/>/> VANHUS STADISSA: tammikuuta 2016

sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Sunnuntailenkillä Stadin raitilla

Kyllä sitä minäkin erehdyn aina toisinaan! Nyt erehdyin kävelemään Stadin keskustaan ja takaisin. Tämä erehdys olisi muodostunut varsin kohtalokkaaksi ellei mukana olisi ollut kotihengettären paistama sämpylä lisukkeineen. Ja kaupasta matkan varrella löytyi edullista pillimehua kurkun kostukkeeksi. Sitä vanhakin nuortuu ja saa energiaa pillimehupurkista. Eli kyllä selvisin kuntoilusta - nippa nappa! Liikunta on kaikille tärkeää läpi koko elämän!

Otin muutamia sekalaisia kuvia Stadin raiteilta ja niitä onkin tässä seuraavaksi!

Töölön tullin merkkipylväs ja selitysosat

















Eduskuntatalon "rakennustöiden valvoja" Kyösti Kallio istuu valvontapisteessään 24/7.
Kansanedustajien työhuoneet tyhjillään loman aikana. Tankomeri odottaa lippujaan.



Vasemmalla Marski ratsuineen Kiasmaa suojaamassa.



Oikealla muinainen seppä työssään Ylioppilastalon seinällä.






Tässä oivallinen valikoima liikkeitä, jotka ovat erikoistuneet elämän ylläpitoon.

Twisti on aavistuksen verran ylikansallinen. Ei ole keskustassa päiväsaikaan näkyvissä kunnollista nakkikioskia. Yöstä en tiedä!

Mutta kyllä noillakin eväillä hetken pärjää!


En vastusta pizzalättyäkään saati kunnon hodaria.

Molemmat lajissaan perin terveellisiä! Varmaan!? Mutta se maku on vaan niin ... laihduttava!!!





Merkkejä maanalaisesta toiminnasta! Parkkihallin sisäänkäynti eduskuntatalon vieressä ja metroaseman merkki Sokoksen kulmilla.















Forumin ylätasanne ja Hotelli Torni torneineen. Tornissa valvoo tai nukkuu enää turistit. Ennen paikkaa valvoi komitea.
 
 


Kivistä taidetta Hesperian puistossa. Taustalla kimalaisten, ampiaisten ja mehiläisten oma sairaala - Mehiläinen.
 

Jos on seutukunnalla paljon väkeä, joka odottaa Keskustakirjastoa, niin meitä, jotka odotamme Töölän kirjaston remontin valmistumista, on myös melkoisen paljon.







Meilahden Laboratoriokeskuksen sisäänkäynti
Laboratoriokeskuksen lasiseinää ja lasihormeja


perjantai 29. tammikuuta 2016

Ei auta selailuun enää sylki sormessa!

Pirtana kun jäin rysän päältä kiikkiin! Tämän jutun alkuperäisversiossa olin sujuvasti käyttänyt sanoja (ohjelma kun piti olla nettisivu), jotka eivät näin vanhukselle olleet oikein sisällöltään avautuneet. Ei sitä voi vanhalta vaatia gigoja kun kilotkin ovat liikaa! Yritin korjata niitä virheilmaisuja tähän tekstiin, mutta kuten arvata saattaa, en siinä täysin tule kuitenkaan onnistumaan. Mutta näillä mennään sanoi pastori hevoskärryssä kinkereille matkatessaan!

Se ei enää ihmiselle riitä, että osaa sormeen sylkemällä selata lehtiä ja kirjoja! Nyt pitää osata selata tietokoneella nettiäkin! Eikä siinä paljon sylki auta! Luulisi, että kun se tieto on tuolla jossain ilmassa pieninä näkymättöminä hitusina eli bitteinä, se löytäisi tiensä ilman venkurehtimistakin tietokoneeseen. Mutta ei! Se vaan pitää ohjata näytölle oikein selainohjelmalla. Se selain on vähän kuin tienviitta, joka osoittaa reitin Ruikonperälle tai johonkin muuhun tärkeään paikkaan.

Riittääkö se vanhalle sitten yksi semmoinen selain? No ei aina riitä, kun yksi selain toimii sujuvasti yhden nettisivun kanssa ja toinen toisen ja niin edelleen. Tämmöinen käsitys on minulle tullut kun olen salaa kuunnellut osaavien puheita.

Mistäkö sen sitten tietää, mikä on hyvä tai mikä huono? No siitä, että se joko toimii tai sitten ei toimi! Ei lennä bitti näyttöön tai masiina jumittuu tai ei tule näköpiiriin toivottua tulosta tai ei pyöri eläväkuva jne. Siitä sen tietää tai ainakin pitäisi tajuta tietää! Joskus sen voi vaan aavistaa kun ei tapahdu mitään! Ongelma on yleensä semmoinen, jota ei tavallinen käyttäjä edes huomaa. Onneksi nuo selaimetkin kehittyvät jatkuvasti!

