Muistatko...?

Tuli mieleeni täräyttää nuorille ja vähän vanhemmillekin muistoja Pohjolasta tai siis pikemminkin nuoruudestani 1950-luvulla. Yrittäkää tuosta päätellä ikäni sekä arvailla miten ja mistä hauraan vanhuksen roolini on kehittynyt! Postaukseni keskittyy muutamaan perusjuttuun, joita ei tuolloin ollut vielä saatavilla jokaisessa kodissa. Olen varmaan valittanut näistä ennenkin, mutta kertaaminen ei ole koskaan vahingoittanut ketään. Paitsi minun kenkiäni, joihin iskin kokonaista kolme kertaa pilkkoakseni polttopuita kirveellä. Onneksi tuon ajan kengät kestivät tylsän kirveen terän paremmin kuin nykyiset höpökengät.

Perusjuttu, josta aloitan on tietenkin valo. Ei ollut kotona sähköä, muulloin kuin ukonilmalla, jolloin joka puolella säkenöi ja oli mahdoton meteli. Elettiin aikaa, jolloin kynttilä oli kova sana tai pikemminkin pehmeä "valolaite". Kyllä oli sitten jossain vaiheessa Petromax, Tilley ja Hasakki (oik. Hasag), mutta niitä ennen oli öljylamppu ja ainainen öljyn puute. Häveliäisyyteni ja hyvät tavat estävät kirjoittamasta tähän kotiväen kommentteja, kun Tilleyn sukka kärähti. Uuden sukan hankinta oli työn takana ja vaati rahaa, jota ei tahtonut tuohon aikaan juurikaan olla.

 Kuva by Copilot

Öljyasia muistuttaa muuten aiheeltaan paljolti tämän päivän tilannetta maailman huoltoasemilla. Meillä oli vaan tarve litroissa paljon pienempi, mutta puute oli luonteeltaan aika samanlainen. Niin se vaan lopulta hiipi sähkö ja sen avulla valo meidänkin kylään. Kylän keskiristeykseen tuli oikein valopylväs ja sen latvaan yksi lamppu, liekö ollut 10- tai jopa 25-wattinen. Ei se kyllä valaissut juuri mitään muuta kuin tolpan yläpäätä, mutta risteykseen johtavia kolmea tietä kulkevat osasivat suunnistaa tuota valoa kohti.

Toinen perusjuttu oli radio. Televisiosta en kirjoita tässä mitään, sillä se vielä odotti tuloaan meille pohjoiseen. Kylälle harvakseltaan saapuneissa sanomalehdissä kerrottiin radiosta, josta kuului puhetta ja soitantaa. Ei ollut meillä vielä sen aika, kun sähkökin oli hakusessa. Mutta isoisä oli entisenä armeijan radistina hankkinut kideradion eli kitukan. Sitä varjeltiin uuninpankolla ja siihen ei koskettu kuin isoisä itse iltauutisten aikaan. Laite oli pienen rasian kokoinen ja siinä oli korvaan laitettava pieni kuuloke. Sieltä sitten kuului enimmäkseen suhinaa ja rätinää ja välillä jopa ymmärrettävää puhettakin. Mutta ei me muu perhe saatu kuin hyvin, hyvin harvoin malliksi pitää korvalla tuota maagista kuuloketta. 

 Kuva by Copilot

Tuossa edellä pari esimerkkiä siitä, millä värkeillä meikävanhus on taaperruksensa aloittanut. Paljon olisi kirjoitettavaa puhelimista, televisiosta ja tietokoneista, mutta taidan jättää homman jonnekin tuleviin postauksiin.

Ei olisi tuolloin arvannut mihin tämä maailma kehittyy. En ole kyllä ensimmäisenä sanomassa, että kyllä kaikki oli ennen paremmin! Minulla oli kerran ilo päästä kuuntelemaan professori Esko Valtaojaa ja hänkin oli samaa mieltä kanssani tuosta paremmuudesta. On muuten selväsanainen mies ja osaa kertoa meikäläisellekin ymmärrettävällä tavalla maailman asioista!

Muistelkaa tekin, mutta älkää uneksiko ainakaan yhtään vanhojen asioiden paluusta, joista edellä kerroin. Joku totesi jossain yhteydessä, että totuus lienee jossain puolitiessä. Tiedä häntä!

