Saisiko seniori tilaa?

Se vain on meikäseniori näkymätön ja huomaamaton! Kerättyäni reilusti yli 70 vuotta itselleni ulottuvuutta, ei sitä kaduilla vastaantulijat huomaakaan. Taisin tehdä väärän valinnan, kun keskitin ulottuvuuteni keskivartaloon enkä panostanut pituuteen. Luulin, että lähes keskimääräinen ikäisteni pituusmitta riittäisi huomioiduksi tulemiseen, mutta väärin kuvittelin.

Kun kuljen yksin tai kotihengettären kanssa kaupoissa, ostoskeskuksissa tai kaduilla, vastaantulijat eivät huomioi meitä mitenkään. Välttääksemme kontaktia nenästä nenään, on vaan pakko siirtyä sivuun. Ei ole vastaantulijan sukupuolella, sukupuolettomuudella tai iällä mitään merkitystä kohtaamisessa. Samalla tavalla joutuu väistämään koululaisia, pukuihmisiä, peruskansalaisia, senioreita ja kepin kanssa kulkijoita.

Olen joskus yrittänyt puolustaa oikeuttani omaan tilaan kakistelemalla kurkkuun limaa kuin sylkemistä valmistellen. Jos vastaantulija, varsin usein nuorten lössi, huomaa sen, syntyy tilaa, mutta ainoastaan silloin, jos kuulevat kakisteluni. Eikö kuulostakin rumalta ja inhottavalta teolta, mutta kun ei aina jaksa väistellä.

Olen talviaikaan väistänyt lumipenkalle vastaantulijoita, usein keski-ikäisiä kulkijoita. Se ei todennäköisesti mene perille muuten kuin aiheuttaa vain kummastuneen katseen. Voi olla, että ensi talvena, jos jalkani vielä nousee, heittäydyn nurin vastaantulijoiden eteen lumisella kadulla. Sitten odotan reaktiota tai todennäköisimmin sitä, että mulkaisevat minua, kiertävät ohitseni ja jatkavat matkaansa.

Oli tässä eräs ilta, jolloin edellisten päivien lumet olivat sulaneet miltei kokonaan ja taivaalta tihkui vettä. Olimme hengettären kanssa käsikynkkälenkillä. Koska oli jo miltei pimeää, olin varautunut otsalampulla, jossa on sekä vilkkuvalo että punainen valo. Eräällä sivukadulla ajattelin kokeilla valon tehoa ja sytytin punaisen valon otsalleni noin kolmekymppisen pariskunnan lähestyessä meitä. Pariskunta antoi meille, hieman vaikeasti kulkevalle senioriparille, kauniisti tietä. Hekumoin hetken oivalluksellani, kunnes kuulin pariskunnan puhuvan jotain vierasta kieltä ja jatkavan normaalisti kulkuaan. Heille ei varmaan ollut vielä kerrottu, että Suomessa ei ole tapana väistellä vastaantulijoita, etenkään senioreita. Ehkä se heillekin valkenee vielä joskus!

Miksikö en vain kävele suoraan kohti ja mahdollisesti päin vastaantulijaa? No en halua olla huonosti käyttäytyvä ihminen, sillä kotona opetettiin aikoinaan huomioimaan muut ihmiset ja olemaan kohtelias kaikille. En minäkään vaadi vastaantulijaa vaihtamaan kadun toiselle puolelle, mutta jos edes hieman antaisi tilaa. 

Tässä tulikin pitkästä aikaa taas purkausta! Olen alkanut kärttyisäksi, vanhaksi mieheksi. Huomasitte varmaan!

Olkaa varovaisia ulkona! Kohta alkavat oikeasti liukkaat kelit ja luut ovat lujilla! Hyvää joulunodotusta!

Tässäpä pimeään varusteet

Laatukriteerit on rikottu tyystin

Havainto säästä! Kenen keksintö on nuo uhkaavat lumisateet? Sanoisin tuon olevan keskimääräistä pahempaa kiusantekoa ja täydellistä keväisten maisemien pilaamista. Että yli monta senttiä lunta hetkessä jo vihertävään maisemaan! Onko siinä taas minkäänlaista häpyä? Paheksun tuota syvästi!

