tiistai 31. tammikuuta 2017

Koettavaa ja luettavaa

Viime viikkoina olen törmännyt pariin ryhmään, jotka tuottavat lukijoilleen monenmoista ajateltavaa, pohdittavaa ja elämyksiä. Nuo mainitsemani pari ryhmää ovat matkabloggaajat ja kirjabloggaajat.

 Matkabloggaajista

Olen viime vuosina seurannut jonkin verran muutamien matkabloggaajien postauksia, joista minulle läheisin on aivan loistavaa tekstiä ja kuvia tarjoava Sannan perhematkablogi, Walleni.us. Sannan ilmeikäs ja maanläheinen sanankäyttö antaa lukijoilleen matkakohteista elävän kuvan - tuntuu aivan kuin olisi itse matkalla. Tekstiä korostavat sekä elämystä täydentävät loistavat ja monipuoliset kuvat teksteineen.

Matkamessuilla kävin pikavisiitillä matkabloggaajien osastolla. Paikalla oli muutamia blogaajia, joista jututin Roomassa asuvaa Heliä, jonka blogin nimi on Näkymiä vihreältä kukkulalta. Hän kertoo elävästi asukkaan näkökulmasta paikallisista, ajankohtaisista tapahtumista ja elämästä eräästä maailman merkittävimmässä antiikin kaupungissa.

Matkablogeja löytyy suomenkielellä melkoinen joukko, mutta kun laajentaa kielivalintaa, on tarjontaa pilvin pimein. Osa bloggaajista kirjoittelee postauksiaan harvakseltaan, mutta osa pyrkii tuomaan sanottavansa esiin suhteellisen säännöllisesti. Matkabloggaaminen on siitä haasteellinen laji, että siihen vaaditaan runsaasti omakohtaisia kokemuksia eikä laaja valkovakansiokaan haittaa postaamista. Mutta aihepiiri on laajuudessaan ja värikkyydessään poikkeuksellisen mielenkiintoista luettavaa.

Mikäli olet kiinnostunut selailemaan matkablogitarjontaa, löytyy lisää blogeja portaalilta Matkabloggaajat

Kirjabloggaajista

Ylen uutisissa näytettiin pätkä kirjabloggaajien tapaamisesta Bonnierin tiloissa. Suomessa arvioidaan olevan n. 150 aktiivista kirjablogia eli tarjontaa kirja-arvioista löytyy. Kirjablogit ovat yleisiä, aihepiiriin keskittyviä, erilaisia jne. Ahkerimmat bloggaavat kymmenistä, jopa sadasta kirjasta vuoden mittaan.

Uutisten yhteydessä haastateltiin paria bloggaajaa. Heidän kommenttiensa taustalta tuli esille palava halu lukea, mutta myös keskustella ja tuoda esiin omia näkemyksiään kirjoista. Nykyisenä kiireisenä aikana blogi tarjoaa siihen oivallisen mahdollisuuden, kun se ei ole aikaan eikä paikkaan sidottua. Haastateltujen blogit löytyvät seuraavista osoitteista: Aina joku kesken  ja hieman toisenlaista lähestymistapaa edustava Haikuarviot .

Tässä vielä malliksi pari osoitetta kirjablogeihin: P.s. Rakastan kirjoja ja Kirjainten virrassa

Kirjabloggaajat linkittävät postauksiaan ja vinkkejään myös Facebook-ryhmässä nimeltään Kotimaiset kirjablogit. Mikäli olet kirjallisuudesta kiinnostunut, kannattaa käydä Fb-sivulla.

Muut bloggaamisen genret eli aihealueet 

En edes yritä luetella tässä muita alueita. Pelkästään eri harrastukset antavat miljoonia vaihtoehtoja etenkin jos ei rajoituta omalle pienelle kielialueellemme. Se maailma ja tarjonnan runsaus on sama kuin netissä Youtube-videot, jotka eivät katsomalla lopu.

Laitan Teille tähän kuitenkin linkin muutamaan seniorihenkiseen blogiin
Ikinörtti
Vallaton mummeli
DigiKylli 
Senioripelaajat
Musasto

 Oma bloggaamiseni

Itse en kuulu noihin kumpaankaan ryhmään. Sen olette varmaan huomannut heti kättelyssä. Itse olen Vanhuksena Stadissa semmoinen sekabloggaaja ilman päätä ja häntää. Vähän kuin sylkisuuhunbloggaaja.

