/>/> VANHUS STADISSA: valkoposkihanhi
Näytetään tekstit, joissa on tunniste valkoposkihanhi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste valkoposkihanhi. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 7. syyskuuta 2022

Hanhien kakkimat nurmikot

 Tämä kirjoitus kuuluu sarjaan "Vanhus kiehuu!"

Tällä kertaa olen päättänyt osoittaa suunnattoman vihani vihreitä ja muita luonnonsuojelijoita kohtaan. Merkittävä osa suuttumustani kohdistuu myös EU-säännöksiin. Se on käsittämätön juttu, että em. tahot suojelevat oikeasti pas... kakkaa ja niitä ruiskuttelevia siipieläimiä.

Olin päättänyt tutustua kesätauon jälkeen kauniin pääkaupunkimme keskusta-alueeseen. No toki oli siinä ehkä isompi syy, kuten läheisen henkilön merkkipäiväkahvit, jossa sain nauttia suorastaan suussa sulavaa kakkua. Oli hyvää, söin liikaa ja tuli hieman raskas, mutta ah niin nautinnollinen olo.

Matkani kävi Stadin hienoimman rakennus- ja puistokokonaisuuden läpi kohti juhlapaikkaa. Olivat älypäävihreät ja kaduilla istuskelijat päästäneet laumoittain hanhia paskomaan kaupungin paraatipaikan nurmikot pilalle. Ei ole turistinkaan mukava talloa Finlandiatalon, Oodi-kirjaston, Musiikkitalon ja Töölönlahden rajaamaa aluetta, kun sormenmittaiset kakkapökäleet litsahtelevat tossunpohjissa.

Kyllä en tykkää linnunpaskasta tossuissa, piknik-huovalla tai shortsin takamuksessa nurmikolla istuessa. Eipä ole tuolla alueella nimittäin enää nurmikkoa jäljellä, on vaan ruskeaa ja harmaata siipieläimen jätöstä läjäpäin ja palanutta maata. Ja lisänä on hitonmoinen kaakattava lauma siipielukoita, niitä nimeltään valkoposkihanhia.

Tykkään eläimistä, kaikenlaisista, linnuista, oravista, jne., mutta oli selitys vaikka mikä, niin ei sovi hanhenkaan valloittaa ja paskottaa meidän kauniiksi nautintopaikoiksi rakennuttamiamme viheralueita. Vaikka kuinka me ihmiset ollaan lintuja myöhemmin maailmaan tulleita, on meilläkin oltava jokin oikeus nauttia nurmikoista, eikä me sentään sotketa ympäristöä, paitsi jotkin jauhopäät. Jos ei muu auta, niin on linnuille järjestettävä kakka-aitaukset ja keskitettävä sinne tuotosten äkistäminen. Eri puolille puistoa pitää laittaa hanhille linnunkielisiä opastekylttejä. Jos tuo ei onnistu, niin niille on selitettävä, että alueelle ei sitten ole asiaa ellei käytöstavat ja sääntöjen noudattaminen kiinnosta.

Ja kuka vastaa, kun pikku-Irmeli, pikku-Riku tai hauveli Turreliini nappaa suuhunsa hanhen kakkapötkön ja saa siitä kipakan salmonellan tai muun ruikulitaudin. Ei ole takeita edes, siitä että pieni kroppa kestää siitä saamansa taudin. Ei ole kakka hyvä juttu, paitsi jos on ihmisellä maha ummella ja sitten umpi laukeaa.

Kyllä olen sydänjuuria myöten harmistunut noista hanhen paskoista! Jopa niin harmistunut, että huuliltani pääsi päivällä vahvoja sanoja, enkä tarkoita ölövi, hölömö, pölijä tai muukaan vastaava. Vaan oli ihan kovia kirosanoja, joissa oli monta ärrää ja ässää. Lisäksi meni melkoinen tovi aikaa putsatessa tossunpohjia. 

Ehdotan, että kaupungin vihreät päättäjät kävisivät persoonakohtaisesti ajamassa hanhet huitsin kuukkeliin! Voisivat ensin yrittää puhumalla saada kuria hanhille, mutta epäilen kyllä sen onnistumista.




Puistoalue Finlandiatalon vierellä täynnä kakkakoneita


sunnuntai 6. lokakuuta 2019

Yrittääkö luonto häätää meidät?

