torstai 31. lokakuuta 2013

Loistavat ulkoilukelit

Viime päivinä ovat vallinneet mainiot kelit ulkoilemiseen! Ja Helsingin pyöräily- ja kävelyreitit antavat ulkona liikkumiselle mahtavat mahdollisuudet. Kenellä suinkin riittävät paukut ulkoliikuntaan, mutta muuten epäilee, että mistähän voi minnekin löytää, on syytä etsiä kaupungin liikuntapisteistä esim. Helsingin Pyöräilykartta. Lisäksi netistä löytyy osoitteesta ulkoilukartta.fi sellainen karttapalvelu, josta löydät oman alueesi ulkoilureitit. Siellä voit myös kartalta mitata välimatkoja. Eli lenkkarit jalkaan ja liikkeelle ken vain kykenee! Eikä matkan tarvitse olla kilometrejä koska sadatkin metrit lasketaan!


Novelli Erätulilla 5.osa

Luukkosen oli hyvä olla! Tunne oli niin voimakas, että takapuolen alla oleva mätäskin tuntui vahvistavan lämmöllä tuota tunnetta. Edes kevyt sadekaan ei enää häirinnyt makkaranpaistumista odottavaa metsämiestä. Jostakin luikerteli kuitenkin käärme paratiisiin. Luukkosen mielestä olo alkoi tuntua jo hieman liian mukavalta ja auvoiselta. Tunkkainen haju, joka leijaili jostain kumiteräsaappaiden liepeiltä, häiritsi tunnelmaa. Äkkiä leimahtivat liekit jalkojen välissä. Nuotio oli salakavalasti lähettänyt lonkeronsa mättäiden alla metsämiehen istumapaikkaan suoraan peräpeilin kohdalle. Luukkonen pomppasi pystyyn huomatessaan istumamättäänsä syttyneen tuleen. Tulessa olivat myös Luukkosen housut. Tuo havainto aiheutti suorastaan äkillisen kiireen.
-           Mitä helvettiä … mistä nuo lieskat tuohon tuli … mikä palaa … missä on vettä? Luukkonen ähisi hädissään ja pää pyöri väkkärän lailla ympäriinsä.
Käsi ojentui kahvipannua kohden, mutta sitten järki sanoi pannun sisällön olevan liian kuumaa jalkovälin sammuttamiseen. Siinä saattaisi kulkuset palaa takuuvarmasti. Tosin se uhka oli jo vahvana ilmassa muutenkin. Hetkessä muistui mieleen lampi, joka sijaitsi selän takana vajaan sadan metrin päässä taukotulilta.
Luukkonen säntäsi tukevan miehen raskassoutuiseen juoksuun, joka pysähtyi heti alettuaan lähimpään paksurunkoiseen mäntyyn. Rintataskustakin kuului raju rusahdus. Mies vääntäytyi pystyyn nenä verillä ja edelleen kytevissä housuissaan. Savun noustessa haarovälistä matka jatkui nyt jo hieman onnekkaammin kohti lampea, jonne sukellus ei olisi antanut uimahyppykilpailuissa puolta pistettä enempää. Sekin puoli pistettä olisi tullut ponnistuksen tehokkuudesta. Mutalampi kuitenkin sammutti palon metsästäjän housuista. Veronsa lampi kuitenkin vaati. Molemmat kumiteräsaappaat jäivät risaisine sukkineen syvälle mutapohjaan. Luukkonen ei yrittänytkään tavoitella niitä. Haaroissa nimittäin tuntui armoton polte. Iho oli ehtinyt kärähtää jalkovälistä ja kipu ilmoitteli tulostaan. Luukkonen makasi hetken lammen reunamättäällä ja pohti tilannettaan. Apua oli päästävä hakemaan. Ja jonkinasteinen kiirekin tuntuisi olevan.
Masentunut metsämies ... JATKUU 


Olenko kärttyisä vanhus?

Nuorempana ajattelin herkästi useimmista vanhuksista, että nuo ne vaan valittavat turhaan ja miten joku voi puhua aina sairauksistaan. Aina valitetaan kipuja ja särkyjä. Milloin ei pääse ylös ja milloin ei pääse alas! Milloin istuminen on hankalaa, milloin seisominen aiheuttaa kipuja ja milloin makaaminen ei onnistu mitenkään päin särkyjen takia! Ihmettelin myös miksi vanhukset aina valittavat nuorista ja heidän käyttäytymisestään? Nuoret muka kiilaavat, eivät anna tietä, kiroilevat, eivät anna kulkuvälineissä istuinta jne.? Noin siihen asti kunnes minustakin tuli vanhus!

Nykyisin huomaan ajattelevani juuri samalla tavalla. Nuoret tekevät juuri kaikkia edellä mainittuja asioita ja sehän vasta sieppookin minua. Kuitenkin mietityttää, että olenkohan minä muka sitten jotenkin vanhempana muka viisaampi? Missähän vaiheessa minä alan kiilaamaan ja käyttämään muka vanhuuden edellyttämiä etuoikeuksia?

Sen minä ainakin osaan, siis valittaa vaivojani! Olen huomannut jo pitkän aikaa, että kun olen yhteydessä muiden ihmisten kanssa, on minulla polttava tarve luetella kaikki vaivani ja muutama muukin, jota en ole edes tiennyt itselläni olevankaan. Tuntuu kuin osallistuisin koko ajan kilpailuun siitä kenellä on eniten vaivoja ja kenen vaivat ovat pahempia.

Mutta kaikesta huolimatta, kyllä minun selkääni pakottaa aina kaikkein eniten, eikä Sinun kipusi ole mitään minun särkyihini verrattuna, mutta eilenpä minulla vasta koskikin jalkoihin todella kovasti, niin ja minunpa leikkaus kestikin tunnin pidempään jne. Nykyaikaisesti myös kyllä minun läppärissä on enemmän potkua kuin Sinun ja sain varmaan halvemmalla. Näillä ja monilla muilla argumenteilla olen yrittänyt selviytyä vanhusmaisista keskusteluista voittajana. Jos minä olisin keskustelujen tuomari niin kyllä tuomitsisin itseni ylivoimaiseksi voittajaksi! Nytkin särkee niin ettei ketään ole koskaan särkenyt näin paljon!!!


keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Novelli Erätulilla osa 4.

Metsästäjäpiirejä tieto Luukkosen uusista silmälaseista ei ollut vielä tavoittanut. Niinpä porukka edelleen vierasti metsästysseuran puheenjohtajan toiveiden mukaisesti niitä seutuja, jossa Luukkosen tiedettiin metsästelevän. Koskaan ei voinut tietää milloin haulisatsi tai luoti saavuttaisi metsästäjätoverin kehon. Luukkonen oli aina ampunut enemmälti kuuloaistin mukaan. Mutta saalista oli mies tuollakin tekniikalla reissuiltaan saanut. Kahdesti oli Kuttuvaaran tv-linkkimaston kytkentäkaappi saanut osuman, kerran joensuulaisen koneyrittäjän metsätraktori, kolmesti oli osuma tavoittanut suurempia metsäneläimiä. Niitä olivat metsästysseuran jäsenet sitten etsineet päivätolkulla. Sillä haavoittuneet eläimet piti saada mahdollisimman pian pois metsästä kitumasta. Kaksi noista eläimistä oli ollut hirviä ja kolmas Maikkulan Matin karannut sonni.
-          Nyt se Luukkosen Pena vihoviimeisen tempun teki! Saa piru nousta jakkaralle ja hoitaa hommat ellei Hannipaali ala löytymään! Matti oli tokaissut kun porukka lähti sonnin etsintään.
Noista harhalaukauksista oli Luukkonen saanut pulittaa tonnitolkulla korvauksia. Siinä oli pientilallisen talous ollut hetkittäin lujilla, mutta onneksi maataloustuki piti tulotason kohtalaisella tasolla. Lukuisat laukaukset olivat osuneet kiviin ja puihin. Maastossa oli luultavasti paikoin enemmän lyijyä kuin monilla jatkosodan taistelutantereilla.
Viimeinen ukaasi oli tullut nimismieheltä. Metsästysseuran puheenjohtaja oli tehnyt ilmiannon Luukkosen osumatarkkuudesta viimeisen saaliin etsinnän jälkeen. Luukkonen oli käynyt kuulusteluissa ja saanut ukaasin hankkia silmälasit tai muuten metsästyslupa lähtee. Luukkosen onneksi nimismies ei ollut huomannut kysyä ajokortista kun hänelle tuli hälytys jostain kaaharista kirkonkylän raitilla. Latukkakin oli jäänyt kirkonkylän baarin taakse, jossa oli sopiva käynnistysmäki. Tuon kuulustelun jälkeen oli ollut edessä lasientilausreissu Joensuuhun.
Nyt vaan lasit meinasivat huurtua tihkusateessa nuotiolla. Niinpä Luukkonen oli ottanut lasit pois silmiltään ja asetellut ne hienoon koteloon rintataskuunsa. Makkaratikun vuoleminen onnistui vanhalla rutiinilla ilman lasejakin. Nokipannukahvi kiehua roplatteli kepin nokassa nuotion yllä. Luukkonen nuolaisi huuliaan odotellessaan tikun nokassa tököttävän makkaransa kypsymistä.
-          Metsänpoika tahdon olla, sankar jylhän kuusiston… , metsämies nautti luonnon rauhasta hyräillen Aleksis Kiven sanoittamaa ikimuistoista laulua samalla kun kumiteräsaappaan kärki napsutti tahtia kannon kylkeen.
Luukkosen oli ... JATKUU


Kauniita Helsingin rakennuksia

Kyllä Hesan keskustassa on upeita rakennuksia! Monesti kuvitellaan, että hienoja rakennuksia ja arkkitehtuuria löytyy ainoastaan ulkomailta vanhoista kaupungeista. Mutta kyllä sitä löytyy meiltäkin! On monen ikäistä ja mallista rakennusta kun vaan malttaa kävellä silmät auki erityisesti kantakaupungin alueella. Omalle ympäristölle tahtoo helposti tulla sokeaksi. Minulla sattui olemaan kamera mukana kun käveleskelin Mannerheimintietä pohjoisen suuntaan. Alla muutama otos matkaltani.

        Marski ja Kiasma

         Sokos-tavaratalo

         Uusi Musiikkitalo

 Kiasma ja Sanomatalo

              Eduskuntatalo

             Kansallismuseo

          Kansallisooppera

tiistai 29. lokakuuta 2013

10-ratikka ei aja Ruskeasuolle

No johan iski kyrsimisvaiheen sitten kerralla päälle! Olin matkalla keskustaan hammaslääkärille. Ponkaisin kohti Tilkan pysäkkiä. Mitä ihmettä? Muutama ihminen tuli pois pysäkiltä.  Sherlock Holmes-tyyppisellä päättelyllä arvelin jotain olevan vialla. Mutta mitä? Sen täytyi liittyä liikennöintiin. Ja niinhän lopulta havaitsin haukankatseellani, että pysäkki oli pois käytöstä. Pysäkin kattokyltti oli peitetty punaisella vaatteella.

Vaikka hammaslääkäri matkani kohteena olisi ollut loistava syy palata kotiin ja välttyä kiduttavalta kokemukselta, päätin siirtyä läheiselle bussipysäkille. Edelleen Holmes-taktiikkaa soveltaen nousin ensimmäiseen bussiin, jonka keula osoitti kohti keskustaa. Päätelmäni oli oikea! Päädyin Kampin linja-autokellariin. Sieltä jatkoin matkaani kohti Oralin Erottajan toimipistettä. Jalat etenivät nopeasti mielen yrittäessä jarruttaa menoa. Mutta perille pääsin ajoissa mieli tyyntyneenä ja selkä märkänä. Hiki otsalle kihosi vastaanottohuoneessa. Mutta mikä tärkeintä, hengissä ollaan!

Tsekkasin netistä 10-ratikan tilanteen ja jos en väärin tulkinnut niin kiskot ovat päviän remontissa ja ratikka kulkee ainoastaan Kuusitielle saakka.



Novelli Erätulilla osa 3.

