Mitä? Onko talvi tulossa?

Missä ihmeessä se piileksi viimeiset pari kuukautta ja runsaasti viikkoja? Maaliskuu on mennyt talvitavaroita varastoon kantaessa ja entäs nyt sitten?

Ei tunnu auttavan vaikka katsoisi säätiedotusta miltä kanavalta hyvänsä, talvea povaavat kaikki. Jos ei Pekka Pouta olisi telonut itseään, niin uskon, että Pekka lupaisi näille ajoille jo lämpimiä kevätkelejä. Muut sääihmiset yrittävät harhauttaa meitä auringonpaisteella, mutta jos menet ulos, niin pian on parta kuurassa ja pää turrana kylmästä.

Tänä aamuna säätieteilijä kertoi Turussa jo satavan lunta monen viikon jälkeen. Ja saderintama on tulossa meillepäin. En tykkää tuommoisesta! Luulin aina, että Turusta tulee vaan hyviä tyyppejä, kuten missejä, Tamara Lund, Ismo Kallio, Wäino Aaltonen, Mikael Agricola (hyvä tyyppi, kun keksi suomenkielen), Risto Isomäki (tosi hyviä tieteiskirjoja), Ruben Oskar Auervaara, Leena Kaskela, Pete Poskiparta, Tabe Slioor, Riku Niemi, Rafu Ramstedt, Kakka-hätä 77, Eero Väre, Katariina Jagellonica, Kaarina Maununtytär, Heikki Salmela, Eila Peisalo, Jussi Jurkka ja Esko Valtaoja. Onhan niitä vielä pari muutakin, mutta en viitsi luetella kuin nuo edellä olevat 5 merkittävintä. Jethro Rostedtia en viitsi mainita, kun se aina höheltää joka paikassa.

Lunta on kuulemma tulossa tännepäin. Nyt on selkä vääränä alettava taas kantamaan talvikamppeita takaisin tupaan ja siirrettävä keväthepenet piiloon. Oli ne ennen hienoja aikoja, kun ei tarvinnut ottaa talvivaatteita esille enää keväällä muulloin kuin vappuna. Silloin tuli taatusti lunta. Nyt ei taida tulla lunta eikä vappua!

Kävin hetki sitten pihalla haistelemassa tuulia ja heti meinasi jäätyä, sanonko mitkä? En sano, no sanon sittenkin - korvat! Piti hakea äkkiä pipo päähän ja vetää se syvälle korvien yli ja toppatakin huppu vielä päälle. Onko tuommoinen enää laitaa? Aurinko paistaa helottaa kuin juhannuksen jälkeen konsanaan ja sitten kun menet sitä tunnustelemaan, onkin tarjolla pelkkää kylmyyttä. Tunnelma on täsmälleen sama kuin meikäläisellä nuorena kotikylän nuorisoseurantalolla tansseissa. Jäätävää oli!

Muistakaa laittaa kunnon varusteet, jos menette viranomaisten suosittelemalle kävelylenkille! Ja pitääkää etäisyyttä muihin, ja jos kunto antaa periksi, niin tehkääkin kunnon patikkaretki! Silloin jaksaa taas katsoa telkkaria.

Paistaa siellä, mutta petollista on kylmän kanssa!

Meikävanhuksen kokemukset televisiosta

Ruukki, kotikyläni Oulun eteläpuolella ei sijainnut lapsuudessani minkään tiedonkulun valtatien varrella. Paikka oli rautatietä ja paria teollisuuslaitosta, sahaa ja tiilitehdasta lukuunottamatta, hiljainen pieni paikkakunta. Kylän suurimpia iloja oli Siikajoki, jota myöten tukit uivat sahalle ja joka antoi kalaa runsaasti. Aloitin kalastamisen kotirannassa jo alle kouluikäisenä ja usein saaliina oli hauki tai kaksikin. Joskus tarvittiin äidin tai isän apua, kun uistin tarttui sormeen, puuhun, kosken pohjaan tai paidan selkään - aika useinkin.

Mutta telkkaristahan minun piti kertomani. Enollani oli pieni sähköliike kylän keskustassa. Kun televisio aloitti Etelä-Suomessa koelähetykset, päätti hänkin 50-luvun lopulla tuoda kylään pari televisiota. Suomalaisten lähetysten näkyminen Ruukissa oli vielä pitkissä puissa, mutta meille oli suotu edistyksellinen naapurimaa, Ruotsi. Siellä olivat tv-lähetykset jo arkipäivää ja Luulajan lähetysasema kurkotteli jo Suomeenkin ja meidän kotiseuduille.

