään madaltaen.
- Mitä sinä oikein meinaat? Minähän se täältä tulen ja olisitko vienyt muka vieraan kulkijan meidän makuukammioon? kysäisi Pukki närkästyneenä.
- No enhän minä, kun leikilläni yritin kiusata sinua! hihitteli Muori. - Mutta olet sinä komea nyt, kun olet selvästi hoikistunut! Posketkin on melkein lommolla.

- Kyllä minun on nyt pakko tunnustaa, että jo pelkkä kaksi viikkoa kuntoilua oli äärettömän tehokasta. Ja ne keskuksen ohjaajat olivat kyllä huippuammattilaisia. Laittoivat minut mahdottoman lujille.
- Mitä minä sanoin sinulle, ja sinä kun vielä venkoilit lähtöä vastaan!
- Painokin tippui useita kiloja ja vyötärö kapeni oikein kunnolla. Kun nousin siellä lähtiessä rekeen, meinasivat nutun housut pudota, kun olivat niin löystyneet mahan kohdalta.
- Nyt se onkin helppo sujahtaa lahjasäkin kanssa savupiippuunkin, kun ei ole enää iso maha tiellä!

Lopulta koitti jouluaatto ja Joulupukin reki oli lastattu täyteen lahjoja maailman lapsille. Koko Korvatunturin väki oli iloinnut hoikentuneen Pukin selvästi piristynyttä olemusta ja vahvaa jaksamista joulun valmisteluissa. Rekiporoja johtava Petteri-porokin iloitsi kevyemmästä isännästään.

- Tempaisehan Petteri reki liikkeelle, niin viedään maailman lapsille lahjat! huikkasi Pukki johtoporolleen.

Sen pituinen se!

HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE JA ONNEA VUODELLE 2019!






lauantai 22. joulukuuta 2018

2018 Joulupukin kunto puntarissa - Osa 4

Muori alkoi saada hieman otetta Pukkiin, mutta vaikeaa se tuntui olevan. Ensin piti kuitenkin käydä läpi vääntö vaa'an ja peilin kohtalosta. Pukki itse pyrki unohtamaan aktiivisesti oman loukkaantumisensa. Pukki aavisti tulevan keskustelun suunnan muutamien ennusmerkkien valossa.



- Mutta, kun ei ole ja vaikka olisikin, et kyllä pärjäisi. Montako askelta pystyt ottamaan hengästymättä ja pääsetkö enää Pukinpajaankaan portaita pitkin? Ei taida onnistua kunnolla edes yhden kerroksen kipuaminen, saati kolmen.
- Joo, joo, mutta sen takiahan meillä onkin nykyään hissit olemassa. Ei niitä arvokkaita hissejä kannata tyhjänpanttina seisottaa. Ja juokseminen on porojen hommaa.

- Ja nyt suus rullalle ja kuuntelet! kiivastui Muori. Tsop, tsop, nyt sumppeli umpeen ja korvat hörölleen!
- No, mitä sitten muka? huokaisi Pukki nöyränä. 

Pukki tunsi kyllä Muorinsa, jonka kanssa venkoilu onnistui tiettyyn rajaan saakka, mutta sitten lopulta oli aina tupenrapinat tiedossa. Pukki muisteli, kun kerrankin tuli aivan lievää kiistaa työasun valinnasta. Hän oli aamulla aikonut pukeutua hyvään, mukavaksi muokkaantuneeseen nuttuunsa, mutta Muori sattui paikalle ja pisti sille tenän. Tämä oli pannut merkille jo jonkin aikaa sitten nutun huonon kunnon. Niinpä siinä aamusella oli päädytty käymään vilkasta ja jopa kiivastakin keskustelua nutun kyynärpäiden paikoista ja revenneistä kainaloista. 

Pukki kertoi pitävänsä tuosta mukavasta, rennosta asusteesta, mutta Muori sanoi häpeävänsä sitä sydänjuuriaan myöten. Muorilla oli palaneet proput ja hän oli samantien kaivanut sakset Pukin työpöydän laatikosta ja pöydältä terävän veitsen, jota Pukki käytti kirjepostinsa avaamiseen. Sen jälkeen olikin käynyt vartin verran melkoinen suihke ja ritinä, kun nuttu oli muuttunut sentin levyisiksi suikaleiksi. Ainoastaan nutun karvakaulus oli säästynyt armottomilta leikkuuvälineiltä.