Tänään Luukkonen oli jättänyt Ladan parkkiin metsäautotien varteen pieneen mäkeen noin kolmen kilometrin päähän Kuttuvaarasta. Luukkonen oli käynyt metsällä jo vuosia Kuttuvaarassa. Paikka oli suhteellisen syrjäinen ja sinne eksyi varsin harvoin muita metsämiehiä.
-          Se taitaa olla parasta yleisen turvallisuuden nimissä, että Luukkosen Pena saa rauhassa käyttää Kuttuvaaran maita ja me muut metsästetään Rakkavaaran puolella! metsästysseuran puheenjohtaja oli todennut kolmisen vuotta aiemmin seuran kokouksessa.
Syynä toteamukseen oli ollut se että Luukkonen omisti merkittävän osan Kuttuvaaran alueesta ja metsästi siellä usein ja lisäksi kaikki tiesivät Luukkosen Penan huonot silmät. Joensuun Instrumentariumissa olivat nostaneet ensin kädet pystyyn kun mies oli tullut tilaamaan laseja.
-          Mihinkä suuntaan ne tämän E:n sakarat osoittavat? optikko oli kysynyt osoittaen suurinta kirjainta näkötaulussa.
-          Mikä taulu? Missä? Mikä E? Lukkonen oli todennut tuijottaessaan optikon ohi Instrun näyteikkunaa.
Lopulta hommasta oli kuitenkin saatu aikaiseksi jonkinlainen tulos.  Tarkastus oli osoittanut näön olevan kutakuinkin juuri syntyneen kissanpennun kanssa samaa tasoa. Mutta laseille oli joka tapauksessa mitat saatu ja ne olivat valmistuneet parin viikon kuluttua tarkastuksesta. Noilla pullonpohjalaseilla oli Luukkonen päässyt vuosien tauon jälkeen tutustumaan maailman ihmeisiin. 
-          Ovat näemmä keksineet näköradionkin! Luukkonen oli tuumannut leikkisästi ensimmäisenä lasi-iltana Elman kanssa telkkaria katsellessaan.
Olihan hän laitteen aiemminkin nähnyt, mutta tähän asti se oli enimmäkseen hivellyt kuuloaistia kun muija tuijotti Salattuja Elämiä ja kauniin rohkeaa Ridge Forresteria. Itse isäntä Luukkosen silmiin oli televisio näyttänyt ainoastaan sekavaa värien vilinää.
Metsästäjäpiirejä tieto ... JATKUU



Yksityisten terveyspalveluiden verorahat

Tänä aamuna kerrottiin tiedotusvälineissä vuorostaan Attendon rahojen valuvan ulkomaille. Vuoden mittaan on saatu useaan otteeseen lukea eri terveysyhtiöiden vastaavasta toimintatavasta . Suomella jää näissä tapauksissa verotulot yritysvoitoista saamatta. Vaikka yritykset kertovat tuloksen Suomessa olevan tappiollinen,ei se kuitenkaan ole totuus. Yrityksen tuloa ohjataan ulkomailta pääkallonpaikalta siirtämällä varoja emoyhtiöön ja mm. veroparatiiseihin. Juuri noilla menetetyillä verotuloilla meidän pitäisi kehittää yhteiskuntaamme ja parantaa kansalaisille tarjottavia välttämättömiä palvelua kuten julkisia terveyspalveluja!

Kun julkinen  terveydenhuolto supistaa ja keskittää palvelujaan entistä kauemmaksi tarvitsijoista, tarvitaan monen kohdalla yksityisiä terveydenhuollon palveluita nopeuden tai jonkin muun syyn takia.  Ongelma vaan on siinä, että ne palvelut tuottavat ulkomaisen omistuspohjan omaavat yritykset. Meillä ei taida Suomessa olla enää muita kotimaisia kuin Ahon perheen omistama Aava eli entinen Lääkärikeskus.

Mitä pitäisi tehdä? Niinpä, mitä? No ehkä ainakin käyttää kotimaisomisteisia yksityisiä lääkäripalveluja silloin kun julkinen palvelu ei auta!

maanantai 28. lokakuuta 2013

Novelli Erätulilla osa 2.

Jo parhaat vuotensa nähnyt punainen Lada oli parkkeerattu tallin ylisille vievälle sillalle. Tänään oli päästy ilman tuskaa mäkistartin avulla metsäreissulle.
Auton startti aiheutti jatkuvasti pientä tuskan tynkää. Virta-avaimen kääntäminen oli kuin lantinheittoa. Tulos oli silkkaa uhkapeliä. Se joko starttasi tai sitten ei. Luukkonen hävisi usein! Niin lotossa, korttipelissä kuin Ladan käynnistämisessäkin. Mutta mäkistartti oli aina varma. Joskus kun mäkeä ei ollut tarjolla, silloin oli pakko pysäköidä tasamaalle. Tuosta ei hyvää seurannut, sillä silloin Luukkonen hävisi miltei takuuvarmasti. Ainoa etu tilanteesta oli se, että vuosien mittaan oli ranteisiin kertynyt ruista ja kroppaan voimaa. Toki olipa aika tuonut mieheen monia hieman harmillisiakin piirteitä kuten muun muassa lievää suuremman taipumuksen laiskuuteen ja sitten oli vielä toisena piirteenä yleinen loivaliikkeisyys.
No käyntiin oli auto aina saatava jotta matka joutuisi. Niinpä Luukkosen 130-kiloinen kroppa nähtiin usein kylällä auton oven välissä äheltäen ja vatsa hyllyen työntämässä Latukkaa pitkin raittia. Ja kun vauhtia oli tarpeeksi, mies ei aina sujahtanutkaan kärpän lailla ovesta penkille vaan hän jokseenkin usein sekosi kyytiinsiirtymisvaiheessa askeliinsa. Tuolloin auto jatkoi matkaansa lähimpään esteeseen kun samanaikaisesti tuo vähemmän notkea mies kieriskeli keskellä tietä ja yritti päästä vaivalloisesti jaloilleen. Tuossa tilanteessa kyläläiset jo tiesivät peittää lastensa korvat, mikäli sattuivat olemaan kuuloetäisyydellä. Kirosyntiä tuli nimittäin ainakin kaksi saippuallista.
Tänään Luukkonen ... JATKUU


Suomalaiset elokuvat

Kyllä meitä nyt hemmoitellaan! Tarjolla on teattereissa lukuisa joukko kotimaisia elokuvia. Maallikosta tuntuu, että kuvausryhmät suoltavat kuvia näinä aikoina enemmän kuin koskaan. Tarjolla on henkilöhistoriaa kuten Teemu Selänteestä (Selanne) ja Peter Franzenista (Tumman veden päällä) kertovat kuvat. On historiaa sivuavia kuten Kekkonen tulee, Muisteja ja Mieletön elokuu. Yhteiskunnallisesti kantaaottavia kuten Leijonasydän, Poski poskea vasten ja Oppipoika. Tässä on mainittuna vain muutama täällä hetkellä Helsingin elokuvateattereissa esitettävä vaihtoehto. Lisää on kuulemma tulossa!

 Kuten luettelosta huomaa, on tarjolla monenlaista hyvää! Mikäli olet vähänkään kiinnostunut kotimaisista elokuvista niin nyt on aika tarttua itseä niskasta kiinni ja ponkaista elokuviin. Onneksi myös eläkeläisiä ajatellen on Helsingissä mahdollista käydä elokuvissa myös päiväsaikaan. Kun pääset ulos kuvista on vielä valoisaa ja ehtii vielä vaikka mitä!

Minut vietiin eilen sunnuntaina katsomaan elokuva Mieletön elokuu. Se oli erittäin mielenkiintoinen ja mukava kokemus! Kuva yllätti minut hyvin positiivisesti, joka olen television jännityselokuvien suurkuluttaja. Olen selvästi aivan liikaa keskittynyt vain yhteen genreen. Nyt silmäni avautuivat kuin kissanpennulla! Suomessa tehdään monipuolisia, laadukkaita elokuvia eikä elokuvateollisuus ollut loppunutkaan Edwin Laineen Tuntemattomaan sotilaaseen! Aion käydä lähiaikoina taas katsomassa elokuvan teatterissa ja katson nimenomaan kotimaista!

Kurkkahaan vaihtoehtoja täältä http://www.finnkino.fi/movies/now_showing/?TheatreArea=1014 ja käy kuvissa! Alla kuvia elokuvasta Mieletön elokuu.


sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Suomen historiaa

Olin eilen Sukututkimusseuran teemalauantaissa Tieteiden talossa. Tilaisuudessa oli esillä Vanhan Suomen 1700- ja 1800-luku. Olen aiheesta kiinnostunut johtuen orastavasta sukututkimusharrastuksestani. Eniten minua kiinnostavat Pohjanmaan alueella mainittuina vuosina vallinneet olosuhteet. Toivorikkaaana olin varustautunut kuulemaan professorien luentoja aiheesta. Laukussani oli luentolehtiö ja kamera. Olin jopa varautunut taltiomaan esitelmät ääniteenä. Minulla ei kuitenkaan, ilmeisesti tyhmyyttäni tai heikkosta tarkkaavaisuuteen koulun historiantunneilla johtuen, ollut tuttu käsite "Vanha Suomi" sillä tuon käsitteen alla selvitettiinkin Kymenlaakson ja vanhan Karjalan alueen tapahtumia ja tilastoja. Siinä vaiheessa kun estradille astui professori luettelemaan vuosilukuja ja asiakirjoja, kaivoin esille laukustani iPadin ja aloin lukemaan Hesaria välillä selaillen myös Arkistolaitoksen nettisivuja. Tuolla puuhalla jaksoin tunnin kuivan tykityksen vuosilukuja. Sen jälkeen olikin kahvipaussi, josta poistuin vaivihkaa sateisille Kruunuhaan kaduille.

Suosittelen tutustumaan Arkistolaitoksen sivuihin osoitteessa http://www.arkisto.fi/ !
Sieltä löytyy monenmoista kiinnostavaa aihetta tutkailtavaksi!

Aika muuttui, onko järkeä?

Olihan taas aamu! Heräsin yllättävän pirteänä ja vilkaisin kelloa seinällä. Se osoitti aikaa klo 6.45. Nousin ylös ja satuin vilkaisemaan puhelintani, jonka näytössä oli aika 5.45. Kirosin seinäkellon pattereita ja ihmettelin etten ollut eilen huomannut kellon pysähtyneen. Ajatus oli jatkumoa muutamaa päivää aiemmin loppuneiden verenpainemittarin pattereiden vaihtoon. Mieleeni ei juolahtanut edes edellisenä iltana uutisissa näkemäni tiedote kellonajan siirrosta. No asiahan selvisi samalla kun aamusumeat aivot saivat kiinni aamuauringon ensisäteistä. Nyt on sitten kaikki kellot vempattu oikeaan aikaan ja voin siirtyä elämään reaaliajassa.

Jotenkin vaan tuntuu että onkohan tuo homma oikein järkevää! Liekö kukaan ikinä arvioinut montako kelloa Suomessa kokee tuon tunnin siirron? Siinä saa moni mökin mummo ja pappa näprätä viisareiden kanssa kipein sormin ja miettiä, että kumpaankohan suuntaan se taas olikaan!


lauantai 26. lokakuuta 2013

Novelli Erätulilla osa 1.