Toinen tv oli näytillä liikkeen pienessä näyteikkunassa ja toinen liikekumppanin Ilmarin kotona. Kun viesti televisiosta kiiri kyläläisten tietoisuuteen, seisoi liikkeen ikkunan takana pakkasessa hytisevää porukkaa pilvin pimein tuijottamassa mustaa laatikkoa. Kuvaa siinä ei vielä näkynyt. Mutta Ilmari oli virittänyt toisen telkkarin kotiinsa. Siellä riitti iltaisin kuhinaa, kun naapurit, tuttavat ja puolitutut sekä mahdoton määrä meitä kylän kakaroita tunki tupaan ihmettelemään laitetta ja "katsomaan" Ruotsin tv-lähetystä. Kuvassa näkyi 99,9 %:sti pelkkää mustavalkoista lumisadetta. Joskus ruudussa saattoi vilahtaa jotain tummaa, joka sai ihastuneen kohahduksen tuvassa olevassa joukossa. Arvailu mitä siinä näkyi, jatkui yleensä pitkään.

Aika pian 60-luvun alkupuolella ilmestyi telkkari myös meillekin kotiin. Mustavalkoista kuvaa  katseltiin ja pitkään. Melkoisia mönttejähän nuo laitteet pitkään olivat, paitsi pienet kannettavat, joita ilmestyi joskus 60-70-lukujen taitteessa. Minullakin oli Helsinkiin muuttaessani vuonna 1975 semmoinen pieni keltainen muovilaatikkotelkkari. Sen antennia sai jatkuvasti vempata eri suuntiin, että kuvan saisi näkymään. Mutta eipä tuohon aikaan paljon telkkaria joutanut katsomaankaan.

Jossain vaiheessa värit mullistivat telkkarin katsomisen täysin. Olihan se juhlaa, kun esimerkiksi urheilutapahtumat saattoi katsoa värien kanssa. Jääkiekkojoukkueetkin erottuivat toisistaan helposti.

Elettiin jo varmaan pitkällä 2000-lukua, kun meillekin kotiin hankittiin ”taulutelkkari”. Taulu ja taulu, se painoi kuin synti ja oli kuitenkin yli 10 senttiä paksu. Lisäksi sai pelätä ettei se kaatuisi.

Minun muistikuvani tuosta 50-luvun lopun tilanteesta viime vuosiin ovat hieman hatarat, kun työt veivät kaiken ajan. Tuona aikana kuitenkin aina jossain välissä tuli tv-laite uusittua, ei aivan ensimmäisten joukossa, mutta mukana kehityksessä kuitenkin meilläkin kuljettiin.

Nyt meillä onkin kotona ja muuallakin käytettävänä mahdoton määrä tv-laitteita ja laitteita, joilla voi seurata tv-lähetyksiä. Telkkareita on kotonakin pari ja mökillä omansa. Lisäksi parilla puhelimella ja iPadilla pystyy seuraamaan tv-lähetyksiä. Elisa Viihteellä voi tallentaa lähetyksiä ja katsoa haluamanaan aikana millä laitteella tahansa.

Tuli mieleeni tilanne joskus viime vuonna. Enterin opastuksessa joku seniorirouva kysyi, miksi tv:n alareunaan tulee leveä palkki, joka peittää ruudusta miltei kolmanneksen. Olin aivan H Moilasena, enkä tajunnut yhtään mistä oli kysymys. Vastaus selvisi, kun hankin meillekin älytelevision, joka on yhteydessä nettiin. Telkkaria avatessa, avautuu samalla informaatioikkuna, josta voi siirtyä joko haluamaansa palveluun tai erilaisiin asetusvalikkoihin. Ikkuna onneksi sulkeutuu melko pian, mutta on minustakin hieman kiusallinen piirre. Omassa telkkarissamme ei ole vielä vuorovaikutteista viestintää eikä kameraa. Se olisi mullistava ominaisuus.

Eli nykyisin minäkin elän tiedonkulun valtatiellä, aivan keskellä sitä väistellen ylitarjontaa. Kanavia ja palveluita on telkkarissa niin paljon, ettei niitä ehdi kahdella silmällä katsoa.

Tässä toinen kotimme yksilö valmiustilassa

Yle Areena - Tiedon ja viihteen aarrearkku

Pidin tuossa jokunen tovi sitten lyhyen esityksen Yle Areenasta Enterin tilaisuudessa. Olin pitänyt Yle Areenaa vain semmoisena uutisten ja dokumenttien tv-varastona ja -arkistona. Jos en ole jostain syystä ehtinyt katsoa jotain juttua, sen saattaisi löytää Yle Areenasta. Minun nenääni tuo palvelu tuoksui homeiselta ja vanhentuneelta.