Kyllä minä vähän tuossa edellä viilailen Teidän linssejänne! Ei ne selaimet nyt aivan noin toimimattomia oikeasti ole. Kyllä ne kaikki pääosin toimivat ja niissä myös lähes kaikki nettisivut. Tahtoo vaan olla monesti makuasia mitä selainta kukin alkaa käyttää omassa koneessaan!

No mikä niistä on hyvä? Jos haluat päästä helpolla, kysy yhdeltä osaajalta! Mutta jos kysyt myös toiselta, hän kertookin, että se toinen selain onkin paras. Ja kolmannella on taas se kolmas. Selaa siinä sitten hermosäikeitäsi kun et saa sen selvempää vastausta! Ja sehän siinä on outoa, että lähes kaikki toimivat miltei yhtä hyvin kaikissa koneissa ja kaikkien sivujen kanssa eli ei siitäkään löydy apua valintaan.

Noita selainohjelmia tungetaan käyttäjille kuin käärmettä pyssyn piippuun. Ja valittavissa on Chromea, Firefoxia, Safaria, Edgeä, Operaa ja varmaan monta muutakin. Minä olen itse sekoittanut pääni lähes noilla kaikilla. Enkä ole tullut hullua hurskaammaksi koko hommassa! Nytkin on auki neljä eri selainta parissa eri masiinassa (iPad ja läppäri). Joka selaimessa on auki joitakin nettisivuja ja monissa jopa samat sivut.

Toimiiko? No toimii, toimii! Olen tottunut jo käyttämään niitä sekaisin, että en edes ehdi huomata mikä ei toimisi tai mikä toimisi parhaiten milloinkin. Eikäpä minun käyttöni ole niin monimutkaista, että siinä suurempia toimintaongelmia kerkiäsi edes tulla! Taidan olla semmoinen seka- tai sekokäyttäjä, joka ei osaa tehdä päätöstä ja vaan valita yhtä!

Mutta olen melkoisen vihainen tuosta moninaisesta tarjonnasta, jota ohjaa kehittäjien joutava kilpailu! Pääasiassa olen vihainen siitä etten osaa käyttää niiden hienouksia. Mutta surfaamaan pääsen! Jos en yhdellä löydä perille, niin sitten toisella! Ja omat vähäiset juttuni saan hoidelluksi niillä kaikilla ja millä tahansa niistä!

Viimeisen vuoden aikana on käyty keskustelua myös Microsoftin käyttöjärjestelmistä! Mikä vanhoista oli  hyvä ja mikä oli huono? Olen käyttänyt niitä siinä järjestyksessä kun niitä on julkaistu, ja aina on kone pelittänyt.

Usein on alussa pitänyt hetken aikaa raapia päätää uuden systeemin kanssa, mutta siitä se on vähitellen taipunut arkirutiineihin! En ole mikään tietokonevirtuoosi vaan tavallinen peruskäyttäjä, ja aina on uusi järjestelmä ollut tavallaan helpompi käyttää. Enemmän päänraapimista on aiheuttanut yleinen ohjelmistojen ja lisäosien  kehittyminen ja monipuolistuminen.


Mutta näillä selaillaan, surffaillaan, kirjoitellaan, pyöritellään kuvia, tehdään taulukoita ja tehdään vaikka mitä! Ja paperin määrä vähenee pöydällä! Onneksi ja toivottavasti!



PS. Ja Anttilan Raimolle suuri kiitos Ikinörttiin kirjoittamastaan vinkistä Excelin käytöstä pankkitapahtumien analysointiin! Olen karvalakkikäyttänyt Exceliä siitä asti kun se on ollut Suomessa ja nyt tuli tuokin tieto vasta minulle. Tosin onhan tuohon oma osansa pankin nettitiliotteenkin monipuolisella tulostusmahdollisuudella, jota en ole aiemmin huomannutkaan! 


tiistai 26. tammikuuta 2016

Korvat täyttävät synttäribileet Savoyssa

Minut oli monien muiden kanssa kutsuttu oikein lehti-ilmoituksella Dolly Partonin 70-vuotissynttäreille 19.1.2016 Savoyhin. Hän itse ei ollut valitettavasti paikalla, luultavasti lukuisten yhteensattumien vuoksi. Tosin ei hän varmaan olisi tarenutkaan tulla -16 C:n pakkasasteiseen Helsingin viimaan. Mutta oli siellä paljon muita!

Esplanadin puisto Dolly Partonin 70-vuotispäivänä

Erin
Dolly Partonin sijaan laulamassa oli kattava joukko Suomen taitavimpia, kaunisäänisimpiä naislaulajia. Solisteina paikalla olivat Erin, Johanna Iivanainen ja Sonja Lumme. Ei ollenkaan huonoääninen joukko vaan ryhmä nautittavan taidokkaita laulunaisia!