Syksyinen luonto näytti jälleen kerran monipuolisimmat kasvonsa kairan kulkijalle. Mutta se ei asiasta innostunutta luonnonviljan etsijää juurikaan hidastanut.
-          Syttyihän se lopultakin! Luukkonen totesi hieman tuskastuneena turattuaan pitkään taukonuotionsa kanssa.
Vettä tuli taivaalta kuin Esterin pers… tai siis satoi melkoisen kovasti. Eli se siitä syksyisen luonnon lumosta. Luukkonen oli samonnut koko lauantaipäivän Kuttuvaaran maastossa hirven jälkiä etsien. Nyt oli lopultakin tauon aika. Luukkosta paleli ja harmitti ja muutenkin oli mieli mustana. Aamulla oli ollut eukon kanssa tiukka keskustelu suursiivouksen tekemisestä.
-          Se on kuule ukko taas kunnon siivouksen aika! Otahan imuri eteisen komerosta esiin ja ala työnnellä letkun kanssa pitkin nurkkia ja sen jälkeen luutuat lattian! Minä vien matot ulos ja tamppaan ne, Elma oli puhkunut intoa, jota löytyy ainoastaan naisilta kun on kyseessä siivoushomma.
Pentti Luukkosen olisi pitänyt kantaa osaltaan kortensa talouden kunnossapitoon eli osallistua siivoukseen, joka hänen mielestään kuitenkin kuului mitä ilmeisimmin akkojen hommiin. Ei helvetissä tosimies tuommoiseen sotkeudu! Ja piruako sitä joka vuosi paikkoja nuohoamaan. Kuluihan siinä pinnatkin ja sitten sai ostella alvariinsa uusia kalliita lattiamaaleja luuturätin pilaamiin lattialautoihin. Ja rättejäkin kului mahdoton määrä vuodessa. Vaikka enimmäkseen ne olivat itsensä Pentti Luukkosen mitä käyttökelpoisimpia paitoja. Niitä olisi isännän mielestä vielä voinut pitää moniaita vuosia. Mitenkähän naiset oikein ajattelivat tuon käyttöiän kun hyviä vaatekappaleita laittoivat luuturäteiksi? Juuri kun paita alkoi tuntua päällä mukavalta ja sopivan pehmeältä se löytyikin yllättäen eteisen siivouskomerosta yleensä kahtena kappaleena. Ja sitten taas ostettiin uusia ja epämukavan jäykkiä paitoja kalliilla rahalla. Ei tuommoinen peli vedellyt! Silkkaa rahantuhlausta koko siivouskouhotus.
Niinpä Luukkonen päätti poistua paikalta ja pakkasi hiljaa reppuunsa makkarankyrsän, leipätarpeita ja kahvitteluvälineet. Tempaistuaan tuvan seinällä riippuvista hirvensarvista kiväärinsä painoi hän hiljaa oven takanaan kiinni.
-          Mihin hittoon Sinä meinaat taas menn…, Elman ääni oli raikunut pihalle, mutta loppu lauseesta jäi isäntä Luukkosen onneksi kuulematta. Tuskin lauseen loppu mitään varsinaisia sulosanoja sisälsikään.
Jo parhaat ...  JATKUU LÄHIPÄIVINÄ

Vanhuksen perustoiveet terveydenhuollolle

Taas on tapetilla muutaman terveyskeskuksen lakkauttaminen ja palveluiden siirtäminen yhteen isoon terveyskeskukseen. Moni joutuu pohtimaan omakohtaista suhtautumistaan omiin terveyspalveluiden saatavuuteen. Ne ihmiset, jotka asioivat lakkautusuhan alla olevissa keskuksissa, kokevat epävarmuutta ja epämukavuutta noin radikaalin muutoksen johdosta. Nykyisellään monikaan ei ole saanut pitkään nauttia vakiintuneesta potilas-lääkärisuhteesta. Eli ainakaan noilta osin pysyvyydestä ei ole voinut puhua. Nuoret lääkärit käväisevät keskuksissa ja siirtyvät vuoden parin jälkeen omille erikoistumisjaksoilleen muualle. Ja taas potilas saa uuden juttukumppanin, jolle on aloitettava kertomaan kaikki vaivat aikojen alusta. Onhan ne rekisterit jne., mutta ehtiikö uusi lääkäri ne kiireessä käydä läpi ja etenkin silloin jos potilaalla on pitkä sairaushistoria monine vaivoineen?

Nykyisin käydään myös keskustelua terveyspalveluiden siirtämisestä osittain yksityisen sektorin hoidettavaksi. Monessa tapauksessahan samat lääkärit työskentelevät osan aikaa kunnallisen terveydenhuollon piirissä ja osan aikaa yksityisellä sektorilla. Tuossa mielessä samat lääkärit liikkuvat molemmilla tahoilla. Ja edelleen koen ainakin itse lääkärin pysyvyyden ja näin tuttuuden hyvin tärkeäksi asiaksi.

Näin vanhuksen kannalta sillä ei ole kovinkaan paljon merkitystä miltä taholta terveyspalvelut voi hakea. Ainoastaan sillä on iso merkitys, että mitä palvelu itselle maksaa, missä terveyspalvelut sijaitsevat, mitä sinne kulkeminen maksaa, saako hyvää hoitoa ja onko mahdollisuus vakiintuneeseen potilas-lääkärisuhteeseen.  Mahdetaankohan koskaan päästä tilanteeseen, että kaikki palikat edellä mainituista olisivat kohdallaan? Kunhan edes olisi tuttu lääkäri, sillä hänelle on aina helpompi kertoa murheensa kuin joka kerta täysin uudelle ihmiselle!


perjantai 25. lokakuuta 2013

Helsingin kirjamessut Messukeskuksessa

Lähdin jälleen kerran kirjamessuille kun ajattelin ettei tarvi olla yksin. No ei todellakaan tarvitse, sillä taas on tupa täysi lukematonta kansaa. Väkimäärä senkun vielä lisääntyy viikonlopulla kun ei ole työpäiviä. Eli jos olet aikonut käydä messuilla niin sekaan vaan! Osastoilla on jälleen kerran hyviä tarjouksia, joten jos Sinulla on tapana vuoden mittaan ostella kirjoja niin nyt kannattaa hakea kassitolkulla niitä yhdellä kertaa. Ja säästöä syntyy! Kirjailijoitakin on paikalla kuultavana pilvin pimein. Sekaan vaan kuulemaan tarinoiden synnystä ja hankkimaan retkiä mielikuvitus- ja miksei myös todelliseenkin maailmoihin!


Samanaikaisesti meneillään olevilla musiikkimessuilla oli mukana myös levykaupan auto, jonka kyljessä oli kuvaava ilmaisu.


Laatuaikaa kahvilassa

No nyt minullakin repesi! Kun on aikansa tiedotusvälineistä lukenut ja lähipiirissä seurannut nuorten aikuisten kahvilakulttuuria päätin minäkin repäistä. Pistäydyimme perheen hallintojohtajan kanssa Vantaan Jumbossa. Kuten arvaatte, en ollut kovinkaan innostunut pyörimään talvijalkineita etsimässä, joten pääsin viettämään laatuaikaa.

Hakeuduin elämäni ensimmäisen kerran Coffee House-nimiseen kahvilaan. Olihan siellä listalla kahviakin, mutta repäisin itseni nykyaikaan ja tilasin latten. Sain lähelle maitokahvilta maistuvan vaahtokahvin, jota nautiskelin naama vaahdossa. No olihan se hyvää toki, mutta kyllä minä taidan jatkossa keskittyä normaaliin mustaan kahviin! Mutta kokeiltu on ja varmaan minäkin lukeudun nyt mannermaisten nautiskelijoiden joukkoon. Tai riittääköhän siihen yksi latte? Vaikea sanoa! PS. Pullaa en ostanut!




Urheilijat aamun viestimissä

Tänä aamuna on ollut juttua maailmalla menestyvistä suomalaisista urheilijoista. Heistä nähtiin autoilla (tosin ei aivan tavallisilla) eri puolilla maailmaa suhailevat Mikko Hirvonen, Kimi Räikkönen, Valtteri Bottas ja tennismailaa heiluttava Jarkko Nieminen. Onhan maailmalla toki monia muitakin! Mutta se mikä kyrsii tuossa hommassa on se ettei tavallisella meikäläisellä ole mahdollisuutta seurata ilman eri maksua heidän suorituksiaan. Formuloita saa katsoa kunhan suostuu pulittamaan ulkomaalaisomistuksessa olevalle tv-kanavalle asiaan kuuluvan kiristymaksun. Toki eihän ainakaan tuossa parituntisessa ympyrän kiertämisessä ole juuri muuta kiinnostavaa kuin alku ja loppu, mutta kun ennen sai hommaa seurata aivan normaaleilla tv-lupamaksuilla ja sattumalta homma kuitenkin kiinnostaa hieman. Jarkko Niemisenkin kannatus kotimaassa olisi paljon rajumpaa jos vain näkisi hänet pelaamassa muutakin kuin yhden syötön verran urheilu-uutisissa. Mainittujen urheilijoiden ja mm. Teemu Selänteen ei ole kerrottu käyttävän suorituksia vahvistavia tuotteita kuten kansallisurheilijoittemme suksijoiden tiedetään tehneen. Eli urheilu takaisin kaiken kansan nähtäville paloi siinä sitten bensa tai katkeilevat mailanjänteet! Nimittäin kun todella hieman kiinnostaa ja lopultakin olisi aikaa seurata!

torstai 24. lokakuuta 2013

Raitiovaunureitit vaunuihin

Kukahan olisi kaupungilla semmoinen henkilö, joka saisi aikaiseksi reittikartat raitiovaunuihin? Missä tahansa maailmalla liikkuukin niin vaunuissa on aina kartat, mutta ei Helsingissä!



Olen 10-linjan kantamatkustaja, mutta joskus pitäisi päästä muuallekin. Kerran seisoa jökötin 10-ratikassa ja arvoin miten mahtaisin päästä Leppäsuolle ja toisella kertaa piti päästä Sörkkään. Molemmilla kerroilla ennakkoon reitin suunnittelu netistä olisi  auttanut koska raitiovaunusta ei ainakaan apua olisi löytynyt.

Mitenhän kaupunkia tuntematon matkailija selviää reiteistä? Aina ei matkustajalla ole aikaa tai muuten mahdollisuutta ajella ja kokeilla josko sattuisi vaikka vahingossa osumaan oikeaan!

Laakson terveyskeskus

Matkani Laakson terveyskeskukseen sujui aamuruuhkassa kosteissa merkeissä. Jonot tökkivät Töölöntullissa kuten aina työmatka-aikoina.


Toiminta terveyskeskuksessa oli tehokasta kuten aina. Uskomatonta miten niillä potilasmäärillä henkilökunta kykenee säilyttämään iloisen palvelukykynsä! Oli kyse neuvonta-, ajanvaraus-, hoito-, laboratoriohenkilöistä tai lääkäreistä, kaikki he jaksavat olla ystävällisiä oli edessä istuva potilas vaikka millainen hapannaama. Tosin onhan se niin, että niin metsä vastaa kuin huudetaan!

Taas sai Saarioinen verilettuaineksia 8 putkilon verran ja sydänkäyräkään ei osoittanut täydellistä sydämettömyyttä vaikka tuttavani saattaisivat niin ajatellakin. Nyt minulla on sydänasiaan kantaani tukeva tuore tieteellinen vahvistus.

Laakson terveyskeskus on siitäkin mielenkiintoinen paikka, että siellä on lähes aina taidetta näytillä. Nytkin oli aulan seinillä Kaarina Westerlundin pastelli- ja öljyväritöitä. Perin taidokasta jälkeä!!


Muistakaahan tutustua myös taiteeseen jos liikutte Laakson terkkarin kulmilla!!

Rakennusvirasto ja syysmasennus

Mitä ihmettä? Iskikö rakennusvirastoon syysmasennus? Aamun Hesarissa oli juttu viraston uusien ohjeiden vaikutuksesta terasseihin. Uusilla säännöksillä pyritään taas muuttamaan Helsinki sijaintinsa mukaiseen asuun. Eihän näin pohjoinen kaupunki voi muistuttaa etelän villejä, kuumia metropoleja. Meillä tulee ilmeisesti olla karua ja kylmää! Huopa polvilla tulee Sinun, kansalainen oluesi siemaiseman jalkakäytävälle viritetyllä ei-valkoisella kalusteella istuen!

Hetken jo vaikuttikin siltä, että Helsinki olisi kansainvälinen, iloinen kaupunki! Mutta nyt siihen tulee kerta kaikkiaan stoppi. Ei näillä asteilla sovi iloitella ja riemuita! Matkustakaa etelään jos haluatte hieman iloa ja väriä elämäänne! Ja kuka hullu tänne tulisi palelemaan ja taidemuseoitakaan katselemaan. Niitäkin meillä on jo tarpeeksi eikä uusia tarvita. Niin paitsi Lasipalatsiin tuleva Konstsamfundetin suunnittelema. Sitä paitsi olisi ollut mielenkiintoista kokea miten rakennuslupakäsittely olisi edennyt julkisivujen osalta jos käsiteltäväksi olisi tullut Guggenheimin tavanomaisesta hiukkasen poikkeavan rakennuksen luvat. Niin että näin!

