Suomi 100 v - valokuvat

Kyllä jouduin kotiseutuni vanhalla sanonnalla ilmaisten pinhuusiin eli hikitilanteeseen. Sain nimittäin yllättäen rautaisannoksen valokuva- ja taidekulttuuria silmilleni. Perheen nuorempi siipi saatteli meikäläisen, tyystin taidetta ymmärtämättömän seniorin viime sunnuntaina näyttelyyn Sipooseen.

Jopa näyttelypaikan nimenkin lausuminen tuotti meikäseniorille omat ongelmansa, mutta perille vietiin, mukana kuljin ja hymistelin käsiposkella teosten edessä. Näyttelin asiantuntevaa arvioijaa, joka pyrki pohtimaan maalausten syvempää olemusta. Parhaiten upposivat taulut, joista tajusin mitä ne esittivät tai joissa oli komeat värit. Muutoin pyörin muitten jaloissa huuli pyöreänä.

Tässä muutamia näytteitä maalaustaiteen parhaista otoksista.

Tässä taulussa oli mielestäni hienoimmat värit!

Näyttelyn merkittävän osan muodosti valokuvamaestro Caj Bremerin valokuvanäyttely ja yllätyksenä itse maestro esittelemässä töitään. Kuvien perusteella saattoi ymmärtää maestro Bremerin olleen monessa mukana ja päässeen ikuistamaan maailman mahtavia henkilöitä sekä tapahtumia. Kyllä vaatii silmää osata napata hyvä kuva, oikealla hetkellä. On se vaan oma taiteenlajinsa!

Caj Bremerin parhaita kuvia olemme nähneet vuosikymmenten varrella runsaasti eri lehdissä ja kirjoissa. Useat kuvien sisältämät tapahtumat ja valtiomiesten tapaamisista ikuistetut kuvat ovat olleet Suomelle ja suomalaisille hyvinkin merkittäviä.

Seuraavassa muutama näppäys valokuvanäyttelystä. Arvaatte varmaan, että ne ovat minun omilla vapisevilla käsilläni otettuja!

Caj Bremerin kuvauslaitteistoa

Näyttely on erittäin suositeltava käyntikohde, vaikkakin aika mutkaisen merenrantaa seuraavan tien päässä. Ajakaa varovasti kun menette näyttelyyn! Jos käytte siellä viikonlopulla ja haluatte syödä näyttelyhallin ravintolassa, varatkaa pöytä ennakkoon. Hallin etuosassa on sisustustavaroiden myymälä, jossa on varsin laadukasta katseltavaa ja ostettavaa. Tämä on ns. joululahjavinkkinä!

Valokuvatura

Tuli reissattua muutama päivä Unkarin suunnalla ja otettua muutama kuvakin. Eli yhteensä niitä kuvia taisi olla n. monta sataa. Ja se on tarkka luku. Ja nyt kuvien käsittely ontuu kovin!

Olen ladannut iPadilleni muutamia appeja eli sovelluksia valokuvien ottamiseen ja käsittelyyn. Tarkoitukseni oli kuvata mm. iPhonella ja iPadilla Budapestin reissun antia. Ei sitä enää tällä iällä muuten muista mitä sitä reissussa on nähnyt. Nyt ei muistamista estä enää samat syyt kuin ennen nuorempana. Ne laseissa tarjottavat!

Kun tällä reissulla oli tarkoituksena kuvata nähtyä hieman tarkemminkin, oli mukana myös Nikonin kätevä kompaktikamera Coolpix P340. No sillähän niitä kuvia sitten enemmän lauoinkin. Ja tuossa Nikonissa on myös se hienous, että sen pitäisi siirtää ilmojen halki toiselle laitteelle eli minun tapauksessani iPadille. No osa siirtyikin ja osa ei. Saattoi siinä olla syynä nettiyhteydetkin, mutta saattoi siihen vaikuttaa se EVOkin. Tuota termiä viljelee poikani kun minulle sattuu nykyään kieltämättä aika usein noita tilanteita. EVO = en vain osaa.