Selvennän tässä hieman lisää mielipiteeni taustoja. Olen aina pitänyt Yleä vanhentuneena organisaationa, johon mielipiteeseeni ovat vaikuttaneet kanavan ”synkkä” graafinen ilme sekä lähetysten koruton ja ”väritön” olemus. Lähetysten vertaaminen kaupallisen toimijan MTV:n vastaaviin, on aiheuttanut mielikuvan erosta kuin on yöllä ja päivällä, toinen elävä ja dynaaminen, toinen tylsä ja väritön.

Mutta, kun valmistelin esitystäni, törmäsin todella runsauden "säkkiin". Meinasin olla suorastaan häpnadilla lyöty (käytän jälleen tuota vanhakantaista suomenruotsalaisten hämmästystä kuvaavaa ilmaisua, ursäkta finlandssvenkar), kun tajusin mitä kaikkea sieltä löytyy. Ja sieltähän löytyi! Yle Areenan ohjelmapaljoutta ei oikein pysty sanallisesti kuvaamaan, vaan siellä on käytävä itse tutkimassa ohjelmia omien mieltymystensä pohjalta. Tiedot on ryhmitelty usealla eri tavalla, joten on syytä kaivautua ja etsiä sitkeästi. Ongelmana tuossa on vaan se, että vastaan tulee jatkuvasti mielenkiintoista katsottavaa ja etsiminen tökkää aina johonkin, joka pitää katsoa samantien.

Se on syytä mainita, ettei siellä nyt toki ole kaikkea Ylen kanavilla esitettyjä ohjelmia. Niillä nimittäin on  monenlaisia rajoituksia, ulkomaisilla esitysrajoja, kotimaisilla aikarajoja, jne. Mutta sittenkin siellä riittää "tavaraa" tuijottaa ihan silmänsä kipeiksi. Niin ja tuleehan sieltä kaiken aikaa Ylen kanavien lähetykset reaaliaikaisena, joten et tarvitse telkkariakaan niiden (siis TV1, TV2, Yle Teema, Yle Areena) katsomiseen.

Yle Areenaan pääsee tietokoneella ja läppärillä (=pc) osoitteesta https://areena.yle.fi/tv. Mobiililaitteilla (tabletit ja älykännykät) palveluun pääsee joko selaimen kautta tai erillisellä sovelluksella, apilla, jonka Android-laitteen omistava voi ladata Play-kaupasta ja iOS-laitteen (iPhonen tai iPadin) omistava App Storesta. Ohjeet palvelun käyttämiseen löytyvät osoitteesta  https://ohjeet.areena.yle.fi/hc/fi. Mikäli haluat luoda tunnukset palveluun, saat siitä määrättyjä hyötyjä, joista voit lukea kirjautumisohjeista. 

Polkaisehan tietolaitteesi käyntiin ja etsiydy Yle Areenan sivuille metsästämään mielenkiintoista katsottavaa!

Avaussivulta mustasta palkista löytyy aihealueet Uutiset, Areena, Urheilu ja Valikko, josta löytyy lisää pääaiheita. Areenasta löytyy laajasti erilaista katsottavaa. Niin ja onhan siellä valikossa radiokin!

Selaamalla avaussivua alaspäin löytyy eri aiheita. Esimerkkinä vaikkapa Kotimaiset sarjat. Otsikon jälkeen on sininen teksti, Näytä kaikki, josta voi avata aiheen ohjelmalistaa ja valita haluamansa, tai aiheen tarjontaa voi myös selata oikean yläkulman nuolinäppäimillä.

Löydät lisää otsikon alta löydät eri ohjelmatyyppien kokonaisuuksia. Klikkaa ryhmän otsikko auki ja pääset selaamaan ohjelmia.

Ei tuota voi todellakaan esitellä yksinkertaisesti, mutta Yle Areenan käyttö on kuitenkin sitä. Kun tietoa ja ohjelmia on paljon, niin tarjontaa joutuu toki selailemaan melkoisesti.

Päräyttäkää auki Yle Areena laitteellanne ja selatkaa ja katsokaa ja nauttikaa ja kuluttakaa aikaanne. 

Toisaalta ulkoillakin kannattaa ja kotijumpata näinä ankeina aikoina! Omasta kunnosta on nyt syytä pitää huolta, kun laajempi liikkuminen on hankalaa. Pitäkää terveellistä välimatkaa ja pysykää terveinä!

Ps. Minä lähden nyt lenkille! Kävelemään, kun juoksemaan en pysty. Parin metrin etäisyyden aion pitää muihin kulkijoihin, vaikka viimeksi yksi terrieri yritti purra jalkaan ja valkoposkihanhi syöksyi kohti. Liekö luullut lajitoverikseen, kun minullakin on posket sisälläolosta aika valkoiset. Puhuin isoon ääneen rumia (anteeksi!) ja ne perääntyivät!

Yle Areenan alkusivu, jossa on Valikko avattu.

