Mihin se lukeminen katosi?

 Sunnuntain 14.6.2026 Hesarissa (= Helsingin Sanomat) oli pari artikkelia, jotka innostivat taas pitkästä aikaa tarttumaan kynään tai oikeammin iPadin näppäimistöön postausmielessä. Ensimmäinen käsitteli tekoälyn hyödyntämistä testimielessä opiskelijan tarpeisiin ja toinen tekoälyn vaikutusta lukemisen vähenemiseen. Voi olla, että edellisen lauseen antamat kuvaukset ovat hieman huonoja, mutta noin minä nuo jutut koin.

Olen jo pitkään kironn... eikun pahoitellut mielessäni koululaisten ja myös aikuistenkin rajusti vähentynyttä lukemisintoa. Saa siinä Suomalainen (=kirjakauppa) tarjota hiki otsalla kirjoja alennuksella, kun ketään ei kiinnosta. Onko kouluissa enää käytössä oikeita painettuja kirjojakaan? Turha siinä on minun ja muidenkaan ihmetellä, ettei painetun tai edes e-kirjallisuuden lukeminen kiinnosta.

Käsissä pyöritellään älypuhelimilla somea ja etusormet vaan suhaavat näppiksillä. Lyhenteillä ja emojeilla kerrotaan sen hetkiset tärkeimmät tunnot ja ajatukset. Voi kysyä, että miten tuossa oikeanlainen ajatuksen juoksu kehittyy ja terveelle analyyttisyydelle löytyy tarpeeksi vankkaa pohjaa?

Koululaitos on tekemässä oikeanlaisen ratkaisun, kun kouluissa kännykän käyttö oppitunneilla kielletään. Koululaisille jää enemmän aikaa oppia ja kehittää itseään monipuolistuvaan maailman vaatimiin haasteisiin. Niin hienoja asioita, kuin some, tekoäly ja netti ovatkin, on vahva oletukseni, että ihmisen päätä, ajattelukykyä ja luovuutta tarvitaan vielä maailman tappiin saakka!

Mitä minä sitten olen tehnyt asiana eteen? Olen muutaman vuoden ajan paljolti katsellut iPadilla suoratoistokanavien tarjontaa ja lukenut digisanomalehtiä. Paperista kirjaa en ole ottanut käteeni ennenkuin pari kuukautta sitten noi 4 vuoden jäälkeen. Eilen aloitin uuden Reacherin (Ansassa) lukemisen e-kirjana. Ai tekoälykö? No olen aikalailla hevijuuseri sillä sektorilla. Etsin nykyisin kaiken tiedon ensisijaisesti AI-maailmasta. Olen kuitenkin kriittinen ja etsin tärkeimmät asiat useammalta sovellukselta. Palaan asiaan ehkä tulevissa kirjoituksissani!

Muistakaa lukea paperisia tai e-kirjoja kirjoja! Jos käytätte tekoälysovelluksia, olkaa kriittisiä vastausten suhteen ja varokaa kaikenlaisia huijausviestejä!

Hyvää kesää kaikille! Tv. Vanhus ja Kurre

Onko kivi tai nasta kiva?

 Kyllä taas koetellaan haurasta vanhusta! Otan siis kantaa otsikon kahteen kovaan elementtiin.

Aloitan kivellä! 

Kivi on kiva, jos puhutaan Aleksis Kivestä tai kesäisestä rantakivestä, jotka eivät toki liity toisiinsa mitenkään. Kirjailija Aleksis kirjoitti aika metkasti nurmijärveläisestä veljeskatraasta, joka istuskeli suojassa myös isolla kivellä, joka ei ollut tietääkseni rantakivi. Veljesten koulunkäynnissä oli melkoisen runsaasti haasteita, vaikka kännyköitä ei tuohon aikaan ollutkaan. Nykyisillä koululaisilla on myös haasteita, jotka johtuvat kännyköistä. Edustan vahvasti kantaa, että ne olisi otettava pois kouluajaksi. Se parantaisi oppimista etenkin lukemisen osalta. 

Mutta kesäinen auringon lämmittämä iso, laakea rantakivi on varsin mukava paikka istuskella ja nauttia kesän lämmöstä. Liian kuuma kivi saattaa aiheuttaa epämukavuutta peräpeiliin, mutta läheinen vesistö suo merkittävän helpotuksen mahdollisuuden.

No sitten se nasta!

Nasta on nastaväline, jos kiinnität jotain seinälle, ilmoitustaululle tai vaikkapa kattoon. Itse käytän nastaa mm. kärpäspaperin ripustamiseen varaston kattoon. Olen kyllä käyttänyt nastoja monenlaisilla ilmoitustauluillakin paperitiedotteiden kiinnittämiseen. Tuota tein keski-ikäisenää opettajana työskennellessäni. Oppilaani olivat tuolloin aikuisikäisiä, eikä kännyköidenkään käyttö ollut vielä yltänyt nykyisiin sfääreihin.

Asiaan!

Nyt sitten tuo varsinainen otsikon aiheuttama tapahtuma! Ajelin muin vanhuksina kaikessa rauhassa liki lainlaatijan säätämää nopeutta 4-tiellä, jota en vieläkään hyväksy kutsuttavan 75:ksi, kunnes napsahti. Jonkun rutaleen automobiilin renkaasta sinkoutui kivi tai nasta likelle näkökenttääni. Siihen  tuli puolen sentin kokoinen rikkoumajälki. En voi sanoa sitä reiäksi, kun se ei tullut ruudusta läpi. 

Tuosta tapahtuneesta en tykännyt yhtään. Toivon vain, että se jutun heittänyt biilikuski sai syvän henkisen piiskauksen ajatusteni seurauksena. Toivon, että hänellä kuumotti korvia ne ajatuksissa lausumani tuhmat sanat. Nyt olen sitten menossa iltapäivällä korjauttamaan lasin. 

Kun edellinen kerta lasini rikkoontui, tapahtui se kaksi vuotta sitten. Sitä edellinen lasirikko tapahtui vuonna 1964. Missähän vika? Onko kivet ja nastat kovempia kuin ennen vai lasit heppoisempia. Tosin tuo 1965 lasi särkyi Kupla Volkkarissa sisäpuolelta, kun jarrutin äkkiä ja veljeni iski päänsä lasiin. Ei loukkaantunut onneksi, paitsi kun pidin puhuttelun!

Niin, että kovia ovat - päät, kivet ja nastat!

En löytänyt kivestä kuvaa, niin tässä hieman pehmeämpää lajia