Terveyskeskukseen menossa

Tänä aamuna tapahtuu käyntini Laakson terveyskeskuksessa, jonne ajan sain varatuksi reilu kuukausi sitten. Sain aikanaan silloiselta lääkäriltäni ohjeen, että minun pitäisi käydä ainakin kerran vuodessa tarkastuksella. Lähes pari vuosikymmentä kävin keuhko-ongelmien vuoksi säännöllisesti kuvauksissa. Nyt tuntuu, että monenlaisia kipuja ja vaivoja on tiheämpiäkin käyntejä varten. Tuntuu kuin olisin semmoinen palveluiden hevijuuseri. Uusi ajanvaraussysteemi on kuitenkin minusta hieno! Puhelu menee suoraan terveydenhoitajalle, jonka kanssa voi keskustella ongelmasta ja joka määrittelee asian kiireellisyyden. Ainakin itse olen päässyt vastaanotolle kiireesti silloin kun on tarvis ollut. Olen myös aina saanut soittaessani hyvät ensiohjeet vaivoihini.

Ainoa isompi ongelma onkin se, että lääkärit vaihtuvat "harva se päivä". Jos on sama lääkäri vuoden yhteen kyytiin niin se on jo ihme. Vielä suurempi ihme on se, että lääkäri olisi pidemmän kokemuksen omaava alan ammattilainen. Tosin joukko on ollut pääosin oikein mukavia ja nuoria ammattilaisia! Mutta kyllä omalääkäri-käsite on kaukana omasta kun aina on uusi tohtori pöydän takana! No tänään olen valmistautunut taas verenvuodatukseen. En varmaan ole ainoa, mutta uskon, että verikokeissa luovuttamillani verillä olisi Saarioisten verilettuja riittänyt vuodeksi koko kansalle. Kerran olin koetilanteessa niin heikkona, että putosin tuolilta kun pyörryin. Onneksi sattui olemaan lääkäreitä runsas joukko paikalla!

Toivoakseni selviän tänäänkin hengissä takaisin kotiin!

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Tilkankadulla olikin päivällä pahemman luokan häirikkö

Tilkankadulla tapahtumien taustalla oli tulipalo, kun erääseen kerrostalohuoneistoon työnnettiin postiluukun kautta palavaa paperia. Huoneiston väli- ja ulko-oven väliin oli tiputettu palavaa paperia. Poliisi tutkii nyt asiaa ja on jo ottanut kiinni tuhotyöstä epäillyn miehen. Naapurit olivat kertoneet miehen sytytelleen useita tulipaloja taloyhtiössä ja aiheuttaneen muissa asukkaissa jo pitkään hämmennystä ja pelkoa. Mies on jaellut asukkaille muun muassa tappouhkauksilla ja metelöinyt. Viime lauantaina mies oli ammuskellut asuntonsa ikkunasta taljajousella nuolia pihalle, jossa on mm. lasten leikkialue. Ikävää touhua! Onneksi palo saatiin nopeasti sammutettua ja poliisi sai pidätettyä epäillyn henkilön!

Täysin pitelemätön lapsi

Eilen ajelin kotiinpäin 10-ratikalla. Kisahallin läheiseltä pysäkiltä nousi kyytiin fiksu isä alle 10 vuotiaan poikansa kanssa. Isä otti hatun päästään, jota ei useinkaan nähdä stadilaisissa julkisissa kulkuvälineissä. Poika pelasi tullessaan poislähtöönsä saakka Lumiallaan jotain peliä. Isä puolestaan raahasi sylissään omaa salkkuaan, pojan koulureppua, pojan jalkapallokassia, pojan potkulautaa sekä omaa hattuaan. Isä yritti saada poikaa ottamaan potkulautaa pideltäväkseen, mutta poika totesi ettei hän jouda ja jatkoi peliään. Isä yritti vielä vedota poikaan tuloksetta. Täpötäydessä ratikassa ei tietenkään fiksu isä ryhtynyt ojentamaan poikaansa. Poika meinasi vielä jäädä oven väliin poisnoustessaan kun ei peliltään huomannut oven alkavan sulkeutua. Jos olisin ollut tuo isä, olisin kotona kyllä ... (kiellettyä tekstiä, sensuroitua, vihapuhetta, tuhmia sanoja jne.) ....! Kylläpä kyrsikin rutkasti!

Tilkankadulla tapahtuu

Tilkankadulla välkkyi siniset valot tänään klo 11 aikoihin kuin saksalaisessa jalkapallo-ottelussa. Kadulle oli parkeerannut puolenkymmentä paloautoa ja muutama poliisiauto. Erään kadunvarren talon porttikäytävään lappoi palomiehiä kuin meikäläisen katiskaan pikkuahvenia. Mitään varsinaista näkyvää ongelmaa en maallikkona kuitenkaan havainnut. Ilmeisesti jotain talossa oli kuitenkin palanut vaikka savua ei enää näkynytkään. Palomiehet olivat laittaneet ulko-ovelle suuren puhaltimen, joka puhalsi rappukäytävään ilmaa. Eli rappukäytävästä tuuletettiin oletettavasti savua pois. Lisäksi paikalta pidätettiin ainakin yksi henkilö. Se liittyikö henkilö talon tapahtumiin ei käynyt mistään ilmi. Onneksi paikalla ei näkynyt ambulansseja, joten oletettavasti ihmisille ei ollut sattunut mitään pahempaa! Viranomaisten toiminta oli jälleen kerran silmin havaiten erittäin tehokasta!

Kotimaisten kielten keskuksessa vierailulla

No olihan erilainen arkisto! Pääsin eilen käymään vierailulla Kaisaniemessä sijaitsevassa Kotimaisten kielten keskuksessa. Keskuksen arkisto käsittää noin 100 vuoden aikana kerätyn nimi- ja paikannimiarkiston. Arkisto on kerätty haastattelemalla paikkakunnittain vanhempaa väestöä. Heiltä on selvitetty nimiä ja niiden taustoja. Arkistossa on lapuille tallennettuna n. 3 miljoonaa paikannimeä. Niistä 2,6 miljoonaa on suomenkielisiä, 330.000 ruotsinkielisiä ja 33.000 saamenkielisiä. Nimet ovat järjestetyt vuoden 1938 mukaisen pitäjäjaon mukaisesti aakkosjärjestykseen kolmeen eri kokoelmaan. Sukunimiä arkistosta löytyy 76.000 kpl. Keskuksen karttakokoelmassa on 36.000 karttalehteä. Kokoelmasta löytyvät pitäjänkartat ajalta 1916-1950. Halukkailla on mahdollista käydä tutustumassa arkistoon. Tarkempaa tietoa arkistosta löytyy osoitteesta www.kotus.fi . Jos aihe kiinnostaa niin eikun lappuja selaamaan! Kyllä siinä jokunen tunti vierähtää. Alla malli yhdestä nimikortista.

tiistai 22. lokakuuta 2013

Asunnon lämpö viilenevässä säässä

On palellut! On tosissaan! Mökiltä paluu kaupunkiasuntoon, jossa olet muiden lämmityksen armoilla, on suorastaan epämiellyttävä kokemus. Mökillä on itsellä mahdollisuus vaikuttaa sisälämpötilaan lämmittämällä uunia tarpeen mukaan ja saunomalla milloin mieli tekee. Asunto-osakeyhtiössä saat kärvistellä sillä lämmöllä mitä on säädetty lämmitysjärjestelmään. Usein siitä aiheutuu se, että muutamassa asunnossa on sopivan lämmintä, muutamassa liian kuumaa ja muutamassa asunnossa palellaan. Eikä järjestelmä reagoi tarpeeksi nopeasti ulkoilman lämpötilan jyrkkiin muutoksiinkaan. Itse asun ylimmän kerroksen päätyasunnossa, jossa on lähes aina kylmää tai vähintään viileää. Joku ajattelee tietenkin, että mitäs asut semmoisessa! Olisit valinnut paremmassa paikassa olevan asunnon! Mutta kun ei sitä aina tiedä, etenkään uudessa talossa, jossa kuvittelee kaiken olevan kunnossa kuin Strömsössä. Mielestäni ainoa isompi ongelma on niillä , jotka muuttavat lentokentän viereen ja alkavat valittaa lentomelusta sekä vaatia kentän siirtämistä. Se on itse oikeasti aiheutettua! Mutta täytynee kaivaa esiin lisää villasukkia ja lisätä pari puseroa niin eiköhän tässä tareta!

Kaunislehtinen Helsinki

Kyllä syksyinen Helsinki on kaunista katseltavaa! Niin on myös talvinen, keväinen ja kesäinenkin. Olin eilen postikävelyllä ja nappasin pari valokuvaa. Helsingin äänet koostuivat eilen liikenteen jyrinästä sekä polttomoottorikäyttöisten lehtipuhallinten sinfoniasta. Kuuden kilometrin edestakaisella matkalla Topeliuksenkatua havaitsin 5 eri lehtipuhallustyömaata. Meteli on tietenkin kakofoninen, mutta uppoaa sujuvasti liikenteen meluun. Ohessa pari kuvaa lehdistä. Alemmassa kuvassa vaahtera on suojannut auton lehdillään.

maanantai 21. lokakuuta 2013

Postin toimipisteiden sijainti

Sen minkä mökkipaikkakunnalla voitin, sen Helsingissä menetin. Mökin posti piti aiemmin hakea ajamalla ensin kaupunkiin ja sitten sen läpi toiselle puolelle kunnes tilanne pari vuotta sitten muuttui. Uusi postin piste avattiin meitä lähinnä olevalle laidalle kaupunkia huoltoaseman yhteyteen. Helsingissä kävi taas päinvastoin. Kotoa 100 metrin päässä oleva posti lakkautettiin ja uusi toimipaikka osoitettiin 3 kilometrin päähän. Kylläpä siinä onkin rollaattorin kanssa liikkuva vanhus ihmeissään taapertaessaan postin suurpalvelupisteeseen jonottamaan! Onnekseni vielä pystyn kävelemään jotenkin tuon matkan! Ei olisi Posti-Pekka hyväksynyt tuommoista muutosta! Kyllä kyrsisi, mutta kun tänään oli aivan loistava keli kävellä tuo matka! Mutta kun aina ei ole!!!

Jääkiekossa ei meinaa pysyä perässä

Olin tuossa parikymmentä vuotta sitten melkoisen kiinnostunut jääkiekkoliigan tilanteesta. Silloin vielä pelaajat olivat ja pysyivät määrätyn joukkueen pelaajina. Joukkueita ja niiden kehittymistä oli helppo seurata. Kannattajana oli helppo sitoutua huutamaan ja hurraamaan omiensa puolesta. Oma joukkue joko menesty tai sitten ei. Itse varauduin liigataulukon vaihteluihin keskimääräistä huolellisemmin oman mielenrauhani turvatakseni. Kannatin kahta joukkuetta, jämäkkää HIFKiä ja nuoruusvuosien kotijoukkuetta Kärppiä. Ja molemmat menestyivätkin ja olivat suhteellisen luotettavia puurtajia huippupelaajineen. Sitten aika muuttui! Raha alkoi ratkaista ja pelaajilla käytiin kauppaa kuin maitopurkeilla. Kun kaveri oli tyhjä niin myytiin pois. Enää ei voinut tietää mistä joukkueesta oli kyse kun kuuli pelaajan nimen. Olihan siinä toki hyvätkin puolensa kun myös pienemmillä paikkakunnilla vaikuttavat liigajoukkueet saivat mahdollisuuden menestyä. Ligan kärkeen nousi JYPiä, SaiPaa, KalPaa, Ässiä jne. Kiinnostus jääkiekkoa kohtaan nousi merkittävästi muuallakin Suomessa kuin pelkästään pääkaupunkiseudulla, Turussa ja Tampereella oli ollut. Nyt ei oikein tiedä kuitenkaan ketä kannattaa ja kenelle hurrata! HIFK ei pärjää, Jokerit on Uralin taakse menetettyä kauraa ja Blues olisi saanut pysyä KiekkoEspoona. Kärpätkään eivät enää osaa! Nyrkit ja mailat vaan heiluu kuin vapaanyrkkeilyssä. En ala mitään! Kyllä kyrsii!

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Hesassa taas! Huraa!