- Se on nyt siinä ja siitä saadaan pajan kutomossa johonkin mattoon hyvät ainekset, tokaisi Muori viedessään sakset ja veitsen takaisin omille paikoilleen.

Pukki oli seisonut yönutussaan makuukammion ovella ja seurannut tapahtunutta järkyttyneenä. Ajatukset pyörivät mielikuvissa, joissa hän kulkisi lahjojen jakomatkalla reessä angoravillaisissa alusvaatteissaan. Mitä maailman lapsetkin sanoisivat luukkuhousuisesta kalsaripukista? Eihän heleänpunaiset alusvaatteet ollenkaan kuvanneet pukin isällistä ja leppoisaa olemusta. Ne viestisivät pikemminkin höpsähtäneestä ja muistinsa menettäneestä papparaisesta, joka oli unohtanut pukeutua matkaan lähtiessään. Ei siinä auttaisi muhkea parta, eikä Ho-ho-huutelut luomaan uskoa lasten idolista, maailman odotetuimmasta henkilöstä.

- Mitäs minä nyt panen päälleni? hönkäisi Pukki kysymään.
- No maltahan hetki! toppuutteli Muori.
- Kyllä Joulupukilla pitää olla kunnon asu päällään, eihän lapset muuten tunnista, jos on pelkkä kalsaripukki liikkeellä, selvitti Pukki edelleen hölmistyneenä yllättävästä tilanteesta.
- No eihän tuommoista möhömahaista ukkoa voi päästää maailmalle pelkissä kalsareissa. Lahjaompelimo on hoitanut jo asian kuntoon.

Muori oli varautunut ajoissa tilanteeseen. Korvatunturin ompelimossa oli Pukilta salaa valmistettu uusi, upea nuttu. Se oli väriltään tummanpunainen ja varustettu hienolla turkiskauluksella. Isot, pyöreät napit kruunasivat nutun edustan. Mukaan, ns. pakettiin, kuului turkisvuorellinen tonttulakin muhkeampi versio. 

Muori nosti laatikosta Pukin löhötuolin takaa esille nuo uudet asusteet. Oli lähellä, ettei Pukilta päässyt leveä hymy nähdessään uudet, hienot vaatekappaleet. Hän sai kuitenkin pinnistetyksi kasvoilleen myrtyneen ilmeen osoittamaan, että häntä oli asusteasiassa sorrettu. Vaikka vanha asu oli ollut pehmeä, mukava ja vartalon mukaan muotoutunut, näytti uusi asu tosi hienolta. Mutta Muorille ei saanut näyttää tyytyväisyyttään liiaksi, ettei tämä olisi vaan tullut liian itserakkaaksi ja entistä enemmän määräileväksi.

- No jopas on! pääsi kuitenkin Pukilta hetken pyöriteltyään asua käsissään ja ryhdyttyä vetämään sitä päälleen.

- Mikä ihme sinun päässäsi taas pyörii? Alahan kuunnella, kun puhutaan kunnon asiaa! keskeytti Muori Pukin muistelot nuttuepisodista.

jatkuu...

perjantai 21. joulukuuta 2018

2018 Joulupukin kunto puntarissa - Osa 3

Pukki sai uuden tuolin, joka oli päällystetty uudella kuosilla. Muorin kysely ei meinaa yltää Pukin ajatuksiin. Muori epäilee Pukin myssyn valuneen korville, kun Pukki ei tunnu kuulevan kysymystä. Pukki pohtii joulukortteja ja pienen tytön toivetta, kunnes lopulta havahtuu Muorin tiukkasävyiseen kysymykseen.


- Ei ole, eikä valu! tiuskaisi Pukki hieman liiankin kireällä sävyllä. - Mikä se on nyt taas hätänä?
- Niin, minä kysyin uudelleen, että mitenkäs se on?
- No mikä sen pitäisi olla ja mitenkä muka?
- Etkös muista, kun pari kuukautta sitten juteltiin sinun kunnostasi? aloitti Muori.
- Kunto on hyvä ja semmoisena pysyy! Ja kunnolla ollaan aina! yritti Pukki lopettaa keskustelua, jonka suunnasta hänellä oli jo hienoinen aavistus.