Viime vuosina on luonto iskenyt arkioloomme ikävällä tavalla. Ja sitä tapahtuu ympäri Suomen ja eläimellisellä tavalla. Luonnonsuojelijat ja monen eri sävyn vihreät eivät halua noteerata ongelmia, joita tilanteista meille tavallisille ihmiseläjille aiheutuu.

Olen jossain törmännyt perusteeseen, että me ihmiset olemme se laji, joka on valloittanut eläimiltä elintilan ja saamme siis kärsiä tekosistaan. Mutta kait sitä meilläkin on joku oikeus taapertaa tällä planeetalla. Ja jos vaikka rajataan aluetta hieman, niin mikseivät nuo tilojensa takaisinvaltaajat mene vaikka Siperian laajoille salomaille? Kyllä siellä riittää maita ja mantuja pelata vaikka keskenään.

Pitäisikö tähän hieman selittää? No varmaankin! Taidan rajata selitykseni tässä yhetydessä kuitenkin pelkkiin eläimiin, koska niistä minulla aavistuksen verran enemmän käsitystä kuin kasveista ja muista maailman pöpöistä.

Merimetso
Onko laitaa, että yksi härski siivekäs saa vallata saaria ja luotoja? Sitten ne paskovat sieltä kaiken kasvillisuuden kuoliaaksi. Viime vuosina tuo ongelma on koskettanut pääasiallisesti lounais-Suomen saaristoa. Nyt on kuitenkin tehty pitkästä aikaa havainnot myös Savossa, Savonlinnan lähettyvillä. En tykkää, että tulevat meidän mökin lähelle tappamaan saaria ja suoltamaan valkoista kakkaa!

Valkoposkihanhet
Ja entäs nämä puistoihin paskojat? Kun yrität kauniina kesäpäivänä, tai rumempanakin, taapertaa Helsingin kauniissa puistoissa, niin etusormen paksuisia jöötejä on käytävät ja puistikko täynnä ja kaakattajat pyörivät jaloissa. Onko siinä hygieniaa ja nautintoja tarjolla? Ei ole kuin korkeintaan paisteina, jos lupa vaan olisi.

Sudet
Sudet esiintyivät ennen ainoastaan kirjoissa ja telkkarissa. Nyt niitä pyörii pitkin metsiä asuinalueitten lähistöllä saati lammastarhoissa. Kyllä ei ole kiva tuommoinen koirannäköinen eläin, joka yrittää syödä jopa pieniä ihmisiä. Yrittää ulkonäöllään harhauttaa viattomia ihmisiä ja sitten syövät.

Karhut
Karhut lisääntyvät lähes "räjähdysmäisesti" pitkin maakuntia. Savonlinnan alueellekin myönnettiin tänä syksynä kaatolupa 20 karhulle. Karhut käyvät röyhkeästi penkomassa jäteastioita ja hätyyttelemässä viattomia kulkijoita. Marjastaminen ja sienestäminen ovat muuttuneet extreme lajeiksi. Asiantuntijat neuvovat kulkemaan metsissä lehmänkello kaulassa. En usko tuohon, koska silloinhan se nalle vasta tietääkin, että tuolla kulkee ruokaa. Kyllä ei ole karhunpurema takapuolessa terveellistä.

Hirvet
Autoilijat saavat varoa syyskiihkossaan poukoilevia hirviä. Ainoastaan teiden varsille rakennetut hirviaidat suojaavat määrätyillä alueilla hirvikolareilta.Kyllä olen monta kertaa nähnyt hirvet aidan takana pälyilemässä tielle. Onneksi eivät ole päässeet autojen sekaan. Monta hirvikolaria olen eläissäni nähnyt, mutta onnekseni itse välttynyt sellaiselta. Jälki nimittäin pruukaa olla aika pahaa.

Liito-orava
Ja miten käy uuden moottoritien rakentamisen milloin missäkin? On nähty oravan papanan liitelevän suunnitellulla tieuralla. Elukasta itsestään ei ole havaintoa, mutta pikku papana riittää kaatamaan koko hankeen. Kyllä taas käy yksilön etu väärässä paikassa ryhmäedun edelle. Tietä ei siis rakenneta yhden kikkareen takia.

Saimaannorppa
Meni meikävanhuksellakin verkot hävitykseen, kun pulleronorppa saattaa uida niitä päin ja sotkeutua silmukoihin. Ja juuri kun olin saanut selville, että meidänkin rannasta saa siikaa verkolla pilvin pimein. Lempikalani siika saa siis uida pulleron takia rauhassa ja minä syön HK:n nakkeja ja lihon itsekin pulleroksi. Tosin ensilihomiseni tapahtui jo kymmeniä vuosia sitten, kun ei ollut siikaa saatavilla. Vaikka onhan tuommoinen uiva koirannäköinen pullero aika hellyttävä ilmestys, mutta sittenkin vertailussa siika vai pullero, se häviää.

