/>/> VANHUS STADISSA: auto
Näytetään tekstit, joissa on tunniste auto. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste auto. Näytä kaikki tekstit

maanantai 4. syyskuuta 2017

Minäkö - lainsuojaton autoilija?

Kyllä en arvannut mihin nuoruuteni autotarjonta oikein on johtanut! Tuolloin minut aivopestiin hyväksymään dieselauto ainoaksi oikeaksi autoksi. Dieseliä kuluu vähemmän, sillä pääsee pisimmälle, se haisee hienommalle, tosimies valitsee dieselin, moottori kestää pidempään ja ennen kaikkea - diesel on halvempaa. Ja näillä ajatuksilla on eletty tähän päivään asti.

En ole ollut kaiken aikaa tosiuskovainen, olen vuosikymmenten saatossa omistanut liki parikymmentä bensa-autoa. Vasta parin viime vuosikymmenen aikana olen siirtynyt dieselautoihin. Vasta viimeisimmät 4 autoani ovat olleet dieseleitä nuoruuden oppien pohjalta. Ja nyt minut ollaan tuomitsemassa väärän aineen käytöstä!? Mitä se tämä muka on?

Markkinoille on tullut hybridi-, biokaasu-, vety- ja vaikka mitä-autoja. Viimeinen se vasta onkin, sanonko mikä? Sanonko? Kouhotuskeksintö on sitten kokonainen SÄHKÖAUTO! Semmoisesta Teslasta on puhuttu jo muutaman vuoden ajan ja siihen sekaan on tietenkin jo tunkemassa muutkin merkit sähkötöpseleineen. Ja itsekseenkin pitäisi sähköllä muka kulkea kuskin nukkuessa pidemmillä matkoilla takapenkillä! Vai? Ja seuraako tuommoinen tienmutkia itsekseen? Mitä se kuski silloin tekee? Lukeeko muka kaikessa rauhassa iPadistä Hesaria? Ei kyllä istu minun pirtaani! Eihän se haise edes autolle! Eikä pörise!

Minun ajatusmittarilla sähköauto tarvitsee roikan kulkeakseen. Ja ymmärtäisin, että 10 metrin roikalla auto kulkee n. 10 metriä ellei sattumoisin rullaa lisää alamäkeen hieman pidemmälle. Isän peruja taloudessamme oli aikanaan moniin tarkoituksiin yhteensä toistakymmentä roikkaa, joista pisimmät olivat n. 30-metrisiä. Niillä olisi jo päässyt varmaan ainakin 200 metriä ja rullaukset päälle. Mutta ei silläkään esim. pidempiä lomamatkoja tehtäisi.  Kukapa sitä naapurin portille tyytyisi lomille matkustamaan omalla autollaan!

No tiedänhän minä toki, että akku tai pikemminkin monia akkuja tarvitaan sähköön. Ja isoja tehtaita väsätään niitä varten, mutta milloin pääsisin mökille asti yhdellä akun "tankkauksella". Auttaisiko A-, AA- vai AAA-paristot jos matka jäisi kesken? Eipä taitaisi auttaa vaikka saisi 10 pariston pakkauksen edullisesti Prisman tarjouksesta! No eihän se silloin tuommoinen lyhyenmatkansähkö meikäläiselle istu!

Ja sitten vielä! Vuosi sitten lähipiiri ostatti minulla ns. turvallisemman auton. Minäkö muka vanha ja sähläri? No en varppina ole! Siinä uudessa hankinnassa kojelauta ja oven palkit vilkkuu, välkkyy ja piipittää milloin minkäkin vaaran merkkinä. Ole siinä sitten tarkkaavainen, kun ei tiedä mokasiko itse vai mokasi kanssa-autoilija. Mutta siinä vilkkumisten ohessa uusi auto tuoksuu kuitenkin autolle, pörisee kuin auto, tarvii kuskin huomiota jopa piipitysten kera ja vaatii ratin kääntämistä. Se on oikea auto, joka kulkee DIESELILLÄ ja haisee dieselille! Ainakin kädet haisee aina tankkauksen jälkeen. Ja sillä kun ajaa tietää ainakin, että tankkaaminen onnistuu muutaman kymmenen kilometrin välein jos tarvis vaatii. Ja dieselin hintakin nousee mukavan tasaisesti. Näkee lomapkostakin, että ajettu on.