Sunnuntaiaamu valkeni mökillä Savossa edelleen myrskyisenä. Maa oli valkoinen edellispäivän ja -yön loskasta, joka oli jäätynyt yön pikkupakkasessa. Järvellä oli edelleen vaahtopäitä ja tuuli huojutti puita mahtavalla kädellään. Onneksi yhtään puuta ei ollut kaatunut yön puhureissa. Pihan poikki tavaroiden kantaminen autolle oli haasteellista hommaa! Karvalakin liepeet korvilla, kintaat kädessä ja takki napitettuna tiukasti leuan alle onnistui viimeisten tavaroiden asettelu autoon. Lämmöt mökissä ja saunalla alas kuitenkin varovasti niin ettei vesijohdot pääsee pakkasilla jäätymään ja sitten tien päälle. Ensimmäiset 15 kilometriä olikin luistelua peilikirkkaalla asfaltilla. Luisteluun antoi oman tehonsa pari kuukautta aiemmin tielle laskettu sileä uusi asfalttipinta. Hengissä kuitenkin selvittiin tuosta pätkästä ja koko taipaleesta Helsinkiin. Matkaa ei tarvinnut tehdä ollenkaan yksin, sillä pääkaupunkiin tulijoita oli tien täydeltä. Aurinko helotti päin kasvoja ja välillä autossa oli tukalan kuumaa. Matka sujui hienosti ja olihan todella hienoa palata kotikylälle, Stadiin!!!

lauantai 19. lokakuuta 2013

Saimaalla tuulee

Syysmyrsky pääsi "yllättämään"! Toissaöinen ja eilinen räntäsade muuttui yön aikana kovaksi tuuleksi. Mökin pihalla on juuri nyt lämmintä +2 C ja järvellä tuulee puuskissa jopa 14 m/s. Puiden latvat huojuvat monen metrin toleranssilla. Pihalla liikkuminen on suorastaan hankalaa tuulen takia. Lisäksi tuulen vaikutus lämpötilaan edellyttää lähes naparetkeilijän pukeutumista. Lehtipuissa viimeiset lehdet yrittävät taistella väistämätöntä vastaan huonolla tuloksella. Jos tuulesta hakee jotain iloa niin lehdet ja roskat ovat siirtyneet pihalta kilometrien päähän. Puolenpäivän aikaan tuli lisäksi melkoinen lumisade, joka kesti ainoastaan muutaman minuutin. "Hiutaleet" olivat enemmän ryynejä kuin oikeita lumihiutaleita. Karvalakki päässä on yritettävä selviytyä auton pakkaamisesta. Mutta onneksi mielessä häämöttää jo lämpöinen etelä, Helsinki!!!!!!!!! Ei kyllä kyrsi yhtään!

perjantai 18. lokakuuta 2013

S-ryhmä mukaan Lastensairaala-hankkeeseen

S-etukortin Facebook-sivulla on julkaistu tieto, että S-ryhmä julkistaa loppuvuoden aikana tavan, jolla he ovat mukana tukemassa Lastensairaala-hanketta. Lisää tietoa tulee mm. marraskuun Yhteishyvässä. Pitäkäähän silmänne auki ja olkaa mukana kun mahdollisuus tulee!!!

Sukututkimus harrastuksena

Meitä vanhoja viettää jo melkoinen joukko aikaansa sukututkimuksen parissa. Harrastus on mielenkiintoinen ja sen parissa vierähtää aika mahdottoman nopeasti. Hesalaisilla on loistava mahdollisuus käyttää hyväkseen Kansallisarkiston ja Kansalliskirjaston palveluita. Näiden kammioissa pääsee vaivattomasti tutkimaan mikrofilmeillä tai -korteilla olevia vanhoja arkistoja. Lisäksi Stadissa on Suomen Sukututkimusseuran toimisto kirjastoineen. Suomen Sukuhistoriallinen yhdistys on tehnyt arvokasta työtä kuvaamalla kirkonkirjoja eri puolilla maata digitaaliseen muotoon. Eli jos omaa sukuaan tutkiva ei pysty tai halua mennä mainittuihin arkistoihin pystyy kirkonkirjoja lukemaan kotona omalla tietokoneellaan. Sukuhistoriallisen yhdistyksen nimellisellä jäsenmaksulla pääsee käsiksi kaikkeen myös todella vanhaan digtaaliseen aineistoon yhdistyksen sivujen kautta. Kätettävissä on myös monia muitakin hakuosoitteita. Vanhojen kirjoitusasujen tutkiminen on melko haasteellista, mutta siihenkin oppii vähitellen ja onneksi apua tulkitsemiseen on saatavissa. Jos muistatte, että kouluaikaan kaunokirjoitustunnilla syntyi monensorttista kirjoitustyyliä on sama vaiva ollut kaikilla esim. kirkonkirjojen pitäjillä. Mahtava harrastus, jonka etenkin eläköitynyt ikäluokka on kokenut omakseen, mutta kyllä oman suvun historia tuntuu kiinnostavan nuorempiakin. Jos aihe kiinnostaa niin googlaa em. järjestöjen sivut esiin ja liity historian tutkijoihin!

Ensilumet on nyt sitten nähty

Viime yö peitti savolaisen maiseman lumeen. Aineen kuvaaminen lumeksi on hieman mahtipontista sillä kyllä se räntää on. Huolimatta siitä, että yöllä ei käyty edes pakkasen puolella, peittyi maa valkoiseen vaippaan. Peite ei ole kuin parin kolmen sentin ohuinen kun ei sitä paksuiseksikaan voi kuvata. Eipä mennyt alkuviikon renkaanvaihto hukkaan! Tosin tänään ei ole aikaa kokeilla vielä renkaitten pitävyyttä sillä sen aika koittaa ensi maanantaina matkalla koti-Suomeen, Stadiin. Laitan oheen kuvan todisteeksi tapahtuneesta!

torstai 17. lokakuuta 2013

Lastensairaalan rahoitus

Eilen oli MTV3:ssa juttu Helsingin Lastensairaalan rahoituksen tilanteesta. Ensinnäkin tuntuu uskomattomalta nykyinen Lastenklinikan tilanne ahtauden ja rakennuksen kunnon osalta. Jos päättäjillä olisi oikeaa tahtoa ei tilapäistilojen löytyminen pitäisi olla mikään ongelma. Herttoniemen sairaalaa ollaan sulkemassa jollei jo suljettu ja mikä on Marian sairaalan tilojen nykyinen käyttöaste ja mitä muita HUS:n alueen sairaalatiloja voitaisiin tilapäisesti osoittaa lasten sairaanhoidon käyttöön? Taitaa olla asian tilapäishoito tahdosta kiinni! Uuden sairaalan puuttuvan rahoituksen ratkaisu voisi olla "suuryhteisöjen" kukkaron avaus. Nokia, Microsoft, Kesko, SOK, YIT, Skanska, OP-Pohjola, Nordea, Sampo, Mandatum, ammattijärjestöt jne. olisivat ainakin potentiaalisia lahjoittajia. Puuttuva 23 miljoonaa Euroa kertyisi noilta tahoilta kevyesti. Ja eihän tuo summa mikään tarpeen katto ole, sillä kustannukset menevät yli arvioidun kuten aina tuppaa käymään. Toinen omituisuus hankkeen pitkittymisessä on kaavoituksen hitaus! Mihin tarvitaan vielä vuosi tästä ennenkuin kaava on valmis kun on jo tiedossa mitä tehdään ja mihin tehdään? Luulisi virkamiesten pystyvän ottamaan näin tärkeän asian pinon päällimmäiseksi!!!!!!!!! Pankaa nyt hötyä pönttöön ja HETI!

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Karpalot ja jäinen suo

No nyt on taas herkkusoppaa tiedossa! Kävin läheisellä karpalosuolla hakemassa vajaan litran punaisia herkkuja. Olin varustautunut matkaan naparetkeilijän tavoin. Jalassa kumisaappaiden sisällä oli kolmet sukat, kaulassa villakauluri, päällä kaksi puseroa, pipo tiukasti korvien yli ja paksu toppatakki. Niin ja kintaat kädessä. Tässä varustuksessa taapersin suolle, joka oli pinnaltaan kokonaan jäässä. Aiemmassa kirjoituksessani manaamani suontallaajat olivat tehneet onnekseni huonoa työtä. Mättäillä ja mättäiden välissä pilkisteli kohtalaisen runsaasti punaisia, pienen omenan kokoisia marjoja. Meinasin innoissani tuuskahtaa nenälleni suohon kun kaivelin herkkuja sammalen päältä ja sisältä. Punaiset terveyspommit vaan kopsahtelivat marja-astiaani. Se mitä terveyden kohtaa nuo edistävät ja korjaavat, en tähän hätään muista, mutta eiköhän melkoinen osa vaivoistani saa taas kyytiä! Sitten on tilaa taas uusille vaivoille. Sormien tuntoaisti oli mennyt jo ensimmäisten viiden minuutin poimimisen jälkeen. Mutta vahva aavistus ohjasi käden useinmiten marjaan kiinni. Tosin lukuisia punaisen marjan pirskahduksiakin sain kokea tuntoaistin puuttuessa. Touhutessani suolla suorittivat läheisellä pellolla taukoapitävät maailmanmatkalaiset, joutsenet, ylilennon. Seurasin heidän uljasta lentoaan kunnioituksella! Hymyä pukkaa saalis ja ylilento!!!

Villa Tomtebo

Luin aamun Hesarista, että Villa Tomtebo on myynnissä. Se on hieno juttu jos vain kaupungin vaatima käyttötarkoitus toteutuu esitetylla tavalla. En tiedä onko kaupungin matkailuihmiset koskaan liikkuneet Seurasaaren ja Tamminiemen tienoilla samaan aikaan kun matkailijat ovat liikkeellä. Minulla on usein tapana teputella lenkillä Seurasaaressa, joka on mukavan matkan päässä kotoa Pikku Huopalahdesta. Olen vuosia ihmetellyt ettei alueella ole mitään palveluita turisteille, joita pyörii alueella pilvin pimein erityisesti kauniina päivinä. Kesällä palveluita toki on jossain määrin, mutta kevätauringon ensi säteiden myötä tulleet turistit saavat haahuilla silmät ymmyrjäisinä ilman pienintäkään kupposta lämmintä juotavaa tai naposteltavaa. Sama tilanne on syksyisillä poluilla. Hyvin hoidettuna Villa Tomtebo on hieno lisä palveluihin kunhan vain aukioloajat ovat oikeat!

tiistai 15. lokakuuta 2013

Finnair ja kumppanit kipuilevat talouskurimuksessa

Tuskaa on taivaalle halajavilla! Kun tänään ostat lentopiletin et enää voi luottaa, että kone kulkee lipun päivänä. Siitä huolimatta lentotarjouksia satelee harva se päivä ja hinnat sen kun halpenee. Mutta jos ei maailman talous tästä parane niin vielä kaatuu rutkasti lentoyhtiöitä. Norwegiankin on jo ilmoittanut sopeutustoimistaan ja heillä sentään kerrottiin olevan tulos kunnossa. Finnairin osalta olemme tottuneet jo siihen, että lentoemännät, lentäjät, huoltohenkilöstö, maahenkilöstö, matkatavarankäsittelijät, lennonjohtajat tai joku muu ryhmä, jonka toimilla masiinat pysyy maassa, ovat vuorollaan lakossa. Luulisi, että ollaan Ranskassa, jossa joka päivä on joku ammattiryhmä lakossa. Tuolla perusteella Air France ja Finnair voisivat liittyä yhteen. Henkilöstön ja lähitoimijoiden toimintatavat ovat niin samankaltaiset. Ei tässä enää auta vaikka lippu Nykiin maksaa 1000 Euron sijasta 400 Euroa jos kone ei kulje! Kaikkien järkevään ja taloudelliseen toimintaan tähtäävien muutosten vastustaminen ja korotusten vaatiminen alvariinsa johtavat nopeasti yrityksen kuolinkorinaan. Suomalaisista ammatillisista sähinöistä seurauksena on ulkomaille menetetty viime vuosina telakat, varustamotoiminta, metsäteollisuus, kaivosteollisuus, linja-autoliikenne jne. Onko Finnair seuraava? Kyllä kyrsii taas!!! Kun sais vaan vapaana liitää vielä!