Orkesterina oli Uncle John Band ja kyllä heiltäkin irtosi Dolly Partonin monipuolinen musiikki korvia hivelevällä tavalla. Orkesterin monitaitoinen basisti, Saara Metsberg lauloi upeasti taustalla ja soitti siinä sivussa bassokitaran ohella myös flyygeliä.

Johanna Iivanainen
Konsertissa saimme kuulla vuonna 1960 uransa aloittaneen ja edelleen laulavan Dolly Partonin omia sävellyksiä, joista varsin monet kuuluvat maailman suosituimpiin kappaleisiin. Lisäksi kuulimme lukuisia muita hänen laajaan repertuaariinsa kuuluvia kappaleita, kuten 2014 julkaistulta hänen albumiltaan oman sävellyksen, levyn nimikkokappaleen, Little Sparrow, Erinin tulkitsemana.


Sonja Lumme orkesterin kera
Tässä muutama tunnetumpi illan aikana kuulemistamme lauluista: I Will Always Love You (ehkä parhaiten tunnetaan Whitney Houstonin esittämänä versiona), 9 to 5 (vetävä työpäivää kuvaava kappale), You Are, Love Is Like A Butterfly sekä Jolene. Laulut vaihtelivat balladeista räväköihin country-tyylisiin kappaleisiin.

Olli Haavisto loihtii teräsääniä
Tuomas Metsberg "revittelee"
Teräskitarataituri Olli Haavisto loihti hienoja saundeja soittimillaan ja Tuomas Metsberg näpelöi välillä kitarastaan uskomattomia soolo-osuuksia.
 
Minusta taitaa tulla melkoisen kultturelli ihminen kun olen jo lyhyen ajan kuluessa käynyt ulkoisella musiikilla jo 3 eri kertaa. Kun tuo jaetaan Helsingissä asumieni 40 vuoden ajalle, niin olen käynyt konsertissa alvariinsa eli joka kymmenes vuosi. Pelottaa, että jääkö tuo tavaksi ja säilyykö tuo kymmenvuotinen keskiarvo myös jatkossa?

Mutta voisi sitä aikansa huonomminkin viettää! Jalkaterä lyö vieläkin tahtia!

Taidokkaat konsertin solistit Johanna, Sonja ja Erin

(Olen pahoillani kuvien laadusta! Ne ovat otetut iPhone 5S:llä pimeästä salista 11:n tuolirivin takaa. Valaistusolosuhteet kännykkäkuvaamiselle olivat hieman haasteelliset.)

lauantai 23. tammikuuta 2016

Uusi seniorin kuntoilulaji Stadissa - Sidewalk-slalom

Olinpa muksauttanutkin mukavan uuden lajinimen otsikkoon! Se tarkoittaa, ei sivukävely-slalomia, vaan jalkakäytäväpujottelua. Se on laji, jota joutuvat (huomioi sana joutua!) harjoittamaan pääasiassa vanhukset eli seniorit kulkiessaan kylillä ja kujilla.

Meidät seniorit opetettiin lapsina ja nuorina kävelemään oikealla puolella tietä ja katua. Tuota ajatusta ovat vahvistaneet aikuisiällä opitut, eri kulkuneuvoilla liikkumista ohjaavat säännöt. Jossain vaiheessa, olisikohan ollut Tarva, Talja tai Liikenneturva opasti kävelemään tien laidassa vasemmalla puolella, niin että silloin ehtisi huomioida vastaan tulevat ajoneuvot paremmin, eikä kukaan koukkaisi selän takaa niinkuin oikealla kävellessä saattaisi käydä.

Ne, jotka ovat käyneet muuallakin kuin Keravalla ja Porvoossa, ovat havainneet maissa, joissa puhutaan ulkomaata, meidän opeista poikkeavaa liikennöintiä. Jossain kuljetaan oikealla, jossain vasemmalla, jossain joka puolella sinne sun tänne. Siitä onkin ollut seurauksena se, että nyt Suomessa liikkuu jalkakäytävillä ja kävelyteillä kaikkia näitä oppeja saaneita kulkijoita. Ja lisäksi on liikkeellä niitä, jotka eivät ole saaneet, tajunneet tai vastaanottaneet mitään oppia. Tai huomaavaisuus on heille tuntematon käsite!

Tässä välissä kerron ruman vitsin ruotsalaisesta autoilusta! Kun Ruotsissa liikenne muutettiin vuonna 1967 vasemmanpuoleisesta oikeanpuoleiseksi, vitsailtiin, että se olisi pitänyt tehdä vaiheittain. Ensin olisivat siirtyneet parittoman rekisterinumeron omaavat autot oikeanpuoliseen liikenteeseen ja vasta viikkoa myöhemmin parilliset rekisterinumerot. Anteeksi em. jutusta! Tämä ei myöskään tarkoita sitä, että em. ryhmä olisi syypää seniorin sidewalk-salolomiin!