Pukki muisteli, että tätä keskustelua oli käyty jo usean joulun alla. Tämänkertainen aloitus vaikutti vaan paljon intensiivisemmältä kuin edellisinä jouluina. Siihen täytyi olla syynä ne kuntolehdet, joita näytti olevan pino Muorin yöpöydällä makuukammiossa. Ja kerran oli Muorilla unohtunut omalle tietokoneelleen auki nettisivu, jossa oli jonkun kuntokeskuksen valkoisten laitevempeleiden kuvia. Olikohan niissä lukenut sen Koljatin linkokaverin nimi Taavetti, muisteli Pukki. Noilla asioilla on varmaan joku osuus tämänaamuiseen aloitukseen. Taitaa olla kohta edessä hikiset paikat!

- Silloin sovittiin, että aloitat hyvissä ajoin ennen joulua kuntokuurin. Se on joulu reilun parin kuukauden kuluttua ja mahasi sen kun vain paisuu. Et sinä noin isolla mahallasi pääse enää savupiipuista läpi.
- Minä olenkin pohtinut, että ottaisin reissuun mukaan jonkun jakelutontun. Tämän tehtävänä olisi lahjojen toimittaminen joulukuusien alle ja lahjasukkiin takan reunoille. Se olisi muutenkin nuoren ja notkean tontun hommaa. Tuommoinen uusi virka myös työllistäisi lisää tonttuja. Minä voisin sillä aikaa pidätellä Petteri-poroa, muita vetoporoja ja rekeä paikoillaan.

- Älä sinä kuule yritä venkoilla! Etkö muista, että itsekin menit hämmästyksestä mykkyrälle, kun vaa’astasi lensi jousi parran läpi kattoon ja sieltä se sinkoutui kylpyhuoneen peiliin, ja vaa’an muut osat levisivät pitkin lattioita?
- Joo, mutta tuommoistahan voi tapahtua kenelle vaan. Eikä tuo nyt niin paha juttu ollut. Se viisari nousi vaan ihan vähän asteikon yli. Olisikohan siinä ollut jokin pieni rakennevika? Juttelinkin jo silloin heti suunnittelupuolen kanssa, että asteikkoon pitäisi lisätä pari pykälää ja ottaa se stopparipiikki pois siitä asteikon yläpäästä.
- Se ei tuo ongelma ratkea sitä asteikkoa muuttamalla. Sait vielä peilinpalastakin haavan jalkaasi!

Pukki oli saanut rikkoontuneesta peilistä lasinpalan suoraan paljaalle jalkaterälleen. Iso haava oli vuotanut runsaasti, mutta onneksi Muori oli tullut heti hätiin ja saanut hälytettyä sanitääritontun paikalle tyrehdyttämään verenvuodon. Pukki oli sitten kiikutettu Korvatunturin terveysasemalle saamaan tikit jalkaansa. Itse hän väheksyi tapahtunutta ja yritti kääntää edelleen keskustelua vaakalle ja peilille sattuneeseen vahinkoon.

- Ei se nyt niin iso haava ollut ja olihan meillä vielä varastossa edellisen vuoden peilejä muutamia kappaleita. Eihän ne peilitkään iäisyyksiä kestä. Eikä siitä suurta vahinkoa vaa’allekaan tullut, kun jousikin saatiin pajalla paikoilleen. Nyt vaaka on melkein kuin uusi ja olen yrittänyt säästellä sitä, kun en ole noussut sen päälle aikoihin.

- Etkös sinä hiivatin joulu-ukko usko? Ei nyt ole kysymys vaa’asta vaan sinusta! alkoi Muori tuohtua. Nyt on kyse sinusta ja sinun kunnostasi!
- Kyllä minun kuntoni kestää vertailun tässä ammattiryhmässä ja ikäluokassa. Ei tee heikkoakaan! Kysy keneltä vaan!