Renkaiden vaihtojonossa

Savossa iski hysteria, joka tarttui minuunkin. Olen istunut jo 1,5 tuntia rengasliikkeen jonossa odottamassa vuoroani. Aamun paikallislehdessä oli aiheesta provosoiva juttu, jonka tehoa ei heikennä edes se että ensi yöksi on luvassa räntäsadetta. Eli olemme kaikki täällä markkinoinnin uhreja. Elän toivossa, että tunnin kuluttua tästä autoni alla on turvaa ja suoraa menoa takaavat tossut! IPadin kanssa jonottaminenkin sujuu.

maanantai 14. lokakuuta 2013

Tupakoinnin ihanuus ja puhdistus

Edelleen melkoinen joukko kaikenikäisiä vetää tupakansavua keuhkoihinsa. Vaikka asiassa on vuosikaudet jaettu valistusta niin on se vaan ihme ettei opastus mene perille! Hesassakin kulkiessa näkyy joka puolella kaduilla ja työpaikkojen ulkopuolella tupakoivia ihmisiä. Suurin osa heistä nayttäisi olevan naisia. Tupakoinnin haittavaikutukset ovat kiistattomia. Lopettaminen ei ole helppoa ilman omaa motivoituneisuutta. Itse olin tupakoinut 16 vuotiaasta alkaen. Miehekkäästi vedin aluksi vuosia punaista Norttia, jonka vanhempi väki tietää aika jämäkäksi tupakaksi. Jossain vaiheessa miedonsin hieman savukkeitani, mutta määrä pakkasi nousemaan tiukassa työelämän tuoksinassa. Kun vielä sai polttaa missä vain, ei rajoitteita kotimotkotuksia lukuunottamatta ollut. Kaksi askia päivässä toistakymmentä vuotta alkoi tuntua kropassa joka puolella. Myös jatkuva tupakanhaju alkoi häiritä itseäkin. Eräänä kauniina kesäkuun viimeisenä päivänä jäätyäni kesälomalle päätin, että nyt se on loppu! Vietin lomani huulia purren ja miettien kaikkea muuta ja yritin unohtaa tupakan. Palasin lomalta ja jo pari päivää myöhemmin valitettuani työterveyslääkärille nilkkojen turpoamista makasin Kivelän sairaalassa keuhkon imurauhasten laajentumien vuoksi. Siitä tulikin puolentoista kuukauden reissu sairaalan petissä, liikkuminen autettuna pyörätuolilla, koepalaleikkaus (onnekseni hyvää laatua, kuten mieskin ;) nyt, em. on vahvistamaton tieto), parin vuoden kortisonikuurit ja 15 vuoden jatkuva seuranta. Minä kuitenkin selvisin helpolla ja ainakin keuhkojen osalta terveemmäksi kuin ennen tuota rumbaa tupakoijana. Seurauksena tuosta oli uusi maailma tuoksuineen, no toki joskus hajuineen isolla haalla, mutta hengitys kulkee helpommin ja maailma näyttää paljon paremmalta. Vaikka en laske aikaa tupakoinnin lopettamisesta niin siitä on tätä kirjoittaessani suunnilleen 30 vuotta, 3 kuukautta, 14 päivää ja 12 tuntia. Aika hyvin eikä kyrsi yhtään!!!

Talvirenkaat kiireesti autoon

Viime yönä oli sitten mökkipaikkakunnalla ensimmäinen pakkasyö. Varsinaisesti sydänyöllä lämpöä tai siis kylmyyttä oli -3 C. Mutta kun pimeys alkoi väistyä ja melkoisella joukolla autolla liikkujia alkoi työmatka klo 6 tienoilla laski lämpö -5 C:een. Jos eilen olisi ollut kosteaa niin aamu olisikin mennyt luisteluautoillessa. Onneksi oli vielä kuiva aamu! Jos Sinulla on vielä kesätossut autossasi alla niin aamuautoilu ei olisi niin hengelle hupaa jos vaihtaisit sinne piikkitossut alle. Kannattaa käyttää ostopalveluita ellei vaihto onnistu itselläsi tai pelkäät käsiesi likaantuvan. Tai höynäytä joku kaverisi vaihtamaan vaikka valittamalla kovaa selkäkipua. Käsivarren kivutkin ovat hyväksyttäviä syitä avuntarpeelle. Yksikin kipeä käsivarsi riittää. Renkaanvaihtajille kannattaa varata aika sillä kun sesonki käynnistyy saattaa odotteluun tuhrautua jokunen tunti. Itselleni kävi keväällä juuri niin kun menin vaihtamaan Vianoriin kesärenkaita alle lähteäkseni reissuun. Ajanvarauksen kautta olisin päässyt 2 viikon kuluttua vaihtoon ja jonottamalla olisi ollut 5 tunnin odotusaika. Ajelin omaan parteen taloyhtiön hallissa ja vaihdoin renkaat itse. Välillä aina piti painaa parkkihallin valot päälle kun niissä on aikakatkaisu. Noin 12 valon painallusta se homma vei ja 2 tuntia myöhemmin auto oli pakattu ja olin matkalla mökille.

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Guggenheimille ei ja arkkitehtonisesti näyttävälle rakennukselle jaa

Guggenheim säätiön hinku päästä Suomeen ja Helsinkiin on varsin ymmärrettävää! Suomalaisia on syytä pitää helposti höynäytettävinä. Esimerkkinä voitaneen mainita tapaus Nokia. Suomen talous on vielä maailman talouksiin verraten kohtalaisen hyvällä tasolla ja suomalaiset lähtevät maailman hankkeisiin aina mukaan "kiljuen". EU:n määräyksiäkin totellaan täysin kyseenalaistamatta niiden järkevyyttä. Kukaan muu ei noihin lähde mukaan! Katkotaan liian pitkät banaanit, kasvatetaan rekkoja yli maanteiden kantokyvyn, kasvatetaan teuraseläimet jokainen omassa yksiössään jne. Isolla G:llä ei ole siis Suomen kanssa mitään menetettävää. Vahvasti tulopuolella on taas suuri, suomalaisen mittapuun mukaan täysin järjetön lisenssimaksutulo ja pienenä menona arkkitehdin palkkio. Mitä sitten Suomi saisi? Ei juuri muuta kuin itse maksamansa täydet perustamiskustannukset ja ehkä jonkinasteisen lisäyksen matkailumarkkinointiin. Suomen sijainti Euroopan periferiassa ei tuosta miksikään muuttuisi. Olen jyrkästi veronmaksajana ja helsinkiläisenä Guggenheimia vastaan!!!! Kannatan ehdotetuille tonteille suomalaista arkkitehtuuriosaamista esitteleviä rakennuksia (loistavina malleina kirjastotalon suunnitteluehdotukset), joiden käyttönä voisi olla vaikka vaihtuvat näyttelyt taiteen eri muotojen osalta, taitelijoiden avoimet työskentelytilat, suomalaisen osaamisen esim. tekniikan näyttelyt, ulkomailta tuotetut taidenäyttelyt kuolleen ja kuopatun Retretin tapaan jne. Jos kuitenkin jollain on niin hitonmoinen hönkä päästä rahasta eroon ja tuoda tuo ainoastaan Guggenheimille hyödyn tuova rahasampo Hesaan niin otettakoon varat koko kansalta eli valtio maksamaan viulut! Jo vain kyrsii melkoisesti koko touhu!

Vatsavaivat ja hoito

Mikähän mahtaa olla vikana suomalaisten ruokavaliossa tai -tavoissa kun erilaisia vatsasairauksia esiintyy niin paljon? Tänä aamuna oli Aamusydämellä ohjelmassa kaksi nuorta, joilla oli kummallakin vakavat vatsasairaudet. Kun jo 40.000 nuorella on tuollaisia tauteja niin eihän kaikki voi olla hyvin! Keskustelussa epäiltiin geeniperimän osuutta asiaan, mutta olen kohtalaisen varma että on siinä jotain muutakin. Ei alle kolmekymppisen pitäisi kulkea avannepussin kanssa tai olla menettänyt osaa paksusuolestaan. Itse pärjäsin yli kuusikymppiseksi ennenkuin paksusuolestani pätkäistiin Kirralla 50 cm pois. Sitä ennen olivat tulehdukset alavatsan vasemmalla puolella rassanneet toistuvasti. Välillä istuminen ja seisominenkin olivat hankalaa poltteen takia. Antibioottikuureja piti syödä jatkuvasti. Kökkö jumittui sisään eikä edes raju otsasuonten pullisteleminen auttanut. Leikkaus sujui kuitenkin hienosti ja sen jälkeen eivät vaivat ole uusiutuneet. Nyt on sujunut jo 5 vuotta ilman ongelmia. Itse olen nuorempana elänyt normaalia suomalaisen miehen "epäterveellistä" elämää ilman suurempia ääripaheita. Parikymmentä vuotta olen vältellyt mahdottomia sokereita ja rasvoja, syönyt kohtalaisen terveellisesti ja alkoholi on jäänyt liki tyystin. Olisiko nuoruusiän ja varhaisaikuisuuden huonot tavat potkaisseet sitten vielä vanhemmalla iällä?

lauantai 12. lokakuuta 2013

Mistä löytyy positiivia?

Kyllä taas kaikki tökkii! Tästäkin viestistä tietokone hukkasi eka version. Kaikki kyrsii ja tökkii! Mikään ei onnistu eikä mitään tapahdu. Ei maistu, ei! Mistään ei tule mitään! Ei maistu sanomalehdet, ei edes niiden nettinäköispainokset. Ei ole hyviä uutisia. Ei tule tarpeeksi paljon hyviä tv-ohjelmia, paitsi Tanssi Tähtien Kanssa, Kids Sing, Idols, Xfactor ja monia muita. Ei maistu pillerit. Ei maistu kaupunkimaisemat. Ei suju polkupyöräily. Ei tule katiskasta kalaa, paitsi pirusti pikkuahvenia, joita en viitsi perkata. Ei saa emaileja. Ei viitsi vastata gallupeihin. Ei tipu paino jos ei kyllä nousekaan. Ei jaksa maata sohvalla. Ei jaksa istua kiikkustuolissa. Ei suju rocken rolli, tosin ei suju muutkaan tanssit ja jos sujuu niin silloin ei kukaan lähde partneriksi. Eikö nuo jo osoita, että nyt KYRSII? Tai kyllä ehkä pientä helpotusta saattaa olla tiedossa! Arttu Viskari luistelemassa kauniin partnerinsa kanssa Dancong On Icessa ja huomenna TTK. Niin ja jos jotain muuta tulee runsaasti niin tukka rasvoittuu päivässä aika rutkasti. Pitänee kysyä parturilta ensi kerralla, että onko se positiivista vai onko sekin negatiivista.

Ministeri ja lainkuuliaisuus

Lopultakin tuomionpasuuna soitti Ministeri Hautalalle. Vihreän puolueen kannattajajoukko koostuu melkoisen sekalaisesta seurakunnasta ja valtaa pitää muutamat harvat pitkään jo politiikassa vaikuttaneet. Luulisi, että näillä edes vallitsisi vanhakantainen korkea moraali toimissaan. Mutta kun ei enää siihenkään voi luottaa. Heidi Hautala kompuroi jo aiemmin harmaan talouden kanssa. No onneksi oikeus teki jälleen tehtävänsä! Vihreillä on monessa asiassa hyvät tavoitteet, mutta nuorekas toimintatapa meinaa sotkea kauniit tarkoitusperät. Valtioneuvoston ja kansanedustuslaitoksen jäsenten moraalin pitää olla kansalle esimerkiksi! Se lienee vähintä mitä antamamme valtakirja edellyttää.

perjantai 11. lokakuuta 2013

Kaverin rahaa Luxenburgissa

Olin kerran 90-luvulla yhden kaverini kanssa Euroopan kiertueella. Käytiin Ranskan puolelta parin tunnin ajan Luxenburgissa ja kaverini vei sinne rahaa. Olin itse paikalla näkemässä sen. Sain jopa osuuteni hyödyistä kun kaveri tarjosi. Enin osaa rahaa vietiin yhteen ravintolaan pääkadulla. Sinne vietiin melkein 82 Euroa ja 4 Euroa vietiin yhteen jäätelökioskiin siinä ravintolan lähellä. En ole aivan varma oliko nuo rahat pestyjä vai ei, mutta aika puhtailta ne näyttivät. Noita rahoja varten ei tarvinnut perustaa yritystä tai rahastoa kun tarjoilija ja myyjä ottivat ne aivan kysymättä. Edes passia ei rajalla kysytty. Muualla me ei ehditty käydäkään. Pihvi, olut ja jäätelö olivat kyllä hintansa ja hyötynsä väärttejä! Ei juotu tuolla reissulla edes kahvia, Pauligin tai kenenkään muunkaan, kun ei ne siellä osaa keittää kunnollista.