No, entä sitten tämä kaikenlainen hauraan vanhuksen muu kiusaaminen? Sitä, kun on tottunut kaikessa tasaiseen ja vakiintuneeseen käytäntöön ja toimintaan, niin nyt alkaa mennä kohtuuttoman hurjaksi. Luetteloinpa seuraavassa muutamia asioita ja samalla hieman peräänkuulutan vastuullisia astumaan esiin ja tunnustamaan tekosensa.

1. On pesuaineitten haittavaikutukset. Ei ole päivää, etteikö vastaan tule pesussa kutistuneet vaatekappaleet. Olen havainnut, että esim. paitojen ja housunkaulusten mitat ovat kutistuneet pesukoneessa suunnattomasti ja vaikuttavat jopa nahkaiseen vyöhön, joka ei enää yllä ympäri. Ei meinaa yltää mikään muukaan enää päälle. Ei ole auttanut edes pesuainemerkin vaihtaminen.

2. Entä silmälasit? Sanoisin niitten laadun heikentyneen merkittävästi. Kyllä ennen lasit kestivät katsella vuosikausia ilman vaihtotarvetta, mutta ei enää. Onko muovi tai hiekka, josta lasi tehdään, tuotu halpamaista vai onko valmistuksessa otettu käyttöön kyseenalaisia menetelmiä? Lasien läpi katsoessa on kaikki paljon sameampaa ja näkymän terävyys suunnattoman huono. Arvaamiseksi menee näkemiset jo liian usein.

3. Mitä sitä sitten kuuluu? No eipä juuri kunnolla mitään! Kaikki äänet ja puheet tulevat nykyään supisemalla kuin olisi kirjastossa. Telkkarissa ei riitä äänenvoimakkuuden säädin enää kunnolla hissukaisten esitysten seuraamiseen. Ainoastaan punkkarit ja räppärit huutavat, niin että meinaa tulla huoonot housuun ja kuulovaurioita. Niitä ei kestä kukaan. Ja kuka keksi, että hauraan vanhuksen on kuunneltava 24/7 heinäsirkkojen siritystä? Alkaisi riittää, kun tuo ääni on tullut tutuksi monen kymmenen vuoden kokemuksella.

4. Sitten on nämä shampoot ja saippuat. Se on lattiakaivo suihkun jälkeen täynnä hiuksia, joista shampoo on liuottanut myös alkuvärin pois. Ei ole jäljellä kuin muutama karva päässä ja niihin on jäänyt vain pohjaharmaa. Onko se laitaa, että ihmisen väri muutetaan suihkussa? Ulos kun menee, on laitettava jo kasi pipoa päällekkäin, koska päästä puuttuu oma lämmittävä karvakerros. Entä ne saippuat, jotka pesevät nahkasta pinnan pois! Ei jää jäljelle kuin ruttuja ja hilseilevää pintaa. Eihän semmoisilla pintakerroksilla pärjää edes takatalven tuiskuissa. 

5. Mitä sanotte tavaroiden painosta? Kyllä oli ennen kaikki tavarat oikean painoisia ja suorastaan keveitä. Nykyisin ei ole enää kilokaan sama, vaan se on ainakin 2 kiloa, paitsi ruokakaupan tavaroissa. Niistä monet painaa 800 grammaa, paitsi hinta. Oli aika, jolloin 40 kilon säkki jotain kilotavaraa painoi 40 kiloa. Nyt se sama säkki painaa ainakin 100 kiloa, niin ettei sitä enää pysty nostamaan ilman trukkia.

6. Ja sitten vessat! Kun tulet ulkoa, ei meinaa ehtiä enää vessaan, kun housuissa alkaa tuntumaan hiki. On nykyaikainen vessan ovikin niin hidas avata, että ei meinaa keritä perille ennen kuin on liian myöhäistä. Ja sitten jos kiireellä istut pöntölle hiki molemmissa päissä, huomaat pöntön kannen läpsähtäneen takaisin kiinni. Ei siinä enää kiirehtiminen auta. Jo ulko-ovella käy joskus  mielessä, että mitäpä tässä kiirehtimään, kun ei sitä ehdi kuitenkaan ajoissa.