- No keneltä minä muka sitä kysyisin? Ja ammattiryhmä, muka! Eihän teikäläisiä ole muita koko maapallolla. Ja sitten ikäryhmä! Ukko on neljättäsataa vuotta iältään. Monestako edes lähelle tuon ikäisestä olet kuullut? Pakkasukkokin on lähes parisataa vuotta nuorempi.
- Niin, niin, mutta …
- Vastaa, monestako? Eikä mitään muttia! Ukolla on tiedot jokaisesta maapallolla ja kansainvälisellä avaruusasemalla elävästä ihmisestä ja vieläkin vaan venkoilee.
- Mutta jos olisi samanikäisiä, niin olisin varmaan paraskuntoisin koko porukasta, intti Pukki Muorille vastaan.

jatkuu...

Joulu saa nyt tulla!

Torstai, 20.12.2018 oli meikävanhukselle ratkaiseva joulun avauspäivänä.

Koko homma alkoi aamuisella heräämisellä (herääminen on onni, jota ihmisen kannattaa arvostaa). Heräämiseen liittyi vielä perinteiseen tapaan arjen säryt ja muut elimistön heräämisrutiinit. Seuraavana oli herkullinen aamupala, iso mukillinen kahvia, siivu Becelillä voideltua joululimppua (huom. limpun nimessä viittaus teemaan), C-vitamiinipilleri sekä kourallinen D-vitamiinipillereitä (kourallinen selittyy sillä, että ne olivat hyvin laihoja vahvuudeltaan, kun olivat messuilta näytteenä saatuja). Kaikkiaan oli upea aamu, sillä närästystä en havainnut.

Joululimppusiivun jälkeinen seuraava tapahtuma olikin joululounas, joka vaati Stadin keskustaan siirtymistä raitiovaunulla. Lounas oli maittava, vaikkakin laatikkoruuat loistivat poissaolollaan. Kalaa oli, kinkkua oli, monenlaisia sörsseleitä oli ja päälle runsaasti erittäin epäterveellisiä makeita herkkuja. Sen jälkeen meinasikin mennä taju. Ei olisi sopinut herkän seniorin heittäytyä mässäilemään. Jouduinkin muusta seurueesta irrottautuen suuntaamaan kotiin toipumaan heikentyneestä olotilastani. Kotona nautittu Samarin-lasillinen ja kuntoa palauttavat parin tunnin nokkaunoset palauttivat kunnon.


Illalla oli aika keskittyä jouluvalmistautumisen henkiseen osioon. Pakastuvassa talvihämärässä kävelimme Meilahden kirkkoon, jonka oli täyttänyt ääriään myöten sankka ihmisjoukko. Kirkkoon oli saapunut Pepe Willberg herkistämään jouluun valmistautuvaa kansaa  kauneimmilla joululauluilla. Hän oli jo monetta kertaa esiintymässä kotikirkossamme. Kun repertuaari koostui tutuista lapsuuden joululauluista, meinasivat silmäkulmat hikoilla muutamissa kohdin. En uskalla ottaa oikein kantaa siihen, saako kirkossa taputtaa esityksille, mutta kyllä jokaisen laulun jälkeen kävi melkoinen suosionosoitusmyrsky. Kyllä Pepe osaa ja äänikin sopii joulun henkeen sangen oivallisesti. Kiitos hänelle herkistelystä!

Päivän voisi todeta olleen oivallinen joulun avauspäiväksi. Sitä toki leimasivat fyysinen raskaus ja henkinen kepeys, mutta kyllähän noilla eväillä sopii joulua kohden lähteä.

Muutamat yöt ja päivät ennen virallista joulua sujuvatkin sitten valmistelevissa puuhissa, selällään sohvalla maaten ja nojatuolissa löhöten. Hyvin suunniteltu on jo yli puoliksi tehty!

Hyvää jouluun valmistautumista itse kullekin säädylle!

2018 Joulupukin kunto puntarissa - Osa 2

Joulupukilla oli ollut hieman ongelmia Pukinkammion löhötuolinsa kanssa hiirijoukon vallattua tuolin asunnokseen. Muori ryhtyi määrätietoisesti hoitamaan ongelmaa.