Ajoitus ja elämän tärkeät asiat ovat aina pielessä

Miksi minua aina kohdellaan kaltoin? En kyllä kohta ala mitään!


Kun olin nuori, olisin halunnut näyttää miehekkäältä, mutta naamaan ei ilmestynyt karvan hiventäkään. Ei silloisella pehmonaamalla menestynyt vastakkaisen sukupuolen suhteen.

Nyt on nenän ympärys jatkuvasti täynnä karvaa, niin ettei ehdi hinkata paljaaksi tarpeeksi nopeasti. Lisäksi naama ei enää meinaa kestää tuota partakoneella hinkkaamista. Nyt on lisäksi naama semmoisessa kunnossa, ettei sillä menesty enää missään. Poliisikin katsoo tarkkaavaisesti, mutta ei onneksi vielä puhuttele.

Kun nuorena halusin lähteä illalla ulos, ei äiti päästänyt. En kyllä ymmärtänyt tuolloin, että miksi? Enhän minä mitään...!

Nyt hallitus kieltää kokonaan ulos menemisen. Varmaan äiti antoi heille aikoinaan ohjeet, joita nykyhallitus nyt toteuttaa. En ymmärrä vieläkään, miksi?

Olisin halunnut alle 18-vuotiaana ajokortin, mutta viranomainen ei sallinut, kun olin kuulemma liian nuori ja holtiton. Omasta mielestäni olin parhaassa ja luotettavimmassa iässä. Kaupunkiin tansseihin olisi pitänyt päästä. Siellä ei nimittäin mopopojat olleet erityisen kovassa kurssissa, tytöt halveksi ja pojat antoivat turpiin.

Nyt ei paljon puutu, etteikö viranomainen ota kortin härskisti pois. Ja 5 vuoden välein pitää lisäksi antaa selvitys ajokyvystä. Nykyistä holtittomuutta en kommentoi! Tyttöjen suhteen tilanne on ennallaan ja pojilta en kyllä enää ota turpiin.

Kun yritin aikoinaan viinakauppaan, semmoista ei ollut paikkakunnalla ja lähikaupungissa eivät myyneet mitään, kun olin liian nuori. Kaverit kehuivat omenaviiniä ja sitä olisi ollut tarvis. Ja muuta isojen poikien juomaa.

Nyt ei saa edes lähteä viinakauppaan, kun ulos ei saa mennä ollenkaan. Ja toisekseen viinan juominen ei enää kiinnosta, eikä kroppa kestä sitä muutenkaan. Valion mustikkamehu ja Fun Light-mehut auttavat nyt nesteyttämisessä.

Nuorena teki aina mieli makkaraa, mutta sitä ei ollut saatavilla. Pullakin oli hyvää ja sitä olikin saatavilla, kun mummo leipoi usein. Autoin usein maistelussa ja syömisessä.

Nyt olisi makkaraa, mutta sitä ei saa syödä terveyssyistä. Mieli tekee kuitenkin edelleen jatkuvasti. Pullaa onkin tullut syödyksi ja se kyllä näkyy. Ja siitä muistutellaan aika usein. En tykkää! Muistuttelusta, pullasta kyllä.

Onneksi ennen sai ajaa polkupyörällä ilman kypärää, joita ei ollut tuolloin vielä keksitty. Olisi luullut, että olisi varoiteltu jollain tavoin, kun pää oli pehmyt ja kehittymätön.

Nyt pitäisi olla kypärä aina päässä, vaikka pää on paksu ja edelleen kehittymätön ainakin sisällön osalta lähipiirin mukaan.

Kun ennen olisi halunnut katsoa televisioa, ei semmoista ollut. Viimeisinä vuosikymmeninä siihen ei ollut aikaa. Enkä olisikaan erityisemmin pitänyt Ridge Forresterista, mutta Brookesta kyllä.

Nyt, näinä päivinä, kun sitä saisi oikein luvan kanssa katsoa, ei enää huvita eikä jaksa.


Miksi kaikessa ajoitus on niin vaikeaa? Kyllä nyt vähän kyrsii! Ei pitäisi pysähtyä pohtimaan!

Ja jälleen kerran, MUISTAKAA PESTÄ TASSUNNE, eikä räpelöidä joka paikkaa! 

Näppärätä puuhaa tietokonetta käyttävälle

Tuli tässä yllättäen tarve pysytellä sisätiloissa, ja koska vaihtelevalle tekemiselle on karvan verran kysyntää, päätin laittaa listantynkää tarjolle. Moni on tottunut päivisin surffailemaan lähes yksinomaan paikallislehtien, Iltasanomien, Iltalehden, Yle Areenan, Katsomon ja muiden tuttujen tahojen sivuilla, mutta onhan sitä netissä tarjolla paljon muutakin!