Kävellessäni, pakkasen hellitettyä, Helsingin kujia lauantaipäivänä havaitsin, että nykykäytännön mukaan voi kävellä tai ajaa pyörällä millä tahansa kohtaa kävelyaluetta ja mihin tahansa suuntaan. Kulkijat ovat selvästi oppineet kaikki aiemmin kuvaamani kulkutavat ja soveltavat niitä jokaista samanaikaisesti ymmärtämättä, että ainoastaan yhtä tapaa tulisi käyttää ja vieläpä yhteistuumin! Ja tärkeää on, että tietä ei anneta kenellekään eikä väistellä muita! Periksi ei anneta!

Tuommoisesta aiheutuu eittämättä se, että näin seniorina joutuu koko ajan pujottelemalla etsimään jalkaterälle uutta kulku- ja väistösuuntaa vastaan tulevalta liikenteeltä. Huonojalkaisena ja -selkäisenä on jatkuvasti vaarana, ettei kroppa seuraa jalkateriä, vaan kulkee jääräpäisesti kohti kulkutien perussuuntaa ja sen näkyvää päätä. Siitä kohtalaisen suurella todennäköisyydellä on seurauksena 'nenä sohjossa'-liike eli moovi ja mahdollinen 'ranne kipsissä'-tila.

Mutta jos olet notkea ja noheva, ei ole ongelmaa kun muistat katupujottelun 3 perussääntöä: väistä, väistä, väistä! Sellaista on uusi senioriurheilun laji - jalkakäytäväpujottelu! Ulkolaiselle voi kertoa lajista nimellä Sidewalk Slalom.

Näin katoilta lumenpudotuksen aikaan ovat erilaiset puomit ja varoitusnauhat tuoneet em. pujotteluun uuden ulottuvuuden. Voidaan ehkä puhua jalkakäytäväsupersuurpujottelusta! Em. on ulkomaan kielellä ehken Sidewalk Super-G. Molemmista lajeista voi olla seurauksena syöksylasku mahalleen ja käynti lääkintähuollon pakeilla! Mutta senhän me kaikki tiedämme, että urheilu vaatii aina uhrauksia ja veronsa! Ja apua saa näppärästi numerosta 112!

Eli kuten Hill Street Blues-poliisisarjan vuoropäällikkö evästi alaisiaan joka työvuoron alussa, totean minäkin jalkakäytäville lähtijöille, että "Let's Be Careful Out There" eli "Otetaan Täysi Huoli Mukaan Kujille"!

keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Menitkö pyörryksiin IT-kaupan nörttipuheista?

Se on vanhan vaikea ostaa tietotekniikkaa eli informaatioteknologiaa eli IT:tä! Kun seniorina menet it-kauppaan hankkimaan kännykkää, läppäriä tai tablettia, niin saat semmoisen tykityksen hebrealta kuulostavaa kieltä että housut pois! Kun kuuntelet ensimmäisen varttitunnin it-myyjän tykitystä olet aivan pyörryksissä. Huomaat yht´äkkiä ettet tule toimeen ilman noita avaruusteknologian vaatimiä värkkejä. Ei sillä ole väliä vaikka et osaisi laittaa edes virtoja päälle laitteeseen.

Nimittäin laitteen pitää olla viimeisintä mallia, joka ei ole vielä kunnolla edes tullut vielä myyntiin, nopeutta on oltava enemmän kuin Formuloissa, koska tiedon pitää olla Mikkelissä jo eilen, näytön on oltava iso kuin valkokangas Finnkinon teattereissa, laitteen on oltava myös kevyt kuin metrin pätkä kiinalaista silkkilankaa ettei se leijaile taivaalle jos et pidä siitä kunnolla kiinni ja etenkin jos on kyseessä kännykkä on sen vielä sujahdettava taskuun kuin ajatus, kunhan vaan tasku on iso kuin apteekin muovipussi.

Jos sitten satut vastaamaan tai epäröimään vastauksessasi, kun it-myyjä kysyy liittymästä, niin menetät viimeisenkin mahdollisuutesi hankintasi hallintaan ja etenkin pankkitilisi sisällön myyjän edustamalle yritykselle sekä operaattorille. Huomaat ehkä muutaman minuutin kuluttua, ettei kyseessä tainnut ollakaan liittyminen urheiluseuraan, reserviläiskerhoon tai paikallisen palvelukeskuksen asiakkaaksi. Hetken pyörityksen jälkeen olet allekirjoittanut vinon pinon liittymäsopimuksia, joilla olet myynyt sielusi 4G- tai jonkun muun G:n alttarille. Etkä ole vieläkään itse päässyt it-maailman kartalle! Ei sillä ole it-myyjälle väliä toimiiko juuri tuo G laitteessasi vai ei! Tuossa hetkessä Sinulle itsellesi on heräämässä ainoastaan vahva tunne, että olet liittynyt johonkin suureen juttuun, jota ilman et voi elää ja siitä täytyy maksaa! Vieläkään Sinulle ei ole auennut kustannustekijät lopullisessa kauheudessaan.