Kyllä olen pettynyt näihin maailman muutoksiin, joita en ole tilannut ja joista ei ole minua ennakkoon informoitu. Aprikoin välillä, että mikä osuus näihin on ammattiyhdistysliikkeen härskillä lakolla tai hallituksen toimilla, joilla yritetään saattaa maamme taloutta kuntoon? Kipeää tämä käy, mutta oletteko koskaan saaneet kasvoihin kryohoitoa? Se, se vasta kipeää käy!

Kirjoitan toisella kertaa kaikenlaisista lääkkeistä, sairauksista ja kohtauksista, joita itselle ja ympärillä oleville on tarjottu. Siinä on pientä ne 50-luvun lääkärikirjat sisältöineen. Nekin kaikki taudit on melkein jo kokeiltu.

Voikaa hyvin! Älkää palelluttako itseänne kevään kylmissä puhureissa! 

Seniorin kevään odotukset

Kuva by Copilot

Seniorit valmiina nauttimaan keväästä – varpaat jo vipattavat odotuksesta!

Kun talven viima hellittää otettaan ja ensimmäiset kevätauringon säteet puskevat läpi pilviverhon, seniorit ympäri maailman alkavat valmistautua koko kevään kestävään juhlaan. Heidän intohimonsa keväiseen säähän ei tunne rajoja – on aika kaivaa esille aurinkolasit, tossut ja puutarhatyökalut, sillä kevät on saapumassa!

Vaikka lumet vielä sulavat ja kukat puhkeavat kohta nupuistaan, seniorit ovat jo täynnä suunnitelmia. Jotkut suuntaavat kohti aurinkoisia lomakohteita, toiset puolestaan kaivavat esiin vanhat valokuvat kevään ensimmäisestä piknikistä. On aika herättää talviuniltaan grillit, pelit ja retkituolit – seniorit ovat valmiita ottamaan kevään vastaan täydellä sydämellä ja avoimin mielin.

Mutta kevät tuo mukanaan myös omat haasteensa seniorien joukolle. Keväällä voi olla vaikea pysyä terveenä, kun lämpötilat vaihtelevat kuin vuoristorata ja flunssakausi yhä jyllää. Onneksi seniorit ovat kuitenkin varautuneet tähänkin – heillä on jo varastossa vitamiinit, flunssalääkkeet ja villasukat valmiina, jos kevät yllättää vielä viileällä säällään.

Yksi kevään odotetuimmista hetkistä on tietysti puutarhatöiden aloittaminen. Seniorit kaivavat esiin lapion ja kottikärryt, suunnittelevat istutusalueitaan ja pohtivat, mitä herkkuja tänä vuonna kasvattavat omassa puutarhassaan. Ei ole mitään sen ihanampaa kuin istuttaa ensimmäiset siemenet multaan ja seurata niiden kasvua päivä päivältä – kevään lupaus uudesta elämästä on kiehtova kaikenikäisille, mutta erityisesti seniorien sydämissä.

Kun kevät viimein kukoistaa täydessä loistossaan ja luonto herää eloon, seniorit ovat valmiita nauttimaan jokaisesta hetkestä. Heidän intohimonsa kevääseen on tarttuvaa – he kutsuvat kaikki mukaan iloitsemaan auringosta, vihreästä nurmikosta ja lämpimistä tuulahduksista. Joten laittakaa aurinkorasvat ja hattunne valmiiksi, sillä seniorit ovat valmiita juhlimaan kevään tuloa täysillä!

BY ChatGPT

Moi pitkästä aikaa! 

Ette kai luulleet, että minä osaisin kirjoittaa noin kaunista tekstiä kevään odotuksesta? En todellakaan osaa, mutta tekoäly osaa! Annoin yhden lauseen mittaisen tehtävän ChatGPT-ohjelmalle ja ei mennyt kuin hetki ja ylläoleva teksti oli valmis.

Olen juuri pääsemässä hieman sisään tekoälyn tarjoamiin mahdollisuuksiin. Olen tutustunut ChatGPT:hen ja Copilotiin. Copilot tarjoaa myös muistikirjan, jonne sopii 18.000 sanaa ja siellä säilyy tehtäväsi tuon rajan puitteissa. Lisäksi Copilot tarjoaa mahdollisuuden luoda kuvia.