Itse olen kulkenut aikojen saatossa paljon siellä täällä netin syövereissä ja törmännyt moniin mielenkiintoisiin nettisivuihin. En halua olla mikään kadotuksen apostoli, mutta seuraan myös paria reaaliaikaista sivustoa (maanjäristykset ja hälytykset), joilla on enimmäkseen mielenkiinto- ja ajankuluarvoa. Sitten on toki tarjolla melkoinen joukko sivuja, joilta löytyy paljon tietoa ja muuta mukavaa.

Tässä välissä muistutan kuitenkin, että netissä liikkuu aina vaan enemmän kyseenalaista ja harhaanjohtavaa tietoa, joten on syytä uskoa vain tutuilta, virallisilta sivuilta saatavaa tietoa, erityisesti uutistietoa! Ja aina pitää olla varppeillaan, ettei anna omia henkilö- ja muita tietojaan arvelluttaville tahoille! Käy tsekkaamassa esim. https://www.kyberturvallisuuskeskus.fi/fi/ -sivut.

Ei nettiä tarvitse pelätä, mutta maalaisjärki on aina tarpeen siellä liikkuessa.

Tässäpä tarjolla ajankuluksi muutamia mielenkiintoisia nettisivuja!

Heti alkuunsa Juutuupi eli  https://www.youtube.com/ ! Sieltä löytyy hauskuutta, oppia, neuvoja, kuunneltavaa, katsottavaa ja vaikka mitä. Jos sinua kiinnostaa esim. jokin erityinen musiikinlaji, niin sieltä löytyy kaikki ja myös useamman tunnin soittolistoja. Olethan muistanut seurata juutuupista Tyyne Kettusen sote-oppeja (yli 30 videoa) https://www.youtube.com/results?search_query=tyyne+kettunen !

Muista myös kirjastojen e-kirjapalvelut! Niihin pääsee sekä mobiilisovelluksilla että tietokoneen selaimella. Siellä on kirjoja ja musiikkia. Sama koskee kaupallisten netissä toimivien e-kirjakauppojen tarjontaa, on halpaa ja kallista ja joka lähtöön.

Television katsominen on meikävanhukselle tällä erää ehkä päätyö, mutta siihenkin saa lisäväriä Elisa Viihteen ja muiden vastaavien palveluntarjoajien avulla. Törmäsin viimeksi Amazon Prime Video-palveluun, josta löytyy tuhansia elokuvia ja tv-sarjoja, eikä siihen tarvita lisälaitteita. Palvelu maksaa normaalisti 5,99 €/kk. Nyt taitaa olla päällä jokin tarjouskin. Enkä tunnusta kenellekään, että hankin tuon pelkästään Star Trek Picard-sarjan takia. Ei seniori voi tykätä tuommoisista nuorisosarjoista! (Paitsi minä!)

Seuraan joskus reaaliaikaista liikennettä iPadillani. Se toki onnistuu mainiosti myös läppärillä.

Kiinnostavia sivuja ovat :
- laivaliikenne https://www.marinetraffic.com/en/ais/home/centerx:12.7/centery:54.6/zoom:3
   (sivuja voi zoomata ja napauttaa laivankuvaa, niin saat tietoja aluksesta)
- lentoliikenne https://www.flightradar24.com/61.05,5.35/4
   (Napauta konetta, niin saat tarkat tiedot lennosta)
   Mobiililaitteille on ilmainen sovellus.
- kelikamerat  https://www.kelikamerat.info/
   Tuolta on helppo tarkastaa sää mökkipaikkakunnalla tai sukulaisten paikkakunnalla.
   Mobiilisovellus on erittäin helppokäyttöinen.

Hurjempaa reaaliaikaista seurattavaa löytyy:
- maanjäristykset https://earthquake.usgs.gov/
  (sivuja voi zoomata ja tiedot tapahtumasta löytyy joko vasemmalta palkista tai napauttamalla palloa)
- Suomen hälytyskeskusten tapahtumat http://www.tilannehuone.fi/halytysmap.php
   (sivuja voi zoomata ja tiedot tapahtumasta löytyy napauttamalla palloa)

No entäs sitten maailman livekamerat? Esimerkiksi
- https://www.skylinewebcams.com/en/webcam/ 
   Valitse kiinnostava paikkakunta ja seuraa tapahtumia
- https://explore.org/livecams/african-wildlife/african-watering-hole-animal-camera
   Vesipaikalla on välillä vilkkaampaa ja välillä rauhallisempaa
- http://www.africam.com/wildlife/index.php
   Valitse paikka, jota haluat seurata! Napauta kamera käyntiin kuvan keskeltä. Täällä on toisinaan runsaasti väkeä http://www.africam.com/wildlife/tembe_webcam

Kotimaan livekamerat löytyvät esim.
- https://luontolive.wwf.fi/
   Ainoastaan Talvilintu on tällä hetkellä aktiivinen, mutta muiden eläinten toimintaa näkyy vanhoina taltiointeina.
- eri paikkakuntien webkameroita löytyy mm. osoitteesta http://www.webcam1.net/
   Osa kameroista toimii, osa ei.