Kun syksy saa!

Nyt eletään taas kerran vedenjakajalla ja pohditaan miten syksyn tuloon pitäisi suhtautua. En ole kovin ihastunut viileneviin keleihin, mutta toisaalta jos liikkuu ulkona niin se on enimmäkseen rättikysymys. Mitä laitat päällesi ja millaisella asenteella olet liikkeellä? Kun on tarpeeksi ja oikeanlaista tekstiiliä alla ja yllä niin ei hyinen syyssää mikään varsinainen ongelma ole. Mutta varo menenmästä veteen tai lätäköön saappailla, joihin ajan tai kotona asustelevan turren hammas on purrut reiän. Ainakin pitkillä matkoilla kulkiessa jääkylmän veden tirskuminen varpaiden välissä muodostuu nautinnoksi ainoastaan masokistille. Nyt vain odotellaan sitten ensi lumia. Ohessa pari kuvaa syksyiseltä Saimaalta.

torstai 10. lokakuuta 2013

Perustavaa laatua olevia ajatuksia 2

Te, jotka olette jostain syystä seuranneet kirjoituksiani, olette huomanneet aiheiden rönsyilyn. Viimeiset jutut ovat syntyneet Savossa mökkiolosuhteissa eli näin ollen sisältävät luontoasioita. Mutta päivittäisissä uutisissa olisi suunnaton määrä kommentoitavaa. Olen suorastaan joutunut puremaan hammasta eikun kirjoitussormea etten kommentoisi kaikkea mahdollista. Olen kohta vuoden tuskaillut työkyvyttömänä ja havainnut liikkumisen olevan entistä vaikeampaa. Istuskellessa ja maatessa ehtii pohtia monenmoista ja haaveilla ja haikailla erilaisten asioiden perään. Siitähän tämä vuodatusbloginikin syntyi. Aion siis rönsyillä aiheesta toiseen jatkossakin. Odottakaahan kunhan pääsen käsiksi yhteiskunnallisiin ja poliittisiin asioihin. Se startti tapahtunee tuossa tulevina viikkoina, joten jos vaan jaksatte, pysykää kanavalla!

Venäjän opiskelua

Ajattelinpa ottaa kantaa näihin viime aikojen ruotsi-venäjä-kielikeskusteluihinkin. Henkilökohtaisesti kannatan valinnanvapautta, jossa paino on sillä missä päin Suomea kieltä valitaan. Suivaannuin muinosen kerran mökkipaikkakunnalla Savossa Prisman kassajonossa kuulemiini keskusteluihin. Sekä edessäni että takanani puhuttiin venäjää, josta en tajunnut sanan sanaa. Mailmalla reissatessani olen ylenssä tavoittanut sieltä täältä tutun sanan, jonka jotenkin olen ymmärtänyt, mutta nyt olin aivan metsässä. Ja se vasta kyrsikin! Niinpä menin paikallisen aikuisopiston venäjän kurssille. Tahkosin 3 kuukautta aakkosia ja perussanoja. Uudenlaisten kirjainten uppoaminen vanhaan päähän ei onnistunut oikein mitenkään. Palattuani Helsinkiin hakeuduin Työväenopistoon Kallioon 2. alkeiskurssille. Opettajan venäjänkielistä posmitusta kuunneltuani noin 4 tuntia päätin jättää homman sikseen. Kurssiväki oli 4 vuotta yliopistossa venäjää lukeneista 3:tta kertaa alkeiskurssille osallistuneisiin. Olin luultavasti ainoa, joka oli täysin ulalla. Suomenkieltä kuulin ainoastaan tauolla. Sitä kyllä ymmärsin! Tuntui jotenkin oudolta, että pitäisi osata kieli jo valmiiksi voidakseen mennä opiskelemaan sitä kurssille. Itä-Suomessa kuulee venäjää päivittäin ja osaamisesta saattaisi olla jopa pientä iloa. Pitäisiköhän kaivaa oppikirja esille? Yhden sanan osaan, se on PEKTOPAH ja se lausutaan RESTAURAN. Fiksu lukija saattaa huomata, että sain poimittua kursseilta tärkeimmän paikannimen mahdollista Venäjän matkaa ajatellen.

Aamu, iPad ja HS

Se taisi sitten tänä aamuna olla patteri loppu sisäisestä kellosta! Unet loppuivat viidennen unitunnin kohdalla tuossa klo 5.15. Onhan se tietenkin monelle työssäkäyvälle aivan normaali heräämisaika ja monelle nuorelle aivan normaali unen määrä. Mutta vanhalle ja väsyneelle ukolle kumpikin aikamääre on perin niukka. No ei kun silmät sepposen selälleen ja siinä silmien avaamisen lomassa käsi yöpöytää kohden. Sormet vielä unisen lerppuina tiukahko ote iPadista ja kansi auki. Niin iPadissani on kätevät kannet, jossa on vielä tasku kuulokkeillekin. On ollut oivallista terkkarin odotusaulassa katsella telkkariohjelmia kun muut selailevat rasvoittuneita Eevoja ja Temmareita. Mutta tänä aamuna oli jälleen turvallista aloittaa aamu tuoreiden uutisten parissa. Näköispainos-Hesari löytyi yöpöydältä iPadin ruudulta. Kun vielä laittoi iPadin soittamaan Live 365:lta rauhallista jazzia niin aamuhetki oli vertaansa vailla. Ei tarvinnut hakeutua aamukoleaa postiluukkua kohti vaan lehden sai avata lämpimän peiton alla kauniin musiikin kera
. Eihän tuommoinen voi kyrsiä sitten ketään vaan aamun saa aloittaa muikean ilmeen kera.

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Banaanikärpäset ja muut pienet keittiössä lentävät samankaltaiset

Oletko tuskaillut joskus keittiössä hedelmien ja eri puolilla asuntoa kukkien lähellä lentävien pikkukärpästen esiintymiseen? Löysin muutama viikko sitten Hämeen Sanomista artikkelin, jossa esiteltiin toimiva pyydys. Olen nyt käyttänyt sellaista kolmisen viikkoa ja se todella toimii. Olen laittanut lasipurkkiin ruokalusikallisen viiniä (siis naapurista lainattua) ja omenan kantoja. Banaani lienee yhtälailla toimiva houkutin. Sitten olen teipannut tiiviisti paperisuppilon purkin suulle. Suppilon reiän olen jättänyt noin nuppineulan pään kokoiseksi. Ja eikun askartelemaan!

Suuret ikäluokat, alkoholi ja krapula

Johan pomppas! Syy kaikkeen pahaan, mikä liittyy alkoholiin, ollaankin met. Kiitosta vaan! Lopultakin selvisi, että kaiken viinan kulutetaankin me vanhat. Juodaan varmaan tutkijan käsityksen mukaan kahdesta isosta lasista yhtäaikaa molemmin käsin. Juuri kun oli selvitty suunnitellusta alkoholiveron korotuksen tuomasta järkytyksestä. Onneksi siinä valtiovalta taisi ajatella pieniä eläkkeitämme ja alentaa aikomaansa korotusta. Ja sitten piti laukaista uusi pommi ja syyllistää koko suuri ikäluokka. Mutta onneksi kiinalaiset toivat tutkimuksellaan hienosti apua ja helpotusta ahdistuneeseen oloomme! Kiitos sinne idän mystiseen maahan! Sprite auttaa kankkuseen!!! Huraa, huraa! Eipähän tarvitse enää hommata mahahaavaa särkypillereillä vaikka vessassa käynnit lisääntyvätkin! Aina on onneksi asioissa pahaa jos hyvääkin! Siis voima ja vastavoima. Jin ja jang!

Verkkokalastus ja lämpöä

Käväisin tuossa kokemassa eilen virittämäni kalaverkon. Verkko oli aseteltu taidokkaasti eli normaalilla tyylilläni eli sähläämällä veneväylän poikki. En verkkoa laskiessani meinannut pudota kuin kerran laidan yli. Se on minulle jo oiva suoritus. Housut kyllä kastuivat kunnolla kun vesi loiskahti veneen laidan yli horjahdukseni voimasta. No miten siis lämpö liittyy verkkokalastukseen? Ilman lämpötila oli n. +12 C, mutta myös veden lämpötila laskee kohtalaista vauhtia. Verkkoni löytäneet kalat olivat selvästi etsineet itselleen lämpöä koska he olivat kietoutuneet verkkoon oikein huolella. Huolimatta kauniista puheistani he eivät suostuneet helpolla hellittämään lämmönlähteestään. Sain tuskailla oivan tovin ennenkuin verkko oli tyhjä saaliista. Yksi säyne jopa kietoutui uudelleen verkkooni eikä meinannut hellittää millään. Saaliina oli 7 säynettä, 4 isohkoa särkeä ja 3 lahnaa. Ja kuten tarkkaavainen lukija huomaa ei kalat olleet mitenkään erityisiä arvokaloja eli minulla ei ole mitään tarvetta liiotella niiden määrää suomalaisen kalamiehen perinteisellä tavalla. Missähän lie siiat kuppaavat?

Aamu-tv:n ruoka-ohjelmat ja raaka-aineet

No voihan kauhistuksen kanahäkki! Seurasin tuossa jälleen kerran aamu-tv:n ruoka-ohjelmaa. Olematta ruokakauppias on annosten raaka-aineiden hankkiminen ja kaapissa pitäminen aikamoisen haasteellinen projekti. Kai se on luvallista soveltaa, mutta menetänkö silloin ne ihanat maut ja tuoksut, joita tv:ssa niin kuvaillaan? Tämän aamun kana-risoton tekemisessä tarvittiin 3 eri sipulityyppiä. Ei meillä ainakaan ole muuta kuin tavallista sipulia, joka ei ollut mikään tv-kokin käyttämistä. Ainakaan vanhuksen keittiöön ei tuommoinen määrä raaka-aineita edes sovi. Ja tulisihan tuosta mahdottomasti hävikkiäkin kun isoina määrinä myytävät tuotteet ehtisivät pilaantua ennen käyttämistään. Tai sitten pitäisi syödä viikko samaa ruokaa. Tosin muistan opiskeluaikoina syöneeni toista viikkoa samaa makkarasoppaa, jonka ohjeen sain opiskelukaveriltani. Kun teki soppaa 3 litran kattilallisen niin ei tarvinnut olla joka päivä kokkaamassa. Ja makukin ja sopan sakeus periaatteessa paranivat joka kerran kun kattilaa lämmitin. Ei tuolloin mikroaaltouunista tiedetty yhtään mitään. Liekö edes keksijä vielä syntynytkään! Jukupätkä kun se olikin hyvää! Tekisköhän tänään tuota samaa makkarasoppaa vaikka 5 litran kattilaan? Olisi sitten loppukuun ruokakin valmis samantien.

tiistai 8. lokakuuta 2013

Joutsenet muuttomatkalla

Polkupyöräretkellä tapasin pellollisen valkoisia joutsenia. Olivat vallanneet lähipellon taukopaikakseen. Olihan kaunista katseltavaa! Tytöillä ja pojilla taitaa olla melkoinen matka ulkomaille. Kunpa pääsisi mukaan! Toisaalta kyllä syksyinen Stadikin on kaunis!!!