Jos keskusteluun livahtaa jossain sivulauseessa aiheeksi kotiliittymä ja sen laji, on elämäsi tärvelty lopullisesti ja lähes kokonaan menetetty informaatioteknologialle! Hyvä jos ehdit ynähtää jotain myyjän kysymyksiin, joilla hän kartoittaa kotonasi olevan nettiliittymän olemassaoloa ja tasoa. Tuolla hetkellä muistat ainoastaan, että eteisessä on yksi maadoittamaton pistorasia ja olohuoneessa kaksi. Riippumatta ynähdyksistäsi tai ääntämistäsi sanoista, huomaat kohta omistavasi uuden laitteen lisäksi ison muovikassillisen erilaisia bokseja ja piuhoja, joista ainoastaan yhden piuhan toisessa päässä on tutulta näyttävä mutikka, 2 piikkiä niinkuin silitysraudan tai kahvinkettimen sähköjohdossa. On routeria, reititintä, ADSL-boxia ja vaikka mitä ulkolaiselta kuulostavaa SIMmillä ja ilman. Niin ja nippu johtoja, joiden käyttöön aavistat liittyvän merkittäviä haasteita. Tuskin kumpikaan, Sinä tai myyjä, tajusitte oliko kodissasi edes mahdollisuutta noiden vehkeiden käyttämiseen. Mutta onhan ne sitten olemassa jos sattuu tulemaan tarvetta!

Tuo edellä kuvattu vaihtelee hieman riippuen laitteesta, jota olet hankkimassa, mutta sama pyöritys ja sama lopputulos siitä Sinulle kuitenkin aiheutuu!

Kun tuo koko it-spesialistin Sinulle myymä kasa on kotona eteisen lattialla 3-4 muovikassissa, on Sinun aika ryhtyä toimeen. Lasket yllättävällä tavalla keventyneen lompakkosi puhelinpöydälle, viet 72 paperiarkkia käsittävän sopimuspinon keittiöpöydälle ja soitat apuun suvun nuorisoa tai naapurustosta vastaavanlaisen henkilön tai useampia. Avattuasi oven ovikellon soitua, siirryt nopeasti sivuun, seuraat arviolta viitisentoista minuuttia pakettien avaamista ja johtojen liittämisiä ja siirryt kaikessa rauhassa keittelemään itsellesi kahvia. Apuhenkilöiden tarjoilusta Sinun ei tarvitse huolehtia, sillä he eivät juuri nyt tai seuraavien kuuden tunnin aikana jouda asennuspuuhiltaan muuhun. Apuhenkilöt, etenkin läppärin virittäjä tai virittäjät hoitavat homman käden käänteessä ja sen jälkeen juuttuvat pelaamaan uudella laitteellasi jotain mielenkiintoista peliä netissä. Heidän häiritsemisensä on ihmisen toimista yksi vaarallisimpia. Saat olla onnellinen ennätyksen tekijä, jos onnistut häätämään heidät asunnostasi ulos alle 6 tunnin!

Jos et ole vielä ehtinyt tehdä tuota yllä kuvattua ostosreissua, niin ei ole häpeä ottaa it-kauppaan mukaan joku tuttava asiantuntijaksi! Minä ainakin otan!

Saattoi olla, että liioittelin ja väritin ehkä hieman joitakin kohtia, mutta perushenki lienee kuvatunlainen!


Seurasaaren rantamaisemia

lauantai 16. tammikuuta 2016

Täyttyykö muisti vai meneekö se?



Kyllä on tekemistä noitten muistien kanssa, koneitten ja oman! Se kun ei oikein pelaa, niin ei pelaa! Ja kun ei tajua, niin ei tajua!

Vuosikymmenten aikana tapahtuneiden erinäisten juttujen takia olen pitänyt läppärin kyljessä kiinni ulkoista kovalevyä. Se on semmoinen pieni laatikko, ei semmoinen oikea rautakaupan 122x242cm:n levy. No sen kovalevylaatikonhan kanssa on aina ongelmia, kun en ymmärrä sen perimmäistä ohjaamista. Kopioiko se varmuudeksi vai kopioiko se muuten vaan ja milloin? Se kun ei vanhassa päässä pysy se ohje ja oppi vaikka nuorempi polvi sitä aina aika ajoin sinne takoo. 