Nuo livekamerat ovat melkoisen koukuttavaa seurattavaa. Olen viettänyt joitakin tunteja katsoen afrikkalaisen eläinten juottopaikan rantaheinien heiluntaa ja odottanut jotain muutakin tapahtuvaksi, mutta rauhallista on useinmiten ollut. Onneksi kohteita löytyy monia ja toisissa riittää melkoistakin kuhinaa. Useissa kameroissa on vielä luonnon äänetkin mukana.

Toivottavasti tuossa edellä esittämästäni löytyy jotain uutta ja ehkä mielenkiintoistakin sisäpäivien ratoksi! Nyt en jouda kirjoitamaan enempää, nimittäin yhdelle juottopaikalle tuli juuri norsulauma!

Tsau ja jaksakaa!

Mitäs nyt tehdään, kun korona jyllää?

Ei olisi oikein uskonut, että tämmöiseen kurimukseen tultaisiin joutumaan. Tai pikemminkin ei ole tullut ajateltua tämmöistä aiemmin. Ehkä jälkiviisaana voisi todeta, että olisi varmaan pitänyt! Ihmiset reissaavat ympäriinsä ja maailma alkaa olla joka suuntaan avoin. Miksei siis pöpötkin liikkuisi samaan tahtiin kuin ihmiset!

Tässä jo kerittiin tovin aikaa kauhistella tuhkarokkotapauksia, lutikoitten ilmestymistä asumuksiin ja petoeläinten liikkumista asuinalueilla. Mutta moniko mietti näkymättömiä pöpöjä? Ihmisen käsityskyky ja ajattelu pyörii pääosin käsin kosketeltavassa ja silmin havaittavassa.

Tässä ollaan nyt puhtaan paidan kanssa, kuten vanha sanonta kuuluu. Tilanteesta ei voi oikein syyttää ketään, eikä siihen oikein ole voinut valmistautuakaan.

Kotona siis ollaan ja ulkomaailmaa vältellään. Mitä sitä sitten tekisi päivien täytöksi?

Meillä senioreilla on se etu, ettei tarvitse liikkua ulkona kuin aivan välttämättömissä asioissa. Kotona olemisen ajankuluksi on onneksi nykyisin monenlaisia apuvälineitä, joita ovat radio, televisio, puhelin, tietokone, tablettilaite ja älykännykkä. Ei olla enää savumerkkien, eikä kirjekyyhkyjen varassa. Yhteydenpito läheisiin ja tuttaviin onnistuu helposti älylaitteiden avulla. Televisiossakin on kanavia valita asti. On siinäkin tilanne kehittynyt Tesvision yhden kanavan ajoista. Monella on jo kotonaan esim. Elisa Viihde tai DNA-Tv, joiden kautta löytyy katsottavaa pilvin pimein.

Jos viihteen unohtaa hetkeksi, löytyy näin miesnäkökulmasta ikäviäkin puuhia ajankuluksi. Niistä mainittakoon siivoaminen, kaappien järjesteleminen ja kotitavaroiden seulominen tyylillä: jää-pois-roskiin-mökille-varastoon-kirpputorille-kierrätykseen-jne. Tuossa on turha valittaa käsikivusta. Jatkuvassa parisuhteisessa yhteiselossa toisen tarkkaavaisuutta ei enää pysty harhauttamaan. Sitten pestään tietenkin pyykkiä ja astioita ja vaikka mitä muuta, jotka kuuluvat päivittäiseen tai viikottaiseen rutiiniin. Enkä tykkää mistään noistakaan!

Ja jos parisuhteen toinen puoliso suo omaa aikaa, niin silloin voi yrittää keskittyä lukemaan, kirjoittamaan, soittamaan jollain soittopelillä tai laulamaan, ellei ne ole ympäristösyistä rajoitettua. Kannattaa käyttää myös hyväksi e-lehtiä ja e-kirjoja, sillä Helmet-e-kirjaston palvelut ovat auki niille, joilla on kirjastokortti ja PIN-koodi. Ja nettikirjakaupoista löytyy lisää luettavaa pilvin pimein. Monesta paikasta löytyy ilmaiseksi klassikkokirjoja e-kirjoina eli ei lukemiset heti lopu.