Kieltäköön Merkel dieselillä ajamisen Saksan kaupungeissa, nostakoon Sipilä dieselin veroja, rakennelkoot Teslan Muski akkutehtaitaan ja ilkkukoot sähköllä ajavat minun pörisevää Volvoani! Minä en valita, vaan tykkään kun auto on oikea auto!

On se vaan dieseli hyvää, haisevaa ja nostalgista! Taidan olla semmoinen ylpeä lainssuojaton vähän kuin Stadin Jesse Volvo James!

D on dieselin merkki!


PS.  Nuoruudessani oli kolme kovaa D:llä alkavaa automerkkiä: Rotke, Ratsun ja riisseli Mersu.


maanantai 22. helmikuuta 2016

Suihkussa Mannerheimintiellä!

Voisko elämä olla vielä helpompaa? Puhdasta tulee ilman omaa osuutta!

Oli kaunis ... no ei kyllä todellakaan ollut ... päivä Stadissa. Kävelimme ... minä raahustin ... kotihengettäreni kanssa Mannerheimintietä kohti kodin lämpöä. Oli märänkostea maanantai ja pieni puhuri viilensi kivalla ... eikä varmasti ollut kiva ... tavalla meren yli puhaltelevaa viimaa. Takana oli parin päivän kivat ... nokkas on kohta punaisen kiva ... räntäsateet. Sulava räntälumi oli muodostanut mukavia pikku ... mitä pikku, kun älyttömän isoja ... vesilammikoita ajoradalle.

Pohjoisen suunnasta päästeli rivakkaa ylinopeutta mäkeä alas punaisen upea MB-kuorma-auto. Kuljettaja varmaan vihelteli iloissaan päästessään heti viikon aluksi toimittamaan kuormaansa Helsingin keskustaan. Muistoissa pyöri oletettavasti viikonlopun nautinnot oman nuorikon sylissä ja kotipaikan kapakin baaritiskillä. Silmät olivat ehkä vielä hienoisesti punoittavat ja sumussa viikonlopun riennoista.

Kutale kuvassa
Mannerheimintie 160:n kohdalla auto kohtasi vesilammikot, renkaat nostivat vedet ilmaan, fysiikan lait suuntasivat vedet sivulle, vedet kohtasivat liikunnalliset henkilömme, kastelivat meidät läpimäriksi ja auto jatkoi matkaa muina autoina kuljettajansa edelleen vihellellessä.

Me emme olleet iloisia, ja elleivät kovasta tinnituksesta jatkuvasti kärsivät korvani valehdelleet, kuulin viereltäni sanoja, jotka punehduttivat poskeni! Hämmennyin suorastaan kovin tuon tyylisestä kommentoinnista! Mutta kokosimme hetken aikaa itseämme, pudistelimme hieman kostunutta olemustamme ja jatkoimme reippaina matkaamme!

Olimme peseytyneet ilman omia toimia ja osallemme jäi ainoastaan kuivattelu. Helppoa kuin heinäharavan pesu! Nyt tiedän missä saa ilmaisen suihkun ja helpolla! Tarkkailen vain punaisia kuorma-autoja ja asetun odottamaan!

Toki rivakkana vanhuksena sain rekisterinumeron talteen. Viestintää on jo ajoneuvon haltijalle lähetetty! En kehunut! Pyysin vain armoa muille jalankulkijoille!


Lämpimät ja suorastaan jopa kuumottavat terveiset kaikille autoilijoille kevätlämmön kastelemille kaduille ja kujille!