Aloitin bloggaamiseni 2013 lokakuussa. Palava polte saada purkautua kirjallisesti jotenkin, avasi sanaisen arkkuni, jossa on paljon kirjaimia ja sanoja. Ne ovat vaan suloisena sekamelskana, ja tulevat ulos omalaatuisena mössönä. Mutta olen niistä kuitenkin saanut julki reilun 3 vuoden aikana 408 postausta. Tämä postaus on numero 409.

Välillä tahtoo vaan kynä tylsyä ja sanat jäädä arkkuun vaikka maailma olisi täynnä kirjoittamisen aiheita. Mutta kun alkaminen, ryhtyminen, heittäytyminen jne. kirjoittamisen antoisaan maailmaan on vuosi vuodelta aina vaan hankalampaa.

Olen toki vieraillut matkabloggaajien tontilla kun kirjoitin Kiinan matkalta blogin Vanhus Reissussa
Sen 39 postausta saivat mukavasti seuraajia. Ja syksyn 2016 Itävallan matkakertomuksen sotkin Stadin Vanhuksen blogiin. Nyt ei ole oikein uusia matkoja tullut, eikä oikein tiedossakaan ja olenkin pohtinut, että kertoisin muista vanhoista reissuistani. Saa nyt nähdä vieläkö sana-arkustani löytyy jonain päivänä Reissu-blogiin juttua?


Käykää netissä etsimässä omia kiinnostuksen kohteisiinne liittyviä blogeja! Niitä löytyy googlaamalla ja rohkeasti selailemalla. 


Matkailun hienoimpia näkymiä
Hääpari Xianin kaupunginmuurilla

Kellotorni, Xian, Kiina

maanantai 23. tammikuuta 2017

Onko liikunta hyväksi seniorille?

Vastaus: on se! Se tuo liikunta kun on hyväksi kaikille. Mutta jos vähän mietit asiaa, niin eipä se paljon hetkauttanut nuorempana. Jos ajatus hetkeksi harhautui liikunnan tärkeyteen, niin miete himmeni lukuisiin selityksiin. Oli sitä nuorempana muutakin tekemistä, kuin riehua tukka märkänä pitkin kenttiä.
Nyt seniorina tuon liikunnan tärkeyden vasta huomaa! Mutta onko liikunnan aloittaminen liian myöhäistä? No ei se ole! Sitä kun on niin montaa lajia tarjolla. Ja kroppa tarvitsee myös monensortin liikuntaa.

Näin myöhäisherännäisenä on tullut liityttyä ryhtiliikkeeseen! Ja nyt se sitten tossu kuluu! Salilla riehutaan raudan kimpussa, asfalttia hinkataan tossun pohjia kuluttaen ja kotipolkupyörä olohuoneen nurkassa saa kyytia Sykkeen, Ketun, Murhamysteerin, Salkkareitten ja monien muitten jännityssarjojen säestäessä vauhtipyörän hurinaa.

Ja tuloksia on jo näkyvissä! Kun nousin vaakalta, laski viisari hetkessä ala-asentoon. Ostoskassikin oli entistä helpompi ja kevyempi kantaa - kauppaan mennessä! Nyt kun vain jaksaisi riehua kunnon perässä vielä tuommoiset 120 vuotta, eiköhän ala tulokset näkyä ja paino tippua.

Muista Sinäkin liikkua! Ainakin hakea itse purtavasi jääkaapilta mainoskatkon aikana!

Talvinen Espa


lauantai 14. tammikuuta 2017

Eläkeajan unelmia ja tekosia



Kun aikoinaan unelmoin eläkkeelle pääsystä, tuntui se aika olevan äärettömän kaukana. Unelmoin työpöytäni ääressä, että ryhdyn eläkkeellä  sitten tekemään vaikka mitä, kuten matkustamaan, lukemaan, kirjoittamaan kirjan tai kirjoja, opiskelemaan kieliä, puuhastelemaan puutöiden parissa, opettelemaan jonkin instrumentin soittamisen, jne. Tuskin kukaan muu kuitenkaan uneksii tuommoisista asioista!

Ehkä osaatte kuvitella unelmieni liittyvän aktiiviseen, innostuneeseen, sporttiseen, ylenmääräisen monitahoiseen elämäntyyliini (tuo edellä oleva tarkoittaa samaa kuin vannoutunut sohvaperuna)!