En kerro nyt enempää, kun en osaa vielä noita, mutta kirjoittamisen apuvälineiksi noista todellakin on. Olin aiemmin käyttänyt noita vain hakukoneen omaisesti, mutta nyt olen jo hieman valaistunut.

Olkaa varovaisia kevään liukkaissa keleissä! Hyvää kevään odotusta!

Seniorin täyteharrastuksia

Kyllä on sanansäiläni tylsynyt ja kirjoitussormeni uupunut, ei irtoa tarinaa enää entiseen malliin. Mieli tekisi kirjoittaa, mutta pää ja kroppa ei käynnisty puuhaan. Nyt ajattelin kuitenkin riipustaa pikkuisen viime aikojen tekemisistäni. Niissä ei juuri hiki otsalle kohoa.

Jäin erään ystäväni esimerkin mukaisesti koukkuun. Ei semmoiseen pahoiteltavaan koukkuun, joista lehdissä saa yhä enenevässä määrin lukea, vaan ihan terveelliseen koukkuun. Olin joitakin vuosia sitten antanut ystävälleni vinkin palapeleistä. Itsekin tein silloin niitä, mutta unohdin ne muutamaksi vuodeksi. Pari kuukautta sitten muun tekemisen puutteessa (niinpä, oli laiska hetki, mutta jotain puuhaa tarvittiin) muistin ne ja siitähän se sitten repesi.

Nyt on iPadi aina kädessä ja telkkariakin katsoessa palapeli rakentuu hitaasti, mutta varmasti. Löysin jigsawplanet.com-sivuston ja nyt olen koukussa. Lähes öin ja päivin on tekeillä peli. Olen keskittynyt pääosin 300 palan peleihin. Palaset on iPadin näytöllä melkoisen pieniä, mutta kyllä niitä pystyy kuitenkin rakentelemaan. Välillä silmät meinaavat vähän väsyä, mutta mitäpä ei kärsisi hyvän harrastuksen vuoksi! Seuraavassa kuvakaappaus tekeillä olevasta palapelistä.

Toinen juttu on sudokut. Niitä olen väsännyt iPadin näytöllä jo ainakin parin vuoden ajan. Muistaakseni aloitin Taloussanomien, jatkoin Iltalehden ja nyt olen sudoku.com-sivuston sudokuissa. Nuo kaksi ensimmäistä osoitetta kadotin, enkä saa niitä enää auki, mutta netistä löytyy kyllä muitakin vaihtoehtoja. Tosin nykyisin käyttämän sivuston sudokuissa en tykkää, kun niissä näkyy värillisenä aina rivit ja sarakkeet, jolla olet sekä jo merkityt numerot. Pidän puhtaammista vaihtoehdoista, joissa ei ole ohjaavia kohtia. Tässä kaappaus sudokustakin.

Nykyisin löytyy netistä jo ristikoitakin. Ne on usein jonkin lehden versioita, mutta toimivia juttuja. Niihin en ole koskaan oikein innostunut. 

Muistakaa myös Alypaa.com-sivuston laaja pelitarjonta. Älypäästä löytyy pelejä makuun kuin makuun. Itse olin joskus koukussa mahjongiin. Niitä tuli pelattua monenlaisia versioita.

Vaikka innostuisittekin minun tavallani em. juttuihin, niin älkää unohtako liikuntaa sisällä ja etenkin ulkona! Kaikilla tavoilla on vaikutusta henkiseen ja fyysiseen terveyteen! Eli välillä ulos liikkumaan ja sitten jaksaa rakennella vaikkapa palapelejä.

Iloa syksyyn!

Seniorin päivää

Olen seniori! Onko kivaa? No eipä juuri oikein ole! Aikoinaan sitä oli kateellinen senioreille eli entisajan vanhuksille, kun heillä oli paljon vapaata ja sai tehdä melkein mitä vaan, mutta miten on nyt? Ei ole juurikaan aihetta kateuteen!