PS. Kaivakaa esiin villahousut, rukkaset ja karvahatut, kohta viilenee ulkona!

Sähköistä autoilua

Kyllä törmäsin toissapäivänä erikoiseen sähköongelmaan! Tuli nimittäin eteen totuus, että olen kaukoviisaasti, mutta turhaan, kerännyt tulevaisuutta varten sähköroikkia eli suomeksi jatkojohtoja. Tuo kaikki taisi olla aivan turhaa! Ei nykysähköllä kulkevaan autoon tarvitakaan johtoja. Tosin ei minun roikkavarastollani olisi vielä päässyt edes ulos Pikku-Huopalahdesta saati Ouluun asti, mutta paljon niitä on.

Sattui niin, että tuli eteen matka Ouluun ja vieläpä sähköautolla. Kun kyytivaihtoehto selvisi, tarjosin johtojani autonomistajalle, mutta turhaan. Oli kuulemma Elon Tusk, tämä Teslan tekijä rakentanut pikkupattereista auton pohjaan semmoiset akkuvarustukset, ettei roikkaa tarvitakaan. Kuulemma yli 7000 pikkuista sormipatteria löytyy auton pohjasta.

Niinpä istuin toissa-aamuna kotiportilla autoon, joka ei lähtenyt käyntiin. Tai siis ei, ei sen tarvinnutkaan lähteä käyntiin, koska ei se käy ollenkaan. Siitä puuttuu se pörisevä moottori ja se vaan liukuu. Ja rivakasti vielä tarvittaessa.

Tiedossa oli n. 9 tuntia autossa istumista Helsinki-Oulu-välillä. Ensin istuttiin Lahden ja Heinolan välille Vierumäen Matkakeitaalle, jossa auto laitettiin hetkeksi liekaan eli lataustolppaan ja käytiin ryystämässä kahvit. Seuraava etappi oli Hirvaskankaan ABC-asema Jyväskylän pohjoispuolella siinä Huutokauppakeisarin ja Helin kauppakamarin lähellä. ABC:llä syötiin herkullinen spagettilounas Teslan ollessa taas tolpassa kiinni. Ja sitten taas jatkettiin Pyhäsalmen ABC:lle Vaskikellon vierelle ja sidottiin auto tolppaan. Ja taas ryystettiin tovi kahvia, kunnes auto ilmoitti rannekelloon olevansa valmis jatkamaan Oulua kohti.

Tauko virtatolpalla

Lopulta päästiin Ouluun eikä matka ollut maksanut yhtään polttoainelitraa eikä muutakaan polttoainetta. Se oli Elon Musk luvannut ilmaiset sähköt omista töpseleistään Tesloille. Ei saastutettu luontoakaan ainakaan auton ajomatkapäästöillä. On se jotenkin ihmeellistä tuo sähköllä reissaaminen!

Oulussa olikin sitten muissa asioissa rivakat pari päivää! Satuin nimittäin aikoinaan syntymään mainitulla kylällä ennenkuin siirryin aurinkoiseen etelään. Jäi kuitenkin erilaisia tehtäviä ja velvollisuuksia synnyinkylille. Oulu on hieno kaupunki, mutta hieman sivussa. Mutta onneksi sielläkin on sähköä! Ja rössypottuja ja oikiaa rieskaa!

Paluumatkan keliä välillä Oulu-Jyväskylä

 PS. Paluumatkalla satoi taivaalta kaikkea muuta paitsi meteoriitteja ja tulikiveä. Oulun päässä oli tie kiillotettu jäällä kiiltävän sileäksi ja Helsingin päässä tuli vettä kuin aisaa. Ei oikein tykätty!

Minäkö - lainsuojaton autoilija?

Kyllä en arvannut mihin nuoruuteni autotarjonta oikein on johtanut! Tuolloin minut aivopestiin hyväksymään dieselauto ainoaksi oikeaksi autoksi. Dieseliä kuluu vähemmän, sillä pääsee pisimmälle, se haisee hienommalle, tosimies valitsee dieselin, moottori kestää pidempään ja ennen kaikkea - diesel on halvempaa. Ja näillä ajatuksilla on eletty tähän päivään asti.