Nyt palaa läppärissä punainen valo, että muisti on täynnä ja jotain pitäisi tehdä! Kun katsoin mitä sinne ulkoasemalle on putkea myöten mennyt, niin havaitsin valokuvien monistuneen sinne oikein olan takaa. Kyllä olisi yksi kantarellin kuva mökin pihalta riittänyt, mutta nyt sitä samaa kantarellia on siellä kuvatiedostossa kuusi kappaletta. Olisipa sienikorissakin sama tekniikka, että kun poimit yhden niin saat kuusi! Ja vieläpä ilmaiseksi ja selkää säästäen! 

Ja muutamat tuhannet muutkin kuvat on menneet samalla tavalla moniksi. Jos noista kuvista arvioi, niin monen luonnossa uhanalaisen eläimen määrä onkin turvallisen suuri. Turhaan sanovat, että pandakarhu kuolee sukupuuttoon tai Saimaannorppa! Minun kuvien perusteella niitä on vielä tuhansia jäljellä ja kaikki vielä samassa paikassakin. Pandat ovat Hongkongin eläimistötarhassa yhden häkin etuosassa ja norpat Haukivedellä yhden ja saman kiven vierellä.
 
No entäs se pilvi sitten! Olen turannut nyt muutaman kuukauden ajan iCloudin, Dropboxin, OneDriven ja Google Driven kanssa. Siinä on ollut pilveä ja driveä pitkin ja poikin! Onnekseni tai harmikseni olen työllistänyt itseni tuolla toiminnalla pitkälle tulevaisuuteen. Nimittäin en muista, missä mitäkin on tallessa. Paitsi kuvat on toki ulkoisella kovalevyllä kuusi kertaa ja jossain pilvipalvelussa ainakin kerran. Niin ja läppärin kovalevyllä myös kerran. Nyt sitten etsin niitä ja etsin ja etsin!

Suuri sotku on aiheutunut ajatuksiini senkin kanssa, kun pilvenrakentaja päättikin periä maksua siitä pilven reunan lainaamisesta! Jaksanko maksaa ja onko se niin kuin ulkomaan rikosihmisen kanssa, että kun maksat kerran, niin kohta vaatii lisää ja enemmän ja pilven reuna vaan pienenee joka maksun jälkeen? Kenen pilvestä minun kannattaa vuokrata sitä reunaa, jos vaikka satun elämään vähän pidempään ja tarvitsen niitä reunalla olevia tietoja joskus vuosien päästä? Tai perikunta tarvitsee!
 
Toinen sotku on aiheutunut siitä, että minne himskattiin ja kenen luettavaksi ne minun tietoni ovat menneet sieltä pilveltä? Nyt varmaan joku tutkii ulkomaalla läppärillään minun vanhojen autojeni vikoja ja muistiin tallentamiani tämmöisiä kirjoituksia. Rieskareseptistäni se ulkomaan elävä tuskin tulee hullua hurskaammaksi. Mutta on siellä monta asiaa, joita ei pitäisi vieraan lukea!  Niin kuin vaikka niitä hempeyden luristuksia, joita lainailin lällyromaaneista posket punaisina. Mutta miten minä sen estän tai tiedän kuka niitä tutkii? Pystynkö luottamaan pilviherraan?

No kyllä taidan pystyä! Kyllähän pilviherralle tietoja tallentaessa tieto menee oikeaan paikkaan. Mutta jos haluat jakaa tietoa muillekin, vaatii se moniaita vahvistuksen painalluksia ja osoitteita. Eli uskon tiedon olevan niin tallessa kuin näissä sfääreissä suinkin on mahdollista!

No sitten se pilvi saattaa sylkeä takaisinkin tietoa! Jossain Appelin Feispuukki-ryhmässä kaveri ihmetteli, kun hän tyhjentää puhelimesta kuvat oman pilvensä reunaan, niin kohta ne, kun hetkeksi selkänsä kääntää, onkin takaisin kännykässä. Mitä peliä se tuommoinen on sitten? Nykyään jos käyttää älykännykkälaitetta, on käytävä, jos Enterin Lea ei ole lähistöllä, Alvar Aallon Yliopistossa Otaniemen tietokonekoulua ainakin 5 vuotta, että saa asetukset kännykkään kohdilleen. Vasta sitten ei pilvi lähetä kuvia takaisin. Luultavasti!

Näin vanhempana maallikkona sitä on ollut siinä käsityksessä, että kun viet makuuhuoneen komerosta laatikollisen valokuvia kellarikomeroon, niin ne pysyvät siellä. Nyt ei näytäkään tuo laatikkoperiaate koskevan tuota pilvihommaa! Mietityttää, että jos veisikin sen laatikon ullakkokomeroon, niin pysyisikö se siellä vai palaisiko se itsekseen takaisin makuuhuoneen komeroon? En kokeile kun en jaksa kannella raskasta laatikkoa pitkin ja poikin!