Tuossa edellä tulivat luetelluksi nyt ne elukat, joiden suhteen itse koen ahdistuksen tuntoja. Ja kun minunkin luontoihmisenä pitäisi ymmärtää ja suvaita, mutta kun ei meikävanhuskaan kaikkeen taivu. Tämä sekavärivihreitten suojelubuumi alkaa ylittää hyväksyttävyyden rajat. Ja siinä sivussa EU sotkeutuu asioihin, joista eivät ymmärrä mitään.

Ihminen, joka ei ole koskaan itse törmännyt em. otuksiin ja niiden aiheuttamiin ongelmiin, ei ehkä voi ymmärtää yo. angstiani. Siinä saattaa toteutua sama kuin autoilulle sääntöjä sorvaavissa virkamiehissä, joilla ei ole koskaan edes ollut ajokorttia.

Jos mihinkään muuhun ei apua tule, niin häätäkää edes hanhet puistoista hittoon!

(Voi jukran pujut, kun pääsin päästelemään höyryä! Onkohan minusta tulossa vanha kärttyinen ukko?)


Nappasin autonikkunasta kuvan muuttomatkalla olevista joutsenista. Tässä vasta ensimmäisiä pikkuryhmiä,



maanantai 1. elokuuta 2016

Se on kakkajuttu nyt!

Sen ei ihmisen kannata lukea tätä juttua, jos on hinkuisa luontoihminen tai on ulostepahoinvoivan herkkä! Aion nimittäin puhua otsikon aiheesta rumasti!

Se on pitkäkaulainen kakkakottarainen pesiytynyt meidänkin nurkille. Hän kavereineen kävellä tepastelee kaula pystyssä ja omistajan elkein kauniilla nurmikolla lähipuistikossa. Siinä ohessä nokkii kärsällään maasta muka jotain naposteltavaa. On vaan kottaraisella peräpäässään ongelmia kun tiputtelee sieltä pötköjään, jotka ovat pikkurillin kokoa, pitkin kaunista nurmikkoa ja kulkutieväylää. Olisi koko pitkäkaulajoukolla syytä käydä yleisessä ympäristönsuojelu-tapakasvatus-roskaamis-BajaMaja-koulutuksessa!

Se saattaapi pieni ihmisentaimi herkästi napata tuommoisen maassa lojuvan pötkön huulilleen ja puraista herkullisen hedelmäkarkin näköistä nappulaa. Se ei paljon puutu etteikö joudu äiti tai läsnäoleva aikuistaho hankkimaan lääkinnällistä apua taaperolleen. Se ei ole semmoinen nellatauti kiva, eikä etenkään vaahtosammutinta pienemmälle ihmistaimelle. Sitä on salmoa ja muutakin nellaa syytä muutenkin aina väistellä.

Ja sitten mitä tykkää kengänpohja noista pötköistä? Ei ole hyvä jos kotieteisen matolla on kohta iltakävelyn jälkeen enemmän pötköainetta kuin konsanaan puistomaassa. Tuleepi sanomista ja muutenkin turhaa puhdistustyötä! Ja saattaapi tauti hiipiä sitä kautten kotitalouteen!

Ei ole tuommoinen kakka kiva! Ei taaperolle, eikä seniorille, saati siltä väliltä olevalle puistossa kulkijalle! Kyllä pitää nyt yleisen luontosuojeluihmisen lopultakin ryhtyä suojelemaan itse ihmistä ja jättää tuommoiset tuhoeläimet vähemmälle, jos ei perin pois ohjattaviksi!

Kerätään nuo kakkakaulakottaraiset isoon verkkoon ja säkkiin ja köyrätään vaikka Pohjoisnavalle! Tahi minne vaan muualle meidän kirkonkylältä ja puistomailta. En kaipaa!

Paheksun syvästi tuota kakkatouhua!

Kakkakottaraiset tepastelevat ja sottaavat härskeinä valloittamallaan piknik-kentällä

Tautilähdenappulat työssään levittämässä nelloja nurtsilla

Ja siinä kakkapulut nokkivat muina kottaraisina herkkuja

Vaan varpunen se on siisti ja kiltti lintu ja pikkuisen siementen perään!