Jokainen aamu, jokainen päivä, jokainen ilta ja usein myös jokainen yö on erilainen kuin ennen. Milloin särkee sieltä, milloin tuolta ja milloin ahdistaa muuten vaan. Hauskuus seniorina olosta alkaa vähitellen kadota. Kun yrität pitää kuntoa yllä, on sekin jo melkoista tuskaa. Äheltäminen kunnon etsinnässä tuottaa lähes aina tuskaa, kipua ja painetta. Pitäisikö siis yrittää enemmän vai tehdä säännöllisemmin, että vaikeudet tasaantuisivat? Mutta poistuisivatko ne sittenkään? On siinä se hauskuus kuitenkin, että voi arvailla, mihinkä koskee tänään.

Onneksi nykyisin on enemmän aikaa kuin työelämässä ollessa! Vai onko se onni? Mitä sillä ajalla tekisi? Lukisinko? Mutta kun ei jaksa oikein keskittyä. Katselisinko telkkaria? Samat ohjelmat siellä pyörivät kuitenkin, ja ei siihenkään jaksa keskittyä. Toki jos katselisi pikakelauksella muutaman elokuvan tallennetuista. Se antaisi kyllä hetkeksi puuhaa. Lähtisinkö lenkille? Sekin on kuin verta kaivaisi nenästään, sillä kipuja tulee ja sitten väsyttää vielä enemmän. Kirjoittaisiko jotain? Ei oikein jaksa, kun ajatus ei taaskaan kulje. Menisikö sohvalle makoilemaan? Sekään ei oikein houkuttele, kun selkä tulee kuitenkin kipeäksi. Kävisikö terveyskeskuksessa? Ei sinnekään lääkärin puheille pääse kuin vasta 3 viikon kuluttua sairaanhoitajan kuulustelun jälkeen. Eihän silloin enää muista edes mikä oli vaivana.

Nytpä minä keksin! Taidan lähteä ulos. Ai niin, eihän se taida onnistua, kun siellä sataa taas kerran vettä. Jospa tekisi niin kuin useimpina päivinä, katson ensin 5 minuuttia telkkaria, luen 10 minuuttia kirjaa, aloitan kirjoittamista 2 minuuttia, katselen ikkunasta sadetta 5 minuuttia, keitän kahvit ja juon sitä 20 minuuttia. Tuolla ohjelmallahan pääsee eteenpäin jo melkein tunnin, kun ottaa huomioon välitekemiset, kuten telkkarin avaamisen, kirjan etsimisen, keittimen panostamisen ja ikkunan luo siirtymisen.

Masentaako? Ja höpö, höpö! Eihän tuo mitään masennusta ole, vaan liian paljon erilaisia vaihtoehtoja tarjolla. Enemmän taitaa olla kysymyksessä valinnan vaikeus. Ja kivutko muka? Mitä niistä? Eihän ne nyt mitään tavatonta ja uutta ole, etenkään, jos ne eivät rajoita liikaa tekemistä. Ja kroppahan vaan notkeutuu, jos laitaa sille liikettä.

Taidanpa tempaista, joka on tässä iässä aika räväkkä ilmaisu, ulkovaatteet päälle ja hakeutua liikunnan pariin eli kävelylle. Sillä liikunnasta on seniorille uskomaton hyöty, toki on se sitä muunkin ikäisille. Kunto kehittyy ja, jos ei vaikka satu enää kehittymään, se säilyy kuitenkin pidempään. Siitä hommasta palkinto eli hyöty jaetaan ajan mittaan. Uskokaa vaan, se kyllä kannattaa!

Nyt jokainen ulos liikkumaan kelistä huolimatta!

PS. Minustahan alkaakin muodostua melkoinen liikunnan puolesta puhuja, sanoisinko jopa liikuntalähettiläs. Jopas, jopas!

Ulkoiluvarusteita Stadin keliin

Toinen ura urheilijoille senioreiden valmentajina

Heti alkuun haluan painottaa, että arvostan suunnattomasti urheilijoita, heidän jaksamistaan ja omistautumista lajilleen.

Helsingin katuja päivittäin tallaavana ehdottaisin uransa lopettaneille eri lajien urheilijoille muutamia uravaihtoehtoja. Seuraavassa esimerkkejä koskien seniorikansalaisten valmentamista päivittäiseen hengissäpysymiseen.