 Ei suju muistin kanssa enää! En tykkää!

lauantai 9. tammikuuta 2016

Pakkanen purutuulella!

Saimmepa aika mäjäyksen viileyttä muutaman päivän ajaksi ja lisää saattaa olla tiedossa! Oli kaiveltava, varmaan itse kunkin, komeroista talvivarusteita ellei sitten raukkamaisesti tyystin tyytynyt pirtin lämpimään. Mikähän lie suututtanut säänhaltijan, kun noin intoutui kylmällä heittelemään? Se on tämä etelän meriveden yli puhallettu kylmä aivan erilaista kuin Lapin tunturikylmä. Se on ikään kuin kylmempää!

Kyllä pyöri meikävanhuskin komerossa kiivaasti etsiessään ulkoilman suojavarusteita. Oli hukassa talvikengät, rukkaset ja villapuserot. No kyllä muistin sitten, että jätin ne mökille, kun ei tänä talvena pitänyt mitään talvea tulla. Ja talvikengistä oli pohjat eri paikassa kuin runko, mutta molemmat osat kuitenkin samalla kaatopaikalla. Se meikäläisellä oli odotuksessa täksi talveksi alunperin vaan semmoista pientä lumenhärmää ja tuskin edes kylmäasteita. Mutta pettymyshän siitä tuli!

Mutta ei hätää! Riittävän monet pitkät aluskamppeet syyspuseron alle ja huivia kaulaan, niin kyllä pärjäsi! Melkein! Sokokselle asti! Siinä Lasipalatsin kieppeillä puraisi pakkanen nahkasormikkaan kaikkiin sormiosiin niin, että piti kiivetä, olikohan se nyt neljänteen kerrokseen, rukkashyllylle. Ja nyt tuli sitten myyjätytöltäkin kunnon rukkaset! Ei olisi uskonut, että rukkasista voi niin paljon iloita! Ei palellut käsiä! Olivat kämmenensuojat liki semmoiset pistolapion kokoiset. Kyllä suojaa eikä tarvitse enää sormien etsiä toisiaan, kun ovat kaikki samassa pussissa.

Meni muutama päivä ja ajattelin lopulta pysyä tuvan lämpimässä. Mutta toisin kävi! Ei pysyminen vaan se lämpimä. Ei pysynyt nykyaikainen, koneellisesti ilmastoitu kerrostalo vesikieropattereineen tarjoamaan tuvan lämmintä. Ensin kertoi naapuri lämmön heillä laskeneen reilusti alle 20 asteen. Meillä oli vielä reilun vuorokauden ajan kohtuullista lämpöä asunnossa, kunnes iski raaka totuus eli kylmä meidänkin tupaan. Se vaan loppui lämpö tyystin! Painuttiin lämmöissä meidänkin sisällä +19:n ja +21:n asteen välimaastoon.

Se sanoo viranomainen, että kyllä makuukammarissa riittää +18 tai +19 astetta ja muualla +21 tai +22. Mutta ei ole vanhalla tuolloin kivaa! Se vaan palelee ja vaikka tunget rättiä ylle ja alle, ei lämpö oikein meinaa kropassa lisääntyä. Ei vaikka on koko ikänsä kerännyt suojaavaa rasvakerrosta ympärilleen! Keittele siinä sitten aamukahvit nenänalus kuurassa ja kädessä lapion kokoiset rukkaset. Tai mene siinä illalla nukkumaan, kun vanha kroppa tutisee horkassa, niin ettei tekohampaat pysy paikoillaan lasissa! Ei ole kivaa enää! Aineenvaihdunnasta ei näillä metreillä pelaa enää mikään muu kuin virtsarakko, mutta se pelaakin sitten puolentunnin välein tai tiheämmin.

Niinhän sitä sanotaan, että kaikessa on tärkeintä liike. En ole vaan varma, että koskeeko se myös kylmässä vapisemista, pakkashorkkaa ja hampaiden kalinaa? Eikä tuo kalina muistuta edes kastanjetin soittoa, että voisi teeskennellä edes flamencon tanssimista lämpimikseen! Eikä vanha jalka oikein taipuisi siihenkään!

En kyllä taaskaan tykkää kun palelee! Ja kysyn vaan, että missä viipyy ne luvatut palmupuut ja jatkuva helle!

Ei ole Paavokaan huomioinut kerrospukeutumista! Saattaa vähän palella!

keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Onko kaupan kokotekijät Sinulle sopivat?

Kyllä perin harmittaa joskus tämä nykyaika ja kaupassa asioiminen! Se ei kovin hienosti satu vanhan ihmisen tarpeisiin tuo kaupan koko- ja kärrypolitiikka. Niin eikä koko kärrypolitiikka! Saati maksu!