Muori oli viestinyt tilanteesta kalustelahjaosastolle, jossa oli tovi pohdittu Pukin tuolin rakennetta ja Muorin esittämien toiveiden yksityiskohtia. Pukki kun on kansainvälinen hahmo, oli Muorin toiveena ollut käyttää tuolin päällysteenä jotain muuta kuin kotimaisen synkkää yksiväristä kangasta. Muori oli valinnut tuolin päällysteeksi punavihreän skottiruudullisen kankaan. Vanha tuoli oli ollut ruskeanmusta loppuun istuttu kapistus, ja se olikin joutunut vielä samana päivänä Korvatunturin lämmityskattilan kitaan. Hiiret oli ensin siirretty asustelemaan porotallin heinäkasaan.

- Tulihan tuosta aika riemunkirjavan värinen, mutta taisin nähdä tuommoisen kerran yhdessä olohuoneessa Edinburgissa, kun olin sielläpäin lahjojen jakoreissulla.
- Eikös olekin hieno! Kyllä sinun tuossa kelpaa miettiä joulusuunnitelmia ja selata Korvatunturin Sanomia.
- Kai tuolla pärjää, vaikka olisihan se entinenkin välttänyt. Takapuolikin oli niin tottunut siihen.

Tontut olivat asentaneet Pukin kammion seinille lankoja ja niihin oli ripusteltu lasten lähettämiä kortteja. Korvatunturin saapuvan postin varasto oli jo kymmeniä vuosia sitten täyttynyt äärilleen lasten kirjeitä ja kortteja. Varaston painetta oli yritetty helpottaa levittämällä värikkäimpiä kortteja eripuolille majoitus- ja oleskelutiloja. Siinä oli samalla saatu lisäväriä muuten tasaisen harmaisiin keloseiniin. 

Tontuilla oli tapana tutkailla ja lukea niitä iltapuhteina toisilleen. Korttien kuvat kiehtoivat tonttujen mieliä, kun heistä ei monikaan päässyt matkoille tutustumaan maailman ihmeisiin. Ainoastaan valvontatyötä tekevät tontut saivat kiertää maailmalla.

Myös Pukki tutkiskeli usein lasten kortteja. Hän oli erityisen kiinnostunut kaukaisista maista tulleista eksoottisista  korteista. Niissä lahjatoiveet olivat, kauniisti sanoen, hieman ja jopa paljonkin hillitympiä kuin länsimaisten, yltäkylläisyyteen tottuneiden lasten toiveet. Jopa Pukkia hirvitti välillä länsimaiden lasten suorastaan överiksi menneet toiveet.

- Kyllä sitä rikkaittenkin perheiden pitäisi pysyä kohtuudessa, kun kaikille ei ole tarjolla sitä vähintäkään, huokaisi Pukki. - Onneksi pajalla saadaan tuotettua lähes kaikille jotain, edes pientäkin!

Pukin silmiin nousi oikein kyyneleet, kun hän muisteli miten eilen illalla luki pienen Mera-tyttösen Ceylonin saarelta lähettämään korttia. Mera kirjoitti siinä toivovansa Joulupukilta 2-vuotiaalle pikkusiskolleen räsynukkea, kun tällä ei ollut vielä yhtään nukkea. Itselleen hän ei halunnut mitään, kun hän oli saanut jo parhaan lahjansa, pikkusiskon reilut pari vuotta sitten. Mera kirjoitti hoitavansa innolla pikkusiskoaan. Hän lauleskeli aina vauvalle ja kantoi pikkuista ympäri kylänraittia esitellen tälle paikkoja ja ihmisiä. 

- Kylläpä voikin olla herttainen lapsi tämän kauniin palmukuvakortin lähettäjä, oli Pukki tuuminut. 

Hän oli kiiruhtanut kortin luettuaan työpöytänsä ääreen ja piirustanut ripeästi muistiin, että Meralle itselleenkin pitää muistaa valita oikein kiva lahja ja pikkusiskolle hieno räsynukke.

- Onko se myssy taas valahtanut korville, kun ei puhe mene perille? heräsi Pukki Muorin tiukkasävyiseen tokaisuun. Hän oli jo ehtinyt unohtaa Muorin kysymyksen, kun oli jäänyt pohtimaan eilisillan havaintojaan joulukorteista.

jatkuu...