Nyt reilun 10 vuoden eläkkeellä olon jälkeen unelmoin edelleen, että ehtisinpä tehdä lisää noita samoja asioita ja joitain muitakin. Mutta kun on koko ajan kiire, niin ei oikein ehdi mitään. Onnekseni olen saanut kuitenkin matkailla kotihengettären kera, lukea kirjastollisen kirjoja (hitto kun niitä ilmestyy koko ajan lisää eikä niitä kaikkia ehdi millään lukea), kirjoitella ja nyt kolmen kirjoittajakurssin jälkeen omiin kirjoihin on kasassa 8 kirjannimeä ja jokaiseen melkein puoli sivua tekstiä, opiskella espanjaa (mielenkiinnon nutisti heti alkuunsa argentiinalainen, suomea osaamaton opettaja) ja venäjää (opin tietämään mitä tarkoittaa ja miten äännetään pectopah, ja siihen se jäikin vääränlaisten kirjainten takia), tehdä puutöitä jonkin verran (tuloksena oli pala pois toisesta peukalosta ja myöhemmin yhteen sormeen 3 tikkiä), opetella ukulelen soitooa (kuvittelin soittimen helpommaksi, kun siinä on sentään 2 kieltä vähemmän kuin kitarassa, mutta erehdyin pahoin),  jne. Muutkin jutut ovat menneet samojen kaavojen mukaan.

Olenko saanut kokea sitten jotain erityistä eläkkeellä ollessani? No jo vain kyllä! Olen saanut uida merisiilien kanssa hetkeä ennen hain ilmestymistä, juniorin lievästi pakottamana hypännyt laskuvarjolla tandem-hypyn 3,6 kilometrin korkeudesta, löytänyt mökin metsästä kassillisen kanttarelleja, seisonut jalat ristissä ulkomaan lentoaseman parhaassa loungessa ovettoman, rinkulattoman ja 5 cm vettä lattialla lainehtivan vessan ovella, väistellyt katukissan kokoisia rottia, metsästänyt aamutohvelin kokoista torakkaa, ihaillut kaksimetristä käärmettä kadun varressa, nauttinut jumalaisesta jalkahieronnasta pitkän päiväkävelyn jälkeen, ajanut pää ulkona ikkunasta aurauskeppien mukaan pohjoisen yöllä rankassa lumituiskussa tien kadotessa tasaiseen valkomaisemaan, esittänyt ulkomailla pantomiimia kun yhteinen kieli puuttui, jne.

Välitilinpäätökseni oman eläkeaikani suhteen on ollut se, että kun olen päässyt toteuttamaan melkoisesti omia unelmiani, niin voin ehkä auttaa vähäisillä kyvyilläni myös muita.  Oma ratkaisuni on ollut vapaaehtoinen vertaistukityö it-osaajien kanssa  Enter ry:ssä (www.entersenior.fi). Tuossakin hommassa minulle uhkaa vain käydä niin, että aika ei tahdo riittää! Ja kyseisessä lajissa uhkaa myös käydä niin kuin entiselle maalaispojalle Oulun asemalla pänikkään kompastuessa, että jää herkästi junasta. It-alan kehitys kulkee niin rajua vauhtia, ettei maalaispoika meinaa pysyä siinä vauhdissa.

Ihminen on siitä hauska eläin, että mitään ja mikään ei ole koskaan tarpeeksi! Eläkkeelläkään!  Pitäisiköhän ryhtyä tutkimaan lisää niitä jne.-unelmia ja etsiä jokin uusi, jossa minäkin voisin onnistua? Mutta ensin käyn maanantaina Töölön kirjastolla Enterin hommissa opastamassa.

Vegasin nahkaliivipappa menetti moponsa hallinnan ja osui kahvilan seinään
Tässä ollaan lähdössä hyppleyretkelle pikkupärrällä Mojaven autiomaassa

Patjan puolikas kantaa isommankin ihmisen


Merisiilien joukkokokous Moorealla
Pyörin pyörin ympyröissäin, sanoi pyöriäinen

Merten julma riuttahai etsii evästä matkamökkimme terassin kaiteen alla

keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Lux Helsinki 2017 ja kaikki valo on hienoa

On se vaan valo hieno keksintö! Sitä kun on vielä olemassa niin monenlaistakin. On sitä semmoinen taivaan valo, johon esivaltakaan ei voi vaikuttaa, ja on semmoinen valo, jonka Airam laittoi aikoinaan lasipalloon.