No kuvia on rutkasti ja siirtelin ne läppärille kotiin palattuani. Sehän onnistuikin työllä, tuskalla ja vaivalla. Onhan ne nyt siellä, mutta kun tiedostonimet ovat hieman eri Nikonilla ja iPhonella. Eli kuvat eivät ole siis kronologisessa järjestyksessä. Yhdet ovat siellä ja perässä ne toiset tai sitten toisin päin. Kun kuvia on heti monta, on loogisen kuvaesityksen luominen ikävää puuhaa. Pitkään meni myös kun poistelin jalkaterien ja katukiveyksen kuvia. Se kun sattui kamera laukeamaan vahingossa  kohtuuttoman usein.

Minulla on useampia appeja, joilla voi kuvia muokata ja yhdistellä, mutta kuvat ovat nyt sitten melkein kaikki läppärillä. Ja läppäri ei ole juuri nyt käsillä. Ja appit ovat taas puolestaan iPadilla. Nyt niitä sitten pitäisi siirrellä ristiin rastiin. Ja arvatkaa, muistanko millä appilla mikäkin homma on parhaiten tehtävissä!

No tässä tätä tuskailua! Älkää nyt odottako, että tämän jutun perässä on kuvasetti reissusta! Ei ole! Yritän kirjoittaa reisusta erillisen jutun heti kun olen kotona läppärin ääressä. Nyt olen laittamassa mökkiä talviteloille. Onneksi lähdin, sillä lähisuolta löytyi aivan älyttömästi karpaloita. Nehän ovat hyvää lääkettä yhdelle rauhaselle, joka sijaitsee edessä. Lisäksi ne hoitavat masua sekä pitävät tulehdukset pois virtsasta. Ja lisäksi karpalosoppa on aivan älyttömän hyvää vaniljakastikkeen kanssa. Eli karpalot ovat ihmiselle hyväksi ja valokuvat myös!

Oliko sekava postaus? No kyllä oli, mutta niin on kuvien kanssa pelaaminenkin! Sen vielä totean, että ei minusta valokuvaajaa saa tekemälläkään! Jos ei kamerassa olisi automaattiasetusta, ei minulla olisi yhtään katsottavaa kuvaa!

Pääsiäisenä päistikkaa sumussa!

Se tulla jutkahti sitten lankalauantai! Ei paista aurinko, eikä kihoa hiki otsalle! Tänään pitäisi vanhan perimätiedon mukaan pestä ja värjätä talven aikana kehrätyt langat. Rohkenen vahvasti epäillä, että kovinkaan monessa torpassa tai kaupunkiasunnossa tuota tuskin enää tapahtuu! Väki taitaa olla tänään enimmäkseen ostoksilla ostoskeskuksissa tai syömässä sukulaisten komeroita tyhjäksi.

Kaupatkin saavat vuosikymmenten kädenväännön seurauksena olla alvariinsa auki. Eräät, kehitystä jarruttavat tahot, arvelivat, että työntekijät pannaan pinhuusiin ja raskautetaan työn alletuolla vapautuspäätöksellä. Toisin taisi kuitenkin käydä! Kauppojen aukioloa lisättiin kohtuudella, ja halukkaita myyntihenkilöitä ja asiakkaita tuntuu riittävän ilman pamin tai pumin tai pimin sotkeutumista asiaan.

Mutta lankalauantaista sitten! Ei riitä langankäsittelijöitä, paitsi mitä käsityöpiireissä ehkä puuhaillaan ompelusten parissa. Mutta yksiä pahoja on ehkä liikkeellä! Rullit, ne ruojan pahantekijät! Muinoseen aikaan niitä riitti maaseudulla ihmisten kiusaksi ja karjan kidutukseksi liiankin kanssa! Toivottavasti se joukko olisi tähän päivään mennessä kuollut sukupuuttoon!

No, tänään kun oli harmaa päivä, nappasin kameran housuntaskuun ja lähdin lähiseudun maastoon kuvausretkelle. Ei meikäläisen kuvilla voiteta mitään palkintoja, ja monikaan ei niitä kahta kertaa viitsi katsoa, mutta napsinpa niitä kuitenkin omaksi ilokseni ja muiden kiusaksi! Seuraavassa retken sumuista satoa!

HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ TEILLE, JOTKA JAKSOITTE KATSELLA KUVIA TÄNNE ASTI!

Pääosa kuvista on Helsingin Seurasaaresta ja muuutama kuva on Meilahdesta.

Pajunkissat ovat Meilahden Ruusupuiston pajupuusta!