Kun raahustat rollaattorin tai kepin kanssa kauppaan, on tarjolla ensimmäiseksi ostoskoreja tai -kärryjä, joiden koko tuntuu tehdyn enemmän kokonaisen sian kuin kinkun kuljettamiseen. Siinäpä sitten jalkavaivoinesi vedät koria tai työnnät kärryä ahtaassa kaupassa. Ja muiden asiakkaiden välissä yrität ohjata tuommoista koirankopin kokoista ostosvempelettä. Ja kun pääset kassalle on vetokorista kaivettava tavarat hihnalle lattialla kontallaan, kun muuten ei kipeä selkä taivu lattian pinnassa lepäävän korin pohjalle. Tai jos otit kärryn, niin kaivelet ostoksiasi syvältä pohjalta sen reunalla maaten. Ja jono perässäsi kasvaa!

Monen ruokatavaran ostopakkaus taas on sen kokoinen, että siitä riittää vanhukselle syötävää moneksi viikoksi. Mutta kun sitten satut tihrustamaan kaihin vaivaamalla silmällä parasta ennen päiväystä, niin sekin iso pakkaus pitäisi syödä pois viimeistään ylihuomenna. No vedä siinä naamariin sitten pelkkää yhtä ruoka-ainesta koko hereillä oloajan, ettei se vaan ehdi pilaantua ylihuomenna kello 24! Niinpä yksinasujan taloudessa onkin ruokatarpeissa aika usein vihreitä ja harmaita homeen sävyjä, ja vatsa ainaisella kuralla, kun syö jatkuvasti ylisuurissa pakkauksissa pilaantunutta evästä.

No entäs sitten, kun tulee maksun aika? Siis sen jälkeen, kun on päässyt kampeutumaan kassapöydän viereen seisomaan kärryjen tyhjennyksestä! Sitten on edessä uusi ongelma, kun kassatyttö lataa kysymyspatterinsa: onko kanta-asiakaskorttia, maksatteko käteisellä vai kortilla, onko Teillä hipaisukorttia. Jos maksat hipaisukortilla, niin kanta-asiakkuuden se laite tunnistaa kyllä jo melkein metrin päästä, mutta luoja varjele, kun on sen varsinaisen maksun aika. Se ei mene vaikka kuinka tökit korttia koneen kylkeen. Kokeilkaapa vielä! sanoo kassatyttö tuskastuneena jo kuudennen kerran. Ja siinä hierot korttia rystyset valkoisena koneen kylkeen. Lopulta se on pakko taipua ja tökättävä kortti entiseen reikään ja näpyteltävä tunnusluku, jos satut sen muistamaan.

Minä en tykkää kaupoista! Ne on joka kohdasta liian isoja pienelle vanhukselle!

Se on kaunista Hesassa yleensä! Nyt vaan on kylmää!

lauantai 2. tammikuuta 2016

Seurasaari - erämaa lähes Helsingin keskustassa

Ryhdistäydyin lenkkeilemään tuossa Tapaninpäivän jälkeisenä sunnuntaina. Tuohon puuhaan olivat kannustaneet pitkin vuotta puoliso ja pääkaupungin monet lääkintäalan ihmiset, joiden luona käyn sillin tällöin tervehdyskäynneillä.

Kotoani sopivan etäisyyden päässä on Seurasaari, jota voi luonnehtia varsinaiseksi keitaaksi keskellä suurkaupunkia. Ei palveluiden takia vaan loistavan luonnon ja mukavan historiallisen ilmeensä vuoksi. Olen joskus ennenkin kiittänyt tuon saaren säilyttämisestä ja kehittämisestä kaupunkimme päättäjiä ja teen sen jälleen. Kiitos!

Otin saarella kulkiessani muutaman kuvan paikoista. Tuona kuvien ottopäivänä oli saarella käynnissä varsinainen ihmisvaellus. Paikalla oli kiinalaisia bussiryhmiä ja suomalaisia perhekuntia lähes pilvin pimein. Se oleellinen eli lumi oli valitettavasti aika vähässä. Lapset olisivat viihtyneet merkittävästi paremmin, jos juhlakentän kallioilla oli ollut kunnon lumipeite. Kioskilla kävi kuitenkin kuhina ja paistonuotio loimusi. Huolimatta väenpaljoudesta, saarella riittää rauhallisia polkuja astella omien sinisten ajatusten kera.

Käykäähän kokemassa Seurasaaren luonto ja maisemat sekä tutkimassa historialliset rakennukset! Ja tietenkin kuumalla kaakaolla juhlakentän kioskilla!

Tiukkailmeinen siltavahti kaiteella
Edellisen talven siltanäkymä saaren suuntaan





Tamminiemen museo Seurasaaren sillan poskessa täynnä Urho Kekkosen historiaa