Ulkovaloista parhaita ovat minusta juhannusillan valo kesällä ja hankivalo talven kylmillä lumikeleillä. Molempien osalta toki edellytetään, että valo pääsee pihalle asti. Jos se jää pilven taakse, ei siitä kovin kannata hillua riemusta. Tässä asiassa ei riitä pelkkä tietoisuus, vaan on se päästävä itse näkemään.

Sitten on se valon sarja, johon kuuluvat päre-, kynttilä- öljy-, kaasu-, hehku- jne. valot. Joku purskausvalokin on kuulemma olemassa. Niitä on keksinyt aikojen saatossa milloin kukin valopäinen yksilö. Mutta Airamia me ennen poltettiin aina sen jälkeen kun isä kantoi Hasakin ja öljylampun ulkovaraston ylähyllylle ja evästi, ettei kakarat sitten niihin koske. Noilla alkuaikojen valovehkeillä on moni koti tai kodinomainen paikka siirtynyt savuna taivasten suuntaan ison tulen avustamana. Ja se on ollut ikävä se!

No hehkutin tuossa suhdettani valoon, mutta totean rehellisyyden nimissä viihtyväni myös hämyisässä valaistuksessa, josta kotihengetär minua joskus moittii. Hän toimii kodissamme valojen sytytysryhmässä ja minä puolestani sammutusryhmässä. Siinä ne usein, etenkin illat, kuluvat katkaisijoita napsutellessa.

Meni vähän pitkäksi tuo juonto-osio, mutta varsinainen asiani oli viime viikonlopun tienoilla Helsingin Senaatintorin ja Kauppatorin tienoon vallannut valofestivaali nimeltään Lux Helsinki. Sinne olikin saanut suunnitteluihminen haalia melkoisen määrän Airamin tai jonkun muun valmistajan lamppuja taiteensa luomiseen. Värejäkin oli tarjolla monenmoisia. Ja valo liikkui milloin ikkunanpieliä pitkin, kuten Gutsetin pääkonttorin seinillä, ja milloin se taas valui "vetenä"  Hallituskadun päässä talon seinää myöten.

Olin suorastaan iloinen tajuttuani käydä katsomassa tuota spektaakkelimaista festivaalia! Jos tuommoinen tulee ensi vuonnakin meidän kylälle - olen tikkana paikalla! Laitan tuohon alle otoksia Luxista, niin saatte Tekin maistiaisia.
















maanantai 9. tammikuuta 2017

HSL ja uusi matkakortinlukija

Kyllä taas harmittaa ja syömmelle oikein käy! Että pitikin jonkun kutaleen mennä suunnittelemaan ja vaihtamaan meidän 10-raitsikan matkakorttilaite!

Se vanha oli niin kätevä vempele, kun sai yhdellä painalluksella maksettua matkan. Kun vaan piti korttia laitteen keskellä ja painoi samalla numeronappia, matka oli maksettu silmänräpäyksessä.

No entäs nyt uudella systeemillä? Sohi ensin laitteessa raitsikan kuvaa, sitten paina OK ja sen jälkeen näytä korttisi laitteen alareunaan. Onko tuommoinen sohiminen nykyaikana edes laitaa?

Käsi pystyyn jokainen joka tykkäsi YHDEN NÄYTTÖPAINALLUKSEN vanhasta laitteesta! Ja ne, jotka eivät nostaneet kättään, olette ilmeisesti enemmän haitarinsoittoihmisiä eli KAHDEN PAINALLUKSEN JA NÄYTÄ KORTTIA-ihmisiä. Sitä vaan pitää saada painella monia nappeja haitari-ihmisen.

Ei sitä jaksa enää meikäseniori opiskella ja painella turhia nappeja pitkin matkareittiä, kun muutenkin on aikaa jäljellä vähän, porukkaa hiostaa selän takana, käsi vapisee, kortti tippuu ilman nappejakin ja kiire on kotiin kahville.

En tykkää ollenkaan tämmöisestä moninappipelistä! En!!! Olisiko seniorin lopulta saatava vapaat matkat ilman nappeja? Minä vaan kysyn!

Ravintola Kappeli tammikuun illassa on se positiivinen osio tässä jutussa.




Tässä ne sitten ovat!

Vasemmalla se, jota osaan käyttää helposti ja nopeasti.