Näin terveenä (tällä hetkellä ja toivottavasti myös jatkossa)  on mahdollista käydä kävelyllä ja lenkillä, kunhan vaan ei heittäydä halaustervehtimään muita kuntoilijoita. Tosin en muista itse ainakaan halanneeni koskaan ketään tuntematonta lenkilläni. Siitä olis varmaan jäänyt jotain jälkiäkin. Ja puolitutut ja täystutut eivät oikein suostu halaamaan muutenkaan. Ja kotona voi kuntoilla sisälläkin. Paras esimerkki oli kiinalainen pappa, joka juoksi kotona sisällä maratoonin verran kilometrejä.

Tuosta tulikin mieleeni, että mahtaakohan halaustervehdykset tulla kielletyiksi maailmalla jatkossa ainaisiksi ajoiksi? No meitä suomalaisiahan se ei haittaa mitenkään. Käsi- ja poskisuudelmat ovatkin olleet hyvin vaivaannuttavia, kun ei koskaan ole ollut selvää, nuollaanko kunnolla vai muka vaan, mihin kohtaan ja kuinka monesti? Ja ketä? Ja milloin? Suomalainen, läheisin tervehdystapa kunnon kättely sormet ja rystyset musertaen, on aina ollut parasta. Sillä on vahvistettu sopimukset ja siinä sivussa pidetty käsikirurgienkin työllisyystilanne kunnossa.

Yritetään nyt siis uskoa asiantuntijoita ja kuunnella herkällä korvalla ohjeita. Pysytellään turvassa, ei käydä tartuttautumassa, ei tartuttamassa, eikä ylipäätään vaaranneta itseämme eikä muita.

Edellisessä blogikirjoituksessani eli postauksessani satuin sivuamaan väistely- ja välttelyaihetta. Taisin vahingossa sohaista käärmepesää. Nyt sitä siis väistellään ihan luvan kanssa ja tiukan ohjeistuksen pohjalta. Taitaa olla pelkästään eduksi tämä suomalaisuuden erityispiirre - etäisyyden pitäminen.

Mutta joka tapauksessa ulkolaisen tv-sarjan erään viestin ohje on tänään hyvinkin paikallaan - BE CAREFUL OUT THERE! Siis varovaisuutta ylejään kaikille, eikä lääpitä ihmisiä!

Pysykää terveinä ja peskää käsiänne!

Sisäliikuntaa

Suomalainen on luotu väistelemään

Täsmennän taas heti alkuunsa, että en kirjoita tällä kertaa huipputaitavista alppihiihtäjistämme. En missään nimessä väheksy Kalle Palanderin, Tanja Poutiaisen enkä muidenkaan laskettelijoittemme taitoja. Puhun yleisesti väistelystä ja välttelystä, jopa hienoisesta pelosta joidenkin asioiden kohdalla.

Tottahan se on, että suomalaisella on aina jokin asia tai ongelma, jota pitää vältellä. 

Kouluaikana se oli luokan edessä oman ainekirjoituksen lukeminen tai laulukokeissa laulaminen, ylipäätään kaikki se, mitä joutui yksin tekemään koko luokan edessä kateederilla. Silloin tuntui kuin sydän pakahtuisi ja kuolisi siihen paikkaan, kun opettaja lausuu nimen. Opiskeluaikana tuo esiintymisen kauhistelu oli jostain syystä hieman vähäisempää. Silloin monesti illoilla valmistauduttiin (ainakin ennen) asunnon ulkopuolella seuraavan päivän opiskeluihin. 

Miehillä, ja nykyään myös monilla naisillakin, on muistissa armeija-aikaiset väistelyt, kuten perunateatteri, siivoaminen, suolla polkupyörän ja täyspakkauksen kanssa tarpominen, sissiteltan pystyttäminen, kamiinan tyhjentäminen, jne. Armeijaan liittyi monenlaista muutakin väistelyä, vaikka tuolloin ei juuri itse tarvinnut pohtia mitä tekisi, sillä ohjeet tuli kouluttajilta firman puolesta jokaiseen hetkeen.

Sitten, kun aikuistuttiin ja muutettiin kaupunkiin kerrostaloon asumaan, ongelmaksi tuli naapureiden välttely. Vaikka moni maalla kasvaneena oli tottunut vapaaseen kanssakäymiseen naapureiden kanssa, oli tämmöinen uusi ympäristö vaikea ja odotuksiltaan vastenmielinen. Hankalaa oli jos sattui naapurin kanssa yhtä aikaa rappukäytävään ja pahinta oli yhteinen hissimatka. Varminta oli kuulostella ovenraosta, että rappu on tyhjä, ennenkuin itse astui asunnosta ulos.