Pikajuoksijoita tarvittaisiin valmentamaan senioreita kadunylityksessä. Nykyisillä jalankulkijavalojen vaihtumisfrekvenssillä ei keppi- ja rollaattorikulkija ehdi kuin puoliväliin suojatietä ennenkuin punaiset jo välkkyvät. Valmennusta tarvittaisiin starttiherkkyydessä, vauhtiin kiihdyttämisessä sekä heittäytymisessä tavoitteena olevalle jalkakäytävälle. Näissä tilanteissa on kuitenkin varaslähdön torjuminen eräs perusasioista, koska varaslähdöllä näissä tilanteissa on ehdottoman lopulliset ja kohtalokkaat seuraukset.

Estejuoksijoiden ja hyppylajien urheilijoille olisi tarvetta katutöiden aiheuttamista esteistä selviytymiseen. Valmennuksen pääpaino olisi hyppyyn valmistautumisessa, ponnistukseen lähdössä ja alastulossa. Haasteena on tietenkin mukana olevien kulkuvälineiden, kuten kepin ja rollaattorin asento suorituksen kestäessä. Erilaiset puomit, kyltit sekä nauhat asettavat haasteensa ilmaantuessaan yllättäen kulkureitille. Lisäksi kivenmurikat, asfaltinkappaleet sekä hiekkakasat edellyttävät herkkää silmää sekä täydellistä lihaksiston hallintaa, jotta vältettäisiin matkan jatkuminen ambulanssikuljetuksella.

Miekkailijoiden, mailalajiurheilijoiden sekä nyrkkeilijöiden valmennustyö koskisi erityisesti ruuhkaliikkumista sekä itsepuolustustaitoja, joita seniorilta vaaditaan kaduilla liikkuessa. Selviytyminen etenkin keskustan ruuhkaliikenteessä vaatii kyynärpäitä, keppiä, rollaattorin hallintaa sekä silmää havaita päälle ryntäävien uhka sekä väistösuunnat. Erityisesti kepin käyttäminen itsepuolustukseen vaatii jatkuvaa hiomista. Nyrkkeilijöiden paras anti senioreille olisi käsien käytön ohella jaloillaan pysymisessä. Hento seniori saattaa helposti ympäristön paineessa tupsahtaa nenälleen asfaltille.

Amerikkalaisen jalkapallon pelaajien erityistaidoista löytyisi myös apua senioreille. Pelivälineen kuljettaminen vaatii samoja taitoja kuin käsilaukun ja kassien suojeleminen sieppaajilta. Kainalon ja käsivarren käyttö omaisuuden suojaamiseen on osaltaan tekniikkalaji. Ympäristön havainnointikyky, vastustajan toimien huomiointi ja tilanteen ennakointi väistöä varten, ovat äärimmäisen tarpeellisia taitoja. Pahimmassa tilanteessa heittäyminen sekä päällekarkaavan alta selviytyminen vaativat harjaannusta.

Myös aktiiviurheilijoiden valmennusryhmiin kuuluvat löytävät paikkansa seniorivalmennuksen parissa. Apuvälineiden valinta, kunnostus sekä käyttö kuuluvat ratkaiseviin asioihin. Mm. kepin keveys, mahdollinen kärjen muoto sekä hallinta ovat tärkeitä ominaisuuksia. Kepin monipuolinen käyttö puolustusaseena vaatii tiukkaa harjoittelua. Jalkineisiin liittyviin ominaisuuksiin parhaat opit löytyvät hiihtovalmentajilta sekä voidespesialisteilta. Tällä erää käytetään vaan niitä epäonnistuneiden kisojen oppeja, jolloin pito löytyi mutta luisto ei.

Eli senioreilla on myös muille annettavaa, enkä tarkoita tässä yhteydessä omaisuuden luovuttamista, vaan nimenomaan sen säilyttämistä sekä oman hengen ja olemassaolon turvaamista.

Eli Hill Street Bluesin poliisien sanoin "Be careful out there!"

Ylitä katu ripeästi! Sinua jo odotetaan! (Bangalore, Intia)