Oikealla se uusi, jota en taida oppia käyttämään koskaan ripeästi ja jonoa pukkaa aina selän taakse kun on niin hidas. Laite ja seniori!

sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Se on nyt 2017!

Kyllä sitten kirjoitinkin tämän vuoden aattona pitkän ja kiihkeän sepustuksen 2016 tapahtumista! Tuntui, että pulskan miesvanhuksen molempiin rintoihin oikein koski, kun päästelin höyryä näppäimistöllä. Jos olisi ollut käsissä 50-luvun kunnon kirjoituskone Royali, niin olisi olleet kirjainsarvet monesti klimpissä ja sormet musteessa. Arvaan kyllä, että nyt lukijaa rassaa, että mitä se sitten paatosteli. Mutta enpä kerro!

Se on ollut kaikissa tuuteissa tulvillaan samoja juttuja, jotka kaikki jo tietävät. Paitsi ne, joilla olisi eväitä puuttua asioihin ja tökkiä niitä oikeaan suuntaan. Niin minä, kuin se virallinen Mielensäpahoittajakin tiedettäisiin, miten meidän kylän, kotomaan, eurooppalaisen yhteisön ja maailman ongelmat ratkaistaisiin, mutta mepä ei kerrotakkaan. Ottakoot itse selvää ja katukoot, kun eivät hokanneet itse! Kyllä sitten harmittaa läskisoosipottuja syödessä, että olisihan nuo pitänyt tietää ja korjata pois kuleksimasta!

Laitan tähän kuitenkin muutamia tärppisanoja, että osaatte hahmottaa mitä asioita ajattelin kirjoittaessani kirjainvarsia solmuun. Niitä sanoja olivat mm.  
sote, pakolaiset, kivi auton ikkunaan, terrorismi, Italian pankkiiri, räystäskourut tukossa, brexit, sote, maanjäristykset, pahoinpitelyt, oluen hinta lähipubissa, Trumppi, persut, politiikka, terveyskeskuksen ruuhka, väärä osoite kirjeessä, vihreät, Eu-parlamentin muutto Strasbourgiin alvariinsa, raiskaukset, Talvivaara, Aarnion humausaineet, postin tökkiminen, kengänpohjan irtoaminen, kepu, ratikan uudet matkakortinlukijat, ukulelen soiton vaikeus, Takaisin kotiin Sarahin vastoinkäymiset, lentokoneen tippumiset, kirveenvarsi katkesi, liian vähä lumi, liian paljo lumi, Turkin pomon sohlaukset, liian kylmä, liian kuuma, kahvin hinnan nousu, sote
 ja oli niitä pari muutakin, mutta en juuri nyt saa niitä mieleeni.

Jos arvata ja ennustaa saa, niin nuo samat jutut toistuvat tänäkin vuonna! Mihinpä niistä pääsisi! Onhan siellä tulossa muutamat vaalit, joissa pannaan varmaan populismin voimin taas eri maitten asioita kuntoon tai sitten entistä enemmän sekaisin. Soten puinti jatkuu samaan tahtiin kuin kuluneina vuosikymmeninä. Toivottavasti saavat siihen jotain järkeä ennen kuin minä kupsahdan! Olisihan se mukava vielä nauttia huolella järjestellystä uudesta hoivasta.


Taitaa olla tulossa aika rankka vuosi! Olen jo nyt täysin uuvuksissa vaikka vuosi alkoi vasta hetki sitten. Ja viime yönäkin tuijotettiin kaikenlaista sohellusta, jolla piti avattaman kotomaan 100-vuotisjuhlinta. En ymmärtänyt esityksistä juuri mitään, kun oli niin moternisti esitetyt, enkä oikein tykännyt, paitsi Aikuisesta naisesta ja siitä taivaalta laskeutuneesta hiihtäjästä. Oli sillä hyvät  sivakat, varmaan kunnon Järvisen sälesukset!

Kiitän lämmöllä kaikkia lukijoitani vuodesta 2016! 

Otan nyt rohkean askelen ja vahvan enteellisen otteen seuraavissa sanoissani kun

TOIVOTAN KAIKILLE HYVÄÄ TERVEYTTÄ, MENESTYSTÄ KAIKKIIN TOIMIIN JA MYÖS TOIMETTOMUUKSIIN, SEKÄ PALJON AURINKOISIA KELEJÄ JA ENNEN KAIKKEA 

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2017!

 
Valotaidetta Hesperianpuistossa

100-juhlan esiintymislava ennen illan koitoksia