Katastrofiluokan tilanne tuli silloin, kun asuessasi jossain 5:n korkeudella tai korkeammalla, palaat kotiin täysien ostoskassien kanssa ja huomaat jonkun pyrkivän alakerrassa kanssasi samaan hissiin. Siinä saa olla melkoiset puhujanlahjat, kun muutat mielesi hissin suhteen ja selitätkin meneväsi portaita ylös aivan kuntoilun takia. Naapuri kyllä näkee, että olet aivan puhki rankan työpäivän jälkeen, mutta koska onneksi sinä kerkisit ensin valita raput, niin mene sitten.

Pahimpia ovat puheliaat samassa rapussa asuvat. Jotenkin sitä vielä selviää ”hei”-sanasta pikaisesti kohdatessa, mutta jos toinen onkin puheripulia sairastava ja sanoo monta sanaa, kuten  esim. ”hyvää huomenta”. Silloin ovat vitsit vähissä. Ei tuommoiseen laajaan keskustelunavaukseen pysty tavallinen suomalainen kerrostaloasukki. Tuolloin kyllä käy mielessä loiventava ajatus, että ”hei” nyt voisi vielä menetellä, mutta rajansa kaikella. Ei nyt heittäydytä tungettelevaksi tuommoisilla pitkillä lauseilla!

Nykyisin onkin kehittynyt uudenlaisia ongelmia, kuten erilaisten pöpöjen vältteleminen. Ja niitähän ei edes näe, koska ne ovat niin pieniä. Ei auta edes uudet Instrusta tai Specsaversiltä hankitut silmälasit kaikilla mausteilla, eikä ne ole Silmäaseman tai muidenkaan lasit sen kummempia. Ei näe tavallinen ihminen edes mitä pitäisi vältellä. Tuskin tunnistaisikaan semmoista karvapalloa tai mitä ne nyt ovatkin. Harvalla on mikroskooppi, tavallinen tai pyyhkäisy, edes mukanaan saati kotonaan. Laboranteilla voi ehkä ollakin?

Pöpöjen ohella on seniorin aina välteltävä kunnon heikkenemistä, liukastumista, yleensä kaatumista, kahvikupin syliinsä kaatamista, vesisadetta kun sokerista on (koskee vain naisia), pullan kurkkuun juuttumista, kuolan väärään henkeen vetämistä, tuolin ohi istumista, kynnykseen tai matonreunaan kompastumista, jne. Tietenkin lisäksi pitää yrittää vältellä vanhenemista, mutta siinä ei ole moni onnistunut. Yrittänyttä ei kuitenkaan laiteta! Eihän sitä tiedä vaikka jos...!

Ja taas kerran mainitsen tämän: 

MUISTAKAA NYT IHMEESSÄ KÄSIHYGIENIA! PESKÄÄ SAIPPUALLA KUNNOLLA JA KÄYTTÄKÄÄ KÄSIDESIÄ! EIKÄ KÖHITÄ TOISIA PÄIN, VAAN KAINALOON (omaan)!

Kuva on edelleen ajankohtainen. Käsidesiä on menossa jo mones pullo.

Talvi tuli Stadiin

Hiphei ja huraa! Se oli talvi eilen ja tänään Stadissakin. Maa muuttui valkoiseksi kertaheitolla. Siihen liittyen vaan tuli muuan ongelma.

Ei olisi pitänyt kuusi vuotta sitten polttaa hyvin palvelleita sälesuksia mökillä tynnyrissä. Niitä olisi tarvittu juuri nyt. Tosin epäilen, että olisinko ehtinyt noutaa niitä kellarikomerosta ennen lumen sulamista. Jos olisin juossut portaat kellariin, olisin saattanut ehtiäkin? Tai sitten olisin katkonut kaatuessani jalkani. Lisäksi oli voinut käydä niin, että monot olisivat jääneet kotiin komeroon. Niiden hakemiseen ei olisi enää ollut aikaa ennen lumen sulamista.

Kyllä tämmöiset nopeat talvet pitäisi kieltää tai ainakin niistä pitäisi tiedottaa hyvissä ajoin. Lumisateen alkaessa voisi olla jo ulkorapulla odottaa täydessä varustuksessa ja ehtiä mukaan talven kuntoiluun. Kymmenen minuutin talvi on tämmöiselle vanhukselle aivan liian lyhyt. Olisiko kohtuutonta vaatia talven kestävän edes tunnin verran tai vaikka kolmevarttia? Silloin voisin minäkin ehtiä mukaan.

Nyt en kyllä tykkää tämmöisestä! Luulen, että siirryn lukemaan iPadilta Helmetin Ellibs-palvelusta lataamaani kirjaa. Satakoon ulkona mitä hyvänsä!

PS. Joka haluaa peesata minua, käy netistä tutkimassa Helmet-e-kirjaston tarjoamia vaihtoehtoja!

PSS. En viitsi laittaa tähän edes kuvaa lumikinoksista, kun en ehtinyt avata kameraa ennen lumen sulamista.