Lenovo G580 ja tietokoneen hallinta

Ostin Verkkokaupasta viime vuoden lopulla Lenovo G580-läppärin. Siirryin tuolloin samalla modernin Windows 8-järjestelmän käyttäjäksi. No sehän olikin alkuun melkoista tökkelehtimistä kun järjestelmän kanssa toimivia sovelluksia oli hyvin rajallinen määrä. Mm. F-Securen tietoturvan asentaminen sotki koneen täydellisesti. Ellei lähipiirin it-osaaja olisi saanut systeemiä pelittämään olisi koneella ollut edessään huoltomatka Saksaan Lenovon pajalle. No kyllähän järjestelmä lopulta lähti pelaamaan, sovellukset kehittyivät ja minäkin opin jopa hieman pitämään W8:sta. Mutta kone tökkii! Kun kirjoitan tehokkaalla 2-sormijärjestelmälläni kursori hyppii minne sattuu, joskus koko teksti katoaa ja parhaimmillaan kone alkaa omatoimisesti suoltaa pelkkää nollaa. Kyllähän minä monenlaiset vihjeet omasta persoonastani ymmärrän ja onpa joku työkaveri kiivauksissaan joskus työvuosinani luonnehtinut henkilöäni pelkäksi nollaksi. Mutta kun konekin alkaa osoitella minua nollaksi niin siinä mennään jo aikalailla henkilökohtaisuuksiin! Tuotahan en voi hyväksyä mitenkään! Tosin Verkkokauppa lupasi tutkia masiinan katsoakseen olisiko siinä joku tekninen vika. Onhan toki mahdollista, että Orwellin koneiden valvoma maailma olisi totetutumassa ja olisin ensimmäinen uhri, jonka todellinen olemus olisi syytä paljastaa! Jos ei kyrsi niin ainakin askarruttaa!

Terveys ja aamut

Aamut ovat nykyään jännitystä täynnä! Joka aamu joutuu miettimään ennenkuin silmänsä avaa, että millähän vaivalla tämä päivä aloitetaan. Tarjolla on ylhäältä alkaen ja alaspäin edeten päänsärkyä, silmien kipuja, niskasärkyä, rinnanpuristusta, verenpainetta, verensokerin nousua, en kehtaa sanoa minkä kipuja, ristiselän särkyä ja jalkakipuja. Voisi kuitenkin sanoa, että onneksi on aamuja, jolloin ei valintaa tarvitse tehdä! Nimittäin silloin särkee kaikkea ja lääkityskin on helppo. Otan vaan kaikkea! Vuosikymmenet ihmettelin vanhusten valituksia ja kuvittelin, että kysymyksessä oli ajankulu tai seurantarve. Minulle on käynyt kuin kissanpennulle. Silmäni ovat avautuneet! Toki vain sen verran mitä ensin aamurähmältä pystyy. Minulla on mitä ilmeisemmin sama vanhusten tarve valittaa. Ja nyt olen saavuttamassa siinä virtuoosimaisen tason. Kaikki tuo kyllä kyrsisi jos vain kivuiltani ehtisin sitä miettimään. Tämän aamun arvonnassa vaivoistani voittivat verensokeri ja jalkakivut!

maanantai 7. lokakuuta 2013

Karpalot, nuo bodaripuolukat

Jo vain suu mettä keitti kun pistäydyin lähisuolla pikkukipon kanssa. Kohtasin useita bodaripuolukoita vaikka ne parhaansa mukaan yrittivät piiloutua minulta. Kaivoin käsin heitä turpeesta täyden kipollisen verran eli arkimitoilla kuvaten kokonaiset puolitoista litraa. Joissakin kohden se armoton saapasjoukko, joka oli tampannut suon lähes lyttyyn, oli onnistunut samalla polkemaan karpaloraukat sanan varsinaisessa merkityksessä maanrakoon. Huolimatta edellämainitusta ja siitä kun kuvittelin jopa joidenkin marjojen kyykistyneen piiloon minut nähdessään, onnistuin saavuttamaan tuon oivallisen saaliin. Saaliistani kehkeytyy vielä kotihengettäreni ehtoisissa käsissä herkullista kiisseliä, joka vaniljakastikkeen kera toimii tehokkaana lääkkeenä mm. kyrsimistä vastaan. Onpa joku lääkintäpuolen tietäjä maininnut tuon turbopuolukan sisältävän jopa joitain terveyttä edistäviä hitusia.

Kuntatyöntekijöiden irtisanomissuoja

Arvatkaa kyrsiikö? No aivan saletisti! Miksi maassa, joka on monen sortin taloudellisessa ahdingossa, on yksi iiiison iso työntekijäryhmä erityisasemassa? Viiden vuoden irtisanomissuoja kaikille esim. kuntaliitoksen yhteydessä ja aika alkaa alusta kun uusi kunta liitetään. Ja kun liitoksen tavoitteena pitäisi olla vielä kustannussäästöt! Mutta kun ei suojan takia säästy, ei! Ja kun tuon ihanuuden maksamiseen osallistuu vielä koko kansa, mutta yhdet vaan nauttivat hyödyn. Mikä hiton systeemi tuollainen on? Normaalissa yritysmaailmassa pahimmillaan pomot lähtee samana päivänä ja työntekijöillä on määrätyn menettelyn pohjalta irtisanomisaika, jolla voidaan saavuttaa tavoitellut taloudelliset tasot. Toki näkemys asiasta vaihtelee riippuen kummalla puolella pöytää tilannetta arvioidaan. Kyllä pitäisi kansanedustuslaitoksen Soinien, Hakkaraisten ja muiden jo älähtää! Mutta kun kohta on taas tulossa vaalit, niin ei voi! Kyllähän kyrsii isosti!!!!!!!!

Selänne, Räikkönen ja suomalainen sisu

Eihän kukaan vaan väitä etteivät suomalaiset osaa? Kun katsoin aamulla Twitter-uutista videon eilisistä jääkiekon tapahtumista Winnipegistä herui ryppyiseen silmäkulmaani kosteutta ja molemmat harmaat rintakarvani kohosivat merkittävällä tavalla monta milliä ylpeydestä. Teemu Selänne, yleisön kannattaman joukkueen vastustajan pelaaja, sai koko tuhatpäisen yleisön seisten jakamat aploodit. Itse juhlakalu reagoi tapahtuneeseen suomalaisella vaatimattomuudella vaivautuen saamastaan huomiosta. Suomalainen Teemu, joka avasi elämänsä vasta julkistetussa elokuvassa, on näyttänyt mitä parhaimmalla tavalla mitä suomalainen sisu ja omalle alalle omistautuminen voi antaa ihmiselle itselleen ja siinä samassa myös kanssaihmisilleen. Väheksyä ei voi myöskään Kimi Räikkösen suoritusta eilisissä formula1-kilpailuissa. Mahtava nousu 9. sijalta kilpailun toiseksi oli jälleen osoitus osaamisesta. Huolimatta lajin istumatyöstä on kyseessä äärimmäisen kovaa fyysistä kuntoa vaativa laji. Luetteloa suomalaisista osaajista voisi jatkaa vaikka kuinka paljon, mutta jokaisella osaajalla on aikansa. Tärkeintä on havainto, että kyllä Suomesta taitoa, sisua ja sitkeyttä löytyy! Rispektiä kuten nuoriso nykyään sanoo!!!!!!! Ei nuo eiliset suoritukset kyrsi meikäläistä ollenkaan!

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Kotimaisten omenoiden hinta

Käväisin lauantaina viimeisten kauppatuntien aikaan marketissa ostaakseni kotimaisia omenoita. Tarjolla oli yhtä lajia keskikokoisia kotimaisia ja useita lajeja ulkomaisia omenoita. Kotimaisen omenan hinta kilolta oli 3,25€ ja ulkomaisten halvin versio maksoi 2,25€. Mihin katosi se poikkeuksellisen suuri kesän omenasato, portinpielten "ota tästä"-omenapussit, kuljetuskustannukset ulkomailta vastaan kotimaasta jne.? Olivatko nuo myynnissä olleet omenat rakkaudella kultaisissa kukkaruukussa yksittäiskappaleina kasvatettuja ja yksitellen kauppaan taksilla kuljetettuja vai millaisia kustannuksia ja tuottotavoitteita hinnanmääritykseen käytettiin?

lauantai 5. lokakuuta 2013

Lastenrynnäkkövaunut

Käväisin kirpputorilla tsekkailemassa löytyisikö edullisia ja lähes uusia työkaluja puoli-ilmaiseksi. Meinasin joutua lastenvaunujen uhriksi muutamien muiden kanssa-asiakkaiden tavoin. Nuori äiti oli suloisen babynsa kanssa päättänyt sopia mukaan muutoinkin ahtaan kirpparin käytäville. Häntä ei juuri häirinnyt muut asiakkaat vaan vaunu kulki eteenpäin rynnäkköpanssarin tavoin saattaen kansaa lakoon. Sovituskopin luona jonottava mammalauma joutui kevyesti jyrätyksi. Onneksi suomalaisen reservinupseerin tarkkaavaisuus pelasti itseni nopealla väistöliikkeellä kohdalle sattuneen wc:n oviaukkoon. Ja taas selvittiin yhdestä vaarallisesta tilanteesta!

Karpalosuolla

Käväisin tuossa mökin lähellä sijaitsevalla karpalosuolla tunteroisen verran. Saaliiksi sain vajaan litran punaisia marjoja. Suo oli talsittu ristiin rastiin kumisaapaskulkijoiden toimesta. Kulkijoita oli ollut liikkeellä enemmän kuin aiempina vuosina yhteensä koko syksyn aikana. Tuo keräämäni litra oli todella lujassa, marja sieltä toinen täältä. Mutta eiköhän noista yksi karpalokiisseli irtoa! Nyt ei juurikaan kyrsi!

perjantai 4. lokakuuta 2013

Sumumaalin hinta

Kuvittelin, että kirjoitan tänne muutaman päivän välein ja joskus jopa harvemminkin, mutta taas tuli asiaa. Käväisin mökiltä kaupungissa ostamassa sumumaalia auton vanteiden ehostamiseen. Tein ostokseni rautakaupassa, jossa minulla on ollut rakentajatili jo vuosikaudet. Alennusprosentti maalipurkeista oli merkittävä ja nettohinnaksi jäi 5,70 € purkilta. Arvatkaahan pursuiko mieleni mettä kun huomasin viereisessä Prismassa saman maalin maksavan hyllyssä normaalihintaisena 4,70 € ja siitä olisi saanut vielä bonuksetkin. Kyllä taas kyrsi!!!

Onneksi palelee

Mittari näyttää ulkona +9 C ja tuulessa piisaa. Mökillä ollaan hetki. Ja ulkoilman lämpötila tuntuu ainakin -10 C-asteelta. On se hienoa kun palelee! Taidan kuukahtaa talvipakkasilla! Käväisin juuri tarkistamassa katiskan. On varmaan olemassa kaloillekin jokin blogi, jossa neuvotaan väistelemään pyydyksiä! Pariin päivään ei ole edes kalanjälkiä näkynyt. Uskon, että kaikki sintit kurvaavat katiskani oikealta tai vasemmalta puolelta ohitse riippuen puoluekannasta. Lieköhän käytävä kaupassa hakemassa murkinaa?

Blogin muokkaaminen

Olihan tehty tämäkin monimutkaiseksi! Mene sinne, mene tänne, etsi sitä, löydä tätä! Mutta onneksi olen saanut jääräpäisen luonteen ja painan vaikka läpi pehmeän voin. Onnistuinpa lopulta muokkaamaan blogin ulkoasun! Niin ei siitä semmoinen tullut kun lukija haluaa, mutta onneksi siitä ei oikein tullut semmoinenkaan, jonka minä haluan. Mutta tulihan siitä kuitenkin jotain. En tosin vieläkään tajua miten joku saattaisi löytää tämän luettavakseen? Niin ja miksi joku jostain kummasta syystä haluaisi lukea tätä!

Perustavaa laatua olevia ajatuksia 1

Nuorempana hämmästelin vanhempien ihmisten negatiivisuutta ja jatkuvaa kitinää milloin mistäkin. Toki olihan poikkeuksia kuten isoäitini, joka näki kaikessa pelkkää hyvää. Ja isäni, joka oli alvariinsa iloinen ja reipas ihminen. Nyt saavutettuani työeläkeiän ja oltuani vuosia sivussa työelämästä terveysongelmien vuoksi on minustakin tullut VANHUS isolla vaalla! Mikään ei oikein osu kohdalleen, kaikki kyrsii ja elämältä ei ole mitään odotettavissa. Vai onko? Yritän päivittäin muistaa esivanhempieni positiiviset puolet, mutta kun ympäristö tökkii, saa minut hermostumaan ja tekee juuri sitä mitä minä en voi hyväksyä. Siis eri tavalla kuin minä tekisin. Miten hitossa kukaan ei voi osata tehdä asioita oikein? Ei ymmärrä!