En ole ollut kaiken aikaa tosiuskovainen, olen vuosikymmenten saatossa omistanut liki parikymmentä bensa-autoa. Vasta parin viime vuosikymmenen aikana olen siirtynyt dieselautoihin. Vasta viimeisimmät 4 autoani ovat olleet dieseleitä nuoruuden oppien pohjalta. Ja nyt minut ollaan tuomitsemassa väärän aineen käytöstä!? Mitä se tämä muka on?

Markkinoille on tullut hybridi-, biokaasu-, vety- ja vaikka mitä-autoja. Viimeinen se vasta onkin, sanonko mikä? Sanonko? Kouhotuskeksintö on sitten kokonainen SÄHKÖAUTO! Semmoisesta Teslasta on puhuttu jo muutaman vuoden ajan ja siihen sekaan on tietenkin jo tunkemassa muutkin merkit sähkötöpseleineen. Ja itsekseenkin pitäisi sähköllä muka kulkea kuskin nukkuessa pidemmillä matkoilla takapenkillä! Vai? Ja seuraako tuommoinen tienmutkia itsekseen? Mitä se kuski silloin tekee? Lukeeko muka kaikessa rauhassa iPadistä Hesaria? Ei kyllä istu minun pirtaani! Eihän se haise edes autolle! Eikä pörise!

Minun ajatusmittarilla sähköauto tarvitsee roikan kulkeakseen. Ja ymmärtäisin, että 10 metrin roikalla auto kulkee n. 10 metriä ellei sattumoisin rullaa lisää alamäkeen hieman pidemmälle. Isän peruja taloudessamme oli aikanaan moniin tarkoituksiin yhteensä toistakymmentä roikkaa, joista pisimmät olivat n. 30-metrisiä. Niillä olisi jo päässyt varmaan ainakin 200 metriä ja rullaukset päälle. Mutta ei silläkään esim. pidempiä lomamatkoja tehtäisi.  Kukapa sitä naapurin portille tyytyisi lomille matkustamaan omalla autollaan!

No tiedänhän minä toki, että akku tai pikemminkin monia akkuja tarvitaan sähköön. Ja isoja tehtaita väsätään niitä varten, mutta milloin pääsisin mökille asti yhdellä akun "tankkauksella". Auttaisiko A-, AA- vai AAA-paristot jos matka jäisi kesken? Eipä taitaisi auttaa vaikka saisi 10 pariston pakkauksen edullisesti Prisman tarjouksesta! No eihän se silloin tuommoinen lyhyenmatkansähkö meikäläiselle istu!

Ja sitten vielä! Vuosi sitten lähipiiri ostatti minulla ns. turvallisemman auton. Minäkö muka vanha ja sähläri? No en varppina ole! Siinä uudessa hankinnassa kojelauta ja oven palkit vilkkuu, välkkyy ja piipittää milloin minkäkin vaaran merkkinä. Ole siinä sitten tarkkaavainen, kun ei tiedä mokasiko itse vai mokasi kanssa-autoilija. Mutta siinä vilkkumisten ohessa uusi auto tuoksuu kuitenkin autolle, pörisee kuin auto, tarvii kuskin huomiota jopa piipitysten kera ja vaatii ratin kääntämistä. Se on oikea auto, joka kulkee DIESELILLÄ ja haisee dieselille! Ainakin kädet haisee aina tankkauksen jälkeen. Ja sillä kun ajaa tietää ainakin, että tankkaaminen onnistuu muutaman kymmenen kilometrin välein jos tarvis vaatii. Ja dieselin hintakin nousee mukavan tasaisesti. Näkee lomapkostakin, että ajettu on.

Kieltäköön Merkel dieselillä ajamisen Saksan kaupungeissa, nostakoon Sipilä dieselin veroja, rakennelkoot Teslan Muski akkutehtaitaan ja ilkkukoot sähköllä ajavat minun pörisevää Volvoani! Minä en valita, vaan tykkään kun auto on oikea auto!

On se vaan dieseli hyvää, haisevaa ja nostalgista! Taidan olla semmoinen ylpeä lainssuojaton vähän kuin Stadin Jesse Volvo James!

D on dieselin merkki!

PS.  Nuoruudessani oli kolme kovaa D:llä alkavaa automerkkiä: Rotke, Ratsun ja riisseli Mersu.